Tag Archives: esittelyt

UUDET LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT: FILOSOFINEN TIEDEKUNTA

Vielä olisi viimeisenkin tiedekunnan aika esittäytyä, eli tänään siis vuorossa filosofinen tiedekunta. Tänä vuonna filoa edustaa psykologiaa opiskeleva Riikka, kulttuurintutkimusta opiskeleva Kerttuli, ja kasvatustieteitä luokanopekoulutuksessa opiskeleva Essi. Meidän tiedekuntaan kuuluu laaja kirjo eri pääaineita aina teologiasta kasvatustieteisiin, ja väliin mahtuu monenlaista muutakin, joten käy kurkkaamassa meidän tiedekunnan tarjontaa tarkemmin täällä: https://www.uef.fi/uef/filo

Riikka Lindholm, psykologia

Olen Riikka, 22 -vuotias psykologian opiskelija. Muutin Ähtäristä Joensuuhun kolme vuotta sitten, enkä ole katunut päätöstäni päivääkään! Rakastan omaa alaani sekä Joensuuta. Tänä vuonna minua odottaa suuri, mutta myös antoisa urakka, sillä kirjoitan graduni. Kerron varmasti siitä lisää vuoden kuluessa. Opiskelun lisäksi tykkään harrastaa liikuntaa, viettää aikaa läheisteni kanssa, lukea ja osallistua erilaisiin opiskelijarientoihin.

Vietin viime kevään vaihto-oppilaana Ohio Northern Universityssä Yhdysvalloissa. Tykkäsin vaihdosta kovasti. Erityisen hienoa oli päästä seikkailemaan esimerkiksi New Yorkissa viikon verran. Myös opiskelu ulkomaisessa yliopistossa oli todella kiinnostavaa.

Odotan innolla, että pääsen kertomaan teille opiskelijaelämästä! Muistan, kun itse haaveilin yliopistoon pääsemisestä, ja yritin epätoivoisesti haalia tietoa opiskelusta, pääsykokeista ja oikeastaan mistä tahansa unelmaani vähänkään liittyvästä. Jos sinä olet nyt samassa tilanteessa, olet löytänyt juuri oikean sivuston!

Kerttuli Karels, kulttuurintutkimus

Hei vain!

Nimeni on Kerttuli ja opiskelen toista vuotta kulttuurintutkimusta Joensuun kampuksella. 23 vuoden aikana olen ehtinyt pohtia suuntaani niin opinnoissa kuin elämässä kohtalaisen paljon.

Haluankin UEF-lähettiläänä kertoa, että kärsivällisyydellä ja rohkeasti asioista selvää ottamalla ja kokeilemalla voi löytää itselleen oikean suunnan. Tekemisessä inspiraatio on miun mielestä tärkeintä!

Olen kasvanut Etelä-Karjalassa, Lappeenrannassa. Olisin yllättynyt, jos vielä reilu kaksi vuotta sitten joku olisi kertonut minun opiskelevan yliopistossa täällä päin Suomea. Tässä seisoessani en voi kuitenkaan todeta muuta kuin olevani tyytyväinen siihen, mihin valintani ovat minut tuoneet.

Kulttuurintutkimuksen opinnot olivat itselleni täysin vieras asia vielä lukiota käydessä. Kulttuuri ulottuu elämän jokaiselle alueella ja juuri alan laajuus kiehtoo minua. Mielestäni kulttuurintutkimus sopii ihmiselle, joka on utelias ja aina miettimässä seuraavia seikkailuja.

Arvostan vapaa-aikaa todella paljon, vaikka nautin myös opiskelusta ja uuden oppimisesta. Jos en opiskele, niin teen yleensä jotakin rentouttavaa, esimerkiksi treenaan, luen, katson sarjoja, näen kavereita, juhlin tai siivoan (en vitsaile, siivous on yllättävän hyvää meditaatiota!).

Meidän lähettiläiden somessa voi rohkeesti laittaa viestiä, autamme parhaan osaamisemme mukaan ja kerromme mielellämme yliopisto-opiskelijan arjesta ja erilaisista opiskeluvaihtoehdoista. Tervetuloo mukaan!

Essi Holmberg, luokanopettajakoulutus

Moikka!
Oon Essi, 24-vuotias luokanopeopiskelija, ja aloittelen parhaillaan neljättä vuotta yliopistossa.

Oon kotoisin Etelä-Suomesta Forssasta, ja valmistuin lukiosta keväällä 2014. Parin välivuoden aikana haaveilin oikiksesta ja ehdin muuttaa au pairiksi Australiaan, mutta pikkuhiljaa kiinnostus kasvatustieteisiin alkoi kuitenkin heräillä. Päädyin lopulta parin välivuoden jälkeen täysin päinvastaiselle alalle, kuin mihin olin kaavaillut tulevaisuuttani abivuonna.

Mun päätös valita kasvatustieteet ei siis ollut ollenkaan itsestäänselvyys, enkä kuulu niihin tyyppeihin, jotka on aina halunnut olla opettajia. Omat mielenkiinnonkohteet löydettyäni mun alavalinta on kuitenkin osunut ihan nappiin, ja se on ollut helpottavaa huomata. Mun mielestä sen oman alan löytämiseks kaikki lähtee itseen tutustumisesta, siitä että kiinnostuu avoimesti ympäröivästä maailmasta ja kokeilee eri juttuja oman mukavuusalueen ulkopuolella. Oon ite oppinu paljon uutta tän vinkin avulla!

Hain Itä-Suomen yliopistoon, koska halusin lähteä Etelä-Suomesta hieman kauemmas kaupunkiin, jossa olis selkeästi opiskelijakaupungin fiilis, lämmin tunnelma ja hyvä yhteishenki. Päädyin Joensuuhun, ja sain just sitä, mitä olin etsinytkin. En vois olla tyytyväisempi koulutusalavalintaani, tai päätökseeni muuttaa Joensuuhun, ja sen takia työ UEF-lähettiläänä on mulle tosi tärkeetä. Haluun kannustaa kaikkia etsimään omaa juttua ja poistumaan mukavuusalueelta, koska sillon useimmiten päätyy tekemään itselle oikeita valintoja.

Ootan innolla, että pääsen tapaamaan teitä tän lukuvuoden aikana lukioilla, messuilla ja yliopistolla. Nähdään siis pian!

Nyt kaikki tämän vuoden uudet UEF-lähettiläät on siis esitelty, ja osa meistä onkin jo päässyt tapaamaan teitä lukioilla. Me päivitellään aktiivisesti meidän eri somekanavia, etenkin snäppiä (UniUEF) ja Instagramia (@ueflahettilas), joten ota meidät siellä seurantaan! Voit laittaa meille kysymyksiä tai toiveita missä tahansa somekanavassa, otetaan niitä tosi mielellään vastaan.

Nyt pidemmittä puheitta hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua!

// Essi, luokanopettajakoulutus

Uudet lähettiläät esittäytyvät: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta

Seuraavaksi itsensä esittelevät yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan lukuvuoden 2019 – 2020 lähettiläät: Jannariina kauppiksesta, Aino oikiksesta ja Roosa yhteiskuntatieteistä. Tiedekunnan pitkä nimi lyhentyy helpommin YHKAksi ja laajemmin sen monipuolisiin opiskeluvaihtoehtoihin pääset tutustumaan täältä: https://www.uef.fi/fi/uef/yhka.   

