Laboratoriotyöskentely fysiikassa

Labrasta tulee itselleni ensimmäisenä mieleen kemia ja valkoiset työtakit. Fysiikan labrat eroavat aika paljon perinteisistä kemian labroista, ja meillä ei yleensä ole työtakkia tai suojalaseja. Työt liittyvät usein erilaisiin laitteisiin ja harvemmin aineisiin kuten kemiassa.

Fysiikan opiskeluun meillä Joensuun kampuksella, niin kuin monien muidenkin luonnontieteiden opiskeluun, kuuluu lukuisia laboratorioharjoitteluja. Fysiikan laboratoriotöissä tehdään erilaisiin fysikaalisiin ilmiöihin liittyviä mittauksia ja sitten tulosten perusteella kirjoitetaan töistä raportit.

Raporttien kirjoittamisessa päästään harjoittelemaan tieteellisten tekstien ja -julkaisuiden kirjoittamista. Raporttien rakenne on hyvin samankaltainen, kuin kandidaatintutkielmassa, gradussa ja väitöskirjassakin. Näin ollen niistä saa hyvää harjoitusta opintojen myöhempien vaiheiden kirjoitusurakoita ajatellen.

Raportin perusrakenne noudattaa aina samantyylistä kaavaa. Ensimmäisenä esitellään tutkimuskohde ja keskeisin tulos, joka on saatu mitattua. Useimmiten harjoitustöissä selvitetään jokin ennalta tunnettu asia, esim. putoamiskiihtyvyys, Planckin vakio tai vaikkapa radioaktiivisen näytteen sisältämä alkuaine.

Seuraava osio on teoriaosuus, jossa kerrotaan mihin fysiikan lakeihin tutkimusmetodit perustuvat ja millaisia kaavoja tarvittavien asioiden laskemiseen käytetään. Tässä osassa voidaan myös johtaa joitakin tarvittavia kaavoja.

Kolmannessa osassa esitellään käytetty mittalaitteisto ja mahdolliset kytkennät. Tässä on yleensä kuva/kuvia laitteistosta ja kytkentäkaavioista. Kerrotaan myös lyhyesti laitteiston toimintaperiaate.

Neljäs osio on ehkä kaikkein keskeisin. Siinä esitellään kaikki mitatut tulokset, yleensä taulukoituina. Lisäksi tässä osassa tehdään kaikki tarvittavat laskut ja yleensä myös piirretään havainnollistavia kuvaajia mittaustulosten pohjalta. Myös mahdolliset virhearviot tehdään tässä osiossa.

Lopuksi vielä pohditaan tulosten järkevyyttä ja mahdollisia poikkeamia kirjallisuusarvoista tai teoreettisista tuloksista. Kerrotaan myös oma näkemys mahdollisten poikkeamien aiheuttajista.

Jokaiseen laboratoriotyöhön liittyy työohje, joka saadaan joko paperisena tai sähköisenä. Siinä kerrotaan selkeästi työn eri vaiheet ja se, mitä raportin täytyy sisältää. Työohjeen lisäksi labraan kannattaa ottaa mukaan muistiinpanovälineet, sillä mittaustulokset kirjataan ylös ja näin saatu työpöytäkirja liitetään mukaan raporttiin.

Kuva fysiikan vihkoista ja laboratoriotyöskentelyn ohjemonisteesta

 

Ohjaaja tarkistaa palauttamasi raportin ja kertoo, jos siinä on jotain korjattavaa. Korjausosio lisätään alkuperäisen raportin loppuun tarvittaessa.

Joensuun fyysikon koulutusohjelmaan sisältyy yhteensä kolme erillistä laboratoriokurssia:

  1. Fysiikan perustyöt yhteensä 6 op (jakautunut muutamaan pienempään kokonaisuuteen).
  2. Aineopintojen laboratoriotyöt I, 5 op.
  3. Aineopintojen laboratoriotyöt II, 6 op.

Aineopintojen labratyö II:seen on kuulunut nyt useamman vuoden myös virtuaalilasien rakentelu! Itsekin pääsin ennen joulua rakentamaan omat lasit ja se oli todella hauskaa ja opettavaista.

Kuva itserakennetuista virtuaalilaseista

Lasien toiminta on melko alkeellista, mutta keskeisintä oli rakentaminen ja toimintaperiaatteeseen tutustuminen. Laseissa on valmiina kaksi ominaisuutta: Etäisyyden mittaaminen ja pyörivän 3D-kuution katselu. Laseihin on myös mahdollista ohjelmoida itse eri toimintoja, jos kiinnostusta ja taitoa löytyy!

Meillä Joensuussa kandivaiheeseen ei kuulu harjoittelua, mutta nämä laboratoriotyöt toimivat vastaavassa asemassa. Pääsee tutustumaan käytännössä moniin ilmiöihin, sekä harjoittelemaan erilaisten laskentaohjelmien käyttöä.

 

//Sini, fysiikka

 

Ajatuksia ja faktaa vaihtoon hakemisesta

Itä-Suomen yliopistossa on hyvät mahdollisuudet vaihto-opiskeluun ja muuhun kansainvälistymiseen. Opiskelijoita kannustetaan hakemaan vaihtoon ja tuetaan myös rahallisesti! Perussääntö on se, että meiltä kaikki vaihtoon haluavat myös sinne pääsevät jossain vaiheessa opintojaan. Aika siistiä ainakin mun mielestä!

Omat suunnitelmani

Itselläni on ollut jo useamman vuoden ajan haaveena vaihto-opiskelu Japanissa. Harkitsin hakemista jo ensi vuodelle, mutta päätin käytännön syistä siirtää sen viimeiselle eli viidennelle opintovuodelleni. Odotan innolla sitä, että pääsen tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin ja maistamaan kaikkia erikoisia ruokia. Lisäksi en malta odottaa, että saan syödä aitoa japanilaista sushia!

En ole vielä koskaan käynyt Japanissa ja vaihtoon lähteminen antaisi hienon mahdollisuuden viettää siellä pidemmän pätkän kerrallaan.  Nähtävää varmasti riittää loputtomasti, kauniista luonnosta aina historiallisiin kohteisiin.

Kukkivat kirsikkapuut, temppeli ja Mount Fuji
Haaveilukuva: upean väriset kirsikkapuut, temppeli ja Mount Fuji.

Kielitaitoa

Aloitin vuosi sitten opiskelemaan japanin kieltä omatoimisesti Duolingo- sovelluksen avulla, koska olisi hienoa osata kieltä edes vähän sitten, kun Japaniin päädyn. Tänä syksynä sain myös sivuaineoikeuden japanin kieleen ja kulttuuriin ja nyt käyn ensimmäistä kielikurssiani yliopistolla.

Sivuaineoikeuden saamiseen oli käytävä pieni kieleen ja kulttuuriin johdatteleva kurssi, jonka tentti toimi samalla sivuainekokeena. Tentti ei ollut mikään kauhean vaikea ja uskon, että kaikki halukkaat sivuaineoikeuden myös saivat. Meiltä löytyy myös paljon muita kieliä, joita voi opiskella omaa vaihtohaavettaan silmällä pitäen!

Japanin kielen perusteet 1- kurssin oppikirjoja kuvattuna päältä
Japanin kielen perusteet 1- kurssin oppikirjoja. Kanji- merkkejä on kymmeniä tuhansia! Niiden harjoittelu aloitetaan pikkuhiljaa heti ensimmäisellä kurssilla. Japanin kielessä on myös kahdet muut kirjoitusmerkit: hiraganat ja katakanat.

Faktaa hakemisesta

Vaihtoon hakeminen tapahtuu kahdessa osassa. Ensimmäinen vaihe tapahtuu SoleMOVE-järjestelmässä ja toinen vaihe kohdeyliopiston kanssa. Hakea voi yhteen tai kahteen yliopistoon kerrallaan.

Päähakuaikana haetaan aina seuraavalle lukuvuodelle. Päähaku jakaantuu kahdelle ajanjaksolle seuraavasti:

-Marraskuussa haetaan mm. kaukomaiden kohteisiin.

-Helmikuussa haetaan mm. Erasmus-paikkoja sekä muita Euroopan kohteita.

Täydennyshaku on toukokuussa ja silloin täytetään päähaussa täyttämättä jääneet paikat ja vaihtoon haetaan seuraavalle kevät lukukaudelle.

Oman aineen kv-yhteyshenkilön kanssa käydään läpi vaihtoajan opintojen sopivuus omaan tutkintoon. Hakemukseen liitetään myös motivaatiokirje ja opintosuoritusote.

