Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät!

Väsymätön seikkailija Veera

Morjesta! Minun nimi on Veera ja olen toisen vuoden sosiaalityön opiskelija Kuopion kampukselta. Ikää on kirjoitushetkellä kertynyt mittariin 21-vuotta ja olen muuttanut Kuopioon syksyllä 2016, mistäpä muualtakaan kuin Suomen Chicagosta eli Lahest. Tämä katujen gangsteri kohtasi vertaisensa: luentosalin penkin, mutta päivääkään en ole lähtöä katunut!  

Tämä tyttö käy täydellä teholla yötä päivää ja polttoaineista parhain on ehdottomasti yliopiston opiskelijaruoka (rapeat kalapalat). En tiedä kertooko se minusta tyyppinä jotain, kun en osaa vastata kysymykseen ”mitä teet vapaa-ajallasi?”. No, jossainhan minä olen ja kyllä minä jotakin kai teenkin… Yleensä minut tapaa vilkuttelevan bussin ikkunasta lähtöä tehdessäni tai sitten kalenterin ääreltä uutta reissua suunnitellessani. Elämä muuttuu kovin paljon jännittävämmäksi, kun McDonald’sin autokaistankin voi nähdä seikkailuna. Kotini on siellä, minne tie minut vuorollaan kuljettaakin ja Kuopiosta tykkään erityisesti siksi, että sieltä on helppo lähteä joka suuntaan!

Sosiaalityö ei ole kaikista mediaseksikkäin ala, varsinkin jos miettii juuri ylioppilastutkinnon/ammattitutkinnon suorittaneita nuoria ihmisiä. Moni ei varmasti edes tiedä, kuka sosiaalityöntekijä on tai missä hän työskentelee. Monelle taas sossuntäti on turhankin tuttu kontakti. Sosiaalityö on kuitenkin jotakin aivan muuta: erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä kaikissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa. Olen pienestä pitäen sanonut, että tulevaisuudessa työskentelen ammatissa, jossa mikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Sosiaalityöntekijöiden työllistyminen on tällä hetkellä erinomaista ja työllistymismahdollisuuksia on lukuisia. Valmistuttuani olen siis siinä onnekkaassa asemassa, että pystyn oman mielenkiintoni mukaan suuntautua minua kiinnostaviin työtehtäviin. Lopullisesti sosiaalityön opintoihin minut innoitti samaa alaa opiskeleva isosiskoni. Yksi Itä-Suomen yliopiston parhaita puolia on ehdottomasti vapaa sivuaineoikeus, joka mahdollistaa sen, että pystyn suuntaamaan opintojani juuri siihen suuntaan mihin mielenkiintoni kohdistuu. Itse olen valinnut sivuaineeksi oikeustieteiden puolelta sosiaalioikeuden opintoja vahvistaakseni vielä juridista osaamistani.

Kuopio (ainakin Lahteen verrattuna) on mielestäni ihana paikka, joka on täynnä aitoja iloisia ihmisiä. Kompaktin kokoinen ja erityisen elävä kaupunki, jonka maisemat ovat henkeäsalpaavia. Kampuksemme sijaitsee kivenheiton päässä keskustasta, kauniilla paikalla Savilahden rannalla. Kaikki kampusrakennukset, ravintolat ja iso osa liikuntamahdollisuuksista sijaitsevat kaikki tässä yhdessä paikassa, joten siirtyminen paikasta toiseen on helppoa ja nopeaa. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on helposti lähestyttävä ja rento yliopisto, jossa me opiskelijat yhdessä henkilökunnan kanssa ollaan yhtä isoa perhettä.

(Ei vehkeellä niin väliä, kunhan sillä pääsee eteenpäin ja mieluiten vielä mahdollisimman kovaa)

Tulevaisuudesta osaan sanoa sen verran, että opiskeluvuodet tulevat olemaan ne parhaimmat vuodet elämästäni. Eikä tätä fiilistä oikeasti pysty mitenkään kirjallisesti välittämään: siksi UEF-lähettiläänä toivonkin, että markkinoin yliopistomme sen verran hyvin, että säkin päätät hakea ja kokea tän ihmiselämän parhaimman ajanjakson!

Pelkkää lovee, terkuin pikkuveppu

Maailmaa rakastava Ella

Olen Ella, 24-vuotias toisen vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelija. Olen kotoisin Lapinlahdelta, Pohjois-Savosta. Ennen Joensuuhun muuttoa olen kerennyt seikkailla maailmalla. Olin muun muassa aupairina Ranskassa sekä matkaoppaana Turkissa ja Meksikossa.  Maailmalla olo avasi silmäni sille, miten etuoikeutettu olen. Minua alkoi kiinnostaa valtavasti, miksi yhteiskuntamme ja maailma ovat tällaisia kuin ne nyt ovat. Tuli valtava tarve vaikuttaa yhteiskunnan ja maailman asioihin, ja siksi hain opiskelemaan yhteiskuntatieteitä.

(Joensuun alueella on paljon kauniitta luontopaikkoja, ehdoton suosikkini on näkymät Ukko-Kolin huipulta)
 
Minua kiinnostaa muun muassa eriarvoisuus Suomen hyvinvointivaltiossa, miksi sukupuolilla on erilaiset roolit ja paikat yhteiskunnassa, miksi ulkomaalaisia henkilöitä kohtaan tunnetaan pelkoa ja mistä kumpuaa nationalismi. Näitä asioita ollaan myös käsitelty kursseilla. Haluan tehdä maailmasta ja yhteiskunnastamme paremman paikan kaikille, ja uskon tämä alan olevan hyvä keino päästä vaikuttamaan. 
 
Yhteiskuntatieteiden opiskelu on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Opinnot ovat saaneet kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita, päättäjien puhetapoja sekä politiikan tekemistä. On mielenkiintoista keskustella opiskelutovereiden kanssa yhteiskunnallisista aiheista.
 
Olen opiskellut pitkänä sivuaineena kulttuuriantropologiaa eli kulttuurien välistä tutkimusta, mikä on ollut todella mielenkiintoista. Olen oppinut katsomaan maailmaa niin, että (lähes) kaikki johtuu kulttuurista. Kulttuuriantropologia yhteiskuntatieteilijälle on hyvä lisä, sillä ymmärrän kulttuurin ja yhteiskunnan merkityksen ihmiseen. Opiskelen tällä hetkellä lisäksi espanjaa, ja aikomus onkin päätyä työskentelemään kansainväliselle kentälle.
 
Opintojen kautta olen saanut hyviä ystäviä, uutta tietoa yhteiskunnasta, maailmasta sekä itsestä. Olen ainejärjestömme tapahtumavastaavana, joten opiskelujen ohella suunnittelen ja järjestän tapahtumia oman alan opiskelijoille. Vapaa-ajalla harrastan monipuolisesti urheilua, samoilen luonnossa sekä vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. 
 
Yhteiskuntatieteitä suosittelen kaikille, ketä kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat, ja niille, joilla on halu muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa parempaan suuntaan!
 (matkaoppaana Chichen Itzassa, Meksikossa)
Jos tulee mitään kysyttävää mieleen yhteiskuntatieteistä, yliopisto-opinnoista tai Joensuusta kaupunkina laittakaa rohkeasti viestiä, vastaan mielelläni 🙂
 
Terkuin, Ella
Päämäärätietoinen Jussi

Morjesta pöytään!

