Tag Archives: #uniuef

Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät!

Väsymätön seikkailija Veera

Morjesta! Minun nimi on Veera ja olen toisen vuoden sosiaalityön opiskelija Kuopion kampukselta. Ikää on kirjoitushetkellä kertynyt mittariin 21-vuotta ja olen muuttanut Kuopioon syksyllä 2016, mistäpä muualtakaan kuin Suomen Chicagosta eli Lahest. Tämä katujen gangsteri kohtasi vertaisensa: luentosalin penkin, mutta päivääkään en ole lähtöä katunut!  

Tämä tyttö käy täydellä teholla yötä päivää ja polttoaineista parhain on ehdottomasti yliopiston opiskelijaruoka (rapeat kalapalat). En tiedä kertooko se minusta tyyppinä jotain, kun en osaa vastata kysymykseen ”mitä teet vapaa-ajallasi?”. No, jossainhan minä olen ja kyllä minä jotakin kai teenkin… Yleensä minut tapaa vilkuttelevan bussin ikkunasta lähtöä tehdessäni tai sitten kalenterin ääreltä uutta reissua suunnitellessani. Elämä muuttuu kovin paljon jännittävämmäksi, kun McDonald’sin autokaistankin voi nähdä seikkailuna. Kotini on siellä, minne tie minut vuorollaan kuljettaakin ja Kuopiosta tykkään erityisesti siksi, että sieltä on helppo lähteä joka suuntaan!

Sosiaalityö ei ole kaikista mediaseksikkäin ala, varsinkin jos miettii juuri ylioppilastutkinnon/ammattitutkinnon suorittaneita nuoria ihmisiä. Moni ei varmasti edes tiedä, kuka sosiaalityöntekijä on tai missä hän työskentelee. Monelle taas sossuntäti on turhankin tuttu kontakti. Sosiaalityö on kuitenkin jotakin aivan muuta: erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä kaikissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa. Olen pienestä pitäen sanonut, että tulevaisuudessa työskentelen ammatissa, jossa mikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Sosiaalityöntekijöiden työllistyminen on tällä hetkellä erinomaista ja työllistymismahdollisuuksia on lukuisia. Valmistuttuani olen siis siinä onnekkaassa asemassa, että pystyn oman mielenkiintoni mukaan suuntautua minua kiinnostaviin työtehtäviin. Lopullisesti sosiaalityön opintoihin minut innoitti samaa alaa opiskeleva isosiskoni. Yksi Itä-Suomen yliopiston parhaita puolia on ehdottomasti vapaa sivuaineoikeus, joka mahdollistaa sen, että pystyn suuntaamaan opintojani juuri siihen suuntaan mihin mielenkiintoni kohdistuu. Itse olen valinnut sivuaineeksi oikeustieteiden puolelta sosiaalioikeuden opintoja vahvistaakseni vielä juridista osaamistani.

Kuopio (ainakin Lahteen verrattuna) on mielestäni ihana paikka, joka on täynnä aitoja iloisia ihmisiä. Kompaktin kokoinen ja erityisen elävä kaupunki, jonka maisemat ovat henkeäsalpaavia. Kampuksemme sijaitsee kivenheiton päässä keskustasta, kauniilla paikalla Savilahden rannalla. Kaikki kampusrakennukset, ravintolat ja iso osa liikuntamahdollisuuksista sijaitsevat kaikki tässä yhdessä paikassa, joten siirtyminen paikasta toiseen on helppoa ja nopeaa. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on helposti lähestyttävä ja rento yliopisto, jossa me opiskelijat yhdessä henkilökunnan kanssa ollaan yhtä isoa perhettä.

(Ei vehkeellä niin väliä, kunhan sillä pääsee eteenpäin ja mieluiten vielä mahdollisimman kovaa)

Tulevaisuudesta osaan sanoa sen verran, että opiskeluvuodet tulevat olemaan ne parhaimmat vuodet elämästäni. Eikä tätä fiilistä oikeasti pysty mitenkään kirjallisesti välittämään: siksi UEF-lähettiläänä toivonkin, että markkinoin yliopistomme sen verran hyvin, että säkin päätät hakea ja kokea tän ihmiselämän parhaimman ajanjakson!

Pelkkää lovee, terkuin pikkuveppu

Maailmaa rakastava Ella

Olen Ella, 24-vuotias toisen vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelija. Olen kotoisin Lapinlahdelta, Pohjois-Savosta. Ennen Joensuuhun muuttoa olen kerennyt seikkailla maailmalla. Olin muun muassa aupairina Ranskassa sekä matkaoppaana Turkissa ja Meksikossa.  Maailmalla olo avasi silmäni sille, miten etuoikeutettu olen. Minua alkoi kiinnostaa valtavasti, miksi yhteiskuntamme ja maailma ovat tällaisia kuin ne nyt ovat. Tuli valtava tarve vaikuttaa yhteiskunnan ja maailman asioihin, ja siksi hain opiskelemaan yhteiskuntatieteitä.

(Joensuun alueella on paljon kauniitta luontopaikkoja, ehdoton suosikkini on näkymät Ukko-Kolin huipulta)
 
Minua kiinnostaa muun muassa eriarvoisuus Suomen hyvinvointivaltiossa, miksi sukupuolilla on erilaiset roolit ja paikat yhteiskunnassa, miksi ulkomaalaisia henkilöitä kohtaan tunnetaan pelkoa ja mistä kumpuaa nationalismi. Näitä asioita ollaan myös käsitelty kursseilla. Haluan tehdä maailmasta ja yhteiskunnastamme paremman paikan kaikille, ja uskon tämä alan olevan hyvä keino päästä vaikuttamaan. 
 
Yhteiskuntatieteiden opiskelu on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Opinnot ovat saaneet kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita, päättäjien puhetapoja sekä politiikan tekemistä. On mielenkiintoista keskustella opiskelutovereiden kanssa yhteiskunnallisista aiheista.
 
Olen opiskellut pitkänä sivuaineena kulttuuriantropologiaa eli kulttuurien välistä tutkimusta, mikä on ollut todella mielenkiintoista. Olen oppinut katsomaan maailmaa niin, että (lähes) kaikki johtuu kulttuurista. Kulttuuriantropologia yhteiskuntatieteilijälle on hyvä lisä, sillä ymmärrän kulttuurin ja yhteiskunnan merkityksen ihmiseen. Opiskelen tällä hetkellä lisäksi espanjaa, ja aikomus onkin päätyä työskentelemään kansainväliselle kentälle.
 
Opintojen kautta olen saanut hyviä ystäviä, uutta tietoa yhteiskunnasta, maailmasta sekä itsestä. Olen ainejärjestömme tapahtumavastaavana, joten opiskelujen ohella suunnittelen ja järjestän tapahtumia oman alan opiskelijoille. Vapaa-ajalla harrastan monipuolisesti urheilua, samoilen luonnossa sekä vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. 
 