Jannariina Nissinen, kauppatieteet

Moikka!

Olen Jannariina, 20-vuotias syntyperäinen savolainen ja toisen vuoden kauppatieteiden opiskelija. Opinnot aloitin suoraan lukion jälkeen syksyllä 2018, ja viime vuosi kuluikin hurjaa vauhtia uuden koulun, kaupungin ja ihanien ystävien parissa!

Vielä abivuoden puolivälissä minulle oli täysin epäselvää minne aion lukion jälkeen suunnata, mutta kiitos kärsivällisen opinto-ohjaajani sain yhteishakuun mennessä tulevaisuuden suunnitelmani hieman selkeämmiksi. Yliopisto-opinnot olivat olleet haaveena jo pidemmän aikaa, ja kauppatieteet valikoitui hakukohteekseni pääasiassa alan monipuolisuuden vuoksi. Opiskelupaikka irtosi, ja opinnot ovat osoittautuneet paljon mielenkiintoisimmiksi kuin mitä osasin edes odottaa.

Eroan ehkä perinteiseksi katsotusta kauppatieteiden opiskelijasta siinä, ettei matematiikka ole minulle se vahvin ja omin juttu, joten pääaineekseni valikoitui johtaminen ja markkinointi. Lisäksi esimerkiksi oikeustieteet ovat kiinnostaneet minua aina, ja valitsinkin sivuaineekseni yhden oikeustieteiden opintokokonaisuuden, jonka muuten pystyy opiskelemaan ihan Kuopiostakin käsin vaikka oikeustieteiden laitos Joensuun puolella sijaitseekin!

Koulun ulkopuolella minut voi bongata parhaimmalla todennäköisyydellä töistä, kuntosalilta taikka pitämässä ystävien kanssa palaveria kahvilassa milloin mistäkin aiheesta. Menevän luonteeni vuoksi olen myös melko usein mukana erilaisissa opiskelijatapahtumissa niin Joensuun kuin Kuopionkin kampuksella, ja opintojen ajalta parhaimmat muistot onkin vietetty juuri noissa yhteisöllisissä tapahtumissa tutustuen uusiin, upeisiin tyyppeihin.

Toivottavasti nähdään messuilla ja lukioissa tulevan vuoden aikana!

Aino Koskivirta, oikeustieteet

Moi,

Olen Aino, 20-vuotias oikeustieteen opiskelija Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta.

Ylioppilaskirjoitukseni eivät menneet alkuunkaan niin kuin olin suunnitellut. Syksyn kirjoitusten arvosanat olivat pettymys, ja keväänkin alustavat arvioinnit antoivat osviittaa samansuuntaisesta linjasta. Pidän kuitenkin näitä pettymyksiä tärkeimpänä syynä siihen, miksi löysin itseni jo abikevään jälkeisenä syksynä opiskelemasta oikeustiedettä Itä-Suomen yliopistosta, sillä ne saivat ponnistelemaan pääsykoekirjojen kanssa entistä enemmän ja näyttämisen halu vain kasvoi. Tajusin pääsykoelukemisen jälkeen, että en ollut aikaisemmin edes ymmärtänyt, mitä oikeasti tarkoitetaan lukemisella, olin vain toivonut saavuttavani haluamani arvosanat ilman, että olin konkreettisesti hahmottanut sen vaatimaa työmäärää.

Opiskeluja UEF:ssa minulla on siis takana jo reilu vuosi, jonka aikana olen kokenut, että täällä meille todellakin halutaan opettaa asioita, eikä vain kaataa tietoa päähämme. Jo ensimmäisellä kurssilla saimme henkilökohtaista palautetta tehtävistämme niin kauan kunnes ne olivat täydellisen oikein. Täällä viettämäni aikana olen myös löytänyt susirajalta toisen perheen, ihanan ainejärjestömme, jossa yli vuosikurssirajojen luodaan verkostoja ja pidetään yllä mahtavaa Judica-henkeä.

Roosa Tähtinen, sosiaalipsykologia /yhteiskuntatieteet

Moikka! 

Olen Roosa, 23-vuotias neljännen vuoden sosiaalipsykologian pääaineopiskelija. Sosiaalipsykologia on ikään kuin ihmissuhteiden psykologiaa, erilaisia ilmiöitä kahden tai useamman ihmisen välillä. Itä-Suomen yliopistossa sosiaalipsykologiaa opiskellaan Kuopion kampuksella yhteiskuntatieteiden hakukohteen alla. 

Kaikki alkoi siitä, kun kutosluokalla luin yhden syksyisen aamun Turun Sanomista psykologian emeritusprofessorin, Markku Ojasen, urasta onnellisuustutkijana ja tiesin, että tässä se on − mun unelma-ammatti! Haluan urallani edistää ihmisten onnellisuutta mahdollisimman laajasti koko yhteiskunnan tasolla. Aloin ahmia psykologiaan liittyvää kirjallisuutta ja olin varma, että musta tulee psykologi. Yllättävän lähelle osuin ja mielenterveysteematkin ovat edelleen suosikkejani. 

Yläkoulun ja lukion aikana psykologian eri teemat vaihtelivat mun lemppareissa, mutta hyvinvoinnin edistäminen säilyi. Siksi oli luontevaa valita hakukohteeksi ykkösenä Itä-Suomen yliopisto, koska erityisesti täällä opinnoissa painotetaan hyvinvoinnin edistämisen näkökulmaa. Ajatuksena tuntui myös jännittävältä muuttaa toiselle puolelle Suomea itään, jossa ihmiset ovat kuulemma leppoisia ja tuntemattomat saattaa jutella sulle ruokakaupassa small talkia!

Yksilökeskeisempien näkökulmien sijaan inspiroiduin yhä enemmän ihmissuhteiden ymmärtämisestä, eikä psykologin pätevyyttä vaativa potilastyö tuntunut omalta. Näiden perusteella tein valinnan sosiaalipsykan ja psykan välillä. Vielä näin neljäntenäkin vuonna herään uudestaan ja uudestaan siihen, että oon löytänyt niin oikeaan paikkaan tänne sosiaalipsykalle! Opiskelijaelämään mahtuu meillä myös paljon kaikkea muuta, eikä opiskelu täällä vie kaikkea aikaa ja energiaa.

Meidän näköistä opiskeluarkea pääsette seuraamaan tämän blogin, instan ja snäpin kautta kuluvan lukuvuoden aikana – lämpimästi tervetuloa mukaan just sä! 

 

Roosa // sosiaalipsykologia

Uudet lähettiläät esittäytyvät: Terveystieteiden tiedekunta

Uusien UEF-lähettiläiden esittelyt jatkuvat!

Voit kurkata luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläiden esittelyn tästä linkistä. Tänään esittelyvuorossa ovat terveystieteiden tiedekunnan lähettiläät Maija, Sara ja Viivi.