Mä oon Jussi, toisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Ikää on ehtinyt kertyä vasta 21 vuotta, vaikkakin määrätietoisen parrankasvatusharrastukseni vuoksi minut sekoitetaan Eläkeläisiin – siis sekä ikäloppuun että siihen humppabändiin! Olen alun perin kotoisin mustanmakkaran ja Suomen kauneimman murteen luvatusta maasta, Tampereelta. Mutta miten mä sit oon Joensuuhun tullut ja mitä oon tykännyt uudesta kotipaikastani?

Valmistuin lukiosta keväällä 2015. En tykkää yleensä kehuskella, mutta yo-kirjoitukset menivät kyllä todella hyvin ja oikeastaan lukion helppouden takia sitten keksinkin, että voisin kokeilla hakea oikikseen – sinne kun on kuulemma suht vaikea päästäkin! Arvoin pitkään oikiksen ja kauppiksen välillä, mutta tietty mystisyys oikeustieteen ympärillä sekä alan haastavuus tekivät siitä sen oikean valinnan minulle!

Ensimmäisellä hakukerralla en kuitenkaan oikikseen päässyt. Osaltaan se johtui siitä, etten osannut opiskella kunnolla. Lukiossa pärjäsin pitkälle tuntiaktiivisuudella ja ehkä vähän liirumlaarumeita kirjoittelemalla. Toisaalta tein senkin virheen, että luin kuin hullu orava ensimmäisen kuukauden, mutta sitten voimat loppuivatkin vähän kesken! Ei pidä rasittaa itseään liikaa: sama pätee kyllä tänne yliopisto-opiskeluihinkin!

Välivuoden olivatkin jo korkeammat tahot suunnitelleet mun puolestani valmiiksi, ja kävinkin pyörähtämässä intissä! Aluksi olin täydellä höyryllä menossa Auk/Ruk -kursseille, mutta tuuliviirin lailla mielipide muuttui heti, kun tuulikin vähän toisesta suunnasta. Tajusin jossain kohtaa, että haluan mieluummin selvitä armeijasta enintään yhdeksällä kuukaudella, jonka jälkeen hakisin uudestaan oikikseen.

-> Ja loppu on historiaa, täällä ollaan!

Ensimmäisenä opiskeluvuonna sain todella paljon kavereita ja rakastuin Joensuuhun kaupunkin! Laiskahko kun olen, niin tuntui todelliselta luksukselta asua pienessä kaupungissa, jossa kauppa on 20 metrin ja kaikki muukin alle kilometrin päässä kämpästä. Tampereella motivaatiota lähteä kaupungille laski pitkä etäisyys joka paikkaan, mutta Joensuussa tuli kyllä ensimmäisenä – ja yhä toisenakin – opiskeluvuonna käytyä melkein kaikissa tapahtumissa. Postauksen ensimmäinen kuva on vuoden 2017 Lakimiespäivästä Helsingistä. Tapahtumia löytyykin laidasta laitaan: haalaribileistä pukujuhliin!

Opiskelukin on sujunut tässä ohessa. Se täytyy kaikille oikikseen hakeville sanoa, että työmäärä tulee lisääntymään lukioon nähden hyvin todennäköisesti. Ainakin, jos on selvinnyt lukiossa vielä käytännössä lukematta. En nyt sanoisi, että olen aivan ihastunut siihen ajatukseen, että nyt en enää selviäkään opiskelemalla vain 10 tuntia kuukaudessa kuten lukiossa. Mutta kyllä siihen lisääntyvään työmäärään jo ensimmäisenä vuonna tottuu. Aiheetkin ovat olleet mielenkiintoisia haastavuudestaan ja laajuudestaan huolimatta!

Jos tulee mitään kysymyksiä oikikseen haun tai täällä opiskelun suhteen, niin vaikkapa Snapchatin kautta (@uniuef) voipi niitä kysellä.

Peace out!

 

 

Omaa opettajuutta etsimässä

Terveisiä harjoittelusta! Olin viime kuun tekemässä luokanopettajaopintoihin kuuluvaa harjoittelua, kuten joku saattoi Instagramistamme bongatakin. Harjoittelut ovat mielestäni olleet antoisimpia jaksoja opinnoissani, joten ajattelin kertoa vähäsen niistä. Essi jo kertoikin harjoitteluiden tärkeydestä aikaisemmin, mutta voisin nyt kertoa luokanopettajaopintojen harjoitteluista ja siitä, mitä niihin kuuluu.

Asioita, joita tein viimeisen harjoittelun eteen: Maalasin joutsenen, luin myyteistä, suunnittelin tunteja ja rakensin legoilla!

Luokanopettajaopintoihin kuuluu neljä harjoittelua. Ensimmäinen on orientoiva harjoittelu, jossa ikään kuin tutustutaan koulumaailmaan ja opetetaan ainoastaan muutama tunti. Aloitin orientoivan harjoittelun miettien, että miksi meillä on tällainen harjoittelu, kyllähän nyt kaikki tietävät kuinka koulussa toimitaan. Harjoittelun lopussa huomasin kuitenkin oppineeni kaikenlaista. Seurantatunteja ja niihin liittyviä tehtäviä oli paljon ja ne avasivat silmäni siihen, mitä kaikkea luokassa tapahtuukaan samanaikaisesti! Opettaja ei ainoastaan opeta, vaan tekee jatkuvasti huomioita luokasta. Jos välitunnilla on tapahtunut jotain, heijastuu se heti luokan ilmapiiriin, tai jos joku on toisia nopeampi opetettavassa aiheessa, tulee hänelle keksiä lisää motivoivaa tekemistä. Omana kouluaikanani keskityin vain opetettavaan aiheeseen, mutta orientoivassa harjoittelussa keskityin ennemminkin opettajaan ja luokkaan.

Toisessa harjoittelussa painotetaan jakson suunnittelua. Meidän piti suunnitella toimiva jakso jostakin aiheesta ja pidimme ne tunnit sitten yhdelle luokalle. Itse opetin kuvataidetta ja historiaa. Oli mielenkiintoista miettiä, millaisia opetusmenetelmiä käyttää jakson aikana ja miten saa opetuksestaan mielenkiintoista oppilaita ajatellen.

Kolmannessa harjoittelussa opetin yhdelle luokalle hetken aikaa kaikkia aineita. Harjoittelussa sai kokeilla sitä, miltä opettajan arki tuntuu, kun pitää valmistautua kaikkien aineiden tunteihin.

Neljännen harjoittelun sai suorittaa missä tahansa koulussa. Opetustunneista piti muodostua opetettava jakso, mutta muita rajoitteita ei harjoittelulla ollut. Neljäs harjoittelu oli äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä kaikki muut harjoittelut suoritettiin Normaalikoululla. Nyt paikkana olikin ”tavallinen koulu”. Itse toteutin jakson, jossa teemana olivat Pohjoismaat. Oli hauska ideoida ja keksiä harjoituksia Pohjoismaihin liittyen, esimerkiksi matematiikassa teimme rahalaskuja kruunuilla!