Yhteiskuntatieteitä suosittelen kaikille, ketä kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat, ja niille, joilla on halu muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa parempaan suuntaan!
 (matkaoppaana Chichen Itzassa, Meksikossa)
Jos tulee mitään kysyttävää mieleen yhteiskuntatieteistä, yliopisto-opinnoista tai Joensuusta kaupunkina laittakaa rohkeasti viestiä, vastaan mielelläni 🙂
 
Terkuin, Ella
Päämäärätietoinen Jussi

Morjesta pöytään!

Mä oon Jussi, toisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Ikää on ehtinyt kertyä vasta 21 vuotta, vaikkakin määrätietoisen parrankasvatusharrastukseni vuoksi minut sekoitetaan Eläkeläisiin – siis sekä ikäloppuun että siihen humppabändiin! Olen alun perin kotoisin mustanmakkaran ja Suomen kauneimman murteen luvatusta maasta, Tampereelta. Mutta miten mä sit oon Joensuuhun tullut ja mitä oon tykännyt uudesta kotipaikastani?

Valmistuin lukiosta keväällä 2015. En tykkää yleensä kehuskella, mutta yo-kirjoitukset menivät kyllä todella hyvin ja oikeastaan lukion helppouden takia sitten keksinkin, että voisin kokeilla hakea oikikseen – sinne kun on kuulemma suht vaikea päästäkin! Arvoin pitkään oikiksen ja kauppiksen välillä, mutta tietty mystisyys oikeustieteen ympärillä sekä alan haastavuus tekivät siitä sen oikean valinnan minulle!

Ensimmäisellä hakukerralla en kuitenkaan oikikseen päässyt. Osaltaan se johtui siitä, etten osannut opiskella kunnolla. Lukiossa pärjäsin pitkälle tuntiaktiivisuudella ja ehkä vähän liirumlaarumeita kirjoittelemalla. Toisaalta tein senkin virheen, että luin kuin hullu orava ensimmäisen kuukauden, mutta sitten voimat loppuivatkin vähän kesken! Ei pidä rasittaa itseään liikaa: sama pätee kyllä tänne yliopisto-opiskeluihinkin!

Välivuoden olivatkin jo korkeammat tahot suunnitelleet mun puolestani valmiiksi, ja kävinkin pyörähtämässä intissä! Aluksi olin täydellä höyryllä menossa Auk/Ruk -kursseille, mutta tuuliviirin lailla mielipide muuttui heti, kun tuulikin vähän toisesta suunnasta. Tajusin jossain kohtaa, että haluan mieluummin selvitä armeijasta enintään yhdeksällä kuukaudella, jonka jälkeen hakisin uudestaan oikikseen.

-> Ja loppu on historiaa, täällä ollaan!

Ensimmäisenä opiskeluvuonna sain todella paljon kavereita ja rakastuin Joensuuhun kaupunkin! Laiskahko kun olen, niin tuntui todelliselta luksukselta asua pienessä kaupungissa, jossa kauppa on 20 metrin ja kaikki muukin alle kilometrin päässä kämpästä. Tampereella motivaatiota lähteä kaupungille laski pitkä etäisyys joka paikkaan, mutta Joensuussa tuli kyllä ensimmäisenä – ja yhä toisenakin – opiskeluvuonna käytyä melkein kaikissa tapahtumissa. Postauksen ensimmäinen kuva on vuoden 2017 Lakimiespäivästä Helsingistä. Tapahtumia löytyykin laidasta laitaan: haalaribileistä pukujuhliin!

Opiskelukin on sujunut tässä ohessa. Se täytyy kaikille oikikseen hakeville sanoa, että työmäärä tulee lisääntymään lukioon nähden hyvin todennäköisesti. Ainakin, jos on selvinnyt lukiossa vielä käytännössä lukematta. En nyt sanoisi, että olen aivan ihastunut siihen ajatukseen, että nyt en enää selviäkään opiskelemalla vain 10 tuntia kuukaudessa kuten lukiossa. Mutta kyllä siihen lisääntyvään työmäärään jo ensimmäisenä vuonna tottuu. Aiheetkin ovat olleet mielenkiintoisia haastavuudestaan ja laajuudestaan huolimatta!

Jos tulee mitään kysymyksiä oikikseen haun tai täällä opiskelun suhteen, niin vaikkapa Snapchatin kautta (@uniuef) voipi niitä kysellä.

Peace out!

 

 

Terveystieteilijät esittäytyvät!

Unelmien tavoittelija  Heidi

Heips!

Olen Heidi Puharinen, 23-vuotias lääketieteen opiskelija. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta, joten opinnot ovat aivan alussa ja paljon on vielä edessä. Kuopion katuja olen tallannut ja vuosituhannen vaihteesta, mutta sukujuureni ovat Pohjois-Karjalassa.

Lääketieteen opinnot ovat olleet minulla jo lukion alusta asti selvillä, mutta opiskelemaan päädyin lopulta monen mutkan kautta. Lukion jälkeen ovet eivät auenneet muutamaan hakemaani opiskelupaikkaan, joten vietin välivuoden töitä tehden ja pääsykokeisiin lukien. Vieläkään en päässyt lääkikseen, mutta pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistoon. Kaksi kokonaista vuotta niitä opintoja vierähti ja sain lääketieteen lisäksi toiseen intohimooni ravitsemukseen osaamista ja syvällisempää tietoa. Ja tottakai mukaan tarttui ihania kavereita! Vaikka ravitsemustiede tuntui kiehtovalta, niin ammattiurana se lääkärin työ tuntui edelleen omalta paikalta.

Viime syksynä pääsin aloittamaan unelmaopintoni ja tämä on ehdottomasti tuntunut omalta jutulta. Ihmiskeho ja sen toiminta on mielenkiintoinen kokonaisuus, jota opiskelee edelleenkin innolla. Sain kuitenkin todella paljon hyväksilukuja ravitsemustieteen opinnoistani, joten piti keksiä jotain, että Kelan tädit ei suutu opintojen vähyydestä. Päätin ja sain luvankin suorittaa loppuun kandin tutkintoni ravitsemustieteiltä. Tosin normaalisti yhden vuoden opintoihin käytän kaksi vuotta ja toivottavasti saan kandin paperit lunastettua ensi kevään aikana.

 Terveyskeskuspäivillä pääsi fiilistelemään THE takkia. 😀

Vapaa-ajalla tulee käytyä salilla ja ryhmäliikunnoissa ja olen myös mukana partiotoiminnassa. Partion kautta pääsee tottakai liikkumaan luonnossa, mutta olen järjestänyt paljon myös tapahtumia ja sitä kautta löytänyt uusia puolia itsestäni. Aivan uutta ei ole myöskään blogin kirjoittaminen, sillä olen kirjoittanut omaa blogia jo useamman vuoden verran. Pääpainona toki kuulumiset opiskelurintamalla ja lifestyle-henkiset postaukset. Omaan blogiini pääset tutustumaan tästä.  Näiden lisäksi osallistun kaiken maailman ainejärjestön ja kurssin järjestämiin kissan ristiäisiin. Ja toki poikkitieteellisiinkin tapahtumiin! Yksi opiskelijaelämän parhaista puolista onkin erilaiset tapahtumat, joissa törmää uusiin tyyppeihin 🙂

UEF-lähettiläs vuodelta odotan eniten opiskelijamessuja ja lukiovierailuja. Toivottavasti saan sytytettyä jollekin kipinän tulevasta opiskelupaikasta!

