All posts by Hanna Parviainen

Mikä sinusta tulee isona?

Niinpä, mikä minusta tulee isona? Tuon kysymyksen olen kuullut ensimmäisen kerran jo varmasti ennen koulutaipaleen aloittamista.  Pienenä halusin kampaajaksi, ainakin vauvakirjassani niin lukee. Välillä haaveilin teologian opiskelusta, välillä historian. Entäs sitten eläintenhoitaja? Talo täyteen kissoja ja koiria? Myös ympäristöteknologia ja kauneudenhoitoala olivat vaihtoehtoja. Ensimmäinen haaveeni  kuitenkin toteutui, kun valmistuin muutama vuosi sitten parturi-kampaajaksi. Tällä hetkellä taloudessa asustaa yksi kissa ja historia on yksi rakkaimmista harrastuksistani. Monen monituisen mutkan kautta, pitkien pohdintojen ja epäuskoisten hetkien jälkeen, olen nyt viimeistelemässä kandidaatintutkintoani kasvatustieteistä, ja minustahan tulee isona OPO.

On onni, että nyt voin todeta olevani omalla tontillani. Opon työssä pääsen käyttämään niitä vahvuuksia ja ominaisuuksia, joita minulle on suotu. Ensimmäisten harjoitteluiden myötä tämä tunne vain vahvistui, ja tuntuu niin siistiltä, että joskus saan ihan oikeesti tehdä työkseni sitä hommaa. Opon työssä kiehtoo sen ihmisläheisyys, ja tärkein työkalu on oma persoona. Olen iloinen siitä, että meillä on tässä koulutuksessa täysi vapaus kasvaa juuri sellaisiksi ohjaajiksi kuin olemme. Opinnoista me saamme perusainekset, mutta minkälainen soppa siitä syntyy, on täysin meidän persoonastamme riippuvainen.

Olisikohan tässä avain menestykseen?
Olisikohan tässä avain menestykseen?

Minusta on tärkeää muistaa, etteivät mahdollisuudet lopu yhteen ammattiin. Ne eivät lopu vääriin valintoihin tai virhearviointeihin. Joskus vain mieli muuttuu, tai oppii tuntemaan itsensä paremmin. Vääriä valintoja ei siis kannata liiaksi pelätä, vaan lähteä rohkeasti tavoittelemaan unelmiaan!

Omalta osaltani kevään viimeisen UEF-lähettilään roolissa tehtävän blogipäivityksen lopetan nyt viisaan äitini sanoihin:

“sen teet mihin uskot!” 🙂

<3: Hanna / kasvatustiede, ohjaus

 

 

 

Vakavaa asiaa.

Heippa kaikille, ja mukavaa huhtikuuta. Psykologian lähettiläämme Maiju edellisessä postauksessaan kertoi hieman pääsykokeista psykologian opintoihin. Aihe on ajankohtainen, ja ajattelinkin itse tarinoida teille vähän kuuluisasta VAKAVA-kokeesta. Enkä tiedä onko se nyt niin kuuluisa, mutta ainakin teille, jotka hakeudutte keväällä opetus- ja kasvatusaloille, olette jo varmasti ehtineet lukea VAKAVA-materiaalit vähintään viidesti läpi, muistiinpanoja unohtamatta. Eikös totta?

No ei kai nyt. Sehän olisi käynyt jo suorastaan työstä. VAKAVA siis tulee sanoista valtakunnallinen kasvatusalojen valintayhteistyöverkosto, joten kokeen nimeä ei ainakaan kannata ottaa niin vakavasti, hehheh. Olen siis aikanani myös itse hikoillut kaksi tuntia VAKAVA-kokeen ääressä, ja selvisin voittajana. Tästä syystä voinkin nyt ehkä jakaa kokemukseni kokeeseen valmistautumisesta sekä itse koetilanteesta. Monella teistä on aivan taatusti jo kokemusta siitä, kuinka oppii parhaiten, joten omaa päätä  kannattaa ehdottomasti kuunnella siitäkin huolimatta, että annan nyt teille muutaman vinkkivitosen, jolla itse selvisin tästä koitoksesta.

VAKAVA-materiaalit käteen saatuani tein päätöksen, etten ensimmäisellä kierroksella tartu jokaiseen sivistyssanaan, jonka merkitystä en ymmärrä. Kahlasin materiaalit läpi ja pyrin hahmottamaan pääpiirteet ja tärkeimmät kohdat artikkeleista. Tämä toimi, sillä seuraava kierros olikin jo huomattavasti helpompi. Seuraavalla kierroksella kaivoin korostustussit esiin ja alleviivasin tärkeimmät kohdat.  Hyvien ja selkeiden korostusten avulla, jo pelkällä silmäilyllä saa nopeasti palauteltua mieleen, mistä tekstissä oli kyse. On myös hyvä muistaa, ettei koko sivua kannata värittää pinkiksi tai keltaiseksi, ettei korostuksien idea mene ihan ohi, nimim. Been there, done that.

