Tag Archives: Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Lemmikkien ja opiskelun yhdistäminen

Lemmikkien omistamisen ja opiskelun yhdistäminen on aihe, joka herättää paljon kysymyksiä. Oma kokemukseni lemmikeistä rajoittuu koiriin, joten tämäkin teksti on pitkälti koiranomistajan näkökulmasta laadittu. Kun pääsin viisi vuotta sitten opiskelemaan, minulla oli jo kaksi labradorinnoutajaa, neljävuotias Hugo ja vuoden ikäinen Huima. Minulle oli itsestään selvää, että pojat muuttavat mukaani Joensuuhun, sillä sen lisäksi, että koirat ovat minulle rakkaita perheenjäseniä, niin myös harrastukseni pyörivät pitkälti niiden ympärillä.

Tähän tekstiin kokoan asioita, joihin olen itse törmännyt, kun ihmiset ovat miettineet, onnistuuko opiskelun ja lemmikkien omistamisen yhdistäminen. Nämä ovat pelkästään minun omia kokemuksiani, mutta toivottavasti niistä on asiaa pohtiville apua! Lisäksi tulee muistaa, että opiskelualakohtaiset erot vaikuttavat siihen, kuinka paljon opiskelu rajoittaa kotona vietettyä aikaa.

Tässä tuore kuva minusta ja meidän nykyisistä koirista, 10 viikkoisesta Varjosta ja 6-vuotiaasta Huimasta. Hugosta jouduimme valitettavasti luopumaan helmikuussa.

ASUMINEN

Joensuussa opiskelija-asuntoja tarjoava Joensuun Elli ja Kuopion Opiskelija-Asunnot Oy Kuopas sallivat lemmikkien asumisen yksiöissä ja perheasunnoissa. Soluasuntoihin lemmikkejä ei saa ottaa. Yksityisillä vuokranantajilla käytännöt vaihtelevat. Joensuussa opiskelija-asunnot sijaitsevat koiran omistamisen kannalta mukavilla paikoilla. Itse asun aivan Joensuun keskustassa, mutta lyhyen kävelymatkan päästä löytyy useita kivoja lenkkireittejä.

OPISKELIJAELÄMÄ

Lemmikit vaativat aikaa ja huolenpitoa, jotkut toisia enemmän. Opiskelujen alussa halusin itse osallistua opiskelijatapahtumiin murehtimatta kotiin jääviä koiria, joten Hugo ja Huima jäivät vanhemmilleni muutamaksi ensimmäiseksi opiskeluviikoksi. Tämä oli toimiva ratkaisu, sillä alussa ainejärjestön tapahtumista oli helppo löytää ystäviä. Syksyn ensimmäinen opiskeluviikko sekä vappu ovat aina täynnä erilaista tekemistä, mutta muutoin tapahtumia on harvemmassa. Jos koirasta siis haaveilee, niin opiskelujen alku ei ehkä ole paras aika sen ottamiselle, jos haluaa osallistua aktiivisesti myös tapahtumiin!

Sosiaalisena koirana Huima on kulkenut välillä mukanani opiskelijatapahtumissa. Tässä Huima toimittamassa rastikoiran tehtävää vuoden 2017 kaupunkisuunnistuksessa.

AIKA

Lemmikit ja erityisesti koirat vaativat omistajaltaan aikaa ja olenkin usein törmännyt väitteeseen, että opiskeluaika ei sovi koiran hankkimiseen ajanpuutteen vuoksi. Tässä kohtaa haluan erityisesti korostaa, että se, paljonko aikaa on opiskelujen ulkopuolella käytettäväksi, riippuu paljon opiskelualasta. Biologian opiskelijana koen, että tällä hetkellä minulla on enemmän aikaa koirilleni, kuin koskaan työelämässä tulee todennäköisesti olemaan.

Labradorinnoutajien kanssa tarvitsee harvoin opiskella yksin.

Pystyn suunnittelemaan viikkoni läsnäolopakollisten opintojen ympärille siten, että meillä on rauhallisempia päiviä ja päiviä, jolloin käydään pitkillä metsäretkillä ja puuhaillaan paljon yhdessä. Koirat pakottavat minut kolmasti päivässä pihalle kiireisinäkin opiskelupäivinä, mikä on hyvä, sillä raikkaassa ilmassa käymisen jälkeen ajatus kulkee ja jaksan keskittyä paremmin. Toki on myös viikkoja, kun mietin, miten ehdin lenkittää koirat, nähdä kavereita ja lisäksi vielä opiskella, mutta pääasiassa aikaa koirille riittää paljon. Kannattaa kuitenkin miettiä, mihin itse haluaa aikansa käyttää!

