All posts by Sanna

Voiko soveltuvuuskokeisiin valmistautua?

Aurinko alkaa lämmittää yhä enemmän ja kaikenlaiset pääsykoeajatukset varmasti pyörivät mielessä. Osalla hakijoista on edessään myös soveltuvuuskokeet, joihin valmistautuminen on hiukan erilaista, kuin tavallisiin päntättäviin pääsykokeisiin. Esimerkiksi kasvatusalalle hakeutuneet ovat päässeet selättämään VAKAVA-kokeen kuluneella viikolla  ja edessä saattavat häämöttää soveltuvuuskokeet.  Mielestäni on hyvin mahdollista valmistautua myös soveltuvuuskokeisiin, vaikka kaikkein tärkeintä on tietenkin olla oma itsensä.

Millaisia soveltuvuuskokeet sitten voivat olla?

Useimmiten vastaan tulee ainakin haastattelu, joka kestää useimmiten 15-30 minuuttia. Ohjauksen koulutuksen pääsykokeissa haastattelu kestää jopa 40 minuuttia, mutta ei kannata säikähtää, sillä aika menee todella nopeasti ja jännitys laantuu useimmiten ensimmäisten viiden minuutin aikana. Haastatteluissa pyritään mittaamaan hakijan soveltuvuutta ja motivaatioita, minkä lisäksi kartoitetaan, onko hakija oikeasti sitoutunut hakemalleen alalle.

Toinen vastaan tuleva tehtävä voi olla ryhmätilanne, jossa mukana on useimmiten 4-6 opiskelijaa. Tällöin ryhmälle annetaan jokin yhteinen keskustelun aihe tai tehtävä, jota ryhmä ryhtyy toteuttamaan. Se voi olla esimerkiksi jonkin tapahtuman tai projektin suunnittelu tai muu alalle liittyvä tehtävä tai ajankohtainen aihe. Tilanteen avulla hakijoilta mitataan vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitoja. Tämän lisäksi on hyvä osata olla kohtelias muita ryhmän jäseniä kohtaan, eikä rakentavien ja perusteltujen mielipiteidenkään esittäminen ole huono asia. Tärkeää on siis osata toimia ryhmässä sekä pitää samalla  mielessä, mikä on tehtävän tavoite.

Näiden lisäksi soveltuvuuskokeissa voi tulla vastaan esimerkiksi ryhmähaastatteluja, aineistopohjaisia kokeita tai ennen kokeita palautettava ennakkotehtävä.  Aineistopohjaiseen kokeeseen et voi useimmiten valmistautua ennakkoon, vaan tehtävänäsi on kirjoittaa esimerkiksi essee paikalla jaettujen artikkelien pohjalta. Ennakkotehtävässä taas pohditaan esimerkiksi omaa suuntautumista tai valmiuksia alalle. Kaikkiin näihin tehtäviin annetaan kuitenkin selkeät ohjeet, joita noudattamalla kaikki varmasti sujuu! Kannattaa siis tutustua huolella oman hakukohteen ohjeisiin ja tietoihin soveltuvuuskokeista.

Screenshot_2016-05-06-16-47-31
Soveltuvuuskokeissa on useimmiten auttamassa ja opastamassa vanhempien vuosikurssien opiskelijoista valikoituja tuutoreita. Mikäli sinulla on odotteluaikaa, niin suosittelen lämpimästi jututtamaan heitä, sillä parhaat kokemukset opiskelusta saat tietysti alan opiskelijoilta! Tässä viimevuoden opotuutoreita.

Miten soveltuvuuskokeisiin kannattaa sitten valmistautua?

Halusin koota tähän muutaman vinkin, joiden avulla koen, että oma suoritukseni soveltuvuuskokeiden osalta ainakin parani ja useammat soveltuvuuskokeet sujuivat suhteellisen hyvin.

  1. Tutustu tarkasti koulutukseen, johon haet. Haastattelussa saatetaan kysyä jotain sen suuntaista, että millaista hakija kuvittelee koulutuksen ja opiskelun olevan.  Mikäli olet jo selvittänyt, millaiseen koulutukseen oikeasti olet pyrkimässä, osaat varmasti vastata kysymykseen. Kukaan tuskin haluaa sellaista opiskelijaa,  joka ei ole edes tiedä, millaiseen paikkaan on hakemassa. Kerran minulta kysyttiin jopa, että millaisia kursseja koulutusohjelma sisältää, joten kannattaa oikeasti perehtyä asiaan.
  2. Ole selvillä siitä, mitä hakemallasi alalla tapahtuu tai mikä on ajankohtaista. Mikäli sinulla ei ole harmainta aavistusta alan ajankohtaisista teemoista, saattaa se viestiä sitä, että et ole siitä oikeasti kiinnostunut.
  3. Älä hämmenny, mikäli vastaan tulee hyvinkin kummallinen kysymys. Tällä saatetaan testata hakijan reaktioita ja valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa. Haastattelussa voit myös kohdata ilkeästi käyttäytyvän, samaa asiaa jankkaavan tai muutoin kummallisesti kyselevän haastattelijan, joka jälleen vain testaa sitä, miten reagoit tilanteessa. Tämä on kuitenkin hiukan harvinaisempaa, mutta mahdollista. Itselläni tuli kerran vastaan tällainen haastattelija.
  4. Mieti jo etukäteen vastauksia tavallisimpiin kysymyksiin. Miksi haluat juuri tälle alalle? Millaisena näet tulevaisuutesi alalla? Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi? Miksi sinut tulisi valita? Ja aivan ensimmäisenä kannattaa pohtia, miten haluat kertoa itsestäsi lyhyesti, sillä monesti haastattelut alkavat juuri tällä pyynnöllä. Hyvästä itsetuntemuksesta on myös hyötyä haastattelussa kuin haastattelussa eli tutustu ihmeessä itseesi!
  5. Ryhmätilanteen osalta kannattaa etukäteen pohtia, millä tavalla voi ottaa tilanteessa muut huomioon, millaisia kysymyksiä voi esittää, jos haluaa vaikka aktivoida ryhmää, miten voisit tehdä erilaisia koonteja keskustelusta jne. Mutta liikaa ei kannata päätään vaivata ryhmätilanteella etukäteen, vaan olla ryhmässä läsnä ja ajatella ryhmä tiiminä eikä joukkona vihollisia.
  6. Hymyile!
Screenshot_2016-05-06-09-44-22
Vedimme opo-opintojeni kautta soveltuvuuskoevalmennusta lukiolaisille. Tässä ryhmän eräs lämmittelytehtävä ennen haastattelujen ja ryhmätilanteiden harjoittelua. Mikäli katsot kuvaa oikein tarkasti, voit myös löytää sieltä pienen virheen, hupsis 🙂

Nyt haluan vielä toivottaa jokaiselle lukijalle onnea ja menestystä soveltuvuuskokeisiin!

