Tag Archives: #ueflahettilas

5 asiaa yliopistosta, joita et ehkä tiennyt

Minä miinus muutama vuosi. Näen itseni selailemassa erilaisia koulutusvaihtoehtoja netissä. 

Ajatus korkeakouluopinnoista tuntuu jotenkin kaukaiselta. Tuohon aikaan, eli lukiossa ja sen jälkeen, näin yliopiston ja siellä opiskelun erilaisena kuin nyt, mikä ei kylläkään yllätä.

Mielessäni pyöri ajatuksia, kuten:

“uskallanko kohdata stressaavan hakuprosessin, kuinka tulen jaksamaan?”

“olenko tarpeeksi älykäs?”

“elämäni muuttuu täysin, kun muutan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, onko se hyvä vai huono asia?”.

No, en päässyt tai edes hakenut yliopistoon tosissani lukiosta valmistuttuani. Mikään ala ei tuntunut itselleni riittävän konkreettiselta. Uskon, että ongelmana oli myös se, etten tuntenut itseäni vielä riittävästi.

Päädyin nykyiseen koulutusohjelmaani opiskeltuani ensin vuoden Medianomin opintoja ammattikorkeakoulussa. Siellä totesin, että haluan elämääni enemmän teoriaa ja ajattelua.

Sen aikainen mediakulttuurin opettaja inspiroi minua harkitsemaan mediaan liittyviä yliopistotason opintoja. Tässä sitä nyt ollaan! Ajatustapani yliopisto-opinnoista on tosiaankin muuttunut vuoden aikana hieman.

Kokemus yliopistosta riippuu paljon siitä mitä ja kenen kanssa opiskelee. Itse opiskelen humanistista alaa, jossa opintojen sisällöt ja kulku ovat vahvasti omissa käsissä.

Esittämäni kohdat kuitenkin liittyvät itse yliopistossa opiskeluun laajemmin, eivät vain kokemukseeni omista opinnoistani Mediakulttuurissa ja viestinnässä.

Miten yliopistossa opiskelu sitten yllätti minut?

Alla näistä ajatuksista viisi, olkaa hyvä!

1. Yliopisto-opiskelija voi olla millainen tahansa

En yllättyisi, jos sanoisit ajattelevasi tietyllä tavalla yliopisto-opiskelijoista. Meillä kaikilla on jonkinlainen tapa käsittää itselle tuntemattomia asioita. Itse ainakin nuorempana koin, että yliopisto-opiskelu olisi tieteellisen korkealentoista ja suunnattu erityisen kypsille ja aikuismaisille ihmisille.

Nyt täällä opiskelevana voin kyllä todeta, että omat, suhteellisen kankeat stereotypiani ja ennakkoluuloni eivät olleet todellisia.

On totta, että opiskelijan on oltava suhteellisen ahkera selvitäkseen opinnoista, mutta siihen oma rajoittunut käsitykseni jääkin. Sekaan mahtuu monenlaisia.

Koulutus kasvattaa ihmistä ja tietynlaisen elämänkokemuksen voi aistia.  Sana yliopisto-opiskelija on kuitenkin vain kattotermi kaikille yliopistossa itseään kiinnostavaa alaa opiskeleville ihmisille.

Meillä valittavia pääaineita on tuhoton määrä ja voit varmaan kuvitella, miten paljon vaihtelua joukkoon mahtuu. Yliopisto ole vain tietynlaisille tyypeille, vaan kaikille.

Itseni yllätti esimerkiksi se, että luovana ihmisenä monilla aloilla on soveltamiselle, luovuudelle ja omaperäisyydelle oma ja kaivattu paikkansa teorian ja faktojen ohessa. Mahdollisuuksia on paljon erilaisia!

2. Kaikki aloittavat samasta

Kun ilmoitus myönnetystä opiskelupaikasta saapuu sähköpostiin, jännittävät kaikki syksyllä aloittavat yhtä paljon.

Ala, kaupunki, yliopiston kampusalue ja opiskelutavat ja -välineet voivat olla täysin uusia. Yliopiston henkilökunta on kuitenkin pyrkinyt tekemään opintojen aloituksesta mahdollisimman pehmeän ja jopa kädestä pitäen avustetun, jotta jokaisen uusi alku sujuisi toivotusti.

Opoja ei yliopistossa varsinaisesti ole, mutta sen tehtävän hoitaa käytännössä tiedekuntien amanuenssit ja monilla aloilla toimivat Oma-opet. Yksinään ei jää, ja myös samoja asioita miettivät opiskelijatoverit toimivat suurena tukena.

Lisäksi yliopiston aloittavat tulevat monesti ihan eri taustoista ja ikähaarukka voi olla todella laaja! Olin itse ajatellut tuon ikäasian olevan jokin poikkeus, mutta ei, se on ihan tavallista.

3. Päätöksen vaikeuksia

Tämä on ehkä suurin syy, miksen osannut hakea yliopistoon toisessa yhteishaussani. En ymmärtänyt, että Suomen yliopistoissa opiskeltavia aloja on yli 400. Jo Itä-Suomen yliopistossa erilaisia pääainevaihtoehtoja on liki 100 erilaista.

Siis sata! 

Vaihtoehtojen määrä on tajuton, ja moni pienempi ala jää helposti suurten ja monia kiinnostavien alojen taakse piiloon koulutusesittelyissä.

Mikäli et ole aivan varma mikä ala sinua kiinnostaa, mutta yliopisto-opinnot houkuttelevat, niin suosittelen kaivamaan tietoa ja tutustumaan erilaisiin tutkintosuuntauksiin netissä.

Itse löysin oman juttuni kokeilemalla eri asioita. Käytännön ajatusta voit saada esimerkiksi Avoimen yliopiston kaikille avoimista yliopisto-opinnoista.

Hyviä sivuja koulutuksien selailuun ovat esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston hakusivut sekä Studentumin kandidaattiopintojen hakukone, jossa on listattuna kaikki Suomen yliopistotutkinnot.

Huomaa, että mainitun alan alla saattaa olla myös lisää erikoistumisaloja eli pääaineita.

Itselläni päätöksen vaikeus on korostunut tänä syksynä yrittäessäni valita tutkintooni kuuluvaa  vapaata sivuainetta. Toivottavasti asiat selkenevät tälläkin kertaa omalla painollaan.

4. Harrastus tai kilpaura? No problem!

Mediakulttuuria ja viestintää opiskelevana olen innoissani siitä, että voin tutkia ilmiöitä, jotka ovat kiinnostaneet minua harrastusmielessä jo kauan. Muistoissani kulkee lapsena Miniclipissä viettämäni aika tai teininä Gossip Girliin ja Skinsiin hurahtaminen, netissä juttelua unohtamatta.

Omien kiinnostuksen kohteiden jalostaminen opiskeltavaksi alaksi onnistuu mielestäni kaikilla aloilla, ja tämä ajatus on itselleni uusi.

Esimerkiksi ihmistyyppi, joka nauttii luonnosta tai ruuasta, voisi perehtyä metsiin ja leipomiseen syvällisemmin vaikka ympäristö- ja biotieteitä tai kotitalouden opettajaksi opiskelemalla.

Voit myös sovittaa koulun ulkopuoliset harrastukset aikatauluihisi melko mutkattomasti. Itse olen esimerkiksi tanssinut ja urheillut vapaa-ajallani. Joskus olen ehtinyt tehdä myös vähän töitä.

Kilpaurheilijana voit edistää uraasi korkeakouluopintojen ohella liittymällä esimerkiksi Urheiluakatemiaan, joka tekee opintojen ja urheilun yhdistämisestä saumattomampaa.

5. Uusia reittejä

Suurena yllätyksenä ja ehkä myös tietynlaisena hallinnollisen rakenteen muutoksena ovat erilaiset ja uudet tavat päästä yliopistoon.

En aiemmin tiennyt, että voisin avittaa itseni korkeakouluun käymällä Avoimessa yliopistossa minua kiinnostavia opintoja kurssimaksuja vastaan. Joillakin hakukohteilla tämä Avoimen väylä löytyy nimellä “Toinen reitti yliopistoon” (TRY).

Käytännössä voit olla korkeakouluopiskelija, vaikket olisi vielä saanut koulupaikkaa. Opittu tieto on aina kotiin päin!

Jos olisin tiennyt tämän aiemmin, niin olisin ehkä tehnyt enemmän tiedonhankintaa ja kokeillut suorittaa suurempiakin opintokokonaisuuksia avoimen kautta ennen varsinaisia yhteishakujani.

Tsemppiä!

Ihanaa syksyn aikaa kaikille. Paljon tsemppiä kestävän ja omanlaisen arjen ja opintopolun luomiseen.

 

– Kerttuli

Eroja ja yhtäläisyyksiä yliopiston ja AMK:n maailmoista – Kauppatieteiden maisteri (KTM) vs. tradenomi (BBA)?

Tutkintonimike: Kauppatieteiden kandidaatti (KTK) ja kauppatieteiden maisteri (KTM)

Opintojen tyypillinen kesto: 3v + 2v

Opintopistemäärä: 180 op. + 120 op.

Tutkinnon taso: Ylempi korkeakoulututkinto

 

Tutkintonimike: Tradenomi (BBA)

Opintojen tyypillinen kesto: 3,5 v

Opintopistemäärä: 210 op.

Tutkinnon taso: Alempi korkeakoulututkinto

 

”Hei, voisiksä kertoa, mitä eroa noilla kauppis- ja tradenomiopinnoilla on?”