“Tiedekuntamme on ainutlaatuinen kokonaisuus Suomessa.  Koulutamme osaajia useille keskeisille terveydenhuollon aloille edistyksellisissä oppimisympäristöissä –. Tutkimuksemme vastaa ikääntymisen, terveyden ja hyvinvoinnin maailmanlaajuisiin haasteisiin.” uef.fi/uef/ttdk

Terveystieteiden tiedekuntaan kuuluvat farmasian laitos, lääketieteen laitos ja hoitotieteen laitos sekä A.I. Virtanen -instituutti. Tiedekunta toimii pääsääntöisesti Kuopion kampuksella.

Maija Ristimäki, ravitsemustiede

Heipsun!

Olen Maija, 24 vuotta ja kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Seinäjoelta. Opiskelen Kuopiossa neljättä vuotta ravitsemustieteitä, joten maisterivaiheessa mennään! Tänne Pohjois-Savon sydämeen muutin jo vuotta ennen opiskelujen aloittamista vuonna 2015, kaupunki on siis ehtinyt tulla tutuksi. Olen sosiaalinen ja aktiivinen, mutta omaa rauhaa rakastava tyyppi, jonka kalenteri tuppaa täyttymään huomaamatta kivoista jutuista ympäri vuoden. Vapaa-ajalla minut löytää kavereiden perästä milloin minkäkin urheilulajin parista, tällä hetkellä kokeilussa on akrobatia.

Ravitsemustiede valikoitui pääaineeksi melko nopeasti sen jälkeen, kun sain tietää alasta. Taisi olla äiti, joka oli ensimmäisenä kuullut, että tällaistakin olisi mahdollista opiskella. Pienen selvittelyn jälkeen ala ja UEF tuntuivat kuin juuri minulle tehdyiltä; töitä ihmisten ja terveyden parissa, mielenkiintoiset uramahdollisuudet ja monipuoliset suuntautumisvaihtoehdot. Avoimen yliopiston opiskelujen ja muutaman pääsykoerupeaman jälkeen sähköpostiin kilahti se odotettu viesti opiskelupaikan vastaanottamisesta.

Kuopio oli luonnollinen vaihtoehto opiskelukaupungiksi, sillä olemme ainoa ravitsemusterapeutteja kouluttava yliopisto Suomessa. En ollut koskaan ennen käynyt Kuopiossa, mutta kaupunki vaikutti lupaavalta ja Kuopio on kyllä lunastanut kaikki odotukset. Rakastan Puijon jylhiä metsiä, lukuisia liikuntamahdollisuuksia ja sitä, että liikkumisvälineeksi riittää oma rakas pyörä.

Parasta UEFissa opiskelussa on monipuolisuus, käytännönläheisyys ja se, että itse voi vaikuttaa paljon omien opintojen suunniteluun. Yksiä mieleenpainuvimpia hetkiä ovat varmasti olleet joka syksyn ensimmäiset päivät, kun kesän jälkeen koko vuosikurssi on koolla tuttuun tapaan ainejärjestön huoneella. Puheensorina, nauru ja kahvin tuoksu kantautuvat käytävään asti, halauksia jaetaan puolin ja toisin ja kaikki odottavat innoissaan tulevia kursseja ja opiskelija-arkea. Ehdottomasti paras tapa aloittaa lukuvuosi!

Sara Leskinen, biolääketiede

Moi!

Olen Sara, 24-vuotias biolääketieteen opiskelija Kuopiosta. Opinnoissani olen kandi- ja maisterivaiheiden rajamaastossa. Kotoisin olen Savonlinnasta, ja vapaa-ajalla minut löytää todennäköisimmin salilta tai erilaisista tapahtumista. Kotihiirikin minussa asuu, ja tasapainotan menevää elämäntyyliä rentoutumalla kotona.

Tieni biolääketieteen koulutusohjelmaan ei ollut suora tai selkeä. Lukion jälkeen matemaattisena ihmisenä päädyin opiskelemaan kemiantekniikkaa haaveillen kuitenkin lääketieteen opinnoista. Tuohon aikaan lääketiede kiinnosti minua paljon ja ajattelin lääkärin ammatin olevan ainoa keino toteuttaa unelmiani työskennellä minua kiinnostavien aiheiden parissa. Parin teekkarivuoteni aikana kuitenkin törmäsin sattumalta biolääketieteeseen ja ihastuin. Tutkiessani kyseistä pääainetta minulle valkeni samalla, etten oikeastaan todella halunnut kliinikoksi, vaan tutkimuspuoli veti puoleensa vahvemmin. Biolääketieteessä viehätti alan ajankohtaisuus, mahdollisuus suunnata itseä kiinnostavaan aihealueeseen ja mahdollisuus myös käyttää omaa kiinnostusta laskennalliseen puoleen.

Opintojen ulkopuolella nautin erilaisista aktiviteeteistä, kuten ainejärjestötoiminnasta ja opiskelijatapahtumista haalaribileistä hienoihin vuosijuhliin. Opiskelijana olen Kuopion lisäksi tutustunut hieman ainakin Helsingin, Lappeenrannan, Turun, Tampereen ja Itämeren opiskelijamenoihin. Ehkä parasta opiskelijana onkin hyvät mahdollisuudet tutustua ihmisiin yli tiedekunta- ja kaupunkirajojen. Odotan innolla tulevia seikkailuja UEF-lähettiläänä ja innostavia kohtaamisia, toivottavasti törmätään näissä merkeissä!

Viivi Kaaronen, lääketiede

Heippa!

Olen Viivi Kaaronen 20-vuotias toisen vuoden lääketieteen opiskelija Kuopiosta! Muutin reilu vuosi sitten Savon järvimaisemiin meren ääreltä Kotkasta. Kuopioon oli helppo sopeutua ja täällä tunnen olevani kotona.

Olen yksi niistä, jotka ovat aina halunneet lääkäriksi. Lukiossa tuli pohdittua myös muita alavaihtoehtoja, mutta kutsumus lääketieteeseen oli niin kova, että päätin hakea. Kova työ palkittiin ja sain unelmien opiskelupaikan.

Tuntuu, että vasta myöhemmin olen sisäistänyt opiskelevani lääketieteellisessä ja olen itselleni todella kiitollinen jokaisesta tehtävästä, jonka tein valmistautuessani pääsykokeeseen. Haluan kannustaa hakijoita ja olla esimerkkinä, että myös ensimmäisellä hakukerralla voi tärpätä, vaikka 2020 onkin uudenlainen vuosi todistusvalinnan myötä.

Päädyin hakemaan Itä-Suomen yliopistoon, koska Kuopio houkutti lääkiskaupungeista eniten ja en ole katunut hetkeäkään! Täällä on käytännönläheistä opetusta, etelästä on tänne hyvät kulkuyhteydet junalla ja koulutus kaikin puolin vaikutti täällä minulle sopivimmalta. Meillä on hyvä yhteishenki ja olen löytänyt ympärilleni ihania ystäviä.

Maija // ravitsemustiede

FILOSOFISEN TIEDEKUNNAN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä esittäytyvät filosofisen tiedekunnan lähettiläät Henna, Kaisa ja Viivi.

Henna, 22, luokanopettaja

Moi!

