All posts by Jenny

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa

Oletko joskus miettinyt miksi siilillä on piikit? Oletko tehnyt kasvion ja innostunut siitä? Ehkä ihmetellyt vesistöjä ja pohtinut ihmisen vaikutusta niihin? Näitä ja muita ympäristöön ja biologiaan liittyviä kysymyksiä voi jatkossa ihmetellä Itä-Suomen yliopistossa ympäristö- ja biotieteiden laaja-alaisessa kandidaattiohjelmassa.

Itä-Suomen yliopiston hakukohde tarjonta on muuttunut vuosien varrella. Yksi tulevan hakukierroksen muutoksista oli ympäristötieteiden ja biologian yhdistyminen yhteiseksi hakukohteeksi ympäristö- ja biotieteet. Ei siis hätää, kumpikaan tieteenala ei ole hävinnyt tarjonnasta minnekään, vaan niiden parhaat puolet on kerätty yhteisen nimen alle.Järviruokoja

Uusi hakukohde lupailee mielenkiintoista ja monipuolista yhteistyötä kahden tieteenalan kesken. Ei siis ole tarve olla selviä säveliä, mitä juuri haluaa olla ymmärtämässä ja tutkimassa, kun yliopisto-opintojaan aloittaa. Ajatuksena on, että yhteisten perusopintojen myötä saa vankan luonnontieteellisen pohjan, josta voi joko jatkaa jo valitsemansa pääaineen kanssa tai valita toisen suunnan. Pääaineet on jaettu kampuksittain – ympäristöteknologia ja -terveys Kuopiossa, biologia Joensuussa. Alkuun suoritettavat perusopinnot ovat yhteiset ja niissä hyödynnetään modernia tietotekniikkaa kampusten maantieteellisen välimatkan ylittämiseksi esimerkiksi videoluentojen muodossa.

Joustoa tulee löytymään myös myöhemmin opinnoissa ja pyrkimys on mahdollisimman sujuvaan opiskeluun kiinnostuksen mukaan kotikampuksesta riippumatta. Asiantuntijalinjoissa on suuntautumisvaihtoehtoja alan sisällä ja sivuainevalinnoilla on mahdollista yhdistää jotain ihan muuta pakettiin. Ehkä vähän oikeustieteellistä näkökulmaa ympäristöoikeudesta? Tai datamassojen analysointiin tilastotiedettä? Niin kuin aina Itä-Suomen yliopistossa, vapaa sivuaineoikeus pitää moninaiset mahdollisuudet avoinna. Opettajiksi halajaville on edelleen mahdollisuus opiskella biologian aineenopettajaksi Joensuun kampuksella ja valita laajasta valikoimasta yksi tai useampi opetettava aine kaveriksi.

IMG_4641

Jos ympäristö- ja biotieteet kiinnostavat, kannattaa käydä tutustumassa alaa jo opiskelevien tarinoihin. Heidään suustaan kuulee aitoa tietoa, millaista opiskelu on näillä aloilla eri kampuksilla. Biologian opiskelijoiden haastattelut löytyvät täältä ja ympäristötieteen täältä. Haastatteluista huomaa kyllä, että opiskelijat arvostavat opintojen käytännönläheistä otetta – on laboratoriotyöskentelyä ja kenttäkursseja eli maastossa työskentelyä. Näinhän se tuleekin olla, luentosalissa pääsee käsiksi vain rajattuun ympäristöön. Onneksi sama linja jatkuu myös tulevaisuudessa!

Hakemista suunnitellessa kannattaa huomata, että suurin osa valitaan suoravalinnan eli ylioppilaskirjoitusten tulosten pisteytyksen perusteella, jolloin ei ole välttämätöntä käydä valintakokeessa. Kirvestä ei kuitenkaan kannata kaivoon heittää, jos suoriutuminen ei ollut niin loistokasta kuin oli toivonut tai jos lukiokoulutusta ei ole – sisään on mahdollista päästä myös pelkän valintakokeen perusteella. Ensikertalaisille on varattu sekä suoravalinnassa että valintakokeessa puolet aloituspaikoista. Hakukohteeseen voi käydä tutustumassa  vielä tarkemmin Opintopolussa: Joensuu (biologia) ja Kuopio (ympäristötiede).

Ympäristöään kannattaa aina välillä vähän hämmästellä ja kummastella – joskus jopa ammatiksi asti! Ai millaiseksi ammatiksi? Esimerkiksi ympäristö- tai terveystarkastajaksi, laboratoriopäälliköksi, suunnittelijaksi tai tutkijaksi, yksityiselle tai julkiselle puolelle. Valmistuneiden uratarinoihin voi tutustua täällä ja täällä, kun tulevaisuuden uramahdollisuudet mietityttää.

