Tag Archives: Sari Sotti

Vappu + haalarit = erottamaton yhdistelmä

Se on taas täällä – nimittäin yliopisto-opiskelijoiden vuoden odotetuin juhla! Kyse on totta kai mistään muustakaan kuin vapusta. Tänäkin vuonna Itä-Suomen yliopiston kampuskaupungit täyttyvät iloisesta haalarikansasta serpenteineen, yo-lakkeineen ja muine tykötarpeineen. Haalareitahan meidän yliopistossa on lähes kaikkia mahdollisia värejä mustasta valkoiseen. 😉 Haalareiden värityksestä voi monesti päätellä niiden kantajan ainejärjestön ja opiskelualan. Toki jotkin värit ovat harvinaisempia kuin jotkin toiset; esimerkiksi mintunvihreitä haalareita pitävät yllään meidän yliopistossamme vain psykologian opiskelijat – meidän lähettiläs-Maiju mukaanlukien. Oman ainejärjestöni (suomen kielen ja kirjallisuuden) haalarit ovat muutes myös väritykseltään uniikit: hohtavan sähkönsiniset. :> Mutta tiedätkös, mikä on suosituin haalareiden väri UEFissa? – Vastaus on viininpunainen! Viininpunaiset haalarit kuuluvat peräti viidelle ainejärjestölle: Joensuussa saksan kielen, oikeustieteiden, opinto-ohjauksen ja historian opiskelijoille ja vielä lisäksi Kuopiossa kauppatieteiden opiskelijoille. Lähettiläistämme opo-Hanna ja kauppatieteilijä-Johanna omistavat siis samanväriset haalarit!

Haalarini edestä...
Haalarini edestä…
...ja takaa!
…ja takaa!

Muista lähettiläistämme Niina, Olli ja Saila kantavat mustia haalareita; Paavon taas tunnistaa valkoisista haalareista (taitaa muutes Paavolla olla meistä ylivoimaisesti eniten haalarimerkkejä!). Minttu puolestaan kantaa vihreitä, Anleena oransseja, Janette keltaisia ja Jenna violetteja haalareita. Olemme me lähettiläät siis kirjaimellisestikin aika värikästä sakkia! ;D Toisilla noita haalareita tulee opiskeluaikana pidettyä yllään enemmän kuin toisilla, mutta olipa suhtautuminen noihin “kurahousuihin” sitten mikä hyvänsä, se on varmaa, että vappuna niiden käyttöä ei tarvitse häpeillä! Itse kannan tuhruisia ja kaiken kokeneita sinisiä pöksyjäni melkoisen ylpeänä – etenkin tänä vappuna, joka on omalla kohdallani VIIMEINEN opiskelijavappu!

302954_278940982116042_714881760_n
Minä joskus vuosia sitten. Sittemmin hiuksista on tullut vaalea leijonanharja ja haalareista ei-niin-puhtaat. 😀

Jokaisella ainejärjestöllä on varmasti vapuksi järkättynä monenlaista tapahtumaa, ja rientoihin osallistutaan monesti yli oppiainerajojen. Oman ainejärjestöni jokavuotinen perinne on Joensuun kampuksen Alkukivillä pidettävä vappupuhe, jonka jälkeen Alkukiviltä starttaa vappukulkue, joka on perinteisesti saavuttanut suuren suosion joensuulaisten opiskelijoiden keskuudessa. Kulkueen aikana pysähdytään keskusta-alueella sijaitsevan Torso-patsaan luo, ja Torso lakitetaan jättikokoisella yo-lakilla. Eräänä vuonna minä sain kunnian olla mukana kantamassa tuota lakkia. 😉 Lakituksen jälkeen kulkue jatkaa Ilosaareen, jossa päästään nauttimaan musiikkiesityksistä ja piknik-herkuista. Muiden ainejärjestöjen vappuperinteistä mainittakoon vaikkapa metsätieteen opiskelijoiden tapa kastaa ensimmäisen vuoden opiskelijat Pielisjoessa ja erityispedagogiikan opiskelijoiden kehittämä joukkuekilpailu “Vappuleijonan metsästys” Joensuun keskustassa.