Mitä hyötyä vaihto-opiskelusta voisi olla?

Vaihto-opiskelu on kannattavaa monesta syystä. Siitä voi olla etua esimerkiksi työmarkkinoilla sillä kielitaitoa ja kansainvälisyyttä arvostetaan usein ja työmahdollisuuksia avautuu myös ulkomaille. Lisäksi se avartaa, sillä oppii ymmärtämään erilaisia kulttuureja, sekä itsensä ylittäminen lisää muun muassa itsevarmuutta.

Itä-Suomesta lähdetään vaihtoon melko vähän, joten kannustaisin kaikkia asiasta vähänkään kiinnostuneita harkitsemaan edes lyhyempää pätkää ulkomailla!

 

Lisää tietoa löydät osoitteesta:

https://kamu.uef.fi/student-book/hakeminen/

 

//Sini, fysiikka

Viisi asiaa, jotka yliopistossa yllätti

Aloitin tänä syksynä ympäristöpolitiikan maisteriopinnot, eli olen nyhvännyt jo useamman vuoden Joensuun kampusrakennusten punatiilisten seinien sisällä. Yliopiston arki ja toimintatavat ovat siis tulleet tällaiselle vakiokalustoon kuuluvalle opiskelijalle jo hyvinkin tutuksi. Aina tilanne ei kuitenkaan ole ollut tällainen: ensimmäisten opiskeluvuosien aikana muistankin yllättyneeni muutamasta asiasta, jotka tänä päivänä tuntuvat jo peruskauralta. Tässä blogipostauksessa esittelen teille viisi juttua, jotka tulivat itselleni yllätyksenä opinnot aloittaessani!

1. Tutustumisen helppous

En osannut odottaa, kuinka helppoa uusiin tyyppeihin tutustuminen yliopistossa onkaan! Fuksiviikoilla (eli ensimmäisinä opiskeluviikkoina) tutustuminen oman vuosikurssin opiskelijoihin tuli tuutoroinnin ja yhteisten tapahtumien myötä kuin itsestään, sillä kaikki ovat aika lailla samassa veneessä: yksin uudessa kaupungissa ja vastaanottavaisina uusille ystävyyssuhteille. Oman ainejärjestön tapahtumat olivat oiva paikka tutustua oman alan vanhempiin opiskelijoihin, jotka mielellään jakoivat tietouttaan yliopistosta ja neuvoivat eksyneitä fukseja. Seuraavina vuosina homma meni tietenkin toisin päin: itse pidempään opiskelleena oli kutkuttavaa päästä tutustumaan uusiin mantsan fukseihin ja jakamaan heille omia opiskeluvuosien aikana karttuneita viisauksia. Uusiin ihmisiin voi tutustua kampuksilla ihan ympäri vuoden, ja uusia, jopa oppiainerajat ylittäviä ystävyyssuhteita voi solmia koko opiskelujen ajan vaikka sivuaineiden luennoilla, lähtemällä mukaan erilaisten kampusjärjestöjen toimintaan tai hakemalla tuutoriksi!

Kuva Sannin kaveriporukasta haalareissa ja vapputunnelmissa tiiliseinän edessä kuvattuna
Oma kaveriporukkani muotoutui jo ensimmäisen orientaatioviikon aikana. Meitä yhdistää kuvasta päätellen mm. erinomainen kenkämaku.
2. Akateeminen vartti

Akateeminen vartti on vanha akateeminen perinne, jonka mukaan luennot alkavat viisitoista minuuttia yli tasatunnin. Hämmennystä fuksina aiheutti se, että luennot on kuitenkin merkitty alkamaan tasalta, vaikka todellisuudessa ne alkavat viisitoista minuuttia yli. Akateeminen vartti on yleisesti kaikilla luennoilla käytössä, mutta siihen on luonnollisesti myös joitain poikkeuksia: esimerkiksi itse muistan joskus kuulleeni, että tentit alkaisivat aina tasalta. Joskus näin onkin, joskus ei. Akateeminen vartti ja sen soveltaminen erilaisissa tilaisuuksissa aiheuttavatkin mulle edelleen näin neljännen vuoden opiskelijanakin välillä harmaita hiuksia, joten epäselvissä tilanteissa pyrin tulemaan paikalle varmuuden vuoksi aina tasalta 😀

3. Akateeminen vapaus (ja vastuu…)

Yliopistossa opiskelu on lukioon verrattuna tosi itsenäistä, ja opiskelijana olet itse päävastuussa siitä, että opintosi etenevät haluttuun tahtiin. Yliopistossa kukaan ei siis kysele, mikset ole käynyt luennoilla tai palauttanut tehtäviäsi ajoissa. Itselleni tuli yllätyksenä, että yliopistossa luennoilla ei ole edes välttämättä pakko käydä!  Vapaus tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta: jos tenttiin valmistautuminen jää opiskelijarientojen vuoksi viimeiselle illalle, voit syyttää siitä vain itseäsi.

4. Lukujärjestyksen tyhjyys

Muistan, että lukiossa lukujärjestykseni oli aina aivan täyteen ahdettu, ja muutaman oppitunnin päivistä sai vain haaveilla. Yliopistossa homma muuttui aivan päälaelleen, ja tällä hetkellä lukujärjestyksessäni komeilee vain kaksi luentoa koko viikon aikana. Kuulostaa aika löysältä, eikö? Todellisuudessa hommaa riittää vaikka muille jakaa, sillä suurin osa yliopisto-opiskelusta tapahtuu luentojen ulkopuolella itsenäisesti. Esimerkiksi itselläni on tällä hetkellä työn alla yhden esseen kirjoittaminen, tutkimussuunnitelman laatiminen, muutaman ideapaperin kommentointi sekä kuuden artikkelin lukeminen. Itsenäinen opiskelu vaatiikin suunnitelmallisuutta ja oman ajankäytön hallintaa, jotta kaikki vaadittavat tehtävät ennättää palauttaa ajallaan .

Kuva työpisteestä
Itseopiskelun pyhä kolminaisuus: läppäri, lähdekirjallisuus sekä iso kuppi kahvia.
5. Yliopistoelämä ei ole vaan pelkkää opiskelua

Vaikka yliopistossa paljon opiskellaankin, kuuluu siihen myös paljon muuta! Itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka paljon kampuksilla toimii erilaisia järjestöjä ja kerhoja. Esimerkiksi Joensuun kampuksella toimii akateeminen väkijuomakerho, lautapelikerho sekä teatterikerho! Lisäksi jokaisella oppiaineella on omat ainejärjestönsä, jotka järjestävät paljon erilaista vapaa-ajan aktiviteettia oman alansa opiskelijoille. Kerhot ja ainejärjestöt ovat matalan kynnyksen toimintaa, joihin on super helppoa lähteä mukaan jo vaikka heti fuksina. Itse lähdin mukaan ainejärjestöni hallitukseen jo ensimmäisenä opiskeluvuonna, ja jäin hommaan niin koukkuun, että olen toiminnassa mukana edelleen!

Kuva Tombolo ry:n hallituksen jäsenistä vuonna 2020 luentosalin pöydillä istumassa ja makaamassa
Tombolo ry:n hallitus 2020. Itse toimin tällä kaudella varapuheenjohtajana!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Opiskelemaan muutaman mutkan kautta – mun matka yliopistoon

 

Kuva maantieteen opiskelijoista haalareissa, kuvan päällä teksti: Mun tie mantsalle.

“Opiskelupaikka myönnetty” -tekstin näkeminen Opintopolussa kesäkuussa 2017 oli maailman mahtavin päätös pitkälle pääsykoekeväälle. Matkani yliopistoon ei ole ehkä se perinteisin, sillä ennen yliopistoon pääsemistä kokeilin siipiäni aivan toisella alalla. Hain opiskelemaan maantiedettä ja ympäristöpolitiikkaa ensimmäisen kerran suoraan lukiosta vuonna 2014, mutta opiskelupaikan mennessä ohi hautasin pettymyksissäni kaikki unelmani yliopistossa opiskelusta. Opiskelupaikatta jäämisen ei olisi kyllä pitänyt tulla yllätyksenä – en nimittäin valmistautunut pääsykokeisiin nimeksikään. Lukiossa en ollut muutenkaan erityisen kiinnostunut jatko-opinnoista tai opiskelusta ylipäänsä, minkä vuoksi yllätyin itsekin siitä, kuinka kovasti petyin, kun opiskelupaikka ei ensimmäisessä haussa auennutkaan. Päädyinkin lopulta lukion jälkeen muutaman sattuman kautta ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nopeasti opintojen alettua kuitenkin ymmärsin, että paikkani löytyy jostain aivan muualta – nautin kyllä suuresti itse opiskelusta, mutta alavalinta ei tuntunut omalta. Niinpä syksyllä 2016 tein päätöksen hakea vielä kerran yliopistoon. Hakukohteekseni valikoitui edelleen vanha tuttu maantiede ja ympäristöpolitiikka. Mantsassa kiehtoi alan monipuolisuus, ja UEFissa opetettavan maantieteen yhteiskunnallinen painotus ja laaja pääaineiden kirjo tuntuivat juuri mulle sopivimmilta.

