Tag Archives: Joensuu

Oma asunto, uudet tuulet

Moi taas!

Maaliskuu on ollut muutoksen aikaa minulle. 1.3. Heräsin ensimmäistä kertaa omasta yksiöstäni rankan muuttopäivän jälkeen. Koti tuntui heti omalta ja paljon luontevammalta kuin neljän soluasunto. Minulla onkin ollut aikaa kotiutua ja nauttia omasta tilasta. Seuraavat luennot ovat nimittäin vasta ensi syksynä. Käyn toki edelleen opistolla syömässä ja hengailemassa kopilla. 😀

IMG_3433
Oli uusi pöytä koreana tupareiden kunniaksi!

Kavereita olen nähnyt jopa normaalia enemmän. Nyt on aikaa ja innostusta kutsua porukkaa uuteen asuntoon kahvittelemaan. Mukavat tuparitkin pidin. 🙂

Kouluhommia on silti riittänyt. Populaatiogenetiikan ja evolutiikan kurssiin ei kuulu tenttiä, mutta sitäkin enemmän palautettavia esseitä ja laskutehtäviä. Oma-aloittesuutta “vapaapäiviin” on siis vaadittu. Deadline on tämän kuun lopussa ja palautin juuri viimeiset laskut! Sain myös Ihminen ja ympäristö -kurssin ekoelämäkertaesseen sekä teemakommentin ajallaan palautettua. Nyt onkin hyvä ottaa parin viikon irtiotto Etelä-Suomeen ja Ylläkselle!

IMG_3363
Vikat pakolliset kirjatentit edessä…

Lähdemme Maijun kanssa Lahteen maanantaiksi lukioille ja samalla pääsen Riihimäen kotiin muutamaksi päiväksi. Vanhemmat ottivat muuton yhteydessä laskettelukamani ja sukset mukaan, joten voimme mennä kätevästi samaa matkaa Ylläkselle. Pitää olla varovainen, kun viime talvena jäi laskettelu ja hiihto kokonaan välistä…

Kun palaan takaisin, minulla on koko loppukevät aikaa kandin tekoon. Lisäksi kävin tänään lainaamassa Carelian kirjastolta viimeiset pakolliset tenttikirjat monitieteisiin ympäristöopintoihin. Tässä välissä on pakko keskittyä työnhakuun, koska aion viettää kesäni täällä ja yksiön vuokra on maksettava.

IMG_3247
Parasta antia koko kaupungista!

Kerubi on juuri se paikka Joensuussa, johon muualta tulevat vieraat on vietävä. Siellä on upeat näkymät joelle, mukava tunnelma, hyviä musiikki- ja stand up keikkoja ja parasta ruokaa, mitä tiedän. Hintalaatukin on kohdillaan; tuo koko ateria maksoi 15e leffaillan kunniaksi ja sen sai viedä saliin ja napostella elokuvan aikana. Olemme entisen kämppikseni kanssa käyneet Kerubin ilmaisissa leffailloissa ja nyt vuorossa oli legendaarinen Scarface.

Ironisesti tästä hehkutuksesta pääsen päivän aiheeseen: YHTS. Innoissani kuin söin, puraisin vahingossa haarukkaan ja piikit rasahtivat pelottavan kovasti etuhampaisiin. Siitä keskelä lähtikin molemmista hampaista pienet palat irti. Onni onnettomuudessa – hampaissa ei ole tuntoa ja selvisin säikähdyksellä. Ääni oli niin kova, että luulin koko hampaan hajonneen. Pystyin kuitenkin nauttimaan ruoan ja leffan loppuun asti!

Sellainen jälki kuitenkin jäi, että hammaslääkäri oli vihdoin ja viimein varattava. Olinkin pihdannut yhtä ilmaista käyntiä juuri tällaisen varalle. YTHS:n palveluja kannattaa käyttää, sillä ne kattavat osan lukukausimaksua, mutta ovat muutoin maksuttomia. Hammaslääkäri maksaa hieman ensimmäisen kerran jälkeen, mutta suuhygienistilta voi aina pyytää arvion. Itsekin olen jo sellaisen luona käynyt, kun halusin säästää hammaslääkärikäyntiä. Jos reissussa rähjääntyy lisää, niin minulla on heti aika valmiina!

YTHS on mielestäni parempi kuin kunnalliset isot terveyskeskukset. Tilat ovat siistit ja toimivat ja odotusaula viihtyisä. Ajan saa yleensä varsin nopeasti ja reseptien uusiminen on vaivatonta. Jos vähänkin kiinnostaa yleinen terveydentila tai epäilee jotakin vaivaa, kannattaa hyödyntää laadukkaita palveluita käden ulottuvilla. Olen minäkin verikokeita itse pyytänyt.

Minulle iski pikkuflunssa pari viikkoa sitten ja sain helposti aamusta terveydenhoitajalta parin päivän sairaslomapaperin puhelinmyyntiin. Se tosin jäi muutaman viikon uraksi…

YTHS tarjoaa myös mielenterveyspalveluja, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos siltä tuntuu. Jos elämässä kohtaa yllättävän kriisitilanteen, on matalan kynnyksen apua lähellä.

