Rauhallisesti vuoteen 2015

Moi taas!

Olen nyt kohta kuukauden lomaillut lapsuudenkodissa Riihimäellä. Käyn tosin niin harvoin pitkän matkan takia, että on käyttännöllistä olla kerralla pitkään. Odottelen lähettiläskeikkaa vanhalle lukiolleni Hyvinkäällä 9.1. ja sitten pääsen palaamaan Joensuuhun. Enpä olisi uskonut, mutta alkaa jo tulla ikävä opiskelua. Minulla oli jo pari kuukautta melkein vapaata ennen joulua, joten tulin tänne jo 13.12 ja olen siis saanut leffojenkatselukiintiön täyteen…

Nyt täytyisi sitten ottaa itseä niskasta kiinni ja perehtyä taas WebOodin ihmeelliseen maailmaan.

IMG_2435
Ensimmäinen joululahja oli kampaajakäynti. On kiva aloittaa uusi vuosi freessillä kampauksella. Hiukset olivat jo muodottoman puolipitkät, enkä jaksanutkaan kasvattaa takaisin pitkäksi…

Tänne on hyvä tulla rauhoittumaan välillä. Vaikka kursseja ei juuri olisi Joensuussa, olen aina menossa. Mikrovilluksella riittää tapahtumia! Täällä Riihimäellä ei niin vain lähdetä ilman autoa keskustaan ja ulkoiluakin tulee harrastettua kiitettävästi.

Olen tietysti myös kahvitellut oikein urakalla kaikkien Etelä-Suomen kavereiden kanssa. 🙂

Uuden vuoden vietto meni mukavasti kaveripariskunnan luona. Nautiskeltiin ruoasta, herkuista ja suomalaisesta tv-viihteestä. Voin kokemuksesta sanoa, että lämmin sohva voittaa baarien melskeen uutena vuotena. Yksi raketti käytiin vuoden vaihteessa ampussa ja takaisin sisälle!

IMG_2645
Iloista uutta vuotta! 🙂

 

Mitä vanhemmaksi tulee sitä lyhyempi vuosi on. Vaikka tuntuu, että vuosi vain hujahtaa ohi, mahtuu siihen vaikka mitä kun alkaa miettiä. 2013 oli täynnä erityisiä tapahtumia. Esimerkiksi penkkarit, abiristeily, kirjoitukset, pääsykokeet, pari kesätyötä, ensimmäinen muutto pois kotoa (Joensuuhun), biologian opintojen aloitus, fuksivuoden riennot ja opinnot…

2014 jatkui bilsan osalta samalla linjalla. Kesän vietin Riihimäellä lomaillen ja elokuun kenttäkursseilla. Syksyllä alkoikin biokemian pänttääminen, sitten oli tämä rennompi kausi ja tässä sitä nyt ollaan.

Saa nähdä mitä 2015 tuo tullessaan. Toivon, että sivuainepähkäilyni helpottuisivat, sillä en ole ihan varma mitä haluan jatkaa. Olisi myös parempi saada tänä vuonna kesätöitä. Lisäksi haluan pitkästä aikaa ulkomaille. En ole muutamaan vuoteen ehtinyt, vaikka passinkin uusin toissa kesänä. Hyvä ystäväni asuu nykyään Ibizalla, joten sinne ainakin voisi mennä!

IMG_2541
Siskon kanssa kävelyllä nauttimassa valkeasta joulusta.

 

Ainakin vuosi 2015 alkaa kauniin talvisissa maisemissa. Valoa kohti mennään!

-Janette, biologia

Opiskelijan uusivuosi

Opiskelijan uusi vuosi tarkoittaa tietenkin ihan hillitöntä juhlintaa. Opiskelijoiden uudenvuodenjuhlat ovat suorastaan ilmiömäinen yhteisöllinen tapahtuma, joka yhdistää ihmiset eri puolilla maailmaa. Baila baila oikein urakalla ja sitten ollaan kuninkaallisessa kumarruksessa tienposkessa.

Kunhan ei ihan tänne asti mentäisi vaikka kovasti juhlittaisiinkin.
Kunhan ei ihan näin pitkälle vaikka kovasti juhlittaisiinkin.

