Tag: Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Posted on

Mikä ihmeen matemaattisten aineiden opettaja ja luokanopettaja -linja?

Kirjoittajan kuva.

Moikka! Tällä kertaa täällä kirjoittelee Riikka, ja mä opiskelen matikan ja fysiikan aineenopettajaksi sekä luokanopettajaksi. Kun itse kerroin hakeneeni opiskelemaan matematiikan aineenopettajaksi ja luokanopettajaksi, sain kuulla monta kertaa opettajiltakin, ettei sellaista linjaa ole olemassa. Onko tuo nyt ihmekään, kun itsestänikin tuntui, ettei juuri kukaan koskaan puhunut siitä, että yliopistossa voisi opiskella sekä matemaattisten aineiden opettajaksi että luokanopettajaksi yhdellä kerralla. Nyt olenkin siis tuomassa selkeyttä siihen, mitä matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijat oikeasti opiskelevat.

Eniten hämmästystä herättää se, miten tämän linjan opiskelijoiden opinnot eroavat pelkkien matemaattisten aineiden opettajista tai luokanopettajista. Suurin ero luokanopettajiin nähden on pääaine. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalla pääaine on jokin seuraavista: matematiikka, fysiikka tai kemia. Esimerkiksi mun pääaine on matematiikka, joten valmistuttuani saan opettaa matematiikkaa yläkoulussa ja toisella asteella, mutta voin toimia myös luokanopettajana alakoulussa. Luokanopettajaksi opiskelevilla pääaine on taasen kasvatustiede. Sekä luokanopettajien että aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opintoihin kuuluvat opettajan pedagogiset opinnot, joissa sivutaan osittain samoja teemoja kuin kasvatustieteenkin opinnoissa.

Luokanopettajaksi opiskelevien kanssa täysin yhteisiä opintoja ovat luokanopettajan monialaiset opinnot. Näissä opinnoissa opiskelijoille opetetaan, kuinka opetetaan luokanopettajan opettamia aineita aina taitoaineista luonnontieteisiin. Lisäksi varmistetaan, että jokaisella opiskelijalla on itsellään tarvittava tietotaso näiden oppiaineiden opetukseen.

Musiikin luokan kosketinsoittimia.
Luokanopettajan monialaisissa opinnoissa päästään mm. harjoittelemaan soittamista.

Pääainetta opiskellaan opinnoissa eniten, kuten nimestäkin voi päätellä, mutta sen lisäksi opiskellaan myös sivuaineita. Sivuaineiden avulla on mahdollista sisällyttää omiin opintoihin muita mielenkiinnon kohteita ja vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiin. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijoilla tulee varsin paljon opintopisteitä jo pelkästään pääaineesta, opettajan pedagogisista opinnoista ja luokanopettajaopinnoista, joten he monesti suorittavat tutkintoonsa yhden toisen opetettavan aineen opinnot sivuaineena. Esimerkiksi minulla sivuaineena on fysiikka, eli voin opettaa myös sitä yläkoulussa sekä toisella asteella. Aineenopettaja -linjalaiset opiskelevat myös opettajan pedagogisia opintoja sekä pääaineensa opintoja. Lisäksi hekin opiskelevat sivuaineina monesti yhden tai kahden muun opetettavan aineen opintoja. Yleisimpiä sivuaineita ovat matematiikka, fysiikka, kemia ja tietojenkäsittelytiede, mutta osa on opiskellut myös erityispedagogiikkaa tai rehtorin pätevyyden antavia opintoja sivuaineena. Sivuaineopintoja ei kuitenkaan rajoiteta kummallakaan linjalla, eli aineenopettajaksi opiskelevat voivat lukea vaikkapa kolmen opetettavan aineen sivuaineopinnot tai toisaalta aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalaiset voivat opiskella pääaineen lisäksi kaksikin opetettavaa ainetta. Toki tällöin opintopisteitä voi kertyä reilusti.

Muistiinpanoja fysiikan kurssilta.
Koska sivuaineeni on fysiikka, niin valmistuttuani olen myös pätevä fysiikan aineenopettaja.

Miksi sitten kannattaa valita matemaattisten aineiden opettaja ja luokanopettaja -linja? Tällä linjalla pääset heti opintojen alusta asti opiskelemaan niin aineenopettajan kuin luokanopettajan opintoja. Lisäksi saat useamman pätevyyden yhdellä tutkinnolla, eli työllistymismahdollisuutesi ovat erinomaiset. Mikäli joskus työurasi aikana kaipaat vaihtelua työtehtäviin, niin pystyt helposti vaihtamaan esimerkiksi luokanopettajasta lukioon opettajaksi. Itse olen aina ollut kiinnostunut monipuolisesti eri oppiaineista ja aiheista, ja siksi nämä opinnot ovat olleet täydelliset just mulle. Mun arkipäivä saattaa koostua liikunnan tunnista, fysiikan laskujen tekemisestä ja matematiikan opetuksen analysoinnista, eli päivässä on kivasti vaihtelua.

 

//Riikka, matematiikan ja fysiikan aineenopettaja ja luokanopettaja

Posted on

Mitä eroa on ympäristötieteen ja biologian opinnoilla?

Punasipulin soluja mikroskoopilla katsottuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ympäristö- ja biotieteet

Vuoden 2016 syksyllä ympäristötieteen ja biologian koulutusohjelmat yhdistyivät ympäristö- ja biotieteet –hakukohteeksi, jossa on kaksi pääainetta: biologia ja ympäristötiede. Biologian opetus järjestetään Joensuun kampuksella ja ympäristötieteen opetus Kuopion kampuksella. Mutta mitä muita eroja ja mitä yhteistä näillä koulutuksilla on?

