Tag Archives: pääsykokeet

Pääsykokeet – miten ja kuka niistä pääsee läpi?

Lupaavasta alusta ja otsikosta huolimatta en aio antaa teille pääsykokeisiin lukuvinkkejä. Tai mitään muitakaan vinkkejä. Sori. En ole koskaan itse tajunnut niitä, joten ajattelin kertoa jotain sellaista, jonka olen tajunnut:

pääsykokeet eivät ole älykkyystesti.

 

Pääsykokeet eivät ole älykkyystesti. Ihan niin kuin rillitkään eivät kerro älystä vaikka niin joskus kuvitellaan.
Pääsykokeet eivät ole älykkyystesti. Ihan niin kuin rillitkään eivät kerro älystä, vaikka niin joskus kuvitellaan.

 

Kuka tahansa ei pääse pääsykokeista läpi eli saa hyväksymiseen tarvittavia pistemääriä, sillä pääsykokeiden tarkoitus on karsia. Niiden avulla pyritään seulomaan sopivaa opiskelija-aineista, mitä sellainen aines ikinä onkin.

 

Seulominen ja sopivuus eivät tarkoita sitä, että opiskelijan kannattaisi varata Uuden Minuuden Retriittikurssi juuri ennen kokeita muuttuakseen sopivaksi vaan sitä, että kannattaa hakeutua sellaiselle alalle, joka kiinnostaa.

 

Pääsykokeet siis seulovat. Ne eivät kuitenkaan mittaa sitä, onko kokelas älykäs, kaunis, rakastava, inhimillinen, ihmisenä arvokas. Siispä tyhmä voi päästä pääsykokeista läpi. Inhottava ihminen voi päästä pääsykokeista läpi. Ruma voi päästä pääsykokeista läpi. Ja niin edelleen. Pääsykokeet kun mittaavat usein soveltuvien taitojen ja tietojen ohessa motivaatiota. Se on jujuna silloin, kun kysytään pienellä präntättyä yksityiskohtaa pääsykoekirjojen sivulta 8332995.

 

Suurin osa heistä, jotka hakevat esimerkiksi kauppatieteelliseen, ovat käyneet lukion tai muita vastaavia opintoja. Jos lukiossa ei oppinut anerobisia reaktiota eikä muistamaan Aleksanteri Suuren valloitusretkiä, niin on oppinut toivottavasti jotakin itsestään.

 

Nimittäin sen, että miten minä opin.

 

Oppiminen on aivotyötä. Aivot tarvitsevat energiaa. Pullassa on energiaa.
Oppiminen on aivotyötä. Aivot tarvitsevat energiaa. Pullassa on energiaa. Siispä kaavalla pulla = oppiminen.

 

Kun tietää, sopivatko itselle lyhyet tauot, sateenkaarivärein koristellut kirjat, juoksulenkit välissä vai kimpassa keskusteleminen, on jo pitkällä pääsykokeissakin.  Paljon pidemmällä kuin silloin, kun plärää hädissään vielä lukematta olevia pääsykoekirjoja ja laskeskelee, kuinka monta sivua on vielä lukematta ja miten monta asiaa oppimatta.

 

Stressaamisesta voi olla hyötyä. Turhaan stressaamisesta ei. Pääsykokeet eivät ole toivottavasti kenenkään elämän koho- tai taitekohta. Uusia mahdollisuuksia tulee aina.

 

Kesä tulee aina.

 

Ja oikeanlainen kesä näyttää tältä.
Ja oikeanlainen kesähän näyttää tältä.

 

Tsemppiä kaikille!

 

– Anleena, kauppatieteet

Jännitystä ilmassa – valintakokeisiin valmistautuminen

Ylioppilaskirjoitukset ovat nyt ohitse ja monet alkavat pikku hiljaa, jos eivät ole vielä ehtineet, valmistautua loppukevään ja alkukesän valintakokeisiin. Itä-Suomen yliopistossa valintakokeet vaihtelevat aineistokokeista kirjallisuuden pohjalta laadittaviin kokeisiin. Joillekin aloille alun kirjallisen osuuden läpäisseille järjestetään vielä soveltavuuskokeet kun taas jotkut pääsevät sisään pelkillä papereilla. Vaikka tuntuu, että yo-kirjoitukset menivät ehkä päin puuta, niin nou hätä; monille aloille voi vielä päästä myös pelkkien pääsykoepisteiden varassa.