♥: Heidi

 Hymyilevä terveystieteilijä Saara

Moikka kaikille!

Olen Saara Närä, pian kaksikymppinen melko tuore kuopiolainen. Opiskelen terveyden edistämistä nyt toista vuotta Kuopion kampuksella. Juuriltani olen paljasjalkainen oululainen, ja Kuopioon päädyin asuttuani pitkään äitini kotikunnassa Sonkajärvellä. Minulla on siis oikeastaan kolme kotia, niin pohjoisessa Oulussa kuin nyt täällä Savossakin!

Kuva: Atte Mäläskä

Terveyden edistämistä lähdin opiskelemaan, sillä terveelliset elintavat, aktiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. En oikeastaan vielä abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä asioista tulevaisuuden ammattiani.

Tällä hetkellä opiskelen siis toista vuotta, ja tänä vuonna olen valinnut pääaineekseni kansanterveystieteen. Sivuaineekseni olen suunnitellut lukevani mediakulttuuria ja viestintää, joka on ehkä vähän yllättäväkin valinta – sen avulla saan kuitenkin tutkinnostani luotua juuri omannäköiseni ja vahvuuksieni mukaisen. Olenkin työskennellyt pitkään toimittajana eri lehdille, tehnyt markkinointitehtäviä sekä toiminut pari kesää kunnallisviestinnässä.

Elämäni Kuopiossa on toki paljon muutakin kuin opiskelua! Voisi sanoa, että olen todella monessa mukana, eikä minulla juuri koskaan ole tylsää hetkeä. Toimin ainejärjestömme varapuheenjohtajana, urheilen paljon, tanssin aina kun ehdin, reissaan, vietän opiskelijaelämää sekä tietysti hoidan uusia UEF-lähettilään tehtäviäni. Rakas teatteriharrastukseni on nyt joutunut jäämään sivuun, mutta toivon voivani palata harrastuksen pariin myöhemmin.

Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani sekä sitä, että voisin antaa tulevaisuuttaan miettivälle ajattelemisen aihetta sekä herättää haaveita tulevaisuuden suunnasta.

Nähdään lukiovierailuilla ja messuilla!

♥: Saara

Maailmanmatkaaja Erika

Waiheke Islandin rannalla

Olen Erika, 26-vuotias toisen vuoden biolääketieteen opiskelija. Kuopioon päädyin monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen hain ammattikouluun opiskelemaan graafista suunnittelua, sillä tykkäsin piirtää, enkä vielä siinä vaiheessa tiennyt mikä minusta tulee isona. Silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja päädyin Tuusulaan Pekka Halosen akatemiaan. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut biologiasta ja ihmisen terveydestä, ja amiksessa ajatus ravitsemusterapeutin työstä rupesi kiinnostamaan. Paperit käteen saatuani lähdin Uuteen-Seelantiin, jossa tarkoituksenani oli viettää välivuosi au pairina ja hakea opiskelemaan, kun palaan kotiin. Reissu venyikin kolmen ja puolen vuoden mittaiseksi, kun sain mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa. Matkan varrella pääaine vaihtui genetiikkaan ja unelma-ammatti tutkijaksi. (Kerron enemmän ulkomailla opiskelusta omassa postauksessaan, joten pysykää kuulolla ;))

Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa (tai sitten se on kuin huono komedia, kuten minun tapauksessani), ja jouduin jättämään opinnot kesken ja palaamaan Suomeen. Työskentelin baristana ja tarjoilijana Helsingissä, samalla kun luin biolääketieteen pääsykokeisiin. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut, ja itkuisen viikon jälkeen piti keksiä tekemistä seuraaviin pääsykokeisiin asti. Ajatus toisesta vuodesta tarjoilijana oli liian hirveä, joten päätin karata maasta ja lähdin jälleen au pairiksi, tällä kertaa Lyoniin, Ranskaan.

 Amaury ja Erika

Ranskassa ollessani pidin seuraa 12-vuotiaalle Amaurylle ja pänttäsin pääsykokeeseen kuin hullu. Päätin että nyt mennään yliopistoon – vaikka väkisin! Raataminen tuotti tulosta, ja tällä hetkellä saan ihailla eksoottista Itä-Suomea Kuopiossa.

Suurin osa ajasta menee kouluhommien parissa, ja tänä vuonna tietenkin myös UEF-lähettilään hommissa! Olen myös jäsen Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyöneuvottelutoimikunta KENKKU:ssa.
Vapaa-ajan aktiviteetit liittyvät lähinnä urheiluun, ja olenkin ehkä vähän tylsä opiskelija, kun en ravaa jatkuvasti opiskelijabileissä vaan mieluummin käyn salilla, lenkkeilen, harrastan kick boxingia ja istun iltaa kavereiden kanssa. Välillä saatan heittäytyä jopa niinkin villiksi, että käyn yksin leffassa.

Biolääketieteen opinnot ovat olleet just eikä melkein sitä mitä haluan. Rakastan näpertämistä ja pieniä yksityiskohtia ja sitä, kun ne voi liittää yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pienten yksityiskohtien opettelun lisäksi biolääketieteen opintoihin kuuluu paljon käytännön työskentelyä laboratoriossa, mikä tasapainottaa opiskelua kivasti. Koska olen saanut hyväksiluettua jonkin verran aiempia opintoja, tämän lukuvuoden jälkeen pakollisia kursseja jää enää kolme ensi syksylle. Tämän takia ajattelin täyttää kolmannen vuoden kauppiksen kursseilla. Unelma-ammatti on nimittäin taas ehtinyt vaihtua – tutkijan uran sijaan aion suuntautua lääke- ja diagnostiikka-alan myyntiin ja markkinointiin. Kandin opintojen jälkeen haen opiskelemaan Tukholmaan Karolinska Institutenin Bioentrepreneurship-maisteriohjelmaan, sieltä sitten jälleen maailmalle, sillä kertaa ehkä Kanadaan.

♥:Erika

Muistakaa seurata meitä myös muilla some-kanavilla! Facebook: UEF-Lähettiläät, Instagram @ueflahettilas ja Snapchat: UniUEF 🙂

Omaa opettajuutta etsimässä

Terveisiä harjoittelusta! Olin viime kuun tekemässä luokanopettajaopintoihin kuuluvaa harjoittelua, kuten joku saattoi Instagramistamme bongatakin. Harjoittelut ovat mielestäni olleet antoisimpia jaksoja opinnoissani, joten ajattelin kertoa vähäsen niistä. Essi jo kertoikin harjoitteluiden tärkeydestä aikaisemmin, mutta voisin nyt kertoa luokanopettajaopintojen harjoitteluista ja siitä, mitä niihin kuuluu.

Asioita, joita tein viimeisen harjoittelun eteen: Maalasin joutsenen, luin myyteistä, suunnittelin tunteja ja rakensin legoilla!