Oikeasti tämä juhlintajuttu ei pidä paikkaansa. Ihan totta. Sillä todellisen opiskelijan uusivuosi näyttää seuraavalta:

  • Oman osaamisen tuotteistaminen, lopputehtävä, deadline 31.12.2014
  • Strategic Management, deadline, 31.12.2014
  • Markkinointi- ja yhteisöviestintä, deadline, 31.12.2014
  • Oman osaamisen tuotteistaminen, esseepalautus, deadline, 31.12.2014

Joku voisi tietenkin sanoa, että pakkoko niitä on viimeisenä iltana itku kurkussa vääntää, kun aikaahan on ollut. Tämä joku on tietenkin aivan oikeassa, mutta suurin osa kuolevaisista työskentelee tehokkaasti vasta loppukirin häämöttäessä.

Voin kertoa, että oli ihan pirunmoinen loppukiri tällä kertaa. Olin todellinen opiskelija. Olin niin tehokas, että olisin voinut pelastaa koko Suomen kansantalouden ja kuroa kiinni kestävyysvajeenkin, ellen olisi päättänyt kesken kaiken, että täytyy ehtiä myös juhlia. (Olenhan todellinen opiskelija…)

Ja ehdittiinhän sitä. Joensuussa käytiin katsomassa ainakin ilotulitus kaupungilla olkoonkin, että se oli kuulemma lapsille tarkoitettu. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa heti vuoden alusta toivoakseni tarkoittaa, että sama meno jatkuu koko vuoden 2015.

Uutenavuotena voi syödä vaikka hampparin. Mä suhtaudun kyllä edelleen epäileväisesti leipään, joka täytyy haarukoida.
Uutenavuotena voi syödä vaikka hampparin. Mä suhtaudun kyllä edelleen epäileväisesti leipään, joka täytyy haarukoida. Se ei vain ole oikein.

Monet tekevät uutenavuotena lupauksia. Minä en oikeastaan ole viime vuosina lupauksia harrastanut, mutta ehkä tällä kertaa voisin yrittää. Ensi vuonna… tai siis tänä vuonna voisin luvata jälleen kerran sen, etten jätä asioita viime tippaan!

En esimerkiksi enää jätä heräämistä puoleenpäivään.

Jahas. Vuosi 2015. Ihan sama. En tahdo nousta.
Jahas. Vai vuosi 2015. En huomaa eroa. En edelleenkään halua nousta aikaisin.

 

Oikein hyvää vuotta 2015 kaikille!

Viimeisiä viedään

Syksy on hurahtanut ohi hurjaa vauhtia, ja tekemistä on riittänyt niin opintojen kuin töidenkin saralla.  Nyt ollaankin jo lukuvuoden puolivälissä, mikä tuntuu jokseenkin haikealta, sillä omalta osaltani tuleva kevät on viimeinen Itä-Suomen yliopiston opiskelijana. Suuria muutoksia siis luvassa lähitulevaisuudessa.

Valmistuminen lähestyy – apua!

Syksyn aikana hoitelin pois alta vihonviimeisiä tutkintooni kuuluvia kirjatenttejä – yksi tosin jäi vielä roikkumaan kevään puolelle, mutta sehän ei mitään haittaa. Itsenäisesti suoritettaville kirjatenteille kun ei yleensä ole mitään valmiita aikatauluja, vaan ne suoritetaan oman ahkeruuden ja jaksamisen mukaan. 😉 Tenttien lisäksi väänsin kasaan loka- marraskuussa graduni seminaariversion, joka siis tarkoittaa tavallaan gradun raakaversiota. Jonkinnäköinen raakile minulla on nyt siis gradusta kasassa, mutta paljon sen saralla vielä tekemistä riittää. Raakaversiossani oli sivuja reilu parikymmentä, kun valmiin gradun pitäisi olla vähintään kuutisenkymmentä sivua. Heti kunhan joulut ja uudetvuodet on juhlittu, aion palata takaisin graduni pariin. Kevätlukukaudella saankin ahkeroida ihan olan takaa, mikäli (ja kun) tahdon saada maisterin paperit juhannukseen mennessä.

Onneksi työt tuovat mukavaa ja monipuolista vaihtelua välillä melko ankeaankin graduvuoteeni. UEF-lähettiläshommia on ollut mukavasti pitkin syksyä, ja ne jatkuvat aina toukokuuhun saakka. Syyslukukaudella osallistuin parille eri messuille, vierailin useissa lukioissa Itä-Suomessa sekä tutustutin lähiseutujen lukiolaisia Joensuun kampukseemme – niin ja tietysti vaikutin somessa ahkerasti!

Me lähettiläät osallistuimme syksyllä myös Nenäpäivä-tempaukseen!
Me lähettiläät osallistuimme syksyllä myös Nenäpäivä-tempaukseen!