Sanna // Ohjaus

 

Kesä tulee -Entäs työt?

Mikä on keväällä huomattavasti työläämpää kuin opiskelu? Mielestäni se on kesätöiden hakeminen.  Opiskelijoiden kesken asiasta keskustelu ja pohdinnat kesän puuhista alkavat jo alkukeväästä ja voimistuvat, mitä enemmän kevätaurinko alkaa lämmittää. Ongelmana on kuitenkin se, että töitä saattaa olla hyvinkin vaikea saada, mikä voi olla stressaavaa.

Työnhakuun pätevät tutut säännöt, kuten “Panosta hakemukseesi”, “Ole aktiivinen” ja “Etsi piilotyöpaikkoja” jne. Nämä vinkit ovat varmasti jossain määrin tuttuja jokaiselle työnhakijalle. Haluan nyt tuoda esiin kaksi seikkaa, jotka on mielestäni hyvä pitää mielessä työtä hakiessa.

Oman motivaation ja periksiantamattomuuden merkitys.

Takapakkeja ja pettymyksiä saattaa kesätyönhaussa tulla vastaan. Esimerkiksi viime kesänä hain töihin todella moneen paikkaan ja kirjoitin valtavasti hakemuksia. Tuntui silti, ettei kukaan halunnut minua edes haastatteluun, vaikka olisin kuinka panostanut näihin hakemuksiin. Tällöin mielessä käy helposti ajatus, että onko minussa jotain vikaa? Tämä saattaa lannistaa ja lamauttaa, mutta luovuttaminen ei kannata ja motivaatio auttaa viemään eteenpäin. Jos joku kiva paikka jää saamatta, niin sinulla on monta uutta mahdollisuutta saada töitä jostain toisesta kivasta paikasta.

IMG_20160423_082032
Joskus kesätyönhaku saattaa tuntua tältä. Kuvassa lempipatsaani Joensuusta (samaistun siihen aina silloin tällöin).

En koskaan pääse sellaiseen työhön, johon oikeasti haluan -ongelma?

Mitä tehdä, jos tavoitetyöpaikka on täysin saavuttamattomissa? Monesti saattaa tuntua, että kesätöihin on mahdollista päästä joko siivoojaksi tai puhelinmyyjäksi. Mikäli kumpikaan näistä ei miellytä, saattaa työnhaku turhauttaa. Vinkkini on se, että ei kannata olla liian nirso, sillä pienin askelin voi yltää minne vain. Olen itse ollut useamman kesän ryhmäperhepäivähoitajan hommissa ja halusin viime kesänä kokeilla asiakaspalvelua, vaikkei minulla ollut aikaisempaa kokemusta. Pääsin myymään mansikoita ja osa kavereistani ihmetteli, miten tyydyn työhön korkeakouluopiskelijana. Olin kuitenkin paikasta todella tyytyväinen ja vietin ihanan kesän mansikoita myydessä (ja syödessä) saaden samalla tärkeää myyntikokemusta. Tämän jälkeen myös muut asiakaspalvelutehtävät ovat avautuneet.

Jokaisella työpaikalla, oli se sitten mikä tahansa, avaat uusia ovia tulevaisuudessa. Tämä jos jokin kannattaa muistaa, sillä meillä on monta kesää aikaa kehittää omaa osaamistamme ja yltää yhä vaativimpiin tehtäviin, jos niin haluamme.

Näiden ajatusten voimin kohti energistä kesää!

Sanna // Ohjaus

VAKAVA ei olekaan niin vakava asia

Itse kokeilin onneani kahdesti ja toisella kerralla se onnistui – nimittäin kasvatusalan pääsykokeiden ensimmäisen vaiheen eli VAKAVA-kokeen selättäminen.  Kyseessä on siis Valtakunnallinen Kasvatusalan Valintayhteistyöverkosto, joka tarjoaa erilaisille kasvatusaloille hakeville valintakoemateriaalin. Tämä aineisto kannattaa hallita hyvin, jotta voi pärjätä VAKAVA-kokeessa. Jos hakija saa tästä kokeesta tarpeeksi hyvät pisteet, edessä ovat useimmiten soveltuvuuskokeet eli pääsykokeiden toinen vaihe, jonka perusteella lopulliset opiskelijavalinnat tehdään.

Luettava VAKAVA-aineisto julkaistaan vajaa kahta kuukautta ennen kuin itse koe järjestetään, joten lukuaikaa jää sopivasti siihen nähden, että luku-urakka ei ehdi uuvuttaa hakijaa, mutta aikaa on silti runsaasti asian sisäistämiseen ja opetteluun.  Aineisto koostuu tieteellisistä artikkeleista, joita on yleensä noin kuusi kappaletta ja sivuja on luettavana vajaa kaksisataa, joten paineita ei kannata ottaa. Aiheet vaihtelevat runsaastikin vuosittain ja erilaisia painotuksia saattaa esiintyä. Tämän vuoden aineistoon pääset tutustumaan tästä:

http://www.helsinki.fi/vakava/samalta_viivalta_10.pdf

VAKAVABLOGI5
Askartelin itselleni tällaisen muistiinpanokirjan sen toivossa, että se tsemppaisi minua pääsykokeiden luku-urakassa.
VAKAVABLOGI
Muistiinpanoni tallentuivat eri väreillä kirjaani, jotta mielenkiinto säilyisi mahdollisimman hyvin. Onnistui!

Kun aineisto on hyvin hallussa, on mukava mennä itse VAKAVA-kokeeseen. Tämä koe saattaa tuntua kieltämättä jännittävältä ja stressaavalta, kuten tärkeät kokeet yleensäkin. Veikkaan kuitenkin, että tilanne rauhoittuu, kun pääsee istumaan koesaliin, jossa on kaksi tuntia aikaa rastitella ruutuja ja vastata kysymyksiin. Nämä kysymykset ovatkin usein oikein-väärin -väittämiä, valitse oikea vaihtoehto jne. eli kysymyksiä, joihin vastataan rasti ruutuun -periaatteella. Tämän vuoksi aineisto kannattaakin osata hyvin, sillä monet kysymykset ovat pikkutarkkoja ja vaativat muistamista. Toisaalta kokeessa saattaa olla myös soveltavampia rastitehtäviä, joten aineisto on hyvä myös ymmärtää. Lisäksi on hyvä taktikoida vastausten kanssa, sillä joissain tehtävissä vääristä vastauksista voi saada miinuspisteitä ja osassa väärät vastaukset eivät haittaa eli kannattaa tarkoin miettiä kannattaako veikkaaminen vai ei.