IMG_3336
Sillalta on aina kauniit näkymät.

Oman terveyden ja jaksamisen mukaan on hyvä välillä lenkkeillä. On tärkeää muistaa nauttia kevätauringosta etenkin kiireen ja muutosten keskellä. Joensuussa on mukava kävellä, vaikka ei kauas kotoa (keskustasta) lähtisikään. Minulle on terapeuttista päästä veden äärelle edes hetkeksi.

-Janette, biologia

Hyvä hetki olla älykäs ja…

Vihdoin päästiin maaliskuun puolelle. Sää on ollut melkoisen harmaa, mutta ei se haittaa, kevät on ihan pian täällä. Aika moni viettää parhaillaan, tai on jo viettänyt kevätlomaa. Yliopistossa varsinaista kevätlomaa ei ole, mutta esimerkiksi tänä vuonna minulla ei ole opetusta ollenkaan viikolla 10. Siksi suuntasimmekin viikonlopun viettoon Tahkolle, ja oli kivaa! Pieni irtiotto arjesta tekee välillä aivan mielettömän hyvää pääkopalle! 🙂

laskijat
Tässä hyvin aerodynaaminen poppoo Joensuusta! 😉

Kevään kanssa yhtä aikaa lähestyy myös toinen, melko merkittävä asia, nimittäin korkeakoulujen yhteishaku. Haku alkaa 17. päivä, eli lähtölaskenta voidaan aloittaa! Voin vain kuvitella, minkälainen myrsky nyt monen mielessä pyörii. ”Mihinkä järjestykseen näitä nyt laittaa, ja laitanko nyt varmasti kaikki oikein, ja haenko edes oikeaan paikkaan?!?!”. Toisilla ajatukset voivat olla hyvinkin selvät. Itse kuuluin aikanani tähän jälkimmäiseen joukkoon. 🙂 Minä uskon, että jokainen löytää paikkansa ennemmin tai myöhemmin.

FullSizeRender-2
Manu on ollut viime päivinä hieman mietteliäs, joten pohdinkin, että voisiko tämä liittyä nyt jotenkin näihin alkaviin yhteishakuihin..? Lisätietoja miettiville: uef.fi/hae

Olen ylittänyt opinnoissani maagisen puolenvälin rajan: tililläni kiiltää nyt mahtavat 160 opintopistettä, (vaikka vastahan minä aloitin tämän opintotaipaleen) joiden eteen on tehty ainakin miljoona tuntia töitä. Siksi olenkin joka ikisestä pisteestä äärettömän ylpeä ja iloinen.  Koko vuoden kestänyt projektimme, kandidaatin tutkielmakin valmistuu pikkuhiljaa. Teen tutkielman opiskelijakollegani kanssa. Työskentely on välillä hyvinkin tahmeaa, mutta pääsääntöisesti homma etenee aivan loistavasti. Ennakkoluulot ja pelot ovat karisseet, ja täytyy myöntää, että välillä tuo on ihan mukavaa puuhaa. 🙂

IMG_6661
Tässä kuvassa työpöytä näyttää suorastaan harhaanjohtavalta. Yleensä olemme noin metrin korkuisen kirjakasan peittämiä ja pöytä notkuu tyhjistä kahvikupeita ja banaaninkuorista! 😀

Nyt kun olen kirjoitellut ajatuksiani ylös, huomaan, että keväthän on tällainen jatkumo. Kevään lähestyessä lähestyy myös yhteishaku, joka liikuttaa valtakunnallisesti isoa määrää nuoria ja vähän vanhempiakin. Henkilökohtaisesti otan melko isoja askelia kohti opintojen toista vaihetta, jolloin pääsen kunnolla maisteriopintojen kimppuun. Aika menee niin kovin nopeasti, että koettakaahan nauttia myös matkasta eikä vain määränpäästä. 🙂

Ihanaa kevään aloitusta, eikös nyt voi jo näin toivotella? 🙂 ja muistakaa tehdä ainakin yksi älykäs päätös!

-Hanna / ohjaus

 

Teatteria ja muuta kivaa

Joensuu on harrastuksia pullollaan, joten päätin rajata tekstini käsittelemään pääasiassa niitä vapaa-ajan toimintoja, joihin olen itseni tässä vajaa kolmen vuoden aikana onnistunut sotkemaan.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenani pyörin mukana nuorille aikuisille suunnatuissa seurakunnan illoissa. Noina iltoina sai teen ja pienen natusteltavan parissa olla mukana uskontoon ja yleensä elämään liittyvissä keskusteluissa, tai ihan vain kuunteluoppilaana. Toiminta oli välillä myös toiminnallisempaa esimerkiksi kynttiläntekoa ja piirtelyä. Tätä kautta päädyin myös Maata näkyvissä -festareille yövalvojaksi, mikä jäi kommelluksineen erittäin hyväksi kokemukseksi.