Olipa oma ainejärjestö sitten mikä tahansa, se on varmaa, että vappuna ei tarvitse tekemisen puutteesta kärsiä. Iloista ja railakasta vappua toivottelee Sari, joka jo innolla odottaa viimeistä opiskelijavappuaan!

Haalarimerkkeihin kätkeytyy monesti hauskoja. alakohtaisia vitsejä. ;)
Haalarimerkkeihin kätkeytyy monesti hauskoja alakohtaisia vitsejä. 😉

 

Aineenopettajaopiskelija & pedagogiikka

Edellisessä blogipostauksessa Maiju kirjoitti sivuaineista, ja minä jatkan tänään samalla teemalla. Raotan hieman oman sivuaineeni, aineenopettajan pedagogisten opintojen, saloja ja käytänteitä. Olen itse siis tosiaan viittä vaille valmis äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, ja pedagogiset opintoni sain kokonaan suoritetuiksi jo vuosi sitten keväällä. Aineenopettajan pedagogiset opinnot on mahdollista opiskella vain sivuaineena, sillä jokin koulussa opetettava aine on luonnollisesti se oma pääaine, esim. tulevien biologian opettajien pääaine on biologia ja niin edelleen.

Itä-Suomen yliopisto kouluttaa aineenopettajia Joensuun ja Savonlinnan kampuksilla; jälkimmäisestä valmistuu kotitalouden ja käsityön opettajia ja Joensuusta sitten kaikki muut aineenopettajat. 🙂 Joensuussa homma toimii niin, että joka kevät aukeaa haku pedagogisiin opintoihin, joihin sisältyy myös valintakoe. Ennen valintakoepäivää hakijan tulee palauttaa lyhyt kirjallinen ennakkotehtävä, ja itse valintakoe koostuu kahdesta osasta: yksilöhaastattelusta sekä ryhmäkeskustelusta. Hanna käsitteli jokin aika sitten kasvatustieteiden kirjallista vakava-koetta omassa blogipostauksessaan. Aineenopettajakoulutuksessahan tuota koetta ei tarvitse Savonlinnan käsityön- ja kotitalousopettajan koulutuksia lukuunottamatta tehdä. Joensuussa selviää siis ennakkotehtävällä, haastattelulla ja ryhmäkeskustelulla – ja kun niistä suoritiutuu hyvin, on paikka aineenopettajan pedagogisiin opintoihin melko varma. 😉

Mitäs nuo aineenopettajan padagogiset opinnot sitten sisältävät? – No ainakin 60 opintopisteen verran valmiuksia toimia opettajan tehtävässä, se on selvä! Opinnot voisi oikeastaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1) kaikille aineenopettajille yhteisiin luentoihin, jotka ovat osittain samoja esim. luokanopettajaopiskelijoiden kanssa, 2) oman oppiaineen pedagogiikan luentoihin ja harjoituksiin ja 3) opetusharjoitteluihin, jotka ovat mielestäni olleet ihan paras juttu yliopistossa! 🙂 Ykkösryhmän luentojen aiheina on muun muassa kasvatuspsykologiaa, erityispedagogiikkaa sekä opetuksen ja oppimisen perusteita. Nuo luennot ovat monesti ns. massaluentoja, ja luentosarjan loputtua koittaa kurssitentin aika. Kakkosryhmän luennot ja harjoitukset ovat vain oman opetettavan aineen opiskelijoiden kesken, ja niillä keskitytään spesifisti oppiaineen omiin erityispiirteisiin ja -tarpeisiin. Esimerkiksi omassa oppiaineessani, eli äidinkielessä ja kirjallisuudessa, on noilla luennoilla käsitelty muun muassa kieliopin opettamisen metodeja, kirjallisuuden opettamista ja lukihäiriöitä. Viime vuosina on myös jonkin verran tehty yhteistyötä eri oppiaineiden opiskelijoiden kesken; meilläkin taisi joskus olla jokin yhteisluento uskonnon ja historian opiskelijoiden kanssa.