Aineopintojen sisältö

Nainen kauhoo sohjokauhalla vettä jäähän kairatusta reiästä.
Maastoharjoituksiin kuuluu esimerkiksi vesinäytteenottoa. Sohjo pitää poistaa ennen noutimen laskemista veteen.

Ympäristötieteellä ja biologialla perusopinnot (30 op) ovat yhteiset. Ympäristötieteen aineopinnot ovat läpileikkaus ympäristön eri osa-alueisiin, kuten maahan, veteen, ilmaan sekä ympäristöterveyteen, mittaamiseen ja analytiikkaan.

Biologian aineopinnot liittyvät eliökuntaan, eli kasveihin, eläimiin, evoluutioon ja monimuotoisuuteen. Molemmissa koulutuksissa pääsee tekemään maasto- ja laboratorioharjoituksia.

 

Sivuaineet

Ympäristötieteilijöillä on pakollisena sivuaineena luonnontieteiden perusteet -kokonaisuus, johon kuuluu muun muassa fysiikkaa, kemiaa, tilastotiedettä ja matematiikkaa. Sivuaineen tavoitteena on antaa opiskelijalle laaja-alainen luonnontieteiden pohja, jonka päälle on helppo rakentaa osaamista ympäristöön liittyvistä ilmiöistä ja ympäristöaltisteiden terveysvaikutuksista. Tämän lisäksi kokonaisuudesta saa hyvät valmiudet ympäristöteknologian ymmärtämiseen. Toisen asiantuntijuutta tukevan sivuaineen ympäristötieteilijät saavat valita vapaasti laajasta sivuainevalikoimasta.

Biologian opiskelijoilla ei ole pakollista sivuainetta, vaan he saavat itse valita kaksi lyhyttä (30 op + 30 op) sivuainetta tai yhden pitkän (60 op) sivuaineen. Itä-Suomen yliopistolla on vapaa sivuaineoikeus, joten valinnanvaraa on. Biologian puolelta löytyy myös kaksi omaa sivuainetta: hydrobiologia ja biokemia. Sivuaineen voi valita kummalta kampukselta vain.

Kemian laboratorioharjoituksessa käytettävä laite
Sivuaineeksi voi ottaa esimerkiksi kemian. Laboratorioharjoituksissa voi päästä käyttämään muun muassa kuvassa näkyvää kiertohaihdutinta.

Suuntautumisvaihtoehdot

Biologian opinnoissa on mahdollisuus suuntautua joko biologian aineenopettajaksi tai asiantuntijaksi. Opettajalinjan koulutukseen kuuluu 60 opintopistettä pedagogisia opintoja ja sen lisäksi opiskelijan tulee valita toinen opetettava aine. Toiseksi aineeksi valitaan usein maantiede, koska tavallisesti kouluissa biologian opettaja opettaa myös maantiedettä, mutta opiskelijoita on valmistunut myös muilla yhdistelmillä. Aineenopettajalinjalle pyrkivät tekevät soveltuvuuskokeen ensimmäisen vuoden keväällä.

Soveltuvuuskokeita järjestetään joka vuosi, joten jos asiantuntijalinjaa käyvä opiskelija huomaakin vasta myöhemmin haluavansa käydä sittenkin opettajalinjan, niin vaihtaminen on mahdollista.

Biologian asiantuntijalinjalainen voi erikoistua joko ekologiaan tai molekyylibiologiaan ja biokemiaan. Ekologian puolella on enemmän maastossa tehtäviä harjoituksia ja molekyylibiologian ja biokemian puolella enemmän laboratoriotöitä.

Ympäristötieteilijä voi suuntautua joko ympäristönmuutoksen biologiaan tai ympäristöterveyteen ja -teknologiaan. Ympäristönmuutoksen biologiassa tarkastellaan sitä, kuinka ihmisen toiminta ja ympäristönmuutos vaikuttavat ympäristöön, minkälaisia ongelmia syntyy ja miten niitä voidaan ratkaista. Ympäristöterveydessä ja -teknologiassa syvennytään siihen, miten ympäristön muutokset ja erilaiset altisteet vaikuttavat ihmiseen ja miten näitä vaikutuksia voidaan estää. Kursseja voi ottaa molemmista suuntauksista. Ympäristötieteillä ei ole mahdollisuutta kouluttautua aineenopettajaksi.

Nainen seisoo tien vieressä desibelimittari kädessä.
Ympäristötieteen pakollisiin kursseihin kuuluu meluntorjunta, jossa päästään mittaamaan ohi ajavien autojen aiheuttamaa melutasoa.

Mitä yhteistä?

Perusopintojen lisäksi ympäristötieteillä ja biologialla on myös yhteinen valintakoe. Perusopinnoissa on kursseja, joissa pääsee tutustumaan molempiin aloihin. Pääaineen voi vaihtaa, jos toinen koulutus tuntuukin enemmän omalta jutulta.

Molemmissa opinnoissa tarkoitus on ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja oppia soveltamaan tietoa. Tietty ammattisanasto tulee ottaa opintojen aikana haltuun, mutta sanaston oppii yleensä melkein huomaamatta, kun toistoa tulee useilta kursseilta. Teorian lisäksi opinnoissa on paljon käytännön harjoituksia, joissa pääsee oppimaan työelämässä tarvittavia taitoja. Pääaineet tekevät paljon yhteistyötä ja monet kurssit järjestetään yhtä aikaa molemmilla kampuksilla etäyhteyden avulla. Molemmissa koulutuksissa opintojen tavoiteaika on viisi vuotta. Kahden viimeisen vuoden aikana maisteriopinnoissa on myös englanninkielisiä opintoja. Samoille opintojaksoille osallistuu kansainvälisten maisteriohjelmien opiskelijoita, joten ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Kansainvälisyyteen kannustetaan ja vaihtoon pääseekin kaikki halukkaat.

