Retikan tapahtumia

UEFilla on erilaisia ainejärjestöjä, jotka järjestävät tapahtumia, pitävät huolta opiskelijoista ja heidän jaksamisestaan sekä pitävät opiskelijoiden puolia opintoasioissa. Ravitsemustieteen ainejärjestö on Retikka ry. Retikka järjestää erilaisia tapahtumia, joista osa edistää opiskelijoiden oppimista ja työllistymistä ja osa taas on puhtaasti mieltä sekä kehoa virkistäviä.

Retikan tunnetuimpia tapahtumia ovat niitä, jotka ovat kaikille opiskelijoille avoimet, eli myös muille kuin retikkalaisille. Esimerkkinä viime keväänä järjestetty kaikille avoin kirpputori, jossa pystyi myymään kamppeitansa tai ostamaan tarpeellista tavaraa opiskelijaystävälliseen hintaan. Kahtena keväänä on järjestetty rusettiluistelu, jossa on päässyt ensin etsimään samanlaisella rusetilla varustettua kaveria ja sen jälkeen kiertämään tämän kanssa erilaisia rasteja. Pienempiä jokavuotisia tapahtumia ovat myyjäiset, joissa retikkalaiset ovat myyneet leipomuksia ja muuta suunmyötäistä Kuopion kampuksella. Tänä syksynä osa tuotoista meni hyväntekeväisyyteen Nenäpäivän kunniaksi.

IMG_1107

Ainoastaan retikkalaisille avoimia tapahtumia järjestetään pitkin vuotta. Joka viikko on Retikan kahvihetki, joka kokoaa eri vuosikurssit yhteen vaihtamaan kuulumisia. Kahvihuoneen sohva tarjoaa tilaisuuden rentoutua hetkeksi ja antaa ajatusten harhailla aivan muualla kuin opiskeluasioissa. Onpahan sohvalla nukuttu päiväunet jos toisetkin.

Erilaiset yritykset esittelevät mielellään toimintaansa ja tuotteitaan tuleville ravitsemusalan ammattilaisille. Omaan mieleeni on jäänyt viime syksyn Leaderin tapahtuma, jossa oli tarjolla iso kasa proteiinipatukoita. Mieleen se on jäänyt, koska en päässyt tapahtumaan ja jäin patukoista paitsi! Asian korvasi kuitenkin reissu tämän syksyn Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen (RTY) ravitsemuspäiville, jossa eri yritysten lobbauksen ansiosta paikalta ei tarvinnut poistua tyhjin käsin.

IMG_20151005_171759704-2

Retikka tekee myös tiivistä yhteistyötä Agronomiliiton kanssa, jonka tuloksena on tapahtumia ja koulutuksia. Yhteistyötä tehdään myös Helsingin ravitsemustieteilijöiden kanssa, erityisesti elintarvikealan yrityksiin tapahtuvien opintomatkojen muodossa.

Vauhdikkaampaa menoa on tarjolla syksyisin heti lukuvuoden alkaessa, kun sadonkorjuubileissä vanhat ja uudet retikat pääsevät tutustumaan toisiinsa ruoan ja ohjelman merkeissä. Fuksit kastetaan retikkalaisiksi kastajaisissa, kun taas kostajaisissa he pääsevät kostamaan vanhemmille kastajaisten aiheuttamia traumoja.

IMG_7356

Marraskuussa järjestettävissä pikkujouluissa miehet pistävät parastaan ja pöydän koreaksi. Huhu kertoo heidän kokkailevan monta päivää pikkujouluja varten ja naisten odottavan joka vuosi kuola valuen tulevia herkkuja. Retikan pikkujoulusitseiltä ei tyhjin vatsoin tarvitse lähteä.

2015-03-21 12.44.55

Keväisin on perinteisesti järjestetty kevätretki. Viime kevään retki suuntautui Kolin jylhiin maisemiin ja matkan varrella retikkalaiset pääsivät vierailemaan Valiolla. Keväällä järjestetään lisäksi haalarikastajaiset, viidennen vuoden opiskelijoiden potkijaiset ja Retikan eeppinen vappu.

7925

Vappuna on tietenkin erilaisten ohjelmanumeroiden lisäksi tarjolla simaa, munkkia ja kunnolla ruokaa. Muita vuoden tapahtumia ovat pyöräexcu, jossa pääsee tutustumaan Kuopioon polkupyörän selässä, sekä Retikan ja Terhon jokaviikkoiset liikuntavuorot, joilla pääseee hikoilemaaan kahdesti viikossa.

2014-04-30 12.37.58

Retikalla siis riittää tapahtumia ympäri vuoden, jopa kesällä opintojen ollessa tauolla. Viime kesänä järjestettiin kesäpiknik, jossa Kuopiossa olleet retikkalaiset tapasivat toisiaan rennoissa merkeissä. Ruoka näyttelee Retikalla tapahtumassa kuin tapahtumassa tärkeää roolia ja tapahtumiin voikin mennä sillä oletuksella, että ruokaa on tarjolla. Unohdin tapahtumista varmaan aika monta, mutta sitä sattuu, on nimittäin nälkä.