Opiskelen kauppatieteitä ja oon törmännyt tähän ihmettelyn aiheeseen lukuisia kertoja oman lähettiläskauteni aikana. On pohdiskeltu ja kummasteltu ääneen sekä puntaroitu myös omaa korkeakoulupolkua – veisikö oma perusluonne ja tyyli opiskella ennemmin ammattikorkeakoulun vaiko yliopiston penkille. Jatkokouluttautumista pohtivat myös osa AMK:n päättäneistä tradenomeista, joille maisterin tutkinto voisi tuoda etuja tulevaisuuden työllistymistä ajatellen.

Siispä, oleellisin ero näiden tutkintojen välillä lienee se, että AMK:ssa suoritettu tradenomin tutkinto (BBA) vastaa lähinnä yliopistossa suoritettua alempaa korkeakoulututkintoa eli tässä tapauksessa kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa (KTK). Yliopistomaailmassa kuitenkin varsinaisena loppututkintona pidetään pääsääntöisesti ylempää korkeakoulututkintoa, tässä tapauksessa kauppatieteiden maisterin tutkintoa (KTM). Kauppatieteiden maisterin tutkinto oikeuttaa sittemmin ekonomin arvonimikkeeseen, joka tarjoaa laajat mahdollisuudet työmarkkinoille sijoittumiseen.

 

”Minkälaiset asiat opinnoissa painottuvat?”

AMK ja yliopistot ovat ennen kaikkea omat, itsenäiset yksikkönsä, joten lienee merkityksetöntä pyrkiä perinpohjaiseen vastakkaisasetteluun. Kuitenkin kautta linjan on hyvin tyypillistä, että siinä missä AMK:ssa suoritetut opinnot painottuvat enemmän käytännön harjoitteisiin, on yliopistossa painotus teorian opeissa. Sama pätee myös tradenomiopintoihin ja kauppatieteiden opiskeluun yliopistossa, vaikka todellisuus ei olekaan niin mustavalkoinen. Kauppatieteiden opiskelijana päiväni sisältävät tenttikirjojen lisäksi paljon erinäisiä laskuharjoituksia ja ryhmätehtäviä sekä esimerkiksi todellista liiketoimintaa simuloivia projektiluontoisia töitä. Vastaavasti myös tradenomiopinnot sisältävät tarvittavaa teoriaa, jotta käytännön harjoitteisiin olisi myöhemmin mahdollista edetä.

 

 

Palkkaus ja tulevaisuuden työllistyminen

Vastavalmistuneiden palkkasuositus:

Kauppatieteiden maisteri: 3300 – 3600€ / kuukausi

Tradenomi: 2 700 – 3 400€ / kuukausi

Lähteet: Suomen Ekonomit, 2019

(https://www.ekonomit.fi/palkkasuositukset)

Tradenomiliitto, 2019 (https://www.tral.fi/palvelut-ja-edut/ura-ja-koulutuspalvelut/palkkaneuvonta/palkkasuositukset/)

Palkkauksesta puhuttaessa voi numeroiden antaa puhua puolestaan. Siinä, missä kauppatieteiden maisterin kuukausittaiset ansiot ovat suosituksen mukaan tradenomin palkkausta korkeammat, vaikuttavat palkan suuruuteen muun muassa työn vaatimusaste ja aiempi työkokemus alalta. Toki työkokemuksen karttuessa ja työn vaatimusten lisääntyessä myös työstä saatu palkka korottuu ja Suomen Ekonomien vuosittaisen palkkatasotutkimuksen mukaan ekonomijäsenten keskimmäisin palkka, mediaanipalkka, oli 5 000 euroa lokakuussa 2018 (https://www.ekonomit.fi/palkka).

 

Ekonomien korkeamman palkkauksen sekä runsaiden työllistymismahdollisuuksien vuoksi moni tradenomi päätyy harkitsemaan jatkokouluttautumista kauppatieteiden maisteriksi, mikä sekin on täysin mahdollista ja nykypäivänä jopa tavanomaista. Näin ollen valinnan yliopiston ja ammattikorkean välillä ei tarvitse olla lainkaan niin jyrkkä kuin yleisesti kuvitellaan, vaan yhä useammat täydentävät AMK-tutkintoaan vielä yliopiston puolella. Mikäli siis vielä puntaroit korkeakouluvalintojesi kanssa, muista, ettei valinnan tule välttämättä olla täysin lopullinen, vaan vaihtoehtoja tutkinnon suorittamiseen ja täydentämiseen löytyy.

 

Jaksamisia kevääseen ja yhteishakuun

Anni / Kauppatieteet

Yliopisto – pelkkää pänttäämistä(kö)?

– Kaikkea sitä kuulee, kun vanhaks elää vai miten se nyt menee..

Nykyään yliopistoon ja yliopistossa opiskeluun liitetään paljon erilaisia stereotypioita. Yksittäinen letkautus harvemmin kertoo koko totuutta, mutta myönnettäköön – kyllä nämä letkautukset aina hetkittäin osoittautuvat ihan paikkansa pitäviksikin. Kuitenkin se, että yliopistossa opiskeltaisiin päivästä toiseen nenä kiinni kirjassa, on mielestäni silkkaa humpuukia.

Opiskelen yliopistossa itse nyt toista vuotta ja koen sopeutuneeni yliopistoarkeen melko vaivatta. Niin kutsuttu akateeminen vapaus on tullut yliopistomaailmassa jo harvinaisen tutuksi, ja koen sen itselleni ennen kaikkea suurena etuutena. Akateeminen vapaus antaa tilaa itsenäiselle päätöksenteolle omien opintojen suhteen, mutta vastapainoisesti vapauden mukana tulee myös lisääntynyt vastuu. Toisin sanoen, kenenkään tekemisiin ei yliopistossa enää sen kummemmin puututa ja luennoilla saa istua juuri niin usein tai harvoin kuin vain itse haluaa. Opetukseen osallistuminen on toki edelleen täysin sallittua, jopa suotavaa (:D), mutta päätösvalta annetaan yliopistossa opiskelijalle itselleen.

Olen itse oppijana hyvin visuaalinen ja saavutan parhaat oppimistulokset itsenäisesti omia muistiinpanoja tehden. Luento-opiskelustakaan tuskin mitään haittaa oppimiselleni olisi, mutta viime aikoina oma luennoilla istumiseni on jäänyt valehtelematta naurettavan vähäiseksi. Vaikken vähäisellä luennoille osallistumisprosentilla millään tapaa halua ylpeillä taikka vastaavaan toimintaan kannustaa, voisin puolustuksen puheenvuorona todeta, ettei luentojen väliin jättäminen omissa opinnoissani ole juuri näkynyt. Onkin totta, että yliopistossa omien oppimistyylien tiedostamisen tärkeys korostuu entisestään, ja näin ollen itseni tuntien osaan erottaa, mikä on oman oppimiseni kannalta välttämätöntä ja mikä taas ennemminkin vain hyvää plussaa.

Koska opiskelen kauppatieteitä, pääaineenani laskentatoimi ja verotus, opiskelemamme aineet ovat hyvin laskennallisia ja kuten todettu laskemaan oppii vain laskemalla. Toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Näin ollen, vaikka olenkin oppijana hyvin itsenäinen, liputan kaikenlaisen ryhmätyöskentelyn ja läksypiirien puolesta – erilaisia harjoitusryhmiä ja demotehtäviä unohtamatta. Kun tehtäviä ratkotaan yhdessä, voi parhaassa tapauksessa olla itse avuksi muille ja vastavuoroisesti myös itse saada muiden apua ja näkökulmia tehtävien ratkaisuun. Ryhmässä työskentely tuo tarvittavaa vastapainoa itsenäiselle työlle ja miksipä siinä opiskelun lomassa ei ehtisi kahvikupin ääressä vaihtaa vielä kuulumisiakin.

Kiteytettynä voisinkin todeta, että yliopisto-opinnot ovat juuri niin haastavia ja aikaa vieviä kuin mitä niistä itse itselleen tekee. Pidemmän päälle opiskeltavat asiat alkavat toistaa melko samaa kaavaa ja ovat yksinkertaisia ja normaalilla järjellä ymmärrettäviä – toisinaan niistä vain keskustellaan jokseenkin haasteellisia termejä käyttäen. Siispä sinä, joka haaveilet yliopisto-opinnoista, mutta olet kenties jäänyt omien ennakkoluulojesi vangiksi – EI,  yliopisto ei ole pelkkää pänttäämistä ja KYLLÄ, juuri sinusta on siihen, mikäli olet itse valmis tekemään töitä unelmiesi eteen! Älä siis puntaroi enää, vaan lähde tavoittelemaan omaa unelma-alaasi – voin vannoa, että lopulta se on kaiken sen arvosta.

(Ja siinä paha missä mainitaan – nyt allekirjoittanut siirtyykin sitten omien opintojensa pariin ;D)

 

Tsemppiä opintoihin, ollaan yhdessä ahkeria

Anni / Kauppatieteet

Kaksi kotia, joiden välimatka on yli 400 km

”Hulluko sä oot?!” ”No onko hei tos nyt mitää järkee?” ”No et sitte kauemmas päässy?!”

Pian tulee kaksi vuotta siitä, kun sain tiedon, että kotipaikkakuntani Jalasjärvestä (Etelä-Pohjanmaalla) muuttuisi Savonlinnaan. Muutettava matka oli tarkalleen 403 km. Olen käynyt esittelemässä meidän UEFin tarjontaa useammassa koulussa Länsi-Suomen alueella, ja hyvin yleinen harmin aihe on ollut pitkä välimatka. Tässä hieman blogikirjoitusta siitä, miten minä välimatkan koen.

Minulla oli reilu kaksi vuotta sitten selkeä unelma: haluan päästä kouluun sisään ja valmistua sieltä kotitalousopettajaksi. Oma unelmani oli sinänsä hieman erilainen verraten esimerkiksi luokanopettajaan tai kauppatieteisiin, sillä omaa unelma-alaani ei ole tarjolla kuin Helsingissä ja Savonlinnassa (eli tällä hetkellä olevassa haussa Joensuussa). Unelma mielessä hain kouluun hieman epäröiden, tulisinko tosiaan muuttamaan yli 400 km päähän kotipaikkakunnastani, perheestäni, silloisesta poikaystävästäni ja koirastamme? Kun tieto koulupaikasta tuli, en epäröinyt enää hetkeäkään – Tottakai!

