All posts by Louhi

Kuopijjoon käy tie!

Kun ei odota mitään, ei pety. Tällainen on joidenkin ihmisten ajattelutapa, itse suhtauduin uuteen asuinkaupunkiin ja yliopistoon avoimin mielin. Suurin syy lienee se, että en ollut aiemmin käynyt Kuopiossa, en edes pääsykokeissa, joten mielikuvia ei ennakkoon juuri ollut. Niimpä elokuun lopulla, sunnuntaina ennen yliopiston alkua, lähdin hieman jännittyneenä kohti uutta kotikaupunkiani yli 300 kilometrin päähän.

IMG_1512
Kuopion kaupungintalo, aivan torin laidalla!

Ensimmäisinä viikkoina en hahmottanut Kuopiota ollenkaan, kun erilaisissa tapahtumissa kuljettiin ristiin rastiin ja paikalliset opiskelukaverit olivat tietoisia kaikista oikoreiteistä, niin tuli itse vain seurailtua muita. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ymmärtää, että miten Kuopio koostuu ja loppujen lopuksi kulkeminen onkin ollut todella helppoa ja yksinkertaista! Kävellen pääsee kaikkille, pyörällä vielä nopeammin. Bussia tarvitsee vain jos haluaa shoppailemaan Matkus-kauppakeskukseen. Autottomalle opiskelijalle oikein sopiva kaupunki!

Kallavesj.
Kallavesj.

Pelottelu kieroista savolaisista oli aivan turhaa, eikä sitä kuuluisaa savvon vientämistäkään ole juuri kuulunut. Tästä olin jopa vähän pettynyt, olisihan se ollut hauskaa oppia uusi murre, jolla hämmentää vanhoja ystäviä kotipuolessa. Maamerkki, Puijon torni, sen sijaan tuntuu näkyvän joka paikkaan. Itselleni se on Kuopion tunnistettavin paikka, kuuluisan torin lisäksi. Hauskaa onkin, että torni näkyy ikkunastani hyvin, sitä tuleekin joka päivä katseltua.  Pidän Kuopiosta kaupunkina, sillä se on sopivan kokonen ja siellä on paljon opiskelijoita. Olenkin siis ollut hyvin tyytyväinen opiskelukaupunkiini!

Tämän kuvan nappasin heti muuttaessani tähän asuntoon. Tätä maisemaa ihastelen edelleen, harva se päivä! Kauempana näkyy Puijon torni ja etualalla Kuopio-halli.
Tämän kuvan nappasin heti muuttaessani tähän asuntoon. Tätä maisemaa ihastelen edelleen, harva se päivä! Kauempana näkyy Puijon torni ja etualalla Kuopio-halli.

Miltä itse yliopisto sitten on vaikuttanut? No hyvältähän se! Kampusalue on tiivis, kaikki rakennukset lähekkäin, eli aikaa ei kulu siihen, että siirtyy luennolta toiselle. Itse Savilahti, jossa kampuksemme sijaitsee, on kaunis paikka. Minusta on kivaa, että vesi on keskellä kampusta, tulee hyvin luonnonläheinen olo. Yliopisto on vastannut kaikkiin odotuksiini, ala on tuntunut omalta ja porukka todella mukavaa ja yhteisöllistä. Mitäpä enempää voisikaan toivoa?

Kesäinen Savilahti keskellä kampusaluetta.
Kesäinen Savilahti keskellä kampusaluetta.

UEFissa käytännön asiat hoituvat helposti, verkkoalustojen käyttäminen on helppoa ja henkilökunta auttaa aina tarvittaessa. Olen myös tuntenut olevani niin opiskelija muiden joukossa, kuin yksilö. En siis ole hukkunut massaan, vaan olen osa opiskelijajoukkoa, mutta minut kuitenkin tunnetaan ja tiedän itse henkilöt, joilta kysyä neuvoa jos ongelmia ilmenee. Tämä onkin suuri hyöty, että vaikka yliopistomme onkin suuri, jako tiiviisiin kampusalueisiin takaa yhteisöllisyyden säilymisen. UEF on ollut kohdallani yksi älykäs päätös!

 

Kesäterveisin,

Louhi // Sosiaalitieteet

 

PS. Lisää kampuskaupungeistamme aiemmissa blogikirjoituksissa!

Wabu ei lobu!