Pääsykoe perustui tällöin lukion mantsan kursseihin 1-3. Kaivelin vanhempieni varastosta vanhat lukioaikaiset mantsankirjani, ja aloin lukuhommiin. Muutaman vuoden tauko aiheiden opiskelussa näkyi, ja jouduinkin aloittamaan opiskelun aivan täysin perusteista. Aloitin lukemisen kevyesti silmäilemällä kirjat läpi,  minkä jälkeen otin vähän myös ajatusta lukemiseen mukaan ja kirjoitin kaikista kappaleista käsin muistiinpanoja. Käsin kirjoittaminen oli itselleni paras tapa oppia, enkä loppujen lopuksi käyttänyt tietokonetta kovinkaan paljon pääsykokeisiin valmistautuessani. Motivaation ylläpitämiseksi asetin itselleni myös erilaisia välitavoitteita, sillä kesäkuussa siintävä pääsykoe tuntui välillä vähän turhan kaukaiselta. Ilmoittauduin esimerkiksi keväällä järjestettäviin maantieteen ylioppilaskirjoituksiin korottamaan vanhaa yo-arvosanaani. Yo-kirjoitukset olivat hyvä välietappi luku-urakan keskellä, sillä niiden avulla pystyin testaamaan omaa sen hetkistä osaamistasoani, ja toisaalta kirjoitukset myös pakottivat aloittamaan opiskelun hyvissä ajoin ennen todellista pääsykoetta.

Yo-kirjoitusten jälkeen oloni oli todella hyvä ja varma – koe meni mielestäni hyvin, ja tulosten tullessa todistuksessa komeillut Eximia tuntui uskomattomalta saavutukselta. Motivaatio pääsykokeisiin valmistautumiseen oli edelleen kova, mutta kokeisiin lukeminen ammattikorkeakouluopintojen pyöriessä taustalla oli suoraan sanottuna välillä aika uuvuttavaa. Itselleni tärkeintä pääsykoeurakassa olikin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Liikkuminen, sosiaalisen elämän ylläpitäminen ja riittävä lepo pitivät mielen kasassa, vaikka välillä lukeminen turhautti ja väsytti kovasti.

En muista niinkään jännittäneeni itse pääsykoetilannetta, mutta kokeeseen valmistautuessani takaraivossani kolkutti koko ajan pelko siitä, että yliopiston ovet eivät kaikesta näkemästäni vaivasta huolimatta edelleenkään avautuisi. Toisaalta tämä pelko toi myös tietynlaista draivia tekemiseen: halusin näyttää itselleni, että voin heikosta lukiomenestyksestä huolimatta päästä yliopistoon . Yo-kirjoitusten jälkeen monipuolistinkin opiskelutekniikoitani esimerkiksi katsomalla erilaisia dokumentteja, lukemalla uutisia, tekemällä ajatuskarttoja, kirjoittelemalla muistilappuja sekä rustailemalla vanhoja pääsykokeita. Pyrin myös visualisoimaan erilaisia maantieteellisiä ilmiöitä ostamalleni jättimäiselle maailmankartalle. Oma ehdoton heikkouteni oli jääkauden jälkien tunnistaminen kartoista. joten pyörin myös kyllästymiseen asti erilaisissa karttapalveluissa yrittäen etsiä kartoista suppia, drumliineja ja harjuja.

Kesäkuussa koitti vihdoin kauan odotettu pääsykoe. En muista enää itse kokeesta tai koetilanteesta mitään, mutta muistan ajatelleeni koesalista ulos astuttuani, että nyt muuten meni nappiin. Olin kokeen jälkeen 100% varma siitä, että tulen saamaan opiskelupaikan. Odotin tuloksia siltikin kuin kuuta nousevaa, ja kävin päivittäin kyttäilemässä Opintopolussa valinnan tilannetta. Olin juhannuksen tienoilla siskojeni kanssa Helsingissä, ja lounaan päätteeksi kävin tuttuun tapaan tsekkaamassa Opintopolun. Siellähän komeili kauan odotettu ”opiskelupaikka myönnetty”!

Sydän jätti lyönnin välistä, ja koko pääsykoerupeaman ajan takaraivossa kolkutellut jännitys ja stressi purkautui siinä hetkessä lohduttomana itkuna. Opiskelupaikan vastaanottaminen oli juuri niin ihanaa, kuin olin kuvitellutkin sen olevan.

Näin jälkeenpäin ajateltuna käytin pääsykokeisiin valmistautumiseen todennäköisesti aivan tarpeettoman paljon aikaa, ja olisin saavuttanut riittävän osaamistason jo hiukan pienemmälläkin panostuksella. Toisaalta verrattain pitkä lukuaika mahdollisti sen, etten joutunut laittamaan omaa elämääni paussille pääsykokeisiin valmistautumisen ajaksi, vaan pystyin tarvittaessa pitämään vapaapäiviä ja lomailemaan, kun siltä tuntui. Kasvillisuusvyöhykkeiden ja ilmakehän kerrosten tankkaaminen ja ulkoa opettelu marraskuun pimeinä iltoina ei edelleenkään lukeudu elämäni tähtihetkiin, mutta toisaalta en tiedä, olisinko ilman sitä tässä kirjoittelemassa omaa hakutarinaani.

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Opekoulutusten pääsykokeet – koska, mitä, miten?

Moikka!

Nyt olis vuorossa asiaa opettajakoulutuksen valintauudistuksesta ja pääsykokeista, eli lue ajatuksella tää teksti, jos aihe kiinnostaa!

Tänä vuonna opekoulutusten valintamenettelyä siis uudistetaan verrattuna aiempiin vuosiin. Ihan alkuun huomautuksena näin Itä-Suomen yliopiston näkökulmasta se, että tämä teksti ei koske kasvatustieteen asiantuntijakoulutusta. Sinne on oma aineistokokeensa, josta tarkemmat tiedot löytyvät opintopolusta. Jos opintopolusta ei tunnu löytyvän selkeää tietoa, voit laittaa viestiä esimerkiksi Instagramissa @ueflahettilas tai snäpissa @uniuef, niin selvitetään asia yhdessä!

 

VALINNAN RAKENNE JA TODISTUSVALINTA

Valintamenettely kaikkiin opettajankoulutuksiin on ensinnäkin kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa hakijat valitaan soveltuvuuskokeeseen joko VAKAVA-kokeen tai todistusvalinnan perusteella. Tästä sen verran, että VAKAVA-koe kannattaa ehdottomasti käydä tekemässä, koska todistusvalinnan tulokset eivät ehdi valmistua VAKAVA-kokeeseen mennessä. VAKAVA-koe järjestetään tänä vuonna kaikissa valintayhteistyössä mukana olevissa kaupungeissa to 23.4.2020. Tarkempia tietoja todistusvalinnasta, esimerkiksi pisteytyksestä, löytyy opintopolusta. Etsi ensin haun kautta haluamasi koulutus, ja valitse sen jälkeen ’’hakeminen’’. Tästä osiosta löytyy myös tarkka selvitys valintamenettelystä, sekä pääsy- ja soveltuvuuskokeesta. Pisteytystaulukot löytyvät kohdasta ’’lisätietoa hakemisesta’’. Todistusvalinnan osalta muuten en osaa ottaa kantaa siihen, miten se tänä vuonna vaikuttaa juuri sinun sisäänpääsymahdollisuuksiisi, koska uudistus toteutuu ensimmäistä kertaa.  Ei kannata kuitenkaan antaa todistusvalinnan lannistaa, joku pääsee aina sisään, ja kasvatusaloille on onneksi edelleen mahdollista tulla valituksi myös VAKAVA-kokeen kautta!