Kuulostaa ehkä työläältä ja monimutkaiselta,  mutta uskon motivaation voimaan eli kun oikeasti haluat, niin onnistut huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä. Mikäli sinua kuitenkin mietityttävät jotkin asiat, niin esimerkiksi täältä löydät vastauksia:

http://www.helsinki.fi/vakava/usein_kysytyt.htm

VAKAVABLOGI2
Askartelijan unelma on tehdä myös pääsykokeisiin lukemisesta askartelua, joten erilaiset aikajanat ja kaaviot hoituivat usein leikkaa-liimaa -periaatteella tai aikajanojen piirtämisellä tai milloin milläkin.

Entäs omat kokemukseni? Paljastin jo, että olen itse kokeillut VAKAVA-koetta kahdesti. Suoraa lukiosta hakiessani olin ehkä hiukan pihalla siitä mitä haluan ja väsynyt kirjoitusten jäljiltä, mutta päätin silti yrittää. Tosin yritykseksi se vain jäikin, sillä en lukenut koko aineistosta kuin puolet, mikä tuntuu näin jälkikäteen tyhmältä. Junamatkakin meni pieleen onnettomuuden takia ja useiden kommellusten jälkeen minä ja kaverini saavuimme kokeeseen 27 minuuttia myöhässä (puoli tuntia oli ehdoton takaraja, joten aika hilkulle jäi). Tämä olikin lahden tunnin kokeesta niin iso osa, etten saanut koettani rastitettua loppuun ajan puutteen vuoksi. Silloin ajattelin, että onneksi en lukenut sen enempää, koska muutoin myöhästyminen olisi harmittanut enemmän. Ja kuten arvata saattaa, en saanut kutsuja soveltuvuuskokeisiin.

VAKAVABLOGI4
Eräs pänttäykseni apukeino oli kirjoitella kysymyslappuja jokaisesta artikkelista. Lapun toisella puolella oli aina vastaus ja näin itseltään kysely tuntui helpolta ja jaoin lappuja aina “osaan” ja “kertaa vielä” -pinoihin.

Toisella hakukerralla motivaationi oli huipussaan välivuoden jälkeen ja luin ja pänttäsin mielestäni todella hyvin ja olin jopa ahkera. Tukea sain ystäviltäni, jotka olivat samassa valmennuksessa kansanopiston välivuotta viettämässä. Koe jännitti enemmän kuin edellisenä vuonna ja tuntui, että puoli tuntia ennen kokeen alkua tukehtuisin jännitykseen, kun ympärillä ihmiset puhuivat ties mistä asioista, joita aineistossa oli ilmennyt ja itselleni tuli fiilis, että olen varmasti unohtanut kaiken. Onneksi jännitys meni kuitenkin pian ohi ja selviydyin kokeesta, jonka jälkeen olin kuitenkin varma, että en osannut tarpeeksi ja minua harmitti. Lopputulos oli kuitenkin päinvastainen ja sain moniin eri soveltuvuuskokeisiin kutsuja. Tällöin ajattelin, että vaikein osuus on selätetty ja edessä on sittenkin yliopisto-opintojen alku. Näin myös kävi ja täytyy myöntää, että tällä hetkellä en voisi olla tyytyväisempi tilanteeseeni!

Nyt haluaisinkin tsempata teitä jokaista tämän tekstin lukenutta pääsykokeissa. Ne eivät ole pahat, vaikka vaativatkin sitoutumista ja työtä. Lähettilästoverini Mira antoi vinkiksi, että kannattaa kirjoittaa itselle motivaatiokirje, jonka avulla on helpompi pysyä tavoitteessa. Omalla kohdallani toimiva vinkki on kansanopiston opettajani antama: Aina, kun ryhdyn pohtimaan, miten teen ja mitä luen missäkin järjestyksessä sekä missä välissä syön ja miksi en voikaan vielä aloittaa lukemista  eli turhien ajatusten vallatessa mieleni, kannattaa minun vain ajatella: “Pää kiinni ja lue”. Tällöin lukemista vastustavat ajatukset voidaan selättää ja vauhtiin pääseminen mahdollistuu. Suosittelen tätä ajatusleikkiä, vaikka se kuulostaa hassulta. Minulla se nimittäin toimi ja käytän sitä edelleen, kun aloittaminen tuntuu vaikealta. Teistä jokaisella onkin mahdollisuus kehittää omat keinot pysyä pääsykoekirjojen äärellä.

Iloa opiskeluun!

Sanna // Ohjaus

Opiskelijan arkipäivä kuvina

Millainen yliopisto-opiskelijan arkipäivä voisi olla? Kun olin lukiossa, pohdin usein, mitä se yliopisto-opiskelu oikeastaan on. Tämän vuoksi kuvasin eilisen päiväni aamusta iltaan, joten yksi opiskelupäivistäni näyttää tältä. Voin tosin luvata, että jokainen päiväni on kuitenkin erilainen, sillä opiskelu on vapaata ja kaikenlaista tekemistä on runsaasti tarjolla.

IMG_20160324_104637
Aamupalaa nautin puoli kahdeksan aikaan.

On aika harvinaista, että luento alkaa yliopistossa kahdeksalta aamulla (akateemisen vartin huomioiden se alkaa oikeasti 8.15). Eilen tapahtui kuitenkin poikkeus ja pääsin heti aamusta tehokkaaseen opiskelun makuun, mikä sopii minunlaiselleni aamuvirkulle.

IMG_20160323_080423
Koulumatka kuluu mukavasti kävellen, koska välimatkat ovat lyhyitä ja tykkään kovasti kulkea joka paikkaan jalan. Polkupyörän olen unohtanut varastoon ties kuinka kauaksi.

Aamun luento Asiantuntijuus, koulutus ja työelämä -kurssiin liittyen alkoi mielenkiintoisesti luento-osuudella, jossa pohdittiin työelämään liittyviä teemoja. Tämän jälkeen keskustelimme etukäteen luetuista artikkeleista pienryhmissä, joissa saimme jakaa kokemuksia ja omia pohdintojamme. Luento oli siis mielenkiintoinen ja se kului nopeasti.

IMG_20160323_215643
Esimerkkiartikkeli, jonka sisällöistä keskustelimme.
IMG_20160323_215549
Pohdinnan avuksi annettuja kysymyksiä.