Alku oli ehdottomasti vaikea. Olin koko siihen mennessä kertyneen 23-vuoden ikäni ajan asunut pienellä paikkakunnalla, lähipiirin ympäröimänä. Muutto täysin toiselle puolelle Suomea paikkakunnalle, jossa en ollut edes ikinä pääsykokeita lukuun ottamatta käynyt, kuulosti kieltämättä hurjalta. Onnekseni sain asunnon jossa suurin osa kalusteista oli jo valmiina, mutta esimerkiksi uuden sänkyni kanto kolmanteen kerrokseen, television asentaminen ja kattolampun kytkeminen aiheuttivat kieltämättä kovaa koti-ikävää. Tiesin koko kaupungin ihmisistä aikaisemmin kaksi. Koin olevani yksin. Koulu alkoi, ja kas kummaa, kavereita oli yhtäkkiä koko luokallinen lisää! Huomasin, että hei, en todellakaan ollut ainut joka olisi vastaavanlaisessa tilanteessa.

Miten kulkeminen sitten sujuu? Kieltämättä myönnän, että poikkisuomen kulkeminen ei todellakaan ole helpoin vaihtoehto. Esimerkiksi Savonlinna-Seinäjoki välinen juna vaatii vähintään kaksi vaihtoa, ja Tikkurilassa pyörähtämisen. Jatkossa tulen pääsemään Joensuusta yhdellä Tikkurilan vaihdolla. Mutta totean, että junia menee kuitenkin mukavan usein, ja onpahan ainakin aikaa tehdä matkalla koulutehtäviä! 🙂 Oman auton käyttö ehdottomasti helpottaa matkan kulkemista, ja erityisen suuri kiitos itseltäni lähtee erittäin aktiivisille Facebookin kimppakyytiryhmille. Jos ei koko matkaa kimppakyydillä pääse, niin ainakin osan matkasta varmasti! Esimerkiksi Jyväskylän suuntaan kulkee todella monia kimppakyytiryhmäläisiä, joten ainakin sinne pääsee helposti jonkun kyydissä. Kimppakyydit tulevat myös huomattavasti paljon halvemmiksi kuin juna, sillä esimerkiksi omaan matkaan kykenen ottamaan 4 kyytiläistä, ja jakamaan noin 40 euron kulut kyytiläisieni kanssa.

Itselläni on myös aina ollut ajatus, että vaihtoon en halua lähteä. Tämä toisella puolella suomea asuminen kuitenkin on ehdottomasti avannut silmiäni myös ”toisenlaiseen suomeen”. Voin kertoa, että Etelä-Pohjanmaan ”aakeetlaakeet” on ihan jotain muuta, kuin mitä Savonlinna on minulle vesineen ja mäkineen tarjonnut!

En voi liikaa myöskään painottaa, että opinnot ovat kuitenkin hyvin lyhyt aika elämässä. Kukaan ei pakota jäämään esimerkiksi Joensuuhun tai Kuopioon opintojen päätyttyä. Useimmissa opinnoissa myös opintoihin kuuluvia harjoitteluja voi halutessaan tehdä omalla kotipaikkakunnalla, loma-aikojen ollessa myös hyvin pitkiä. Mikäli niin haluaa, opiskelupaikkakunnalla olo jää itse asiassa yllättävän vähäiseksi.

”No onko tuos ny hei mitää järkee?”  On! Päivääkään en ole kouluun lähtöäni katunut, sillä tiedän, että tämän koulun käytyäni saan ammatin josta olen haaveillut. Olen saanut paljon kavereita ja tuntuu, että matka kotipaikkakunnalleni lyhenee kerta toisensa jälkeen. Älkää siis ehdottomasti jättäkö hakematta, mikäli matka kotipaikkakunnalta opiskelupaikkakunnalle olisi pitkä. Aluksi se varmasti harmittaa ja matka tuntuu pitkältä, mutta se tunne ei kestä kauaa!

-Tiia, Savolaistunut pohjalainen jonka kotimatka on nyt 400 km, piakkoin Joensuuhun muuttamisen myötä 440 km.

Usein kysytyt kysymykset osa 3

Kolmas kysymyspostaus koskee suurinta osaa terveysaloista! Tänään päästään lääkiksen, hammaslääkiksen, biolääkiksen, ravitsemustieteen ja farmasian kimppuun. Aikaisemmat kysymys&vastauspostaukset löydät täältä ja täältä.

 

Lääketiede

Mitä ja montako vuotta opiskellaan?

Lääketieteen opinnot kestävät 6 vuotta. Opinnot ovat perinteisen kandi- ja maisterivaiheen lisäksi jakautuneet prekliniikkaan ja kliniikkaan. Ensimmäiset 2 vuotta on prekliinistä opetusta, jolloin perehdytään yleisesti lääketieteeseen, terveen ihmiskehon toimintaan, lääkkeisiin jne. Eli rakennetaan pohjaa tulevalle. Opinnot ovat enemmän perinteistä luento-opetusta, mutta harjoitustöissä saa pieniä motivaatiopaloja, kun tutkitaan kaverin polvea, silmänpohjaa tai kuunnellaan sydäntä.

Kliininen vaihe kestää opintojen loppuajan, eli 4 vuotta. Silloin opetus siirtyy pääosin sairaalan puolelle ja opiskellaan enemmän erilaisia sairauksia, niiden diagnosointia ja hoitoa. Opetus tapahtuu pääasiassa pienryhmissä, jotka kiertävät sairaalan eri osastoja meneillään olevan kurssin mukaan. Kliinikan opintoihin kuuluvat myös potilaiden tutkiminen ja esimerkiksi päivystyksen seuraaminen.

Mitä aineita pitää opiskella lukiossa ja pärjääkö itseopiskelulla? Onko valmennuskurssi välttämätön?

Pääsykokeessa vaaditaan lukion fysiikan, kemian ja biologian kurssien osaamista, joissa vanhojen valintakokeiden perusteella painotetaan laskuja. Näiden aineiden hyvä hallitseminen helpottaa tulevaisuutta, sillä esimerkiksi sydämen toimintakiertoa ja läppien toimintaa on helpompi ymmärtää, kun hahmottaa miten fysiikassa opiskeltava paine toimii. Laaja alue mittaa myös motivaatiota, sillä lääkiksessä opiskeltavaa on paljon. Monet nykyiset opiskelijat eivät ole kirjoittaneet kaikkia aineita, vaan opiskelleet jonkun tai jopa kaikki itse. Se on omasta motivaatiosta kiinni!

Valmennuskurssit eivät ole välttämättömiä, eivätkä ne takaa sisäänpääsyä. Hyvä alueen hallinta, laskurutiini ja onnistunut koetilanne ovat merkittävämpiä asioita. Kannattaa tutustua vanhoihin valintakokeisiin joita löydät lääketieteelliset.fi-sivustolta, jolloin tiedät, miten valintakoe eroaa esim. yo-kokeista. Vanhojen valintakokeiden lisäksi löydät muita kirjasarjoja kirjastosta ja netissä on myös monien muiden alojen valintakokeita, joissa vaaditaan osittain samoja asioita.

Mitä pääsykokeessa saa olla mukana? Pitääkö kaavat muistaa ulkoa?

Tarkemmat ohjeistukset löydät opintopolusta ja lääketieteelliset.fi-sivutolta. Pääpiirteissään kuitenkin tavanomaiset kirjoitusvälineet. Laskin on yksinkertainen nelilaskin. Sallittujen laskimien listan löydät samalta sivulta. Tarvittavat kaavat saat valintakokeessa erillisenä liitteenä tai ne on annettu tehtävänannossa. Myös tarvittavat luonnonvakiot ym. arvot saat myös valintakoemateriaalissa. Esimerkkejä löydät vanhoista valintakokeista.

Onko lääkis koko elämä?

Ei ole! Opiskelun oheella ehtii harrastaa, käydä töissä ja vierailla kotipaikkakunnalla (ja katsoa netflixiä…). Oma ja muut ainejärjestöt järjestävät jatkuvasti erilaisia tapahtumia, joten niin halutessasi voit viettää niissä vapaa-aikaasi.

Milloin voin erikoistua kirurgiksi/lastenlääkäriksi/kardiologiksi…?

Kaikilla lääkis on samanlainen putki, jonne päästyään putkahdetaan kuuden vuoden päästä ulos valmiina lääkäreinä. Erikoistuminen on mahdollista vasta valmistuneille lääkäreille. Erikoisaloja on yli 50, joihin kuuluu tällä hetkellä pakollista terveyskeskustyöskentelyä 9kk valmistumisen jälkeen. Päätät siis (mahdollisesti) erikoistumisestasi vasta opintojen päätyttyä. Erikoistuminen on käytännössä työn oheessa oppimista.

Miksi UEF ja Kuopion lääkis?

Itä-Suomen yliopisto on Suomen suurin lääkärikouluttaja ja keväällä 2018 aloituspaikkoja on 155. KYS on sopivasti tien toisella puolella kampusalueesta, joten lääkiskuplaa ei pääse syntymään, vaan myös muiden alojen opiskelijoihin törmää päivittäin. Opiskelukaupunki on kompakti ja viihtyisä, jossa pärjää hyvin ilman autoa. Opiskelijakämpän saa sisustettua myös läheisen IKEA:n kuvaston mukaiseksi. Opiskelijoiden kesken ilmapiiri on hyvä ja jokaiselle löytyy oma kaveriporukka. Kilpailua ei ole, vaan opinnoissa etenemiseen kannustetaan ja toisten onnistumisista iloitaan. Sanotaan, että lääkiksestä saat elinikäiset ystävät! Kyselyjen perusteella Kuopiosta valmistuneet lääkärit ovat ansioituneet etenkin käytännön taitojen osaamisessa ja valmistuneiden mielestä koulutus on vastannut hyvin työelämää. Kuopiolaiset lääkärit ovat sen ansioista haluttuja työmarkkinoilla!

