Tag Archives: #sanna

Matka on vain asennekysymys

Silloin tällöin saan kuulla olevani hullu, kun matkustan kotipaikkakuntani Laihian (se vitsikirjapaikka) ja nykyisen kotikaupunkini Joensuun välillä. Tähän matkaan kuluu usein noin 8 tuntia, eikä se omasta mielestäni tunnu lainkaan pahalta. Joensuun kaverit ovat sitä mieltä, että Laihia on syrjässä ja kaukana ja Laihian kavereilta saan taas kuulla, että olen muuttanut syrjään susirajalle. Ilmeisesti olen siis jonkun mielestä syrjässä koko ajan. Tämä ei kuitenkaan haittaa minua lainkaan. Sitä paitsi, Joensuuhun ja muihinkin kampuskaupunkeihimme muuttaa opiskelijoita ihan ympäri Suomen, joten olen varma, että jonkun mielestä kotimatkani on vielä lyhyt.

matka
Kotipaikkakuntani sijaitsee lännessä ja kampuskaupunkimme idässä. Matka taittuu junalla mukavasti Laihia-Seinäjoki-(Tampere)-Jyväskylä-Pieksämäki-Joensuu tai vaihtoehtoisesti Laihia-Seinäjoki-Tikkurila-Joensuu.

Junamatkat sujuvat usein nopeasti, sillä käytän ajan hyödyksi esimerkiksi opiskellen. Monta oppimistehtävää ja kirjoitelmaa on valmistunut näiden kuljettujen kilometrien aikana, joten aika ei mene siis missään tapauksessa hukkaan. Junan lisäksi Joensuuhun kulkee kätevästi esimerkiksi Onnibussi, joka on opiskelijan lompakolle usein hyvin mieluisa vaihtoehto. Olen myös itse hyödyntänyt Kimppakyyti -sivustoja, joissa tarjotaan kyytejä Joensuusta eri puolille Suomea tai vaihtoehtoisesti, jos joku haluaa jakaa bensakuluja, niin kyytiin saa matkaseuraa näiden sivustojen ansiosta. Matkustaminen on siis tehty helpoksi ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy!

vr aikataulu
Tämän päiväiset juna-aikataulut kulkisivat välin Laihia-Joensuu näin. Vaihtoja on useimmiten kolme ja matkan kesto vaihtelee junasta riippuen. Kuva VR:n sivuilta haulla Laihia-Joensuu.

Toinen juttu, miksi matkustaminen ei juuri tunnu miltään on se, että viihdyn niin hyvin Joensuussa, että pyörähdän vain harvoin kotipaikkakunnallani. Useimmiten käyn syys- tai kevätlukukauden aikana kotona kerran tai kaksi, sillä vanhempia ja lukiokavereita on tietysti kiva nähdä. Joensuuhun on kuitenkin muodostunut niin tärkeä kaveriporukka, harrastukset ja oma koti, että siellä viihdyn mainiosti. Uskon, että jokainen, joka epäröi kotikaupungista pois muuttamista huomaa jossain kohtaa, ettei se olekaan pelottavaa vaan ennemminkin hyvin avartavaa. Suosittelen siis lämpimästi! Voin myös melkein luvata, että mikäli päätät valita Itä-Suomen yliopiston, saat kavereita eri puolilta Suomea ja se vasta onkin avartavaa! Välillä murteemme sekoittuvat niin pahasti, että joillekin sanoille joudutaan kyselemään suomennoksia.

IMG_20160226_071911
Kun päätät muuttaa uuteen kotiin, saattavat edessä olla tuparit. Ja nämä tuparit tietävät useimmiten herkkuja! Suosittelen!

Viimeiseksi vielä opo-opiskelijan vinkki: Kun mietit, minne haluat opiskelemaan, älä tee valintaa kaupunki edellä vaan ala edellä. Suosittelen ottamaan erilaisista aloista selvää ja miettimään, mikä on juuri se Sun Juttu. Tämän jälkeen sinulla on hyvin aikaa selvitellä, missä kaupungeissa alaasi tarjotaan ja millä painotuksilla. Samalla opiskelualalla saattaa nimittäin olla hyvinkin erilaisia painopistealueita, sivuaine- tai pätevöitymismahdollisuuksia kaupungista riippuen. Mikäli valitset kaupungin ensin, tulet automaattisesti rajanneeksi pois paljon sellaisia vaihtoehtoja, jotka sinua varmasti kiinnostaisivat. Kun pääset opiskelemaan tätä alaa, voit myöhemmin tajuta, että jossain muussa kaupungissa oltaisiinkin tarjottu samaa alaa sellaisilla pääainevaihtoehdoilla, jotka olisivatkin kiinnostaneet sinua enemmän. Opiskelupaikan valinta ei siis olekaan pelkkä valinta, vaan prosessi, johon kannattaa käyttää aikaa ja vaivaakin… Mutta, tässä oli kuitenkin vain minun vinkkini ja onneksi jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa haluamallaan tavalla, eikä mikään tapa varmasti ole huono! Tsemppiä siis kaikkien valintoihin! 🙂

IMG_20160219_092029
Opiskelijat ovat liikkuvaista kansaa ja monet tekevät reissuja mielellään myös muihin yliopistokaupunkeihin erilaisiin tapahtumiin. Tässä olemme esimerkiksi matkalla Rovaniemelle opettajaopiskelijoiden vuosittaisille talvipäiville. Reissu olikin kaikin puolin viihdyttävä ja hauska!