Luennon jälkeen minulla oli pari tuntia aikaa ennen kuin olin sopinut lounastreffit kaverini kanssa.  Päätin käyttää ajan hyödyksi ja hoitaa koulujuttuja yliopiston koneilla.  Erääseen kurssiin tulee lukea kiinnostava väitöskirja, joten sen valintaan kului jonkin verran aikaa. Tämän lisäksi kirjoitin aamun kurssin oppimispäiväkirjaa, joten aika kului nopeasti klo. 12 sovittuun lounastapaamiseen saakka.

IMG_20160323_215414
Yliopistolla on mahdollista työskennellä koneella myös seisaallaan, mikä sopii hyvin tällaiselle opiskelijalle, joka ei jaksa istua paikallaan pitkiä aikoja.
IMG_20160323_215130
Kaveria odotellessani ruokalan aulassa istuskelin näissä superkivoissa kuoppatuoleissa ja höpöttelin ohi kulkevien tuttujen ja kavereiden kanssa.

Kaverini tulikin pian ja menimme syömään yliopiston opiskelijaruokalaan, jossa lounas salaatteineen, leipineen ja useine ruokavaihtoehtoineen maksaa vain hiukan yli kaksi euroa. Opiskelijan lompakko siis kiittää!

IMG_20160324_130729
Kaverini ja minä syömässä.

Ei ole harvinaista, että ruokatauko venähtää reiluksi tunniksi, eikä eilenkään tapahtunut poikkeusta. Tähän lienee syynä se, että mielestäni opiskelussa on parasta se, että aikaa voi viettää kavereiden kanssa luentojen lisäksi muuallakin ja ruuan parissa se onkin oikein kannattavaa.

Ruokailun jälkeen ehdin vielä kipaista yliopiston kirjaston Oppituvassa kysymässä apua e-lomakkeen käytössä. Kerään sillä parhaillani kandidaatin tutkielmani aineistoa ja minulla oli sen käyttöön liittyvä kysymys, johon sain ystävälliseltä henkilökunnalta apua. Sain myös muita neuvoja lomakkeen käytössä, mikä vahvistaa ajatusta, että yliopistossa saa aina apua ja ohjausta kaikenlaisiin asioihin.

Tämän pikaisen neuvonnan jälkeen suuntasin nenäni kohti Seniorituutorien (=tuutorien tuutori) tapaamista, jossa suunnittelimme yhdessä tuutorisitsejä. Sitsit ovatkin akateeminen pöytäjuhla, jossa lauletaan, syödään ja juodaan sekä tutustutaan toisiin opiskelijoihin erilaisen ohjelman merkeissä. Tämmöisen tapahtuman järjestämme siis tuutoreille, jotka ovat ensi syksynä vastassa ja auttamassa uusia opiskelijoita yliopistouransa alkuun.

Tämän jälkeen kävin kaverini kanssa palaverissa, jossa meille kerrottiin pienryhmän ohjauksesta, jota voisimme mahdollisesti alkaa vetämään yhdessä syksyllä. Tästä olisi opo-opiskelijalle varmasti hyötyä, joten katsotaan mitä syksy tuo tullessaan!

Sen jälkeen päivän viralliset opiskelut ja palaverit alkoivat olla takana päin ja lähdin ennen neljää keskustaan tapaamaan erästä toista kaveriani kahvittelun merkeissä.

IMG_20160323_215004
Kaverin kanssa vapaata aikaa keskustassa. Ihana jakaa kuulumisia!
IMG_20160323_214745
Kaupungilla tuli vastaan myös iloista opiskelijakansaa, jotka viettivät iltaansa pääsiäistä edeltävässä Munanmetsästys-tapahtumassa.

Kahvittelun jälkeen päätin lähteä kotiin tältä päivältä. Siellä söin edellisen päivän kokkailujani ja päätin olla sinnikäs ja hoitaa vielä ihan vähän koulujuttuja ennen illan tankotanssituntia, jonka yliopistoliikunta tarjoaa.

IMG_20160324_212057
Katsaus koulujuttuihin ja ehkä tuolla alla pilkottavaan lehteenkin, kun hommat ovat valmiina.
IMG_20160324_210431
Illan tankotanssitunnin jälkeen olo on hiukan räjähtänyt, mutta pääasia, että oli kivaa!

Nyt päivä alkaakin olla pulkassa ja edessä on enää kämppiksen kanssa iltapalailua ja hömpötystä sekä pakkaamista, sillä huomenna lähden kotipaikkakunnalleni pääsiäisen viettoon.

IMG_20160324_203613
Kamat kasassa ja eväät valmiina -matka kohti Pohjanmaata voi alkaa heti huomenna aamulla.

Kiva päivä pulkassa! Toivottavasti myös teillä oli antoisa päivä, koska minulla ainakin oli 🙂 Ja huomio: en käy joka päivä palavereissa, vaikka niitä eilen olikin kaksi. On kuitenkin hyvä huomioida se, että mahdollisuuksia kaikenlaiseen osallistumiseen ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen on yliopistossa valtavasti!

Sanna // Ohjaus

Matka on vain asennekysymys

Silloin tällöin saan kuulla olevani hullu, kun matkustan kotipaikkakuntani Laihian (se vitsikirjapaikka) ja nykyisen kotikaupunkini Joensuun välillä. Tähän matkaan kuluu usein noin 8 tuntia, eikä se omasta mielestäni tunnu lainkaan pahalta. Joensuun kaverit ovat sitä mieltä, että Laihia on syrjässä ja kaukana ja Laihian kavereilta saan taas kuulla, että olen muuttanut syrjään susirajalle. Ilmeisesti olen siis jonkun mielestä syrjässä koko ajan. Tämä ei kuitenkaan haittaa minua lainkaan. Sitä paitsi, Joensuuhun ja muihinkin kampuskaupunkeihimme muuttaa opiskelijoita ihan ympäri Suomen, joten olen varma, että jonkun mielestä kotimatkani on vielä lyhyt.

matka
Kotipaikkakuntani sijaitsee lännessä ja kampuskaupunkimme idässä. Matka taittuu junalla mukavasti Laihia-Seinäjoki-(Tampere)-Jyväskylä-Pieksämäki-Joensuu tai vaihtoehtoisesti Laihia-Seinäjoki-Tikkurila-Joensuu.

Junamatkat sujuvat usein nopeasti, sillä käytän ajan hyödyksi esimerkiksi opiskellen. Monta oppimistehtävää ja kirjoitelmaa on valmistunut näiden kuljettujen kilometrien aikana, joten aika ei mene siis missään tapauksessa hukkaan. Junan lisäksi Joensuuhun kulkee kätevästi esimerkiksi Onnibussi, joka on opiskelijan lompakolle usein hyvin mieluisa vaihtoehto. Olen myös itse hyödyntänyt Kimppakyyti -sivustoja, joissa tarjotaan kyytejä Joensuusta eri puolille Suomea tai vaihtoehtoisesti, jos joku haluaa jakaa bensakuluja, niin kyytiin saa matkaseuraa näiden sivustojen ansiosta. Matkustaminen on siis tehty helpoksi ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy!

vr aikataulu
Tämän päiväiset juna-aikataulut kulkisivat välin Laihia-Joensuu näin. Vaihtoja on useimmiten kolme ja matkan kesto vaihtelee junasta riippuen. Kuva VR:n sivuilta haulla Laihia-Joensuu.