Kolmas ja keskeinen osa opintoja ovat opetusharjoittelut, ja ne vasta hauskoja ovatkin olleet. 😉 Aineenopettajilla opetusharjoitteluita on yhteensä neljä, ja ne painottuvat tutkinnon loppupuolelle – tämä vain siksi, että taataan opetusharjoittelijan riittävät tietotaidot opetettavasta aineesta. Kolme harjoittelua suoritetaan yliopiston omilla harjoituskouluilla, ja yhden harjoittelun suorituspaikan saa valita aivan itse. Minä suoritin tuon ns. “kenttäharjoittelun” omassa entisessä lukiossani. Voitte kuvitella, miten jännää oli palata vanhaan opinahjoon opettamaan ja tavata siellä kaikki entiset omat opettajat! Harjoittelu kannatti suorittaa omassa vanhassa lukiossa, sillä sen jälkeen olen päässyt kyseisessä opinahjossa useaan otteeseen ihan palkallisiin sijaisen hommiin. 😉

Kuvassa Joensuun harjoittelukoulu eli Normaalikoulun yläkoulu & lukio. Lähde: wikipedia.org
Kuvassa Joensuun harjoittelukoulu eli Normaalikoulun yläkoulu & lukio. Lähde: wikipedia.org

Opetusharjoitteluissa sekä pidetään itse oppitunteja aina pienistä seiskaluokkalaisista aina abiturientteihin asti että seurataan sivusta muiden opetusharjoittelijoiden pitämiä tunteja. Oppitunteja valvoo aina ohjaava opettaja, jonka kanssa palaveerataan muutenkin säännöllisesti harjoitteluiden aikana. Se, miten paljon vapauksia saa oppituntien suunnittelussa, on kiinni pitkälti omista valmiuksista – toki vastuun määrä lisääntyy tasaisesti harjoitteluiden edetessä. Harjoittelupäivät ovat toisinaan pitkiä ja raskaita, mutta kyllä kaikki stressi ja kiire on sen arvoista! Lopussa todellakin kiitos seisoo, kun viimeisen harjoittelun lopussa saa kiitosta sekä ohjaavilta opettajilta että oppilailta. Viime keväänä, kun olin tekemässä lähtöä viimeistä kertaa harjoittelukoululta, oli tulla tippa linssiin, kun ryhmä seiskaluokkalaisia tyttöjä tuli kiittämään minua ja sanoi minun olleen ihan 5/5 opettaja.

Sitä ennen eräs lukiopoika oli jo todennut minulle, että “sinun tunneillasi oli aina kivaa, vaikka äikkä onkin tosi tylsää”. Ei huono!

Minun tunneillani perinteiset kaavat rikotaan. Eräällä kasien tunnilla opiskelimme lauseenjäseniä Cheekin lyriikoiden avulla!
Minun tunneillani perinteiset kaavat rikotaan. Eräällä kasien tunnilla opiskelimme lauseenjäseniä Cheekin lyriikoiden avulla!

– Sari / suomen kieli & kirjallisuus

 

Joensuu on lyhyiden välimatkojen kaupunki

Tervehdys! Tämänkertaisen blogipostaukseni aiheena on liikkuminen Joensuussa. Joensuu tunnetaan keskikokoisena kaupunkina, jossa välimatkat ovat kantakaupungin alueella lyhyitä. Väkiluvun mukaan mitattuna Joensuu on viimeisimpien tilastojen mukaan Suomen 12. suurin kaupunki.