Olen Henna, 22-vuotias toisen vuoden luokanopettajaopiskelija Joensuusta. Ennen kuin edes sain koulupaikkaa yliopistosta, aloittelin opintoja avoimen yliopiston puolella ja siitä syystä opinnot ovat edenneet joutuisasti ja pääsen kirjoittelemaan kandia nyt tämän lukuvuoden aikana.

Tieni luokanopettajaksi ei ollut se helpoin, tökäten kahdesti Vakava-kokeeseen. Kolmannella hakukerralla päätin läpäistä Vakavan keinolla millä hyvänsä ja päästä opiskelemaan unelma-ammattiini. Jo alakoulun kolmosluokalla syntyi ajatus luokanopettajan ammatista, ja sitä en ole tähän päivään mennessä muuttanut. Hyvä niin, sillä rakastan käytännönläheistä yliopisto-opiskelua, joka on minun mielestä paljon leikkiä ja laulua ja joskus ihan oikeasti myös tentteihin lukemista oikein urakalla.

Itä-Suomen yliopisto opiskelupaikaksi on ihan huippuhyvä valinta, meininki on yhteisöllinen ja opettajankoulutuksessa pidetään taito- ja taideaineita tärkeinä. Lisäksi meillä on neljä harjoittelua, joten käytännössä pääsee hyvinkin treenaamaan opittua.

Koulun lisäksi tykkään nähdä kavereita, nauttia musiikista, hengailla kotona, ja toivottavasti ehdin pian myös tutustumaan Joensuun laajaan Sykettä-liikuntatarjontaan. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi, joten uskon, että tullaan paljonkin törmäilemään messuilla ja lukiovierailuilla. Kalenteri onkin jo täyttynyt mukavasti reissuista! Ihan mahtavaa tehdä näin siistiä duunia UEF-lähettiläänä; reissata ympäri Suomea, nähdä erilaisia kouluja ja opiskelijoita, kertoa meidän yliopiston ja koulutusalojen parhaat palat, eipä siistiä!

Jos ikinä mitään kysyttävää tulee, niin laita rohkeasti somessa vaan viestiä meille, sitä varten me täällä ollaan 🙂

Kaisa, 23, englannin kieli ja kääntäminen

Moikka moi!

Olen Kaisa, 23, ja opiskelen viidettä vuotta englannin kieltä ja kääntämistä. Alun perin olen kotoisin Etelä-Pohjanmaan Kuortaneelta, mistä muutin tänne Joensuuhun opintojen perässä syksyllä 2014. Englantia päädyin opiskelemaan pidettyäni ensin välivuoden, josta suurimman osan vietin Irlannissa au pairina.

Välivuosi Irlannissa oli itselleni todella tärkeä kokemus, koska lukion jälkeen jäi harmittamaan, etten ollut lähtenyt vaihtoon. Siispä au pairiksi lähteminen oli oiva tilaisuus sekä tienata vähän taskurahaa että nähdä maailmaa. Kokemus toi mulle lisää varmuutta sekä itsenäisesti reissaamisesta että kielitaidostani, jota testasin ensimmäistä kertaa kunnolla luokkahuoneen ulkopuolella – ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ilmaista asiat englanniksi ja ymmärtää, mitä muut halusivat kertoa mulle. Välivuosi siis ei todellakaan ole maailmanloppu!

Päätös hakea lukemaan englantia syntyi vasta abivuonna vähän ennen yhteishakua, kun tajusin, etten taidakaan haluta arkkitehdiksi, niin kuin olin luullut lukion ekat vuodet. Sitten tulikin vähän kiire keksiä uusi uratavoite. Ajatus englannin kielen opiskelusta syntyi kuitenkin nopeasti mietittyäni missä olen hyvä ja mitkä asiat ovat musta kiinnostavia. Enkkuhan tuo oli sujunut mallikkaasti, ja vapaa-ajalla olen aina tykännyt lukea kirjoja sekä katsoa elokuvia ja sarjoja, joten aloin pohtia miten voisin yhdistää nämä asiat. Kääntäminen tuntui luontevalta vastaukselta. En kuitenkaan ollut varma halusinko kääntäjäksi vaiko sittenkin englannin opettajaksi, koska samalla pääsykokeella pystyi silloin hakemaan kahteen kohteeseen UEFissa ja yhteen Tampereen yliopistossa. Päädyin kuitenkin kääntäjäpuolelle UEFiin, ja se on tuntunut oikealta ratkaisulta. 

Vapaa-ajalla käyn Itä-Suomen korkeakoulujen Sykettä-ryhmäliikunnoissa ja palloiluvuoroilla mätkimässä sulkapalloa. Liikunnan vastapainoksi rentoudun parhaiten kavereiden kanssa sekä Netflixiä tuijottaessa. Graduhan on myös työn alla, joten mut voikin arkiaamupäivisin löytää kampuskirjastolta näpertämässä koneella. 

Odotankin jo kovasti lukiovierailuja ja muita lähettiläshommia, ja totta kai uusien ihmisten tapaamista! Olen myös aika sosiaalinen ja uskoakseni helposti lähestyttävä, joten saa ottaa yhteyttä tai tulla juttelemaan, jos on jotain mielen päällä!  

Viivi, 25, opinto-ohjaus

Moikka kaikille!

Mie oon Viivi ja opiskelen kolmatta vuotta opinto-ohjaajaksi Joensuun kampuksella. Olen paljasjalkainen pohjoiskarjalainen, joka näkyy minussa ainakin puheliaisuutena sekä leppoisana elämänasenteena. Vaikka olen elämässäni päässyt kiertelemään monessa paikkaa sekä Suomessa että ulkomailla, oli ihanaa jäädä opiskelemaan yliopistoon ihan omille kulmille, kun laajasta tarjonnasta löytyi juuri opinto-ohjaajan koulutus. UEF on nimittäin ainoa yliopisto Suomessa, joka tarjoaa pitkää kandidaatin ja maisterin tutkintoa sisältävää opinto-ohjaajan koulutusta.

Lukiossa olin aika hukassa sen kanssa, mikä minusta tulee isona. Aineista minua kiinnosti erityisesti psykologia ja terveystieto, ja halusin painottua näihin aiheisiin myös tulevaisuuden työssäni. Lukiossa olin jumissa siinä ajatuksessa, ettei minusta ole yliopisto-opiskelijaksi, koska ajatuksissani yliopisto-opiskelu oli todella vaikeaa ja raskasta.

Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan sosionomiksi ammattikorkeakouluun. Opiskeluaika oli opettavaista, mutta tiesin, että haluan jatkaa opiskelujani vielä myöhemmin ja kehittää omaa osaamistani eteenpäin. Onneksi uskalsin hakea valmistumisen jälkeen yliopistolle, sillä nyt saan opiskella unelmieni alaa, jonka en ajatellut olevan minulle edes mahdollinen. Hommaan tarvittiin rohkeutta ja halua panostaa omiin unelmiin. Opo-opinnot ovat olleet ehdottomasti huikeinta aikaa elämässäni, enkä ole katunut päiväkään päätöstäni jatkaa opintojani.