Wabu ei lobu! Se oli ensimmäisiä huudahduksia, jonka kuulin aloittaessani opinnot yliopistossa. Vappu tuntui silloin vielä kaukaiselta asialta, mutta huusin silti muiden mukana.  Vappu, opiskelijoiden suurin ja tärkein juhla, tuli kuitenkin tutuksi huhti-toukokuun vaihteessa. Minä ja kaverini olimme innokkaita fukseja, jotka halusivat osallistua erinäisiin vapputapahtumiin. Vapun juhlinta alkoikin jo kaksi viikkoa ennen itse aattopäivää. Aattona alkoikin jo vähän tuntua siltä, että eikö se vappu koskaan lopu?

Minä ja toverini kiertämässä rasteja viime vuonna.
Minä ja toverini kiertämässä rasteja viime vuonna.

 

Ensimmäisenä opiskelijavappuna oli osallistuttava virallisiin tapahtumiin, kuten sivistykseen vihkimiseen (jonka sisältö on salaisuus), torilla tapahtuvaan veljmies-patsaan lakitukseen ja professorin uittoon. Kaikilla kampuksilla on omat vappuperinteensä ja ohjelmansa, nämä kuuluvat Kuopion tapoihin. Tietysti epävirallisempaa ohjelmaa löytyi laidasta laitaan, kuten wabubasin suorittaminen  ja monet teemoitetut baaritapahtumat, kuten sirkusteemaiset Palapelibileet.

Patsaan lakitus viime vuonna.
Patsaan lakitus viime vuonna.
Oletko syönyt popcornia ja hattaraa baarissa?
Oletko syönyt popcornia ja hattaraa baarissa?

 

Toisena opiskelijavappuna tentit puskivat päälle, joten osallistuin vain oman ainejärjestöni poikkitieteellisiin Kewätkarkeloihin. Pidin jälleen tapahtumasta, sillä siellä esiintyi livebändi ja juhlinta tapahtui Wanhassa Satamassa, jossa ei yleensä ole opiskelijabileitä. Vappuviikolla pääsin Torisitseille, mikä oli aivan uusi juttu. Sitsit ovat siis akateeminen pöytäjuhla, jossa lauletaan juomalauluja sekä pidetään puheita. Torisitseillä viisisataa opiskelijaa sistasi keskellä Kuopion kuuluisaa toria! Olihan se melkoinen kokemus, vaikka vettä satoikin.

500 opiskelijaa, Kuopion tori ja sitsit!
500 opiskelijaa, Kuopion tori ja sitsit!

Vappuun kuuluvat tietysti myös brunssi, ilmapallot, serpentiini ja sima sekä munkin. Näistä pääsin nauttimaan vappupäivänä. Koska kyseessä on opiskelijoiden juhla, saa vappuna pitääkin ahkerasti haalareita ja vappuaattona sekä vappupäivänä tulee kaapista kaivaa ylioppilaslakki esiin. Onhan se aika hauskan näköistä kun opiskelijat vaeltavat värikkäissä haalareissaan pitkin kaupunkia. Itselleni vappu on kuitenkin mahdollisuus viettää aikaa opiskelukavereiden kanssa vielä ennen, kun kaikki lähtevät kesätöihin ja lomalle  ympäri Suomea. Kuvaisinkin vappua ilon ja kevään juhlaksi.

IMG_4637
Torisitseillä!

 

 

Klara Vappen, hela natten, bara vatten!

 

Vapputerveisin,

Louhi // Sosiaalitieteet

 

PS. Wabu ei lobu!

Tiptaptiptaptipetipetiptap…

Kun glögi kiehuu kattiloissa, piparit valmistuvat uunissa ja kaikilla on punaiset lakit päässään on tullut sen aika. Nimittäin pikkujoulujen. Itselläni on tänä vuonna ennätyspaljon pikkujouluja, huimat neljä kappaletta, joten kokemuksia löytyy. Ensimmäiset pikkujoulut olivat UEF-lähettiläsporukalla. Kuten varmasti tiedätte, jotta kaikki pääsisivät paikalle, kannattaa päivä sopia ajoissa. Meille idea syntyi jo koulutusvaiheessa ja löysimme (ihme kyllä!) kaikille kahdelletoista sopivan päivän. Lopulta ihan kaikki eivät kuitenkaan päässeet, sillä marras-joulukuun vaihde on opiskelijoillakin kiireistä aikaa.

image
Lähettiläiden pikkujoulut Villen luona!