Mukavaa viikonloppua teille jokaiselle!

Sanna // Ohjaus

Opopäivien antia

Tiedättekö, mikä oli kaikkein kivointa Valtakunnallisilla Opopäivillä? Tietenkin nähdä mukavia ja iloisia opoja ympäri Suomen!

Osallistuin siis viime viikolla Oulussa järjestetyille opopäiville, jonne oli kokoontunut usea sata opoa eri puolilta Suomea. UEFin pisteellä ollessani sainkin kohdata jo monta tuttua naamaa, joita on tullut viimeisen puolen vuoden aikana vastaan lukiokäynneillä. Tämä sai hymyn huulilleni. Onhan opiskelijan aina mukava päästä jututtamaan niitä, joiden saappaisiin saattaa itsekin tulevaisuudessa hypätä. Reissu oli siis hyvin antoisa!

BLOGI matkalla
Matkantekoa Ouluun. Ihanan luminen sää!

Voisinkin opiskelijana suositella jokaiselle osallistumista kaikenlaisille messuille ja erilaisiin tapahtumiin, joista voitte saada jotain irti tulevaisuuttanne ajatellen.  Aluksi saattaa tuntua orvolta, kun kaikki muut ovat niitä “kokeneita ja osaavia aikuisia.” Voin kuitenkin taata, että myös sinä olet enemmän kuin tervetullut erilaisiin rientoihin mukaan! Onhan sinulla tuoreita näkemyksiä, kuplivaa intoa ja rohkeutta, jota monet varmasti arvostavat. Ja kyllä – Minuakin luultiin näillä Opopäivillä kerran lukioikäiseksi (eikä muuten ollut ensimmäinen kerta), mutta entäs sitten? Kuka kieltää, ettei 22-vuotiasta saisi luulla esimerkiksi 18-vuotiaaksi?

BLOGIopopvselfie
En voinut olla ottamatta selfietä keltaista tiiliseinää vasten!

Listasin muutaman asian, jotka opin tai havainnoin  näiltä Opopäiviltä, vaikka olinkin tänä vuonna ainoastaan näytteilleasettajana.

  1. Hyödynnä kaikki keinot hankkia kesätöitä. Minulla on tavoitteenani saada ensi kesäksi kesätyöpaikka, jossa voin oikeasti olla hyödyksi. Olen kuitenkin kokenut hakemuksella erottautumisen hankalaksi. Siksi kiersin messuilla selvittelemässä ja keskustelemassa alani osaajien kanssa, olisiko heillä ideoita tai tietoa avoimista (piilo-)työpaikoista. Sain muutamia todella hyviä vinkkejä hakemiseen liittyen, vaikka en juuri onnistunut löytämään konkreettisia hakukohteita. Yritys oli kuitenkin hyvä!
  2. Hymyile! Sain monta kommenttia siitä, kuinka mukavaa on, että jaksan hymyillä. Kohtasin sattumalta esimerkiksi viimekesäisen vakioasiakkaani, kun olin kesätöissä mansikanmyyjänä Jyväskylässä. Hän sanoi, että muistaa minut aurinkoisuudestani. Minä muistin hänet juuri samasta syystä oikein hyvin! Hyväntuulisuus siis jää positiivisesti mieleen.
  3. Käytä tilaisuudet hyväksesi. Ruokatauolla tein sen. Laitoin nimittäin Oululaiselle ystävälleni viestiä, että haluaisin nähdä häntä, kun kerrankin olemme samalla paikkakunnalla. Tämäpä onnistui hyvin ja oli ihana jutustella hänen kanssaan pitkästä aikaa! Kannatti siis kokeilla tiukasta aikataulusta huolimatta.
  4. Älä hamstraa liikaa karkkia messuilla. Tästä ei olekaan muuta sanottavaa kuin se, että laukun pohjalta on todella kiva löytää liiskaantunutta suklaata seuraavana päivänä. Tai vaihtoehtoisesti sieltä löytyy tyhjiä karkkipapereita, jotka muistuttavat sinua siitä, että olet possu.
  5. Käytä myös matkustusaika hyödyksesi . Jopa  autolla matkustaessa voi saada paljon aikaan! Itse sain kaksi koulutyötä valmiiksi pelkästään Joensuu-Oulu-Joensuu välillä. Kiireiselle opiskelijalle hyvä keino saada muutama tunti lisää vapaa-aikaa viikonlopulle!
BLOGIständäilyäopop
UEFin ständi näytti tällä kertaa tältä 🙂
BLOGIeducamessuilla ajelees
Tässä myös muisto viikon takaisilta Educa-messuilta. Testailtiin vähän ajosimulaattoria, jossa liika vauhti sai meidät loppujen lopuksi päälaelleen ojaan…