Työelämässä sekä biologeilla että ympäristötieteilijöillä on laaja valikoima erilaisia mahdollisuuksia. Kummasta vain koulutuksesta valmistunut voi päätyä esimerkiksi viranomais- tai hallintotehtäviin, asiantuntijaksi, konsultiksi, kouluttajaksi, terveystarkastajaksi, koordinaattoriksi tai tutkijaksi. Työpaikkoja on tarjolla esimerkiksi järjestöissä, säätiöissä, yliopistoissa, kouluissa (biologian opettaja), kunnilla, yrityksissä ja kaupungeilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Nainen käyttää pipettiä laboratoriossa.
Sekä ympäristötieteen että biologian opiskeijat pääsevät tekemään paljon käytännön harjoituksia sekä laboratoriossa että maastossa.

Eli mitä eroja on ympäristötieteen ja biologian opinnoilla?

Biologian puolella on enemmän kouluista tuttua biologiaa, kuin ympäristötieteillä, mutta opintoihin kuuluu myös jonkin verran muita luonnontieteitä. Ympäristötieteessä painotetaan yleensä enemmän ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta, kun biologialla keskiössä ovat muut eliöt. Pakollisissa opinnoissa ympäristötieteilijöillä on enemmän laboratorioharjoituksia ja biologeilla enemmän maastoharjoituksia. Valinnaisilla kursseilla pääsee kuitenkin vaikuttamaan paljon siihen, viettääkö aikaa mieluummin suolla kumisaappaat jalassa, vai laboratoriotakki päällä mikroskoopin äärellä.

Perhonen.
Biologian opinnoissa painotetaan enemmän muita eliöitä, kun taas ympäristötieteessä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta.

Kampuskaupungeissa on myös jonkin verran eroja, vaikka molemmista kaupungeista löytyy paljon tekemistä niin liikunnan kuin kulttuurinkin parissa sekä kauniita luontokohteita. Joensuun kampus sijaitsee hyvin lähellä kaupungin keskustaa ja opiskelijoita on noin 2000 enemmän kuin Kuopion kampuksella. Kuopion kampukselta matkaa ydinkeskustaan on noin 2,5 kilometriä. Linja-autoja kulkee hyvin, joten keskustaan ja muihinkin kaupunginosiin on helppo liikkua. Ympäristötieteen ainejärjestö Hyeena ry on suurempi, kuin biologian Mikrovillus ry, sillä ympäristötieteilijöiden lisäksi ainejärjestöön kuuluu sovelletun fysiikan opiskelijat.

Maisemakuva Kuopiosta.
Molemmissa kaupungeissa on kulttuurin ja harrastusmahdollisuuksien lisäksi myös paljon luontoa. Tämä kuva on otettu Kuopion Neulamäessä.

Kirjoitusta varten haastateltiin Anna-Maria Veijalaista, joka on ympäristötieteen oppiainevastaava ja Sari Kontunen-Soppelaa, joka on biologian oppiainevastaava sekä Vilma Vihavaista, joka aloitti opintonsa ympäristötieteillä, mutta vaihtoi pääaineensa biologiaan.

 

Lisätietoa:

Itä-Suomen yliopiston nettisivut, ympäristötiede

Itä-Suomen yliopiston nettisivut, biologia

Opintopolku ympäristö- ja biotieteet

Loimu, tietoa ympäristötieteilijöiden työelämästä

Loimu, tietoa biologien työelämästä

Loimu, palkkatietoa

 

 

// Pauliina, ympäristötiede

 

 

 

 

 

Posted on

Aikatauluttamisen ja jaksamisen jalo taito

Kirjoitan tätä tekstiä ikävä tunne takaraivossani. Tämä tunne on varmasti jokaiselle korkeakouluopiskelijalle tuttu, varsinkin maailmanlaajuisen pandemian aikana.

Suorittamisen tarve.

Kasvoin hyvin konservatiivisessa perheessä, jossa on tehty töitä siitä lähtien, kun opittiin kävelemään. Äitini asui maatilalla Ilomantsissa ja teki joka päivä koulusta tultuaan maatilan töitä. Äidille ja hänen veljelleen pidettiin tiukkaa kuria, työt ja läksyt oli pakko tehdä. Kaiken lisäksi niistä piti suoriutua hyvin. Hän ei aikuisiälläkään ole päässyt irti suorittamisen tarpeestaan. Vapaapäivät töistä hänellä kuluu kotiaskareissa, asioiden hoitamisessa tai hän saattaa jopa ottaa työvuoroja, koska ei pysty vain rauhoittumaan ja nauttimaan vapaapäivästään. Nyt jo 61-vuotiaana hän haluaisi viimein lopettaa työnteon.

Myönnettäköön, maailma on erilainen verraten 1970-luvun maatilatöihin. Työt ovat muuttuneet vähemmän ja vähemmän fyysisiksi. Nykymaailmassa teknologia, laitteet ja innovaatiot helpottavat ihmisten töitä ja arkea. Tietyllä tavalla suorittamisen tarpeen rima on laskenut.