Oli mukavaa päästä tutustumaan paremmin muihin lähettiläisiin, vielä kun meitä on kolmelta kampukselta ja kaikki opiskelee eri aloja. Syntyi hyvää keskustelua monenlaisista asioista niin lukiovierailuista snapchatin tarkoitukseen. Erittäin onnistunut ja hauska ilta! Samalla sovittiin, että keväällä pidetään vielä yhteiset päättärit, niin huippuryhmä meillä on koossa! (Aina voi hehkuttaa kuha on UEF-lähettiläs)

image
Tänä vuonna pikkujouluissa sai kuvauttaa itsensä ja kaverinsa.

Pikkujouluja on monenlaisia, joista yliopistoon liittyvät ainejärjestöjen pikkujoulut, niin oman kuin muidenkin järjestöjen pitämät juhlat. Omassa ainejärjestössäni, Sociuksessa, on tapana, että ensimmäisen vuoden opiskelijat, eli fuksit, järjestävät pikkujoulut. Itse olin siis viime vuonna mukana suunnittelemassa tarjoiluja, koristeluja sekä ohjelmaa. Tuli myös tehtyä muutamia kauppareissuja, jotta saatiin kaikki ruoka ja muut tarvikkeet ostettua isolle joukolle. Tapahtumien järjestämisessä on omat haasteensa, mutta oli kivaa päästä osallistumaan heti ensimmäisenä vuonna. Koska tapahtumia on pitkin vuotta, kuten muistakin blogiteksteistä olette lukeneet, niin mukaan järjestelyihin kyllä pääsee, jos vain haluaa. Kaikki meni lopulta hienosti ja tänä vuonna sai sitten keskittyä fiilistelemään mukavaa tunnelmaa, kun uudet fuksit olivat vastuussa!

image
Väriä vaihtava kuusi, jota ihasteltiin porukalla!

Pitkään suunniteltujen ja perinteisten pikkujoulujen lisäksi, olin myös kaverini luona pikkujouluissa. Kutsu tuli viikon varoitusajalla, mutta yllättäen kaikki vieraat olivatkin tulossa paikalle (isäntäparin yllätykseksi) ja siitä syntyi hyvin lämmin tunnelma (myös kirjaimellisesti). Sopu sijaa antaa, joten ahdasta ei kuitenkaan ollut ja tämäkin ilta oli hyvin leppoisa, vaikka edellisillan lähettiläspikkujoulujen takia väsyttikin.

image
Lämmin ja jouluisa tunnelma kera toverit.

Vietettyäni vuoden Alkio-opistolla, ennen kuin pääsin yliopistoon, meille syntyi siellä myös pikkujouluperinne. Tulevana viikonloppuna vietämmekin jo kolmatta kertaa kyseisen joukon kanssa pikkujouluja, mitä odotan kovasti. Vaikka me kaikki opiskelemmikin nykyään eri puolilla Suomea, on mukavaa, että tulee edes kerran vuodessa kokoonnuttua yhteen ja juttua riittää, vaikkei olisikaan nähty pitkiin aikoihin. Ilta kuluu rupatellessa ja syödessä, kuten pikkujouluissa yleensä, ja tietenkin tulee myös kuunneltua joululauluja. Meillä on myös monele tuttu joululahjojen vaihtoperinne, jossa jokainen ostaa yhden lahjan, joka annetaan aiemmin arvotulle henkilölle. Tälla tavoin voi paremmin kohdentaa lahjansa, kun voi miettiä mistä toinen pitää.

image
Osa Alkio-pikkujoulujen tarjoiluista.

Pikkujoulut ovat siis kaikenkaikkiaan mukava ja olennainen osa marras- ja  joulukuun synkkää aikaa, johon ne tuovat iloa ja valoa. Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Louhi//Sosiaalitieteet

Toveri, hoi!

Nyt minäkin pääsen aloittamaan tämän blogikirjoittelun ja ensimmäisenä aiheenani onkin oma ainejärjestöni ja siihen liittyvät teemat. Opiskelen sosiaalitieteitä toista vuotta, joten ainejärjestöni on Socius ry, joka koostuu Kuopion kampuksen yhteiskuntatieteiden opiskelijoista. Socius on latinaa ja tarkoittaa toveria, minkä olen oppinut niin sosiologian luonnolla kuin aidossa opiskelijaelämässä. Vaikka sana oli aluksi kummallinen ja sen lausuminen aiheuttaa monelle edelleenkin ongelmia, aukesi käsite minulle hyvin pian.