Toinen juttu, miksi matkustaminen ei juuri tunnu miltään on se, että viihdyn niin hyvin Joensuussa, että pyörähdän vain harvoin kotipaikkakunnallani. Useimmiten käyn syys- tai kevätlukukauden aikana kotona kerran tai kaksi, sillä vanhempia ja lukiokavereita on tietysti kiva nähdä. Joensuuhun on kuitenkin muodostunut niin tärkeä kaveriporukka, harrastukset ja oma koti, että siellä viihdyn mainiosti. Uskon, että jokainen, joka epäröi kotikaupungista pois muuttamista huomaa jossain kohtaa, ettei se olekaan pelottavaa vaan ennemminkin hyvin avartavaa. Suosittelen siis lämpimästi! Voin myös melkein luvata, että mikäli päätät valita Itä-Suomen yliopiston, saat kavereita eri puolilta Suomea ja se vasta onkin avartavaa! Välillä murteemme sekoittuvat niin pahasti, että joillekin sanoille joudutaan kyselemään suomennoksia.

IMG_20160226_071911
Kun päätät muuttaa uuteen kotiin, saattavat edessä olla tuparit. Ja nämä tuparit tietävät useimmiten herkkuja! Suosittelen!

Viimeiseksi vielä opo-opiskelijan vinkki: Kun mietit, minne haluat opiskelemaan, älä tee valintaa kaupunki edellä vaan ala edellä. Suosittelen ottamaan erilaisista aloista selvää ja miettimään, mikä on juuri se Sun Juttu. Tämän jälkeen sinulla on hyvin aikaa selvitellä, missä kaupungeissa alaasi tarjotaan ja millä painotuksilla. Samalla opiskelualalla saattaa nimittäin olla hyvinkin erilaisia painopistealueita, sivuaine- tai pätevöitymismahdollisuuksia kaupungista riippuen. Mikäli valitset kaupungin ensin, tulet automaattisesti rajanneeksi pois paljon sellaisia vaihtoehtoja, jotka sinua varmasti kiinnostaisivat. Kun pääset opiskelemaan tätä alaa, voit myöhemmin tajuta, että jossain muussa kaupungissa oltaisiinkin tarjottu samaa alaa sellaisilla pääainevaihtoehdoilla, jotka olisivatkin kiinnostaneet sinua enemmän. Opiskelupaikan valinta ei siis olekaan pelkkä valinta, vaan prosessi, johon kannattaa käyttää aikaa ja vaivaakin… Mutta, tässä oli kuitenkin vain minun vinkkini ja onneksi jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa haluamallaan tavalla, eikä mikään tapa varmasti ole huono! Tsemppiä siis kaikkien valintoihin! 🙂

IMG_20160219_092029
Opiskelijat ovat liikkuvaista kansaa ja monet tekevät reissuja mielellään myös muihin yliopistokaupunkeihin erilaisiin tapahtumiin. Tässä olemme esimerkiksi matkalla Rovaniemelle opettajaopiskelijoiden vuosittaisille talvipäiville. Reissu olikin kaikin puolin viihdyttävä ja hauska!

Mukavaa viikonloppua teille jokaiselle!

Sanna // Ohjaus

Opopäivien antia

Tiedättekö, mikä oli kaikkein kivointa Valtakunnallisilla Opopäivillä? Tietenkin nähdä mukavia ja iloisia opoja ympäri Suomen!

Osallistuin siis viime viikolla Oulussa järjestetyille opopäiville, jonne oli kokoontunut usea sata opoa eri puolilta Suomea. UEFin pisteellä ollessani sainkin kohdata jo monta tuttua naamaa, joita on tullut viimeisen puolen vuoden aikana vastaan lukiokäynneillä. Tämä sai hymyn huulilleni. Onhan opiskelijan aina mukava päästä jututtamaan niitä, joiden saappaisiin saattaa itsekin tulevaisuudessa hypätä. Reissu oli siis hyvin antoisa!

BLOGI matkalla
Matkantekoa Ouluun. Ihanan luminen sää!

Voisinkin opiskelijana suositella jokaiselle osallistumista kaikenlaisille messuille ja erilaisiin tapahtumiin, joista voitte saada jotain irti tulevaisuuttanne ajatellen.  Aluksi saattaa tuntua orvolta, kun kaikki muut ovat niitä “kokeneita ja osaavia aikuisia.” Voin kuitenkin taata, että myös sinä olet enemmän kuin tervetullut erilaisiin rientoihin mukaan! Onhan sinulla tuoreita näkemyksiä, kuplivaa intoa ja rohkeutta, jota monet varmasti arvostavat. Ja kyllä – Minuakin luultiin näillä Opopäivillä kerran lukioikäiseksi (eikä muuten ollut ensimmäinen kerta), mutta entäs sitten? Kuka kieltää, ettei 22-vuotiasta saisi luulla esimerkiksi 18-vuotiaaksi?

BLOGIopopvselfie
En voinut olla ottamatta selfietä keltaista tiiliseinää vasten!

Listasin muutaman asian, jotka opin tai havainnoin  näiltä Opopäiviltä, vaikka olinkin tänä vuonna ainoastaan näytteilleasettajana.