Lähettiläshommien ja opintojen lisäksi syksyni on kulunut kahden aivan ihanan pikkupojan lastenhoitajana; aloitin nimittäin syyskuussa hoitajana eräässä perheessä. 1- ja 2-vuotiaat pikkumiehet ovat aivan hurmaavia, ja päivät heidän kanssaan ovat aina ihan huippuja! Meillä aineenopettajilla kuuluu muutes opintoihimme pakollisena myös kehityspsykologiaa, jossa käydään läpi ihmisen kehitystä syntymästä kuolemaan. Aikoinani mietin, mitä ihmeen järkeä aineenopettajien on opiskella ihmisen koko elämänkaari – mehän opetamme vain tietyn ikäisiä oppilaita. Mutta noista opinnoista onkin ollut konkreettista hyötyä lastenhoitajan työssäni. Tässäpä siis jälleen huomataan, että yliopistosta saa eväitä niin paljon monipuolisemmin muillekin elämän osa-alueille kuin vain siihen omaan tulevaan ammattiin!

Näihin ajatuksiin päätän vuoden 2014 viimeisen blogipostaukseni. En toivota kenellekään Hyvää Joulua enkä Onnellista Uutta Vuotta, sillä juhlapyhien nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Siispä sen sijaan oikein ihanaa joulua ja vielä parempaa uutta vuotta ihan jok’ ikiselle! 🙂

Sari / suomen kieli ja kirjallisuus, melkein valmis äikänope

 

Vuoden paras juhla – JOULU!

Nyt se on jo ovella, vuoden ihanin ja rakkaudentäyteisin juhla: joulu! Olen melkoinen ”jouluhypettäjä”, odotan joulua aivan valtavasti, minulle se on vuoden kohokohta. Teimme marraskuun alussa jo ensimmäisen piparkakkutalon. Tässä teille taidonnäyte. 🙂

IMG_5618

 

Monelle joulu merkitsee pientä taukoa opiskeluista, minilomaa kotipaikkakunnalle perheen, läheisten ja suvun luo. Facebook on pullollaan helpotusta ja onnea täynnä olevia päivityksiä siitä, miten viimein alkaa loma ja joulu! Myös minulle joulu tarkoittaa ihanaa tunnelmaa, omaa perhettä ja rakkaita ympärillä, aattoaamun Lumiukkoa ja Joulupukin kuumaalinjaa. Viimeiset vuodet se on tarkoittanut myös töitä, niin kuin varmasti monelle muullekin opiskelijalle. Kolmen päivän ajan aion kuitenkin nauttia vapaista, syödä ja herkutella täysillä. Aion myös nauttia täysillä hetkistä perheen kanssa ja katsoa rakkaan veljenpojan iloa lahjoja avatessa. Paluu arkeen ja töihin kuitenkin koittaa jo pian. Vaikka ajatus pitkästä lomasta olisi houkutteleva, on työt hyvin erilaista rasitetta aivoille kuin opiskelu. 🙂

Jouluun valmistautuminen on mennyt minulta hieman ohi kiireisen syyslukukauden takia. Olen reissannut UEF-lähettilään roolissa erilaisissa tapahtumissa ja ympäri Suomen lukioissa. Osa-aikaiset työt vaatekaupassa ovat myös pitäneet minut kiireisenä, opintoja unohtamatta. Kandidaatin tutkielmani valmistuu pikkuhiljaa sivussa, aineistoa on kerätty nyt pitkin syksyä.  Kiireistä huolimatta syksy on ollut antoisa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

IMG_6109

Uskon, että pian se joulumieli hiipii myös tämän hypettäjän mieleen. Viimeistään tänään illalla, kun pääsen kotiin kotiin, eli vanhempieni luo kotipaikkakunnalle. Koristelemme iskän kanssa joulukuusen ja syödään riisipuuroa heti huomenna aamusta. 😛

Ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille!<3

Hanna/ kasvatustiede, ohjaus

Voihan kandi

Yksi porras on taas noustu urallani yliopisto-opiskelijana. Tämän syksyn suurin projekti on ollut kasata kandidaatin tutkielma psykologian historian alalta. Vaikka tutkielma onkin nyt purkitettu, ei minusta kuitenkaan tule psykologian kandidaattia, ennenkuin olen käynyt loppuun kaikki kandidaattivaiheeseen kuuluvat kurssikokonaisuudet. Itse saanen tutkinnon siis ulos ennen kesää. Vaikka voinkin tuon jälkeen kutsua itseäni psykologian kandidaatiksi, ei tällä tutkinnolla ole työelämän kannalta vielä mitään hyötyä. Psykologiassa nimittäin tähdätään maisterin tutkintoon, jonka myötä saan lopulta luvan toimia laillistettuna psykologina.