Luokanopettajaopintoihin kuuluu neljä harjoittelua. Ensimmäinen on orientoiva harjoittelu, jossa ikään kuin tutustutaan koulumaailmaan ja opetetaan ainoastaan muutama tunti. Aloitin orientoivan harjoittelun miettien, että miksi meillä on tällainen harjoittelu, kyllähän nyt kaikki tietävät kuinka koulussa toimitaan. Harjoittelun lopussa huomasin kuitenkin oppineeni kaikenlaista. Seurantatunteja ja niihin liittyviä tehtäviä oli paljon ja ne avasivat silmäni siihen, mitä kaikkea luokassa tapahtuukaan samanaikaisesti! Opettaja ei ainoastaan opeta, vaan tekee jatkuvasti huomioita luokasta. Jos välitunnilla on tapahtunut jotain, heijastuu se heti luokan ilmapiiriin, tai jos joku on toisia nopeampi opetettavassa aiheessa, tulee hänelle keksiä lisää motivoivaa tekemistä. Omana kouluaikanani keskityin vain opetettavaan aiheeseen, mutta orientoivassa harjoittelussa keskityin ennemminkin opettajaan ja luokkaan.

Toisessa harjoittelussa painotetaan jakson suunnittelua. Meidän piti suunnitella toimiva jakso jostakin aiheesta ja pidimme ne tunnit sitten yhdelle luokalle. Itse opetin kuvataidetta ja historiaa. Oli mielenkiintoista miettiä, millaisia opetusmenetelmiä käyttää jakson aikana ja miten saa opetuksestaan mielenkiintoista oppilaita ajatellen.

Kolmannessa harjoittelussa opetin yhdelle luokalle hetken aikaa kaikkia aineita. Harjoittelussa sai kokeilla sitä, miltä opettajan arki tuntuu, kun pitää valmistautua kaikkien aineiden tunteihin.

Neljännen harjoittelun sai suorittaa missä tahansa koulussa. Opetustunneista piti muodostua opetettava jakso, mutta muita rajoitteita ei harjoittelulla ollut. Neljäs harjoittelu oli äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä kaikki muut harjoittelut suoritettiin Normaalikoululla. Nyt paikkana olikin ”tavallinen koulu”. Itse toteutin jakson, jossa teemana olivat Pohjoismaat. Oli hauska ideoida ja keksiä harjoituksia Pohjoismaihin liittyen, esimerkiksi matematiikassa teimme rahalaskuja kruunuilla!

Mitä olen sitten oppinut harjoitteluiden aikana? Ohjaavien opettajien palautteen avulla olen oppinut sitä, mikä toimii opetuksessa ja mikä ei. Olen oppinut huomaamaan jännitteet luokassa ja keksinyt keinoja, joilla voin parantaa tilannetta. Viimeisessä harjoittelussa huomasin, että olen oppinut improvisoimaan, sillä ensimmäisen harjoittelun tunnilla en uskaltanut edes kysyä oppilailta mitään suunnitelman ulkopuolelta.

Tärkeintä mitä olen oppinut on kuitenkin se, että olen oppinut oman tyylini opettaa. Ensimmäisillä oppitunneilla kopioin vain sitä, mitä ohjaava opettajani teki. Nyt voin sanoa löytäneeni oman opettajuuteni ja sen millainen opettaja haluan olla. Jokainen tekee työtä omalla persoonallaan. Nyt voin olla vapautuneesti oma itseni luokan edessä ja se tuntuu upealta!

Vinkit korkeakouluhakuun 2017

Huh, puh ja viimeinen eväs sekä kuminmuru ylioppilaskirjoituksiin on tältä keväältä annettu melkein kokonaan, vaikka jotkut joutuvat vielä kohtaamaan tyhjän paperin kammon huomenna koittavassa saamen kielen kokeessa. Te ylioppilaskokelaat ja muut kirjoituksiin osallistuneet sekä opinnäytetyön parissa askaroivat saatte antaa itselleni taputuksen olalle, mutta luku-urakka ei kuitenkaan toivottavasti pääty tähän!

Ennen kuin te valmistuvat alatte suunnittelemaan kakkupöydän antimia ja herkullisia juhlaruokia ja te jo valkolakin tai oppilaitoksen todistuksen saaneet riennätte mahdollisesti kesätöihin, on aika kohdentaa pieni huomio korkeakoulujen yhteishakuun, joka päättyy 5.4. klo 15! 

Hakeminen tapahtuu yllä olevassa osoitteessa www.opintopolku.fi. Lomakkeen voi täyttää joko etsimällä koulutuksia tai oppilaitoksia nimellä tai menemällä suoraan etusivulla olevasta oikeasta reunasta “täytä hakulomake” korkeakoulujen yhteishaun kohdasta.

  1. Noudata huolellisuutta lomaketietoja täyttäessäsi. Lomake kyllä ilmoittaa, jos jokin olennainen tieto puuttuu, mutta se ei tarkista tietojen paikkaansa pitävyyttä täyttövaiheessa. Tarkista sähköpostiosoite ja puhelinnumero!
  2. Hakukohteita lomakkeella voi olla enintään kuusi. Muista asettaa hakukohteet järjestykseen, koska voit tulla hyväksytyksi vain ylimpään koulutukseen, jonka vaatimukset täytät.
  3. Tarkista lomakkeen täytön jälkeen saitko varmistussähköpostiviestin hakulomakkeesi saapumisesta opintopolkuun.

Hakulomakkeen täyttämisen jälkeen olet jo hyvässä vauhdissa kohti korkeakoulumaailmaa, mutta vielä on hieman tehtävää edessäsi. Yhteishaun lomakkeen täyttämisen jälkeen suurin osa hakijoista osallistuu vielä pääsykokeisiin, vaikka ylioppilastutkintotodistuksen perusteella annettavia paikkoja on tullut useammalle alalle. Seuraavaksi kannattaa koota lista itselleen hakuprosessin seuraavista vaiheista:

  1. Etsi aikataulut. Merkitse näkyville pääsykoepäivä, kellonaika ja paikkakunta. Tämä auttaa sinua keskittymään pääsykoemateriaalin haltuun ottamiseen ja pitää alitajuntasi vireänä tulevan haasteen suhteen.
  2. Hanki pääsykoemateriaali käsiisi hyvissä ajoin. Hyödynnä parhaat opiskeluvinkit esimerkiksi aiemmista lähettiläiden blogikirjoituksista.
  3. Mene kokeeseen ja tee parhaasi! Yliopistojen pääsykokeisiin / ensimmäiseen vaiheeseen ei lähetetä erillistä kutsua, vaan tulet paikalle määrättynä ajankohtana. Esimerkiksi kasvatusalalla pääsykoe on kaksivaiheinen, jolloin jälkimmäiseen vaiheeseen kutsutaan vain osa hakijoista.

Oma hakuni ei ollut kovin suunniteltu ja kävinkin kevään aikana useammissa pääsykokeissa. Pääsykoemateriaaleja lukiessani innostuin kuitenkin lukemaan eniten VAKAVA-aineistoa, mikä onneksi näkyi paksuna kirjekuorena kesäkuussa. Tsemppiä teille kaikille ja jaksakaa puristaa ne viimeiset mehut vielä, se kannattaa!