306088_10151235630264014_1318469226_n
Seurakuntatoiminnan kautta päädyin seikkailemaan festareille Turkuun syksyllä 2012.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenani onnistuin myös eksymään edelleen rakkaan harrastukseni, ylioppilasteatterin pariin. Yliopiston ilmoitustaululla törmäsin mainokseen (Huomion arvoinen vinkki siis: kannattaa seurata yliopiston ilmoitustauluja!), joka houkutteli osallistumaan kyseisen teatterin pääsykokeisiin. Pienen harkinnan jälkeen uskalsin lähteä koettamaan onneani. Aina jossain määrin ilmaisua harrastaneena teatteri osoittautui minulle juuri oikeaksi paikaksi ja sen kautta olen muodostanut monia tärkeitä ystävyyssuhteita. Tähän mennessä olen ollut mukana näyttelemässä yhdessä koko illan näytelmässä, joka pääsi Rovaniemen teatterifestareille asti, sekä kahdessa lyhytnäytelmässä, joista toinen oli lähes 100 % improa. Näyttelemisen lisäksi päätin tänä vuonna kokeilla käsikirjoittamista ja ohjaamista. Vielä parin viikon ajan tekelettäni voi käydä katsomassa kuuden muun lyhytnäytelmän kanssa Pisarat-kokonaisuudessa joko Joensuun Pakkahuoneella tai Kerubissa.

Ihanat Sininen ja Punainen näytelmästäni "Myrsky".
Ihanat Sininen ja Punainen näytelmästäni “Myrsky”.
Alkuhäsläämistä Pakkahuoneella.
Alkuhäsläämistä Pakkahuoneella.

Teatteri on melko aikaa vievä harrastus, mutta ei niin kiireisinä viikkoina, ehtii harrastaa myös liikuntaa. Pari ensimmäistä opiskeluvuottani kuljin enemmän tai vähemmän aktiivisesti yliopiston järjestämissä vaihtuvissa jumpissa. Nyt vuoden vaihteessa liikuntapalvelut laajenivat jo aiemmin blogissa mainittujen Sykettä-liikuntapalveluiden myötä. Itse olen käynyt kokeilemassa sykekuulaa sekä kuntonyrkkeilyä ja haaveena olisi vielä jossain vaiheessa raahautua myös zumbaan ja johonkin lukuisista joogista. Vaihtoehtoja on niin paljon, että valinnanvaikeus meinaa iskeä.

Kaiken tämän lisäksi olen selaillut kansalaisopiston järjestämiä kursseja, mutta millekään niistä en ole vielä onnistunut osallistumaan. Houkuttelevia ovat olleet mm. taideretriitti ja piirustustekniikan kurssi. Harrastusten puutteesta ei siis Joensuussa varmasti joudu kärsimään.

Toiminnallisin terveisin,

Maiju, Psykologia

Liikunnan riemua Joensuussa

Yksi paras tapa rentoutua opiskelustressin ja -kiireen keskellä on liikunta. Joensuu tarjoaa oivat mahdollisuudet liikkumiseen – oli mieltymys sitten kamppailulajeissa, uinnissa tai vaikkapa pallopeleissä. Jos on omassa kotikaupungissaan aloittanut jonkin mielenkiintoisen liikuntaharrastuksen, olen aika varma, että Joensuussa on hyvin todennäköisesti mahdollista jatkaa sitä omaa rakasta harrastustaan. Tai vaihtoehtoisesti voi aloittaa jonkin aivan uuden lajin; kursseja ja ryhmiä kun on nimittäin aina vasta-alkajista enemmän harrastaneillekin.

Joensuu on perinteisesti tunnettu ainakin jääkiekko-, koripallo- ja muodostelmaluistelukaupunkina – näin vain muutamia mainitakseni. Monet ovat varmasti kuulleet Joensuun Katajan korisjoukkueesta tai jääkiekkoseura Jokipojista, ja tuskin kellekään ovat vieraita sellaiset nimet kuin Jukka Keskisalo, Aki Parviainen tai Kaisa Mäkäräinen. He ovat kaikki Joensuun kasvatteja! Joensuuta voisi siis nimittää kaupungiksi, jossa urheilukulttuuri on monipuolista ja elävää.

Itselleni koko ikäni Joensuussa asuneena kaupunkini urheilutarjonta on tullut jokseenkin tutuksi. Mehtimäen jäähallin katsomossa on tullut monet kerrat kannustettua Jokipoikia – tällainen lätkämimmi kun olen. Lisäksi olen saanut seurata aivan lähietäisyydeltä rakkaan ystäväni ja hänen joukkueensa menestystä muodostelmaluistelussa sm-tasolla saakka. Urheilua olen nähnyt myös jäähallien ulkopuolella, sillä pikkuveljeni pelasi useamman vuoden jalkapalloa Jippo-seurassa ja on nyttemmin siirtynyt vapaaottelun ja nyrkkeilyn sekä kuntosalitreenien pariin. Pikkusiskoni ovat puolestaan harrastaneet monenlaisia tansseja baletista aina hiphoppiin. Kaikki tämä siis Joensuussa! Ja tuossa oli vain murto-osa kaikesta siitä, mitä Joensuussa voi harrastaa, kun liikunnasta puhutaan.