RAHA

Lemmikkien omistaminen vaatii rahaa. Lemmikin laji ja koko vaikuttavat suuresti esimerkiksi siihen, kuinka paljon rahaa täytyy varata kuukausittain ruokkimista varten. Minulle on tärkeä, että koirani saavat laadukasta ruokaa syödäkseen. Seuraan ajankohtaisia tarjouksia ja saatan ostaa kerralla useammankin säkin ruokaa. Ruoan lisäksi tulee huomioida eläinlääkäriin menevät kulut. Omat koirani ovat aina olleet vakuutettuja, sillä isommat terveysongelman koittaessa haluan olla varma, että minulla on rahaa koiran hoitamiseen. Yleisesti pääkaupunkiseutuun verrattuna Joensuussa eläinlääkärillä koiran käyttäminen on huomattavasti halvempaa.

Itse olen ollut kesätöissä, ja lisäksi olen työskennellyt epäsäännöllisesti opintojen ohessa. Olen myös nostanut opintolainaa silloin, kun olen kokenut tarpeelliseksi. Rahaa ei ole aina ollut paljoa ylimääräistä, ja joskus olen joutunut tekemään kompromisseja omien hankintojen ja koirille tarpeellisten asioiden välillä, mutta en ole kokenut tätä ongelmana.

YSTÄVÄT

Yhteisten kiinnostuksen kohteiden kautta on helppo löytää ystäviä ja tämän olen saanut kokea myös koirien suhteen. Fuksiaisissa aloin juttelemaan muutaman vanhemman vuosikurssilaisen kanssa, jolla oli koiria, ja nykyään olemme hyviä ystäviä! Myös paikallisen koiraharrastusseuran kautta olen saanut paljon uusia kavereita. Ainejärjestömme Mikrovillus ry järjestää vuosittain fukseilla harrastusinfon, johon vanhemmat opiskelijat tulevat esittelemään omia harrastuksiaan, joten sieltäkin voi löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Hugo ja Huima Vapun vietossa!

Toivottavasti tästä oli apua sellaisille, jotka harkitsevat lemmikin hankkimista opiskeluaikana. Vaikka aikaa ja rahaa saa kulumaan, niin lemmikit antavat paljon iloa ja jaksamista arkeen!

Kreeta // Biologia

LUONNONTIETEIDEN JA METSÄTIETEIDEN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Tällä viikolla esittelyvuorossa ovat LuMetin tiedekunnasta Heta, Roosa ja Santeri.

Heta, 22, Ympäristö- ja biotieteet

Moikka!

Mun nimi on Heta ja olen 22-vuotias kolmannen vuoden ympäristötieteen opiskelija. Olen ihan syntyperäinen Savon sydämen, mualiman navan, eli Kuopion asukas. Savo ei lähde minusta, enkä kyllä minäkään Savosta! Miksipä sitä olisi muualle hakenutkaan opiskelemaan, kun täältä löytyy loistava yliopisto ja juuri itselle sopiva ala.

 

Minulla ei ole koskaan ollut mitään varsinaista haaveammattia, ja tulevaisuuden suunnitelmani ovat muuttuneet aika monta kertaa tässä vuosien varrella. Ennen yliopisto-opiskeluja olen käynyt sosiaali- ja terveysalan kaksoistutkinnon. Niiden opintojen alussa ajattelin jatkavani sairaanhoitajaksi tai fysioterapeutiksi ja myöhemmin puolestaan ajattelin farmasian olevan haaveideni opiskeluala. Kuitenkin abivuoden lähestyessä aloin kiinnostua enemmän ja enemmän ympäristöasioista ja aloin pohtia, olisiko farmasia kuitenkaan minulle oikea vaihtoehto. Itä-Suomen yliopiston abipäivillä kävin kuuntelemassa esittelyn biologian opinnoista ja silloin päätin, että toi on se mun juttu! Joensuuhun opiskelemaan hakeminen ei kuitenkaan houkutellut, sillä en halunnut muuttaa pois Kuopiosta. Opon avustuksella löysinkin sitten ympäristötieteen hakukohteen ja huomasin, että Kuopion ympäristötieteen laitos ja Joensuun biologian laitos olivat yhdistymässä ympäristö- ja biotieteiden laitokseksi. Päätin sitten hakea opiskelemaan Kuopioon ympäristötieteen pääaineeseen ja pääsyni opiskelemaan oli kyllä unelmieni täyttymys!