Hammaslääketiede

Miten hammas eroaa normaalista lääkiksestä?  Ovatko opinnot täysin samat?

Hammaslääkärin koulutus on hieman lyhempi, 5,5 vuotta, josta viimeinen puoli vuotta on palkallista harjoittelua. Erään hammaslääkäriopiskelijan sanoin vastaanotolle eivät tule pelkät hampaat, vaan koko ihminen, joten myös muut lääketieteen osa-alueet tulee olla hallussa. Jaottelu prekliniikkaan ja kliniikkaan on samanlainen kuin yleisellä puolella. Hammaslääkärin ammatti on akateeminen käsityöammatti! Taitoja opitaan opintojen aikana, joten sorminäppäryydestä on hyötyä, mutta ei vaadittava ominaisuus.

Ensimmäisenä kahtena vuotena opinnot ovat hyvin yhteneväiset, mutta molemmilla linjoilla on omia kursseja jo ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Voiko hampaalta erikoistua?

Kyllä voi! Ensin kuitenkin pitää valmistua hammaslääkäriksi.

Miksi UEF ja Kuopion hammas?

Kuopiosta löytyy yksi Euroopan moderneimmista opetusklinikoista. Jo Kalle-nukella pääsee harjoittelemaan aidossa ympäristössä, eli hammaslääkärin tuolissa ja samat välineet ympärillä. Opintojen edetessä päästään kliniikan puolelle, jossa käy oikeita asiakkaita, joita hoidetaan opettajien avustuksella. Myös ergonomiaan kiinnitetään huomiota jo opintojen alusta saakka.

Opiskelijayhteisö on pienen porukan ansiosta tiivis, mutta aikaan saava! Erilaisia tapahtumia on paljon yksin ja yhteistyössä muiden kanssa.

Haku: lääkis ja hammaslääkis

Vuonna 2018 on yhteishaku, mitä se tarkoittaa?

Jo pitkään lääkiksillä on ollut yhteinen valintakoe, mutta hakukohteita on voinut olla vain yksi kerrallaan. Tänä keväänä voit kuitenkin hakea kategoriassaan kaikkiin hakukohteisiin, eli yleislääkiksiin TAI hampaalle TAI eläinlääkikseen. Edelleenkään ristiin hakeminen ei onnistu. Opintopolussa 1. kohdalle laitettuun lääkikseen saat yhden ensisijaisuuspisteen, joka lasketaan lopullisiin pisteisiin (Ei valintakoepisteisiin, vaan pisteisiin jotka on skaalattu ja niihin on kiintiöstä riippuen lisätty yo-pisteet). Valintakokeeseen et saa erillistä kutsua, vaan sinun tulee tehdä koe ensimmäisessä hakutoiveessasi, tai sitä ei arvostella. Lisää tietoa yhteisvalinnasta löydät lääketieteelliset.fi-sivustolta.

Biolääketiede

Mitä biolääketiede on?

Biolääketiede on sinulle, jos olet kiinnostunut ihmisen terveydestä ja lääketieteestä sekä kehittyvästä terveysteknologiasta, mutta et niinkään potilastyöstä. Biolääketiede kattaa ihmisen biologian, kemian ja lääketieteen osa-alueet, jotka tutkivat terveyteen ja sairauksiin liittyviä tekijöitä.Biolääketieteilijä käyttää solu- ja molekyylitason tutkimuksesta saatua tietoa, jota sovelletaan taudin diagnosointiin ja entistä paremman hoidon kehittämiseen.

Biolääketieteen koulutusohjelmassa yhdistyvät ainutlaatuisesti luonnontieteellinen ja lääketieteellinen opetus. Opinnoissa perehdytään ihmisen biologian ja fysiologian taustoihin ja tapahtumiin solu- ja molekyylitasolla, lääkeaineisiin ja niiden vaikutusmekanismeihin, perinnöllisyystieteeseen ja bioinformatiikkaan. Ihmisen terveyteen ja sairaustiloihin liittyvät näkökulmat ovat aina vahvasti mukana opetuksessa. Opiskelu on hyvin käytännönläheistä, ja teoriaopintojen vastapainona on runsaasti käytännön laboratoriotyöskentelyä. Laboratoriotöissä tutustutaan opittavaan aiheeseen mm. käyttämällä koemalleina ihmisen soluviljelmiä ja työskentelemällä modernin proteiini-, DNA- ja RNA-analytiikan parissa.

Kolmen vuoden kandidaattiopinnot antavat hyvän peruspohjan edetä englanninkielisiin maisterivaiheen opintoihin Suomessa tai ulkomailla. Kuopiossa maisterivaiheessa opiskellaan molekyylilääketiedettä, jossa perehdytään syvemmin sairauksien syntymekanismeihin, diagnostiikkaan sekä hoitamiseen molekyyli- ja solutasolla.

Lisää tietoa koulutusohjelmasta löytyy Itä-Suomen yliopiston sivuilta:

http://www.uef.fi/web/biomedicine/biolaaketieteen-koulutusohjelma

Millainen työllistyminen biolääketieteilijöillä on?

Biolääketieteilijöillä on pääosin hyvä työllistyminen, ja melkein kaikki maisterit ovat saaneet töitä heti valmistumisensa jälkeen. Biolääketieteilijä ei valmistu suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin (vrt. hammaslääketieteen opiskelijasta tulee hammaslääkäri), vaan urapolkuja on monia.  Biolääketieteen koulutusohjelmasta valmistunut maisteri voi työskennellä lääketeollisuudessa, diagnostiikka- ja bioalan yrityksissä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, myynti- ja markkinointitehtävissä, sekä asiantuntijana julkishallinnossa tai opetus- ja tutkimustehtävissä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Maisterivaiheen englanninkielisyys takaa myös kilpailukyvyn kansainvälisillä työmarkkinoilla. Maisteriopinnot tarjoavat luonnollisesti myös erinomaisen väylän tohtorintutkintoon johtaviin jatko-opintoihin ja tutkijauralle.

Miten biolääketiede eroaa farmasiasta?

Moni on kysynyt, miten biolääketiede eroaa farmasiasta. Farmaseutin opinnot koostuvat perusopinnoista, joissa on ensimmäisen vuoden aikana paljon samaa kuin biolääketieteilijöillä, mm. fysiologiaa ja anatomiaa, kemian perusteita, biokemiaa ja solubiologiaa, mikrobiologiaa ja genetiikkaa, sekä kieli- ja viestintäopintoja, mutta tähän opintojen samankaltaisuus jääkin.

Farmasialla opetuksen tavoitteena on kouluttaa terveydenhuoltoon lääkkeiden ja lääkehoidon asiantuntijoita. Opintojen aikana syvennytään lääkeaineiden ominaisuuksiin ja vaikutuksiin elimistössä ja niiden käyttöön sairauksien hoidossa. Lisäksi syvennytään lääkkeiden käyttöön liittyviin kysymyksiin yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta, sekä lääkkeiden valmistusprosessiin, analytiikkaa ja uusien lääkemolekyylien suunnitteluun. Kuten biolääketieteessä, opintoihin sisältyy paljon käytännön harjoitustöitä laboratoriossa, mutta farmasian opiskelijat keskittyvät lääkkeiden valmistukseen, farmaseuttisen kemian laboratorioihin sekä asiakasneuvontaan, ja lisäksi heillä on 6 kk palkallista apteekkiharjoittelua. Biolääketieteen opiskelijoilla on myös yksi kurssi toksikologiaa ja farmakologiaa sekä pari kurssia tautioppia, mutta lääkkeiden valmistukseen ja käyttöön ei syvennytä samalla tavalla kuin farmasialla, eikä biolääketieteilijöillä ole harjoitusjaksoa tai asiakasneuvontaa. Farmaseutti on valviran hyväksymä nimike, ja vain farmaseutiksi valmistunut voi työskennellä apteekissa.

Proviisorin tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto, mutta ei ole pakollinen farmaseutin opintojen jälkeen. Proviisoriksi haluavan täytyy kuitenkin opiskella ensin farmaseutiksi – esimerkiksi biolääketieteen kandi ei voi opiskella proviisoriksi. Myös proviisori on valviran hyväksymä nimike. Proviisoriopinnoissa opiskelija valitsee yhden farmasian laitoksen kuudesta oppiaineesta pääaineekseen ja suorittaa siitä syventävät opinnot. Vain proviisori voi omistaa oman apteekin, eli toimia apteekkarina. Proviisoriksi ja biolääketieteen maisteriksi valmistuneet voivat työllistyä myös samankaltaisiin tehtäviin, esimerkiksi viranomais- ja asiantuntijatehtäviin, opetus- ja tutkimustehtäviin sekä tuotekehitys- ja markkinointitehtäviin.

Lisää tietoa farmasian opiskelusta löytyy Itä-Suomen yliopiston sivuilta:

http://www.uef.fi/web/farmasia/opiskelu

Farmasia

Voinko hakea yhtäaikaa farmaseutiksi ja proviisoriksi?

Kyllä! Molempiin hakukohteisiin on sama valintakoe. Farmaseuttien ja proviisorien koulutusohjelma ensimmäisen kolmen vuoden ajan on täysin samanlainen. Farmaseutit valmistuvat kolmen vuoden jälkeen, mutta proviisoriopiskelijat jatkavat opintojaan vielä kahden vuoden ajan. Jos paikka proviisorina ei heti nappaa, kannattaa aloittaa farmaseutin opinnot ja hakea proviisoriksi valmistumisen jälkeen erillisessä haussa.