Joensuussa ihmiset liikkuvat moneen muuhun kaupunkiin verrattuna erittäin paljon pyörällä ja kävellen. Tämän mahdollistavat ympäri vuoden hyvin hoidetut jalankulku- ja pyörätiet. Itsekin olen lapsesta saakka tottunut pyöräilemään Joensuussa kovillakin pakkasilla sekä tarpomaan paikasta toiseen vaikka minkälaisissa sääolosuhteissa. Joensuu jakaantuu kahteen osaan, joissa molemmissa on paljon eri tyylisiä asuinalueita. Pielisjoki on Joensuun kahtia halkaiseva elementti. Paikallisten keskuudessa kuulee monesti puhuttavan leikkimielisesti Joensuun “oikeasta” ja “väärästä” puolesta. Oikea ja väärä puoli riippuvat tietysti siitä, kummalla puolella sattuu itse asumaan. 😀

Vielä on "melko" lumista, mutta eiköhän se kevät sieltä vielä tule, että pääsee vaihtamaan pyörään kesärenkaat. ;)
Vielä on “melko” lumista, mutta eiköhän se kevät sieltä vielä tule, että pääsee vaihtamaan pyörään kesärenkaat. 😉

Toki Joensuussa on mahdollista liikkua myös julkisilla kulkuvälineillä. Taksit kulkevat 24/7, mutta mikäli niin hinnakas menopeli ei kiinnosta, on bussi oiva vaihtoehto. Joensuun bussiliikenne uudistui kesällä 2014, ja palaute uudesta liikennöitsijästä, aikatauluista ja reiteistä on ollut positiivista. Uudistuksen myötä linjat kulkevat tiuhempaa tahtia ja myöhempään yöhön kuin mitä aiemmin. Lippujen hinnat ovat esimerkiksi Helsinkiin verrattuna korkeampia, mutta se on ymmärrettävää, koska matkustajiakin on suhteessa vähemmän.

Joensuu on mainio kaupunki myös autoilijan kannalta: liikenneruuhkia ei juuri ole, ja pysäköintipaikkoja on yleensä riittämiin. Kaupunki laajenee jatkuvasti, ja samalla kun uusia asuinalueita  syntyy, niin teitä korjataan, levennetään sekä uusia teitä ja siltoja rakennetaan. Vuonna 2014 Joensuuhun valmistui peräti kaksi uutta siltaa aivan keskustan tuntumaan. Nyt kun uusia, Pielisjoen ylittäviä siltoja on valmistunut, ovat myös jo aiemmin melko vähäiset liikenneruuhkat vähentyneet entisestään.

Joensuun kampusalue sijaitsee keskustan laitamilla, ja sinne on helppo tulla riippumatta siitä, missä päin Joensuuta asuu. Kuten kaikilla Itä-Suomen yliopiston kampuksilla, myös Joensuussa rakennukset ovat lähellä toisiaan, joten siirtyminen luennolta toiselle onnistuu käden käänteessä! Tämä on ehdottomasti yksi yliopistomme vahvuuksista. Yliopiston läheisyydestä löytyy myös useita bussipysäkkejä, joilta pääsee näppärästi eri puolille kaupunkia.

Kunnon kengillä jaksaa tarpoa Joensuun katuja. :)
Kunnon kengillä jaksaa tarpoa Joensuun katuja. 🙂

Itse koko ikäni Joensuussa asuneena voin lämpimästi suositella julkisiin liikennevälineisiin tottuneille myös pyöräilyä ja kävelyä, sillä Joensuu tarjoaa niihin oivat mahdollisuudet – kaupunki tunnetaankin varsinaisena pyöräilijöiden unelmana. Itse asiassa Joensuu on palkittu vuoden 2014 pyöräilykaupunkina. 🙂 Siis ei muuta kuin fillaroimaan!

Kevätterveisin, Sari / suomen kieli ja kirjallisuus

 

 

 

 

Liikunnan riemua Joensuussa

Yksi paras tapa rentoutua opiskelustressin ja -kiireen keskellä on liikunta. Joensuu tarjoaa oivat mahdollisuudet liikkumiseen – oli mieltymys sitten kamppailulajeissa, uinnissa tai vaikkapa pallopeleissä. Jos on omassa kotikaupungissaan aloittanut jonkin mielenkiintoisen liikuntaharrastuksen, olen aika varma, että Joensuussa on hyvin todennäköisesti mahdollista jatkaa sitä omaa rakasta harrastustaan. Tai vaihtoehtoisesti voi aloittaa jonkin aivan uuden lajin; kursseja ja ryhmiä kun on nimittäin aina vasta-alkajista enemmän harrastaneillekin.