Lisää Retikasta ja sen tapahtumista voit lukea Retikan omilta sivuilta! Kuvat Retikan nettigalleriasta ja omista arkistoista.

10685262_818641491499888_1419326000_n

Karim//ravitsemustiede

Suomen suurin jatkokoulutustapahtuma- STUDIA 2015

Tänään alkoivat vuoden 2015 Studia-messut. Studia on suomen suurin jatkokoulutustapahtuma ja ne pidetään Helsingissä messukeskuksessa. Tänään tapahtuma alkoi kello yhdeksän ja kävijöitä oli heti aamusta todella paljon. Tulevat korkeakouluopiskelijat löysivät UEFin,  Savonian ja Karelian yhteisen Find Your East -ständin ja eri alojen edustajat saivat kertoa opiskelustaan kiinnostuneille koko päivän ajan, sillä kuuntelijoita oli erittäin paljon.

messukuva

Lääkiksestä kiinnostuneita oli paljon ja Katriinan kanssa koitimme keretä huomioimaan kaikki ja vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Kaikilla kouluilla ja eri edustajilla on omat hienot esittelypisteet, jonka myötä messujen ilme on oikein värikäs sekä monipuolinen.

Kiireestä huolimatta kahvitauolla kerkesi tutustumaan muiden oppilaitosten esittelijöihin ja heidän mielenkiintoisiin aloihinsa.

officers

Rasmuksen kanssa kävimme muun muassa tutustumassa Poliisiammattikorkeakoulun porukkaan. Ja tässä miljöössä ei ole ennen oltukkaan 😉

Messut jatkuvat huomenna keskiviikkona klo. 09.00 ja silloin ovat taas UEFin edustajat paikalla juuri TEITÄ varten.

-Ville

lääkis

Miltä vaihtokokemus näyttää ja tuntuu?

Reilu kolme viikkoa lähtöön.
Ajatus… tai ehkä jopa haave vaihtoon lähtemisestä on kytenyt mulla mielessä ainakin muutaman vuoden. Sen tullessa ajankohtaiseksi hakuaikojen lähestyessä viime syksynä, alkoi ensimmäinen jännitysaalto. Uskallanko oikeesti, uskallanko yksin, onko tää totta? Vaihtokavereita etsiessäni huomasin melko pian, etteivät luokkakaverini olleet innokkaita lähtijöitä. Niinpä päädyin kirjoittamaan vaihtohakemuksia motivaatiokirjeineen ystäväni kielipään avustuksella.

Näillä lauseilla alkoi viime syksynä kirjoittamani vaihtoblogi. Muutkin kursivoidulla kirjoitetut tekstinpätkät on lainattu suoraan kyseisestä blogista. Enpä olisi vielä lukiossa tai oikeastaan yliopisto-opintojen alussakaan osannut arvata, että päätyisin vielä vaihto-opiskelijaksi Englantiin. Näin siinä kuitenkin pääsi käymään ja vietin viime syksyn eli yhteensä kolme kuukautta kauniissa englantilaisessa kaupungissa nimeltään Bath.

IMG_8311

Olen tässä kirjoittamisen sivussa yrittänyt täyttää yliopiston nettirekisteröitymislomaketta ja nettisanakirja on ollut ahkerasti käytössä. Välttämättäkin sitä tulee miettineeksi, että miten kielen kanssa Bathissa pärjää. Se jännittääkin mua kaikista eniten tulevassa syksyssä.

Lohduttauduimme tosin samaan koitokseen lähtevän vaihtarikaverin kanssa sillä, että elekieli on paras kieli ja suomellakin pärjää, jos artikuloi tarpeeksi selkeästi. Tämän on todennut (tarpeeksi) toimivaksi ainakin meidän mummo.

En ikinä ole kokenut olevani hyvä kielissä. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja sanakokeisiin ja kokeisiin lukemiseen, tuskailuun ja kyynelten vuodattamiseen. Lukiossa ollessani teimme suunnitelmia opon ja englanninopettajan kanssa sen varalle, etten pääse englannin kirjoituksia läpi. Kaikkien yllätykseksi kirjoitinkin B:n ja suunnitelmia ei tarvinnut panna toimeen.

18-vuotiaana osallistuin ensimmäistä kertaa kansainväliselle leirille kartuttamaan kielitaitoa. Tuolloin ymmärsin, että perussanastolla pärjää pitkälle eikä kieliopillakaan ole aina niin väliä. Briteissä ollessani kirjoitin parhaimmillani 1000 sanan esseitä englanniksi sanakirjan ja google kääntäjän avulla. Kielioppi niissä tuskin oli täysin oikein, mutta sillä ei ollut opettajienikaan mielestä väliä. Kunhan esseestä kävi ilmi se, mitä siinä yritin sanoa.