  1. Hyödynnä kaikki keinot hankkia kesätöitä. Minulla on tavoitteenani saada ensi kesäksi kesätyöpaikka, jossa voin oikeasti olla hyödyksi. Olen kuitenkin kokenut hakemuksella erottautumisen hankalaksi. Siksi kiersin messuilla selvittelemässä ja keskustelemassa alani osaajien kanssa, olisiko heillä ideoita tai tietoa avoimista (piilo-)työpaikoista. Sain muutamia todella hyviä vinkkejä hakemiseen liittyen, vaikka en juuri onnistunut löytämään konkreettisia hakukohteita. Yritys oli kuitenkin hyvä!
  2. Hymyile! Sain monta kommenttia siitä, kuinka mukavaa on, että jaksan hymyillä. Kohtasin sattumalta esimerkiksi viimekesäisen vakioasiakkaani, kun olin kesätöissä mansikanmyyjänä Jyväskylässä. Hän sanoi, että muistaa minut aurinkoisuudestani. Minä muistin hänet juuri samasta syystä oikein hyvin! Hyväntuulisuus siis jää positiivisesti mieleen.
  3. Käytä tilaisuudet hyväksesi. Ruokatauolla tein sen. Laitoin nimittäin Oululaiselle ystävälleni viestiä, että haluaisin nähdä häntä, kun kerrankin olemme samalla paikkakunnalla. Tämäpä onnistui hyvin ja oli ihana jutustella hänen kanssaan pitkästä aikaa! Kannatti siis kokeilla tiukasta aikataulusta huolimatta.
  4. Älä hamstraa liikaa karkkia messuilla. Tästä ei olekaan muuta sanottavaa kuin se, että laukun pohjalta on todella kiva löytää liiskaantunutta suklaata seuraavana päivänä. Tai vaihtoehtoisesti sieltä löytyy tyhjiä karkkipapereita, jotka muistuttavat sinua siitä, että olet possu.
  5. Käytä myös matkustusaika hyödyksesi . Jopa  autolla matkustaessa voi saada paljon aikaan! Itse sain kaksi koulutyötä valmiiksi pelkästään Joensuu-Oulu-Joensuu välillä. Kiireiselle opiskelijalle hyvä keino saada muutama tunti lisää vapaa-aikaa viikonlopulle!
BLOGIständäilyäopop
UEFin ständi näytti tällä kertaa tältä 🙂
BLOGIeducamessuilla ajelees
Tässä myös muisto viikon takaisilta Educa-messuilta. Testailtiin vähän ajosimulaattoria, jossa liika vauhti sai meidät loppujen lopuksi päälaelleen ojaan…

Mukavaa viikkoa teille jokaiselle! 🙂

Sanna // Ohjaus

Miten päädyin juuri UEFiin?

“Mistä sä oot kotosin?”

“Laihialta. Se on siinä Vaasan vieressä”

“Mitä?! Miten oot päätyny Joensuuhun asti?”

Tällaisiin kysymyksiin törmään säännöllisesti. Moni nimittäin ihmettelee, miksi olen lähtenyt opiskelemaan toiselle puolelle Suomea usean tunnin junamatkan päähän. Kysymys on mielestäni hauska, sillä miksipäs en? Yleisempää on ehkä jäädä opiskelemaan lähikaupunkiin, mutta itse lähdin tekemään uutta aluevaltausta muutaman sattuman ja mutkan kautta. En ole kuitenkaan ainuttakaan kertaa katunut tai kyseenalaistanut sitä, että lähdin juuri Joensuuhun.

Miten siis päädyin UEFiin ja miksi juuri opinto-ohjaajan koulutukseen? Lukiossa ajattelin, että minusta tulee luokanopettaja ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen hainkin Ouluun kyseiseen koulutukseen. En kuitenkaan jaksanut oikein lukea pääsykokeisiin, sillä motivaationi oli hukassa raskaiden kirjoitusten jälkeen ja hätäisesti tehdyn yhteishaun koulutusvalinnan vuoksi.

Kun pääsykoepäivä koitti, myöhästyi junanikin useamman tunnin ja tulin kokeeseen 27 minuuttia myöhässä sallitusta puolesta tunnista. En ehtinyt edes tehdä koettani loppuun, joten olin oikeastaan tyytyväinen, etten lukenut vielä silloin.

BLOGI tytöt
Vanhat lukiokaverinikin ovat päätyneet kotipaikkakunnaltani eri puolille opiskelemaan. Arvaatko kuka opiskelee mitäkin (rikosseuraamusala Vantaalla, kauppatieteet Sveitsissä, kasvatustiede Tampereella, liiketalous Seinäjoella, sosionomin tutkinto englannin kielellä Helsingissä ja kemiantekniikka Espoossa)?

Edessä oli siis välivuosi, jonka päätin viettää kansanopistossa kasvatustieteen linjalla, sillä sen tiesin, että juuri kasvatusalalla haluan kuitenkin tulevaisuudessa toimia. Vuoden aikana sain päähänpinttymän, että minusta tulee erityisopettaja, jonne ensisijaisesti hainkin seuraavassa haussa. Päätin tunnollisena tyttönä kuitenkin täyttää lomakkeen kaikki hakukohdat, joita silloin oli yhdeksän (nykyään kuusi, kuten varmasti tiedättekin). Viimeisenä valitsin mukaan opon koulutuksen. Kaikille valitsemilleni kasvatusaloille tuli lukea sama VAKAVA-pääsykoeaineisto, mikä helpotti luku-urakkaa. Noin kuukauden lukemisen jälkeen olivat edessäni jälleen pääsykokeet, joihin ehdin tällä kertaa ajoissa. Ne menivätkin onnekseni hyvin!

Edessä olivat sen jälkeen neljät erilaiset (ja eri alojen) soveltuvuuskokeet, joissa vastaan tuli persoonallisuustestiä, haastattelua, ryhmätilanteita, savityöskentelyä ja aineistokoetta. Vasta ohjauksen koulutuksen soveltuvuuskokeissa tajusin, että juuri se on se “mun juttu”. Joensuussa kävin tällöin ihan ensimmäistä kertaa ja ihastuin paikkaan valtavasti. Mukavat tuutorit kertoivat pääsykokeissa ohjauksen opinnoista ja opon työstä enemmän, mikä sai minut todella innostumaan alan monipuolisuudesta. Silloin toivoin, että minut valittaisiin koulutukseen.

BLOGI projektityö
Ote Whatsapp-keskustelusta, kun suunnittelimme ryhmässä erään kurssin projektityötä. Koulutuksessamme käsiteltävät aiheet ovatkin hyvin monipuolisia!

Kesä eteni ja vihdoin koitti päivä, jolloin pääsykokeiden tulokset tulivat. Hämmästyin, kun tulin valituksi neljään koulutukseen (nykyään sinut voidaan hyväksyä vain yhteen -siihen, jonka asetat mieluisuusjärjestyksessä ensimmäiseksi ja johon sinulla riittävät sisäänpääsypisteet). Mukana oli Jyväskylän luokanopettaja ja toimintaterapia (AMK) sekä Joensuun erityisopettaja ja ohjauksen koulutus. Päädyin valitsemaan ohjauksen koulutuksen, sillä sitä kohtaan syntyi jonkinlainen kipinä. Erityispedagogiikkaa olen saanut valita sivuaineekseni, joten sekään ei sulkeutunut pois. Kannustankin jokaista hakijaa olemaan todella tarkka mieluisuusjärjestyksen pohdinnassa. Minun kohdallani opiskelisin tällä hetkellä erityisopettajan koulutuksessa, mikäli tämä järjestys olisi silloin otettu huomioon.