Käy tsekkaamassa myös haeyliopistoon.fi -sivusto ja kysy omalta opoltasi tarvittaessa lisäohjeita! 

Alkoholiton opiskelijaelämä – uhka vai mahdollisuus?

”Miks sä et juo?” Kysymys, jonka olen kuullut useammin kuin kerran. Kysymys, joka ei haittaa minua, sillä käsitän hämmästyksen sen takana. Varsinkin nuoren yliopisto-opiskelijan ollessa kyseessä. Bileissä. Baarissa. Paikassa, jossa muut juovat. Silti se herättää joka kerta itseni miettimään samaa asiaa. Miksi mä en juo? Vastaus lienee lopulta suhteellisen yksinkertainen. Koska en halua. Ei siinä sen suurempaa ole takana.

Kaikille yliopistossa opiskeleville ovat tuttuja tilanteet, joihin liittyy alkoholi. Samoin uskon, että kaikki ovat kuulleet opiskelijaelämän olevan verrattainkin kosteaa, bileiden täyteistä ja baarikierroksien täyttämää. Ja näin se onkin. Jokaisella alalla olevat ainejärjestöt vastaavat siitä, että bileitä ja muita tapahtumia, kuten vaikka sitsejä eli akateemisia pöytäjuhlia, approja ja monia muita erilaisia illanviettoja järjestetään. Monesti näitä tehdään myös poikkitieteellisesti, eli eri ainejärjestöjen kesken.

Lähtöoletus yliopisto-opiskelijan kohdalla on lähes aina se, että hän juo alkoholia. Se tulee jo suomalaisesta kulttuurista ja opiskelijaelämän lähtökohdista käsin selkeäksi oletukseksi. Etenkin, jos tämä ihminen osallistuu bileisiin tai lähtee baariin mukaan, niin eihän siellä nyt juomatta voi olla. Itse kuitenkin olen ollut koko opiskeluajan niin kuin aiemmankin elämäni. En ole alkoholia juonut enkä koe tarpeelliseksi juoda nytkään. Se on aiheuttanut hämmennystä, mutta lopulta tilanteessa ei ole ollut mitään ihmeellistä – olen mukana kaikessa niin kuin muutkin, mutta minulla on vain oluen, siiderin tai viinin sijasta limsaa.

Jos haluaa osallistua opiskelijaelämään täysin rinnoin, kaikkiin mahdollisiin rientoihin ja ottaa siitä kaiken irti, sen voi tehdä loistavasti ilman alkoholiakin. Kaikissa tapahtumissa, joissa on alkoholillinen ohjelmasisältö, on myös alkoholiton. Ainejärjestöt järjestävät myös alkoholittomia tapahtumia. Jos jollain on tuparit, synttärit, nimipäivät, kissanhankinnan vuosipäivä tai bileet muuten vain – on aina ok tulla paikalle alkoholittoman juoman kanssa. Jos lähdetään illalla baariin, voi ottaa vaikka vain vettä. Kukaan ei alkoholia pakota juomaan, juominen tai juomattomuus ovat omia valintoja.

Omasta kokemuksestani voin vakuuttaa, että opiskelijaelämä ilman alkoholiakin on elämisen arvoista. Koskaan ei ole vastaan tullut kiusaamista tai torjuntaa sen tähden. Lähinnä kaikki ovat vain tyytyväisiä, että on joku kuskina. Samoin olen saanut paljon kannustusta ja hyvää palautetta tästä ratkaisusta. Juomisessa ei ole mitään pahaa eikä mitään väärää, voin aivan hyvin olla mukana, kun muut juovat. Niin kauan kuin juomattomuuteni ei ole ylitsepääsemätön ongelma kenellekään, ei ole kenenkään juominenkaan minulle.

Samu // läntinen teologia

Järjestötoiminta opintojen aikana

Opintojen aikana on eritäin hyvät mahdollisuudet harrastaa monipuolista järjestötoimintaa niin ainejärjestöissä, tuutoroinnin saralla, ylioppilaskunnassa kuin yliopiston hallintoelimissäkin. Järjestötoiminnan harrastaminen on todella hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin, uusiin toimintatapoihin ja kasvattaa omia kokemuksia ja taitoja elämässä. Itse asiassa voinkin näin monen vuoden harrastelijana sanoa, että vaikka järjestötoiminta opintojen aikana ei missään nimessä ole pakollista, on se kuitenkin helppo tapa parantaa sosiaalisia taitojaan, verkostoitua sekä kasvattaa työhön pääsyn todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Mitä kaikkea järjestötoiminta sitten konkreettisesti on?

Järjestötoimitaan sekaantuessa voi esimerkiksi päästä pitämään puheita vuosijuhlilla

Itse tosiaan aloitin järjestötoiminnan toisena opiskeluvuotenani lähtemällä opiskelijatuutoriksi. Näissä hommissa otettiin vastaan, opastettiin ja pidettiin huolta syksyllä aloittavista uusista opiskelijoista. Lähtökohtaisesti tutustuit heti oman alasi tuutorikollegoihin, tuutoroitaviin fukseihin sekä mahdollisesti myös poikkitieteellisesti muiden opiskelualojen tuutoreihin. Tuutorointi ei ollut oikeastaan kuin oman fuksivuoden, jo itse koettujen asioiden toistamista ja opettamista uusille opiskelijoille. Ja hommasta sai vielä opintopisteitä! Ei paha yhtään.

Tuutoroinnin jälkeen lähdin ainejärjestömme Hyeena ry:n hallituksen riveihin fuksi- ja tuutorointivastaavaksi. Rekrytointi ainejärjestön hallitukseen tapahtui bussissa paluumatkalla viikonlopun mökkikorpiexcursiolta – en osannut kieltäytyä, ja hyvä niin. Ainejärjestön hallitushommissa pääsin muun muassa osallistumaan tapahtumien järjestämiseen, pidin uusille tuutoreille pienen koulutuksen, järjestin fukseille tukiopetusta ja edustin ainejärjestöä erilaisissa tapahtumissa. Hyeena ry:n hallituksessa olin lopulta yhteensä kolme vuotta, yhden vuoden virallisena jäsenenä ja kaksi vuotta varajäsenenä. Noissa hommissa tutustuin laajalti moniin kokouskäytäntöihin ja suureen määrään uusia ihmisiä sekä opin paljon erilaisista järjestötoimintaan liittyvistä tehtävistä. Ainejärjestön hallitustehtävissä tulikin tutustuttua poikkitieteellisesti myös muiden ainejärjestöjen hallituslaisiin, mikä lopulta johti minut aivan uusille järjestötoiminnan sfääreille.