Mielestäni ”huono kielitaito” on todella epäpätevä syy jättää lähtemättä ulkomaille harjoittelun tai vaihto-opiskelun merkeissä. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen tulisi vähintäänkin harkita ulkomailla käyntiä opintojen aikana. Yliopiston eri vaihto-ohjelmien kautta on mahdollista hakea vaihtoon/harjoitteluun ainakin kymmeniin eri kohteisiin. Venäjällä vaihdossa olleen opiskelukaverini vaihtoblogiin voit käydä tutustumassa täällä  ja Japanissa vaihdossa olleiden opiskelukavereideni vaihtoblogiin täällä.

997044_729018090478587_7501603842690735602_n

Saman pöydän ääressä ryysti aamukahviaan ja murusteli leipiään suomalaisia, ruotsalainen, sveitsiläisiä, espanjalaisia, irlantilainen, portugalilainen ja hollantilainen. Ainoa paikalle eksynyt britti totesikin saapuneensa nähtävästi Eurooppaan

Ihan käsittämätöntä, minkälaisista paikoista sitä itsensä voi löytää.

Vaihtojaksoni ajan asuin yliopiston kampuksella olevassa asuntolassa samassa rapussa yhdessä yhden suomalaisen, yhden kreikkalaisen, yhden azerbaijanilaisen ja neljän britin kanssa. Samaisessa asuntolassa asui brittien lisäksi paljon vaihto-opiskelijoita, joten ilmapiiri oli erittäin kansainvälinen. Yliopistossa osallistuin muutamille kasvatustieteen kursseille, joissa suurin osa opiskelijoista oli brittiläisiä ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Vaikka minusta olikin mielenkiintoista kuulla paikallisesta koulukulttuurista, tuntuivat britit olevan ainakin tuplasti kiinnostuneita suomalaisesta koulukulttuurista. Tämä ei toisaalta ollut ihme, onhan Suomi tunnetusti yksi koulutuksen huippumaista. Opintojen lisäksi vietin aikaani mm. Samba drumming societyssa, jonka kautta pääsin rummuttamaan erilaisiin tapahtumiin aina sambakarnevaaleista lyhtyparaatiin saakka.

IMG_9613

IMG_9670

Täällä on ollut kamalan ihanaa, mutta ihanaa on lähteä kotiinkin. Toisaalta ihan kamalaa jättää tämä paikka ja nämä ihmiset. Siinä kamaluudessakin on kuitenkin ihanuutensa, tarkoittaahan se omalla tavallaan sitä, että täällä vietetyllä ajalla on ollut aidosti merkitystä. Viikon päästä olen jo muuttanut kampukselta pois, mihin tämä aika oikein on kadonnut?

Miltäköhän sinun vaihtokokemuksesi voisi näyttää ja tuntua?

Mira// Kasvatustieteet, OpeArt-luokanopettaja

Kysyvä ei tieltä eksy

Viimeviikolla oli vilskettä niin Kuopion kuin Joensuun kampuksella. Oli abeja, esittelijöitä, esitteitä ja paljon puhetta jatko-opinnoista. Kyseessä Itä-Suomen yliopiston abipäivät – Kuopiossa maanantaina 9.11. ja Joensuussa perjantaina 13. päivä. Päivät olivat antoisia kokemuksia lähettiläälle ja toivottavasti myös abeille, vaikka jälkimmäinen olikin kutkuttavana ajankohtana.

DSC_0406

Tietoa jatko-opinnoista kiinnostuneille oli järjestetty niin luentomuodossa kuin esittelypistein. UEFilla oli oma ständi, jossa meitä lähettiläitä pyöri jakamassa niin koulutustarjontaesitteitä kuin hakuoppaita sekä kyselemässä, mikä kiinnostaa. Hurjastihan aloja ja mahdollisuuksia on tarjolla, että ei ihme monen vastauksen olleen ”en vielä tiedä”. Abipäivät ja muut jatko-opiskelutapahtumat ovatkin juuri sitä varten, että saa tietoa ja tukea valintojen tekemiseen. Karsintaa on hyvä aloittaa miettimällä, mitä haluaa tehdä isona tai mikä kouluaine nappaa. Niin opiskelujenkin kuin niiden jälkeen siintävän työelämän kannalta on hyvä löytää itseä kiinnostava ala, joka oikeasti innostaa. Tulevan opiskelupaikan valinnan ei tarvitse olla nopan heittoa, vaan tietoa on tarjolla ja kysymällä saa lisää!

Oma antinsa on abipäivillä myös niille, joilla ala on jo tiedossa. Tuoreista hakuoppaista saa tarkan tiedon hakemista varten ja alan opiskelijoilta kuulla opiskelusta käytännössä. Hienoa olikin kuulla siitä kirjosta, mitkä kaikki alat abeja kiinnostaa ja auttaa alkuun hakuoppaan kanssa. Jokaisella hakukohteellaan on omat pisteytyksensä ja hakumenettelyissä on eroja, joten kannattaa käydä tulevan (unelma)alan ohjeet huolella läpi. Esimerkiksi kirjoitetuilla aineilla on erilaiset painoarvot eri kohteissa ja osaan valintakokeista vaaditut tiedot ovat tietyn aineen lukion oppimäärä, jota ei kannata vasta koetta ennen opiskella.