1601110_581217441956935_110514021_n
Socius ry:n logo, joka löytyy myös haalareista

Toveruus näkyy jo kaukaa, nimittäin keltaisista haalareista. Vaikkei keltainen olekaan lempivärini, haalareihin olin jo ihastunut, ennen kuin sain edes omat jalkaani. Ja nyt kannankin keltaisia ihanuuksia (kuten kaverini ilmaisi) suurella ylpeydellä! Kuitenkin oikea toveruus on sitä, että voi kysyä neuvoa ja saa vertaistukea niin oman vuosikurssin opiskelijoilta, kuin vanhemmiltakin. Puolentoista vuoden aikana olen tutustunut jo suureen joukkoon Sociuslaisia ja heistä on oikeasti tullut minun opiskelijaperheeni. Koska ikähaarukka ja opiskeluvuosien määrä vaihtelevat, on helppo tuntea itsensä jonkun pikkusiskoksi ja samalla toisen isosiskoksi. Toveruus on siis syttynyt sydämeeni ja siellä se pysyy, sillä Sociuslaisuus on ikuista!

IMG_2789
Ensimmäinen yliopisto-opiskelijan vappu kera haalarit ja yo-lakki!

Jottei kirjoitukseni mene täysin palopuheeksi, niin kerrottakoon, että Socius ry, kuten muutkin ainejärjestöt tekee työtä sen eteen, että kaikilla opiskelijoilla on hyvä olla. Tämä työ koostuu niin edunvalvonnasta, kuin esimerkiksi tapahtumien järjestämisestä. Ensimmäisellä opiskeluviikolla oli tutustumisiltoja ja tuutorit opastivat ahkerasti (ja mielellään?!) Kuopion yöelämään ja erilaisten tapahtumien avulla oppikin äkkiä tuntemaan muut opiskelutoverit ja siitä alkoivat ystävyyssuhteet syntyä. Vaikka itse muutinkin kauas kotoa paikkaan, jossa en ollut ikinä käynyt eikä tuttuja ennakkoon siksi paljoa löytynyt, oli kavereita kuitenkin helppo löytää, kun niin moni muukin oli ihan uudessa ympäristössä.

IMG_1492
Fuksivuoden kaupunkisuunnistus ja teema “I’m a fucking unicorn” (älkää edes kysykö!)

Opiskelijatapahtumia on paljon tarjolla, niin oman kuin muidenkin ainejärjestöjen ansiosta. Fuksivuonna tuli osallistuttua esimerkiksi kaupunkisuunnistukseen, muutamiin haalaribileisiin sekä pikkujouluihin. Mieleeni painuivat kuitenkin kirkkaimmin Socius ry:n 30-vuotisjuhlat viime syksynä, joissa ensimmäisen kerran (sitten vanhojen tanssien) sain pukeutua pitkään mekkoon. Ne olivat hienoimmat juhlat missä olen ikinä ollut ja se oli hyvin ainutlaatuinen kokemus! Suosittelen kaikille vuosijuhlia erittäin lämpimästi, vaikkei olisikaan pyöreitä vuosia, sillä myös tämän vuoden 31-vuotisjuhlat olivat oikein mukava ja rento tapahtuma.

IMG_3296
Socius 30 v. ja rakkaat ystävät

Minulle ainejärjestö tarkoittaa siis toveruutta, yhteistä tekemistä ja yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten parissa, usein keltaisten haalarien kera. Tietenkin ainejärjestöön kuuluu myös virallinen hallitustoiminta, jonne on voi lähteä mukaan, jos on kiinnostunut! Hienoa on myös se, että yliopistossa tehdään yhteistyötä ainejärjestöjen kesken ja varsinkin nyt lähettiläspestin ansiosta olen päässyt tutustumaan ihmisiin monelta eri alalta.

Tässä minun ainejärjestöstä ja siitä mitä se on minulle opettanut!

Louhi // Sosiaalitieteet

Ps. Kaikki ainejärjestöt ovat hyviä, kerroin vain omastani esimerkkinä, koska siitä tiedän parhaiten! 🙂