Mitä olen sitten oppinut harjoitteluiden aikana? Ohjaavien opettajien palautteen avulla olen oppinut sitä, mikä toimii opetuksessa ja mikä ei. Olen oppinut huomaamaan jännitteet luokassa ja keksinyt keinoja, joilla voin parantaa tilannetta. Viimeisessä harjoittelussa huomasin, että olen oppinut improvisoimaan, sillä ensimmäisen harjoittelun tunnilla en uskaltanut edes kysyä oppilailta mitään suunnitelman ulkopuolelta.

Tärkeintä mitä olen oppinut on kuitenkin se, että olen oppinut oman tyylini opettaa. Ensimmäisillä oppitunneilla kopioin vain sitä, mitä ohjaava opettajani teki. Nyt voin sanoa löytäneeni oman opettajuuteni ja sen millainen opettaja haluan olla. Jokainen tekee työtä omalla persoonallaan. Nyt voin olla vapautuneesti oma itseni luokan edessä ja se tuntuu upealta!

Vinkit korkeakouluhakuun 2017

Huh, puh ja viimeinen eväs sekä kuminmuru ylioppilaskirjoituksiin on tältä keväältä annettu melkein kokonaan, vaikka jotkut joutuvat vielä kohtaamaan tyhjän paperin kammon huomenna koittavassa saamen kielen kokeessa. Te ylioppilaskokelaat ja muut kirjoituksiin osallistuneet sekä opinnäytetyön parissa askaroivat saatte antaa itselleni taputuksen olalle, mutta luku-urakka ei kuitenkaan toivottavasti pääty tähän!

Ennen kuin te valmistuvat alatte suunnittelemaan kakkupöydän antimia ja herkullisia juhlaruokia ja te jo valkolakin tai oppilaitoksen todistuksen saaneet riennätte mahdollisesti kesätöihin, on aika kohdentaa pieni huomio korkeakoulujen yhteishakuun, joka päättyy 5.4. klo 15! 

Hakeminen tapahtuu yllä olevassa osoitteessa www.opintopolku.fi. Lomakkeen voi täyttää joko etsimällä koulutuksia tai oppilaitoksia nimellä tai menemällä suoraan etusivulla olevasta oikeasta reunasta “täytä hakulomake” korkeakoulujen yhteishaun kohdasta.

  1. Noudata huolellisuutta lomaketietoja täyttäessäsi. Lomake kyllä ilmoittaa, jos jokin olennainen tieto puuttuu, mutta se ei tarkista tietojen paikkaansa pitävyyttä täyttövaiheessa. Tarkista sähköpostiosoite ja puhelinnumero!
  2. Hakukohteita lomakkeella voi olla enintään kuusi. Muista asettaa hakukohteet järjestykseen, koska voit tulla hyväksytyksi vain ylimpään koulutukseen, jonka vaatimukset täytät.
  3. Tarkista lomakkeen täytön jälkeen saitko varmistussähköpostiviestin hakulomakkeesi saapumisesta opintopolkuun.

Hakulomakkeen täyttämisen jälkeen olet jo hyvässä vauhdissa kohti korkeakoulumaailmaa, mutta vielä on hieman tehtävää edessäsi. Yhteishaun lomakkeen täyttämisen jälkeen suurin osa hakijoista osallistuu vielä pääsykokeisiin, vaikka ylioppilastutkintotodistuksen perusteella annettavia paikkoja on tullut useammalle alalle. Seuraavaksi kannattaa koota lista itselleen hakuprosessin seuraavista vaiheista:

  1. Etsi aikataulut. Merkitse näkyville pääsykoepäivä, kellonaika ja paikkakunta. Tämä auttaa sinua keskittymään pääsykoemateriaalin haltuun ottamiseen ja pitää alitajuntasi vireänä tulevan haasteen suhteen.
  2. Hanki pääsykoemateriaali käsiisi hyvissä ajoin. Hyödynnä parhaat opiskeluvinkit esimerkiksi aiemmista lähettiläiden blogikirjoituksista.
  3. Mene kokeeseen ja tee parhaasi! Yliopistojen pääsykokeisiin / ensimmäiseen vaiheeseen ei lähetetä erillistä kutsua, vaan tulet paikalle määrättynä ajankohtana. Esimerkiksi kasvatusalalla pääsykoe on kaksivaiheinen, jolloin jälkimmäiseen vaiheeseen kutsutaan vain osa hakijoista.

Oma hakuni ei ollut kovin suunniteltu ja kävinkin kevään aikana useammissa pääsykokeissa. Pääsykoemateriaaleja lukiessani innostuin kuitenkin lukemaan eniten VAKAVA-aineistoa, mikä onneksi näkyi paksuna kirjekuorena kesäkuussa. Tsemppiä teille kaikille ja jaksakaa puristaa ne viimeiset mehut vielä, se kannattaa!

Käy tsekkaamassa myös haeyliopistoon.fi -sivusto ja kysy omalta opoltasi tarvittaessa lisäohjeita! 

Alkoholiton opiskelijaelämä – uhka vai mahdollisuus?

”Miks sä et juo?” Kysymys, jonka olen kuullut useammin kuin kerran. Kysymys, joka ei haittaa minua, sillä käsitän hämmästyksen sen takana. Varsinkin nuoren yliopisto-opiskelijan ollessa kyseessä. Bileissä. Baarissa. Paikassa, jossa muut juovat. Silti se herättää joka kerta itseni miettimään samaa asiaa. Miksi mä en juo? Vastaus lienee lopulta suhteellisen yksinkertainen. Koska en halua. Ei siinä sen suurempaa ole takana.

Kaikille yliopistossa opiskeleville ovat tuttuja tilanteet, joihin liittyy alkoholi. Samoin uskon, että kaikki ovat kuulleet opiskelijaelämän olevan verrattainkin kosteaa, bileiden täyteistä ja baarikierroksien täyttämää. Ja näin se onkin. Jokaisella alalla olevat ainejärjestöt vastaavat siitä, että bileitä ja muita tapahtumia, kuten vaikka sitsejä eli akateemisia pöytäjuhlia, approja ja monia muita erilaisia illanviettoja järjestetään. Monesti näitä tehdään myös poikkitieteellisesti, eli eri ainejärjestöjen kesken.

Lähtöoletus yliopisto-opiskelijan kohdalla on lähes aina se, että hän juo alkoholia. Se tulee jo suomalaisesta kulttuurista ja opiskelijaelämän lähtökohdista käsin selkeäksi oletukseksi. Etenkin, jos tämä ihminen osallistuu bileisiin tai lähtee baariin mukaan, niin eihän siellä nyt juomatta voi olla. Itse kuitenkin olen ollut koko opiskeluajan niin kuin aiemmankin elämäni. En ole alkoholia juonut enkä koe tarpeelliseksi juoda nytkään. Se on aiheuttanut hämmennystä, mutta lopulta tilanteessa ei ole ollut mitään ihmeellistä – olen mukana kaikessa niin kuin muutkin, mutta minulla on vain oluen, siiderin tai viinin sijasta limsaa.