Rima ei ole laskenut minulla. Eikä monella muullakaan. Olen perinyt äidiltä aivan samanlaisen suorittamisen tarpeen, joka ei sovi nykymaailman sykkeeseen. Opiskelen pääaineena tietojenkäsittelytieteitä, mikä on hyvinkin vaativa ala moneen muuhun verrattuna. Ongelmanratkaisukykyä, loogista ajattelua ja päättelykykyä tarvitaan jatkuvasti, jotta pysyy mukana opinnoissa. Riippuen jaksamisesta ja käytettävissä olevasta ajasta, tehtävien tekeminen voi viedä todella pitkiäkin aikoja. Opintojen ohella teen kahta työtä, toimin ainejärjestöni hallituksessa some- ja tiedotusvastaavana, toimin tänä syksynä tuutorina, kirjoitan kandidaatin tutkielmaa sekä harrastan reserviläistoimintaa, jossa saatetaan olla viikonloppuja muualla. Vapaa-aikaa ei yksinkertaisesti vain jää ja kaikesta on kiittäminen juuri tätä pakonomaista suorittamisen tarvetta. Kaikessa pitää pärjätä vielä kaiken lisäksi hyvin.

Äidin sanoin: “Laiska se töitään luetteloo”. Taisikin tuota tulla vähän lueteltua.

Tässä rytmissä jaksaminen ja suoriutuminen on pakottanut minut opettelemaan arjen aikatauluttamista sekä itselleen armollisuutta.

 

Miten jaksaa?

Aikatauluttaminen auttaa suorittamaan annetut asiat hyvin ja määräaikoihin mennessä. Itse suosin vahvasti puhelimen kalenteria arjen aikatauluttamiseen, jotkut suosivat paperista. Kalenteri muodossa kuin muodossa on kuitenkin paras ystäväsi. Varsinkin puhelimen kalenteri kulkee koko ajan mukana, muistuttaa asioista sekä säilyttää muutakin tietoa näppärästi. Ohessa kuva kalenteristani marraskuulta 2021.

Ylläpidän myös tiettyä värikoodia kalenterissani. Sinisellä UEF-lähettilään työt, harmaalla toinen työni, keltaisella ainejärjestön tapahtumat, punaisella tentit sekä vihreällä muut.

Kalenterissa näkyvät tyhjät päivät menivät tenttiin lukiessa, hallitushommissa tai reissun päällä. Näitä tyhjiä päiviä aikataulutan ajatuksen tasolla riippuen siitä, kuinka paljon tehtäviä tai hallitushommia on tekemättä.

Luulisi, että viikonloppuna voisi sitten levätä. Valitettavasti nekin menevät opintojen parissa, koska arkena ei kerkeä opiskella tarpeeksi.

Kalenteri, muistilista ja päivien aikatauluttaminen tunneittain ajatuksen tasolla auttavat tällaista ylisuorittajaakin etenemään asioissa.

Isona opettelun kohteena minulla on myös itselle armollisuus. Joudun muistuttamaan itseäni päivittäin, että on täysin okei ottaa taukoja, pitää vapaapäiviä tai tehdä jotain itselle aidosti mieluista. Myöskään ei tarvitse olla jatkuvasti saavutettavissa. Pahin sudenkuoppa on itselle se, että työsähköpostit sekä viestit tulevat suoraan puhelimeen. Kesken kävelylenkin saatan ruveta vastaamaan johonkin sähköpostiin, josta sitten jatkan huomaamatta muihin työasioihin. Hupskeikkaa, sitä tehtiin taas töitä, vaikka piti taukoa viettää.

Tarkoituksena olisi hiljentää tietyt ilmoitukset tietyn kellonajan jälkeen. Tai sitten voisin jalostaa vanhan puhelimeni pelkästään työasioille. Jotain pitää keksiä.

Mökille reissaaminen on suuri helpotus joka kerta, sillä siellä pystyn aidosti rentoutumaan koulusta, töistä tai suorittamisesta. Tällainen stressivapaa paikka tulisi olla jokaisen kodissa tai ainakin jossain lähettyvillä. Vaikka sitten luontopolulla tai naapurin kahvipöydässä.

Nyt pitää korostaa, että tämä ei ole välttämättä tyypillisen yliopisto-opiskelijan arkea. Jos lukijana siellä mietit, että onko yliopisto vaikeaa niin vastaan sinulle näin; Yliopisto on niin vaikeaa, kuin siitä itsellesi teet.

Opiskelemalla johdonmukaisesti ja säännöllisesti pärjäät aivan varmasti. Opintojen ohelle ei ole pakko ottaa mitään ylimääräistä. Voit keskittyä yksinomaan opiskeluun, kavereiden näkemiseen ja hauskanpitoon. Terveys ja jaksaminen arvosanojen edelle!

 

 

Ylisuorittajan vinkit arjen aikatauluttamiseen ja jaksamiseen:

  1. Vapaapäivät: Ainakin yksi pakollinen vapaapäivä viikossa.
  2. Tauotus: Suosin itse Pomodoro-tekniikkaa. 25 min työskentelyä – 5 min tauko. Sovellan tätä sitten tarvittaessa.  Lisää Pomodoro -tekniikasta.
  3.  Armollisuus: Salli itsellesi lepoa, liikuntaa, leffailta tai aikaa läheisten kanssa.

 

Aikatauluttamisen ja jaksamisen jalotaito tosiaan.