Yliopisto-opiskeluissa parasta on samanhenkisten opiskelukavereiden lisäksi ollut mahdollisuus vaikuttaa omien opintojen sisältöön. Tänä vuonna käyn ohjauksen opintojen lisäksi opetushallinnon sivuainetta oikeustieteiden puolella, ja niiden kautta olen päässyt haastamaan itseäni taas ihan uudella tavalla. Arkeni koostuu luennoista, erilaisista ryhmätöistä ja itseopiskelusta. Ja tietenkin kahvitauoista, jotka venyvät hyvässä seurassa usein ihan liian pitkiksi.

Opintojen ulkopuolella käyn osa-aikatöissä, Sykkeen jumpissa ja vietän aikaa rakkaimpien tyyppien kanssa. Elämä yliopisto-opiskelijana on siis paljon muutakin kuin tentteihin lukua tai luennoilla töröttämistä, ja tätä haluan nostaa esiin UEF-lähettiläänä toimiessani.

Ihan parasta päästä kiertämään messuja ja lukioita tulevan vuoden aikana, joten heitetäänhän morot kun tavataan! Kuten meille kaikille lähettiläille niin myös minulle voi laittaa koodia esimerkiksi meidän someissa. Me vastataan kaikkeen mihin osataan ja selvitellään sitten loput yhdessä. Hulluna tsemppiä syksyyn, toivottavasti siitä tulee paras miesmuistiin!

YHTEISKUNTA- JA KAUPPATIETEIDEN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Seuraavana esittelyvuoroon pääsevät yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan lähettiläät Johanna, Anni ja Hilma.

Johanna, 22, oikeustiede

Moikka kaikille!

Olen Johanna, 22-vuotias toisen vuoden oikeustieteiden opiskelija. Alun perin olen kotoisin Kehäradan ja lentokentän välistä Vantaalta, mutta koen, että reilun vuoden Joensuussa asuneena olen osittain juurtunut myös tänne susirajalle.

Kun lukioaikana mietin jatko-opiskelupaikkaa, minulla oli selkeästi kaksi haavetta; oikeustieteiden tai historian opinnot. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista asioista, joten lukio-opintoni suuntautuivat vahvasti historiaan ja yhteiskuntaoppiin. Lapsena haaveilin ammatista, jossa saan työskennellä jakkupuvussa hienossa toimistossa. Alkuperäinen idea oikeustieteistä sai alkunsa tv-sarjasta ja hankittuani lisää tietoa opiskelusta ja uramahdollisuuksista, jatkokoulutusvalintaani tehdessä päädyin hakemaan oikikseen.

Hakuprosessi oikeustieteelliseen vaati paljon työtä, itsekuria ja epätoivon hetkiä (sekä kaksi välivuotta). Hain ensin kaksi kertaa Helsinkiin, mutta kolmannella kerralla vaihdoin taktiikkaa; päätin hakea yhteisvalinnassa Turkuun, Joensuuhun ja Rovaniemelle (Huom. nykyään voit hakea kaikkiin kaupunkeihin samalla valintakokeella). Spontaani itkuhan siinä pääsi, kun sain tiedon sisäänpääsystä Itä-Suomen yliopistoon; sitä onnen määrää ei pysty sanoin kuvailemaan. Pitkä uurastus palkittiin mahdollisuudella päästä opiskelemaan unelma-alaani. Toki muutto Joensuuhun jännitti; en tuntenut täältä ketään ja kaupunki oli vieras. Näin jälkeenpäin ajatellen huoleni olivat aivan turhia. Saman henkisiä kavereita löytyi heti ensimmäisenä päivänä ja ryhmähenki ainejärjestössämme Judicassa on mahtava.

Vuoden aikana tutuksi on tullut niin Joensuun kaupunki kuin Itä-Suomen yliopisto. Oikiksen tenttialueet saattavat välillä olla laajoja ja kirjaston penkkejä on tullut kulutettua tunti, jos toinenkin. Opiskelun vastapainona toimivat Joensuun upea luonto ja ulkoilumahdollisuudet sekä tietenkin opiskelijaelämä. Omaa vapaa-aikaani vietän ulkoillen, ystävien kanssa tai Sykettä-liikuntatunneilla. Odotan myös innolla, mitä tuleva kausi UEF-lähettiläänä tuo tullessaan! Jos opinnot oikiksessa kiinnostavat, ota rohkeasti yhteyttä esimerkiksi UEF-lähettiläiden instagramissa!

Anni, 20, kauppatieteet

Morjesta moi vaan kaikille!

Perusfaktoina voisin itsestäni tähän alkuun sen verran kertoa, että nimeni on Anni Miettinen ja opiskelen kauppatieteitä nyt toista vuotta Itä-Suomen yliopistossa, Joensuun kampuksella. Joensuun omana tyttönä pääsin yliopistoon opiskelemaan heti ylioppilaaksi valmistumiseni jälkeen, vaikka oma polkuni kohti kauppatieteitä on ollutkin kaikkea muuta kuin mutkaton.

Vielä lukiossa opiskellessani lukujärjestykseni täyttyi pääosin terveystiedon ja biologian kursseista, ja olin kuin olinkin suuntaamassa myös jatko-opintojani näiden teemojen pariin. Toisin kuitenkin kävi ja ylioppilaskirjoitusten sekä yhteishakujen lähestyessä tunne sisälläni sen kuin vain vahvistui, ettei paikkani enää yliopistossa olisi terveysaiheiden parissa. En kuitenkaan ottanut asiasta sen suuremmin paineita, vaan ajattelin, että ehdin sitten välivuonna paneutumaan asiaan tarkemmin – ”kunhan nyt vain jonkun pääsykokeen käyn tekemässä, mietitään sitten vuoden päästä”. Noh, kävikin sitten niin, ettei myöskään suunnitelmani välivuodesta koskaan toteutunut, vaan pääsin opiskelemaan kauppatieteitä yhtenä onnekkaana suoraan papereideni perusteella.

Pähkinänkuoressa olen siis ajautunut juuri sinne, minne en koskaan uskaltanut edes kuvitella päätyväni, mutta tälläpä tiellä sitä ollaan edelleen ja voin sanoa, että juuri näin kuuluikin tapahtua. Pääaineekseni olen valinnut laskentatoimen ja verotuksen, sekä opintojeni ohella olen mukana myös rakkaan ainejärjestömme Optimin toiminnassa.

Siinä missä arkeni koostuu pitkälti luennoista, harkoista, demo-tehtävistä – ja mitä näitä nyt on, sitä tärkeämmässä roolissa ystävät ja vapaa-aika arjessani esiintyvät. En voi tarpeeksi korostaa, millainen merkitys ystävilläni yliopisto-opiskelun ja muun arjen vilinän ohella on, ja kuinka he kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat se, mikä pitää pääni kasassa, kun arjen stressi ja kiire alkavat painaa päälle. Toki ystävyyssuhteita on tarttunut mukaan elämän varrelta jo aiemminkin, mutta itselleni ehdottomasti suurin yllätys yliopisto-opinnot UEF:illa aloittaessani oli se, kuinka läheisiä ja rakkaita omista opiskelukavereista todellisuudessa voikaan tulla. Ja kun sanon niin, myös tarkoitan sitä – ei ole yks taikka kaks kertaa, kun ollaan biletetty aamuun asti ja sit taas vastapainosesti hajoiltu yhessä harkkatehtävien parissa. Niiden ihmisten kanssa jaetaan niin ilot kuin surut ja voin rehellisesti sanoa, että tuntuu kuin oisin tuntenu nuo ihmiset jo vuosia, love you guys!