Jos haluaa osallistua opiskelijaelämään täysin rinnoin, kaikkiin mahdollisiin rientoihin ja ottaa siitä kaiken irti, sen voi tehdä loistavasti ilman alkoholiakin. Kaikissa tapahtumissa, joissa on alkoholillinen ohjelmasisältö, on myös alkoholiton. Ainejärjestöt järjestävät myös alkoholittomia tapahtumia. Jos jollain on tuparit, synttärit, nimipäivät, kissanhankinnan vuosipäivä tai bileet muuten vain – on aina ok tulla paikalle alkoholittoman juoman kanssa. Jos lähdetään illalla baariin, voi ottaa vaikka vain vettä. Kukaan ei alkoholia pakota juomaan, juominen tai juomattomuus ovat omia valintoja.

Omasta kokemuksestani voin vakuuttaa, että opiskelijaelämä ilman alkoholiakin on elämisen arvoista. Koskaan ei ole vastaan tullut kiusaamista tai torjuntaa sen tähden. Lähinnä kaikki ovat vain tyytyväisiä, että on joku kuskina. Samoin olen saanut paljon kannustusta ja hyvää palautetta tästä ratkaisusta. Juomisessa ei ole mitään pahaa eikä mitään väärää, voin aivan hyvin olla mukana, kun muut juovat. Niin kauan kuin juomattomuuteni ei ole ylitsepääsemätön ongelma kenellekään, ei ole kenenkään juominenkaan minulle.

Samu // läntinen teologia

Järjestötoiminta opintojen aikana

Opintojen aikana on eritäin hyvät mahdollisuudet harrastaa monipuolista järjestötoimintaa niin ainejärjestöissä, tuutoroinnin saralla, ylioppilaskunnassa kuin yliopiston hallintoelimissäkin. Järjestötoiminnan harrastaminen on todella hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin, uusiin toimintatapoihin ja kasvattaa omia kokemuksia ja taitoja elämässä. Itse asiassa voinkin näin monen vuoden harrastelijana sanoa, että vaikka järjestötoiminta opintojen aikana ei missään nimessä ole pakollista, on se kuitenkin helppo tapa parantaa sosiaalisia taitojaan, verkostoitua sekä kasvattaa työhön pääsyn todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Mitä kaikkea järjestötoiminta sitten konkreettisesti on?

Järjestötoimitaan sekaantuessa voi esimerkiksi päästä pitämään puheita vuosijuhlilla

Itse tosiaan aloitin järjestötoiminnan toisena opiskeluvuotenani lähtemällä opiskelijatuutoriksi. Näissä hommissa otettiin vastaan, opastettiin ja pidettiin huolta syksyllä aloittavista uusista opiskelijoista. Lähtökohtaisesti tutustuit heti oman alasi tuutorikollegoihin, tuutoroitaviin fukseihin sekä mahdollisesti myös poikkitieteellisesti muiden opiskelualojen tuutoreihin. Tuutorointi ei ollut oikeastaan kuin oman fuksivuoden, jo itse koettujen asioiden toistamista ja opettamista uusille opiskelijoille. Ja hommasta sai vielä opintopisteitä! Ei paha yhtään.

Tuutoroinnin jälkeen lähdin ainejärjestömme Hyeena ry:n hallituksen riveihin fuksi- ja tuutorointivastaavaksi. Rekrytointi ainejärjestön hallitukseen tapahtui bussissa paluumatkalla viikonlopun mökkikorpiexcursiolta – en osannut kieltäytyä, ja hyvä niin. Ainejärjestön hallitushommissa pääsin muun muassa osallistumaan tapahtumien järjestämiseen, pidin uusille tuutoreille pienen koulutuksen, järjestin fukseille tukiopetusta ja edustin ainejärjestöä erilaisissa tapahtumissa. Hyeena ry:n hallituksessa olin lopulta yhteensä kolme vuotta, yhden vuoden virallisena jäsenenä ja kaksi vuotta varajäsenenä. Noissa hommissa tutustuin laajalti moniin kokouskäytäntöihin ja suureen määrään uusia ihmisiä sekä opin paljon erilaisista järjestötoimintaan liittyvistä tehtävistä. Ainejärjestön hallitustehtävissä tulikin tutustuttua poikkitieteellisesti myös muiden ainejärjestöjen hallituslaisiin, mikä lopulta johti minut aivan uusille järjestötoiminnan sfääreille.

Syksyllä 2015 Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnalla (ISYY) oli edustajiston vaalit, ja päätin sitten kaverini houkuttelemana lähteä ehdolle. Samoihin aikoihin pääsin mukaan myös Kuopion Intellektuellin Vapun Edistämisseuran (K.I.V.E.S) toimintaan järjestämään Kuopion torille torisitsejä vapuksi 2016. Edustajiston vaalit tuli ja meni, ja löysin yllättäen itseni ISYY:n edustajistosta päättämässä paljon isommista asioista kuin mihin ainejärjestötoiminnassa olin tottunut. Vapun Edistämisseuran toiminnassa oli mukana myös monia aktiivisia ISYY:n edustajiston jäseniä, ja näitä kahta järjestöhommaa tulikin monesti tehtyä ristiin porukalla jossain paikalliskuppilassa. Torisitsit onnistuivat säätä lukuun ottamatta hyvin, ja henkilökohtaisesti kyseisen tapahtuman järjestelyhommista jäi todella hyvä fiilis!

Torisitsien jälkeen hymyilytti

Syksyllä 2016 minua odottivat uudet haasteet UEF-lähettilästoiminnassa. Lähettiläshommasta kertyi jo syksyllä hyvää esiintymiskokemusta sekä taitoja järjestön someviestinnän hoitamiseen, mikä osoittautuikin hyödylliseksi jo seuraavassa järjestöpestissäni: Ennen vuoden vaihdetta päädyin taas kuuntelemaan kaverini puheita ja päätin hakea Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen, viestintä- ja ympäristösektoreiden vastaavaksi. Viimeisen puolen vuoden aikana olenkin oppinut viestinnästä paljon uutta ja uskon, että tämä taito tulee olemaan hyödyksi myös mahdollisella tulevalla urallani tutkijana. Tätä taitoa en olisi oppinut ilman aktiivista järjestötoimintaan osallistumista.

ISYY edustamassa vuoden 2017 Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) avausseminaarissa

Toisen opiskeluvuoden syksyn fuksien ohjaus on vaihtunut koko Itä-Suomen yliopiston edustamiseen erilaisilla messuilla, ylioppilaskunnan uusien työntekijöiden haastatteluihin, edustusmatkoihin ympäri Suomea, valtakunnan kärkipolitiikkojen puheiden kuunteluun ja yli 13 000 opiskelijan edunvalvontaan.

Hommaa kyllä riittää.

Kuopio on kulttuuripalvelujen kehto

Olen kuullut jonkun tietämättömän joskus väittävän, että Kuopiossa on huonot kulttuuripalvelut, mutta todellisuushan on aivan toinen! Kuopiosta löytyy vaikka ja minkälaista kulttuuritarjontaa, kun sitä osaa vain etsiä oikeista paikoista. Oikeastaan jo pelkkä googlen avaaminen riittää löytämään hyvin monenlaista tarjontaa kulttuurin nälkään. Opiskelijalle kulttuuripalvelut tarjotaan usein myös pienten alennusten kera, joita kannattaa toki hyödyntää. Tein pienen listan omista Kuopion kulttuurikentän suosikeistani, joita suosittelen vapaa-ajan vietteeksi jokaiselle.