DSC_0433

Sopivissa väleissä hyödynsin itsekin abipäivät kartuttamalla omaa tietovarastoani Itä-Suomen yliopiston opiskelumahdollisuuksista. Aloista ja opinnoista saa niin paljon eläväisemmän kuvan keskustelemalla opiskelijoiden kanssa kuin mitä esitteestä ja oppaasta tavaamalla.

Jäikö abipäivät käymättä? Ei huolta, meiltä UEF-lähettiläiltä saa kysellä opiskelusta muutenkin! Lukiovierailuilla näyttäydytään ympäri Suomen ja sosiaalisesta mediasta (Facebook & Instagram) meidät tavoittaa helposti. Paperiesitteissä on oma hohtonsa, mutta onneksi kaikki on saatavilla digitaalisestikin.

Jenny  // matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja

Asuminen kahdessa kaupungissa

Monet muuttavat opiskelun perässä toiselle paikkakunnalle. Muutto uuteen paikkaan on yleensä jollain tavalla vaikeaa, jos ei muuten niin itse tavaroiden roudauksen takia. Toisaalta uusi paikkakunta tarjoaa uusia mahdollisuuksia: uusi ystäviä, harrastuksia ja elämyksiä.

Joskus vanhalle kotipaikkakunnalle joutuu jättämään oman puolison ja jopa lapset. Silloin ruvetaan yleensä etsimään mahdollisuuksia viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen kanssa. Se tarkoittaa matkustelua, opiskeluaikataulujen sumplimista ja eron kestämistä. Todennäköisesti myös julkisen liikenteen tarjouksia tulee kytättyä silmä kovana ja kaikki mahdolliset tarjoukset tilattua sähköpostiin.

Asun itse kahdessa paikassa, arkipäivinä Kuopiossa ja viikonloppuisin Helsingissä. Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampus on ainoa paikka Suomessa, jossa voi opiskella ravitsemusterapeutiksi. Siksi Helsingin yliopisto ei tullut kysymykseen, vaikka sielläkin voi opiskella ravitsemustiedettä.

Streat-Helsinki-8

Koen kotini olevan Helsingissä ja asunnon tai kämpän Kuopiossa. Se on tarkoittanut sitä, että opiskelukavereiden kanssa tulee vietettyä vapaa-ajalla paljon vähemmän aikaa kuin haluaisi, Kuopion asunnon lievää (joidenkin mielestä suurempaa) askeettisuutta ja tunteja tuntien perään bussissa ja junassa. Lisäksi pysyvämpää asumista vaativat asiat, kuten esimerkiksi kuntosalikortti, on turha toive. Onneksi Sykettä pelastaa!

Onnibus-2

Vähäisestä opintotuesta vähäinen ylijäävä osuus ei mene viihteeseen tai säästöön, vaan matkoihin. Matkojen osalta helpotusta on tuonut julkisen liikenteen verinen kilpailu, joka mahdollistaa bussimatkojen saamisen halvimmillaan eurolla ja joskus harvemmin luksusta, eli edullisen junamatkan. Bussimatkat tulevat myyntiin kuukausia etukäteen ja ovat silloin edullisimmillaan, joten aikatauluja joutuu miettimään hyvinkin paljon etuajassa. Se harmittaa silloin kun kohdalle tulee tapahtumia joihin haluaisi osallistua, mutta ei pysty, koska on jo muualla.

piknik

Käytännössä jatkuva matkustelu vaatii joko säästöjä tai työntekoa. Työnteko taas on hankalaa, koska vähäisen ajan kotipaikkakunnalla haluaa viettää jossain ihan muualla kuin töissä ja opiskelupaikkakunnalla taas aika menee opiskelujen, osa-aikatyön ja treenien ohjauksen parissa. Onneksi puoliso maksaa Helsingissä vuokran.

Kahdessa kaupungissa asuminen tarkoittaa myös kahta vaatekaappia, kahta astiastoa, niiden tärkeiden papereiden ja tavaroiden sijaitsemista aina juuri väärässä kaupungissa, matkustamisen vuoksi vähäisiä unia ja lyhyitä viikonloppuja. Myös tietynlainen väliaikaisuus ja lievä kodittomuuden tunne tulee esille.

Pahinta on ehkä ”elämän hukkaan valuminen” täydessä bussissa häiritsevien kanssamatkustajien kanssa. Julkiseen liikenteeseen mahtuu nimittäin todella ihmeellistä porukkaa ja yli viiden tunnin matka kahdesti viikossa voi nostaa stressitasot pilviin. Selkä on myös kovilla. Arkipäivän ongelma on, että herkästi pilaantuvaa ruokaa ei voi ostaa kerralla kovin paljon. Tässä pelastavat juurekset ja pakastevihannekset (mm. parsakaali ja vihreät pavut on hyviä valintoja!).