En ole itse ollut koskaan suuri joukkuelajien ystävä (ellei penkkiurheilua lasketa), vaan ryhmäliikuntatunnit ovat olleet se minun juttuni. Onneksi Joensuu tarjoaa tähänkin loistavat edellytykset, sillä erilaisen kuntosalien ja ryhmäliikuntapaikkojen määrä on lisääntynyt roimasti viime aikoina. On niin isoja valtakunnallisia ketjuja kuin pienempiä paikallisiakin yrityksiä. Tuntien ja salikorttien hinnat vaihtelevat, mutta monesta paikasta saa opiskelija-alennuksen, mikä on tarpeellinen alennus muuten melko suolaisiinkin hintoihin. Oma suosikkipaikkani on jo vuosia ollut Islo eli Itä-Suomen liikuntaopisto ja sen bodypump-tunnit.

Ei pidä unohtaa, että myös yliopistomme kautta on mahdollista päästä urheilun makuun. Itä-Suomen yliopisto on mukana itäisen Suomen liikuntapalvelukokonaisuudessa nimeltä Sykettä, johon kuuluvat UEF:n lisäksi Karelia- ja Savonia-ammattikorkeakoulut. Sykettä-liikuntapalvelut ovat ylivoimaisesti Joensuun halvimmat tällä hetkellä, ja lajien puutteen sijaan saa pikemminkin kärsiä valinnanvaikeudesta! Ainoa edellytys Sykettä-palvelujen käytölle on, että on jonkin edellä mainitun korkeakoulun opiskelija. Joensuun lisäksi Sykettä toimii myös Kuopiossa, Iisalmessa ja Varkaudessa.

Minun oli tänään tarkoitus mennä illalla hikoilemaan Sykettä-palvelun bodyrun-tunnille, mutta tulinkin juuri toisiin ajatuksiin: taidan lähteä pitkästä aikaa rentoutumaan Joensuun talvisille lenkkipoluille – olkoonkin, vaikka ulkona on lähes 20 astetta pakkasta. Luulisi illalla nukkumaan mennessä mielen olevan virkeä, että jaksaa huomenna lähteä pirteänä kohti Seinäjoen jatkokoulutusmessuja!

Sari / suomen kieli ja kirjallisuus

Joensuun areena Mehtimäellä. Lähde: pohjoiskarjala.com
Joensuun areena Mehtimäellä. Lähde: pohjoiskarjala.com
Joensuun urheilutalo ydinkeskustan kupeessa. Lähde: yle.fi
Joensuun urheilutalo ydinkeskustan kupeessa. Lähde: yle.fi
Joensuun jäähälli eli Mehtimäen halli. Lähde: wikimedia.org
Joensuun jäähälli eli Mehtimäen halli. Lähde: wikimedia.org

Opiskelijan uusivuosi

Opiskelijan uusi vuosi tarkoittaa tietenkin ihan hillitöntä juhlintaa. Opiskelijoiden uudenvuodenjuhlat ovat suorastaan ilmiömäinen yhteisöllinen tapahtuma, joka yhdistää ihmiset eri puolilla maailmaa. Baila baila oikein urakalla ja sitten ollaan kuninkaallisessa kumarruksessa tienposkessa.

Kunhan ei ihan tänne asti mentäisi vaikka kovasti juhlittaisiinkin.
Kunhan ei ihan näin pitkälle vaikka kovasti juhlittaisiinkin.

Oikeasti tämä juhlintajuttu ei pidä paikkaansa. Ihan totta. Sillä todellisen opiskelijan uusivuosi näyttää seuraavalta:

  • Oman osaamisen tuotteistaminen, lopputehtävä, deadline 31.12.2014
  • Strategic Management, deadline, 31.12.2014
  • Markkinointi- ja yhteisöviestintä, deadline, 31.12.2014
  • Oman osaamisen tuotteistaminen, esseepalautus, deadline, 31.12.2014

Joku voisi tietenkin sanoa, että pakkoko niitä on viimeisenä iltana itku kurkussa vääntää, kun aikaahan on ollut. Tämä joku on tietenkin aivan oikeassa, mutta suurin osa kuolevaisista työskentelee tehokkaasti vasta loppukirin häämöttäessä.

Voin kertoa, että oli ihan pirunmoinen loppukiri tällä kertaa. Olin todellinen opiskelija. Olin niin tehokas, että olisin voinut pelastaa koko Suomen kansantalouden ja kuroa kiinni kestävyysvajeenkin, ellen olisi päättänyt kesken kaiken, että täytyy ehtiä myös juhlia. (Olenhan todellinen opiskelija…)

Ja ehdittiinhän sitä. Joensuussa käytiin katsomassa ainakin ilotulitus kaupungilla olkoonkin, että se oli kuulemma lapsille tarkoitettu. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa heti vuoden alusta toivoakseni tarkoittaa, että sama meno jatkuu koko vuoden 2015.