Syksyllä 2015 Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnalla (ISYY) oli edustajiston vaalit, ja päätin sitten kaverini houkuttelemana lähteä ehdolle. Samoihin aikoihin pääsin mukaan myös Kuopion Intellektuellin Vapun Edistämisseuran (K.I.V.E.S) toimintaan järjestämään Kuopion torille torisitsejä vapuksi 2016. Edustajiston vaalit tuli ja meni, ja löysin yllättäen itseni ISYY:n edustajistosta päättämässä paljon isommista asioista kuin mihin ainejärjestötoiminnassa olin tottunut. Vapun Edistämisseuran toiminnassa oli mukana myös monia aktiivisia ISYY:n edustajiston jäseniä, ja näitä kahta järjestöhommaa tulikin monesti tehtyä ristiin porukalla jossain paikalliskuppilassa. Torisitsit onnistuivat säätä lukuun ottamatta hyvin, ja henkilökohtaisesti kyseisen tapahtuman järjestelyhommista jäi todella hyvä fiilis!

Torisitsien jälkeen hymyilytti

Syksyllä 2016 minua odottivat uudet haasteet UEF-lähettilästoiminnassa. Lähettiläshommasta kertyi jo syksyllä hyvää esiintymiskokemusta sekä taitoja järjestön someviestinnän hoitamiseen, mikä osoittautuikin hyödylliseksi jo seuraavassa järjestöpestissäni: Ennen vuoden vaihdetta päädyin taas kuuntelemaan kaverini puheita ja päätin hakea Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen, viestintä- ja ympäristösektoreiden vastaavaksi. Viimeisen puolen vuoden aikana olenkin oppinut viestinnästä paljon uutta ja uskon, että tämä taito tulee olemaan hyödyksi myös mahdollisella tulevalla urallani tutkijana. Tätä taitoa en olisi oppinut ilman aktiivista järjestötoimintaan osallistumista.

ISYY edustamassa vuoden 2017 Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) avausseminaarissa

Toisen opiskeluvuoden syksyn fuksien ohjaus on vaihtunut koko Itä-Suomen yliopiston edustamiseen erilaisilla messuilla, ylioppilaskunnan uusien työntekijöiden haastatteluihin, edustusmatkoihin ympäri Suomea, valtakunnan kärkipolitiikkojen puheiden kuunteluun ja yli 13 000 opiskelijan edunvalvontaan.

Hommaa kyllä riittää.

Kuopio on kulttuuripalvelujen kehto

Olen kuullut jonkun tietämättömän joskus väittävän, että Kuopiossa on huonot kulttuuripalvelut, mutta todellisuushan on aivan toinen! Kuopiosta löytyy vaikka ja minkälaista kulttuuritarjontaa, kun sitä osaa vain etsiä oikeista paikoista. Oikeastaan jo pelkkä googlen avaaminen riittää löytämään hyvin monenlaista tarjontaa kulttuurin nälkään. Opiskelijalle kulttuuripalvelut tarjotaan usein myös pienten alennusten kera, joita kannattaa toki hyödyntää. Tein pienen listan omista Kuopion kulttuurikentän suosikeistani, joita suosittelen vapaa-ajan vietteeksi jokaiselle.

  1. Keikat

Kuopion keikkatarjonta on vertaansa vailla! Kaupungista löytyy monia keikkapaikkoja, jotka pitävät huolta siitä, että livemusiikkia on tarjolla monena päivänä viikossa. Viikonloppuisin on nimekkäiden artistien vuoro, mutta viikolla keikkapaikoilla pääsee tutustumaan myös paikallisiin bändeihin sekä hieman tuntemattomampiin artisteihin. Omia keikkapaikka suosikkejani ovat Henry`s Pub sekä Pannuhuone eli tuttavallisemmin Henkka ja Pannari, jotka tarjoavat hyvin monenlaista musiikkia jokaiseen makuun. Henkassa soittaa usein paikalliset bändit sekä Kuopiosta lähtöisin olevat artistit, ja Pannarilla pääsee kuuntelemaan indiehelmiä sekä tulevaisuuden nimiä.  Opiskelijabileitä tähdittää monesti hittilistojen kärkiartistit ja isoimmissa tapahtumissa Kuopioon saapuu hyvinkin nimekkäitä kansainvälisiä artisteja.

Mikä olisikaan parempi tapa viettää vapaailta kuin hyvä keikka parhaimpien ystävien seurassa?

  1. Kuopion Kaupunginteatteri

Kaupunginteatterin ohjelmistossa on monia laatuteoksia, joiden lisäksi teatterilla käy myös monia vierailevia esityksiä. Ohjelmisto vaihtuu läpi vuoden, joten teatteri pystyy tarjoamaan usein uudenlaista esitystarjontaa. Kuopion Kaupunginteatteri on päässyt Vuoden Teatteri 2017 -kilpailun finaaliin ja on nyt ehdolla vuoden teatteriksi, mikä kertoo teatterin laadukkaasta sisällöstä ja kiinnostavasta ohjelmistosta. Teatteri on huomioinut opiskelijoita tarjoamalla viime hetken lippuja opiskelijoille vain 10€ hintaan. Jokaisen opiskelijan kannattaisi käydä hyödyntämässä näin huokea tarjous vähintään kerran lukukaudessa!

  1. Kuopion Musiikkikeskus

Musiikkikeskus tarjoaa paljon konsertteja klassisen musiikin ystäville, mutta ohjelmistossa on myös paljon muuta. Musiikkikeskuksella pidetään erilaisia keskustelusarjoja sekä juhlavia tilaisuuksia. Tämän lisäksi näyttämöllä näkee myös musikaaleja, stand uppia ja tanssia. Osaan tapahtumista on vieläpä vapaa pääsy, joten kannattaa vilkuilla musiikkikeskuksen tapahtumakalenteria hyvin ahkerasti!

  1. Kansalaisopisto

Kansalaisopistolla on tarjolla monenlaista opetustarjontaa, mutta siellä järjestetään kurssien lisäksi myös erilaisia tapahtumia, konsertteja, tanssi- ja teatteriesityksiä sekä taidenäyttelyitä. Tämän lisäksi kansalaisopistolla voi käydä kuuntelemassa inspiroivia yleisöluentoja, joihin on yleensä vapaa pääsy.

  1. Tapahtumat

Kuopiossa järjestetään vuosittain useita kulttuuritapahtumia, jotka tuovat kaupunkiin paljon elämää myös ulkopaikkakunnilta. Isoimpia näistä tapahtumista ovat Kuopio Wine Festival, joka takaa hyvän viinin lisäksi kattavan artistikokoelman; KuopioRock, joka kuuluu Kuopion kesään yhtä tiiviisti kuin oksapoika kuuluu kävelykadulle sekä Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtuma, joka täyttää kaupungin taiteella ja kansainvälisillä huippunimillä. Lisäksi Kuopiossa järjestetään esimerkiksi Kuopion Komediafestivaali, Kansainvälinen nykytaidefestari ANTI – Contemporary Art Festival, suomen isoin beach volley -tapahtuma Trust Kapital Open ja useita Street Food -tapahtumia.

Yllä on vain pieni raapaisu Kuopion kulttuurin kentästä, jolta löytyy vielä paljon muutakin. Suosittelen lämpimästi kannattamaan paikallista kulttuuritarjontaa, koska siitä ei voi koskaan saada tarpeekseen!

Elina // Sosiaalitieteet

Mitä iloa on harjoittelusta?