Voiko farmasialla erikoistua?

Proviisoriksi asti opiskelevat valitsevat itselleen yhden kuudesta pääaineesta, jotka ovat biofarmasia, farmaseuttinen kemia, farmasian teknologia, farmakologia, toksikologia ja sosiaalifarmasia.

Työllistyvätkö kaikki apteekkiin?

Ei, farmaseutteja ja proviisoreja tarvitaan apteekkien ja sairaala-apteekkien lisäksi muualla terveydenhuollossa, yrityksissä, asiantunijoina, tutkijoina, yrittäjinä ja lääketeollisuudessa. Farmaseuttien ja proviisoreiden työllistyminen on huippuluokkaa.

Katso myös vastaus, miten biolääketiede eroaa farmasiasta!

Ravitsemustiede

Mitä ravitsemustiede on?

Ravitsemustiede tutkii ruokaa, ravitsemusta ja sen vaikutusta ihmiseen ja terveyteen. Etenkin terveyttä ja sairautta edistävät ravitsemuksen asiat ovat keskiössä. Myös erilaiset ruokaan ja elintarviketurvallisuuteen liittyvät asiat kuuluvat ravitsemustieteen piiriin.

Mikä minusta tulee?

Kuopiosta valmistuu laillistettuja ravitsemusterapeutteja ja elintarvikepuolen asiantuntijoita. Oma suuntaus valitaan opintojen edetessä. Kaikki Suomen ravitsemusterapeutit ovat valmistuneet Kuopiosta, eli missään muualla ei saa ravitsemusterapeutin pätevyyttä. Ravitsemusterapeutit saavat työskennellä terveydenhuollossa ravitsemusksen parissa ja antaa ravitsemusohjausta esimerkiksi keliaakikolle, munuiassairaalle tai allergikolle. Monet työllistyvät myös yksityiselle sektorille. Ravitsemusterapia opiskelijat voivat yhdistää opintoihinsa esimerkiksi terveyden edistämistä tai urheiluravitsemusta omien mielenkiinnonkohteiden mukaan.

Elintarvikepuollella opiskelet elintarviketurvallisuutta, tuotekehitystä jne. Opintoihin pystyy myös yhdistämään esimerkiksi kauppatieteiden opintoja vapaa valintaisten opintojen kautta. Yritysten lisäksi voit työllistyä tutkijaksi tai erilaisiin valtion/kunnan virkoihin.

Mitä opinnot sisältävät?

Ensimmäisinä opiskeluvuosina paljon kemiaa, biokemiaa, ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa, tautioppia ja farmasiaa, Ravitsemustieteisiin liittyviä kursseja on jo ensimmäisestä vuodesta alkaen. Pystyt myös muokkaamaan opintojasi mielenkiintosi mukaan vapaa valintaisten opintojen avulla. Ravitsemusterapia opiskelijoilla ei ole Valviran antaman nimikkeen takia niin paljon vapaa valintaisuutta, kuin muilla opiskelijoilla kahden viimeisen vuoden aikana,

 

Usein kysytyt kysymykset osa 2

Tällä kertaa vastauksia yleisesti kasvatustieteisiin, opettajakoulutuksiin, historiaan, psykologiaan ja kielten opiskeluun liittyen. Stay tuned! Tammikuun aikana on tulossa kysymyksiä ja vastauksia vielä muihin aloihin. UKK-sarjan ensimmäisen osan löydät täältä.

Kasvatustieteet

Mitä Itä-Suomen yliopistossa voi lukea sivuaineeksi?

Meillä on vapaa sivuaineoikeus, joka tarkoittaa sitä, että voit lukea periaatteessa mitä vain yliopistomme tarjonnasta, tiedekuntaan katsomatta. Erityinen mainitsemisen arvoinen sivuaine on monialaiset opinnot, jotka antavat pätevyyden luokanopettajana toimimiseen. Itä-Suomen yliopisto tarjoaa tätä mahdollisuutta kaikille, joilla opintoihin sisältyy pedagogiset opinnot. Eli käytännössä siis mahdollisia ovat esimerkiksi kotitalousopettaja + luokanopettaja, monimateriaalinen käsityö (tekninen + tekstiili) + luokanopettaja jne. Lastentarhanopettajilla sivuainetta ei ole kuin 25 op (luokanopettajan sivuaine 60 op) joten heidän tutkintoonsa tätä ei valitettavasti kykene lukemaan. Muita hyvin suosittuja kasvatustieteissä ovat mm. psykologia, terveystieto, musiikki…Mutta miksei myös esimerkiksi ravitsemustiede, kauppatiede.. jne.

Millainen on VAKAVA -koe?

VAKAVA tarkoittaa valtakunnallista kasvatustieteiden valintakoetta. Vakavaan osallistuvat kaikki kasvatustieteiden opintoihin hakevat ilman erillistä kutsua. Kokeen sisältöön on tulossa nyt jonkinlaisia muutoksia, joten tarkasti ei voi kertoa minkälainen koe on tulossa. Kokeen suunnittelee ja järjestää taho, jotka eivät kerro kokeesta kovin tarkasti aiemmin. Kestoltaan koe on tänä vuonna kolme tuntia, kun aikaisemmin se on ollut kaksi tuntia. Viime vuosina koemateriaalina on toiminut noin hieman yli 100 sivuinen kirja, jossa on ollut kuudesta seitsemään ajankohtaista kasvatustieteellistä artikkelia. Tämä opus julkaistaan nettisivuilla sekä kirjakaupoissa kuukausi ennen varsinaista koepäivää. Kirjasta on aikaisempina vuosina kysytty hyvinkin yksityiskohtaisia ja tarkkoja kysymyksiä, mutta myös hieman kirjan tekstin käytön soveltavuutta vaativia kysymyksiä on saattanut kokeessa olla myös mukana. Koe on ollut monivalintakysymyksiä sisältävä. Tänä vuonna uutuutena on lisäksi koetilanteessa jaettava aineisto, josta tulee lisäksi kysymyksiä. Aikaisempiin koemateriaaleihin ja kysymyksiin voi tutustua osoitteessa https://www.helsinki.fi/fi/verkostot/vakava/vakava-koe/edellisten-vuosien-kokeet

Millainen on soveltuvuuskoe?

Soveltuvuuskokeessa testataan hakijoiden motivoituneisuutta ja valmiutta toimia yliopisto-opinnoissa. Soveltuvuuskokeen sisältöä ei ole täysin vielä paljastettu, mutta ainakin koetilanteessa toimii haastattelu, jossa saatetaan kysyä esimerkiksi kysymyksiä “millainen on hyvä opettaja” tai “millainen sinä olisit opettajana”. Kokeeseen ei ole mitään erillistä materiaalia, johon täytyisi lukea. Hyviä vinkkejä koetta ajatellen olisi esimerkiksi opintojen sisältöön tutustuminen ja pohtiminen, miksi hakee juuri kyseiselle alalle.

Onko opintoihin vaikea päästä?

Viime vuosien hakija- ja valintatilastot löytyvät osoitteesta https://haeyliopistoon.fi/opiskelijavalinta/hakija-ja-opiskelijavalintatilastot/. Yleisesti voisi sanoa kaikkiin opintoihin liittyen, että kasvatustiede on jo pidemmän ajan ollut hyvin suosittu ja kiinnostava ala. On toki mukana suositumpia, ja ei ihan niin suosittuja hakukohteita, mutta hakijoita ylipäätään on kaikkiin kohteisiin ollut mukavasti. Tärkeää on kuitenkin huomata, että oma motivoituneisuus ja mielenkiinto aloja kohtaan on paljon tärkeämpää kuin tilastojen tutkiminen ja katseleminen. On tärkeää, että omaan suoritukseen uskoo ja pyrkii esimerkiksi VAKAVA:an lukemaan huolellisesti ja tunnollisesti. Myös soveltuvuuskokeisiin kannattaa valmistautua, vaikka niihin ei mitään erillistä materiaalia olekaan. Henkinen valmistautuminen ja omien vahvuuksien mietiskely on ehdottomasti aina hyväksi.

Kotitalousopettaja

Voiko kotitaloudessa erikoistua ravitsemustieteisiin saaden ravitsemisterapeutin pätevyyden?

Ei voi. Kotitaloudessa on 60 op mahdollisuus lukea sivuainetta, ja ravitsemistiede tarjoaa 60 op perus- ja aineopintoja sivuainemahdollisuudeksi. Tämä 60 op ei kuitenkaan anna pätevyyttä toimia ravitsemusterapeuttin. Nämä opinnot ovat tarjolla avoimessa yliopistossa, joten mikäli juuri ravitsemusterapeutin ura kiinnostaa, voit esimerkiksi välivuoden aikana lukea ravitsemustieteen perus- ja aineopintoja avoimessa yliopistossa, joista saa hyväksilukuja itse ravitsemustieteen tutkinnon suorittamiseen.  Kotitaloudesta ei siis Itä-Suomen yliopistossa, eikä muissakaan yliopistoissa, ole olemassa linjaa, josta kyseisen pätevyyden voisi saada, vaan pätevyyden saa omalla maisteritutkinnolla, jonka kesto on 5 vuotta. 

Mitä kotitalouden opinnot oikeasti sisältävät?

