Tag Archives: Riikka

Fuksitunnelmointia

Eräänä syysaamuna kävellessäni kampuksen halki katselin pihalle kerääntyneitä opiskelijoita. Siellä täällä seisoi värikkäisiin haalareihin pukeutuneita tuutoreita, jotka pitelivät ainejärjestöjensä kylttejä ja maskotteja. Juuri opintojaan aloittelevat fuksit olivat kokoontuneet tuutoreidensa läheisyyteen odottelemaan päivän ohjelman alkua. Puheen sorina, eri väreissä loistavat haalarit ja jännittynyt tunnelma saivat minutkin virittymään, vaikka olinkin vain ohikulkija.

Uuden lukuvuoden aloitus saa yliopiston aina kuhisemaan. Fukseille järjestetään tutustumiskierroksia ja Carelian aulassa jonotetaan lippuja milloin mihinkin bileisiin. Sivukorvalla voi kuulla, kuinka tuutorit opastavat fuksejaan, ihmiset tutustuvat toisiinsa ja vanhat opiskelijat riemuitsevat nähdessään kavereitaan kesän jälkeen.

Fuksivuosi oli ehdottomasti yksi elämäni upeimmista kokemuksista. Heittäydyin uuteen elämänvaiheeseen avoimin mielin ja innostuneesti. Löysin uusia ystäviä ja koin hetkiä, joita yhä muistelen lämmöllä. Vuosi ei kuitenkaan täyttynyt pelkästä sosiaalisesta pöhinästä ja riemukkaista hetkistä. Siihen liittyi myös paljon epävarmuutta. Muistan, kun soitin vanhemmilleni ja kerroin, että minusta tuntuu kuin minulla ei olisi kaikki langat käsissäni. Tuntui, että oli niin paljon opittavaa ja muistettavaa, että en pysty hahmottamaan kaikkea. Pelkäsin, etten koskaan pysty navigoimaan yliopistolla ja järjestelemään asioitani sellaisella varmuudella kuin näin vanhempien opiskelijoiden tekevän.

Juuri kokemani epävarmuuden ja jännityksen takia muistelen fuksivuottani hymyssä suin. On hassua ajatella, että epäilin kykyjäni. Näin neljännen vuoden opiskelijana voin vakuuttaa, että aivan kaikki oppivat kyllä toimimaan uudessa ympäristössään. Toisaalta jännityksen voittaminen ja uusista haasteista selviytyminen ovat kokemus, jota en halua koskaan unohtaa. Fuksivuosi oli niin hienoa aikaa siksi, että uskalsin sukeltaa uuteen ja tuntemattomaan, ei siksi, että olisin ollut itsevarma ja valmis opiskelijaelämän asiantuntija etukäteen.

Kohti uutta seikkailua!

Monilla uusilla opiskelijoilla – itseni mukaan lukien – fuksivuosi tuo tullessaan myös muita uusia haasteita kuin opiskelun aloittamisen. Muutin tuolloin pois vanhempieni luota ja jätin pikkuisen kotipaikkakuntani. Itsenäinen asuminen vaatii aluksi harjoittelua. On pestävä pyykit, laitettava ruokaa ja maksettava vuokra.

Käytännön askareiden opettelun lisäksi mieltä saattavat kuormittaa monet pohdiskelut. Muistan, kuinka opintojen alussa luennoitsija sanoi, että nyt te alatte pikkuhiljaa rakentaa ammatti-identiteettiänne. ”Ammatti-identiteettiä?!? Minullahan on vielä oman henkilökohtaisenkin identiteetin pohdiskelu kesken! Tulinkohan tänne liian aikaisin? Olenkohan edes aikuinen vielä?” ajattelin. Jossain vaiheessa puolestaan mieltäni vaivasi epäilys, olenko lainkaan oikealla alalla. Mietin, miksi en edes harkinnut esimerkiksi oikikseen hakemista. Jälleen voin kuitenkin todeta, että nämäkin huolet ovat kaikonneet ajan kanssa. Koen olevani oikealla alalla, ja kyllä se ammatti-identiteettikin on alkanut vihdoin itää.

Tällä tekstillä toivon voivani rohkaista sinua – tuleva tai nykyinen fuksi – liittymään hyvillä mielin osaksi syksyisin yliopistolla viriävää elämää. Fuksivuosi tarjoaa mahdollisuuden kokea monia hienoja asioita. Se tuo tullessaan myös haasteita – jokaiselle omanlaisensa. Et ole kuitenkaan yksin, sillä tuutorit, henkilökunta ja uudet kaverit ovat tukenasi. Luultavasti muutaman vuoden päästä voit hymyillä ja muistella kommelluksiasi huvittuneena. Muista myös levätä ja antaa itsellesi aikaa sulatella kaikkea uutta!

Riikka // Psykologia

 

Luonnon- ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät!

Luonnon- ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät – Kirsi, Riikka ja Sohvi!

Minä oon Kirsi, 22-vuotias neljännen vuoden ympäristö- ja biotieteiden opiskelija. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut luonnosta. Vapaa-aika kului ulkona, joko kiviä keräillen ja murskaten (jos sisällä olisi ollut timanttiesiintymä), koiran kanssa lenkkeillen tai tähtitaivasta tuijotellen. Olisin halunnut NASAan avaruustutkijaksi tai astronautiksi, mutta en olisi uskaltanut mennä avaruusaluksen kyytiin. Myöhemmällä iällä minua alkoi kiinnostaa ilmastonmuutos sekä kestävä kehitys, sillä uutisia mitä kauheimmista asioista alkoi ilmestyä lehtiin ja nettiin. Monet asiat tuntuivat olevan sellaisia, mitkä olisi voinut esimerkiksi lainsäädännöllä kieltää. Halusin päästä alalle, jonka kautta voin saada uusia tuulia ennaltaehkäisemiseen niin, että luonto ei kärsi ja ihmiset eivät saa haitallisia terveysvaikutuksia.