Streat-Helsinki-16

Kahdessa kaupungissa asumisessa on myös etuja. Paikkakuntaan ei ehdi kyllästyä, kämppisten kanssa välit pysyvät hyvinä kun heitä ei paljon näe, aika puolison kanssa on kultaa ja kahden kaupungin tapahtumatarjonnasta saa enemmän irti. Myös ostosmahdollisuudet ovat kahden kaupungin myötä hyvät. Koska asun viikonloput Helsingissä, pääsen nauttimaan pääkaupungin upeasta kulttuuri- ja tapahtumatarjonnasta ilman pääkaupunkiseudun arkipäivän ongelmia, kuten esimerkiksi ruuhkat tai seisominen täydessä ratikassa tai bussissa.

Salmiakki- ja lakritsifestivaalit, suklaafestivaalit, Syö Art Goes Kapakka ja runsas brunssi- ja ravintolatarjonta ovat vain esimerkkejä siitä, mitä ruokaintoilija voi Helsingissä kokea. Toisaalta Kuopiossa on omat tapahtumat ja ulkoilumahdollisuudet ovat ihan eri luokkaa. Myös kala- ja mustikkakukko sekä rento tunnelma vievät pisteet Savoon. Paikkakuntien vertailu on hankalaa ja on täysin henkilöstä kiinni, minkälaisista paikkakunnista tykkää.

salmiakkigaala-4

Kannustan kaikki tavoittelemaan unelmiaan ja hakemaan sitä täydellistä opiskelupaikkaa, sijaitsipa se sitten kotipaikkakunnalla tai ei. Loppujen lopuksi muutama opiskelujen parissa vietetty vuosi on lyhyt aika ja se vierähtää nopeasti. Eihän sitä tiedä jos vaikka työllistyisi opiskelupaikkakunnalle. UEF on Suomen monialaisin yliopisto, joten vaihtoehtoja riittää niin Kuopiossa, Joensuussa kuin Savonlinnassa. Matkustelu avartaa!

Karim // ravitsemustiede

Kuopio opiskelukaupunkina

Ennen Kuopioon muuttoa olin käynyt Kuopiossa kerran. Sekin kerta tapahtui harrastuksen kautta, kun SM-kisat järjestettiin pimeän helmikuun aikaan kaupungissa. Silloin en Kuopioon pahemmin ehtinyt tutustua. Tie vei kahtena päivänä kisapaikalle ja takaisin kaverille, minkä lisäksi kävimme yhdessä syömässä. Kun sain opiskelupaikan Kuopiosta, en siis pahemmin tiennyt, mihin olin muuttamassa.

Kuopio-6

Kuopio ei edelleenkään ole minulle kotikaupunki, enkä varmasti osaa kertoa kaikista niistä hienoista asioista, mitä Pohjois-Savon pääkaupunki tarjoaa. Kirjoitankin siitä, mitä Kuopio on minulle tähän mennessä tarjonnut.

Reissaan melkein joka viikonloppu Kuopion ja Helsingin välillä, koska vaimoni asuu siellä. Opiskelijalle matkustelu pääkaupungin ja Kuopion välillä on tehty helpoksi, kun junia, busseja ja kimppakyytejä kulkee tiheään, vähintään parin tunnin välein. Halvimmillaan lipun saa eurolla. Myös muualle Suomeen kulkuyhteydet ovat loistavat, ja kaiken lisäksi Kuopiossa on toimiva lentokenttä, jossa voi hypätä koneeseen ja taittaa matkaa vähän nopeammin.

Jo opiskelemastani alasta, ravitsemustieteestä, voi päätellä, että syöminen on minulle tärkeä juttu. Onneksi Kuopiossa opiskelijan ei tarvitse olla nälissään, sillä opiskelijaravintoloita on paljon ja ruokaa saa viikon jokaisena päivänä edullisesti. Yliopistolla on neljä ravintolaa, lisäksi vieressä Technopoliksella on yksi ja myös tien toisella puolella sijaitsevassa Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa voi käydä syömässä opiskelijahintaisen lounaan, vaikkapa sunnuntaina. Myös Savonia-ammattikorkeakoulussa saa opiskelijahintaista ruokaa jos muu tarjonta ei tyydytä.

Ruokaa saa myös kaupasta. Kivenheiton päästä yliopistolta on valtava Prisma ja pyöräilymatkan päässä Citymarket. Hyväkuntoinen opiskelija voi pyöräillä, muut pääsevät bussilla Matkus Shopping Centeriin, jossa on kymmenien kauppojen lisäksi Ikea sisustamista helpottamaan. Keskustassa taas on hieman pienempiä kauppoja, kuten K-Supermarket ja S-Market. Lisäksi keskustassa on useampi kauppakeskus. Myös Lidl löytyy Kuopiosta.