Kun aloitin psykologian opintoni vuoden 2012 syksyllä, tuntui kandidaatin tutkielman tekeminen yhtä kaukaiselta asialta kuin yo-kirjoitukset lukion alussa. Pari vuotta kuitenkin vierähti hujahtaen ja nyt tämäkin urakka on jo ansiokkaasti takana. Meidän laitoksellamme kandidaatin tutkielma  käsittelee yhtä valitsemaamme psykologian klassikkoa, josta kirjoitamme laajan esseen, jonka sitten esittelemme muille yhteisessä seminaaripäivässä. Vaikka kandidaatin tutkielma kurssikokonaisuus sisältää meillä myös muita vaiheita, kuten luentoja psykologian historiasta ja kirjatentin, koin esseenkirjoittamisprosessin kuitenkin keskeisimmäksi vaiheeksi.

Oman aiheeni löysin kiinnostukseni kautta neuropsykologiaa kohtaan. Alkusyksy meni kolutessa läpi historian kirjoja ja valitsemani henkilön kirjoittamia artikkeleita . Kun aineistoa oli lopulta tarpeeksi kattavasti, pääsin kiinni itse kirjoittamisprosessiin. Valitsemani klassikon, Roger Sperryn, suorittamat split-brain-kokeet olivat äärimmäisen kiehtovaa luettavaa, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi aihevalintaani. Monilla voi olla kauhukuvia siitä, että kandidaatin tutkielma olisi valtavan suuri urakka, mutta itse koin homman loppujen lopuksi melko leppoisaksi. En kasannut kandi-syksylle liikaa muita kursseja, joten aikaa riitti vallan mainiosti tutkielman työstämiseen.

Huolellinen pohjatyö on tärkeä vaihe.
Huolellinen pohjatyö on tärkeä vaihe.
Valmista työtä on mahtavaa pitää käsissään.
Valmista työtä on mahtavaa pitää käsissään.

Kokoamisen, muotoilun, karsimisen ja muun syksyn uurastuksen jälkeen valmista työtä oli enemmän tai vähemmän mahtavaa pitää käsissään. Kandidaatin työ toi tutuksi tieteellisen kirjoittamisen taidon, ja se myös auttoi hahmottamaan psykologian historiaa, joka on tärkeä kokonaisuus ymmärtää kenttätyönkin kannalta.

Seminaaripäivät ja kypsyysnäyte ovat nyt takana, joten seuraava vaihe on arvosanan jännittäminen. Itse olen jo palaillut kotipaikkakunnalleni joululoman viettoon, ja haluankin omasta puolestani toivottaa lumista ja pipareiden täyteistä joulua!

Hyvää joulunodotusta!
Hyvää joulunodotusta!

Lämpöisin terveisin,

Maiju, psykologia.

Ainejärjestöjen aktiviteetit

Saavuin juuri ainejärjestöni Dentinan kaudenpäättäjäisistä. Pöytään oli katettu kinkkua, lohta ynnä muuta jouluherkkua, sauna oli lämmin ja paikalla kiitettävisti ihmisiä. Rentoa jutustelua ruuan äärellä ystävien kanssa.

kauden päättäjäiset

Ainejärjestöjen perustehtäviin kuuluu käytännössä ainakin kaksi tehtävää. Jäsenistön edunvalvonta ja jäsenistön hyvinvoinnista huolehtiminen. Erilaisilla tapahtumilla ja aktiviteeteilla pyritään järjestämään opiskelijoille rentouttavia hetkiä hyvässä seurassa.

Tänään en keskity bileisiin, mutta todettakoon, että niitä riittää jonkin järjestön järjestämänä lähes jokaiselle viikolle, toisille viikoille useampiakin. Niin paljon kuin jaksaa käydä.

Toimintaa löytyy kuitenkin myös bileiden ulkopuolelta. Urheilun, liikunnan, ilmaisun taikka vaikka leipomisen muodossa. Säännölliset säbävuorot löytynevät lähes jokaisen järjestön kalenterista, sen lisäksi liikuntavastaavat järjestävät parhaan kykynsä mukaan myös muuta ja uutta kokeiltavaa. Luisteluretki, uimakoulu, laskettelureissu, tanssikoulu ja erilaiset lajikokeilut ovat tulevan talven suunnitelmissa.

metsäretki
Pieni iltalenkki metsässä ja makkaranpaistoon.