 

// Oona, Tietojenkäsittelytiede

Posted on

Lemmikkien ja opiskelun yhdistäminen

Lemmikkien omistamisen ja opiskelun yhdistäminen on aihe, joka herättää paljon kysymyksiä. Oma kokemukseni lemmikeistä rajoittuu koiriin, joten tämäkin teksti on pitkälti koiranomistajan näkökulmasta laadittu. Kun pääsin viisi vuotta sitten opiskelemaan, minulla oli jo kaksi labradorinnoutajaa, neljävuotias Hugo ja vuoden ikäinen Huima. Minulle oli itsestään selvää, että pojat muuttavat mukaani Joensuuhun, sillä sen lisäksi, että koirat ovat minulle rakkaita perheenjäseniä, niin myös harrastukseni pyörivät pitkälti niiden ympärillä.

Tähän tekstiin kokoan asioita, joihin olen itse törmännyt, kun ihmiset ovat miettineet, onnistuuko opiskelun ja lemmikkien omistamisen yhdistäminen. Nämä ovat pelkästään minun omia kokemuksiani, mutta toivottavasti niistä on asiaa pohtiville apua! Lisäksi tulee muistaa, että opiskelualakohtaiset erot vaikuttavat siihen, kuinka paljon opiskelu rajoittaa kotona vietettyä aikaa.

Tässä tuore kuva minusta ja meidän nykyisistä koirista, 10 viikkoisesta Varjosta ja 6-vuotiaasta Huimasta. Hugosta jouduimme valitettavasti luopumaan helmikuussa.

ASUMINEN

Joensuussa opiskelija-asuntoja tarjoava Joensuun Elli ja Kuopion Opiskelija-Asunnot Oy Kuopas sallivat lemmikkien asumisen yksiöissä ja perheasunnoissa. Soluasuntoihin lemmikkejä ei saa ottaa. Yksityisillä vuokranantajilla käytännöt vaihtelevat. Joensuussa opiskelija-asunnot sijaitsevat koiran omistamisen kannalta mukavilla paikoilla. Itse asun aivan Joensuun keskustassa, mutta lyhyen kävelymatkan päästä löytyy useita kivoja lenkkireittejä.

OPISKELIJAELÄMÄ

Lemmikit vaativat aikaa ja huolenpitoa, jotkut toisia enemmän. Opiskelujen alussa halusin itse osallistua opiskelijatapahtumiin murehtimatta kotiin jääviä koiria, joten Hugo ja Huima jäivät vanhemmilleni muutamaksi ensimmäiseksi opiskeluviikoksi. Tämä oli toimiva ratkaisu, sillä alussa ainejärjestön tapahtumista oli helppo löytää ystäviä. Syksyn ensimmäinen opiskeluviikko sekä vappu ovat aina täynnä erilaista tekemistä, mutta muutoin tapahtumia on harvemmassa. Jos koirasta siis haaveilee, niin opiskelujen alku ei ehkä ole paras aika sen ottamiselle, jos haluaa osallistua aktiivisesti myös tapahtumiin!

Sosiaalisena koirana Huima on kulkenut välillä mukanani opiskelijatapahtumissa. Tässä Huima toimittamassa rastikoiran tehtävää vuoden 2017 kaupunkisuunnistuksessa.

AIKA

Lemmikit ja erityisesti koirat vaativat omistajaltaan aikaa ja olenkin usein törmännyt väitteeseen, että opiskeluaika ei sovi koiran hankkimiseen ajanpuutteen vuoksi. Tässä kohtaa haluan erityisesti korostaa, että se, paljonko aikaa on opiskelujen ulkopuolella käytettäväksi, riippuu paljon opiskelualasta. Biologian opiskelijana koen, että tällä hetkellä minulla on enemmän aikaa koirilleni, kuin koskaan työelämässä tulee todennäköisesti olemaan.

Labradorinnoutajien kanssa tarvitsee harvoin opiskella yksin.

Pystyn suunnittelemaan viikkoni läsnäolopakollisten opintojen ympärille siten, että meillä on rauhallisempia päiviä ja päiviä, jolloin käydään pitkillä metsäretkillä ja puuhaillaan paljon yhdessä. Koirat pakottavat minut kolmasti päivässä pihalle kiireisinäkin opiskelupäivinä, mikä on hyvä, sillä raikkaassa ilmassa käymisen jälkeen ajatus kulkee ja jaksan keskittyä paremmin. Toki on myös viikkoja, kun mietin, miten ehdin lenkittää koirat, nähdä kavereita ja lisäksi vielä opiskella, mutta pääasiassa aikaa koirille riittää paljon. Kannattaa kuitenkin miettiä, mihin itse haluaa aikansa käyttää!

RAHA

Lemmikkien omistaminen vaatii rahaa. Lemmikin laji ja koko vaikuttavat suuresti esimerkiksi siihen, kuinka paljon rahaa täytyy varata kuukausittain ruokkimista varten. Minulle on tärkeä, että koirani saavat laadukasta ruokaa syödäkseen. Seuraan ajankohtaisia tarjouksia ja saatan ostaa kerralla useammankin säkin ruokaa. Ruoan lisäksi tulee huomioida eläinlääkäriin menevät kulut. Omat koirani ovat aina olleet vakuutettuja, sillä isommat terveysongelman koittaessa haluan olla varma, että minulla on rahaa koiran hoitamiseen. Yleisesti pääkaupunkiseutuun verrattuna Joensuussa eläinlääkärillä koiran käyttäminen on huomattavasti halvempaa.

Itse olen ollut kesätöissä, ja lisäksi olen työskennellyt epäsäännöllisesti opintojen ohessa. Olen myös nostanut opintolainaa silloin, kun olen kokenut tarpeelliseksi. Rahaa ei ole aina ollut paljoa ylimääräistä, ja joskus olen joutunut tekemään kompromisseja omien hankintojen ja koirille tarpeellisten asioiden välillä, mutta en ole kokenut tätä ongelmana.