Ympäristötieteen koulutusohjelma tuli vastaan lukiossa alanavalintatestejä tehdessä. Olen koko elämäni asunut Kuopiossa ja Itä-Suomen yliopisto tuntui luonnolliselta paikalta opiskella. Katselin vaihtoehtoja myös muualta Suomesta, mutta meidän yliopistossa tuntui olevan laadukkainta ja laaja-alaisinta opetusta muihin yliopistoihin verrattuna. Meidän alalla on monia suuntautumisvaihtoehtoja ja haluaisin suuntautua niin, että pääsisin työskentelemään esimerkiksi lainsäädännön tai valvonnan parissa. Niin pääsisin varmistamaan, että ympäristöä eikä ihmisiä vahingoiteta.

Paras hetki UEF:ssä on ollut samojen mielenkiinnon kohteiden jakaminen uusien kavereiden kanssa. On mahtavaa jutella itselleen tärkeistä asioista ja lähellä olevat ihmiset jakavat samat arvot. Olen saanut sitä kautta ihania uusia kavereita, joiden kanssa tykkään puuhailla vapaa-ajalla kaikkea, ompeluilloista sushintekoiltoihin ja prinsessajuhliin!

 

Täällä kirjoittelee toisen vuoden biologian opiskelija Riikka. Ikää on minulle kertynyt kaksikymmentä vuotta, joista nyt reilu vuosi on mennyt Joensuussa asustaen ja opiskellen. Olen alunperin kotoisin Nilsiästä, Pohjois-Savosta. Reitti SavostaKarjalaan on kulkenut Kanadan kautta, jossa kävin IB-lukion. Kanadaan minut sai lähtemään kiinnostus ympäristöasioista ja yhteiskunnalliseta vaikuttamisesta, joihin kouluni siellä painottui hyvin paljon.

Lukion jälkeen olin varma, että haluan jatkaa opiskelua ympäristöasioiden parissa. Parin vuoden ulkomaanreissun jälkeen tuntui myös siltä, että haluan takaisin Suomeen yliopistoon. Päädyin valitsemaan ympäristö- ja biotieteiden hakukohteen, mutta en aluksi ollut varma, hakisinko Kuopioon ympäristötieteisiin vai Joensuuhun biologiaan; molemmat vaihtoehdot vaikuttivat kiinnostavilta. Lopullisen valinnan tein, kun huomasin, että Joensuussa oli mahdollista opiskella myös aineenopettajaksi. Luonnon lisäksi kiinnostuksenkohteisiini on aina kuulunut myös lapsi ja -nuorisotyö, joten opettajan ammatti oli ollut harkinnassa pitkään.

Nyt kun on vähän yli vuosi biologian pääaineen ja maantieteen sivuaineen opintoja takana, olen edelleen todella tyytyväinen valintaani. Joensuu on osoittautunut mukavaksi kaupungiksi ja biologian laitos Natura-rakennuksessa muotoutunut kuin toiseksi kodiksi.

Paras hetki UEF:issa: Vaikea valita yhtä tiettyä hetkeä, mutta varmasti kaikki top 3 hetket sijoittuvat ainejärjestömme Mikrovilluksen tapahtumiin ja arkisiin kahvitteluhetkiin ainejärjestömme huoneella, kopilla.

 

Mie oon Sohvi, 24-vuotias kuudennen vuoden matematiikan aineenopettaja- ja luokanopettajaopiskelija. Kotoisin olen Kuopiosta, joten olen syntyperältäni kiero savolainen. Joensuuhun olen kuitenkin kotiutunut niin hyvin, että karjalan murre on nykyisin osa minua, vaikka se kuopiolaisia kavereitani hiukan naurattaakin.

Lukion jälkeen olin päättänyt haluavani opiskelemaan Jyväskylään tai Tampereelle, mutta hain kuitenkin myös Joensuuhun. Vanhassa hakusysteemissä pystyi saamaan monta opiskelupaikkaa ja lopulta päädyin opiskelemaan Joensuuhun, koska siellä matematiikan opettajakoulutus tarjosi kaikista monipuolisimman opettajanpätevyyden luokanopettajan sivuaineesta johtuen. Hetkeäkään en ole valintaani katunut. Joensuussa parasta on ollut se, että pääsee pyörällä liikkumaan paikasta toiseen, kampus on hyvin tiivis ja ihmiset ovat todella mukavia.

Opintojeni ohella olen työskennellyt oman lajini uinnin parissa valmentajana. Valmentaminen on ollut minulle hyvää vastapainoa opinnoilleni, koska valmentaessa on ollut pakko unohtaa omat huolet ja keskittyä täysillä kehittämään muita. Opintoni ovat antaneet minulle myös varaa joustaa ja kouluttaa itseäni myös valmentamisen saralla, joten olen pystynyt opintojeni ohella opiskelemaan ammattivalmentajaksi.

Parasta UEFissa on se, että voin lukea sivuaineeksi lähes mitä vaan. Opintoasioissa myös autetaan tehokkaasti esimerkiksi minun lukihäiriöni on huomioitu kurssieni opetuksessa. Opintoni ovat myös tarjonneet minulle mahdollisuuden tehdä harjoittelun ulkomailla ja näin pystyin viettämään syyskuun Belgiassa tehden viimeistä opetusharjoitteluani.

 

Odotamme kaikki innolla lähettiläsvuotta ja tulevia lukiovierailuja!

<3: Kirsi, Riikka ja Sohvi