 

VAKAVA-KOKEESTA

VAKAVA-koe, ja sen uudistuminen mietityttää tänä vuonna varmasti eniten. Aiempina vuosina koe on perustunut noin kuukautta ennen julkaistuun Samalta viivalta -materiaaliin, mutta tänä vuonna jokainen kokeen tekijä saa aineiston käsiinsä ensimmäistä kertaa vasta koetilanteessa. Uudistus kuulostaa hurjalta, mutta positiivista on se, että kaikki ovat samassa tilanteessa! Etenkin ylioppilaskirjoitusten tai töiden ohella pääsykokeisiin lukeminen saattaisi tuntua työläältä, joten siinä mielessä uudistus on hyvä juttu. Toisaalta paineita aiheuttaa se, että on mahdotonta sanoa tarkalleen, minkälainen materiaali tulee olemaan, enkä voi antaa teille siihen kysymykseen varmaa vastausta. 30.1.2020 on kuitenkin vahvistettu, että tänäkin vuonna koe on aiempien vuosien tapaan monivalintakoe.

 

MITEN VOIN VALMISTAUTUA?

Kun ennakkomateriaalia ei ole, voisin ainoana vinkkinä valmistautumiseen sanoa, että kirjastosta kannattaa lainata aiempien vuosien Samalta viivalta -aineistoja, ja lueskella niitä läpi. Niitä ei missään nimessä kannata lähteä opettelemaan ulkoa, mutta kokeessa saattaa tulla eteen esimerkiksi tutkimusartikkeli, jonka kirjoitustyyli ja rakenne ovat hyvin samankaltaisia, kuin aiempien vuosien ennakkoaineistoissa. Niiden kautta tutustuu myös mahdollisesti kokeessa eteen tuleviin teemoihin. Kun on jo etukäteen lueskellut kasvatusalaan liittyviä artikkeleita, niihin on helpompi koetilanteessa tarttua. Sen lisäksi kannattaa toki levätä ja syödä sopivasti ennen koetta, ja yrittää mennä tilanteeseen mahdollisimman rennosti ja rauhallisena. Kannattaa ajatella, että uusi yhteishaku tulee joka vuosi, jos tällä kertaa koe ei sujuisikaan ihan toivotulla tavalla. Silloin paineet mennä koetilanteeseen ovat pienemmät, pystyt olemaan tilanteessa rauhallisena, ja saattaa olla, että pian huomaatkin saaneesi kutsun soveltuvuuskokeisiin! Voit myös valita, millä valintayhteistyössä mukana olevalla, eli opettajankoulutusta tarjoavalla, paikkakunnalla haluat tehdä kokeen.

 

SOVELTUVUUSKOE

Soveltuvuuskokeen osalta hakumenettely on myös uudistunut. Tänä vuonna kaikkiin opettajakoulutuksiin haetaan yhdellä ja samalla soveltuvuuskokeella, joka on haastattelu. Soveltuvuuskokeet järjestetään 9.-11.6.2020, ne ovat jokaiselle hakijalle yksipäiväiset. Koekutsussa määrättyä päivämäärää ei voi valitettavasti muuttaa. Kannattaa siis varata nuo päivät vapaaksi, koska loppu elämäsi suunta saattaa olla niistä päivistä kiinni. Soveltuvuuskokeen teet siinä kaupungissa, jonka olet hakulomakkeella priorisoinut korkeimmalle, ja jonne valinnan ensimmäisen vaiheen pisteet riittävät. Tuo soveltuvuuskokeen tulos otetaan huomioon kaikissa opekoulutuksissa, joihin olet hakenut. Tämä uudistus on mielestäni ihan huippu, koska ravasin itse ympäri Suomea eri opekoulutusten ja yliopistojen soveltuvuuskokeissa 2016 kesällä.

 

MITEN VOIN VALMISTAUTUA?

Lyhyesti sanottuna soveltuvuuskokeeseen ei myöskään voi oikeastaan ennalta valmistautua. Kannattaa kuitenkin miettiä esimerkiksi miksi haluaisit olla opettaja, minkälaisia arvoja sinulla on ja miten aiot toteuttaa niitä työssäsi, miksi opettajuus on sinulle tärkeää, minkälainen opettaja haluaisit olla, miten lähtisit ratkaisemaan erilaisia ongelmatilanteita, ja minkälaisia haasteita työssä voisi tulla vastaan. Toki kannattaa muistaa, että koulutus tarjoaa nimenomaan valmiuksia työelämään, eikä hakijalla tarvitse olla selkeää toimintamallia esimerkiksi siihen, miten kiusaamistilanne koulussa hoidetaan. Kuitenkin miettimällä näitä asioita etukäteen pystyt haastattelutilanteessa itsevarmasti tuomaan esiin omia vahvuuksiasi ja osoittamaan motivaatiotasi hakeutua alalle. Haastatteluun kannattaa mennä avoimesti, rennosti ja omana itsenään, koska opekoulutuksiin etsitään erilaisia persoonia, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla opettaja. Ei siis kannata muodostaa omassa päässä kuvaa täydellisestä opettajasta, ja pyrkiä esiintymään sellaisena, vaan osoittamaan oma persoona ja sen vahvuudet työssä.

 

VALMENNUSKURSSI? KANNATTAAKO HAKEA?

Vielä loppuun täytyy todeta, että on vaikeaa ottaa kantaa siihen, kannattaako osallistua valmennuskurssille tai esimerkiksi hakea, jos ei ole aivan varma siitä, onko kasvatusala itseä varten. Valmennuskurssien suhteen oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että valintamenettelyn uudistusten jälkeen en koe, että valmennuskurssista olisi ratkaisevaa hyötyä sisäänpääsyn kannalta. Hakeutuminen alalle ylipäätään on asia, josta tulen varmasti puhumaan lisää joko Youtubessa tai omalla someviikollani maaliskuun puolivälissä. Instagramissa @ueflahettilas kohokohdissa löytyykin jo vähän pohdintojani asiasta. Sanoisin kuitenkin tähän loppuun, että opetusalalle voi ehdottomasti hakeutua, vaikka ei olisi 5-vuotiaasta lähtien halunnut opettaa; löysin itse alan esimerkiksi vasta toisen välivuoteni aikana. Kuitenkin mielestäni mille tahansa alalle hakeutuessa olisi tärkeää tuntea, että ala aidosti kiinnostaa, inspiroi ja tuntuu itselle työnä arvokkaalta ja tärkeältä.

 

Jos siis vielä tuntuu, että on hukassa sen kanssa, mikä itseä aidosti kiinnostaa, kannattaa ottaa vielä rauhassa. Opetusalaan voi tutustua tekemällä esimerkiksi opettajan sijaisuuksia tai toimimalla koulunkäyntiavustajana. Näihin tehtäviin saattaa hyvinkin päästä lukiopohjalla, kun on itse aktiivinen ja ottaa yhteyttä vaikkapa koulujen rehtoreihin.

 

Lisää luotettavaa tietoa VAKAVA-kokeesta, ohjeet koetilanteeseen ja myöhemmin esimerkiksi kokeen salijaot löytyvät täältä: VAKAVA-koe – Kasvatusalan valintayhteistyöverkosto

 

Toivottavasti tämä pitkä teksti selvensi teille opekoulutusten valintamenettelyä. Pohdin pitkään teenkö tämän videon vai tekstin muodossa, koska asiaa tuli paljon, mutta päädyin siihen, että tekstistä asiat on ehkä helpompi poimia. Jos sulle jäi mieleen jotain kysyttävää, niin laita viestiä meidän someissa, vastailen siellä mielelläni. Myös videotoiveita kasvatusaloihin liittyen saa laittaa! Kasvatusaloihin liittyvää sisältöä on jo kevääksi suunnitteilla, ja omalla someviikollani tulen varmasti näyttämään paljon juttuja etenkin opetusharjoitteluun liittyen.

Tsemppiä viikkoon!

//Essi

Opiskelijan päivä kuvina

Eräällä aamuluennolla pohdin, miten kiva olisi näyttää teille, mitä mun päivä pitää sisällään. Vaikka Snapchat ja Instagram päivittyvätkin ahkeraan meidän lähettiläiden arjesta, ajattelin koota kasaan pienen kuvakollaasin, miltä minun perinteinen päiväni näyttää ravitsemustieteen maisteriopinnoissa. Tässä pääsette kuvien avulla sukeltamaan mukaan mun maanantaihin!