Mukavaa viikkoa teille jokaiselle! 🙂

Sanna // Ohjaus

Opiskelijan joulu

Opiskelijan joululla en tarkoita köyhää joulua samalla tavalla kuin viittaisin auton syttyneeseen bensavaloon kutsumalla sitä opiskelijavaloksi. Ajattelin sitä vastoin kertoa siitä, miten koen joulun opiskelijana. Olen nimittäin huomannut, että joulu tuntuu erilaiselta sen jälkeen, kun kotoa on muuttanut pois.

Jouluaamu alkoi tänään koiran ulkoiluttamisella metsässä. Lunta ei paljoa näy.
Jouluaamu alkoi tänään koiran ulkoiluttamisella metsässä. Lunta ei paljoa näy.

Jouluna minulla on aikaa nähdä perhettäni kotiseudullani. Tätä aikaa voisinkin kutsua minilomaksi, jolloin saan syödä ja levätä niin paljon kuin jaksan ja haluan ilman huonoa omatuntoa. Usein hölläily ei nimittäin kuulu viikkosuunnitelmiini opiskeluaikana, joten joulu eroaa huomattavasti normipäivistäni. Asun opiskelukaupungistani Joensuusta melkoisen kaukana, joten käyn kotona todella harvoin. Tämän vuoksi joulun aika on muuttunut lahjojen odottelun ajasta enemmänkin kotoiluajaksi, jolloin näen myös sisaruksiani pitkästä aikaa.

Tässä yksi siskoltani saamista lahjoista. Rasia on tehty vanhasta videokasetin rasiasta.
Tässä yksi siskoltani saamista lahjoista. Rasia on tehty vanhasta videokasetin kuoresta.
Sisältä löytyi itsetehtyjä makeisia. Nam, ihana idea!
Sisältä löytyi itsetehtyjä makeisia. Nam, ihana idea!

Vaikka joulun aika on kivaa ja rauhallista, on se myös tekevälle tohinatytölle haastavaa, sillä paikallaan ei jaksaisi olla kauaa. Esimerkiksi Snapchat on jouluisin kovassa käytössä ja vaivaan turhilla kuvilla kavereitani jatkuvasti. Tämän moni on varmasti päässyt kokemaan. Täytyy siis myöntää, että kotona oloilun nauttimisesta huolimatta jonkinlainen kaipuu Joensuuhun kulkee kokoajan mukana, sillä kaupunki ja sen ihmiset muodostavat omanlaisensa perheen.

Kuvassa siskoni tuholaiskissa (syö johtoja, kaataa kukkia ja repii suihkuverhoja). Joka on kaikesta huolimatta äärimmäisen söpö ja saanut lempinimekseen Nappisilmä.
Kuvassa siskoni tuholaiskissa (syö johtoja, kaataa kukkia ja repii suihkuverhoja), joka on kaikesta huolimatta äärimmäisen söpö ja saanut lempinimekseen Nappisilmä.

Joulu on myös lemmikkien aikaa. Tämä kuulostaa hassulta, mutta täytyy myöntää, etten haluaisi opiskelija-asuntooni lemmikkiä, sillä se jäisi luultavasti heitteille ja joutuisi olla liikaa yksin, enkä varmaan muistaisi ostaa sille ruokaakaan. Kotona saan siis nauttia kissoista, koirasta ja halutessani voin marssia maatilan tyttönä vaikka navettaan tapaamaan lehmiäkin (tämän teen ehkä kerran viidessä vuodessa).

Pakollinen joulukuva

Kokonaisuudessaan joulu on ihanaa aikaa ja täytyy myöntää, että itse olen ainakin saanut viettää tänään mukavan päivän. Ja vaikka hiukan jännittikin, niin olin ollut jossain määrin myös kiltti. Toivottavasti myös tekin, arvon lukijat 🙂

Mukavaa joulun jatkoa jokaiselle! Se ei nimittäin ainakaan omasta mielestäni vielä ole päättynyt!

Onneksi joulun viettoa voi hiukan harjoitella pikkujouluilla. Näin joulun riemustakin saa nauttia kauemman. PS. Tämä on loppukevennys.
Onneksi joulun viettoa voi hiukan harjoitella pikkujouluilla. Näin joulun riemustakin saa nauttia kauemman. PS. Tämä on loppukevennys.