 

Opiskelujen ulkopuolella vapaa-aikaani vietän luonnossa koirani Novan kanssa seikkaillen sekä esimerkiksi ainejärjestötoiminnassa pyörien. Syksyisin, iltojen pimetessä, nautin glögistä kynttilöiden valossa sarjoja katsellen. Talven lähestyessä sisäinen käsityöihmiseni herää henkiin, jolloin sukkien neulominen saattaa mennä jopa tenttiin lukemisen edelle.

 

UEF-lähettiläänä haluan kannustaa ihmisiä hakemaan yliopistoon ja auttaa löytämään juuri sen itseä kiinnostavan alan. Jos tulee jotain kysyttävää tai haluat tietää esimerkiksi ympäristötieteen opiskeluista enemmän, niin ota ihmeessä yhteyttä lähettiläiden somekanavien kautta!

Roosa, 23, Biologia

Moikka kaikille!

Olen Roosa ja opiskelen (toivottavasti) viimeistä vuotta biologiaa Joensuun kampuksella. Tarkoituksena olisi siis vuoden päästä saada filosofian maisterin paperit käteen ja siirtyä seuraaviin elämän haasteisiin. Olen kotoisin täältä Pohjois-Karjalan perukoilta Lieksasta, mutta Joensuuhun muutin viitisen vuotta sitten opintojen perässä. Joensuu oli minulle toki entuudestaan tuttu ja se on mielestäni rikkaus, että näinkin lähellä on huippuyliopisto tarjolla. Pohjois-Karjala on leppoinen paikka ja myös muualta tulevat kotiutuvat tänne varmasti!

 

Tiesin jo varhaisessa vaiheessa, että haluan suuntautua luonnontieteelliselle alalle. Halusin tehdä töitä oikeasti tärkeiden asioiden, eli meidän ihmistenkin ympäristön, piirissä. Opiskelin lukiossa kemiat, fysiikat, biologiat ja pitkän matikan. Hainkin alun perin opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon kemiaa ja pääsinkin. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana jouduin kuitenkin antamaan terveydelle periksi ja toteamaan, ettei labrahommat oikein sovi yhteen minun kehoni kanssa.

 

Löysin siis itseni pohtimassa, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi. Tällöin sain tietää, että tietyissä tilanteissa on mahdollista vaihtaa pääainetta tiedekunnan sisällä. Joten päätin kokeilla sitä seuraavaksi ja hain pääaineenvaihtoa kemiasta biologiaan. Tällöin pidin myös välivuoden, kun odottelin tietoa hakemukseni tilasta. Ja kun tieto hyväksymisestä tuli, olin enemmän kuin innoissani aloittamassa uusia opintoja. Nyt aivan opintojeni loppu metreillä voin todeta, että kaikella, mitä elämässä tapahtuu, on tarkoitus ja että tämä ala oli oikeasti se oikea valinta minulle! Olen suuntautunut opinnoissani asiantuntijapuolelle ja UEFin tarjoamien monialaisten sivuaineopintojen vuoksi olen saanut hyvin monipuolisen kuvan ympäristöasioista.

 

Opiskelijaelämään kuuluu paljon muutakin kuin vain opiskelua ja luennoilla istumista. Opiskelijatapahtumat ja Sykkeen tarjoamat liikuntamahdollisuudet (oma suosikkini on ehdottomasti ilmajooga!) tuovat vastapainoa kirjastossa istumiselle ja tietokoneen ruudun tuijottelulle. Opiskelijaelämän piakkoinen päättyminen tekeekin oloni hieman haikeaksi. Olen saanut opinnoilta ja yliopistolta niin paljon, kaikki nämä vuodet ovat opettaneet minua ihmisenä ja olen oppinut itsestäni todella paljon.

Santeri, 22, kemia, matematiikka ja fysiikka

Moro kaikille!

Minä oon Santeri, 22-vuotias toisen vuoden kemian, matematiikan ja fysiikan opiskelija. Kiinnostuin luonnontieteistä enemmän lukion loppupuolella ja päätin lähteä opiskelemaan niitä tänne Itä-Suomen yliopistoon. Vapaa-ajalla tykkään harrastaa kaikenlaista tietokoneista urheiluun. Toimin myös meidän kemian ainejärjestön Bunsenin tapahtumavastaavana sekä some- ja tiedotusvastaavana. Tykkään siis pitää itseni aika kiireisenä!