Kotitaloudessa spesiaali tärkeä osa ovat keittiötunnit. Jotta voi opettaa kotitalousluokassa, tulee harjoittaa keittiötyöskentelyä. Tämän lisäksi on myös muita kotitalouden opetuskokonaisuuksiin kuuluvia asioita, kuten puhdistus ja tekstiilihuolto, sekä kuluttajuus. Harjoittelemme myös pienryhmissä muun muassa pyykkihuoltoa ja puhdistusta, ja teemme esimerkiksi tuntisuunnitelmia kuluttajuuteen liittyen. Kotitalousopettajana toimiminen vaatii hyvin laajan ja monipuolisen tietämyksen opetettavista kokonaisuuksista, ja tämän takia meillä omaa pääainetta, eli kotitaloutta, opiskellaan hyvin paljon. Tämän rinnalla lisäksi kulkee pedagogiset opinnot. Pedagogisissa käydään läpi mm. lapsen ja nuoren kehitystä ja kulkua. Miten lapsi oppii, miten oppimista tuetaan jne. Opintoihin kuuluu myös kieli- ja viestintäopinnot, eli hieman ruotsia ja englantia, mutta myös puheviestintää ja kirjoitusviestintää. Lisäksi tietysti kandidaatin tutkielma, sekä gradu, joita tukemassa ovat kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen opinnot.

Monimateriaalisen käsityön opettaja

Missä tästä valmistunut voi toimia töissä?

Valmistumisen jälkeen on pätevä toimimaan sekä tekstiili- että teknisen työn opettajana. Yleisin ja tutuin kenttä on peruskoulu, mutta miksei myös ammattikoulu ja erilaiset opistot. Omalla sivuaineella voi mahdollistaa lisäksi hyvin erilaisen polun itselleen niin halutessaan. Monimateriaalisesta käsityöstä voi lukea itselleen siis kolmipätevyyden, eli pääaineen teknisen ja tekstiilin käsityön pätevyys, sekä sivuaineella esimerkiksi luokanopettaja, opinto-ohjaaja, kotitalousopettaja, kielen opettaja.. jne. Opettajia kaivataan myös hyvin monenlaisille työrintamille asiantuntijoiksi, joten opetustyössä oleminen ei ole edes ainut vaihtoehto työtehtäviksi.

Voiko monimateriaalista käsityötä lukea sivuaineena?

Kyllä voi. Lukemalla 60 op monimateriaalista käsityötä saa pätevyyden toimia sekä tekstiili- että teknisen työn opettajana. Sivuaine on mahdollinen esimerkiksi luokanopettajille, kotitalousopettajille sekä opinto-ohjaajille.

Lastentarhanopettaja

Kauanko opinnot kestävät?

Lastentarhanopettajan opinnot kestävät noin 3 vuotta. Pääaineena on varhaispedagogiikka, ja tutkintonimikkeenä toimii valmistuttua kasvatustieteiden kandidaatti.

Erityisopettaja

Jos haen pelkästään erityisopettajan linjalle, voinko silti vielä lukea myös luokanopettajaksi jos niin myöhemmin haluankin?

Kyllä voit, mutta tällöin täytyy luokanopettaja hakea erikseen sivuaineeksi. Monialaiset sivuaineena on suosittu ja siihen on pääsykoe. Mikäli haet kolmipätevyyden linjalle, ei koetta tarvitse tällöin käydä ja saat sen siis suoraan. Eli on mahdollinen, mutta vaatii kokeen läpipääsyn.

Mitä opinnot sisältävät?

Erityisopettajien pääaine on erityispedagogiikka, eli erityislasten ja nuoren kohtaaminen, ongelmien ymmärtäminen ja niissä auttaminen ja tukeminen opintojen aikana. Tärkeä osa opintoja on haasteiden kohtaaminen ja niiden ymmärtäminen. Paljon opinnoissa on luento + demoryhmä -osioita, eli ensin luennolla käsitellään haaste tai ongelma, kuten näkövamma, jonka jälkeen harjoitteiden muodossa itse opiskelijat työskentelevät näkövammaisena. Tällä tavoin opiskelijat kykenevät itse paremmin hahmottamaan ongelman jonka lapsi tai nuori kohtaa, ja kykenee tällöin paremmin huomioimaan asioita joita kyseisellä henkilöllä on haasteena. Lisäksi opintoihin sisältyy pedagogiset opinnot, kieli- ja viestintäopinnot, sekä kandidaatin tutkielma ja gradu, ja kolmipätevyyden monialaiset opinnot ja 25 op sivuainetta, tai erityisopettajan linjalla 60 op sivuaine. Opinnot ovat hyvin käytännönläheistä ja tiivistä opiskelua oma pääaine koko opintojen keston ajan huomioiden.

Kielten opiskelu

Voiko linjoilla lukea opettajaksi?

Kyllä voi. Pedagogiset opinnot antavat pätevyyden myös opettajana toimimiseen.

Voiko opinnoissa saada pätevyyden usean eri kielen opettajaksi?

Kyllä on mahdollista. Tällöin pääaineena toimii esimerkiksi englannin kielen aineenopettajan linja, jossa osana ovat opettajan pedagogiset opinnot sekä sivuaineena esimerkiksi ruotsin kieli antaen myös ruotsin kielen aineenopettajan pätevyyden.

Mitkä ovat pääainevaihtoehdot?

Suomen kieli ja kirjallisuus: Joko suomen kieli, tai kirjallisuus.

Englannin kieli, kulttuuri ja kääntäminen: Englannin kieli ja kulttuuri tai englannin kieli ja kääntäminen. Englannin aineenopettajaksi voi valmistua kielen ja kulttuurin opintopolulta.

Ruotsin kieli: Pääaineena toimii ruotsin kieli, mutta sivuaineopintojen avulla voi suunnata osaamistaan opetus- tai hallintotehtäviin, kansainväliselle uralle, kääntämiseen ja tulkkaukseen tai vaikkapa matkailualalle.

Venäjän kieli: Voit suuntautua kieleen ja kulttuuriin tai kieleen ja kääntämiseen. Sivuaineopintojen avulla voi monipuolistaa omaa tutkintoaan.

Historian opiskelu

Haluaisin historian opettajaksi, onko se mahdollista?

Kyllä on. Historiassa on kaksi väylää, joko aineenopettajan väylä, tai asiantuntija väylä. Aineenopettajan väylään kuuluu osana opintoja opettajan pedagogiset opinnot, mikä antavat pätevyyden opettajana toimimiseen.

Onko mahdollista lukea sekä historian että yhteiskuntaopin opettajaksi?

Kyllä on. Yhteiskuntaoppi sisältyy osaksi historian aineenopettajan opintoja.

Mitkä ovat pääainevaihtoehdot?

Suomen historia tai yleinen historia. Omaa pääainettaan voi vaihtaa, tai pitää samana maisteriopinnoissa.

Haluaisin arkistoon töihin, voinko työllistyä sinne?

Kyllä voit. Asiakirjahallinnan ja arkistoalan maisteriohjelman opinnot antavat yleiset valmiudet ja kelpoisuuden toimia asiakirjahallinnan ja arkistoalan asiantuntija- ja johtotehtävissä.

Psykologia

Millaiset psykologian pääsykokeet ovat?

Psykologian pääsykoe järjestetään 29.5 Joensuussa. Valintakokeeseen ei tule erillistä kutsua, vaan oman salin voi tarkistaa yliopiston nettisivuilta 21.5 alkaen. Valintakoe on nyt ensimmäistä kertaa kokonaan monivalintatehtävistä koostuva koe ja koe-aikaa on varattu kolme tuntia. Koe on jaettu kahteen osa-alueeseen joista toinen on aineistopohjainen psykologian osuus ja toinen tilastomatemaattinen ja -tieteellinen osuus. Aineistona psykologian osuudessa on Nurmen, Ahosen ja Lyytisen kirjoittama teos, Ihmisen psykologinen kehitys, jossa käsitellään ihmisen psykologista kehitystä läpi elämänkaaren. Tilastomatemaattisen osuuden pääsykoekirjaksi on valittu Leila Karjalaisen “Tilastotieteen perusteet”. Se käsittelee tilastollisiin menetelmiin liittyviä peruskäsitteitä, tavallisimpia tilastollisia laskumenetelmiä, graafisen esittämisen tapoja sekä tilastollisen tutkimuksen perusmenetelmiä.

Miksi valita juuri Itä-Suomen yliopisto?

Itä-Suomen yliopistossa psykologian oppiaine on verrattain pienikokoinen, mikä takaa hyvän ja tiiviin ryhmähengen. Tästä syystä myös oppiaineen henkilökunta on helposti lähestyttävissä ja opintoihin saa aina tarvittaessa hyvää ohjausta. Myös UEF:in tarjoama vapaa sivuaineoikeus on valttikortti, jollaista jokaisella suomalaisella yliopistolla ei ole tarjota. Vapaasti valittavissa olevan sivuaineen avulla voit suunnata tutkintoa omien mielenkiinnon kohteiden mukaan ja avata erilaisia työura-vaihtoehtoja. Suosittuja sivuaineita psykologian opiskelijoiden keskuudessa ovat olleet esimerkiksi kasvatustieteet, sosiologia, sukupuolentutkimus, mediakulttuuri ja viestintä ja erityispedagogiikka. Itä-Suomen yliopisto tarjoaa myös ainoana suomalaisena yliopistona oikeuspsykologian sivuaine-vaihtoehdon.

Lisää tietoa näistä ja muista aloistamme löydät https://haeyliopistoon.fi/ -sivustolta ja Opintopolusta! Rohkeasti tutustumaan ja löydä oma alasi 🙂

Usein kysytyt kysymykset osa 1

Studia-messuilla, lukiovierailuilla ja somessa satelee kysymyksiä eri koulutusaloista ja päätimme koota ne nyt yhteen. Ensimmäisessä osassa löytyy vastauksia terveyden edistämiseen, yhteiskuntatieteisiin, sosiaalitieteisiin ja sosiaalityöhön. Seuraavissa osissa käsitellään sitten muita aloja! Meidät on helppo tavoittaa somessa esimerkiksi facebookista (UEF-lähettiläät) tai snäpistä (@uniUEF). Siellä saa kysyä ja esittää myös uusia ideoita!