  1. Keikat

Kuopion keikkatarjonta on vertaansa vailla! Kaupungista löytyy monia keikkapaikkoja, jotka pitävät huolta siitä, että livemusiikkia on tarjolla monena päivänä viikossa. Viikonloppuisin on nimekkäiden artistien vuoro, mutta viikolla keikkapaikoilla pääsee tutustumaan myös paikallisiin bändeihin sekä hieman tuntemattomampiin artisteihin. Omia keikkapaikka suosikkejani ovat Henry`s Pub sekä Pannuhuone eli tuttavallisemmin Henkka ja Pannari, jotka tarjoavat hyvin monenlaista musiikkia jokaiseen makuun. Henkassa soittaa usein paikalliset bändit sekä Kuopiosta lähtöisin olevat artistit, ja Pannarilla pääsee kuuntelemaan indiehelmiä sekä tulevaisuuden nimiä.  Opiskelijabileitä tähdittää monesti hittilistojen kärkiartistit ja isoimmissa tapahtumissa Kuopioon saapuu hyvinkin nimekkäitä kansainvälisiä artisteja.

Mikä olisikaan parempi tapa viettää vapaailta kuin hyvä keikka parhaimpien ystävien seurassa?

  1. Kuopion Kaupunginteatteri

Kaupunginteatterin ohjelmistossa on monia laatuteoksia, joiden lisäksi teatterilla käy myös monia vierailevia esityksiä. Ohjelmisto vaihtuu läpi vuoden, joten teatteri pystyy tarjoamaan usein uudenlaista esitystarjontaa. Kuopion Kaupunginteatteri on päässyt Vuoden Teatteri 2017 -kilpailun finaaliin ja on nyt ehdolla vuoden teatteriksi, mikä kertoo teatterin laadukkaasta sisällöstä ja kiinnostavasta ohjelmistosta. Teatteri on huomioinut opiskelijoita tarjoamalla viime hetken lippuja opiskelijoille vain 10€ hintaan. Jokaisen opiskelijan kannattaisi käydä hyödyntämässä näin huokea tarjous vähintään kerran lukukaudessa!

  1. Kuopion Musiikkikeskus

Musiikkikeskus tarjoaa paljon konsertteja klassisen musiikin ystäville, mutta ohjelmistossa on myös paljon muuta. Musiikkikeskuksella pidetään erilaisia keskustelusarjoja sekä juhlavia tilaisuuksia. Tämän lisäksi näyttämöllä näkee myös musikaaleja, stand uppia ja tanssia. Osaan tapahtumista on vieläpä vapaa pääsy, joten kannattaa vilkuilla musiikkikeskuksen tapahtumakalenteria hyvin ahkerasti!

  1. Kansalaisopisto

Kansalaisopistolla on tarjolla monenlaista opetustarjontaa, mutta siellä järjestetään kurssien lisäksi myös erilaisia tapahtumia, konsertteja, tanssi- ja teatteriesityksiä sekä taidenäyttelyitä. Tämän lisäksi kansalaisopistolla voi käydä kuuntelemassa inspiroivia yleisöluentoja, joihin on yleensä vapaa pääsy.

  1. Tapahtumat

Kuopiossa järjestetään vuosittain useita kulttuuritapahtumia, jotka tuovat kaupunkiin paljon elämää myös ulkopaikkakunnilta. Isoimpia näistä tapahtumista ovat Kuopio Wine Festival, joka takaa hyvän viinin lisäksi kattavan artistikokoelman; KuopioRock, joka kuuluu Kuopion kesään yhtä tiiviisti kuin oksapoika kuuluu kävelykadulle sekä Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtuma, joka täyttää kaupungin taiteella ja kansainvälisillä huippunimillä. Lisäksi Kuopiossa järjestetään esimerkiksi Kuopion Komediafestivaali, Kansainvälinen nykytaidefestari ANTI – Contemporary Art Festival, suomen isoin beach volley -tapahtuma Trust Kapital Open ja useita Street Food -tapahtumia.

Yllä on vain pieni raapaisu Kuopion kulttuurin kentästä, jolta löytyy vielä paljon muutakin. Suosittelen lämpimästi kannattamaan paikallista kulttuuritarjontaa, koska siitä ei voi koskaan saada tarpeekseen!

Elina // Sosiaalitieteet

Opiskelijaelämän parhaat tapahtumat

Opiskeluelämän suola on (opiskelujen ohella tietenkin…) erilaiset tapahtumat! Tapahtumia on hurja määrä erilaisia: suuria koko kampuksen tapahtumia, ystävien illanistujaisia, urheilutapahtumia ja bileitä erilaisilla teemoilla yms.

UEF-lähettiläät olemme käyneet ahkerasti erilaisissa tapahtumissa ja osa ollut jopa järjestämässä niitä. Täältä pesee meidän lempitapahtumat koko yliopistoelämän ajalta!

Katso mitä kaikkea yliopistossa tehdään vapaa-ajalla tai vilkaise onko oma lempitapahtuma mukana 🙂

PAULA – KASTAJAISET aka TOOGAT

Oma lempitapahtumani on ylivoimaisesti perinteiset toogat. Jokaisella ainejärjestöllä on oma tapansa kastaa uudet opiskelijat osaksi ainejärjestöä. Lääkiksellä kaste on perinteisesti toogajuhlissa, johon kuuluu menoa ja melskettä ensin Kuopion torilla, Snellmannin puistossa ja lopuksi kerhotalolla Vitriinillä.

LAURA – GANGSTA SITSIT

Gangstat valmiina sitsaamaan. JOU

Sitsit on akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään, juodaan, lauletaan ja pidetään kivaa. Gangsta-sitsit järjestettiin farmasian, lääkiksen, ravitsemustieteilijöiden ja tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoiden kesken.

“Paras tapahtuma, koska illan fiilis oli rento ja hyvä, sai jutustella myös toisten alojen opiskelijoiden kanssa ja ilta päättyi pöydillä tanssimiseen.”

SAMU – AINEJÄRJESTÖJEN VÄLISET TURNAUKSET

Ainejärjestöt mittaa paremmuuttaan monilla tavoin, yksi niistä on urheliturnaukset. Esimerkiksi Samun lempitapahtuma on jalkapalloturnaus Filosofian tiedekunnan ainejärjestöjen välillä. “Joukkuehenki, kilpailu ja kavereiden kanssa pelaaminen on parasta ajanvietettä. Tapahtumat on itsessään mukavia vaikka ei aina itse pelaisikaan.”

ESSI & HEIDI- KAUPUNKISUUNNISTUS

Kaupunkisuunnistus on heti lukuvuoden alussa järjestettävä tapahtuma fukseille. Tuutorryhmiin jaetut fuksit saavat omalta tuutoriltaan viestikapulan ja lähtevät kiertämään vanhojen opiskelijoiden pitämiä rasteja kaupungille. Ryhmäytyminen ja uusiin opiskelukavereihin tutustuminen tapahtuu hauskojen tehtävien lomassa.