Mitä Kuopiossa sitten oikein voi tehdä? Opiskelijatapahtumia on tarjolla melkeinpä jokaisella viikolla lukuvuoden aikana. Niiden lisäksi on muutakin tekemistä. Elokuvafani suuntaa kohti Kino Kuvakukkoa, jossa muiden leffanäytösten lisäksi näkyy joka torstai opiskelijalle edulliseen hintaan elokuvia Hyvien Kuvien muodossa. Koko lukukauden kattavan lipun jokatorstaisiin näytöksiin saa hyvin edullisesti opiskelijakorttia näyttämällä. Finnkinon vasta avattu elokuvateatteri löytyy myös. Myös kaupungin teatterista saa edullisia opiskelijahintaisia lippuja teatteriesityksiin. Tekemistä on siinä missä muissakin kaupungeissa, opiskelijan mielenkiinnon kohteista riippuen. Joku tykkää shoppailusta (Kuopion ei shoppailumahdollisuuksien puolesta tarvitse hävetä), toinen haluaa keilaamaan, kolmas kiipeilemään tai suppailemaan. Erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia löytyy paljon. Urheilijalle Sykettä tarjoaa monipuolisen kattauksen liikuntamahdollisuuksia.

Kuopio-4

Kuopion ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat. Luonto on aina lähellä ja ulkoilija voi valita, haluaako mäkiseen metsään vai järvimaisemaan Kallaveden alueelle. Eri vuodenaikoina voi uida, hiihtää järven jäällä, samoilla ja lenkkeillä metsissä, poimia marjoja ja sieniä tai vaikka ihailla maisemia Puijosta. Kesäisin pääsee myös sisävesiristeilyille. Muita liikuntamahdollisuuksia löytyy todella paljon ja niistä on myöhemmin tulossa ihan oma postaus.

Kuopio-3

Kuopion tori on valittu Suomen parhaaksi. Sitä voikin luonnehtia Kuopion sydämeksi. Keväästä syksyyn torilta pääsee ostamaan jopa lähikauppoja edullisempaan hintaan kasviksia kauden mukaan. Aitoa savolaista tunnelmaa kaipaava opiskelija nappaa mukaansa kalakukon. Tori on vasta uusittu ja sen alla on parkkihalli ja kauppakeskus. Toria ympäröi iso kasa erilaisia kauppoja ja kauppakeskuksia. Torilla järjestetään vuosittain toistuvia tapahtumia, kuten syys- ja joulumarkkinat, sekä erilaisia kertaluonteisia tapahtumia. Syyskuussa järjestettiin toista kertaa Satoa Kuopio Food Festival, jossa pystyi maistelemaan pikkurahalla ruoka-annoksia.

Kuopio-7

Yksinasuminen on Kuopiossa yllättävän kallista, ainakin jos haluaa yksiön keskustasta. Opiskelijoille asuntoja tarjoaa Kuopas, jonka tarjonnasta löytyy erihintaisia asuntoja ja soluhuoneita. Edullisimmillaan soluhuoneen saa parilla sadalla eurolla, ja siihen yleensä kuuluu niin netti, sähkö kuin vesikin. Jos haluaa kaverin kanssa asua, onnistuu se niin Kuopaksen kuin yksityisten asunnontarjoajien kautta. Itse asun tällä hetkellä yksityisen vuokranantajan tarjoamassa kolmiossa aivan torin laidalla kahden kämppiksen kanssa, eikä vuokra päätä huimaa. Aamuisin on mukava herätä katsomaan heräilevää torielämää.

No entäs ne kuopiolaiset, kuuluisat savolaiset? Nehän on leppoista väkeä. Välillä jopa niin leppoista, että kiireiseen menoon tottuneella voi hermo mennä. Sille kuopiolaiset nauravat itsekin. Kuopiossa ilmapiiri on todella rento ja positiiviinen. Toisaalta välillä vähän hiljainen, ainakin jos vertaa pääkaupunkiseudun vilskeeseen.

UEFilla opiskeleva näkee yliopistolla opiskelijoita maan ja maapallon eri kolkista. Murteista puhutaan usein ja ruokalan puheensorinasta kuuleekin kymmeniä erilaisia murteita. Ja sehän on hienoa.

Kuopio

Kuopio on yllättänyt minut positiivisesti. Ennen muuttoa pohdin, onko Kuopiossa nyt oikeasti mitään tekemistä ja miten tulen siellä viihtymään. Nykyisin muualla vietetyn viikonlopun päätteksi mieli halajaa takaisin niin Kuopioon kuin opiskelijaravintoloihin viimeistään sunnuntai-iltana, eikä viikon aloitus Savon sydämessä tunnu ollenkaan pahalta. Päinvastoin.

Kuvat: Inka Khanji

Intoa ja positiivisesti kuplivaa jännitystä


Kesällä 2014 aloin katselemaan ”sillä silmällä” UEF-lähettiläiden hakumainoksia. Pesti kuulosti todella hyvältä, mutten vaihtosyksyni takia voinut sitä vielä sinä syksynä hakea. Kului vuosi ja fiilis oli edelleen sama.