Hyvää ja rentouttava joulun aikaa kaikille 🙂

T. UEF-lähettiläät

 

Continue reading Usein kysytyt kysymykset osa 1

Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät!

Väsymätön seikkailija Veera

Morjesta! Minun nimi on Veera ja olen toisen vuoden sosiaalityön opiskelija Kuopion kampukselta. Ikää on kirjoitushetkellä kertynyt mittariin 21-vuotta ja olen muuttanut Kuopioon syksyllä 2016, mistäpä muualtakaan kuin Suomen Chicagosta eli Lahest. Tämä katujen gangsteri kohtasi vertaisensa: luentosalin penkin, mutta päivääkään en ole lähtöä katunut!  

Tämä tyttö käy täydellä teholla yötä päivää ja polttoaineista parhain on ehdottomasti yliopiston opiskelijaruoka (rapeat kalapalat). En tiedä kertooko se minusta tyyppinä jotain, kun en osaa vastata kysymykseen ”mitä teet vapaa-ajallasi?”. No, jossainhan minä olen ja kyllä minä jotakin kai teenkin… Yleensä minut tapaa vilkuttelevan bussin ikkunasta lähtöä tehdessäni tai sitten kalenterin ääreltä uutta reissua suunnitellessani. Elämä muuttuu kovin paljon jännittävämmäksi, kun McDonald’sin autokaistankin voi nähdä seikkailuna. Kotini on siellä, minne tie minut vuorollaan kuljettaakin ja Kuopiosta tykkään erityisesti siksi, että sieltä on helppo lähteä joka suuntaan!

Sosiaalityö ei ole kaikista mediaseksikkäin ala, varsinkin jos miettii juuri ylioppilastutkinnon/ammattitutkinnon suorittaneita nuoria ihmisiä. Moni ei varmasti edes tiedä, kuka sosiaalityöntekijä on tai missä hän työskentelee. Monelle taas sossuntäti on turhankin tuttu kontakti. Sosiaalityö on kuitenkin jotakin aivan muuta: erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä kaikissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa. Olen pienestä pitäen sanonut, että tulevaisuudessa työskentelen ammatissa, jossa mikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Sosiaalityöntekijöiden työllistyminen on tällä hetkellä erinomaista ja työllistymismahdollisuuksia on lukuisia. Valmistuttuani olen siis siinä onnekkaassa asemassa, että pystyn oman mielenkiintoni mukaan suuntautua minua kiinnostaviin työtehtäviin. Lopullisesti sosiaalityön opintoihin minut innoitti samaa alaa opiskeleva isosiskoni. Yksi Itä-Suomen yliopiston parhaita puolia on ehdottomasti vapaa sivuaineoikeus, joka mahdollistaa sen, että pystyn suuntaamaan opintojani juuri siihen suuntaan mihin mielenkiintoni kohdistuu. Itse olen valinnut sivuaineeksi oikeustieteiden puolelta sosiaalioikeuden opintoja vahvistaakseni vielä juridista osaamistani.

Kuopio (ainakin Lahteen verrattuna) on mielestäni ihana paikka, joka on täynnä aitoja iloisia ihmisiä. Kompaktin kokoinen ja erityisen elävä kaupunki, jonka maisemat ovat henkeäsalpaavia. Kampuksemme sijaitsee kivenheiton päässä keskustasta, kauniilla paikalla Savilahden rannalla. Kaikki kampusrakennukset, ravintolat ja iso osa liikuntamahdollisuuksista sijaitsevat kaikki tässä yhdessä paikassa, joten siirtyminen paikasta toiseen on helppoa ja nopeaa. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on helposti lähestyttävä ja rento yliopisto, jossa me opiskelijat yhdessä henkilökunnan kanssa ollaan yhtä isoa perhettä.

(Ei vehkeellä niin väliä, kunhan sillä pääsee eteenpäin ja mieluiten vielä mahdollisimman kovaa)

Tulevaisuudesta osaan sanoa sen verran, että opiskeluvuodet tulevat olemaan ne parhaimmat vuodet elämästäni. Eikä tätä fiilistä oikeasti pysty mitenkään kirjallisesti välittämään: siksi UEF-lähettiläänä toivonkin, että markkinoin yliopistomme sen verran hyvin, että säkin päätät hakea ja kokea tän ihmiselämän parhaimman ajanjakson!

Pelkkää lovee, terkuin pikkuveppu

Maailmaa rakastava Ella

Olen Ella, 24-vuotias toisen vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelija. Olen kotoisin Lapinlahdelta, Pohjois-Savosta. Ennen Joensuuhun muuttoa olen kerennyt seikkailla maailmalla. Olin muun muassa aupairina Ranskassa sekä matkaoppaana Turkissa ja Meksikossa.  Maailmalla olo avasi silmäni sille, miten etuoikeutettu olen. Minua alkoi kiinnostaa valtavasti, miksi yhteiskuntamme ja maailma ovat tällaisia kuin ne nyt ovat. Tuli valtava tarve vaikuttaa yhteiskunnan ja maailman asioihin, ja siksi hain opiskelemaan yhteiskuntatieteitä.

(Joensuun alueella on paljon kauniitta luontopaikkoja, ehdoton suosikkini on näkymät Ukko-Kolin huipulta)
 
Minua kiinnostaa muun muassa eriarvoisuus Suomen hyvinvointivaltiossa, miksi sukupuolilla on erilaiset roolit ja paikat yhteiskunnassa, miksi ulkomaalaisia henkilöitä kohtaan tunnetaan pelkoa ja mistä kumpuaa nationalismi. Näitä asioita ollaan myös käsitelty kursseilla. Haluan tehdä maailmasta ja yhteiskunnastamme paremman paikan kaikille, ja uskon tämä alan olevan hyvä keino päästä vaikuttamaan. 
 
Yhteiskuntatieteiden opiskelu on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Opinnot ovat saaneet kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita, päättäjien puhetapoja sekä politiikan tekemistä. On mielenkiintoista keskustella opiskelutovereiden kanssa yhteiskunnallisista aiheista.
 
Olen opiskellut pitkänä sivuaineena kulttuuriantropologiaa eli kulttuurien välistä tutkimusta, mikä on ollut todella mielenkiintoista. Olen oppinut katsomaan maailmaa niin, että (lähes) kaikki johtuu kulttuurista. Kulttuuriantropologia yhteiskuntatieteilijälle on hyvä lisä, sillä ymmärrän kulttuurin ja yhteiskunnan merkityksen ihmiseen. Opiskelen tällä hetkellä lisäksi espanjaa, ja aikomus onkin päätyä työskentelemään kansainväliselle kentälle.
 
Opintojen kautta olen saanut hyviä ystäviä, uutta tietoa yhteiskunnasta, maailmasta sekä itsestä. Olen ainejärjestömme tapahtumavastaavana, joten opiskelujen ohella suunnittelen ja järjestän tapahtumia oman alan opiskelijoille. Vapaa-ajalla harrastan monipuolisesti urheilua, samoilen luonnossa sekä vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. 
 
Yhteiskuntatieteitä suosittelen kaikille, ketä kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat, ja niille, joilla on halu muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa parempaan suuntaan!
 (matkaoppaana Chichen Itzassa, Meksikossa)
Jos tulee mitään kysyttävää mieleen yhteiskuntatieteistä, yliopisto-opinnoista tai Joensuusta kaupunkina laittakaa rohkeasti viestiä, vastaan mielelläni 🙂
 
Terkuin, Ella
Päämäärätietoinen Jussi

Morjesta pöytään!

Mä oon Jussi, toisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Ikää on ehtinyt kertyä vasta 21 vuotta, vaikkakin määrätietoisen parrankasvatusharrastukseni vuoksi minut sekoitetaan Eläkeläisiin – siis sekä ikäloppuun että siihen humppabändiin! Olen alun perin kotoisin mustanmakkaran ja Suomen kauneimman murteen luvatusta maasta, Tampereelta. Mutta miten mä sit oon Joensuuhun tullut ja mitä oon tykännyt uudesta kotipaikastani?

Valmistuin lukiosta keväällä 2015. En tykkää yleensä kehuskella, mutta yo-kirjoitukset menivät kyllä todella hyvin ja oikeastaan lukion helppouden takia sitten keksinkin, että voisin kokeilla hakea oikikseen – sinne kun on kuulemma suht vaikea päästäkin! Arvoin pitkään oikiksen ja kauppiksen välillä, mutta tietty mystisyys oikeustieteen ympärillä sekä alan haastavuus tekivät siitä sen oikean valinnan minulle!

Ensimmäisellä hakukerralla en kuitenkaan oikikseen päässyt. Osaltaan se johtui siitä, etten osannut opiskella kunnolla. Lukiossa pärjäsin pitkälle tuntiaktiivisuudella ja ehkä vähän liirumlaarumeita kirjoittelemalla. Toisaalta tein senkin virheen, että luin kuin hullu orava ensimmäisen kuukauden, mutta sitten voimat loppuivatkin vähän kesken! Ei pidä rasittaa itseään liikaa: sama pätee kyllä tänne yliopisto-opiskeluihinkin!

Välivuoden olivatkin jo korkeammat tahot suunnitelleet mun puolestani valmiiksi, ja kävinkin pyörähtämässä intissä! Aluksi olin täydellä höyryllä menossa Auk/Ruk -kursseille, mutta tuuliviirin lailla mielipide muuttui heti, kun tuulikin vähän toisesta suunnasta. Tajusin jossain kohtaa, että haluan mieluummin selvitä armeijasta enintään yhdeksällä kuukaudella, jonka jälkeen hakisin uudestaan oikikseen.