Siispä, koska oma kokemukseni UEF:illa on ollut mitä antoisin, haluan olla nyt myös itse mukana tuomassa tätä UEF:in ilosanomaa teille muille. Tämä kaikki on vasta alkusoittoa, enkä malta odottaa, mitä vuosi tuo tullessaan – stay tuned!

Hilma, 20, sosiaalitieteet

Moikkelis!

Olen Hilma, parikymppinen kolmannen vuoden sosiaalitieteiden opiskelija Kuopion kampukselta. Valitsin pääaineekseni sosiologian ja kirjoittelen tänä vuonna kandidaatin tutkintoa. Olen kotoisin Siilinjärven Toivalasta, joten en päätynyt kovin pitkälle synnyinsijoiltani opiskelemaan. Se ei kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa epämiellyttävältä, sillä onhan sekin rikkaus, että huippuyliopisto löytyy läheltä. Meillä UEFissa on kuitenkin opiskelijoita ihan eri puolilta Suomea (ja maailmaa), joten kulttuurien ja murteiden paljous on kyllä ilahduttanut toisiin opiskelijoihin tutustuessa.

Päädyin sosiaalitieteiden pariin aikoinaan UEF-lähettilään lukiovierailusta heränneiden ajatusten siivittämänä. Olen aina halunnut ymmärtää ihmisten käyttäytymistä ja sitä, miten yhteiskunta toimii, ja näistä syistä sosiaalitieteet alkoivat tuntua itseä kiinnostavalta alalta. Toisaalta myös työllistymismahdollisuuksien moninaisuus kiehtoo – sosiaalitieteistähän ei valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin eli professioon vaan asiantuntijaksi.

Opiskelijaelämä on maistunut minulle varsin hyvin ja olen oppinut opiskeluvuosien aikana paljon ajankäytön ja elämän eri osa-alueiden yhteensovittamisesta. Vinkkinä tahdonkin jakaa kaikille, että on hyvä opetella järjestämään sopivasti aikaa opiskelujen lisäksi myös urheilulle (lue: Sykettä-tunneille <3 ), ystäville ja yleiselle koomailulle.

UEF-lähettiläänä toivon antavani yliopisto-opiskeluja pohtiville samaa innostusta ja valaistumisen kokemusta, jota itsekin pääsin kokemaan, kun löysin itseä kiinnostavia opiskeluvaihtoehtoja. Nykikää hihasta tai laittakaa viestiä, jos jokin asia yliopisto-opiskelussa mietityttää ja ottakaa meidän UEF-lähettiläiden kaikki mahdolliset somet haltuun – siellä jaetaan tärkeää infoa ja kaikkea kivaa yliopistoelämään liittyvää sisältöä.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

TERVEYSTIETEIDEN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Uusi lukuvuosi on pärähtänyt käyntiin ja sen myötä myös uudet lähettiläät ovat päässeet hommiin! Ensimmäisenä itsensä esittelevät Kuopion terveystieteiden tiedekunnan lähettiläät Sanni, Niko ja Kia!

Sanni, 24, lääketiede

Heippa!

Olen Sanni Särkkä, 24-vuotias toisen vuoden lääketieteen opiskelija Kuopiosta. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaan sydämestä Seinäjoelta, ja Kuopiolaistumista olen treenannut nyt reilun vuoden verran. Lääkikseen päädyin muutaman mutkan ja välivuoden kautta. Lukiossa lääkärin ammatti oli yksi haave muiden joukossa, ja ainevalinnat tein siihen tähdäten. Kuitenkin kirjoitusten jälkeen tuntui, ettei paukut riittäneet lääkikseen hakemiseen, ja päädyinkin ns. helppoon ratkaisuun, Jyväskylään opiskelemaan musiikkikasvatusta. Mukaan tarttui myös fysiikka toiseksi pääaineeksi. Vuoden opiskeltuani tajusin ettei kumpikaan aloista ollut sitä mitä oikeasti halusin, joten kaivoin esiin vanhan unelman ja päätin hakea lääkikseen. Kului kokonaista kolme vuotta joihin sisältyi töitä, muutama kuukausi Australiassa, sekä sitkeää lukemista. Lopulta sinnikkyys palkittiin ja täällä ollaan!

Alusta asti tiesin, että haluan hakea juuri Itä-Suomen yliopistoon. Etelä-Suomen vilinä ei innostanut, ja jo Jyväskylässä opiskellessani olin ihastunut kauniisiin metsä- ja järvimaisemiin. Lisäksi rakastan lunta ja kunnon talvea ja Kuopiossahan niistä saa nauttia. UEFissa lääketieteen opiskelu on käytännönläheistä, ja opiskelijoiden kliinisten taitojen harjoitteluun panostetaan. Kuopion kampusalue on kaunis ja täällä on mukava lämminhenkinen tunnelma. Opiskelijat tulevat ihan ympäri Suomen, joten täyttä savolaistumista ei tarvitse pelätä 😉

Olen touhukas ja menevä tyyppi varustettuna positiivisella asenteella elämään. Liikunta on lähellä sydäntäni, ja opiskelujen paineita purankin säbää pelaillen ja lukkopainissa vääntäen. Jäljelle jäävän vapaa-ajan vietän mieluiten ulkoillen ja viettäen aikaa ystävien kanssa. Lähettilään hommia alottelen myös suurella innolla! Jos mikä tahansa lääkikseen hakemisessa tai yliopisto-opiskeluissa askarruttaa, muhun saa ottaa yhteyttä ja kysellä rohkeasti esim. Instagramin tai Snapchatin välityksellä. Haluan olla tsemppaamassa jokaista just sen oman unelman tavoittelemisessa.

Niko, 21, lääketiede

Moi!

Nimeni on Niko ja olen toisen vuoden lääketieteen opiskelija. Ikää mulla on kertynyt 21 vuotta. Kuopioon muutin viime syksyllä opintojen alkaessa ja kotoisin olen Jämsästä (vinkki: Himos!) ja Kotkasta. Oma tieni yliopistoon ja lääkikseen on aika sieltä klassisesta päästä, ensimmäinen yritys ei ollut lähelläkään sisäänpääsyä valmennuskurssista huolimatta. Yo-kirjoituksista ei omalla kohdallani ollut oikeastaan hyötyä (lue: menivät hieman liian keskiverrosti) valintakoetta ajatellen. Oh well, ensi vuonna uudestaan.

Välivuonna kävin puolen vuoden intin ja kevään luku-urakan jälkeen se kauan odotettu hyväksymisviesti odotti Opintopolussa. Lääkis oli kiinnostanut jo lukiossa vaikkei sitä loppujen lopuksi tiennytkään mitä opiskelulta odottaisi, tiedossa oli vain että paljon lukemista olisi edessä. Syksyllä latinan litaniat upposivatkin sitten kalloon paljon paremmin kuin iänikuiset lukiokirjat, ja kotoutuminen uuteen maailmaan alkoi mukavasti Snellmanian ja Canthian käytäviä mittaillen. Vuosi täällä on hujahtanut ohi vauhdilla ja tuntuu että todella kuulun tälle alalle!