Innostuin muistelemaan tätä polkua yliopistoon, sillä olin tänään mukana Kontiolahden lukion Tulevaisuusfoorumilla, jossa koulun entiset opiskelijat pääsivät kertomaan tarinoitaan siitä, miten he ovat päätyneet juuri omalle alalleen. Ohjauksen opiskelijalle päivä olikin enemmän kuin mielenkiintoinen ja niin varmasti myös lukiolaisille!

Tsemppiä teille jokaiselle sen oman juttunne löytämiseen! 🙂

Sanna // Ohjaus

BLOGI sähkötukka
Välillä päänvaivaa aiheuttavat valintojen lisäksi myös pakkasen sähköistämät hiukset. Tämän kuvan myötä haluan toivottaa jokaiselle piristävää viikonloppua!

Opiskelijan joulu

Opiskelijan joululla en tarkoita köyhää joulua samalla tavalla kuin viittaisin auton syttyneeseen bensavaloon kutsumalla sitä opiskelijavaloksi. Ajattelin sitä vastoin kertoa siitä, miten koen joulun opiskelijana. Olen nimittäin huomannut, että joulu tuntuu erilaiselta sen jälkeen, kun kotoa on muuttanut pois.

Jouluaamu alkoi tänään koiran ulkoiluttamisella metsässä. Lunta ei paljoa näy.
Jouluaamu alkoi tänään koiran ulkoiluttamisella metsässä. Lunta ei paljoa näy.

Jouluna minulla on aikaa nähdä perhettäni kotiseudullani. Tätä aikaa voisinkin kutsua minilomaksi, jolloin saan syödä ja levätä niin paljon kuin jaksan ja haluan ilman huonoa omatuntoa. Usein hölläily ei nimittäin kuulu viikkosuunnitelmiini opiskeluaikana, joten joulu eroaa huomattavasti normipäivistäni. Asun opiskelukaupungistani Joensuusta melkoisen kaukana, joten käyn kotona todella harvoin. Tämän vuoksi joulun aika on muuttunut lahjojen odottelun ajasta enemmänkin kotoiluajaksi, jolloin näen myös sisaruksiani pitkästä aikaa.

Tässä yksi siskoltani saamista lahjoista. Rasia on tehty vanhasta videokasetin rasiasta.
Tässä yksi siskoltani saamista lahjoista. Rasia on tehty vanhasta videokasetin kuoresta.
Sisältä löytyi itsetehtyjä makeisia. Nam, ihana idea!
Sisältä löytyi itsetehtyjä makeisia. Nam, ihana idea!

Vaikka joulun aika on kivaa ja rauhallista, on se myös tekevälle tohinatytölle haastavaa, sillä paikallaan ei jaksaisi olla kauaa. Esimerkiksi Snapchat on jouluisin kovassa käytössä ja vaivaan turhilla kuvilla kavereitani jatkuvasti. Tämän moni on varmasti päässyt kokemaan. Täytyy siis myöntää, että kotona oloilun nauttimisesta huolimatta jonkinlainen kaipuu Joensuuhun kulkee kokoajan mukana, sillä kaupunki ja sen ihmiset muodostavat omanlaisensa perheen.

Kuvassa siskoni tuholaiskissa (syö johtoja, kaataa kukkia ja repii suihkuverhoja). Joka on kaikesta huolimatta äärimmäisen söpö ja saanut lempinimekseen Nappisilmä.
Kuvassa siskoni tuholaiskissa (syö johtoja, kaataa kukkia ja repii suihkuverhoja), joka on kaikesta huolimatta äärimmäisen söpö ja saanut lempinimekseen Nappisilmä.

Joulu on myös lemmikkien aikaa. Tämä kuulostaa hassulta, mutta täytyy myöntää, etten haluaisi opiskelija-asuntooni lemmikkiä, sillä se jäisi luultavasti heitteille ja joutuisi olla liikaa yksin, enkä varmaan muistaisi ostaa sille ruokaakaan. Kotona saan siis nauttia kissoista, koirasta ja halutessani voin marssia maatilan tyttönä vaikka navettaan tapaamaan lehmiäkin (tämän teen ehkä kerran viidessä vuodessa).

Pakollinen joulukuva

Kokonaisuudessaan joulu on ihanaa aikaa ja täytyy myöntää, että itse olen ainakin saanut viettää tänään mukavan päivän. Ja vaikka hiukan jännittikin, niin olin ollut jossain määrin myös kiltti. Toivottavasti myös tekin, arvon lukijat 🙂

Mukavaa joulun jatkoa jokaiselle! Se ei nimittäin ainakaan omasta mielestäni vielä ole päättynyt!

Onneksi joulun viettoa voi hiukan harjoitella pikkujouluilla. Näin joulun riemustakin saa nauttia kauemman. PS. Tämä on loppukevennys.
Onneksi joulun viettoa voi hiukan harjoitella pikkujouluilla. Näin joulun riemustakin saa nauttia kauemman. PS. Tämä on loppukevennys.

Sanna // Ohjaus

Mitä väliä vapaa-ajalla?

Välillä mietiskelen itsekseni, mihin kaikki aika katoaa. Tuntuu, että työtä ja tekemistä olisi vaikka millä mitalla. Kaiken lisäksi yliopisto, ainejärjestöt ja Joensuu kaupunkina tarjoavat valtavasti virikkeitä, joihin haluasi tarttua. Joululomaankaan ei ole enää montaa viikkoa ja sitä ennen haluaisi ehtiä tehdä vaikka mitä!

Olenkin hyvä malliesimerkki opiskelijasta, joka täyttää kalenterinsa ihan täyteen (olisin lisännyt siitä kuvan tähän, mutta en kehdannut, sillä siitä en saa kohta itsekään enää selvää).  Opinnot, harrastukset, kaverit, hallitustyöskentely sekä lukiovierailut ympäri Suomen vievät aikaa. Tämä kaikki on todella kivaa ja kehittävää, vaikka välillä opiskelijan on muistettava vain olla ja keskittyä itseensä.

Tässä esimerkki to do-listasta.
Tässä esimerkki to do-listasta.