Uutenavuotena voi syödä vaikka hampparin. Mä suhtaudun kyllä edelleen epäileväisesti leipään, joka täytyy haarukoida.
Uutenavuotena voi syödä vaikka hampparin. Mä suhtaudun kyllä edelleen epäileväisesti leipään, joka täytyy haarukoida. Se ei vain ole oikein.

Monet tekevät uutenavuotena lupauksia. Minä en oikeastaan ole viime vuosina lupauksia harrastanut, mutta ehkä tällä kertaa voisin yrittää. Ensi vuonna… tai siis tänä vuonna voisin luvata jälleen kerran sen, etten jätä asioita viime tippaan!

En esimerkiksi enää jätä heräämistä puoleenpäivään.

Jahas. Vuosi 2015. Ihan sama. En tahdo nousta.
Jahas. Vai vuosi 2015. En huomaa eroa. En edelleenkään halua nousta aikaisin.

 

Oikein hyvää vuotta 2015 kaikille!

Vuoden paras juhla – JOULU!

Nyt se on jo ovella, vuoden ihanin ja rakkaudentäyteisin juhla: joulu! Olen melkoinen ”jouluhypettäjä”, odotan joulua aivan valtavasti, minulle se on vuoden kohokohta. Teimme marraskuun alussa jo ensimmäisen piparkakkutalon. Tässä teille taidonnäyte. 🙂

IMG_5618

 

Monelle joulu merkitsee pientä taukoa opiskeluista, minilomaa kotipaikkakunnalle perheen, läheisten ja suvun luo. Facebook on pullollaan helpotusta ja onnea täynnä olevia päivityksiä siitä, miten viimein alkaa loma ja joulu! Myös minulle joulu tarkoittaa ihanaa tunnelmaa, omaa perhettä ja rakkaita ympärillä, aattoaamun Lumiukkoa ja Joulupukin kuumaalinjaa. Viimeiset vuodet se on tarkoittanut myös töitä, niin kuin varmasti monelle muullekin opiskelijalle. Kolmen päivän ajan aion kuitenkin nauttia vapaista, syödä ja herkutella täysillä. Aion myös nauttia täysillä hetkistä perheen kanssa ja katsoa rakkaan veljenpojan iloa lahjoja avatessa. Paluu arkeen ja töihin kuitenkin koittaa jo pian. Vaikka ajatus pitkästä lomasta olisi houkutteleva, on työt hyvin erilaista rasitetta aivoille kuin opiskelu. 🙂

Jouluun valmistautuminen on mennyt minulta hieman ohi kiireisen syyslukukauden takia. Olen reissannut UEF-lähettilään roolissa erilaisissa tapahtumissa ja ympäri Suomen lukioissa. Osa-aikaiset työt vaatekaupassa ovat myös pitäneet minut kiireisenä, opintoja unohtamatta. Kandidaatin tutkielmani valmistuu pikkuhiljaa sivussa, aineistoa on kerätty nyt pitkin syksyä.  Kiireistä huolimatta syksy on ollut antoisa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

IMG_6109

Uskon, että pian se joulumieli hiipii myös tämän hypettäjän mieleen. Viimeistään tänään illalla, kun pääsen kotiin kotiin, eli vanhempieni luo kotipaikkakunnalle. Koristelemme iskän kanssa joulukuusen ja syödään riisipuuroa heti huomenna aamusta. 😛

Ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille!<3

Hanna/ kasvatustiede, ohjaus

Voihan kandi

Yksi porras on taas noustu urallani yliopisto-opiskelijana. Tämän syksyn suurin projekti on ollut kasata kandidaatin tutkielma psykologian historian alalta. Vaikka tutkielma onkin nyt purkitettu, ei minusta kuitenkaan tule psykologian kandidaattia, ennenkuin olen käynyt loppuun kaikki kandidaattivaiheeseen kuuluvat kurssikokonaisuudet. Itse saanen tutkinnon siis ulos ennen kesää. Vaikka voinkin tuon jälkeen kutsua itseäni psykologian kandidaatiksi, ei tällä tutkinnolla ole työelämän kannalta vielä mitään hyötyä. Psykologiassa nimittäin tähdätään maisterin tutkintoon, jonka myötä saan lopulta luvan toimia laillistettuna psykologina.