 

1. Aamu alkaa aina puurolla. Viime aikoina puuron kaveriksi on löytänyt tiensä kesällä noukitut viinimarjat, pellavansiemenrouhe ja raejuusto. Varma combo, joka maistuu päivästä toiseen. Ja vitamiinit taattu! Aamupalan kaverina selailen digihesaria (kiitti äiti!) ja nautin kämppiksen kirkasvalolampusta. // 2. Opinnot on sisältäneet paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa. Meillä on ollut useita eri luennoitsijoita, ja on ollut huippua kuulla eri alan ammattilaisia ja oppia uutta. Tietokone kulkee mukana joka päivä. // 3. Meidän ainejärjestön huoneen kahvinkeitin on kovassa käytössä ja huoneella tulee juotua joka päivä kahvit kavereiden kanssa luentojen välissä. Ihan paras breikki päivään, kun saa nauraa ja rentoutua koulupäivän keskellä huikean porukan kanssa. Kiireisimpinä päivinä kahvikupillinen napataan mukaan luennolle. Joskus myös silloin, kun tarvii ekstra-annoksen kofeiinia… // 4. Tänä syksynä ollaan ravitsemusterapiaopintojen myötä päästy tekemään paljon juttuja käytännössä. Kuvassa mun kämppis mittaa verensokeria diabeetikoille tarkoitetulla verensokerimittarilla. Ollaan oltu myös paljon opetuskeittiössä tutustumassa erilaisiin elintarvikkeisiin ja tuotteisiin sekä niiden ominaisuuksiin. 

 

1. Kotiin koulusta. Tänä syksynä oon kävellyt koulumatkat mielelläni, Yleensä pyöräilen, mutta rauhallinen kävely ennen ja jälkeen koulupäivän on tuntunut jotenkin tosi tarpeelliselta hengähdystauolta päivään. // 2. Välipalaa! Vaikka koulussa syö hyvän lounaan, on yleensä kotiin tullessa taas nälkä. Ensi hätään pyöräytän monesti smoothien tai syön pari leipää tai riisikakkua. Myös satsumat on ollut tänä syksynä in! // 3. Valmis smoothie lautasella (ei todellakaan aina näytä noin herkulliselta ja viimeistellyltä…). // 4. Kotona tulee yleensä tehtyä vielä kouluhommia, vastailtua sähköposteihin tai valmistauduttua seuraavaan koulupäivään. Ravitsemusterapiaopinnoissa meillä on paljon ennakkomateriaalia tutustuttavana, jonka parissa on saanut viettää useamman illan. Oon kuitenkin tykännyt siitä, että saa kotona orientoitua jo seuraavaan aiheeseen ennen varsinaisia luentoja.

 

1. Minä ja koko Kuopioelämän, eli yli neljä vuotta, mukana kulkenut Lidlistä hankittu palmuvehka (vai vehkapalmu?). Tää ihmekasvi on selvinnyt kolmesta muutosta ja pitkistä loma-ajoista hengissä, että ansaitsee erityismaininnan tässä postauksessa. // 2. Kotona tulee syötyä hyvä päivällinen ennen tai jälkeen päivän treenin. Yleensä lautaselle löytää helpot arkiruoat, kuten erilaiset wokit, mihin voi laittaa kaikkea mitä kaapista löytyy. Kasvisruokaa tulee välillä syötyä vahingossa useampi viikko putkeen, mutta broileri on myös tuttu ja turvallinen arkiruoka hiilarilähteellä höystettynä, jos ruokainspiraatio on muuten hukassa. // 3. Maanantai-iltaisin käyn kaverin kanssa Kuopion reippaan järjestämässä akrobatiassa, missä pääsee ylittämää itsensä lähes joka kerta. Viime aikoina ollaan harjoteltu muun muassa puolivoltteja, voltteja, kiintopyörähdyksiä ja arabialaisia. Huiii! // 4. Rakastan syksyä vuodenaikana, mutta tänä syksynä on ollut jotenkin poikkeuksellisen raskasta elää tässä pimeääkin pimeämmässä syksyssä. Kuopiossa aurinko on pysytellyt visusti piilossa viime kuukaudet. Onneksi päivä alkaa pian pidentymään, kun mennään kevättä kohti. Rakastan silti pimeitä iltoja, tunnelmallisia valoja ja kynttilöitä, joiden ääressä on ihana rentoutua kotona teekupin kanssa.

Herättikö perus opiskelijan maanantaipäivä kysymyksiä? Tai millaista ajattelit ravitsemustieteen opiskelun olevan? Kerro mulle kommenteissa ajatuksia!

Maija // ravitsemustiede 

Eroja ja yhtäläisyyksiä yliopiston ja AMK:n maailmoista – Kauppatieteiden maisteri (KTM) vs. tradenomi (BBA)?

Tutkintonimike: Kauppatieteiden kandidaatti (KTK) ja kauppatieteiden maisteri (KTM)

Opintojen tyypillinen kesto: 3v + 2v

Opintopistemäärä: 180 op. + 120 op.

Tutkinnon taso: Ylempi korkeakoulututkinto

 

Tutkintonimike: Tradenomi (BBA)

Opintojen tyypillinen kesto: 3,5 v

Opintopistemäärä: 210 op.

Tutkinnon taso: Alempi korkeakoulututkinto

 

”Hei, voisiksä kertoa, mitä eroa noilla kauppis- ja tradenomiopinnoilla on?”

Opiskelen kauppatieteitä ja oon törmännyt tähän ihmettelyn aiheeseen lukuisia kertoja oman lähettiläskauteni aikana. On pohdiskeltu ja kummasteltu ääneen sekä puntaroitu myös omaa korkeakoulupolkua – veisikö oma perusluonne ja tyyli opiskella ennemmin ammattikorkeakoulun vaiko yliopiston penkille. Jatkokouluttautumista pohtivat myös osa AMK:n päättäneistä tradenomeista, joille maisterin tutkinto voisi tuoda etuja tulevaisuuden työllistymistä ajatellen.

Siispä, oleellisin ero näiden tutkintojen välillä lienee se, että AMK:ssa suoritettu tradenomin tutkinto (BBA) vastaa lähinnä yliopistossa suoritettua alempaa korkeakoulututkintoa eli tässä tapauksessa kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa (KTK). Yliopistomaailmassa kuitenkin varsinaisena loppututkintona pidetään pääsääntöisesti ylempää korkeakoulututkintoa, tässä tapauksessa kauppatieteiden maisterin tutkintoa (KTM). Kauppatieteiden maisterin tutkinto oikeuttaa sittemmin ekonomin arvonimikkeeseen, joka tarjoaa laajat mahdollisuudet työmarkkinoille sijoittumiseen.

 

”Minkälaiset asiat opinnoissa painottuvat?”

AMK ja yliopistot ovat ennen kaikkea omat, itsenäiset yksikkönsä, joten lienee merkityksetöntä pyrkiä perinpohjaiseen vastakkaisasetteluun. Kuitenkin kautta linjan on hyvin tyypillistä, että siinä missä AMK:ssa suoritetut opinnot painottuvat enemmän käytännön harjoitteisiin, on yliopistossa painotus teorian opeissa. Sama pätee myös tradenomiopintoihin ja kauppatieteiden opiskeluun yliopistossa, vaikka todellisuus ei olekaan niin mustavalkoinen. Kauppatieteiden opiskelijana päiväni sisältävät tenttikirjojen lisäksi paljon erinäisiä laskuharjoituksia ja ryhmätehtäviä sekä esimerkiksi todellista liiketoimintaa simuloivia projektiluontoisia töitä. Vastaavasti myös tradenomiopinnot sisältävät tarvittavaa teoriaa, jotta käytännön harjoitteisiin olisi myöhemmin mahdollista edetä.

 

 

Palkkaus ja tulevaisuuden työllistyminen

Vastavalmistuneiden palkkasuositus:

Kauppatieteiden maisteri: 3300 – 3600€ / kuukausi

Tradenomi: 2 700 – 3 400€ / kuukausi

Lähteet: Suomen Ekonomit, 2019

(https://www.ekonomit.fi/palkkasuositukset)

Tradenomiliitto, 2019 (https://www.tral.fi/palvelut-ja-edut/ura-ja-koulutuspalvelut/palkkaneuvonta/palkkasuositukset/)

Palkkauksesta puhuttaessa voi numeroiden antaa puhua puolestaan. Siinä, missä kauppatieteiden maisterin kuukausittaiset ansiot ovat suosituksen mukaan tradenomin palkkausta korkeammat, vaikuttavat palkan suuruuteen muun muassa työn vaatimusaste ja aiempi työkokemus alalta. Toki työkokemuksen karttuessa ja työn vaatimusten lisääntyessä myös työstä saatu palkka korottuu ja Suomen Ekonomien vuosittaisen palkkatasotutkimuksen mukaan ekonomijäsenten keskimmäisin palkka, mediaanipalkka, oli 5 000 euroa lokakuussa 2018 (https://www.ekonomit.fi/palkka).