2012 keväällä pääsykoekirjat käsittelivät sosiaalipsykologiaa ja ihmistieteiden filosofiaa. Muistiinpanot ovat yhä tallessa.
2012 keväällä psykologian pääsykoekirjat käsittelivät sosiaalipsykologiaa ja ihmistieteiden filosofiaa. Muistiinpanot ovat yhä tallessa.

Itselläni kävi vuoden 2012 hauissa niin hyvä tuuri, että opiskelupaikka napsahti ensimmäisellä yrittämällä. Osaan kertoa omasta pääsykokeisiin valmistautumisestani siis yhden kevään pohjalta. Yo-kirjoitusten jälkeen pidin noin puolentoista viikon lukutauon, jolloin en vielä  vilkaissutkaan pääsykoekirjoja. Hetken hengähdyksen jälkeen kirjoihin jaksoi lähteä paneutumaan kunnolla. Meillä psykologiassa pääsykoetta varten opiskellaan kahta kirjaa, joista toinen käsittelee aina filosofiaa ja toinen psykologiaa. Kirjat vaihtuvat parin vuoden välein. Oma taktiikkani oli lukea ensin kumpikin kirja kertaalleen läpi, jonka jälkeen kolusin ne uudestaan kirjoittaen samalla muistiinpanoja. Useampaa lukukertaa en tarvinnut, sillä loppuajan kertailin muistiinpanojani. Valmistauduin Joensuun lisäksi Helsingin psykologian pääsykokeeseen jään koputtelu –asenteella, mutta Joensuu oli itselleni se, johon oikeasti panostin. Väitän, että kolmanteen erilliseen pääsykokeeseen valmistautuminen olisi ollut tuolle yhdelle keväälle liikaa, eli kannattaa tarkkaan harkita, mihin haluaa keskittyä.

Pääsykoeturhautumista tuli purettua visuaalisin keinoin
Pääsykoeturhautumista tuli purettua visuaalisin keinoin
Oma pääsykokeeni näytti tältä
Oma pääsykokeeni näytti tältä

Pääsykokeeseen valmistautuminen muistutti yo-kokeisiin pänttäämistä, ja lukuhetket sisälsivät niin oivaltamisen iloja kuin suuria turhautumisen hetkiä. Muistan tuon kevään ajalta muutaman päivän pätkän jolloin olin todella toivoni menettänyt. Olin esimerkiksi kirjoittanut eräänlaiseen päiväkirjaani seuraavan pätkän: ”…Joensuun kirjoja minä olen tosissani yrittänyt lukea, mutta se on rasittavan hidasta ja pelkään, että aika loppuu kesken. En tälläkään hetkellä muista olennaisimpia asioita, enkä ymmärrä kaikkea..”. Suurta epätoivoa on siis tullut koettua, mutta niistäkin on selvitty.

Lopulta reipas pänttääminen palkittiin opiskelupaikalla maailman mielenkiintoisimpaan ammattiin
Lopulta reipas pänttääminen palkittiin opiskelupaikalla maailman mielenkiintoisimpaan ammattiin

Pari päivää hatun juhlimisen jälkeen saapui se oman elämäni kannalta hyvinkin ratkaiseva päivä: Joensuun pääsykoe. Psykologiassa pääsykoe sisältää kahdesta kolmeen laajaa esseekysymystä, jotka mittaavat laadullisen tiedon haltuunottoa ja sen soveltamista. Kokeesta poistuttuani minulla oli tunne, että olin onnistunut ihan hyvin, mutta en riittävästi. Uskoin, että sisäänpääsy olisi vaatinut jonkinlaiset superesseet, mutta kuinkas kävikään. Se, että tein parhaani riitti, ja sillä pääsin myös opiskelemaan. Ja mikä olikaan tarinan opetus? Älä heitä toivoasi, sillä sinulla on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin kaikilla muillakin!

Takatakatakatalvisin terveisin:

Maiju, psykologia