Opiskelijan joulu

Opiskelijan joululla en tarkoita köyhää joulua samalla tavalla kuin viittaisin auton syttyneeseen bensavaloon kutsumalla sitä opiskelijavaloksi. Ajattelin sitä vastoin kertoa siitä, miten koen joulun opiskelijana. Olen nimittäin huomannut, että joulu tuntuu erilaiselta sen jälkeen, kun kotoa on muuttanut pois.

Jouluaamu alkoi tänään koiran ulkoiluttamisella metsässä. Lunta ei paljoa näy.
Jouluaamu alkoi tänään koiran ulkoiluttamisella metsässä. Lunta ei paljoa näy.

Jouluna minulla on aikaa nähdä perhettäni kotiseudullani. Tätä aikaa voisinkin kutsua minilomaksi, jolloin saan syödä ja levätä niin paljon kuin jaksan ja haluan ilman huonoa omatuntoa. Usein hölläily ei nimittäin kuulu viikkosuunnitelmiini opiskeluaikana, joten joulu eroaa huomattavasti normipäivistäni. Asun opiskelukaupungistani Joensuusta melkoisen kaukana, joten käyn kotona todella harvoin. Tämän vuoksi joulun aika on muuttunut lahjojen odottelun ajasta enemmänkin kotoiluajaksi, jolloin näen myös sisaruksiani pitkästä aikaa.

Tässä yksi siskoltani saamista lahjoista. Rasia on tehty vanhasta videokasetin rasiasta.
Tässä yksi siskoltani saamista lahjoista. Rasia on tehty vanhasta videokasetin kuoresta.
Sisältä löytyi itsetehtyjä makeisia. Nam, ihana idea!
Sisältä löytyi itsetehtyjä makeisia. Nam, ihana idea!

Vaikka joulun aika on kivaa ja rauhallista, on se myös tekevälle tohinatytölle haastavaa, sillä paikallaan ei jaksaisi olla kauaa. Esimerkiksi Snapchat on jouluisin kovassa käytössä ja vaivaan turhilla kuvilla kavereitani jatkuvasti. Tämän moni on varmasti päässyt kokemaan. Täytyy siis myöntää, että kotona oloilun nauttimisesta huolimatta jonkinlainen kaipuu Joensuuhun kulkee kokoajan mukana, sillä kaupunki ja sen ihmiset muodostavat omanlaisensa perheen.

Kuvassa siskoni tuholaiskissa (syö johtoja, kaataa kukkia ja repii suihkuverhoja). Joka on kaikesta huolimatta äärimmäisen söpö ja saanut lempinimekseen Nappisilmä.
Kuvassa siskoni tuholaiskissa (syö johtoja, kaataa kukkia ja repii suihkuverhoja), joka on kaikesta huolimatta äärimmäisen söpö ja saanut lempinimekseen Nappisilmä.

Joulu on myös lemmikkien aikaa. Tämä kuulostaa hassulta, mutta täytyy myöntää, etten haluaisi opiskelija-asuntooni lemmikkiä, sillä se jäisi luultavasti heitteille ja joutuisi olla liikaa yksin, enkä varmaan muistaisi ostaa sille ruokaakaan. Kotona saan siis nauttia kissoista, koirasta ja halutessani voin marssia maatilan tyttönä vaikka navettaan tapaamaan lehmiäkin (tämän teen ehkä kerran viidessä vuodessa).

Pakollinen joulukuva

Kokonaisuudessaan joulu on ihanaa aikaa ja täytyy myöntää, että itse olen ainakin saanut viettää tänään mukavan päivän. Ja vaikka hiukan jännittikin, niin olin ollut jossain määrin myös kiltti. Toivottavasti myös tekin, arvon lukijat 🙂

Mukavaa joulun jatkoa jokaiselle! Se ei nimittäin ainakaan omasta mielestäni vielä ole päättynyt!

Onneksi joulun viettoa voi hiukan harjoitella pikkujouluilla. Näin joulun riemustakin saa nauttia kauemman. PS. Tämä on loppukevennys.
Onneksi joulun viettoa voi hiukan harjoitella pikkujouluilla. Näin joulun riemustakin saa nauttia kauemman. PS. Tämä on loppukevennys.