 

Ekonomien korkeamman palkkauksen sekä runsaiden työllistymismahdollisuuksien vuoksi moni tradenomi päätyy harkitsemaan jatkokouluttautumista kauppatieteiden maisteriksi, mikä sekin on täysin mahdollista ja nykypäivänä jopa tavanomaista. Näin ollen valinnan yliopiston ja ammattikorkean välillä ei tarvitse olla lainkaan niin jyrkkä kuin yleisesti kuvitellaan, vaan yhä useammat täydentävät AMK-tutkintoaan vielä yliopiston puolella. Mikäli siis vielä puntaroit korkeakouluvalintojesi kanssa, muista, ettei valinnan tule välttämättä olla täysin lopullinen, vaan vaihtoehtoja tutkinnon suorittamiseen ja täydentämiseen löytyy.

 

Jaksamisia kevääseen ja yhteishakuun

Anni / Kauppatieteet

Yliopisto – pelkkää pänttäämistä(kö)?

– Kaikkea sitä kuulee, kun vanhaks elää vai miten se nyt menee..

Nykyään yliopistoon ja yliopistossa opiskeluun liitetään paljon erilaisia stereotypioita. Yksittäinen letkautus harvemmin kertoo koko totuutta, mutta myönnettäköön – kyllä nämä letkautukset aina hetkittäin osoittautuvat ihan paikkansa pitäviksikin. Kuitenkin se, että yliopistossa opiskeltaisiin päivästä toiseen nenä kiinni kirjassa, on mielestäni silkkaa humpuukia.

Opiskelen yliopistossa itse nyt toista vuotta ja koen sopeutuneeni yliopistoarkeen melko vaivatta. Niin kutsuttu akateeminen vapaus on tullut yliopistomaailmassa jo harvinaisen tutuksi, ja koen sen itselleni ennen kaikkea suurena etuutena. Akateeminen vapaus antaa tilaa itsenäiselle päätöksenteolle omien opintojen suhteen, mutta vastapainoisesti vapauden mukana tulee myös lisääntynyt vastuu. Toisin sanoen, kenenkään tekemisiin ei yliopistossa enää sen kummemmin puututa ja luennoilla saa istua juuri niin usein tai harvoin kuin vain itse haluaa. Opetukseen osallistuminen on toki edelleen täysin sallittua, jopa suotavaa (:D), mutta päätösvalta annetaan yliopistossa opiskelijalle itselleen.

Olen itse oppijana hyvin visuaalinen ja saavutan parhaat oppimistulokset itsenäisesti omia muistiinpanoja tehden. Luento-opiskelustakaan tuskin mitään haittaa oppimiselleni olisi, mutta viime aikoina oma luennoilla istumiseni on jäänyt valehtelematta naurettavan vähäiseksi. Vaikken vähäisellä luennoille osallistumisprosentilla millään tapaa halua ylpeillä taikka vastaavaan toimintaan kannustaa, voisin puolustuksen puheenvuorona todeta, ettei luentojen väliin jättäminen omissa opinnoissani ole juuri näkynyt. Onkin totta, että yliopistossa omien oppimistyylien tiedostamisen tärkeys korostuu entisestään, ja näin ollen itseni tuntien osaan erottaa, mikä on oman oppimiseni kannalta välttämätöntä ja mikä taas ennemminkin vain hyvää plussaa.

Koska opiskelen kauppatieteitä, pääaineenani laskentatoimi ja verotus, opiskelemamme aineet ovat hyvin laskennallisia ja kuten todettu laskemaan oppii vain laskemalla. Toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Näin ollen, vaikka olenkin oppijana hyvin itsenäinen, liputan kaikenlaisen ryhmätyöskentelyn ja läksypiirien puolesta – erilaisia harjoitusryhmiä ja demotehtäviä unohtamatta. Kun tehtäviä ratkotaan yhdessä, voi parhaassa tapauksessa olla itse avuksi muille ja vastavuoroisesti myös itse saada muiden apua ja näkökulmia tehtävien ratkaisuun. Ryhmässä työskentely tuo tarvittavaa vastapainoa itsenäiselle työlle ja miksipä siinä opiskelun lomassa ei ehtisi kahvikupin ääressä vaihtaa vielä kuulumisiakin.

Kiteytettynä voisinkin todeta, että yliopisto-opinnot ovat juuri niin haastavia ja aikaa vieviä kuin mitä niistä itse itselleen tekee. Pidemmän päälle opiskeltavat asiat alkavat toistaa melko samaa kaavaa ja ovat yksinkertaisia ja normaalilla järjellä ymmärrettäviä – toisinaan niistä vain keskustellaan jokseenkin haasteellisia termejä käyttäen. Siispä sinä, joka haaveilet yliopisto-opinnoista, mutta olet kenties jäänyt omien ennakkoluulojesi vangiksi – EI,  yliopisto ei ole pelkkää pänttäämistä ja KYLLÄ, juuri sinusta on siihen, mikäli olet itse valmis tekemään töitä unelmiesi eteen! Älä siis puntaroi enää, vaan lähde tavoittelemaan omaa unelma-alaasi – voin vannoa, että lopulta se on kaiken sen arvosta.

(Ja siinä paha missä mainitaan – nyt allekirjoittanut siirtyykin sitten omien opintojensa pariin ;D)

 

Tsemppiä opintoihin, ollaan yhdessä ahkeria

Anni / Kauppatieteet

Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät!

Väsymätön seikkailija Veera

Morjesta! Minun nimi on Veera ja olen toisen vuoden sosiaalityön opiskelija Kuopion kampukselta. Ikää on kirjoitushetkellä kertynyt mittariin 21-vuotta ja olen muuttanut Kuopioon syksyllä 2016, mistäpä muualtakaan kuin Suomen Chicagosta eli Lahest. Tämä katujen gangsteri kohtasi vertaisensa: luentosalin penkin, mutta päivääkään en ole lähtöä katunut!  

Tämä tyttö käy täydellä teholla yötä päivää ja polttoaineista parhain on ehdottomasti yliopiston opiskelijaruoka (rapeat kalapalat). En tiedä kertooko se minusta tyyppinä jotain, kun en osaa vastata kysymykseen ”mitä teet vapaa-ajallasi?”. No, jossainhan minä olen ja kyllä minä jotakin kai teenkin… Yleensä minut tapaa vilkuttelevan bussin ikkunasta lähtöä tehdessäni tai sitten kalenterin ääreltä uutta reissua suunnitellessani. Elämä muuttuu kovin paljon jännittävämmäksi, kun McDonald’sin autokaistankin voi nähdä seikkailuna. Kotini on siellä, minne tie minut vuorollaan kuljettaakin ja Kuopiosta tykkään erityisesti siksi, että sieltä on helppo lähteä joka suuntaan!

Sosiaalityö ei ole kaikista mediaseksikkäin ala, varsinkin jos miettii juuri ylioppilastutkinnon/ammattitutkinnon suorittaneita nuoria ihmisiä. Moni ei varmasti edes tiedä, kuka sosiaalityöntekijä on tai missä hän työskentelee. Monelle taas sossuntäti on turhankin tuttu kontakti. Sosiaalityö on kuitenkin jotakin aivan muuta: erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä kaikissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa. Olen pienestä pitäen sanonut, että tulevaisuudessa työskentelen ammatissa, jossa mikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Sosiaalityöntekijöiden työllistyminen on tällä hetkellä erinomaista ja työllistymismahdollisuuksia on lukuisia. Valmistuttuani olen siis siinä onnekkaassa asemassa, että pystyn oman mielenkiintoni mukaan suuntautua minua kiinnostaviin työtehtäviin. Lopullisesti sosiaalityön opintoihin minut innoitti samaa alaa opiskeleva isosiskoni. Yksi Itä-Suomen yliopiston parhaita puolia on ehdottomasti vapaa sivuaineoikeus, joka mahdollistaa sen, että pystyn suuntaamaan opintojani juuri siihen suuntaan mihin mielenkiintoni kohdistuu. Itse olen valinnut sivuaineeksi oikeustieteiden puolelta sosiaalioikeuden opintoja vahvistaakseni vielä juridista osaamistani.

Kuopio (ainakin Lahteen verrattuna) on mielestäni ihana paikka, joka on täynnä aitoja iloisia ihmisiä. Kompaktin kokoinen ja erityisen elävä kaupunki, jonka maisemat ovat henkeäsalpaavia. Kampuksemme sijaitsee kivenheiton päässä keskustasta, kauniilla paikalla Savilahden rannalla. Kaikki kampusrakennukset, ravintolat ja iso osa liikuntamahdollisuuksista sijaitsevat kaikki tässä yhdessä paikassa, joten siirtyminen paikasta toiseen on helppoa ja nopeaa. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on helposti lähestyttävä ja rento yliopisto, jossa me opiskelijat yhdessä henkilökunnan kanssa ollaan yhtä isoa perhettä.