Syyskuussa 2015 kirjoitinkin hakemuksen ja aloin toivomaan haastattelukutsua. Parin viikon päästä tästä olin Edinburghin lentokentällä viemässä matkatavaroitani ruumaan laitettavaksi, kun huomasin tuntemattoman numeron soittaneen minulle. Langattomaan nettiyhteyteen päästessäni sain tietää, että minua oli yrittänyt tavoittaa UEF-lähettiläitä koordinoiva Marko Junkkarinen. Hetken asiaa ihmeteltyäni lähetin samaiseen numeroon viestin, jossa kerroin olevani ulkomailla ja palaavani myöhemmin samana päivänä. Vastausviestissä kysyttiin ”pääsisitkö haastatteluun Savonlinnan kampukselle pe 11.9 klo.10.45?” Voinette jo arvata, mitä vastasin.

Haastattelu tuli ja haastattelu meni, jonka jälkeen alkoi piinaava tulosten odotus. En ole ehkä ikinä pompannut ylös sängystä niin nopeasti kuin sinä aamuna, kun Marko soitti ja kertoi minun päässeeni UEF-lähettiläiden Savonlinnan edustajaksi.

11987169_10207397938687838_7585575540049086507_n
Skotlannin tuulisilla rannoilla vailla tietoa tulevasta

Olen halunnut opettajaksi niin kauan kuin muistan. Tiedän olevani tässä suhteessa onnekas, oman mielenkiinnonkohteen ja alan löytäminen kun ei ole yksinkertaista. UEF-lähettiläänä haluan antaa vaihtoehtoja ja kertoa rehellisesti omista kokemuksistani niin opiskeluajasta kuin välivuosistani ennen opiskeluja. Haluan olla korvina ja ihmettelyjen vastaanottajana, kokemusten ja faktatietojen kertojana, tukena suurten pohdintojen äärellä. Lukiovierailuilta ja tapahtumilta odotankin erityisesti erilaisten ihmisten kohtaamista ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Takanani ei ole vielä ensimmäistäkään vierailua, mutta suunnitteilla niitä on jo toistakymmentä. Viikon päästä tähän aikaan olen ”lukiokiertueella” lähettiläskollegani Eelin kanssa, jolloin kierrämme useita lukioita melkein viikon ajan. Odotan ensimmäisiä vierailuja innolla, mutta positiivisesti kuplivalta jännitykseltäkään en ole voinut välttyä. Entä jos en osaakaan kertoa oikeita asioita tai pysty vastata jokaiseen kysymykseen? Entä jos en osaa paikan päälle tai takeltelen sanoissani? Niin UEF-lähettiläänä kuin tulevaisuuden opettajanakin pitää kuitenkin hyväksyä se, että me kaikki olemme ihmisiä eikä kukaan tiedä kaikkea.  Onneksi tukenamme on UEFin verkkosivut ja pääsääntöisesti myös toinen lähettiläs. Vanha sananlasku “oppia ikä kaikki” pitänee paikkansa myös lähettiläspestin kohdalla.

12106892_10207619688711450_1025895802777310730_n
Tunnelmointia Timpparisteilyltä, yhdeltä Savonlinnan kampuksen perinteikkäimmistä tapahtumista

Ensi viikolla nähdään Kellokoski, Kerava, Helsinki, Sipoo, Jokela, Järvenpää ja Espoo, tuskin maltan odottaa!

Mira// luokanopettaja

UEF ja sen uudet lähettiläät

Tervehdys!

Lukuvuosi on taas saatu yliopistossa käyntiin, ja samalla myös uusi UEF-lähettiläskausi on aluillaan. Syyskuun alussa valittiin tosiaan 12 uutta UEF-lähettilästä, ja minä onnekas olen yksi heistä. Tervetuloa seuraamaan meidän, eli Henrin, Villen, Louhin, Jennyn, Sannan, Miran, Eelin, Rasmuksen, Veikon, Jennan, Karimin ja Katriinan,  puuhasteluja myös täällä blogin puolella!

Tätähän tämä sitten on, UEFin markkinointia!
Tätähän tämä sitten on, UEFin markkinointia!

UEF-lähettiläät ovat eri alojen opiskelijoita Itä-Suomen yliopistosta, joiden tehtävänä on tehdä UEFia tunnetuksi erilaisten messujen ja oppilaitosvierailuiden kautta. UEF-lähettiläät esittelevät siis UEFin koulutustarjontaa ja kertovat omista opiskelukokemuksistaan mahdollisille uusille hakijoille. Me UEF-lähettiläät olemme aktiivisesti mukana myös somessa, ja meidän arkea voikin seurata tämän blogin lisäksi myös Facebookissa ja Instagramissa.

Vaikka kuulin päässeeni UEF-lähettilääksi vasta pari viikkoa sitten, olemme ehtineet tehdä yhdessä jo vaikka mitä. Takana on jo lähettiläiden kuvauspäivät, joissa oli tarkoitus saada siis kuvia ja videoita UEFin koulutusesitteisiin ja markkinointivideoon. Meitä siis kuvattiin, kuvattiin ja vielä vähän kuvattiin. Kuvauspäivien lisäksi takana on myös meidän koulutuspäivät Joensuussa ja Kuopiossa, joissa pääsimme tutustumaan toisiimme ja saimme tietoa kaikista käytännön jutuista sekä vähän jo käytännön harjoitusta tulevista esiintymisistä rekrytointitilaisuuksissa.