-> Ja loppu on historiaa, täällä ollaan!

Ensimmäisenä opiskeluvuonna sain todella paljon kavereita ja rakastuin Joensuuhun kaupunkin! Laiskahko kun olen, niin tuntui todelliselta luksukselta asua pienessä kaupungissa, jossa kauppa on 20 metrin ja kaikki muukin alle kilometrin päässä kämpästä. Tampereella motivaatiota lähteä kaupungille laski pitkä etäisyys joka paikkaan, mutta Joensuussa tuli kyllä ensimmäisenä – ja yhä toisenakin – opiskeluvuonna käytyä melkein kaikissa tapahtumissa. Postauksen ensimmäinen kuva on vuoden 2017 Lakimiespäivästä Helsingistä. Tapahtumia löytyykin laidasta laitaan: haalaribileistä pukujuhliin!

Opiskelukin on sujunut tässä ohessa. Se täytyy kaikille oikikseen hakeville sanoa, että työmäärä tulee lisääntymään lukioon nähden hyvin todennäköisesti. Ainakin, jos on selvinnyt lukiossa vielä käytännössä lukematta. En nyt sanoisi, että olen aivan ihastunut siihen ajatukseen, että nyt en enää selviäkään opiskelemalla vain 10 tuntia kuukaudessa kuten lukiossa. Mutta kyllä siihen lisääntyvään työmäärään jo ensimmäisenä vuonna tottuu. Aiheetkin ovat olleet mielenkiintoisia haastavuudestaan ja laajuudestaan huolimatta!

Jos tulee mitään kysymyksiä oikikseen haun tai täällä opiskelun suhteen, niin vaikkapa Snapchatin kautta (@uniuef) voipi niitä kysellä.

Peace out!

 

 

Omaa opettajuutta etsimässä

Terveisiä harjoittelusta! Olin viime kuun tekemässä luokanopettajaopintoihin kuuluvaa harjoittelua, kuten joku saattoi Instagramistamme bongatakin. Harjoittelut ovat mielestäni olleet antoisimpia jaksoja opinnoissani, joten ajattelin kertoa vähäsen niistä. Essi jo kertoikin harjoitteluiden tärkeydestä aikaisemmin, mutta voisin nyt kertoa luokanopettajaopintojen harjoitteluista ja siitä, mitä niihin kuuluu.

Asioita, joita tein viimeisen harjoittelun eteen: Maalasin joutsenen, luin myyteistä, suunnittelin tunteja ja rakensin legoilla!

Luokanopettajaopintoihin kuuluu neljä harjoittelua. Ensimmäinen on orientoiva harjoittelu, jossa ikään kuin tutustutaan koulumaailmaan ja opetetaan ainoastaan muutama tunti. Aloitin orientoivan harjoittelun miettien, että miksi meillä on tällainen harjoittelu, kyllähän nyt kaikki tietävät kuinka koulussa toimitaan. Harjoittelun lopussa huomasin kuitenkin oppineeni kaikenlaista. Seurantatunteja ja niihin liittyviä tehtäviä oli paljon ja ne avasivat silmäni siihen, mitä kaikkea luokassa tapahtuukaan samanaikaisesti! Opettaja ei ainoastaan opeta, vaan tekee jatkuvasti huomioita luokasta. Jos välitunnilla on tapahtunut jotain, heijastuu se heti luokan ilmapiiriin, tai jos joku on toisia nopeampi opetettavassa aiheessa, tulee hänelle keksiä lisää motivoivaa tekemistä. Omana kouluaikanani keskityin vain opetettavaan aiheeseen, mutta orientoivassa harjoittelussa keskityin ennemminkin opettajaan ja luokkaan.

Toisessa harjoittelussa painotetaan jakson suunnittelua. Meidän piti suunnitella toimiva jakso jostakin aiheesta ja pidimme ne tunnit sitten yhdelle luokalle. Itse opetin kuvataidetta ja historiaa. Oli mielenkiintoista miettiä, millaisia opetusmenetelmiä käyttää jakson aikana ja miten saa opetuksestaan mielenkiintoista oppilaita ajatellen.

Kolmannessa harjoittelussa opetin yhdelle luokalle hetken aikaa kaikkia aineita. Harjoittelussa sai kokeilla sitä, miltä opettajan arki tuntuu, kun pitää valmistautua kaikkien aineiden tunteihin.

Neljännen harjoittelun sai suorittaa missä tahansa koulussa. Opetustunneista piti muodostua opetettava jakso, mutta muita rajoitteita ei harjoittelulla ollut. Neljäs harjoittelu oli äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä kaikki muut harjoittelut suoritettiin Normaalikoululla. Nyt paikkana olikin ”tavallinen koulu”. Itse toteutin jakson, jossa teemana olivat Pohjoismaat. Oli hauska ideoida ja keksiä harjoituksia Pohjoismaihin liittyen, esimerkiksi matematiikassa teimme rahalaskuja kruunuilla!

Mitä olen sitten oppinut harjoitteluiden aikana? Ohjaavien opettajien palautteen avulla olen oppinut sitä, mikä toimii opetuksessa ja mikä ei. Olen oppinut huomaamaan jännitteet luokassa ja keksinyt keinoja, joilla voin parantaa tilannetta. Viimeisessä harjoittelussa huomasin, että olen oppinut improvisoimaan, sillä ensimmäisen harjoittelun tunnilla en uskaltanut edes kysyä oppilailta mitään suunnitelman ulkopuolelta.

Tärkeintä mitä olen oppinut on kuitenkin se, että olen oppinut oman tyylini opettaa. Ensimmäisillä oppitunneilla kopioin vain sitä, mitä ohjaava opettajani teki. Nyt voin sanoa löytäneeni oman opettajuuteni ja sen millainen opettaja haluan olla. Jokainen tekee työtä omalla persoonallaan. Nyt voin olla vapautuneesti oma itseni luokan edessä ja se tuntuu upealta!

Vinkit korkeakouluhakuun 2017

Huh, puh ja viimeinen eväs sekä kuminmuru ylioppilaskirjoituksiin on tältä keväältä annettu melkein kokonaan, vaikka jotkut joutuvat vielä kohtaamaan tyhjän paperin kammon huomenna koittavassa saamen kielen kokeessa. Te ylioppilaskokelaat ja muut kirjoituksiin osallistuneet sekä opinnäytetyön parissa askaroivat saatte antaa itselleni taputuksen olalle, mutta luku-urakka ei kuitenkaan toivottavasti pääty tähän!

Ennen kuin te valmistuvat alatte suunnittelemaan kakkupöydän antimia ja herkullisia juhlaruokia ja te jo valkolakin tai oppilaitoksen todistuksen saaneet riennätte mahdollisesti kesätöihin, on aika kohdentaa pieni huomio korkeakoulujen yhteishakuun, joka päättyy 5.4. klo 15! 

Hakeminen tapahtuu yllä olevassa osoitteessa www.opintopolku.fi. Lomakkeen voi täyttää joko etsimällä koulutuksia tai oppilaitoksia nimellä tai menemällä suoraan etusivulla olevasta oikeasta reunasta “täytä hakulomake” korkeakoulujen yhteishaun kohdasta.

  1. Noudata huolellisuutta lomaketietoja täyttäessäsi. Lomake kyllä ilmoittaa, jos jokin olennainen tieto puuttuu, mutta se ei tarkista tietojen paikkaansa pitävyyttä täyttövaiheessa. Tarkista sähköpostiosoite ja puhelinnumero!
  2. Hakukohteita lomakkeella voi olla enintään kuusi. Muista asettaa hakukohteet järjestykseen, koska voit tulla hyväksytyksi vain ylimpään koulutukseen, jonka vaatimukset täytät.
  3. Tarkista lomakkeen täytön jälkeen saitko varmistussähköpostiviestin hakulomakkeesi saapumisesta opintopolkuun.

Hakulomakkeen täyttämisen jälkeen olet jo hyvässä vauhdissa kohti korkeakoulumaailmaa, mutta vielä on hieman tehtävää edessäsi. Yhteishaun lomakkeen täyttämisen jälkeen suurin osa hakijoista osallistuu vielä pääsykokeisiin, vaikka ylioppilastutkintotodistuksen perusteella annettavia paikkoja on tullut useammalle alalle. Seuraavaksi kannattaa koota lista itselleen hakuprosessin seuraavista vaiheista:

  1. Etsi aikataulut. Merkitse näkyville pääsykoepäivä, kellonaika ja paikkakunta. Tämä auttaa sinua keskittymään pääsykoemateriaalin haltuun ottamiseen ja pitää alitajuntasi vireänä tulevan haasteen suhteen.
  2. Hanki pääsykoemateriaali käsiisi hyvissä ajoin. Hyödynnä parhaat opiskeluvinkit esimerkiksi aiemmista lähettiläiden blogikirjoituksista.
  3. Mene kokeeseen ja tee parhaasi! Yliopistojen pääsykokeisiin / ensimmäiseen vaiheeseen ei lähetetä erillistä kutsua, vaan tulet paikalle määrättynä ajankohtana. Esimerkiksi kasvatusalalla pääsykoe on kaksivaiheinen, jolloin jälkimmäiseen vaiheeseen kutsutaan vain osa hakijoista.

Oma hakuni ei ollut kovin suunniteltu ja kävinkin kevään aikana useammissa pääsykokeissa. Pääsykoemateriaaleja lukiessani innostuin kuitenkin lukemaan eniten VAKAVA-aineistoa, mikä onneksi näkyi paksuna kirjekuorena kesäkuussa. Tsemppiä teille kaikille ja jaksakaa puristaa ne viimeiset mehut vielä, se kannattaa!

Käy tsekkaamassa myös haeyliopistoon.fi -sivusto ja kysy omalta opoltasi tarvittaessa lisäohjeita!