Aikaisia herätyksiä, pitkiä päiviä, tuntisuunnitelmia, ohjauskeskusteluja, harjoittelutehtäviä, palautekeskusteluja ja ohjaajan havainnointia… Niistä on ohjauksen syventävä harjoittelu tehty. Haluan nostaa tämän kertaisen blogin aiheeksi (opetus/ohjaus)harjoittelut, jotka kuuluvat suureen osaan tutkintoja vähintään vapaaehtoisena opintojaksona. Kaikessa laajuudessaan ja vaativuudessaan harjoittelut ovat usein juuri niitä opiskeluaikojen antoisimpia hetkiä.

Yliopistossa opiskellessa ei voi olla huomaamatta teoreettisen tiedon suurta määrää ja painoarvoa opinnoissa. Opiskeltavasta alasta riippuen teoreettisen tiedon määrä saattaa jonkin verran vaihdella, mutta ihan varmasti sitä kaikilla aloilla on. Vaikka ope- ja opokoulussa käytännön tekeminen ja tiedon soveltaminen käytäntöön on melko suurta, välillä sitä itsekin ajautuu pohtimaan kaikkien näiden teorioiden merkitystä ja hyödyllisyyttä. Joskus sitä jopa esittää itselleen isojen kirjapinojen takaa peruskoulustakin tutun retorisen kysymyksen: “tarvinko mä tätä tietoa mihinkään?”. En kuitenkaan muista vielä(kään) yhtäkään kirjaa, jonka oppeja en jossain määrin olisi omassa käytännön tekemisessäni hyöydyntänyt.

Olen itse tällä hetkellä ohjauksen opintojen viimeisessä, syventävässä harjoittelussa vanhalla lukiollani kotipaikkakunnallani. Harjoittelussa on hienoa se, että voit itse suuresti vaikuttaa minkälaisessa oppilaitoksessa teet sen (peruskoulu, lukio, ammatillinen koulutus, korkeakoulu), missä teet sen (kotipaikkakunta, opiskelupaikkakunta) ja varsinkin nyt viimeisen harjoittelun kohdalla, mitä haluat erityisesti harjoittelussa kehittää (yksilöohjaus, ryhmäohjaus, opettaminen…). Harjoitteluja on omassa opinto-ohjelmassani viisi eri pituista (3-6 viikkoa) harjoittelua, kun taas joissakin voi olla yksi pitkä harjoittelu (5-6 kuukautta).

Kun lukee opiskelukirjoja ja -materiaaleja, käy tenttimässä ja istuu luennoilla, syntyy helposti melko ruusuisia ajatuksia opiskeltavan asian osaamisesta. Vaikka olen itse suoriutunut opinnoista ihan hyvällä menestyksellä, ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun opiskelijalla on ollut asiaa, joka on saanut minut huomaamaan, että käytännön soveltaminen vaatii ihan uudenlaista oppimista jo olemassa olemasta tietoteoreettisesta aineksesta. Elävä elämä kun ei useinkaan sovellu sellaisenaan teoreettisiin malleihin tai esimerkkeihin – ainakaan ohjauksessa ja opetuksessa. Erityisesti opetusharjoittelussa ja peruskoulun opoharjoittelussa huomasi sen, että mikä toimii paperilla täydellisesti ei toimi ollenkaan siinä sovellettavassa tilanteessa.

Käytännössä toimimisen lisäksi harjoittelussa saa kullan arvoista tukea ja ohjausta oman osaamisensa ja oppimisensa arviointiin. Kaikissa harjoitteluissa tulee olla mukana harjoittelun ohjaaja, joka nimensä mukaisesti ohjaa harjoittelua ja käytännön tekemistä. Harjoittelun ohjaaja on myös vastuussa harjoittelijasta, mikä antaa harjoittelijalle mahdollisuuksia kokeilla ja toteuttaa siipiään melko vapaasti. Tämä on ainakin minulle tuonut varmuutta ja tukea tehdä myös sellaista, mikä ei ole kuulunut oman osaamiseni mukavuusalueelle. Hyvä harjoittelun ohjaaja antaa rakentavaa palautetta omasta toiminnasta ja tuo esiin myös kehitettäviä puolia. Itse olen saanut kiitosta hyvästä kontaktistani ja tiedollisista taidoistani, mutta ainakin rohkeudessa tuoda esiin näitä omia taitojaan kaipaa vielä hiomista. Minusta on myös ollut ihanaa jakaa omia tuntemuksia ja “arkoja paikkojaan” alan ammattilaisen kanssa, joka on voinut tarjota vinkkejä tai tekemisen tapoja itselleni haastaviin tilanteisiin.

Harjoittelut ovat vaativia, koska työpaikalla tapahtuvan läsnäolon lisäksi pitää muistaa omat koulutehtävänsä, raportoida harjoittelusta ja mahdollisesti vielä harrastaakin, mutta toisaalta ne ovat myös opintojen antoisinta aikaa. Mielestäni on onni, että kenenkään ei tarvitse kylmiltään lähteä valloittamaan tulevia työpaikkojaan oli kyseessä sitten psykologi, juristi tai opo. Vaikka teoreettista tietoa tarvitaan samalla lailla kuin käytännön tekemisen taitojakin, parhaillaan ne ovat yhdistettynä: homma toimii ja tiedetään mikä saa sen toimimaan. Ja mikä sen parempaa kuin kokeilla omia työsiipiään turvallisessa ympäristössä keskustellen ja apuja saaden!

Silloin kun tuntuu ettei jaksa

Kaikki aina hehkuttavat omaa opiskelualaansa. Kaikki on parasta ikinä, tulevaisuus näyttää hyvältä, oma ala kiinnostaa ja vähemmänkin kivat asiat esitetään positiivisessa valossa. Itsekin teen samaa, koska pääosin se on totta. Ei kaikki kuitenkaan aina ole sellaista, minkä jokainen varmasti hyvin tietää. Siksi ajattelin kertoa rehellisesti, etten aina jaksa. Opiskelussa on se toinenkin puoli.

Opiskelu tarjoaa haasteita. Ala- ja yksilökohtaisia eroja on valtavasti. Toiset kokevat eri asiat kuormittavaksi kuin toiset, eikä samankaan alan opiskelijoita voi välttämättä vertailla. Minä en ole yliopistolla luennoilla klo 8-16 päivittäin ja viikkoon saattaa mahtua kokonaan luennoista vapaita päiviäkin, mutta silti tehtävää riittää. Itseopiskelu on se avainsana yliopisto-opiskeluissa. Laiskoille opiskelijoille, kuten minä, sana on se mörkö sängyn alla, jota mennään piiloon.

Lokakuinen kalenteriviikko, paljon pieniä asioita ja tehtävää vaikkei yliopistolla luentoja hirveästi ole.