Sanna // Ohjaus

Mitä väliä vapaa-ajalla?

Välillä mietiskelen itsekseni, mihin kaikki aika katoaa. Tuntuu, että työtä ja tekemistä olisi vaikka millä mitalla. Kaiken lisäksi yliopisto, ainejärjestöt ja Joensuu kaupunkina tarjoavat valtavasti virikkeitä, joihin haluasi tarttua. Joululomaankaan ei ole enää montaa viikkoa ja sitä ennen haluaisi ehtiä tehdä vaikka mitä!

Olenkin hyvä malliesimerkki opiskelijasta, joka täyttää kalenterinsa ihan täyteen (olisin lisännyt siitä kuvan tähän, mutta en kehdannut, sillä siitä en saa kohta itsekään enää selvää).  Opinnot, harrastukset, kaverit, hallitustyöskentely sekä lukiovierailut ympäri Suomen vievät aikaa. Tämä kaikki on todella kivaa ja kehittävää, vaikka välillä opiskelijan on muistettava vain olla ja keskittyä itseensä.

Tässä esimerkki to do-listasta.
Tässä esimerkki to do-listasta.

Yliopisto-opiskelu onkin haastavaa aikaa vapaa-ajan kannalta, sillä itsenäistä työskentelyä on huomattava määrä esimerkiksi lukio-opiskeluun verrattuna. Kalenteria ei voi millään täyttää niin täyteen, kuin lukiossa, sillä silloin aika loppuisi kesken kaiken valmiiksi saattamiseen. Joskus minulla onkin viikkoja, joille on merkitty esimerkiksi vain kaksi luentoa, mutta opiskeluun käytän aikaa silti esimerkiksi 35 tuntia. Lukujärjestys ei siis kerro suoraa sitä, miten paljon aikaa  opiskeluun tulee kulumaan. Tämä saattaa aluksi tuntua haastavalta, mutta siihen tottuu hyvin nopeasti. Tällöin alkaa myös nauttimaan siitä, miten vapauttavaa opiskelu onkaan, sillä opiskelija saa toimia itse itsensä “pomona”. Tällöin myös vapaa-ajan ja opiskelu-ajan välinen raja muuttuu häilyvämmäksi.

Tässä minä ja Tyttöjen Tuvan pikkusiskoni, jonka kanssa saan viettää aikaa, jolla koen todella olevan merkitystä. Kuva ©MikkoEevert
Tässä minä ja Tyttöjen Tuvan pikkusiskoni, jonka kanssa saan viettää aikaa, jolla koen todella olevan merkitystä. Kuva ©MikkoEevert

Välillä pohdinkin itsekseni myös sitä, onko vapaa-aika siis vapaata aikaa vai vapaasti valittavaa aikaa? Itse toteutan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikä tarkoittaa sitä, että minulla oikeastaan onkin paljon vapaa-aikaa.  Itse en nimittäin juuri harrasta “olemista” tai lähinnä sitä, että olisin tekemättä oikeastaan paljon mitään.  Sen sijaan käytän vapaa-aikaani kaikenlaiseen puuhasteluun ja kavereihin.

Viime vappu oli varattu vapaa-ajalle ja hassuttelulle.
Viime vappu oli varattu vapaa-ajalle ja hassuttelulle.

Opiskelijaelämä tarjoaakin paljon mahdollisuuksia aktiiviseen vapaa-ajan viettoon. Musiikkiharrastuksia, teatteria,  liikuntaa monessa eri muodossa, erilaisia kerhoja, järjestötoimintaa, kavereita, tapahtumia ja vaikka mitä. Itse olen ainakin ottanut kaiken ilon irti laajasta tarjonnasta ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille muillekin.

Eilisiä pikkujouluja vietettiin satuteemalla. Kuvasta voit bongata Dalmatialaisen, Heinähatun, Pikku Myyn, Röllin, Minni hiiren ja Peppi Pitkätossun.
Eilisiä pikkujouluja vietettiin satuteemalla. Kuvasta voit bongata Dalmatialaisen, Heinähatun, Pikku Myyn, Röllin, Minni hiiren ja Peppi Pitkätossun.

Olenkin sitä mieltä, että kiikkustuolissa emme muistele sitä, kuin luimme tenttiin vaan juuri sitä, mitä kaikkea kivaa olemme kokeneet. Vapaa-ajan merkitys on siis valtava! Ja palatakseni ajatukseen, että aika vain katoaa johonkin, niin eihän se aika minnekään oikeastaan katoa, vaan siirtyy muistoiksemme. En tiedä onko ylläolevan kuvan Pepiksi pukeutuminen tiedostamatonta vastarintaa siitä, etten tahtoisi koskaan kasvaa aikuiseksi. Ehkä, sillä opiskelijana on hyvä olla.