Kun aloitin psykologian opintoni vuoden 2012 syksyllä, tuntui kandidaatin tutkielman tekeminen yhtä kaukaiselta asialta kuin yo-kirjoitukset lukion alussa. Pari vuotta kuitenkin vierähti hujahtaen ja nyt tämäkin urakka on jo ansiokkaasti takana. Meidän laitoksellamme kandidaatin tutkielma  käsittelee yhtä valitsemaamme psykologian klassikkoa, josta kirjoitamme laajan esseen, jonka sitten esittelemme muille yhteisessä seminaaripäivässä. Vaikka kandidaatin tutkielma kurssikokonaisuus sisältää meillä myös muita vaiheita, kuten luentoja psykologian historiasta ja kirjatentin, koin esseenkirjoittamisprosessin kuitenkin keskeisimmäksi vaiheeksi.

Oman aiheeni löysin kiinnostukseni kautta neuropsykologiaa kohtaan. Alkusyksy meni kolutessa läpi historian kirjoja ja valitsemani henkilön kirjoittamia artikkeleita . Kun aineistoa oli lopulta tarpeeksi kattavasti, pääsin kiinni itse kirjoittamisprosessiin. Valitsemani klassikon, Roger Sperryn, suorittamat split-brain-kokeet olivat äärimmäisen kiehtovaa luettavaa, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi aihevalintaani. Monilla voi olla kauhukuvia siitä, että kandidaatin tutkielma olisi valtavan suuri urakka, mutta itse koin homman loppujen lopuksi melko leppoisaksi. En kasannut kandi-syksylle liikaa muita kursseja, joten aikaa riitti vallan mainiosti tutkielman työstämiseen.

Huolellinen pohjatyö on tärkeä vaihe.
Huolellinen pohjatyö on tärkeä vaihe.
Valmista työtä on mahtavaa pitää käsissään.
Valmista työtä on mahtavaa pitää käsissään.

Kokoamisen, muotoilun, karsimisen ja muun syksyn uurastuksen jälkeen valmista työtä oli enemmän tai vähemmän mahtavaa pitää käsissään. Kandidaatin työ toi tutuksi tieteellisen kirjoittamisen taidon, ja se myös auttoi hahmottamaan psykologian historiaa, joka on tärkeä kokonaisuus ymmärtää kenttätyönkin kannalta.

Seminaaripäivät ja kypsyysnäyte ovat nyt takana, joten seuraava vaihe on arvosanan jännittäminen. Itse olen jo palaillut kotipaikkakunnalleni joululoman viettoon, ja haluankin omasta puolestani toivottaa lumista ja pipareiden täyteistä joulua!

Hyvää joulunodotusta!
Hyvää joulunodotusta!

Lämpöisin terveisin,

Maiju, psykologia.

Omaa alaa etsimässä

Hei vain! Nimeni on Maiju, ja olen kolmannen vuoden psykologian opiskelija. UEF-lähettilään urani on lähtenyt rattoisasti käyntiin, ja tällä viikolla on itselläni takana ei yhdet, vaan peräti kahdet abipäivät. Kuopiossa olin erityisesti oman alani ja filosofisen tiedekunnan edustaja, kun taas Joensuussa yliopistomme pääständi oli kotini. Molemmat päivät ovat olleet erittäin antoisia ja omalta osaltani olen tehnyt parhaani, jotta tulevien opiskelijoiden oman alan löytäminen helpottuisi.

Filosofisen tiedekunnan esitteitä
Filosofisen tiedekunnan esitteitä

Vaikka oma ala olisikin vielä hieman hukassa, ei ole mitään kiirettä. Itsekin olin vielä neljä vuotta sitten  vakuuttunut siitä, että lähden opiskelemaan luokanopettajaksi. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja vuotta myöhemmin suunnittelinkin suuntaavani teologiaan. Mutta kuinkas kävikään, vasta abivuoden kevään puolella päädyin sittenkin psykologiaan, enkä päätöstäni ole kertaakaan katunut. Pääsykokeisiinkaan ei ollut mitään kiirettä lukea, ja ensimmäisellä kerralla onnistuin sisään pyörähtämään.

Kuopiossa abeja vastaanotti tämä luiseva kaveri
Kuopiossa abeja vastaanotti tämä luiseva kaveri
Kemian pisteellä 3D-tulostimesta syntyi piskuinen Yoda
Kemian pisteellä 3D-tulostimesta syntyi piskuinen Yoda

Vaikka mielessä olisikin jo jokin tietty ala jota haluaa lähteä opiskelemaan, on hyvä pitää silmät auki myös aloille, jotka eivät välttämättä ole käyneet edes mielessä. Esimerkiksi lääkistä harkitessa kannattaa muistaa myös farmasian ja proviisorin sekä biologian ja ravitsemustieteen opintojen mahdollisuus. Jos taas koulutusala kiinnostaa, on hyviä vaihtoehtoja luokanopettajalinjojen lisäksi myös kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutusohjelmat, erityisopettajan opinnot sekä ohjauksen opinnot. Ja aina on myös hyvä muistaa, että aineenopettajan pätevyyden voi opiskella melko monen pääaineen yhteyteen.