YSTÄVÄT

Yhteisten kiinnostuksen kohteiden kautta on helppo löytää ystäviä ja tämän olen saanut kokea myös koirien suhteen. Fuksiaisissa aloin juttelemaan muutaman vanhemman vuosikurssilaisen kanssa, jolla oli koiria, ja nykyään olemme hyviä ystäviä! Myös paikallisen koiraharrastusseuran kautta olen saanut paljon uusia kavereita. Ainejärjestömme Mikrovillus ry järjestää vuosittain fukseilla harrastusinfon, johon vanhemmat opiskelijat tulevat esittelemään omia harrastuksiaan, joten sieltäkin voi löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Hugo ja Huima Vapun vietossa!

Toivottavasti tästä oli apua sellaisille, jotka harkitsevat lemmikin hankkimista opiskeluaikana. Vaikka aikaa ja rahaa saa kulumaan, niin lemmikit antavat paljon iloa ja jaksamista arkeen!

Kreeta // Biologia

Posted on

LUONNONTIETEIDEN JA METSÄTIETEIDEN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Tällä viikolla esittelyvuorossa ovat LuMetin tiedekunnasta Heta, Roosa ja Santeri.

Heta, 22, Ympäristö- ja biotieteet

Moikka!

Mun nimi on Heta ja olen 22-vuotias kolmannen vuoden ympäristötieteen opiskelija. Olen ihan syntyperäinen Savon sydämen, mualiman navan, eli Kuopion asukas. Savo ei lähde minusta, enkä kyllä minäkään Savosta! Miksipä sitä olisi muualle hakenutkaan opiskelemaan, kun täältä löytyy loistava yliopisto ja juuri itselle sopiva ala.

 

Minulla ei ole koskaan ollut mitään varsinaista haaveammattia, ja tulevaisuuden suunnitelmani ovat muuttuneet aika monta kertaa tässä vuosien varrella. Ennen yliopisto-opiskeluja olen käynyt sosiaali- ja terveysalan kaksoistutkinnon. Niiden opintojen alussa ajattelin jatkavani sairaanhoitajaksi tai fysioterapeutiksi ja myöhemmin puolestaan ajattelin farmasian olevan haaveideni opiskeluala. Kuitenkin abivuoden lähestyessä aloin kiinnostua enemmän ja enemmän ympäristöasioista ja aloin pohtia, olisiko farmasia kuitenkaan minulle oikea vaihtoehto. Itä-Suomen yliopiston abipäivillä kävin kuuntelemassa esittelyn biologian opinnoista ja silloin päätin, että toi on se mun juttu! Joensuuhun opiskelemaan hakeminen ei kuitenkaan houkutellut, sillä en halunnut muuttaa pois Kuopiosta. Opon avustuksella löysinkin sitten ympäristötieteen hakukohteen ja huomasin, että Kuopion ympäristötieteen laitos ja Joensuun biologian laitos olivat yhdistymässä ympäristö- ja biotieteiden laitokseksi. Päätin sitten hakea opiskelemaan Kuopioon ympäristötieteen pääaineeseen ja pääsyni opiskelemaan oli kyllä unelmieni täyttymys!

 

Opiskelujen ulkopuolella vapaa-aikaani vietän luonnossa koirani Novan kanssa seikkaillen sekä esimerkiksi ainejärjestötoiminnassa pyörien. Syksyisin, iltojen pimetessä, nautin glögistä kynttilöiden valossa sarjoja katsellen. Talven lähestyessä sisäinen käsityöihmiseni herää henkiin, jolloin sukkien neulominen saattaa mennä jopa tenttiin lukemisen edelle.

 

UEF-lähettiläänä haluan kannustaa ihmisiä hakemaan yliopistoon ja auttaa löytämään juuri sen itseä kiinnostavan alan. Jos tulee jotain kysyttävää tai haluat tietää esimerkiksi ympäristötieteen opiskeluista enemmän, niin ota ihmeessä yhteyttä lähettiläiden somekanavien kautta!

Roosa, 23, Biologia

Moikka kaikille!

Olen Roosa ja opiskelen (toivottavasti) viimeistä vuotta biologiaa Joensuun kampuksella. Tarkoituksena olisi siis vuoden päästä saada filosofian maisterin paperit käteen ja siirtyä seuraaviin elämän haasteisiin. Olen kotoisin täältä Pohjois-Karjalan perukoilta Lieksasta, mutta Joensuuhun muutin viitisen vuotta sitten opintojen perässä. Joensuu oli minulle toki entuudestaan tuttu ja se on mielestäni rikkaus, että näinkin lähellä on huippuyliopisto tarjolla. Pohjois-Karjala on leppoinen paikka ja myös muualta tulevat kotiutuvat tänne varmasti!

 

Tiesin jo varhaisessa vaiheessa, että haluan suuntautua luonnontieteelliselle alalle. Halusin tehdä töitä oikeasti tärkeiden asioiden, eli meidän ihmistenkin ympäristön, piirissä. Opiskelin lukiossa kemiat, fysiikat, biologiat ja pitkän matikan. Hainkin alun perin opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon kemiaa ja pääsinkin. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana jouduin kuitenkin antamaan terveydelle periksi ja toteamaan, ettei labrahommat oikein sovi yhteen minun kehoni kanssa.