Vielä ennen lukiota mulla ei ollut oikein tietoa, että mitä haluaisin tehdä. Meninkin aluksi ammattikouluun, josta vaihdoin kuitenkin lukioon parin ensimmäisen kuukauden jälkeen. Lukion alussa kaikki kiinnosti aika tasapuolisesti, mutta loppua kohden alkoivat kemia ja matikka kiinnostaa eniten. Nyt vuoden opiskelujen jälkeen päätökseni tuntuu yhä oikealta!

Luonnontieteet tuntuvat varmasti monelta tosi tylsältä ja vaikealta asialta. Niin mäkin ajattelin ennen, mutta täällä yliopistossa on saanut huomata, että ennen tosi vaikeilta tuntuvat asiat ovatkin aika simppeleitä. Esimerkiksi yliopistomatikka eroaa lukiosta tosi paljon, asioita pyritään todistamaan ja ymmärtämään aivan juurta jaksaen, joten väkiselläkin siinä oppii asiat hyvin!

Itä-Suomen yliopisto on tarjonnut minulle mahtavan oppimisympäristön. Parasta täällä UEF:ssa on ehdottomasti samanhenkiset opiskelijatoverit. Olen innoissani siitä, että pääsen edustamaan Itä-Suomen yliopistoa UEF-lähettiläänä! Olen aina tykännyt kertoa toisille siitä, mikä minua itseä kiinnostaa ja nyt pääsen sitä toteuttamaan tässä toimessa. Nähdään siis vierailuilla!

Tunnelmia abipäiviltä

Itä-Suomen yliopistolla oli tällä viikolla abipäivät ensin maanantaina Kuopion kampuksella ja perjantaina Joensuun puolella. Me lähettiläät olimme tietysti mukana molemmissa! Olimme sekä UEF:in virallisella ständillä, että oman alamme esittelyissä. Päivät olivat väsyttäviä, mutta innokkaita tulevia yliopisto-opiskelijoita oli kiva tavata. Lisäksi myös ainejärjestöillä oli omia ständejä, joissa oli nähtävää ja ihmeteltävää.

Kuopion abipäivässä maanantaina kävi myös erityinen vieraileva tähti, tubettaja eeddspeaks eli Eetu! Hän tutustui lähettiläiden työhön, kierteli ständeillä sekä kävi testaamassa kehitteillä olevia oppimisympäristöjä. Saimme testata esimerkiksi hololens-laseja, jotka loivat oikeaan ympäristöön virtuaalisia elementtejä langattomasti. Olimme virtuaalilaboratoriossa, katselimme 3D-kuvaa (tulevaisuuden selfie) sekä pelailimme ammuntapeliä, jossa seinästä ilmestyviä olentoja piti ampua sormia naputtelemalla. Jutustelimme Eetun kanssa lisäksi muun muassa digitalisaatiosta ja otimme, tottakai, selfieitä hänen kanssaan! Pian varmaan näemme videon vierailupäivistä hänen kanavallaan, stay tuned!

img-20161114-wa0014
Henri, Eetu ja minä yliopiston edustalla.
20161114_134032
Pakkohan se oli ottaa selfie hololens-lasit päässä!

Oman alan esittelyissä molemmilla kampuksilla antoisinta oli nähdä potentiaalisia alasta kiinnostuneita! Toivon vain, että kuuntelijat olivat yhtä innoissaan kuin minä. Tein esittelyt yhteistyössä laitoksen edustajan kanssa, ja vaikka olen kuullut hänen kertomansa esimerkit alastamme jo useaan kertaan, joka kerta minut valtaa sama innostuneisuuden ja ihailun tunne: ”Vau, tota mäkin haluan tehdä tulevaisuudessa!”. Yritin tartuttaa oman tunteeni myös kuulijoihin ennen kuin kerroin opiskelun haastavuudesta…

Meillä oli esillä uravalintatesti, joka leikkimielisten kysymysten avulla kertoo, mitä alaa Itä-Suomen yliopistossa juuri sinun kannattaisi ehkä opiskella. Testi osoittautui melko suosituksi, ja osalle se antoi juuri oikean alan ja osalle hieman mietittävää. Minulle testi ei tarjonnut sovellettua fysiikkaa, vaan biolääketiedettä, fysiikan, matematiikan ja kemian opettajaa, sekä edellä mainittuja ilman opettamista. Kumpiko tässä nyt on hukassa, testi vai minä? Ei se sentään ihan metsään mennyt, vaan tarjosi kuitenkin luonnontieteitä.

20161118_123719
Rubikin kuutio tarjosi taukoviihdettä ständillä.