Koulun ulkopuolella aika kuluu tällä hetkellä musiikin ja liikunnan parissa; kitaransoitto ja boulderointi ovat lähellä sydäntä. Mun ongelma taitaa olla se että mielenkiinnon kohteet vaihtelee sen verran usein ettei aika vain yksinkertaisesti riitä tehdä kaikkea mitä kiinnostaisi. Kuopiossa kyllä riittää aktiviteetteja ja varsinkin Sykettä-kokonaisuuden liikuntamahdollisuuksia on tullut kokeiltua ahkerasti. Sykettä on siis Itä-Suomen korkeakoulujen oma liikuntapalvelukokonaisuus, jossa pääsee oikeasti halvalla harrastamaan vaikka mitä lajeja!

Miksi juuri Itä-Suomen yliopisto? Meidän haussa 2017 ei vielä ollut yhteishakua, eli hakuvaihtoehtoja voi olla vain yksi. Ehkä itse alun perin halusin hieman etäisyyttä kotikaupunkiin, kai se oli sitä kuuluisaa itsenäisyyden etsimistä. Olin kuullut että Kuopio on hieno opiskelijakaupunki ja se valloitti omankin sydämeni enkä ole katunut UEFiin hakemista hetkeäkään! Omalla vuosikurssillani on tosi hyvä yhteishenki ja olen saanut mahtavia kavereita vuoden aikana.

Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani ja uusiin ihmisiin ja hakijoihin tutustumista! Jos tulee kysyttävää niin ottakaa yhteyttä!

Kia, 21, terveyden edistäminen

Heippa!

Mun nimi on Kia ja oon toisen vuoden terveyden edistämisen sekä liikuntalääketieteen opiskelija Kuopion kampukselta. Ikää mulla on 21-vuotta ja ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elämästäni olen viettänyt pääkaupunkiseudulla Helsingissä. Kuitenkin reilu vuosi sitten opiskelut johdattivat minut tänne Savoon, jossa olen viihtynyt paremmin kuin hyvin.

UEFiin päädyin opiskelemaan vietettyäni välivuoden ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. En vielä lukiossa oikein tiennyt mitä lähtisin opiskelemaan ja välivuosi antoi lisäaikaa oman alan etsimisille. Yliopisto oli ollut haaveeni jo niin kauan kuin muistan, joten päätin lähteä rohkeasti tavoittelemaan unelmaani.  Välivuoden aikana minulle selkeni, että terveystiede on se mun juttu. Hakukohteita selaillessa silmiini osui Itä-Suomen yliopiston terveyden edistämisen tutkinto-ohjelma ja silloin tiesin löytäneeni oman alani. Pääsykoesalissa istuessani en voinut kuvitellakaan tulevani hyväksytyksi, sillä hakijoita tuntui olevan niin paljon! Kesäkuussa 2017 kuitenkin sain kuulla tulleeni valituksi ja kiivas valmistautuminen opiskeluun sekä 400km päähän muuttamiseen alkoi.

Aloitin tosiaan tänä syksynä toisen opiskeluvuoteni UEFissa ja valitsin suuntautumisvaihtoehdoksi liikuntalääketieteen. Viime talven aikana mieleni kamppaili kovasti eri suuntautumisvaihtoehtojen välillä, mutta lopulta valinta oli kuitenkin helppo ja itsestään selvä. Minua on jo pitkään kiehtonut terveys, hyvinvointi ja liikunta sekä ihmiskehon toiminta ja opinnoissani pääsen syventymään kaikkiin näihin aiheisiin. Sivuaineena kandidaattivaiheessa on urheiluravitsemus. Ravitsemus on toinen lähellä sydäntäni oleva aihe ja siksi on huippua, että pääsen yhdistämään myös ravitsemustiedettä opintoihini.

Opiskelun lisäksi on monta juttua, jotka pitävät minut kiireisenä: tapahtumavastaavan hommat ainejärjestössäni, urheilu, ystävät, reissaaminen kahden kodin välillä sekä nyt lähettilästyöt tulevan lukuvuoden aikana. Kiire ei minua haittaa, sillä koen olevani onnekas saadessani olla mukana monessa jutussa. Silloin arki tuntuu mielekkäälle ja uutta viikkoa odottaa aina innolla. Aikatauluttaminen ja ajanhallinta on tullut tärkeäksi osaksi arkea, jotta kaikelle tärkeälle löytyy aikaa. Tärkeintä on nauttia siitä mitä tekee, eikä stressata liikaa.

Lähettiläskaudessa odotan eniten lukiovierailuja, messuja ja uusien ihmisten tapaamista. Toivon, että voin olla avuksi, joten ottakaa rohkeasti yhteyttä, jos jokin askarruttaa!

Lähettiläisiin voit ottaa yhteyttä somekanavien tai blogin kautta!

Instagram: @ueflahettilas

Facebook: UEF-lähettiläät

Terveystieteilijät esittäytyvät!

Unelmien tavoittelija  Heidi

Heips!

Olen Heidi Puharinen, 23-vuotias lääketieteen opiskelija. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta, joten opinnot ovat aivan alussa ja paljon on vielä edessä. Kuopion katuja olen tallannut ja vuosituhannen vaihteesta, mutta sukujuureni ovat Pohjois-Karjalassa.

Lääketieteen opinnot ovat olleet minulla jo lukion alusta asti selvillä, mutta opiskelemaan päädyin lopulta monen mutkan kautta. Lukion jälkeen ovet eivät auenneet muutamaan hakemaani opiskelupaikkaan, joten vietin välivuoden töitä tehden ja pääsykokeisiin lukien. Vieläkään en päässyt lääkikseen, mutta pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistoon. Kaksi kokonaista vuotta niitä opintoja vierähti ja sain lääketieteen lisäksi toiseen intohimooni ravitsemukseen osaamista ja syvällisempää tietoa. Ja tottakai mukaan tarttui ihania kavereita! Vaikka ravitsemustiede tuntui kiehtovalta, niin ammattiurana se lääkärin työ tuntui edelleen omalta paikalta.

Viime syksynä pääsin aloittamaan unelmaopintoni ja tämä on ehdottomasti tuntunut omalta jutulta. Ihmiskeho ja sen toiminta on mielenkiintoinen kokonaisuus, jota opiskelee edelleenkin innolla. Sain kuitenkin todella paljon hyväksilukuja ravitsemustieteen opinnoistani, joten piti keksiä jotain, että Kelan tädit ei suutu opintojen vähyydestä. Päätin ja sain luvankin suorittaa loppuun kandin tutkintoni ravitsemustieteiltä. Tosin normaalisti yhden vuoden opintoihin käytän kaksi vuotta ja toivottavasti saan kandin paperit lunastettua ensi kevään aikana.