IMG_6912

Kolmannella kierroksella sitten oli muistiinpanojen vuoro. Itse tulostin materiaalit netistä, jolloin tein muistiinpanot suoraan tekstikappaleiden viereen marginaaleihin. Kun materiaalit alkavat olla hallussa, on hyvä myös vilkaista aikaisempien vuosien kokeita. Aikaisempien vuosien kokeista saa hyvin vinkkiä siitä, minkälaisella tarkkuudella materiaalista on esitetty kysymyksiä.

Koetilanne on varmasti joka ikiselle osallistujalle jännittävä, ja se onkin ihan ookoo. Pieni jännitys nostaa vireystilaa ja ehkä auttaa jopa suoriutumaan paremmin kokeesta. Liika jännittäminen kannattaa karistaa jo hyvissä ajoin sillä, että varmistaa monelta ja missä oma koe järjestetään. Paikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin. Kannattaa muistaa myös hengittää, että veri kiertää päässä. 😉 Kokeessa on selvät ohjeet kuinka mihinkin tehtävään vastataan, mutta suosittelen silti vielä tarkistamaan kahdesti, ellei kolmesti, että vastaa varmasti siten, kuin on tarkoitus.

Yleensä jännitys helpottaa viimeistään siinä vaiheessa, kun koepaperin saa nenän eteen ja pääsee hommiin. Kannattaa ladata akut, teroittaa kynät ja ottaa positiivinen asenne ennen kuin saapuu paikalle. Omalla asenteella ja päättäväisyydellä pääsee jo pitkälle! Toivottavasti tämä teksti tavoittaa mahdollisimman monen teistä, jotka valmistaudutte VAKAVA-kokeeseen, ja saisitte vähän vinkkejä ja varmuutta kokeeseen.

Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin valmistautuville, ja nauttikaa keväisistä säistä nyt! 🙂

Hanna / kasvatustiede, ohjaus

Hyvä hetki olla älykäs ja…

Vihdoin päästiin maaliskuun puolelle. Sää on ollut melkoisen harmaa, mutta ei se haittaa, kevät on ihan pian täällä. Aika moni viettää parhaillaan, tai on jo viettänyt kevätlomaa. Yliopistossa varsinaista kevätlomaa ei ole, mutta esimerkiksi tänä vuonna minulla ei ole opetusta ollenkaan viikolla 10. Siksi suuntasimmekin viikonlopun viettoon Tahkolle, ja oli kivaa! Pieni irtiotto arjesta tekee välillä aivan mielettömän hyvää pääkopalle! 🙂

laskijat
Tässä hyvin aerodynaaminen poppoo Joensuusta! 😉

Kevään kanssa yhtä aikaa lähestyy myös toinen, melko merkittävä asia, nimittäin korkeakoulujen yhteishaku. Haku alkaa 17. päivä, eli lähtölaskenta voidaan aloittaa! Voin vain kuvitella, minkälainen myrsky nyt monen mielessä pyörii. ”Mihinkä järjestykseen näitä nyt laittaa, ja laitanko nyt varmasti kaikki oikein, ja haenko edes oikeaan paikkaan?!?!”. Toisilla ajatukset voivat olla hyvinkin selvät. Itse kuuluin aikanani tähän jälkimmäiseen joukkoon. 🙂 Minä uskon, että jokainen löytää paikkansa ennemmin tai myöhemmin.

FullSizeRender-2
Manu on ollut viime päivinä hieman mietteliäs, joten pohdinkin, että voisiko tämä liittyä nyt jotenkin näihin alkaviin yhteishakuihin..? Lisätietoja miettiville: uef.fi/hae

Olen ylittänyt opinnoissani maagisen puolenvälin rajan: tililläni kiiltää nyt mahtavat 160 opintopistettä, (vaikka vastahan minä aloitin tämän opintotaipaleen) joiden eteen on tehty ainakin miljoona tuntia töitä. Siksi olenkin joka ikisestä pisteestä äärettömän ylpeä ja iloinen.  Koko vuoden kestänyt projektimme, kandidaatin tutkielmakin valmistuu pikkuhiljaa. Teen tutkielman opiskelijakollegani kanssa. Työskentely on välillä hyvinkin tahmeaa, mutta pääsääntöisesti homma etenee aivan loistavasti. Ennakkoluulot ja pelot ovat karisseet, ja täytyy myöntää, että välillä tuo on ihan mukavaa puuhaa. 🙂