Välillä tulee hetkiä, jolloin kaiken voisi rutistaa palloksi, heittää roskiin ja lähteä kävelemään. Silloin täytyy nostaa päänsä taas ylös, kaivella pallo roskista ja suoristella rypyt. Minulle tämä tunne on turhankin tuttu. Välillä kalenteri täyttyy ja viikko on yhtä minuuttiaikataulua. Silloin täytyy itseä aina muistuttaa siitä, minkä takia täällä ollaan. Täytyy löytää se motivaation syvin lähde, jotta kaiken jaksaa tehdä myös silloin kun tuntuu, että kaikki on liikaa.

Minua motivoi pitkällä tähtäimellä tuleva ura. Joka kerta, kun tekee hetken mieli olla tekemättä mitään, yritän muistuttaa itseäni tavoitteistani. Haluan olla fyysikko, oikeasti haluan, ja sen takia olen täällä opiskelemassa täyttääkseni unelmani. Olen kuitenkin oppinut, että pitkän tähtäimen tavoite ei riitä, koska valmistumiseen on aikaa monta vuotta ja ura valmistumisen jälkeen kehittyy eteenpäin vuosi vuodelta.

Lyhyen aikavälin tavoitteet ovat yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä, kuin se suurin motivaatio. Mistä ihmeestä löydän motivaation tehdä joka viikko samat asiat, käydä luennoilla, kirjoittaa työselostuksia labratöistä tai tehdä matikan laskuharjoituksia? Osaan kyllä ajatella, että kaikki oppimani asiat ovat tärkeitä ja edistävät matkaani fyysikoksi, mutta aina se ajatus ei riitä. Osa motivaatiotani on se, että on mielettömän kiinnostavaa alkaa ymmärtää kuinka maailmamme rakentuu ja miten kaikki toimii. Tämäkään ajatus ei aina riitä, kun jaksaminen on äärirajoilla.

Jokaisen tulisi löytää oma motivaationlähteensä opiskelua kohtaan. Ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa se auttaa olemaan lannistumatta ja jatkamaan eteenpäin. Itse sain juuri koko opiskelu-urani ensimmäisen hylätyn arvosanan, mikä sai minut miettimään näitä motivaatioasioita. Enää ei riitä ajatus, että ”ihan sama, kyllä mä pärjään”, vaan täytyy löytää uusia lähteitä, joista motivoituu tekemään töitä entistä enemmän.

Opiskelun ei tulisi olla hammasten kiristystä tai pakkopullaa. Minulle se ei sitä onneksi ole, vaan parhaimmillaan todella antoisaa ja oivaltavaa. Päällimmäinen tunne on positiivinen, ja haluan jakaa sellaista ilosanomaa kuitenkaan vähättelemättä, valehtelematta tai pelottelematta töiden määrällä. Uskon, että jokainen nauttii opiskeluajoistaan edes vähän ja muistelee niitä myöhemmin lämmöllä sekä positiivisin mielikuvin.

Heidi // sovellettu fysiikka

Kuka muka haluaa papiksi?

Uskon, että olet käynyt rippikoulun. Jos et, olet kuitenkin nähnyt joskus elämässäsi papin. Sen, joka on kirkossa jumalanpalveluksessa siellä edessä tekemässä liikkeitä ja puhumassa pitkästi. Sen, joka on pukeutunut valkoiseen albaan tai mustaan papinpaitaan. Sen, joka on ensimmäisenä kahvipöydässä. Sen, joka puhuu Jeesuksesta. Papitkin käyvät yliopiston. Mutta kuka muka haluaa papiksi?

Tehdäänpä ensin yksi asia selväksi. Teologian osasto yliopistossa ei ole pappikoulu. Kaikista teologeista ei tule pappeja. Kun valmistun, saan pätevyyden toimia kirkon pappisvirassa, suoritettuani kirkon virkaan soveltavat opinnot. Yliopistosta ei valmistu papiksi, vaan teologian maisteriksi. Piispa vihkii sopivaksi katsomansa, seurakunnan virkaan kutsuman teologian maisterin papin virkaan. Vihkimyksen jälkeen vasta ihminen on pappi. Kuitenkin yliopistossa teologian maisterin tutkinnon suorittaminen on virkaan pakollinen tutkinto.

Miten keksin hakeutua opiskelemaan teologiaa? Kävin kaksoistutkinnon eli ammattiopiston ja lukion yhtä aikaa. Olen koko elämäni ollut kiinnostunut uskonnosta ja uskon asioista. Teologia oli välkkynyt aina välillä mielessä, mutta se katosi myös nopeasti. Ammattiopistoon meninkin, koska innostuin ruoanlaitosta ja halusin opiskella kokiksi. Olin kuitenkin mukana seurakunnan toiminnassa ja edelleenkin kiinnostunut uskon asioista.

 

 

Ajattelen, että papin virka on kutsumusvirka. Koen saaneeni kutsumuksen tähän virkaan ja se vahvistui täyteen mittaansa kesällä 2012 ja silloin päätin lopullisesti lähteä opiskelemaan teologiaa. Päätin silloin, että haluan jonain päivänä palvella Kristuksen kirkkoa papin virassa. Niinpä hainkin opiskelemaan teologiaa Helsinkiin ja Joensuuhun ja pääsin kumpaankin sisään. Valitsin kuitenkin Joensuun ja aloitin opinnot 2014 syksyllä.

Mitä papin työtehtäviin kuuluu? Papin virka on kirkon tunnustuksen (Augsburgin tunnustus, pykälä 5) mukaan ”evankeliumin opettamisen ja sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) jakamisen virka”. Evankeliumin opettaminen eli saarnaaminen onkin keskeisintä kasteen ja ehtoollisen toimittamisen ohella papin työssä. Työhön kuuluu jumalanpalveluksia, toimituksia (kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen), erilaisia hartauksia (esimerkiksi vanhainkodit, terveyskeskukset, sairaalat, laitokset, koulut, päiväkodit), rukoushetkiä (esimerkiksi surukotikäynti, kodin siunaaminen, saattohartaus), seurakunnassa olevia tapahtumia, leirejä (esimerkiksi rippileiri), onnittelukäyntejä, vankilakäyntejä, sielunhoidollisia keskusteluja ja paljon, paljon muuta. Tuossa vain osa papin työhön kuuluvista asioista.

 

Kuten monista eri julkisuudessakin olleista keskusteluista voi päätellä, papin työ ei ole helppoa. Monet eri vaikeudet koskevat viran kantajia. Raamatun sanoman julistaminen ei ole aina helppoa ja teologiset erimielisyydet tekevät eroa pappienkin välille. Työpäivät saattavat venyä kovinkin pitkiksi, sillä toimituksia ja tilaisuuksia, joissa toivotaan papin läsnäoloa, on paljon. Koskapa papilla ei ole työaikaa, työtä voi päivään tulla paljonkin.

 

 

Kuka muka haluaa papiksi? Kuten sanoin, papin ammatti on kutsumusammatti. Työ ei ole helppoa, mutta se on antoisaa. Itse haluan virkaan, koska se on kunniatehtävä ja en osaa kuvitella parempaa työtä kuin työ, jossa pääsen puhumaan ja opettamaan Jeesuksesta, kohtaamaan paljon erilaisia ihmisiä ja palvelemaan Jumalaa tässä sanan ja sakramenttien virassa.

Samu // läntinen teologia