Rentoon yhdessä oloon meiltä löytyy elokuvailtoja, makkaranpaistoa metsän siimeksessä, sekä ehdoton viimevuoden kohokohta, Koko Dentina leipoo kakkukilpailu, jossa nähtiin toinen toistaan maukkaampia ja taidokaampia leipomuksia

kakku kakku2

 

Kulttuurin harrastajille esimerkiksi lääketieteen ainejärjestö KuoLO:n järjestämä speksi on oikea valinta. Speksi on opiskelijoiden kokonaan itse tekemä musikaalinen näytelmä, jonka tekemiseen osallistuu vuosittain useita kymmeniä opiskelijoita. Kaikki tehdään itse, bändi, näyttelijät, tanssijat, puvut, lavasteet yms. Speksistä tulee tähän blogiin taatusti lisää, kun sen tuotoksesta päästään keväällä nauttimaan.

Sain kirjoitettua pintaraapaisun siitä mitä opiskelijajärjestöt tarjoavat. Nämä olivat omaan ainejärjestööni liittyviä tapahtumia, kaikki muutkin järjestävät kaikenlaista omien intressiensä ja perinteidensä mukaan.  Ainiin. Tyyli-ilta, Gladiaattoripäivä, ja todella monia muita tapahtumia jäi vielä mainitsematta.

Tekemistä siis riittää, eikä se ole keskittynyt mihinkään tiettyyn teemaan. Me teemme kaikkea! Yhdessä touhuaminen on kivaa, ja porukalla saa hauskoja tapahtumia aikaiseksi. Mikäli mielesi päällä on joku upea idea, joka olisi hauska toteuttaa porukalla, se on todennäköisesti myös jonkun muun mielestä hauska idea. Kannustankin siis kaikkia  kaikkia paitsi osallistumaan ainejärjestöjen tapahtumiin, myös ideoimaan ja tulemaan itse mukaan toimintaan.

Olli Siirola, Hammaslääketiede.

 

Tunnelmia Studia-messuilta

Savonian, Karelian ja UEFin edustajat
Savonian, Karelian ja UEFin edustajia standin uraportailla

Kuluneella viikolla valloitettiin Henlsingin messukeskus ja pystytettiin näyttävä standi yhteistyössä Savonian ja Karelian ammattikorkeakoulujen kanssa. Kyseessä oli siis koulutusmarkkinoinnin kohokohta, Suomen suurin jatkokoulutustapahtuma: Studia-messut! Liki 16 000 urahaaveitaan selvittelevää toisen asteen opiskelijaa vieraili messuilla kahden päivän aikana.

Kahden rankan, mutta sitäkin antoisamman messupäivän jälkeen saattoi olla todella onnellinen siitä, miten moni opiskelija koki saaneensa apua ja tsemppiä opiskelupaikan valintaan. Etenkin lääketieteestä kiinnostuneiden kohdalla oli mahtava huomata nuorten tiedonjano ja intohimo opiskelupaikkaa kohtaan. Kyselijöitä riitti välillä ihan joka sormelle, ja toisinaan muutamat viihtyivät lääkisjutustelun parissa vartin jos toisenkin.

Abeja kuuntelemassa ja kyselemässä
Juttutuokio lääkiksestä kiinnostuneiden abien kanssa

Tarkoituksenani oli tiivistää päivän kysytyimmät kysymykset ja vastaukset tähän postaukseen, mutta alkoi tuntua, että aiheesta voisi perustaa ihan oman blogin. Ehkä sen vielä teenkin. Nyt kuitenkin muutama FAQ.

1. Miksi juuri Kuopion lääkis?

-Meillä on aivan paras meininki! Ja siksi, että koulutus on käytännönläheistä, prekliiniset opinnot kestävät vain kaksi vuotta, minkä jälkeen pääsee kliiniseen vaiheeseen. Silloin pääsee oppimaan tekemällä ja katsomalla, harjoittelemaan riittävästi oikeiden potilaiden kanssa. Ja miljoona muutakin syytä, sillä en vaihtaisi päivääkään kokemastani Kuopion lääkiksessä, enkä ole hetkeäkään katunut valintaani tulla juuri tänne.