IMG_6661
Tässä kuvassa työpöytä näyttää suorastaan harhaanjohtavalta. Yleensä olemme noin metrin korkuisen kirjakasan peittämiä ja pöytä notkuu tyhjistä kahvikupeita ja banaaninkuorista! 😀

Nyt kun olen kirjoitellut ajatuksiani ylös, huomaan, että keväthän on tällainen jatkumo. Kevään lähestyessä lähestyy myös yhteishaku, joka liikuttaa valtakunnallisesti isoa määrää nuoria ja vähän vanhempiakin. Henkilökohtaisesti otan melko isoja askelia kohti opintojen toista vaihetta, jolloin pääsen kunnolla maisteriopintojen kimppuun. Aika menee niin kovin nopeasti, että koettakaahan nauttia myös matkasta eikä vain määränpäästä. 🙂

Ihanaa kevään aloitusta, eikös nyt voi jo näin toivotella? 🙂 ja muistakaa tehdä ainakin yksi älykäs päätös!

-Hanna / ohjaus

 

Kevättä rinnassa :)

Heippa taas,

Tammikuu, vuoden pisin kuukausi (ainakin minun mielestä), on ohi ja viimeiset päivät sää on ollut todella keväinen. Aurinko on saanut ainakin meikäläisen mielialan nousemaan aivan uusille leveleille, ja askel tuntuu huomattavasti kevyemmältä. 🙂

Olen nyt viimeisien viikkojen aikana saanut edustaa UEF:in väreissä useammankin kerran –  ja se se vasta on ollutkin kivaa! Instagramissa meitä seuraavat varmaan huomasivatkin, kun pyörähdimme kollegani Sarin kanssa yhden yön reissulla Seinäjoen suunnalla, vaikka matkatavaroiden määrästä olisi voinut päätellä jotain aivan muuta. 😀

Yksi kevään odotetuimmista tapahtumista, jossa sain olla edustamassa omaa UEFiamme, oli valtakunnalliset opopäivät Joensuussa. Tapahtumassa vieraili sadoittain ohjausalan ammattilaisia ympäri Suomen ja viikonlopun ohjelmatarjonta oli erittäin mielenkiintoinen. Opopäivillä kainaloon tarttui myös Duudsoneitten  HP.  Tämä telkkaristakin tuttu luokanopettaja vaikutti oikein mukavalta ja rempseältä tyypiltä, ja taisipa hän mainita myös sen, että UEF on hänen entinen opinahjonsa.  Meiltä valmistuu siis myös Duudsoneita. 😉

Paavo, Olli, HP ja minä opopäivillä Joensuussa. 🙂

Eilen vierailimme Markon kanssa Joensuussa ammattiopiston Urapäivillä, jossa oli useampien oppilaitoksien – ja työelämän edustajia paikalla. Itselleni maaperä oli erityisen tuttu, sillä olen ennen yliopisto-opintoja suorittanut hiusalan perustutkinnon. Onkin tärkeää muistaa, että lukio ei ole ainoa väylä yliopistoon. 🙂

Mutta sitten ihan toiseen aiheeseen, eli YSTÄVÄNPÄIVÄÄN! <3 Vaikka vuoden jokainen päivä on mielestäni ystävänpäivä, on silti 14.2. päivä, jolloin on lupa halata ja muistaa ystävää ihan luvan kanssa.  Joensuussa tämän vuoden ystävänpäivä on myös erityinen, sillä Joensuun areenassa järjestetään ensimmäistä kertaa tapahtuma LUNTA ILOSAARESSA. Tapahtuma on loppuunmyyty, mutta ne onnekkaat, jotka olette lippunne hankkineet ajoissa, muistakaa, että me lähettiläät olemme siellä myös koko illan. Kannattaa siis suunnistaa meidän lähettiläiden luokse, siellä on luvassa jotain todella jännittävää! 😉

Ihanaa loppuviikkoa toivotteleepi

Hanna / ohjaus

Vuoden paras juhla – JOULU!