Ständillä oli osan päivästä hiljaista, koska suurin osa abeista oli kuuntelemassa alakohtaisia esittelyitä. Siksi kesken päivän saattoi onneksi pitää piristäviä kahvi- ja kiertelytaukoja, jolloin oli aikaa käydä tsekkaamassa kaikki muutkin ständit. Välillä oli myös hyvä lepuuttaa aivojaan, koska abien saapuessa ne olivat kokoajan valmiustilassa mahdollisia kysymyksiä ja juttelua varten.

20161114_111949
Välillä ehti myös ottaa edustuskuvia! Kuvassa Paula, Henri ja Siiri Kuopion abipäivillä.

After all, mitä abipäivistä jäi lähettilään näkökulmasta käteen? Ainakin se, että huomaa olevansa oikeassa työssä. Oli ihan supermahtavaa hymyillä ja moikkailla ihmisiä ständillä, sekä vastailla heidän kysymyksiinsä tai ehdotella opiskelualoja mielenkiinnonkohteiden mukaan. Lisäksi opin itsekin uutta, kun etsin kysymyksiin vastauksia. Jokainen lähettiläs varmasti nautti tunnelmasta ja olostaan opiskeluiden asiantuntijana.

Heidi // Sovellettu fysiikka

Ainejärjestöt osana opiskelijan arkea

Monessa koulussa on olemassa opiskelijakunnan hallitus, mutta yliopistoissa ainejärjestöt ovat hyvin lähellä niitä. Ainejärjestöt ovat hyvin olennainen osa opiskelua, koska ne näkyvät niin arjessa kuin juhlassakin ja oikeastaan joka sopukassa. Ne ovat saman alan opiskelijoiden järjestöjä yliopiston sisällä, jotka ovat olemassa opiskelijoiden etuja ajamassa ja hyvinvointia edistämässä.

Vaikka suuri osa bileistä ja tapahtumista ovat ainejärjestöjen järjestämiä, kuuluu toimintaan myös paljon muutakin. Järjestöt järjestävät muun muassa tulevaisuuden työelämään liittyvää toimintaa, pyrkivät kehittämään koulutusta tuomalla opiskelijoiden näkökulmia asioihin ja ennen kaikkea yhdistävät opiskelijoita keskenään. Lisäksi nuo kuuluisat opiskelijan tunnusmerkit, eli haalarit, saavat vain ainejärjestön jäsenet, koska järjestön logo painetaan haalareihin.  Järjestöllä on lisäksi yleensä jokin oma tila yliopistolla, jossa voi hengailla muiden opiskelijoiden kanssa kahvia juoden.

20160826_103202
Haalarimerkkien ompelu on muuten aika työlästä puuhaa – käsiä kun tulee aina rei’itettyä sillä neulalla…

Olen ollut mukana vaikka missä ainejärjestöjen järjestämässä vapaa-ajan touhotuksessa. Sitsit (akateemiset pöytäjuhlat, joissa laulu raikaa), excursiot (reissut muualle Suomeen), monet bileet ja erilaiset muut tapahtumat on koettu. Minun mielestäni tällainen vapaa-ajan toiminta on tarpeellista arjesta irtautumista välillä rankaltakin tuntuvan opiskelun rinnalla.

Itse kuulun Hyeena ry:hyn, joka on sovelletun fysiikan sekä ympäristötieteiden opiskelijoiden ikioma pienehkö lauma Kuopion kampuksella. Meidät tunnistaa punaisesta hyeenan turkista, jonka selkämyksessä komeilee mikäs muukaan kuin hyeenan kuva. Itse olen kokenut järjestön toiminnan erittäin positiivisena asiana! Tuskinpa ilman ainejärjestön tapahtumia olisin tutustunut moneenkaan vanhempaan opiskelijaan.

14033035_643736432455555_451278707_n
Jokaisella ainejärjestöllä on iso kasa omia haalarimerkkejä, joita myydään eteenpäin. Ohessa ote Hyeenan merkkivalikoimasta.

Minua on aina kiinnostanut asioiden tekeminen ja järjestäminen, sekä ihmisten opastaminen. Olenkin yläasteelta saakka ollut mukana niin tukioppilastoiminnassa, kuin isosena ja lukiossakin tuutorina. Siispä luonnollisesti urani jatkui yliopistossa tuutorina, fuksien oppaana, ja sitä kautta minut imaistiin mukaan ainejärjestöni hallituksen toimintaan. Ihmisiin tutustuminen on ollut pahin sivuvaikutus, jonka olen itse joutunut kokemaan tähän mennessä.

img-20160526-wa0007
Sovelletun fysiikan tuutorit vuosimallia 2016 edustaa!

Heidi // Sovellettu fysiikka