 

Löysin siis itseni pohtimassa, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi. Tällöin sain tietää, että tietyissä tilanteissa on mahdollista vaihtaa pääainetta tiedekunnan sisällä. Joten päätin kokeilla sitä seuraavaksi ja hain pääaineenvaihtoa kemiasta biologiaan. Tällöin pidin myös välivuoden, kun odottelin tietoa hakemukseni tilasta. Ja kun tieto hyväksymisestä tuli, olin enemmän kuin innoissani aloittamassa uusia opintoja. Nyt aivan opintojeni loppu metreillä voin todeta, että kaikella, mitä elämässä tapahtuu, on tarkoitus ja että tämä ala oli oikeasti se oikea valinta minulle! Olen suuntautunut opinnoissani asiantuntijapuolelle ja UEFin tarjoamien monialaisten sivuaineopintojen vuoksi olen saanut hyvin monipuolisen kuvan ympäristöasioista.

 

Opiskelijaelämään kuuluu paljon muutakin kuin vain opiskelua ja luennoilla istumista. Opiskelijatapahtumat ja Sykkeen tarjoamat liikuntamahdollisuudet (oma suosikkini on ehdottomasti ilmajooga!) tuovat vastapainoa kirjastossa istumiselle ja tietokoneen ruudun tuijottelulle. Opiskelijaelämän piakkoinen päättyminen tekeekin oloni hieman haikeaksi. Olen saanut opinnoilta ja yliopistolta niin paljon, kaikki nämä vuodet ovat opettaneet minua ihmisenä ja olen oppinut itsestäni todella paljon.

Santeri, 22, kemia, matematiikka ja fysiikka

Moro kaikille!

Minä oon Santeri, 22-vuotias toisen vuoden kemian, matematiikan ja fysiikan opiskelija. Kiinnostuin luonnontieteistä enemmän lukion loppupuolella ja päätin lähteä opiskelemaan niitä tänne Itä-Suomen yliopistoon. Vapaa-ajalla tykkään harrastaa kaikenlaista tietokoneista urheiluun. Toimin myös meidän kemian ainejärjestön Bunsenin tapahtumavastaavana sekä some- ja tiedotusvastaavana. Tykkään siis pitää itseni aika kiireisenä!

Vielä ennen lukiota mulla ei ollut oikein tietoa, että mitä haluaisin tehdä. Meninkin aluksi ammattikouluun, josta vaihdoin kuitenkin lukioon parin ensimmäisen kuukauden jälkeen. Lukion alussa kaikki kiinnosti aika tasapuolisesti, mutta loppua kohden alkoivat kemia ja matikka kiinnostaa eniten. Nyt vuoden opiskelujen jälkeen päätökseni tuntuu yhä oikealta!

Luonnontieteet tuntuvat varmasti monelta tosi tylsältä ja vaikealta asialta. Niin mäkin ajattelin ennen, mutta täällä yliopistossa on saanut huomata, että ennen tosi vaikeilta tuntuvat asiat ovatkin aika simppeleitä. Esimerkiksi yliopistomatikka eroaa lukiosta tosi paljon, asioita pyritään todistamaan ja ymmärtämään aivan juurta jaksaen, joten väkiselläkin siinä oppii asiat hyvin!

Itä-Suomen yliopisto on tarjonnut minulle mahtavan oppimisympäristön. Parasta täällä UEF:ssa on ehdottomasti samanhenkiset opiskelijatoverit. Olen innoissani siitä, että pääsen edustamaan Itä-Suomen yliopistoa UEF-lähettiläänä! Olen aina tykännyt kertoa toisille siitä, mikä minua itseä kiinnostaa ja nyt pääsen sitä toteuttamaan tässä toimessa. Nähdään siis vierailuilla!

Posted on

Tunnelmia abipäiviltä

Itä-Suomen yliopistolla oli tällä viikolla abipäivät ensin maanantaina Kuopion kampuksella ja perjantaina Joensuun puolella. Me lähettiläät olimme tietysti mukana molemmissa! Olimme sekä UEF:in virallisella ständillä, että oman alamme esittelyissä. Päivät olivat väsyttäviä, mutta innokkaita tulevia yliopisto-opiskelijoita oli kiva tavata. Lisäksi myös ainejärjestöillä oli omia ständejä, joissa oli nähtävää ja ihmeteltävää.

Kuopion abipäivässä maanantaina kävi myös erityinen vieraileva tähti, tubettaja eeddspeaks eli Eetu! Hän tutustui lähettiläiden työhön, kierteli ständeillä sekä kävi testaamassa kehitteillä olevia oppimisympäristöjä. Saimme testata esimerkiksi hololens-laseja, jotka loivat oikeaan ympäristöön virtuaalisia elementtejä langattomasti. Olimme virtuaalilaboratoriossa, katselimme 3D-kuvaa (tulevaisuuden selfie) sekä pelailimme ammuntapeliä, jossa seinästä ilmestyviä olentoja piti ampua sormia naputtelemalla. Jutustelimme Eetun kanssa lisäksi muun muassa digitalisaatiosta ja otimme, tottakai, selfieitä hänen kanssaan! Pian varmaan näemme videon vierailupäivistä hänen kanavallaan, stay tuned!

img-20161114-wa0014
Henri, Eetu ja minä yliopiston edustalla.
20161114_134032
Pakkohan se oli ottaa selfie hololens-lasit päässä!