Joensuu on perinteisesti tunnettu ainakin jääkiekko-, koripallo- ja muodostelmaluistelukaupunkina – näin vain muutamia mainitakseni. Monet ovat varmasti kuulleet Joensuun Katajan korisjoukkueesta tai jääkiekkoseura Jokipojista, ja tuskin kellekään ovat vieraita sellaiset nimet kuin Jukka Keskisalo, Aki Parviainen tai Kaisa Mäkäräinen. He ovat kaikki Joensuun kasvatteja! Joensuuta voisi siis nimittää kaupungiksi, jossa urheilukulttuuri on monipuolista ja elävää.

Itselleni koko ikäni Joensuussa asuneena kaupunkini urheilutarjonta on tullut jokseenkin tutuksi. Mehtimäen jäähallin katsomossa on tullut monet kerrat kannustettua Jokipoikia – tällainen lätkämimmi kun olen. Lisäksi olen saanut seurata aivan lähietäisyydeltä rakkaan ystäväni ja hänen joukkueensa menestystä muodostelmaluistelussa sm-tasolla saakka. Urheilua olen nähnyt myös jäähallien ulkopuolella, sillä pikkuveljeni pelasi useamman vuoden jalkapalloa Jippo-seurassa ja on nyttemmin siirtynyt vapaaottelun ja nyrkkeilyn sekä kuntosalitreenien pariin. Pikkusiskoni ovat puolestaan harrastaneet monenlaisia tansseja baletista aina hiphoppiin. Kaikki tämä siis Joensuussa! Ja tuossa oli vain murto-osa kaikesta siitä, mitä Joensuussa voi harrastaa, kun liikunnasta puhutaan.

En ole itse ollut koskaan suuri joukkuelajien ystävä (ellei penkkiurheilua lasketa), vaan ryhmäliikuntatunnit ovat olleet se minun juttuni. Onneksi Joensuu tarjoaa tähänkin loistavat edellytykset, sillä erilaisen kuntosalien ja ryhmäliikuntapaikkojen määrä on lisääntynyt roimasti viime aikoina. On niin isoja valtakunnallisia ketjuja kuin pienempiä paikallisiakin yrityksiä. Tuntien ja salikorttien hinnat vaihtelevat, mutta monesta paikasta saa opiskelija-alennuksen, mikä on tarpeellinen alennus muuten melko suolaisiinkin hintoihin. Oma suosikkipaikkani on jo vuosia ollut Islo eli Itä-Suomen liikuntaopisto ja sen bodypump-tunnit.

Ei pidä unohtaa, että myös yliopistomme kautta on mahdollista päästä urheilun makuun. Itä-Suomen yliopisto on mukana itäisen Suomen liikuntapalvelukokonaisuudessa nimeltä Sykettä, johon kuuluvat UEF:n lisäksi Karelia- ja Savonia-ammattikorkeakoulut. Sykettä-liikuntapalvelut ovat ylivoimaisesti Joensuun halvimmat tällä hetkellä, ja lajien puutteen sijaan saa pikemminkin kärsiä valinnanvaikeudesta! Ainoa edellytys Sykettä-palvelujen käytölle on, että on jonkin edellä mainitun korkeakoulun opiskelija. Joensuun lisäksi Sykettä toimii myös Kuopiossa, Iisalmessa ja Varkaudessa.

Minun oli tänään tarkoitus mennä illalla hikoilemaan Sykettä-palvelun bodyrun-tunnille, mutta tulinkin juuri toisiin ajatuksiin: taidan lähteä pitkästä aikaa rentoutumaan Joensuun talvisille lenkkipoluille – olkoonkin, vaikka ulkona on lähes 20 astetta pakkasta. Luulisi illalla nukkumaan mennessä mielen olevan virkeä, että jaksaa huomenna lähteä pirteänä kohti Seinäjoen jatkokoulutusmessuja!