IMG_5561

Mie pääsin tekemään kasvion vasta yliopistossa, digitaalisena. Se oli kutkuttava kokemus, jossa lähiympäristöönsä tutustui aivan eri tavalla, kun katse kierteli jatkuvasti kasveja ja niiden piirteitä. Koska minun kohdallani alanvaihto ei ole tämän päivän haave, tyydyn fiilistelemään kokemusta vielä tämän kirjoituksen kuvituksessa. 🙂

Jenny // matematiikka, aineen- ja luokanopettaja

Kysyvä ei tieltä eksy

Viimeviikolla oli vilskettä niin Kuopion kuin Joensuun kampuksella. Oli abeja, esittelijöitä, esitteitä ja paljon puhetta jatko-opinnoista. Kyseessä Itä-Suomen yliopiston abipäivät – Kuopiossa maanantaina 9.11. ja Joensuussa perjantaina 13. päivä. Päivät olivat antoisia kokemuksia lähettiläälle ja toivottavasti myös abeille, vaikka jälkimmäinen olikin kutkuttavana ajankohtana.

DSC_0406

Tietoa jatko-opinnoista kiinnostuneille oli järjestetty niin luentomuodossa kuin esittelypistein. UEFilla oli oma ständi, jossa meitä lähettiläitä pyöri jakamassa niin koulutustarjontaesitteitä kuin hakuoppaita sekä kyselemässä, mikä kiinnostaa. Hurjastihan aloja ja mahdollisuuksia on tarjolla, että ei ihme monen vastauksen olleen ”en vielä tiedä”. Abipäivät ja muut jatko-opiskelutapahtumat ovatkin juuri sitä varten, että saa tietoa ja tukea valintojen tekemiseen. Karsintaa on hyvä aloittaa miettimällä, mitä haluaa tehdä isona tai mikä kouluaine nappaa. Niin opiskelujenkin kuin niiden jälkeen siintävän työelämän kannalta on hyvä löytää itseä kiinnostava ala, joka oikeasti innostaa. Tulevan opiskelupaikan valinnan ei tarvitse olla nopan heittoa, vaan tietoa on tarjolla ja kysymällä saa lisää!

Oma antinsa on abipäivillä myös niille, joilla ala on jo tiedossa. Tuoreista hakuoppaista saa tarkan tiedon hakemista varten ja alan opiskelijoilta kuulla opiskelusta käytännössä. Hienoa olikin kuulla siitä kirjosta, mitkä kaikki alat abeja kiinnostaa ja auttaa alkuun hakuoppaan kanssa. Jokaisella hakukohteellaan on omat pisteytyksensä ja hakumenettelyissä on eroja, joten kannattaa käydä tulevan (unelma)alan ohjeet huolella läpi. Esimerkiksi kirjoitetuilla aineilla on erilaiset painoarvot eri kohteissa ja osaan valintakokeista vaaditut tiedot ovat tietyn aineen lukion oppimäärä, jota ei kannata vasta koetta ennen opiskella.

DSC_0433

Sopivissa väleissä hyödynsin itsekin abipäivät kartuttamalla omaa tietovarastoani Itä-Suomen yliopiston opiskelumahdollisuuksista. Aloista ja opinnoista saa niin paljon eläväisemmän kuvan keskustelemalla opiskelijoiden kanssa kuin mitä esitteestä ja oppaasta tavaamalla.

Jäikö abipäivät käymättä? Ei huolta, meiltä UEF-lähettiläiltä saa kysellä opiskelusta muutenkin! Lukiovierailuilla näyttäydytään ympäri Suomen ja sosiaalisesta mediasta (Facebook & Instagram) meidät tavoittaa helposti. Paperiesitteissä on oma hohtonsa, mutta onneksi kaikki on saatavilla digitaalisestikin.

Jenny  // matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja

Yliopisto-opiskelu, välineurheiluako?

Aloitin yliopisto-opiskelut 2010 ja silloin pohdin hartaasti, mitä sinne luennolle pitääkään ottaa mukaan. Silloin suurin kysymykseni oli, kirjoitanko muistiinpanot vihkoon vai luentolehtiöön. Tuleeko yhdestä kurssista vihkollinen tavaraa ja entä jos ei, mitä teen loppuvihkolla? Jaksanko kantaa kansiota päivittäin mukanani ja pysyvätkö ne paperit järjestyksessä siten? Päädyin luentolehtiöön (ja rahatuskissani joskus irrallisiin papereihin) ja nyt noita lyijykynällä täytettyjä ruutupapereita löytyy kansioittain kirjahyllystä. Ja ei, paperit niiden sisällä ei ole järjestyksessä, vaikka yritystä onkin ollut.