Essin mielestä: “Rastien kiertäminen ja tehtävien tekeminen on kivaa, mutta erityisesti tuomareiden lahjominen ja uusien opiskelijoiden näkeminen on hauskaa. Monipuolinen tapahtuma!”

Heidi puolestaan tykkää pitää rastia fuksipalleroisille. “Rastin vetäjänä näki ja tutustui yliopiston fukseihin joka alalta. Tapahtuma on paras koska se on koko yliopiston yhteinen”

 

ELINA – VIIKONLOPPU TAHKOLLA

Monet ainejärjestöt ja vuosikurssit järjestävät yhteisiä matkoja ja retkiä. Elinan lempitapahtuma onkin Sociuksen (sosiaalitieteiliöiden ainejärjestö) ja Servereiden (tietojenkäsittelytieteiden ainejärjestö)  järjestämä Tahkon viikonloppu. “Viikonlopun aikana ollaan tiviisti yhdessä, joten on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja toisaalta syventää entuudestaan muodostettuja kaverisuhteita. Onneksi vuosittainen Tahko-viikonloppu on taas kohta edessä!!”

SIIRI – KUORON KEVÄT- JA JOULUKONSERTTI

“Kuorossa laulaminen on ollut rakas harrastukseni koko yliopiston ajan. Olen tutustunut kuorossa ihaniin ihmisiin, saan siellä ajatukset irti opiskelusta ja laulaminen piristää minua aina. Laulutreenit itsessään ovat ihania, mutta kevät- ja joulukonsertit ovat todellisia kohokohtia.”

JENNA – KAHVITTELU YSTÄVIEN KANSSA

Vapaa-ajalla ei aina tarvitse tehdään mitään hienoa ja erityistä. Joskus parasta tekemistä on rento oleminen ystävien kanssa. Jennan lempitapahtumia ovatkin kahvitteluhetket tärkeiden ystävien kanssa. “Yliopiston alkaessa en tuntenut paikkakunnalta ketään ja oli ihana saada opiskelujen myötä uusia samanhenkisiä ystäviä. Kahvittelu ystävien kanssa piristää arkea aina!”

CHRISTIAN – HERKKUAPPRO

Appro on perinteinen yliopistotapahtuma, jossa kierretään yleensä kaupungin ravintoloita ja baareja. Herkkuappro on kuitenkin omiaan herkkusuille, koska siinä kierretään kahviloita ja ravintoloita erilaisten ihanien herkkujen perässä. Se on järjestetty Joensuussa muutaman vuoden ajan, ollut hyvin suosittu ja todennäköisesti tullut jäädäkseen. “Herkkuappro on vuoden ykköstapahtuma, koska kaikenlaiset herkut karkeista kakkuihin ovat parasta mitä tiedän!”

JASMINE & LIINA – VUOSIJUHLAT

Vuosijuhlilla eli vujuilla juhlitaan ainejärjestön täyttämiä vuosia hienoissa iltajuhlissa! Vujuilla palkitaan ainejärjestön toimijoita, pukeudutaan iltapukuihin ja onnitellaan ainejärjestöä. Upeat juhlat on varmasti monen opiskelijan suosikki ja myös lähettiläiden keskuudessa pidetty.

Liinan mielestä tapahtuma on yliopisto-opiskelujen paras, koska se on arvoikkain ja juhlavin tapahtuma.

Jasminekin pitää vuosijuhlissa nimenomaan vujujen arvokkuudesta. “Piristää arkea kun saa laittautua tavallista hienommin. Juhlissa huomasi myös kaikkien nauttivat hetkestä täysillä.”

Jasmine Judican vuosijuhlilla. Kuvaaja: Risto Takala

HENRI – 40V VUOSIJUHLAT   

Henkan mielestä paras tapahtuma on myös ollut vuosijuhlat, nimittäin Hyeenan 40v eeppiset vujut. “Kyseisiltä vujuilta on legendaarisia muistoja! Hienot juhlat, joissa oli myös laitoksen professorit paikalla. Sain itse pitää miesten puheen naisille, joka keräsi paljon kehuja (vaikka jännitinkin hurjasti). Koko ilta meni liian nopeasti ja jatkojen sekä jatkojen jatkot olivat ohi yhdessä hujauksessa.”

Henrin eeppinen jätkäseurue vujuilemassa.

Hiljainen taustavoima, Matematiikka.

Nyt on ollut blogin puolella hiljaiseloa jonkin aikaa. Onneksi se ei toki tarkoita, etteikö silläkin aikaa asioita tapahdu taustalla. Noin yleisesti kun mietimme elämää ja kaikkea mitä ympärillä tapahtuu niin havaitsemme ihmisiä kulkevan ohitsemme, emmekä mieti mistä hän on tullut tai minne hän on menossa? Siis onko kaikki mitä ympärillämme tapahtuu oikeastaan Truman Show?

Noh, onneksi meidän ei tarvitse vaivautua miettimään mitää tuollaista vaan pikemminkin olisi tärkeää ymmärtää taustoja. Erilaiset taustat ja aiemmat tapahtumat muokkaavat jatkuvasti nykyisyyttä ja tulevaisuutta – en ole historijoitsija enkä filosofi, mutta matemaatikko ja luonnontieteilijä kylläkin – siksi meidän on aina hyvä perehtyä asioiden taustoihin ja ottaa välillä selvää mistä kaikki juontaa juurensa.

Tässä kohtaa esiin astuu kaikkien koulussa, ah, niin suosittu ja niin rakastettu. Matematiikka. Tälläkin hetkellä kun luet tätä kirjoitusta näyttöpäätteesi takaa, sinulla on matematiikan saavutusten luomus edessäsi. Nykyään me elämme maailmassa jonka syvin taustavoima on matematiikka, se ylttää juurensa jokaisen ihmisen arkeen ja juhlaan. Tässä kohtaa väitän, että enemmistö tyytyykin toteamaan lakonisesti. “Matikka ei koskaan ollut mulle, riittää kun joku hoitaa.” Delegointia? En syytä ketään siitä, meidät kasvatetaan siihen jo pienestä pitäen kun opimme vanhemmiltamme kuinka vanhempina he saavat teettää kotiaskareita lapsillansa kun eivät itse jaksa.

Tärkeämpää olisikin, rakkaat lukijat, siirtyä tekemään itse. Todistan sen teille lähtökohdista jotka täyttävät tämän kulttuurin normiston sikäli kun hyväksymme oman kulttuurimme totena.

  1. Ihminen on itsekäs.
  2. Jokaisella ihmisellä on yhtäsuuri itseisarvo.
  3. Ihmiset valehtelevat.
  4. ihminen oppii ympäristöstään.