Aamulla 7:30 Joensuun päärakennuksen, Carelian aula näytti vielä melko hiljaiselta...
Aamulla 7:30 Joensuun päärakennuksen, Carelian aula näytti vielä melko hiljaiselta…
...pikku hiljaa eri pääaineiden, tiedekuntien ja opistojen edustajat alkoivat kuitenkin valua paikalle...
…pikku hiljaa eri pääaineiden, tiedekuntien ja opistojen edustajat alkoivat kuitenkin valua pisteidensä luo…
...ja lopulta myös päivän päätähdet, eli abit, saapuivat myös paikalle!
…ja lopulta myös päivän päätähdet, eli abit, saapuivat myös paikalle!

Vaikka pääsykokeissa ei ensimmäisellä kerralla lykästäisikään, ei toivoa kannata heittää. Monille välivuosi voi olla paikallaan, ja itselle jää aikaa miettiä, mikä loppujen lopuksi on sitä, mitä haluaa tehdä isona. Jos opintoja haluaa kuitenkin jo ennen virallista sisäänpääsyä aloittaa, tarjoaa avoin yliopisto mahdollisuuden käydä monia pääaineita jopa aineopintoihin saakka.

Alan valinnalla ei siis ole vielä mikään hoppu, mutta mietintämyssyä on hyvä välillä käyttää päässä. Me UEF-lähettiläät olemme valmiita vastaamaan kinkkisiinkin kysymyksiin niin pääsykokeista, kuin myös ihan arkisesta opiskelijaelämästä.

Väsynein, mutta tyytyväisin terveisin:

Maiju, psykologia

Mitä kaikkea ehtii perjantaina?

Lyhyt vastaus heille, jotka eivät jaksa tai halua lukea koko tekstiä (tätä kannattaa harrastaa muutenkin yliopisto-opinnoissa eli lukea lyhennelmiä): Paljon. Perjantaina ehtii paljon. Silloin ennättää kaikki tavalliset kuten aamukahvit, koiranpissitykset, vastata tuhanteen kyselyyn ja tehdä suursiivouksen. Oikealla kädellä ohjaa pyörää ja vasemmalla viimeistelee esseetä.

Perjantaissa onkin monien mielestä aivan erityinen hohtonsa, ja viime viikon perjantai oli erityisen erityinen. Ei siksi että olisi ollut 13. päivä, sillä siinähän ei ole mitään erikoista, kyseinen yhdistelmähän voi osua kuuleman mukaan jopa kolmesti vuoteen.

Sen sijaan viime viikon saattoi kulkiessaan Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen pysäköintialueen lähettyvillä huomata kylttejä, joissa vinkattiin messut. Yliopistolla järjestetään jos jonkinmoisia avajaisia ja kissanristijäisiä, mutta nämäpä messut olivat Optimin eli kauppatieteilijöiden ainejärjestön eli opiskelijoiden itse järjestämä tapahtuma, joka pidetään kerran vuodessa.

Messusääntö numero 1: nyhdä kaikki tieto (ja karkki) irti esittelijöistä. Tässä amanuenssi versus kyselijä.
Messusääntö numero 1: Nyhdä kaikki tieto (ja karkki) irti esittelijöistä. Tässä amanuenssi versus kyselijä.

Messuilla sai tietysti karkkia, kadonneita lapasia ja yllin kyllin muuta yleistä messutunnelmaa, mutta tarjolla oli myös kiinnostavia puhuja ja näytteilleasettajia. Osalla puhujista oli selvä joensuulainen kytkös, mutta vaikka tämä CV:n pelastaja olisikin puuttunut, olivat kaikki omalla alallaan ansioituneita tekijöitä. Erityisen suosituksi nousi muun muassa Diili-ohjelmastakin tuttu Jethro Rostedt. Yritysmessujen tarjontaan voi käydä tutustumassa ja harmitella olan takaa, jos ei päässyt paikalle. Ensi vuonna sitten!

Usko itseesi, älä muita, neuvoo joensuulaislähtöinen valokuvaaja
Usko itseesi, älä muita, neuvoo joensuulaislähtöinen valokuvaaja Jussi Ratilainen.
Keskon tuotepäällikön Pauli Jaakkola K-trainee ohjelman läpi vienyt ajatus. Suositellaan käytettäväksi myös opiskelussa.
Keskon tuotepäällikön Pauli Jaakkola K-trainee-ohjelman läpi vienyt ajatus. Suositellaan käytettäväksi myös opiskelussa.

Yhdellä ständeistä oli luonnollisesti myös ainejärjestö, ja koulutusvastaavan kanssa ehdimme juonia Abi-päivää varten. Pitäkää varanne, luvassa paljon tärkeää ja mielenkiintoista infoa. Ei kannata jättää tätä ensi vuoteen.

Kaikki kahvi meni. Vain tilkka maitoa jäi. Siitä tietää, että hyvin meni.
Kaikki kahvi meni. Siitä tietää, että päivä onnistui.

UEF-lähettiläänä en ehtinyt kaikesta messutarjonnasta nauttia, sillä iloksemme pääsimme Janeten kanssa vierailemaan Yhteiskoululla turinoimassa. Markon hoitaessa faktat minä ja Janette saimme keskittyä fikt… siis tarinoimaan vain ja ainoastaan itsestämme.