Sari / suomen kieli ja kirjallisuus

Joensuun areena Mehtimäellä. Lähde: pohjoiskarjala.com
Joensuun areena Mehtimäellä. Lähde: pohjoiskarjala.com
Joensuun urheilutalo ydinkeskustan kupeessa. Lähde: yle.fi
Joensuun urheilutalo ydinkeskustan kupeessa. Lähde: yle.fi
Joensuun jäähälli eli Mehtimäen halli. Lähde: wikimedia.org
Joensuun jäähälli eli Mehtimäen halli. Lähde: wikimedia.org

Viimeisiä viedään

Syksy on hurahtanut ohi hurjaa vauhtia, ja tekemistä on riittänyt niin opintojen kuin töidenkin saralla.  Nyt ollaankin jo lukuvuoden puolivälissä, mikä tuntuu jokseenkin haikealta, sillä omalta osaltani tuleva kevät on viimeinen Itä-Suomen yliopiston opiskelijana. Suuria muutoksia siis luvassa lähitulevaisuudessa.

Valmistuminen lähestyy – apua!

Syksyn aikana hoitelin pois alta vihonviimeisiä tutkintooni kuuluvia kirjatenttejä – yksi tosin jäi vielä roikkumaan kevään puolelle, mutta sehän ei mitään haittaa. Itsenäisesti suoritettaville kirjatenteille kun ei yleensä ole mitään valmiita aikatauluja, vaan ne suoritetaan oman ahkeruuden ja jaksamisen mukaan. 😉 Tenttien lisäksi väänsin kasaan loka- marraskuussa graduni seminaariversion, joka siis tarkoittaa tavallaan gradun raakaversiota. Jonkinnäköinen raakile minulla on nyt siis gradusta kasassa, mutta paljon sen saralla vielä tekemistä riittää. Raakaversiossani oli sivuja reilu parikymmentä, kun valmiin gradun pitäisi olla vähintään kuutisenkymmentä sivua. Heti kunhan joulut ja uudetvuodet on juhlittu, aion palata takaisin graduni pariin. Kevätlukukaudella saankin ahkeroida ihan olan takaa, mikäli (ja kun) tahdon saada maisterin paperit juhannukseen mennessä.

Onneksi työt tuovat mukavaa ja monipuolista vaihtelua välillä melko ankeaankin graduvuoteeni. UEF-lähettiläshommia on ollut mukavasti pitkin syksyä, ja ne jatkuvat aina toukokuuhun saakka. Syyslukukaudella osallistuin parille eri messuille, vierailin useissa lukioissa Itä-Suomessa sekä tutustutin lähiseutujen lukiolaisia Joensuun kampukseemme – niin ja tietysti vaikutin somessa ahkerasti!

Me lähettiläät osallistuimme syksyllä myös Nenäpäivä-tempaukseen!
Me lähettiläät osallistuimme syksyllä myös Nenäpäivä-tempaukseen!

Lähettiläshommien ja opintojen lisäksi syksyni on kulunut kahden aivan ihanan pikkupojan lastenhoitajana; aloitin nimittäin syyskuussa hoitajana eräässä perheessä. 1- ja 2-vuotiaat pikkumiehet ovat aivan hurmaavia, ja päivät heidän kanssaan ovat aina ihan huippuja! Meillä aineenopettajilla kuuluu muutes opintoihimme pakollisena myös kehityspsykologiaa, jossa käydään läpi ihmisen kehitystä syntymästä kuolemaan. Aikoinani mietin, mitä ihmeen järkeä aineenopettajien on opiskella ihmisen koko elämänkaari – mehän opetamme vain tietyn ikäisiä oppilaita. Mutta noista opinnoista onkin ollut konkreettista hyötyä lastenhoitajan työssäni. Tässäpä siis jälleen huomataan, että yliopistosta saa eväitä niin paljon monipuolisemmin muillekin elämän osa-alueille kuin vain siihen omaan tulevaan ammattiin!