2. Onko lääkikseen vaikea päästä, kannattaako mennä valmennuskurssille?

-Lääkis on yksi suosituimpia hakukohteita ja motivoituneita hakijoita on paljon. Se tarkoittaa, että sisään ei päästä ihan noin vain. Opiskelupaikkansa eteen on tehtävä hurjasti töitä ja kestettävä henkisesti haastava valintakoe. Mutta ei tämä mitään rakettitiedettä ole, ihan tavalliset ihmisiä me lääkisopiskelijatkin ollaan! Ahkeran opiskelun ja kylmien hermojen lisäksi tarvitaan aina myös ripaus tuuria. Sitä paitsi haasteethan on tehty voitettavaksi. Niin ja siis valmennuskurssista oli itselle hyötyä, mutta toisille se on vain ajan ja rahan hukkaa. Käy valmennuskurssi jos a)tarvitset tukiopetusta lukion bilsaan, fysiikkaan tai kemiaan b)tarvitset aikatauluja ja rutiinia lukemiseen c)kaipaat sosiaalista ympäristöä opiskelun tueksi d)sinulla on liikaa rahaa ja haluat panostaa kaikkesi tähän hakukertaan.

3. Entä jos ei pääse ekalla kerralla?

-Lääkiksessä vuosikurssin sisällä ikähaitari on todella suuri, sillä suurin osa ei pääse ekalla yrittämällä. Lääkärin työn kannalta KAIKKI aiempi kokemus on eduksi. Oli se sitten kassaneidin työstä, ulkomaan matkailusta tai perheen perustamisesta. Välivuonna on siis hyvää aikaa tehdä sitä, minkä itse kokee tärkeäksi. Opiskelua kannattaa pitää yllä viimeistään vuodenvaihteesta alkaen. Iltalukio, avoin yliopisto tai pitkä valmennuskurssi ovat hyviä keinoja tähän. Korkeakoulu-uudistuksen myötä en suosittele toisen opiskelupaikan vastaanottoa varavaihtoehtona, sillä se voi hankaloittaa seuraavaa hakukertaa. Selvitä myös itsellesi, mikä meni edellisellä kerralla vikaan, eikö tietotaidot riittäneet vai oliko sittenkin kyse henkisestä suorituskyvystä?

4. Mistä tiedän sovellunko alalle?

-Ihmiset hakevat lääkikseen monista eri syistä, mutta mielestäni on vain yksi oikea syy. Halu auttaa ihmisiä, halu tehdä lääkärin työtä “niin myötä- kuin vastamäessä”. Jos hakeutuu alalle aidon kiinnostuksen ja auttamishalun kanssa, kuusivuotinen koulutus huolehtii lopusta. Opiskeluaikana kypsyy ja kasvaa nuoreksi lääkäriksi, prosessi tapahtuu niin tietojen, taitojen kuin psyykkisten ominaisuuksien osa-alueilla. Jos sen sijaan alalle hakeutuu rahan perässä tai vanhempien painostamana, voi edessä olla pitkä ja kivinen tie. Tällöin päässä ei ehkä häämötäkään lääkärin ura vaan jotain ihan muuta. Kuuntele siis itseäsi, sillä vaihtoehtoja on monia. Farmasia, biolääketiede ja hammaslääketiede tarjoavat lääketiedettä hieman erilaisista näkökulmista ja voivat olla lähempänä oikeata unelma-ammattiasi kuin olet itsellesi uskotellut.

Tässäpä näitä jo oli, lisää luvassa mahdollisesti siinä lääkisblogissa, jos sellaisen päätän laittaa pystyyn.

Messuneitinä

 

 

 

 

 

 

Mukavaa joulunodotusta ja lämpöisiä hetkiä toivottelee,

Niina

“Yliopistossa pitää aikuistua”, Vai onko näin?

 “Yliopistossa pitää aikuistua”, Vai onko näin?

Elettyäni fuksisyksyn kolmesti, ensin fuksina, sitten tuutorina ja lopulta seniori-tuutorina, olen tullut pohdiskelleeksi paljon opintojen alkuaikaa. Aloittavien opiskelijoiden käsitykset opiskelusta ja opiskelijaelämästä vaihtelevat laidasta laitaan, mutta päälimmäisenä tunteena, vaikkeivät kaikki sitä tohdi myöntääkään, tuntuu aina olevan jännitys.

34317-kuvia_299

Itse jännitin valtavasti opiskeluiden alkua, enkä todellakaan tiedä miksi. Tai ehkä alitajuisesti pelkäsin joutuvani jättämään lapsellisen ja kujeilevan Johannan taakseni ja aloittamaan elämäni vastuuntuntoisena aikuisena. Onneksi pelkoni osoittautuivat aivan turhiksi!

1911668_10203293103952346_1488629475_n

Ylipistoon tultuani henkinen ikäni on vain entisestään laskenut ja hauskaa on ollut ensimmäisestä päivästä alkaen. No okei, kyllä täällä joutuu töitäkin tekemään, mutta tenttimenestyksestä podetaan morkkista kollektiivisesti ja opettajatkin jaksavat tiettyyn rajaan asti naureskella opiskelijoiden toilailuille.  David Guettan, Akonin ja Ne-Yon sanoin, meninki on että Work Hard, Play Hard!