(Ei vehkeellä niin väliä, kunhan sillä pääsee eteenpäin ja mieluiten vielä mahdollisimman kovaa)

Tulevaisuudesta osaan sanoa sen verran, että opiskeluvuodet tulevat olemaan ne parhaimmat vuodet elämästäni. Eikä tätä fiilistä oikeasti pysty mitenkään kirjallisesti välittämään: siksi UEF-lähettiläänä toivonkin, että markkinoin yliopistomme sen verran hyvin, että säkin päätät hakea ja kokea tän ihmiselämän parhaimman ajanjakson!

Pelkkää lovee, terkuin pikkuveppu

Maailmaa rakastava Ella

Olen Ella, 24-vuotias toisen vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelija. Olen kotoisin Lapinlahdelta, Pohjois-Savosta. Ennen Joensuuhun muuttoa olen kerennyt seikkailla maailmalla. Olin muun muassa aupairina Ranskassa sekä matkaoppaana Turkissa ja Meksikossa.  Maailmalla olo avasi silmäni sille, miten etuoikeutettu olen. Minua alkoi kiinnostaa valtavasti, miksi yhteiskuntamme ja maailma ovat tällaisia kuin ne nyt ovat. Tuli valtava tarve vaikuttaa yhteiskunnan ja maailman asioihin, ja siksi hain opiskelemaan yhteiskuntatieteitä.

(Joensuun alueella on paljon kauniitta luontopaikkoja, ehdoton suosikkini on näkymät Ukko-Kolin huipulta)
 
Minua kiinnostaa muun muassa eriarvoisuus Suomen hyvinvointivaltiossa, miksi sukupuolilla on erilaiset roolit ja paikat yhteiskunnassa, miksi ulkomaalaisia henkilöitä kohtaan tunnetaan pelkoa ja mistä kumpuaa nationalismi. Näitä asioita ollaan myös käsitelty kursseilla. Haluan tehdä maailmasta ja yhteiskunnastamme paremman paikan kaikille, ja uskon tämä alan olevan hyvä keino päästä vaikuttamaan. 
 
Yhteiskuntatieteiden opiskelu on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Opinnot ovat saaneet kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita, päättäjien puhetapoja sekä politiikan tekemistä. On mielenkiintoista keskustella opiskelutovereiden kanssa yhteiskunnallisista aiheista.
 
Olen opiskellut pitkänä sivuaineena kulttuuriantropologiaa eli kulttuurien välistä tutkimusta, mikä on ollut todella mielenkiintoista. Olen oppinut katsomaan maailmaa niin, että (lähes) kaikki johtuu kulttuurista. Kulttuuriantropologia yhteiskuntatieteilijälle on hyvä lisä, sillä ymmärrän kulttuurin ja yhteiskunnan merkityksen ihmiseen. Opiskelen tällä hetkellä lisäksi espanjaa, ja aikomus onkin päätyä työskentelemään kansainväliselle kentälle.
 
Opintojen kautta olen saanut hyviä ystäviä, uutta tietoa yhteiskunnasta, maailmasta sekä itsestä. Olen ainejärjestömme tapahtumavastaavana, joten opiskelujen ohella suunnittelen ja järjestän tapahtumia oman alan opiskelijoille. Vapaa-ajalla harrastan monipuolisesti urheilua, samoilen luonnossa sekä vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. 
 
Yhteiskuntatieteitä suosittelen kaikille, ketä kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat, ja niille, joilla on halu muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa parempaan suuntaan!
 (matkaoppaana Chichen Itzassa, Meksikossa)
Jos tulee mitään kysyttävää mieleen yhteiskuntatieteistä, yliopisto-opinnoista tai Joensuusta kaupunkina laittakaa rohkeasti viestiä, vastaan mielelläni 🙂
 
Terkuin, Ella
Päämäärätietoinen Jussi

Morjesta pöytään!

Mä oon Jussi, toisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Ikää on ehtinyt kertyä vasta 21 vuotta, vaikkakin määrätietoisen parrankasvatusharrastukseni vuoksi minut sekoitetaan Eläkeläisiin – siis sekä ikäloppuun että siihen humppabändiin! Olen alun perin kotoisin mustanmakkaran ja Suomen kauneimman murteen luvatusta maasta, Tampereelta. Mutta miten mä sit oon Joensuuhun tullut ja mitä oon tykännyt uudesta kotipaikastani?

Valmistuin lukiosta keväällä 2015. En tykkää yleensä kehuskella, mutta yo-kirjoitukset menivät kyllä todella hyvin ja oikeastaan lukion helppouden takia sitten keksinkin, että voisin kokeilla hakea oikikseen – sinne kun on kuulemma suht vaikea päästäkin! Arvoin pitkään oikiksen ja kauppiksen välillä, mutta tietty mystisyys oikeustieteen ympärillä sekä alan haastavuus tekivät siitä sen oikean valinnan minulle!

Ensimmäisellä hakukerralla en kuitenkaan oikikseen päässyt. Osaltaan se johtui siitä, etten osannut opiskella kunnolla. Lukiossa pärjäsin pitkälle tuntiaktiivisuudella ja ehkä vähän liirumlaarumeita kirjoittelemalla. Toisaalta tein senkin virheen, että luin kuin hullu orava ensimmäisen kuukauden, mutta sitten voimat loppuivatkin vähän kesken! Ei pidä rasittaa itseään liikaa: sama pätee kyllä tänne yliopisto-opiskeluihinkin!

Välivuoden olivatkin jo korkeammat tahot suunnitelleet mun puolestani valmiiksi, ja kävinkin pyörähtämässä intissä! Aluksi olin täydellä höyryllä menossa Auk/Ruk -kursseille, mutta tuuliviirin lailla mielipide muuttui heti, kun tuulikin vähän toisesta suunnasta. Tajusin jossain kohtaa, että haluan mieluummin selvitä armeijasta enintään yhdeksällä kuukaudella, jonka jälkeen hakisin uudestaan oikikseen.

-> Ja loppu on historiaa, täällä ollaan!

Ensimmäisenä opiskeluvuonna sain todella paljon kavereita ja rakastuin Joensuuhun kaupunkin! Laiskahko kun olen, niin tuntui todelliselta luksukselta asua pienessä kaupungissa, jossa kauppa on 20 metrin ja kaikki muukin alle kilometrin päässä kämpästä. Tampereella motivaatiota lähteä kaupungille laski pitkä etäisyys joka paikkaan, mutta Joensuussa tuli kyllä ensimmäisenä – ja yhä toisenakin – opiskeluvuonna käytyä melkein kaikissa tapahtumissa. Postauksen ensimmäinen kuva on vuoden 2017 Lakimiespäivästä Helsingistä. Tapahtumia löytyykin laidasta laitaan: haalaribileistä pukujuhliin!

Opiskelukin on sujunut tässä ohessa. Se täytyy kaikille oikikseen hakeville sanoa, että työmäärä tulee lisääntymään lukioon nähden hyvin todennäköisesti. Ainakin, jos on selvinnyt lukiossa vielä käytännössä lukematta. En nyt sanoisi, että olen aivan ihastunut siihen ajatukseen, että nyt en enää selviäkään opiskelemalla vain 10 tuntia kuukaudessa kuten lukiossa. Mutta kyllä siihen lisääntyvään työmäärään jo ensimmäisenä vuonna tottuu. Aiheetkin ovat olleet mielenkiintoisia haastavuudestaan ja laajuudestaan huolimatta!

Jos tulee mitään kysymyksiä oikikseen haun tai täällä opiskelun suhteen, niin vaikkapa Snapchatin kautta (@uniuef) voipi niitä kysellä.

Peace out!

 

 

Terveystieteilijät esittäytyvät!

Unelmien tavoittelija  Heidi

Heips!

Olen Heidi Puharinen, 23-vuotias lääketieteen opiskelija. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta, joten opinnot ovat aivan alussa ja paljon on vielä edessä. Kuopion katuja olen tallannut ja vuosituhannen vaihteesta, mutta sukujuureni ovat Pohjois-Karjalassa.