 Terveyskeskuspäivillä pääsi fiilistelemään THE takkia. 😀

Vapaa-ajalla tulee käytyä salilla ja ryhmäliikunnoissa ja olen myös mukana partiotoiminnassa. Partion kautta pääsee tottakai liikkumaan luonnossa, mutta olen järjestänyt paljon myös tapahtumia ja sitä kautta löytänyt uusia puolia itsestäni. Aivan uutta ei ole myöskään blogin kirjoittaminen, sillä olen kirjoittanut omaa blogia jo useamman vuoden verran. Pääpainona toki kuulumiset opiskelurintamalla ja lifestyle-henkiset postaukset. Omaan blogiini pääset tutustumaan tästä.  Näiden lisäksi osallistun kaiken maailman ainejärjestön ja kurssin järjestämiin kissan ristiäisiin. Ja toki poikkitieteellisiinkin tapahtumiin! Yksi opiskelijaelämän parhaista puolista onkin erilaiset tapahtumat, joissa törmää uusiin tyyppeihin 🙂

UEF-lähettiläs vuodelta odotan eniten opiskelijamessuja ja lukiovierailuja. Toivottavasti saan sytytettyä jollekin kipinän tulevasta opiskelupaikasta!

♥: Heidi

 Hymyilevä terveystieteilijä Saara

Moikka kaikille!

Olen Saara Närä, pian kaksikymppinen melko tuore kuopiolainen. Opiskelen terveyden edistämistä nyt toista vuotta Kuopion kampuksella. Juuriltani olen paljasjalkainen oululainen, ja Kuopioon päädyin asuttuani pitkään äitini kotikunnassa Sonkajärvellä. Minulla on siis oikeastaan kolme kotia, niin pohjoisessa Oulussa kuin nyt täällä Savossakin!

Kuva: Atte Mäläskä

Terveyden edistämistä lähdin opiskelemaan, sillä terveelliset elintavat, aktiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. En oikeastaan vielä abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä asioista tulevaisuuden ammattiani.

Tällä hetkellä opiskelen siis toista vuotta, ja tänä vuonna olen valinnut pääaineekseni kansanterveystieteen. Sivuaineekseni olen suunnitellut lukevani mediakulttuuria ja viestintää, joka on ehkä vähän yllättäväkin valinta – sen avulla saan kuitenkin tutkinnostani luotua juuri omannäköiseni ja vahvuuksieni mukaisen. Olenkin työskennellyt pitkään toimittajana eri lehdille, tehnyt markkinointitehtäviä sekä toiminut pari kesää kunnallisviestinnässä.

Elämäni Kuopiossa on toki paljon muutakin kuin opiskelua! Voisi sanoa, että olen todella monessa mukana, eikä minulla juuri koskaan ole tylsää hetkeä. Toimin ainejärjestömme varapuheenjohtajana, urheilen paljon, tanssin aina kun ehdin, reissaan, vietän opiskelijaelämää sekä tietysti hoidan uusia UEF-lähettilään tehtäviäni. Rakas teatteriharrastukseni on nyt joutunut jäämään sivuun, mutta toivon voivani palata harrastuksen pariin myöhemmin.

Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani sekä sitä, että voisin antaa tulevaisuuttaan miettivälle ajattelemisen aihetta sekä herättää haaveita tulevaisuuden suunnasta.

Nähdään lukiovierailuilla ja messuilla!

♥: Saara

Maailmanmatkaaja Erika

Waiheke Islandin rannalla

Olen Erika, 26-vuotias toisen vuoden biolääketieteen opiskelija. Kuopioon päädyin monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen hain ammattikouluun opiskelemaan graafista suunnittelua, sillä tykkäsin piirtää, enkä vielä siinä vaiheessa tiennyt mikä minusta tulee isona. Silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja päädyin Tuusulaan Pekka Halosen akatemiaan. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut biologiasta ja ihmisen terveydestä, ja amiksessa ajatus ravitsemusterapeutin työstä rupesi kiinnostamaan. Paperit käteen saatuani lähdin Uuteen-Seelantiin, jossa tarkoituksenani oli viettää välivuosi au pairina ja hakea opiskelemaan, kun palaan kotiin. Reissu venyikin kolmen ja puolen vuoden mittaiseksi, kun sain mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa. Matkan varrella pääaine vaihtui genetiikkaan ja unelma-ammatti tutkijaksi. (Kerron enemmän ulkomailla opiskelusta omassa postauksessaan, joten pysykää kuulolla ;))

Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa (tai sitten se on kuin huono komedia, kuten minun tapauksessani), ja jouduin jättämään opinnot kesken ja palaamaan Suomeen. Työskentelin baristana ja tarjoilijana Helsingissä, samalla kun luin biolääketieteen pääsykokeisiin. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut, ja itkuisen viikon jälkeen piti keksiä tekemistä seuraaviin pääsykokeisiin asti. Ajatus toisesta vuodesta tarjoilijana oli liian hirveä, joten päätin karata maasta ja lähdin jälleen au pairiksi, tällä kertaa Lyoniin, Ranskaan.

 Amaury ja Erika

Ranskassa ollessani pidin seuraa 12-vuotiaalle Amaurylle ja pänttäsin pääsykokeeseen kuin hullu. Päätin että nyt mennään yliopistoon – vaikka väkisin! Raataminen tuotti tulosta, ja tällä hetkellä saan ihailla eksoottista Itä-Suomea Kuopiossa.

Suurin osa ajasta menee kouluhommien parissa, ja tänä vuonna tietenkin myös UEF-lähettilään hommissa! Olen myös jäsen Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyöneuvottelutoimikunta KENKKU:ssa.
Vapaa-ajan aktiviteetit liittyvät lähinnä urheiluun, ja olenkin ehkä vähän tylsä opiskelija, kun en ravaa jatkuvasti opiskelijabileissä vaan mieluummin käyn salilla, lenkkeilen, harrastan kick boxingia ja istun iltaa kavereiden kanssa. Välillä saatan heittäytyä jopa niinkin villiksi, että käyn yksin leffassa.

Biolääketieteen opinnot ovat olleet just eikä melkein sitä mitä haluan. Rakastan näpertämistä ja pieniä yksityiskohtia ja sitä, kun ne voi liittää yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pienten yksityiskohtien opettelun lisäksi biolääketieteen opintoihin kuuluu paljon käytännön työskentelyä laboratoriossa, mikä tasapainottaa opiskelua kivasti. Koska olen saanut hyväksiluettua jonkin verran aiempia opintoja, tämän lukuvuoden jälkeen pakollisia kursseja jää enää kolme ensi syksylle. Tämän takia ajattelin täyttää kolmannen vuoden kauppiksen kursseilla. Unelma-ammatti on nimittäin taas ehtinyt vaihtua – tutkijan uran sijaan aion suuntautua lääke- ja diagnostiikka-alan myyntiin ja markkinointiin. Kandin opintojen jälkeen haen opiskelemaan Tukholmaan Karolinska Institutenin Bioentrepreneurship-maisteriohjelmaan, sieltä sitten jälleen maailmalle, sillä kertaa ehkä Kanadaan.

♥:Erika

Muistakaa seurata meitä myös muilla some-kanavilla! Facebook: UEF-Lähettiläät, Instagram @ueflahettilas ja Snapchat: UniUEF 🙂