Nyt siis kohdan 1 mukaan lähtökohtaisesti jokainen ihminen ajaa omaa etuaan, mikä toisaalta tarkoittaa lähtökohtaisesti toisten etuuksien huominnin olevan siis omien etujen alapuolella. Toisaalta kohdan 2 mukaan jokainen meistä on yhtä “arvokas”, mistä seuraa jo ristiriita kohtaa 1 vastaan. Tosin kohdan kolme mukaan ihmiset valehtelevat. Tämän avulla voimme siis yksinkertaisesti todeta, että väite 2 jää välttämättä väitteen 1 alle, sillä jokainen tekee kuitenkin lähtökohtaisesti omien etujen puolesta. Vielä kun huomioimme kohdan 4 niin todistus on triviaalisti selvä ja väite seuraa. Tekisi mieli jättää tämä loppu harjoitus tehtäväksi, mutta kirjoitan vastauksen blogin loppuun.

Eli kuten havaitsimme, on äärimmäisen tärkeää olla itse mukana siinä koneessa, mikä ohjaa tulevaisuutta. Tähän taas tarvitsemme tietämystä menneisyydestä ja asioiden taustoista kuten on varmasti havaittu. Siis matematiikka on avain tähän kaikkeen kehitykseen, sillä he ketkä tuottavat uusia matemaattisia julkaisuja ja vievät matematiikkaa eteenpäin ovat nykyajan Newtoneita ja Leibnizejä.

Nyt kun olemme yhteisymmärryksessä sen kanssa kuinka tärkeää matematiikka on voimme siis palata jälleen keskustelemaan, miksi se on sitten oikeasti niin aliarvostettua ja sanoisinko jopa vihattua? Kun olen tässä lähettiläskaudellani kierrellyt ja kaarrellut paikasta toiseen niin aina se oikis, lääkis ja kauppis kiinnostaa. Harva osaa ajatella, mihin kaikkeen tämä perustuu mutta voiko siitä heitäkään syyttää? Johan se on jo nähty, että maailman presidenttiyskään ei ole kiinni henkilön sanomisista vaan rahasta.

Näin ollen toivonkin syvästi, että tulevaisuudessa löytäisimme enemmän tilaa matematiikalle siis oppisimme haastamaan omaa ajattelua ja pääsemään yli esteistä luovuttamisen ja voivottelun sijaan. Ota oma tulevaisuus omaan käteesi!

Ratkaisu tehtävään:

Miksi triviaalisti selvä? Tietysti, koska ihminen oppii toisilta ihmisiltä kuinka ympäröivä maailma pyörii, todistuksen alkuosan mukaan. Jotenka jos et itse ole mukana osana tekemässä tulevaisuutta niin joku toinen tekee sen puolestasi. Tämä taas on ristiriidassa kohdan 2 mukaan, eli loppu tulemana, väite pätee.

Mitä iloa on harjoittelusta?

Aikaisia herätyksiä, pitkiä päiviä, tuntisuunnitelmia, ohjauskeskusteluja, harjoittelutehtäviä, palautekeskusteluja ja ohjaajan havainnointia… Niistä on ohjauksen syventävä harjoittelu tehty. Haluan nostaa tämän kertaisen blogin aiheeksi (opetus/ohjaus)harjoittelut, jotka kuuluvat suureen osaan tutkintoja vähintään vapaaehtoisena opintojaksona. Kaikessa laajuudessaan ja vaativuudessaan harjoittelut ovat usein juuri niitä opiskeluaikojen antoisimpia hetkiä.

Yliopistossa opiskellessa ei voi olla huomaamatta teoreettisen tiedon suurta määrää ja painoarvoa opinnoissa. Opiskeltavasta alasta riippuen teoreettisen tiedon määrä saattaa jonkin verran vaihdella, mutta ihan varmasti sitä kaikilla aloilla on. Vaikka ope- ja opokoulussa käytännön tekeminen ja tiedon soveltaminen käytäntöön on melko suurta, välillä sitä itsekin ajautuu pohtimaan kaikkien näiden teorioiden merkitystä ja hyödyllisyyttä. Joskus sitä jopa esittää itselleen isojen kirjapinojen takaa peruskoulustakin tutun retorisen kysymyksen: “tarvinko mä tätä tietoa mihinkään?”. En kuitenkaan muista vielä(kään) yhtäkään kirjaa, jonka oppeja en jossain määrin olisi omassa käytännön tekemisessäni hyöydyntänyt.

Olen itse tällä hetkellä ohjauksen opintojen viimeisessä, syventävässä harjoittelussa vanhalla lukiollani kotipaikkakunnallani. Harjoittelussa on hienoa se, että voit itse suuresti vaikuttaa minkälaisessa oppilaitoksessa teet sen (peruskoulu, lukio, ammatillinen koulutus, korkeakoulu), missä teet sen (kotipaikkakunta, opiskelupaikkakunta) ja varsinkin nyt viimeisen harjoittelun kohdalla, mitä haluat erityisesti harjoittelussa kehittää (yksilöohjaus, ryhmäohjaus, opettaminen…). Harjoitteluja on omassa opinto-ohjelmassani viisi eri pituista (3-6 viikkoa) harjoittelua, kun taas joissakin voi olla yksi pitkä harjoittelu (5-6 kuukautta).

Kun lukee opiskelukirjoja ja -materiaaleja, käy tenttimässä ja istuu luennoilla, syntyy helposti melko ruusuisia ajatuksia opiskeltavan asian osaamisesta. Vaikka olen itse suoriutunut opinnoista ihan hyvällä menestyksellä, ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun opiskelijalla on ollut asiaa, joka on saanut minut huomaamaan, että käytännön soveltaminen vaatii ihan uudenlaista oppimista jo olemassa olemasta tietoteoreettisesta aineksesta. Elävä elämä kun ei useinkaan sovellu sellaisenaan teoreettisiin malleihin tai esimerkkeihin – ainakaan ohjauksessa ja opetuksessa. Erityisesti opetusharjoittelussa ja peruskoulun opoharjoittelussa huomasi sen, että mikä toimii paperilla täydellisesti ei toimi ollenkaan siinä sovellettavassa tilanteessa.

Käytännössä toimimisen lisäksi harjoittelussa saa kullan arvoista tukea ja ohjausta oman osaamisensa ja oppimisensa arviointiin. Kaikissa harjoitteluissa tulee olla mukana harjoittelun ohjaaja, joka nimensä mukaisesti ohjaa harjoittelua ja käytännön tekemistä. Harjoittelun ohjaaja on myös vastuussa harjoittelijasta, mikä antaa harjoittelijalle mahdollisuuksia kokeilla ja toteuttaa siipiään melko vapaasti. Tämä on ainakin minulle tuonut varmuutta ja tukea tehdä myös sellaista, mikä ei ole kuulunut oman osaamiseni mukavuusalueelle. Hyvä harjoittelun ohjaaja antaa rakentavaa palautetta omasta toiminnasta ja tuo esiin myös kehitettäviä puolia. Itse olen saanut kiitosta hyvästä kontaktistani ja tiedollisista taidoistani, mutta ainakin rohkeudessa tuoda esiin näitä omia taitojaan kaipaa vielä hiomista. Minusta on myös ollut ihanaa jakaa omia tuntemuksia ja “arkoja paikkojaan” alan ammattilaisen kanssa, joka on voinut tarjota vinkkejä tai tekemisen tapoja itselleni haastaviin tilanteisiin.