Aina yhtä ihana Janette
Aina yhtä ihana Janette.

Messujen ja kouluvierailun jälkeen tarjolla oli myös ihastuttava cocktail-tilaisuus Vainioniemen huvilalla, ja monet kiskoivatkin päällensä ykköset ja sipsuttelivat tyylikkäinä takseihin. Cocktail-tilaisuudessa tarkoituksena on paitsi näyttää törkeän hyvältä niin myös sosialisoida ja verkostoitua vanhempien opiskelijoiden sekä yritysmaailman kanssa.

Itsehän tietenkin tulin kipeäksi ja missasin kivat kekkerit, mutta mieluummin sitä istuu yksin kotona perjantaina seuranaan nenäliinapakkaus ja yläkerran uliseva koira, eikös?

Sosiaalipolitiikan päivät Joensuussa

Sosiaalipolitiikan päivät ovat kuin tieteentekijöiden festarit, jossa päivien avauksen jälkeen jakaudutaan eri työryhmiin (eli telttoihin keikoille) kuuntelemaan puhujia itseä kiinnostavien teemojen mukaan. Tämän syksyn teemana oli sosiaalipolitiikan rajat. Teeman mukaisesti kahden päivän aikana käsiteltiin sosiaalipolitiikan ylirajallisuutta globalisoituvassa maailmassa sekä sosiaalipolitiikan rajallisiin mahdollisuuksiin määritellä ja hallita kehitystä yhteiskunnassa. Luentosalissa istuskelu ei sinänsä kuulosta kauhean jännittävältä, miksi siis opiskelijan kannattaa osallistua seminaaritapahtumaan?

1.  Kiinnostavat puhujat

IMG_0318

Esityksiä kahden päivän aikana on yli sata ja käsiteltäviä aiheita on osallistavasta sosiaaliturvasta sukupuolittuneisiin perheasemiin, joten vaikeuksia löytää itseä kiinnostavaa ohjelmaa ei ole – pikemminkin ongelmana on runsaudenpula.  Puhujia on haalittu ei pelkästään ympäri Suomen, vaan ympäri  Eurooppaa. Päivien “keynote” puhuja , matalapalkkatyöstä ja muuttoliikkeen ja valtion suhteesta kiinnostunut Oxfordin yliopiston professori  Bridget Andersonin puheesta mieleen jäi ajatus siitä, miten maahanmuuttajana ei pidetä maasta toiseen muuttavaa jalkapallotähteä, vaan stereotyyppisesti tämän siivoojaa. Puhetta kommentoinut  yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Nathan Lillie Jyväskylän yliopistosta esitti, että työnantajat haluavat nykyisin työntekijästä pelkän työpanoksen ilman tämän persoonallisuutta, huolia tai perhesuhteita. Mielenkiintoista.

2. Kahvitarjoilu

IMG_0329

Tapahtumassa ei ollut tarjolla pelkästään hengenravintoa, vaan myös kahvia lisukkeineen. Koska Pohjois-Karjalassa ollaan, kahvin kanssa ei tarjottu pullaa, vaan luonnollisesti karjalanpiirakoita. Kahvitauolla ehti vierailla myös haikukioskilla, josta tilaamani kissa-aiheinen haiku kuuluu näin:

ylväänä kulkee

tuntee pimeän äänet.

turkkiinsa hukun.

IMG_0325

3. Ajankohtaisuus

Päivien aikana esiteltiin tutkimuksia, mitkä ovat juuri valmistumassa, työn alla tai vasta suunnitteilla. Tapahtumassa sai siis tuoretta tietoa siitä, missä mennään ja mikä tutkijoita puhuttaa. Itseäni työryhmien teemoista eniten kiinnostivat hyvinvoinnin ja eriarvoisuuden mekanismit sekä talouskriisin sosiaaliset seuraukset. Seminaareista voi saada inspiraatiota oman kandin tai gradun aiheen valintaan tai opiskeluun ylipäätään. Esiintyjissä onkin usein väitöskirjaansa ahertavia tai gradutyötään esitteleviä opiskelijoita.

4. Ilmainen tavara

IMG_0333

Lahjakassista paljastui Talentian, eli sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön lehti, jonka avulla pääsee tutustumaan läheisen ammattialan, eli sosiaalityön haasteisiin. Jee!

5. Opintopisteet

Opintopisteitä pystyi hankkimaan joko osallistumalla seminaarijärjestelyihin tai kirjoittamalla opintopäiväkirjaa työryhmiin osallistumisesta. Päivien aikana kymmeniä opiskelijoita on avustamassa työryhmiä, infotiskillä ja ilmoittautumisessa sekä somistusryhmässä. Avustajan työstä sai myös työtodistuksen, t-paidan, sekä lounaslippuja tapahtuman ajaksi. Ei pöllömpi duuni!

 

-Saila, Sosiologia