Entä kannattaako “aikuisekseksi” koskaan kasvaakaan? Tästä asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta esimerkiski innovatiivisuutta ruokkii juuri lapsenmielisyys ja vapaana laukkaava mielikuvistus. Olisko esimerkiski Applea tai Microsoftia saatu koskaan menestymään ilman hieman ufolta tuntuvia ideoita? Luovuus tarvitsee kaverikseen lapsellisen lennokkaan mielikuvituksen!

index

Oli miten oli, yliopistossa et ainakaan kasva aikuiseksi. Tai ainakin se on tässä ympäristössä hyvin hankalaa…

IMG-20140916-WA0040

Yliopistossa voi siis ihan huoletta olla “oma ihtensä vuan”. Disney leffailtoja, pomppulinnoja, kiipeilyseiniä, tenttejä, deadlineja ja bileitä odotellessa voit ehkä kuitenkin sen verran aikuistua, että kahlaat huolella pääsykoekirjat läpi. Lohdutuksen sanasena voin kutenkin sanoa, että puurtaminen palkitaan moninkertaisesti!

PS. Studia-messuilla tavataan!

Johanna Behm/YHKA

 

 

 

 

Talvitunnelmia

 

Moi!

Viime aikoina on ollut älyttömästi tapahtumia – enemmän kuin opiskelua… Pikkujoulukausikin käynnistyy opiskelijaelämässä jo marraskuussa. Eilen olikin harvinaisen menevä maanantai, sillä meillä oli Mikrovilluksen perinteiset pikkumustat pikkujoulut! 🙂

IMG_2315

Harvoin tulee lähdettyä mihinkään (talvella) hameessa ja korkkareissa. Oli kyllä kiva olla hienona vaihteeksi. Aluksi olimme bilsariporukalla Naturalla (oma laitos) ja sitten lähdimme Bepoppiin, mihin oli huikeat kolmen euron ennakkoliput! Hyvin riitti tilaa tanssia, mutta tunnelma oli meidän porukalla tiivis. Tuli myös kerrankin laulettua karaokea oikein urakalla, kun ei tarvinnut pahemmin jonottaa. 🙂

IMG_2229

7-9.11 oli myös bilsareiden perinnereissu: excursio Nurmekseen Iso-Hirvaksen erämajalle. Jo bussimatkalla oli tunnelma katossa. Perillä meitä odotti suuri jääkylmä mökki, joten nakkasimme sen enempää miettimättä puut takkaan. Kämppä täyttyi savusta, mutta rohkeat villusmiehet kiipesivät katolle puhdistamaan hormia ja lopulta saatiin savut ulos ja talo turvallisesti lämmitettyä.

Muutamat reippaat aamuihmiset, minä mukaan lukien, lähtivät lauantaiaamuna virkistäytymään raikkaassa talvisäässä ja ihastelemaan paikallisia soisia metsämaisemia ja kääpiä. Silti me biologit vietimme suurimman osan ajasta sisätiloissa…

IMG_2201

Kaiken hauskanpidon, seurapelien, saunomisen, syömisen ja juomisen jälkeen ei kyllä kukaan jäänyt kylmäksi lähtiessään. Kuumahan tuolla alkoikin olla kun takan lisäksi oli patterit täysillä.

Kyseessä oli minulle eka excu, sillä viime vuonna oli vuosijuhla, joten excusta säästettiin. Reissu oli ikimuistoinen – mutta kerran vuodessa riittää. 😀

IMG_2292

Viime viikonloppuna oli ystäväpariskunnan tuparit. Oli virkistävää nähdä muitakin kuin opiskelukavereita. Koitimme tyttöjen kanssa tehdä karamelisoituja omenoita. Ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, mutta ajatus on täkein ja hauskaa oli! 🙂

Instagramiin ja facebookiin olenkin päivittänyt myös Rokumentista, Kerubin stand upp:ista ja abipäivistä. Tylsää ei siis ole ollut ja jopa kuntosaliin olen löytänyt säännöllisesti aikaa. Kaiken meiningin ja koleuden keskellä on tärkeää muistaa säännöllinen ruoka- ja unirytmi sekä liikunta!

P.S. En ole ollut koko syksynä kipeä.