Näihin ajatuksiin päätän vuoden 2014 viimeisen blogipostaukseni. En toivota kenellekään Hyvää Joulua enkä Onnellista Uutta Vuotta, sillä juhlapyhien nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Siispä sen sijaan oikein ihanaa joulua ja vielä parempaa uutta vuotta ihan jok’ ikiselle! 🙂

Sari / suomen kieli ja kirjallisuus, melkein valmis äikänope

 

Syksyinen tervehdys!

Olen Sari Sotti, tuleva äidinkielen opettaja ja yksi uusista UEF-lähettiläistä. Minä ja 11 muuta Itä-Suomen yliopiston opiskelijaa Joensuusta ja Kuopiosta olemme saaneet kunnian toimia yliopistomme markkinoijina ympäri Suomen tämän lukuvuoden ajan. Viisi meistä tulee Kuopion ja seitsemän Joensuun kampukselta. Itse edustan joensuulaisten joukkoa ja myös opinnoissaan pitkälle edennyttä kaartia.

Kun uusia UEF-lähettiläitä alettiin hakea elokuussa, en ollut aluksi ollenkaan varma, haenko ylipäätään edes koko tehtävään. Pohdiskelin mielessäni, onko minulla aikaa tähän ja olenko oikeanlainen tyyppi tehtävään. Lopulta päätin jättää pohdinnat sikseen ja hakea lähettilääksi. Kun kutsu työhaastatteluun tuli, minua jännitti. Kun sitten haastattelun jälkeen sain tietää tulleeni valituksi, totesin itselleni, että onneksi laitoin hakemuksen menemään. Vuoden päästä se olisikin ollut jo liian myöhäistä, sillä silloin minun pitäisi olla jo valmistumaisillani.

Gradu- ja tenttikirjallisuutta

Syyskuussa me kaikki uudet lähettiläät kouluttauduimme kaksi päivää uuteen tehtäväämme; yksi päivä kului Kuopiossa, ja toinen koulutus järjestettiin Joensuussa. Noiden päivien aikana tutuiksi tulivat kaikki työnkuvaamme liittyvät tehtävät, mutta käytännön asioiden lisäksi saimme myös harjoitella tulevaa työtämme muun muassa näytelmien avulla – kaiken tämän lomassa tutustuimme toinen toisiimme. Minä en ainakaan tuntenut ketään muuta lähettilästä entuudestaan, mutta nopeasti alkoi kyllä kaikkien kanssa juttu luistaa! Meillä on kasassa monipuolinen ja osaava porukka, joten uskon, että tästä vuodesta tulee aika mahtava.

Lähettilään tärkeitä tavaroita: edustuspaita ja yliopiston esitteitä

Kun kaikki UEF-lähettilään hommat ovat minulle uutta ja jännittävää, on omien opintojeni puolella kaikki taas tuttua ja turvallista. Aloitin juuri viidennen opiskeluvuoteni nykyisissä opinnoissani, ja tämän lukuvuoden olisi tarkoitus myös olla viimeiseni. Ilmassa on haikeutta, sillä yliopisto-opiskeluaika on ainutlaatuista aikaa niin kaikkine onnistumisen hetkineen kuin tenttiahdistuksineenkin. Samaan aikaan odotan innolla tulevaa opintojen jälkeistä aikaa, sillä valmistumiseni siintää jo aivan lähitulevaisuudessa! Olen 14-vuotiaasta saakka tiennyt, mikä minusta tulee isona ja kohta voin oikeasti sanoa olevani neiti äidinkielen opettaja. Mutta ennen sitä aion ottaa kaiken ilon irti viimeisestä vuodestani Itä-Suomen yliopistossa – niin graduaan väkertävänä opiskelijana kuin UEF-lähettiläänäkin.

Mukavaa syksyä kaikille! 🙂

Sari Sotti, suomen kieli ja kirjallisuus