Sanna // Ohjaus

Tiptaptiptaptipetipetiptap…

Kun glögi kiehuu kattiloissa, piparit valmistuvat uunissa ja kaikilla on punaiset lakit päässään on tullut sen aika. Nimittäin pikkujoulujen. Itselläni on tänä vuonna ennätyspaljon pikkujouluja, huimat neljä kappaletta, joten kokemuksia löytyy. Ensimmäiset pikkujoulut olivat UEF-lähettiläsporukalla. Kuten varmasti tiedätte, jotta kaikki pääsisivät paikalle, kannattaa päivä sopia ajoissa. Meille idea syntyi jo koulutusvaiheessa ja löysimme (ihme kyllä!) kaikille kahdelletoista sopivan päivän. Lopulta ihan kaikki eivät kuitenkaan päässeet, sillä marras-joulukuun vaihde on opiskelijoillakin kiireistä aikaa.

image
Lähettiläiden pikkujoulut Villen luona!

Oli mukavaa päästä tutustumaan paremmin muihin lähettiläisiin, vielä kun meitä on kolmelta kampukselta ja kaikki opiskelee eri aloja. Syntyi hyvää keskustelua monenlaisista asioista niin lukiovierailuista snapchatin tarkoitukseen. Erittäin onnistunut ja hauska ilta! Samalla sovittiin, että keväällä pidetään vielä yhteiset päättärit, niin huippuryhmä meillä on koossa! (Aina voi hehkuttaa kuha on UEF-lähettiläs)

image
Tänä vuonna pikkujouluissa sai kuvauttaa itsensä ja kaverinsa.

Pikkujouluja on monenlaisia, joista yliopistoon liittyvät ainejärjestöjen pikkujoulut, niin oman kuin muidenkin järjestöjen pitämät juhlat. Omassa ainejärjestössäni, Sociuksessa, on tapana, että ensimmäisen vuoden opiskelijat, eli fuksit, järjestävät pikkujoulut. Itse olin siis viime vuonna mukana suunnittelemassa tarjoiluja, koristeluja sekä ohjelmaa. Tuli myös tehtyä muutamia kauppareissuja, jotta saatiin kaikki ruoka ja muut tarvikkeet ostettua isolle joukolle. Tapahtumien järjestämisessä on omat haasteensa, mutta oli kivaa päästä osallistumaan heti ensimmäisenä vuonna. Koska tapahtumia on pitkin vuotta, kuten muistakin blogiteksteistä olette lukeneet, niin mukaan järjestelyihin kyllä pääsee, jos vain haluaa. Kaikki meni lopulta hienosti ja tänä vuonna sai sitten keskittyä fiilistelemään mukavaa tunnelmaa, kun uudet fuksit olivat vastuussa!

image
Väriä vaihtava kuusi, jota ihasteltiin porukalla!

Pitkään suunniteltujen ja perinteisten pikkujoulujen lisäksi, olin myös kaverini luona pikkujouluissa. Kutsu tuli viikon varoitusajalla, mutta yllättäen kaikki vieraat olivatkin tulossa paikalle (isäntäparin yllätykseksi) ja siitä syntyi hyvin lämmin tunnelma (myös kirjaimellisesti). Sopu sijaa antaa, joten ahdasta ei kuitenkaan ollut ja tämäkin ilta oli hyvin leppoisa, vaikka edellisillan lähettiläspikkujoulujen takia väsyttikin.

image
Lämmin ja jouluisa tunnelma kera toverit.

Vietettyäni vuoden Alkio-opistolla, ennen kuin pääsin yliopistoon, meille syntyi siellä myös pikkujouluperinne. Tulevana viikonloppuna vietämmekin jo kolmatta kertaa kyseisen joukon kanssa pikkujouluja, mitä odotan kovasti. Vaikka me kaikki opiskelemmikin nykyään eri puolilla Suomea, on mukavaa, että tulee edes kerran vuodessa kokoonnuttua yhteen ja juttua riittää, vaikkei olisikaan nähty pitkiin aikoihin. Ilta kuluu rupatellessa ja syödessä, kuten pikkujouluissa yleensä, ja tietenkin tulee myös kuunneltua joululauluja. Meillä on myös monele tuttu joululahjojen vaihtoperinne, jossa jokainen ostaa yhden lahjan, joka annetaan aiemmin arvotulle henkilölle. Tälla tavoin voi paremmin kohdentaa lahjansa, kun voi miettiä mistä toinen pitää.

image
Osa Alkio-pikkujoulujen tarjoiluista.

Pikkujoulut ovat siis kaikenkaikkiaan mukava ja olennainen osa marras- ja  joulukuun synkkää aikaa, johon ne tuovat iloa ja valoa. Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Louhi//Sosiaalitieteet

Mitä väliä vapaa-ajalla?