Lukiovierailuissa esiintymisen harjoittelua UEF-lähettiläiden koulutuspäivässä Joensuussa.
Lukiovierailuissa esiintymisen harjoittelua UEF-lähettiläiden koulutuspäivässä Joensuussa.

Hommat ovat siis lähteneet rivakasti käyntiin ja vaikka olemme koko UEF-lähettiläiden porukan kanssa tavanneet vasta pari kertaa, täytyy myöntää että meillä on todella huikea ja aktiivinen porukka koossa!  Some-päivityksiä satelee sitä mukaan kun porukka omilta opiskelukiireiltään kerkeää ja yhteisiä lukiovierailuja ja messumatkoja suunnitellaan jo innolla. Kohta ne tosissaan alkaa, ensimmäiset lukiovierailut sijoittuvat jo pian alkavalle lokakuulle.

Innokkaat lähettiläät tulevia  tapahtumia suunnittelemassa.
Innokkaat lähettiläät tulevia tapahtumia suunnittelemassa. 

Uskon, että tuleva vuosi UEF-lähettiläänä tulee olemaan täynnä uusia kokemuksia ja haasteita. Vuoteen mahtuu kuitenkin varmasti myös mieleenpainuvia ihmisiä ja tapahtumia, joten itse ainakin odotan jo innolla, että pääsen jakamaan omia kokemuksiani ja ajatuksiani UEFista!

  • Katriina // Hammaslääketiede

Rauhallisesti vuoteen 2015

Moi taas!

Olen nyt kohta kuukauden lomaillut lapsuudenkodissa Riihimäellä. Käyn tosin niin harvoin pitkän matkan takia, että on käyttännöllistä olla kerralla pitkään. Odottelen lähettiläskeikkaa vanhalle lukiolleni Hyvinkäällä 9.1. ja sitten pääsen palaamaan Joensuuhun. Enpä olisi uskonut, mutta alkaa jo tulla ikävä opiskelua. Minulla oli jo pari kuukautta melkein vapaata ennen joulua, joten tulin tänne jo 13.12 ja olen siis saanut leffojenkatselukiintiön täyteen…

Nyt täytyisi sitten ottaa itseä niskasta kiinni ja perehtyä taas WebOodin ihmeelliseen maailmaan.

IMG_2435
Ensimmäinen joululahja oli kampaajakäynti. On kiva aloittaa uusi vuosi freessillä kampauksella. Hiukset olivat jo muodottoman puolipitkät, enkä jaksanutkaan kasvattaa takaisin pitkäksi…

Tänne on hyvä tulla rauhoittumaan välillä. Vaikka kursseja ei juuri olisi Joensuussa, olen aina menossa. Mikrovilluksella riittää tapahtumia! Täällä Riihimäellä ei niin vain lähdetä ilman autoa keskustaan ja ulkoiluakin tulee harrastettua kiitettävästi.

Olen tietysti myös kahvitellut oikein urakalla kaikkien Etelä-Suomen kavereiden kanssa. 🙂

Uuden vuoden vietto meni mukavasti kaveripariskunnan luona. Nautiskeltiin ruoasta, herkuista ja suomalaisesta tv-viihteestä. Voin kokemuksesta sanoa, että lämmin sohva voittaa baarien melskeen uutena vuotena. Yksi raketti käytiin vuoden vaihteessa ampussa ja takaisin sisälle!

IMG_2645
Iloista uutta vuotta! 🙂

 

Mitä vanhemmaksi tulee sitä lyhyempi vuosi on. Vaikka tuntuu, että vuosi vain hujahtaa ohi, mahtuu siihen vaikka mitä kun alkaa miettiä. 2013 oli täynnä erityisiä tapahtumia. Esimerkiksi penkkarit, abiristeily, kirjoitukset, pääsykokeet, pari kesätyötä, ensimmäinen muutto pois kotoa (Joensuuhun), biologian opintojen aloitus, fuksivuoden riennot ja opinnot…

2014 jatkui bilsan osalta samalla linjalla. Kesän vietin Riihimäellä lomaillen ja elokuun kenttäkursseilla. Syksyllä alkoikin biokemian pänttääminen, sitten oli tämä rennompi kausi ja tässä sitä nyt ollaan.

Saa nähdä mitä 2015 tuo tullessaan. Toivon, että sivuainepähkäilyni helpottuisivat, sillä en ole ihan varma mitä haluan jatkaa. Olisi myös parempi saada tänä vuonna kesätöitä. Lisäksi haluan pitkästä aikaa ulkomaille. En ole muutamaan vuoteen ehtinyt, vaikka passinkin uusin toissa kesänä. Hyvä ystäväni asuu nykyään Ibizalla, joten sinne ainakin voisi mennä!

IMG_2541
Siskon kanssa kävelyllä nauttimassa valkeasta joulusta.

 

Ainakin vuosi 2015 alkaa kauniin talvisissa maisemissa. Valoa kohti mennään!

-Janette, biologia