Lääketieteen opinnot ovat olleet minulla jo lukion alusta asti selvillä, mutta opiskelemaan päädyin lopulta monen mutkan kautta. Lukion jälkeen ovet eivät auenneet muutamaan hakemaani opiskelupaikkaan, joten vietin välivuoden töitä tehden ja pääsykokeisiin lukien. Vieläkään en päässyt lääkikseen, mutta pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistoon. Kaksi kokonaista vuotta niitä opintoja vierähti ja sain lääketieteen lisäksi toiseen intohimooni ravitsemukseen osaamista ja syvällisempää tietoa. Ja tottakai mukaan tarttui ihania kavereita! Vaikka ravitsemustiede tuntui kiehtovalta, niin ammattiurana se lääkärin työ tuntui edelleen omalta paikalta.

Viime syksynä pääsin aloittamaan unelmaopintoni ja tämä on ehdottomasti tuntunut omalta jutulta. Ihmiskeho ja sen toiminta on mielenkiintoinen kokonaisuus, jota opiskelee edelleenkin innolla. Sain kuitenkin todella paljon hyväksilukuja ravitsemustieteen opinnoistani, joten piti keksiä jotain, että Kelan tädit ei suutu opintojen vähyydestä. Päätin ja sain luvankin suorittaa loppuun kandin tutkintoni ravitsemustieteiltä. Tosin normaalisti yhden vuoden opintoihin käytän kaksi vuotta ja toivottavasti saan kandin paperit lunastettua ensi kevään aikana.

 Terveyskeskuspäivillä pääsi fiilistelemään THE takkia. 😀

Vapaa-ajalla tulee käytyä salilla ja ryhmäliikunnoissa ja olen myös mukana partiotoiminnassa. Partion kautta pääsee tottakai liikkumaan luonnossa, mutta olen järjestänyt paljon myös tapahtumia ja sitä kautta löytänyt uusia puolia itsestäni. Aivan uutta ei ole myöskään blogin kirjoittaminen, sillä olen kirjoittanut omaa blogia jo useamman vuoden verran. Pääpainona toki kuulumiset opiskelurintamalla ja lifestyle-henkiset postaukset. Omaan blogiini pääset tutustumaan tästä.  Näiden lisäksi osallistun kaiken maailman ainejärjestön ja kurssin järjestämiin kissan ristiäisiin. Ja toki poikkitieteellisiinkin tapahtumiin! Yksi opiskelijaelämän parhaista puolista onkin erilaiset tapahtumat, joissa törmää uusiin tyyppeihin 🙂

UEF-lähettiläs vuodelta odotan eniten opiskelijamessuja ja lukiovierailuja. Toivottavasti saan sytytettyä jollekin kipinän tulevasta opiskelupaikasta!

♥: Heidi

 Hymyilevä terveystieteilijä Saara

Moikka kaikille!

Olen Saara Närä, pian kaksikymppinen melko tuore kuopiolainen. Opiskelen terveyden edistämistä nyt toista vuotta Kuopion kampuksella. Juuriltani olen paljasjalkainen oululainen, ja Kuopioon päädyin asuttuani pitkään äitini kotikunnassa Sonkajärvellä. Minulla on siis oikeastaan kolme kotia, niin pohjoisessa Oulussa kuin nyt täällä Savossakin!

Kuva: Atte Mäläskä

Terveyden edistämistä lähdin opiskelemaan, sillä terveelliset elintavat, aktiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. En oikeastaan vielä abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä asioista tulevaisuuden ammattiani.

Tällä hetkellä opiskelen siis toista vuotta, ja tänä vuonna olen valinnut pääaineekseni kansanterveystieteen. Sivuaineekseni olen suunnitellut lukevani mediakulttuuria ja viestintää, joka on ehkä vähän yllättäväkin valinta – sen avulla saan kuitenkin tutkinnostani luotua juuri omannäköiseni ja vahvuuksieni mukaisen. Olenkin työskennellyt pitkään toimittajana eri lehdille, tehnyt markkinointitehtäviä sekä toiminut pari kesää kunnallisviestinnässä.

Elämäni Kuopiossa on toki paljon muutakin kuin opiskelua! Voisi sanoa, että olen todella monessa mukana, eikä minulla juuri koskaan ole tylsää hetkeä. Toimin ainejärjestömme varapuheenjohtajana, urheilen paljon, tanssin aina kun ehdin, reissaan, vietän opiskelijaelämää sekä tietysti hoidan uusia UEF-lähettilään tehtäviäni. Rakas teatteriharrastukseni on nyt joutunut jäämään sivuun, mutta toivon voivani palata harrastuksen pariin myöhemmin.

Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani sekä sitä, että voisin antaa tulevaisuuttaan miettivälle ajattelemisen aihetta sekä herättää haaveita tulevaisuuden suunnasta.

Nähdään lukiovierailuilla ja messuilla!

♥: Saara

Maailmanmatkaaja Erika

Waiheke Islandin rannalla

Olen Erika, 26-vuotias toisen vuoden biolääketieteen opiskelija. Kuopioon päädyin monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen hain ammattikouluun opiskelemaan graafista suunnittelua, sillä tykkäsin piirtää, enkä vielä siinä vaiheessa tiennyt mikä minusta tulee isona. Silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja päädyin Tuusulaan Pekka Halosen akatemiaan. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut biologiasta ja ihmisen terveydestä, ja amiksessa ajatus ravitsemusterapeutin työstä rupesi kiinnostamaan. Paperit käteen saatuani lähdin Uuteen-Seelantiin, jossa tarkoituksenani oli viettää välivuosi au pairina ja hakea opiskelemaan, kun palaan kotiin. Reissu venyikin kolmen ja puolen vuoden mittaiseksi, kun sain mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa. Matkan varrella pääaine vaihtui genetiikkaan ja unelma-ammatti tutkijaksi. (Kerron enemmän ulkomailla opiskelusta omassa postauksessaan, joten pysykää kuulolla ;))

Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa (tai sitten se on kuin huono komedia, kuten minun tapauksessani), ja jouduin jättämään opinnot kesken ja palaamaan Suomeen. Työskentelin baristana ja tarjoilijana Helsingissä, samalla kun luin biolääketieteen pääsykokeisiin. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut, ja itkuisen viikon jälkeen piti keksiä tekemistä seuraaviin pääsykokeisiin asti. Ajatus toisesta vuodesta tarjoilijana oli liian hirveä, joten päätin karata maasta ja lähdin jälleen au pairiksi, tällä kertaa Lyoniin, Ranskaan.

 Amaury ja Erika

Ranskassa ollessani pidin seuraa 12-vuotiaalle Amaurylle ja pänttäsin pääsykokeeseen kuin hullu. Päätin että nyt mennään yliopistoon – vaikka väkisin! Raataminen tuotti tulosta, ja tällä hetkellä saan ihailla eksoottista Itä-Suomea Kuopiossa.

Suurin osa ajasta menee kouluhommien parissa, ja tänä vuonna tietenkin myös UEF-lähettilään hommissa! Olen myös jäsen Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyöneuvottelutoimikunta KENKKU:ssa.
Vapaa-ajan aktiviteetit liittyvät lähinnä urheiluun, ja olenkin ehkä vähän tylsä opiskelija, kun en ravaa jatkuvasti opiskelijabileissä vaan mieluummin käyn salilla, lenkkeilen, harrastan kick boxingia ja istun iltaa kavereiden kanssa. Välillä saatan heittäytyä jopa niinkin villiksi, että käyn yksin leffassa.

Biolääketieteen opinnot ovat olleet just eikä melkein sitä mitä haluan. Rakastan näpertämistä ja pieniä yksityiskohtia ja sitä, kun ne voi liittää yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pienten yksityiskohtien opettelun lisäksi biolääketieteen opintoihin kuuluu paljon käytännön työskentelyä laboratoriossa, mikä tasapainottaa opiskelua kivasti. Koska olen saanut hyväksiluettua jonkin verran aiempia opintoja, tämän lukuvuoden jälkeen pakollisia kursseja jää enää kolme ensi syksylle. Tämän takia ajattelin täyttää kolmannen vuoden kauppiksen kursseilla. Unelma-ammatti on nimittäin taas ehtinyt vaihtua – tutkijan uran sijaan aion suuntautua lääke- ja diagnostiikka-alan myyntiin ja markkinointiin. Kandin opintojen jälkeen haen opiskelemaan Tukholmaan Karolinska Institutenin Bioentrepreneurship-maisteriohjelmaan, sieltä sitten jälleen maailmalle, sillä kertaa ehkä Kanadaan.

♥:Erika

Muistakaa seurata meitä myös muilla some-kanavilla! Facebook: UEF-Lähettiläät, Instagram @ueflahettilas ja Snapchat: UniUEF 🙂