Välillä mietiskelen itsekseni, mihin kaikki aika katoaa. Tuntuu, että työtä ja tekemistä olisi vaikka millä mitalla. Kaiken lisäksi yliopisto, ainejärjestöt ja Joensuu kaupunkina tarjoavat valtavasti virikkeitä, joihin haluasi tarttua. Joululomaankaan ei ole enää montaa viikkoa ja sitä ennen haluaisi ehtiä tehdä vaikka mitä!

Olenkin hyvä malliesimerkki opiskelijasta, joka täyttää kalenterinsa ihan täyteen (olisin lisännyt siitä kuvan tähän, mutta en kehdannut, sillä siitä en saa kohta itsekään enää selvää).  Opinnot, harrastukset, kaverit, hallitustyöskentely sekä lukiovierailut ympäri Suomen vievät aikaa. Tämä kaikki on todella kivaa ja kehittävää, vaikka välillä opiskelijan on muistettava vain olla ja keskittyä itseensä.

Tässä esimerkki to do-listasta.
Tässä esimerkki to do-listasta.

Yliopisto-opiskelu onkin haastavaa aikaa vapaa-ajan kannalta, sillä itsenäistä työskentelyä on huomattava määrä esimerkiksi lukio-opiskeluun verrattuna. Kalenteria ei voi millään täyttää niin täyteen, kuin lukiossa, sillä silloin aika loppuisi kesken kaiken valmiiksi saattamiseen. Joskus minulla onkin viikkoja, joille on merkitty esimerkiksi vain kaksi luentoa, mutta opiskeluun käytän aikaa silti esimerkiksi 35 tuntia. Lukujärjestys ei siis kerro suoraa sitä, miten paljon aikaa  opiskeluun tulee kulumaan. Tämä saattaa aluksi tuntua haastavalta, mutta siihen tottuu hyvin nopeasti. Tällöin alkaa myös nauttimaan siitä, miten vapauttavaa opiskelu onkaan, sillä opiskelija saa toimia itse itsensä “pomona”. Tällöin myös vapaa-ajan ja opiskelu-ajan välinen raja muuttuu häilyvämmäksi.

Tässä minä ja Tyttöjen Tuvan pikkusiskoni, jonka kanssa saan viettää aikaa, jolla koen todella olevan merkitystä. Kuva ©MikkoEevert
Tässä minä ja Tyttöjen Tuvan pikkusiskoni, jonka kanssa saan viettää aikaa, jolla koen todella olevan merkitystä. Kuva ©MikkoEevert

Välillä pohdinkin itsekseni myös sitä, onko vapaa-aika siis vapaata aikaa vai vapaasti valittavaa aikaa? Itse toteutan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikä tarkoittaa sitä, että minulla oikeastaan onkin paljon vapaa-aikaa.  Itse en nimittäin juuri harrasta “olemista” tai lähinnä sitä, että olisin tekemättä oikeastaan paljon mitään.  Sen sijaan käytän vapaa-aikaani kaikenlaiseen puuhasteluun ja kavereihin.

Viime vappu oli varattu vapaa-ajalle ja hassuttelulle.
Viime vappu oli varattu vapaa-ajalle ja hassuttelulle.

Opiskelijaelämä tarjoaakin paljon mahdollisuuksia aktiiviseen vapaa-ajan viettoon. Musiikkiharrastuksia, teatteria,  liikuntaa monessa eri muodossa, erilaisia kerhoja, järjestötoimintaa, kavereita, tapahtumia ja vaikka mitä. Itse olen ainakin ottanut kaiken ilon irti laajasta tarjonnasta ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille muillekin.

Eilisiä pikkujouluja vietettiin satuteemalla. Kuvasta voit bongata Dalmatialaisen, Heinähatun, Pikku Myyn, Röllin, Minni hiiren ja Peppi Pitkätossun.
Eilisiä pikkujouluja vietettiin satuteemalla. Kuvasta voit bongata Dalmatialaisen, Heinähatun, Pikku Myyn, Röllin, Minni hiiren ja Peppi Pitkätossun.

Olenkin sitä mieltä, että kiikkustuolissa emme muistele sitä, kuin luimme tenttiin vaan juuri sitä, mitä kaikkea kivaa olemme kokeneet. Vapaa-ajan merkitys on siis valtava! Ja palatakseni ajatukseen, että aika vain katoaa johonkin, niin eihän se aika minnekään oikeastaan katoa, vaan siirtyy muistoiksemme. En tiedä onko ylläolevan kuvan Pepiksi pukeutuminen tiedostamatonta vastarintaa siitä, etten tahtoisi koskaan kasvaa aikuiseksi. Ehkä, sillä opiskelijana on hyvä olla.