Pysykää pirteinä, lämpiminä ja joulumielessä! 😉

-Janette, biologia

Opiskelijan elämän eväät

Opiskelija opiskelee elämää varten. Opiskelijan päivä koostuu runsaista täyttävistä, monen tunnin hengen ravinnon istunnoista. Jotkut tosin eivät suostu uskomaan virallisia suosituksia eivätkä näin ollen nauti näitä istuntoja tasaisin väliajoin vaan yrittävät tulla toimeen paukuttamalla päähänsä kaksi tuntia ennen tenttiä hädissään kaiken sen materiaalin, jota on ollut aikaa opiskella kuukausi.

Yliopisto-opiskelu on harvalle päämäärä sinänsä vaan tavoitteet ovat usein työelämässä, ja opiskelu koetaan välivaiheeksi, kenties jopa pakolliseksi pahaksi. Opiskelijan yliopistossa hankkimat taidot – kuten esimerkiksi vahvat perslihakset, kyky etsiä, löytää, soudattaa ja käyttää tietoa, kriittinen asenne – ovat tärkeitä kaikki tyynni, ja ne elämän eväiksi usein ajatellaan. Mutta tärkeintähän useimmille yliopisto-opiskelijoille on ruoka. Siis ihan ruokaruoka.

pupujussitlukemassa3
Useimmat meistä eivät tyydy pelkkään hengen ravintoon. Alkaa maistua näet paperilta.

Amica-ravintolan lounaslistat ovat varmasti luetumpia kuin yksikään kirjaston hyllyn kansantaloustieteen perusteiden oppikirja. Joensuun Carelia-rakennus pullistelee opiskelijoita puolenpäivän aikoihin, koska kaikki pakkautuvat syömään. Niin täyttä ei ole edes tenttisalissa, joka on muuten myös samaisessa rakennuksessa.

Opiskelijan eväisiin kuuluu stereotyyppisesti makaroni ja tonnikala (ja kalja). Nykyisin joka toisella on tietenkin oma ruokavalionsa, jota noudattaa enemmän tai vähemmän säntillisesti. Ensimmäinen ei syö mitään, mikä kasvaa merenpinnan yläpuolella, toinen saa näppylöitä juustosta jollei se ole kiharaista ja vaaleanpunaista. Kolmas haluaakin noudattaa itälänsibongolaista kuuria, jossa siivilöidään auringonvaloa ja imeskellään savimöykkyjä.

pupujussitlukemassa1
Okei. Sitten on vielä tämä dieetti. Huomaa pitsan ja kokiksen lisäksi tiikerikakku. Ja kaukana yksinäinen kurkku.

Makaronia syövät sitten loput.

Makaroni on halpaa. Sitä saa miljoona pussia eurolla. Se säilyy. Ensimmäisenä vuonna ostettuja makaronipusseja on jäljellä vielä valmistumisen jälkeenkin vaikka kuinka olisi hidasteleva eli nautiskeleva opiskelija. Makaronin säilyvyydessä on jotain todella maagista. Epäilen, että historian ja arkeologian opiskelijat kaivertavat niihin viestejä, koska tietävät niiden säilyvän jälkipolville vaikka kaikki muu katoaisi.

Tonnikalaa en sijaan suosittele kenellekään. En vain siksi, että sillä on epäeettinen maine (myös eettisesti kalastettua tonnikalaa on saatavilla) vaan siksi, että tonnikala on oikeasti todella kallista.

pupujussitlukemassa2
Jotkut addiktoituvat todella pahasti kahviin.

Muita-kuin-vältä-tonnikalaa-vinkkejä:

  • Ruokahävikki on rikos. Pidä huoli ettet heitä mitään pois
  • Rakasta pakastintasi. Ole sille hellä ja käsittele sitä hyvin
  • Itseleivottu leipä on hyvää ja halpaa. Sekaan kurpitsaa, pölyä, nokkosta, piparminttua, tenttikirjoja, siemeniä, sinappia, kaljaa ynnä muuta oman maun mukaan
  • Kun menet tapaamaan vanhempiasi, pidä huoli, että matkalaukut ovat tyhjät. Kun tulet tapaamasta vanhempiasi, pidä huoli, että matkalaukkusi (ja mahasi) ovat täynnä. Ruokaa
  • Asutko solussa? Auta kämppäkaveriasi löytämään sisäinen kokkinsa. Sinä voitat eikä kokkikaan häviä
  • Älä mene ruokalaan kello 12
  • Älä mene sitseille, joissa seuraavanlaista annosta kutsutaan kakuksi:
pupujussitlukemassa4
Tämä on kuulemma kakkupala. Tiukkaa teki mutta mahtuihan se mahaan lopulta.