Oman alan esittelyissä molemmilla kampuksilla antoisinta oli nähdä potentiaalisia alasta kiinnostuneita! Toivon vain, että kuuntelijat olivat yhtä innoissaan kuin minä. Tein esittelyt yhteistyössä laitoksen edustajan kanssa, ja vaikka olen kuullut hänen kertomansa esimerkit alastamme jo useaan kertaan, joka kerta minut valtaa sama innostuneisuuden ja ihailun tunne: ”Vau, tota mäkin haluan tehdä tulevaisuudessa!”. Yritin tartuttaa oman tunteeni myös kuulijoihin ennen kuin kerroin opiskelun haastavuudesta…

Meillä oli esillä uravalintatesti, joka leikkimielisten kysymysten avulla kertoo, mitä alaa Itä-Suomen yliopistossa juuri sinun kannattaisi ehkä opiskella. Testi osoittautui melko suosituksi, ja osalle se antoi juuri oikean alan ja osalle hieman mietittävää. Minulle testi ei tarjonnut sovellettua fysiikkaa, vaan biolääketiedettä, fysiikan, matematiikan ja kemian opettajaa, sekä edellä mainittuja ilman opettamista. Kumpiko tässä nyt on hukassa, testi vai minä? Ei se sentään ihan metsään mennyt, vaan tarjosi kuitenkin luonnontieteitä.

20161118_123719
Rubikin kuutio tarjosi taukoviihdettä ständillä.

Ständillä oli osan päivästä hiljaista, koska suurin osa abeista oli kuuntelemassa alakohtaisia esittelyitä. Siksi kesken päivän saattoi onneksi pitää piristäviä kahvi- ja kiertelytaukoja, jolloin oli aikaa käydä tsekkaamassa kaikki muutkin ständit. Välillä oli myös hyvä lepuuttaa aivojaan, koska abien saapuessa ne olivat kokoajan valmiustilassa mahdollisia kysymyksiä ja juttelua varten.

20161114_111949
Välillä ehti myös ottaa edustuskuvia! Kuvassa Paula, Henri ja Siiri Kuopion abipäivillä.

After all, mitä abipäivistä jäi lähettilään näkökulmasta käteen? Ainakin se, että huomaa olevansa oikeassa työssä. Oli ihan supermahtavaa hymyillä ja moikkailla ihmisiä ständillä, sekä vastailla heidän kysymyksiinsä tai ehdotella opiskelualoja mielenkiinnonkohteiden mukaan. Lisäksi opin itsekin uutta, kun etsin kysymyksiin vastauksia. Jokainen lähettiläs varmasti nautti tunnelmasta ja olostaan opiskeluiden asiantuntijana.

Heidi // Sovellettu fysiikka

Posted on

Ainejärjestöt osana opiskelijan arkea

Monessa koulussa on olemassa opiskelijakunnan hallitus, mutta yliopistoissa ainejärjestöt ovat hyvin lähellä niitä. Ainejärjestöt ovat hyvin olennainen osa opiskelua, koska ne näkyvät niin arjessa kuin juhlassakin ja oikeastaan joka sopukassa. Ne ovat saman alan opiskelijoiden järjestöjä yliopiston sisällä, jotka ovat olemassa opiskelijoiden etuja ajamassa ja hyvinvointia edistämässä.

Vaikka suuri osa bileistä ja tapahtumista ovat ainejärjestöjen järjestämiä, kuuluu toimintaan myös paljon muutakin. Järjestöt järjestävät muun muassa tulevaisuuden työelämään liittyvää toimintaa, pyrkivät kehittämään koulutusta tuomalla opiskelijoiden näkökulmia asioihin ja ennen kaikkea yhdistävät opiskelijoita keskenään. Lisäksi nuo kuuluisat opiskelijan tunnusmerkit, eli haalarit, saavat vain ainejärjestön jäsenet, koska järjestön logo painetaan haalareihin.  Järjestöllä on lisäksi yleensä jokin oma tila yliopistolla, jossa voi hengailla muiden opiskelijoiden kanssa kahvia juoden.

20160826_103202
Haalarimerkkien ompelu on muuten aika työlästä puuhaa – käsiä kun tulee aina rei’itettyä sillä neulalla…

Olen ollut mukana vaikka missä ainejärjestöjen järjestämässä vapaa-ajan touhotuksessa. Sitsit (akateemiset pöytäjuhlat, joissa laulu raikaa), excursiot (reissut muualle Suomeen), monet bileet ja erilaiset muut tapahtumat on koettu. Minun mielestäni tällainen vapaa-ajan toiminta on tarpeellista arjesta irtautumista välillä rankaltakin tuntuvan opiskelun rinnalla.

Itse kuulun Hyeena ry:hyn, joka on sovelletun fysiikan sekä ympäristötieteiden opiskelijoiden ikioma pienehkö lauma Kuopion kampuksella. Meidät tunnistaa punaisesta hyeenan turkista, jonka selkämyksessä komeilee mikäs muukaan kuin hyeenan kuva. Itse olen kokenut järjestön toiminnan erittäin positiivisena asiana! Tuskinpa ilman ainejärjestön tapahtumia olisin tutustunut moneenkaan vanhempaan opiskelijaan.

14033035_643736432455555_451278707_n
Jokaisella ainejärjestöllä on iso kasa omia haalarimerkkejä, joita myydään eteenpäin. Ohessa ote Hyeenan merkkivalikoimasta.

Minua on aina kiinnostanut asioiden tekeminen ja järjestäminen, sekä ihmisten opastaminen. Olenkin yläasteelta saakka ollut mukana niin tukioppilastoiminnassa, kuin isosena ja lukiossakin tuutorina. Siispä luonnollisesti urani jatkui yliopistossa tuutorina, fuksien oppaana, ja sitä kautta minut imaistiin mukaan ainejärjestöni hallituksen toimintaan. Ihmisiin tutustuminen on ollut pahin sivuvaikutus, jonka olen itse joutunut kokemaan tähän mennessä.

img-20160526-wa0007
Sovelletun fysiikan tuutorit vuosimallia 2016 edustaa!

Heidi // Sovellettu fysiikka