Yksi rei'itin vastaan satoja sivuja papereita.
Yksi rei’itin vastaan satoja sivuja papereita.

Viidessä vuodessa paljon on muuttunut opiskeluissani – niin sisällöt kuin tyyli, mutta myös välineet. Ensimmäisinä vuosinani yliopistossa ei tullut mielenkään ottaa mukaan tietokonetta taikka kirjoittaa sillä muistiinpanoja. Esseet ja muut kirjalliset työt kirjoitin mielelläni koneella, mutta joko yliopiston koneella tai kämpän rauhassa. Puhelin(kaan) ei tuolloin ollut älyllinen, joten mukana kulki saatu ylioppilaskunnan kalenteri. Paperia sai harvasen päivä joko luennoilta matkaansa tai tulostella, jotta pystyi täydentämää olemassa olevaa luentorunkoa. Siinä oppi pieneen tilaan kirjoittamisen jalon taidon, kun kuuden dian väliin pyöritteli luennoitsijan puheesta tarkennukset ja lisähuomiot.

DSC_0250

Vuosien varrella tietokoneista on tullut yhä tutumpi näky luennoilla, tabletit ovat ilmestyneet vahvasti rinnalle ja älypuhelimet nousee välillä esiin, kun napataan kuva. Piirtoheittimet ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö ja kalvosulkeiset ovat muuttuneet PowerPoint-esityksiksi. Opiskelusta on tullut monimuotoisempaa, kun osa tapahtuukin verkossa ja mahdollista on keskustella reaaliajassa ihmisten kanssa ympäri Suomen tai jopa maailman. Itsensä monistamisen tarve vähenee, kun materiaalit, keskustelut ja toteutukset voi tehdä verkossa itselleen sopivaan aikaan omavalintaisessa paikassa.

Tätä se opiskelu nyt on: ylimpänä kuvia kaverin muistiinpanoista, keskellä omia digitaalisia ja alimpana kirjallinen ryhmätyö, joka toteutettiin kokonaan pilvessä.
Tätä se opiskelu nyt on: ylimpänä kuvia kaverin muistiinpanoista, keskellä omia digitaalisia ja alimpana kirjallinen ryhmätyö, joka toteutettiin kokonaan pilvessä.

Millä minä sitten opiskelen nykyään? Pääsääntöisesti tabletilla ja tietokoneella, puhelimessa kulkee kalenteri ja kamera nopeaan asioiden tallentamiseen. Tietokoneen nappaan esille, kun tulee tarve kirjoittaa pidemmältikin, mutta päivittäin mukana kulkee kevyempänä ja paremmalla akunkestolla varustettu tabletti. Kynät kulkevat mukana kaiken varalta ja muovitaskussa ne muutamat tarpeelliset paperit. Kaikki tekniikka ei ole kuitenkaan tehnyt opiskelustani sen kummallisempaa kuin ennen – edelleen kirjoitan muistiinpanot käsin, joskin digitaaliseen muotoon. Yhtä väsyttävää tenttiin lukeminen on tietokoneen ruudulta e-kirjasta kuin mitä se on kansien välistä. Onhan se osaltaan nopeuttanut – enää ei tarvitse luentomuistiinpanoja kopioida kaverilta käsin tai kopiokoneella, vaan niistä saa nopeasti napattua riittävän tarkan kuvan. Ja tuskaahan se on aina, kun internetyhteys syystä tai toisesta ei ole käytössä ja tarpeellinen tiedosto pilvessä saavuttamattomissa. Olen myös kokeillut puheentunnistuksella esseen hahmottelemista ja koettanut saada puhelimen lukemaan artikkeleita pyöräilymatkoiksi – ikävästi menestys sillä saralla oli hiukan vaillinaista ja perinteisemmät keinot jäivät vielä käyttöön.

Kyllä siitä vielä hyväksyttävä essee tuli, mutta vaati muutaman vaiheen ennen kuin palauttaa uskalsi.

Onko se sitten välineurheilua? Ehkä tiettyyn pisteeseen asti. Välineillä voi saada opiskelusta omannäköisempää, itselleen sopivampaa ja luontevampaa, mutta ei se tarkoita kalliita tablet-tietokoneita tai uusimpia sovelluksia. Asiat saa edelleen kirjoitettua paperille, tietokoneita löytyy käyttöön yliopistolta, jos sellaista tarvitsee. Yhtä paljon nautin opiskelusta nyt kuin nautin aloittaessani, välineistä viis. Sitä kyllä arvostan, että tiedostot menevät pienempään tilaan, kuin nuo kaksikymmentä kansiotani.

Jenny // matemaattisten aineiden aineenopettaja  ja luokanopettaja