Yliopisto-opiskelu onkin haastavaa aikaa vapaa-ajan kannalta, sillä itsenäistä työskentelyä on huomattava määrä esimerkiksi lukio-opiskeluun verrattuna. Kalenteria ei voi millään täyttää niin täyteen, kuin lukiossa, sillä silloin aika loppuisi kesken kaiken valmiiksi saattamiseen. Joskus minulla onkin viikkoja, joille on merkitty esimerkiksi vain kaksi luentoa, mutta opiskeluun käytän aikaa silti esimerkiksi 35 tuntia. Lukujärjestys ei siis kerro suoraa sitä, miten paljon aikaa  opiskeluun tulee kulumaan. Tämä saattaa aluksi tuntua haastavalta, mutta siihen tottuu hyvin nopeasti. Tällöin alkaa myös nauttimaan siitä, miten vapauttavaa opiskelu onkaan, sillä opiskelija saa toimia itse itsensä “pomona”. Tällöin myös vapaa-ajan ja opiskelu-ajan välinen raja muuttuu häilyvämmäksi.

Tässä minä ja Tyttöjen Tuvan pikkusiskoni, jonka kanssa saan viettää aikaa, jolla koen todella olevan merkitystä. Kuva ©MikkoEevert
Tässä minä ja Tyttöjen Tuvan pikkusiskoni, jonka kanssa saan viettää aikaa, jolla koen todella olevan merkitystä. Kuva ©MikkoEevert

Välillä pohdinkin itsekseni myös sitä, onko vapaa-aika siis vapaata aikaa vai vapaasti valittavaa aikaa? Itse toteutan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikä tarkoittaa sitä, että minulla oikeastaan onkin paljon vapaa-aikaa.  Itse en nimittäin juuri harrasta “olemista” tai lähinnä sitä, että olisin tekemättä oikeastaan paljon mitään.  Sen sijaan käytän vapaa-aikaani kaikenlaiseen puuhasteluun ja kavereihin.

Viime vappu oli varattu vapaa-ajalle ja hassuttelulle.
Viime vappu oli varattu vapaa-ajalle ja hassuttelulle.

Opiskelijaelämä tarjoaakin paljon mahdollisuuksia aktiiviseen vapaa-ajan viettoon. Musiikkiharrastuksia, teatteria,  liikuntaa monessa eri muodossa, erilaisia kerhoja, järjestötoimintaa, kavereita, tapahtumia ja vaikka mitä. Itse olen ainakin ottanut kaiken ilon irti laajasta tarjonnasta ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille muillekin.

Eilisiä pikkujouluja vietettiin satuteemalla. Kuvasta voit bongata Dalmatialaisen, Heinähatun, Pikku Myyn, Röllin, Minni hiiren ja Peppi Pitkätossun.
Eilisiä pikkujouluja vietettiin satuteemalla. Kuvasta voit bongata Dalmatialaisen, Heinähatun, Pikku Myyn, Röllin, Minni hiiren ja Peppi Pitkätossun.

Olenkin sitä mieltä, että kiikkustuolissa emme muistele sitä, kuin luimme tenttiin vaan juuri sitä, mitä kaikkea kivaa olemme kokeneet. Vapaa-ajan merkitys on siis valtava! Ja palatakseni ajatukseen, että aika vain katoaa johonkin, niin eihän se aika minnekään oikeastaan katoa, vaan siirtyy muistoiksemme. En tiedä onko ylläolevan kuvan Pepiksi pukeutuminen tiedostamatonta vastarintaa siitä, etten tahtoisi koskaan kasvaa aikuiseksi. Ehkä, sillä opiskelijana on hyvä olla.

 

Kansainvälisyyttä, kyllä kiitos!

Tällä viikolla yliopistomme on viettänyt kansainvälisyyden teemaviikkoa. Monelle aihe saattaa tuntua vieraalta varsinkin opintojen alkuvaiheessa. Itse ajattelin ensimmäisenä opiskeluvuotenani, etten ikinä tulisi lähtemään vaihtoon. “Liian pelottavaa, en osaa vierasta kieltä, kaverit ovat Suomessa, liian työlästä, viihdyn Joensuussa…” Näillä ajatuksilla tainnutin mahdollisuuteni kansainvälistymisestä ja vaihtoon lähtemisestä. Ajatukseni ovat kuitenkin muuttuneet ja nyt, kolmantena opiskeluvuotenani, päätin ottaa yliopiston tarjoaman kansainvälisen viikon ohjelman haltuun.

FullSizeRender
Tässä päivän antia iltalukemisiksi!

Keskiviikkona lähdin kiertelemään Lähde vaihtoon! -päivän ständeille, jotka olivat vallanneet Carelia-rakennuksen aulan. Vastassa oli iloisia vaihdossa olleita opiskelijoita, jotka kertoivat innokkaasti omista kokemuksistaan. Lisäksi keräsin itselleni valtavan kasan esitteitä eri maiden vaihtokohteista. Taisin hiukan innostua, ja vastaan tulikin positiivinen ongelma, jota voisin kutsua valinnanvaikeudeksi. UEF nimittäin tarjoaa opiskelijoilleen vaihtomahdollisuuksia sadoista eri kohteista ympäri maailmaa. Tällä hetkellä omalla TOP3-listallani ovat Islanti, Ruotsi ja Britit.

12067413_975342265857123_890179901_n
Carelian aulassa oli esillä runsaasti vaihtoon lähteneiden kokemuksia. Ne inspiroivat minua vain entisestään!

Torstaina suunnistin infotilaisuuteen, joka kertoi vaihtoon lähtemisestä. Siellä sain kuulla lisää vaihtokokemuksia, minkä lisäksi sain runsaasti tietoa käytännön asioista, kuten esimerkiksi hakuajoista, apurahoista ja muista tärkeistä seikoista. Sain kokea, ettei vaihtoon lähtöä tarvitse pohtia ja suunnitella yksin, vaan siihen tarjotaan runsaasti apua. Itse ajattelin käydä ensi viikolla kansainvälisten liikkuvuuspalvelujen toimipisteellä hakemassa lisää tietoa ja tukea. Lisäksi olemme suunnitelleet laitokseni ohjaajan kanssa opintoni siten, että vaihtoon lähteminen on helppoa. Kaikki tulee siis varmasti järjestymään jännityksestä huolimatta!

UEFissa on paljon mahdollisuuksia päästä myös kotikansainvälistymään ja onnekseni minulla on ystäviä, jotka saivat minut mukaan erilaisiin kansainvälisiin tapahtumiin. Tästä kipinä myös vaihtoajatuksilleni syntyi. Keväällä osallistuimme esimerkiksi vaihtarijärjestö ESN:n Holi-värifestareille, joissa oli hurjan hauskaa. Toivottavasti saan kokea itse tulevana vaihto-opiskelijana samanlaisia tapahtumia jossain puolella maailmaa 🙂

12119340_975993172458699_87295411_o

Kansainvälisen viikon anti oli siis antoisaa ja toivottavasti innosti minun lisäkseni monta muutakin miettimään tosissaan vaihtoon lähtemistä!

Sanna // Ohjaus