Harjoittelut ovat vaativia, koska työpaikalla tapahtuvan läsnäolon lisäksi pitää muistaa omat koulutehtävänsä, raportoida harjoittelusta ja mahdollisesti vielä harrastaakin, mutta toisaalta ne ovat myös opintojen antoisinta aikaa. Mielestäni on onni, että kenenkään ei tarvitse kylmiltään lähteä valloittamaan tulevia työpaikkojaan oli kyseessä sitten psykologi, juristi tai opo. Vaikka teoreettista tietoa tarvitaan samalla lailla kuin käytännön tekemisen taitojakin, parhaillaan ne ovat yhdistettynä: homma toimii ja tiedetään mikä saa sen toimimaan. Ja mikä sen parempaa kuin kokeilla omia työsiipiään turvallisessa ympäristössä keskustellen ja apuja saaden!

Hoitotieteen opiskelusta

Kun minulta kysytään mitä opiskelen ja vastaan, että preventiivistä hoitotiedettä, siitä seuraa usein jatkokysymyksiä. Ai mikä susta siis isona tulee? Tuleeko susta tutkija? Mitä se edes tarkoittaa? Liittyykö se jotenkin hoitotyöhön?

Aluksi pieni tietopaketti tiivistettynä:

Hoitotiede tutkii ja kehittää hoitotyötä, terveyden edistämistä, hoitotyön opettamista ja hoitotyön johtamista tieteen ja tutkimustyön ohjaamana. Opiskeltuaan Itä-Suomen yliopistossa hoitotiede pääaineenaan valmistuu asiantuntijaksi terveydenhuollon johtotehtäviin, opetustyöhön, terveyden edistämiseen tai tutkijaksi. Myös kansainvälisyyteen opiskelijoita valmennetaan ja kannustetaan koko opintojen ajan. Hoitotieteen opinnoissa voi siis suuntautua joko preventiiviseen hoitotieteeseen (terveyden edistämiseen), hoitotyön johtamiseen tai opettamiseen. Hoitotieteisiin pääsyvaatimuksena on terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, väistyvän terveydenhuollon opintoasteen tutkinto tai vuonna 1994 päättyneen terveydenhuollon opistoasteen erikoistumistutkinto.

Oma tarinani juontaa juurensa lukioaikoihin, jolloin terveystieto ja biologia kiinnostivat minua erityisesti. Siihen asti opettajan ammatti oli kummitellut mielessäni pikkutytöstä asti, mutta valmistumisen lähestyessä olin yhä varmempi että haluan sairaanhoitajaksi. 2011 valmistuin ylioppilaaksi, tein töitä puoli vuotta ja tammikuussa 2012 aloitin sairaanhoitajaopinnot Savonia ammattikorkeakoulussa. Tiesin olevani oikealla alalla ja nautin harjoittelujaksoista osastoilla ja tein kesäisin sairaanhoitajan töitä. Sain sairaanhoitajan paperit keväällä 2015 ja jatkoin työntekoa, mutta samalla lueskelin kokeilumielessä hoitotieteen pääsykokeisiin…

Olin nimittäin valmistumisen lähestyessä alkanut miettiä, haluanko sittenkään tehdä niin henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työtä seuraavat 40-50 vuotta. Vaikka sairaanhoitajan työ oli ja on edelleen mielestäni palkitsevaa, pohdin voisinko työskennellä terveyden ja hyvinvoinnin parissa jotenkin muuten – olisiko mahdollista päästä vaikuttamaan päätöksentekoon, uusien hoitotyön menetelmien kehittämiseen ja kenties esimiestehtäviinkin?

Näiden pohdintojen sekä perheen ja kavereiden rohkaisemana ostin pääsykoekirjat, luin, hain ja pääsin opiskelemaan preventiivistä hoitotiedettä enkä voisi olla päätökseeni tyytyväisempi. Opintojen alettua olin siinä mielessä hieman harvinaisempi tapaus ryhmässämme, että minulla oli työkokemusta niukasti – suurimmalla osalla opiskelukavereista kun oli hoitotyön kokemusta takanaan jo vuosia.

Tätä varmasti moni valmistuva terveysalan ammattilainen pohtii; voiko hakea heti? Minun vastaukseni on, että voi. Vaikka työkokemuksesta on hoitotieteen opinnoissa hyötyä, on kuitenkin siinäkin puolensa että sitä työkokemusta ei vielä paljoa ole. On myös muistettava, että työkokemusta ehtii kyllä kartuttaa yliopisto-opintojen ohellakin, kuten minäkin olen tehnyt tekemällä töitä kesäisin ja keikkaluontoisesti. En väitä, että pitkästä alan kokemuksesta olisi haittaa, mutta opiskelu voi olla haastavampaa niille joilla se ei ole aivan tuoreessa muistissa. Sillä, onko hoitotieteisiin hakevalla takanaan työkokemusta paljon vai vähän, on siis puolensa kummassakin – kumpikaan vaihtoehto ei kuitenkaan ole toista huonompi 🙂

Millaista se opiskelu sitten on?

Hoitotieteen opinnot koostuvat kandidaatin- ja maisterintutkinnoista ja niiden kesto vaihtelee suuresti riippuen siitä, onko päätoiminen opiskelija vai opiskeleeko työn ohella. Tämän jälkeen osa jatkaa vielä tohtoriopiskelijaksi väitöskirjan parissa. Koska minä olen päätoiminen opiskelija, opintoni ovat edenneet suhteellisen nopeasti. Opinnot koostuvat hoitotieteen perusopinnoista, aine- ja syventävistä opinnoista, monitieteisistä opinnoista, vapaasti valittavista opinnoista sekä kieli- ja viestintäopinnoista. Opintoihin kuuluu niin teoreettisia kuin metodologisiakin opintoja sekä tutkimustiedon arviointiin ja oman tutkimuksen tekoon liittyviä opintojaksoja. Minun opinnoissani suuntaavat opinnot keskittyvät terveyden edistämiseen. Opintoihin kuuluu myös käytännön harjoittelua; suoritin omat harjoittelujaksoni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL:llä).

Opiskelumenetelmät ovat hoitotieteen opinnoissa hyvin monipuoliset. Meillä on niin luentoja, seminaareja, verkkokursseja, tenttejä, etätehtäviä, ryhmätöitä, harjoittelujaksoja kuin itsenäistä työskentelyäkin. Varmasti siis kaikille oppimistyyleille jotakin 🙂 Minä nautin eniten luennoista ja seminaareista sekä ryhmätöistä.

Summa summarum:

Jos mielessäsi siintää edes hiuksenhienosti haaveet hoitotieteen opinnoista, suosittelen lämpimästi hakemaan! Minun mielestäni parasta opinnoissa on ollut se, että saan tehdä tutkimusta (eli tällä hetkellä gradua, kuka ties tulevaisuudessa väitöskirjaakin) aiheesta joka oikeasti kiinnostaa, että olen saanut valtavasti uusia kavereita ja jopa sydänystäviä ja että saan opiskella alaa, joka tekee opiskelusta hauskaa ja mielenkiintoista. Toki sydäntä lämmittää myös ajatus siitä, että alan tutkimustyöllä on oikeasti merkitystä ihmisille ja yhteiskunnalle maailmanlaajuisesti.

Siiri/preventiivinen hoitotiede