Nyt se on jo ovella, vuoden ihanin ja rakkaudentäyteisin juhla: joulu! Olen melkoinen ”jouluhypettäjä”, odotan joulua aivan valtavasti, minulle se on vuoden kohokohta. Teimme marraskuun alussa jo ensimmäisen piparkakkutalon. Tässä teille taidonnäyte. 🙂

IMG_5618

 

Monelle joulu merkitsee pientä taukoa opiskeluista, minilomaa kotipaikkakunnalle perheen, läheisten ja suvun luo. Facebook on pullollaan helpotusta ja onnea täynnä olevia päivityksiä siitä, miten viimein alkaa loma ja joulu! Myös minulle joulu tarkoittaa ihanaa tunnelmaa, omaa perhettä ja rakkaita ympärillä, aattoaamun Lumiukkoa ja Joulupukin kuumaalinjaa. Viimeiset vuodet se on tarkoittanut myös töitä, niin kuin varmasti monelle muullekin opiskelijalle. Kolmen päivän ajan aion kuitenkin nauttia vapaista, syödä ja herkutella täysillä. Aion myös nauttia täysillä hetkistä perheen kanssa ja katsoa rakkaan veljenpojan iloa lahjoja avatessa. Paluu arkeen ja töihin kuitenkin koittaa jo pian. Vaikka ajatus pitkästä lomasta olisi houkutteleva, on työt hyvin erilaista rasitetta aivoille kuin opiskelu. 🙂

Jouluun valmistautuminen on mennyt minulta hieman ohi kiireisen syyslukukauden takia. Olen reissannut UEF-lähettilään roolissa erilaisissa tapahtumissa ja ympäri Suomen lukioissa. Osa-aikaiset työt vaatekaupassa ovat myös pitäneet minut kiireisenä, opintoja unohtamatta. Kandidaatin tutkielmani valmistuu pikkuhiljaa sivussa, aineistoa on kerätty nyt pitkin syksyä.  Kiireistä huolimatta syksy on ollut antoisa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

IMG_6109

Uskon, että pian se joulumieli hiipii myös tämän hypettäjän mieleen. Viimeistään tänään illalla, kun pääsen kotiin kotiin, eli vanhempieni luo kotipaikkakunnalle. Koristelemme iskän kanssa joulukuusen ja syödään riisipuuroa heti huomenna aamusta. 😛

Ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille!<3

Hanna/ kasvatustiede, ohjaus

Relaa vähän!

Istun kotisohvalla ja pää on ihan tyhjä. Tulin juuri syksyn ensimmäisestä tentistä. Nyt hetken tässä istuttuani teekupin kanssa tajusin, kuinka kovin stressaantunut oon ollut koko viime viikon, vain sen tentin takia. Tai no…

Olen tunnettu siitä, että stressaan helposti. Stressaan kivoista ja ikävistä asioista. Minulle on tärkeää pitää kaikki langat käsissäni ja olen kova organisoimaan elämääni jo viikkoja etukäteen. Saimme vain hetki sitten tietää, että muutamme avopuolisoni kanssa Joensuun Ellin tarjoamaan opiskelija-asuntoon. Samalla se on kiva juttu (hurrrjasti enemmän neliöitä, ja edullinen vuokra) mutta myös vähän haikea fiilis luopua nyt niin kivasta kodista. Ja entäs ne kaikki käytännönjärjestelyt: sähkösopimukset, internet, osoitteenmuutos, muuttoauto ja -apu… you name it.

Stressi saa aivot käymään ylikierroksilla eikä oppimisesta meinaa kerta kaikkiaan tulla mitään. Niinpä päätin taas tehdä henkisen asennonkorjauksen ja muistuttaa itseäni muutamasta ihmiselämän perusasiasta: nuku, syö, liiku, hengitä.

Opiskeluelämä on monesti todella kiireistä kaikkien luentojen, oppimistehtävien, tenttien ja ryhmätöiden keskellä. Monet opiskelijoista käy myös osa-aikaisissa töissä, joten myös omalle ajalle on tärkeää tehdä tilaa. Elämässä on paljon muutakin kuin opiskelu, vaikka se tällä hetkellä päätyötäni onkin. 🙂

IMG_5369

Kotoa löytyy muutama ahkera apulainen, tässä toinen: Manu pian puolivuotias ragdoll 🙂

Minä tyhjennän mieltäni liikkumalla. Joensuussa on huikeasti vaihtoehtoja kaikenlaisille liikkujille: uimahalleja, kuntosaleja, keilahalleja, seinäkiipeilyä ja ulkoilumahdollisuuksia. Minun lempilajini on sisäpyöräily eli spinning. Nyt lokakuussa aloitin myös uuden harrastuksen, baletin. Joensuuta halkoo Pielisjoki, jonka rantoja pitkin voi kävellä ja hengittää raikasta ilmaa kauniissa maisemissa. Etenkin näin syksyisin ruskan aikaan luonto on mielettömän kaunis.

IMG_5485

“Miten kukaan jaksaa polkea tunnin paikallaan?” 😀 Kannattaa kokeilla! 

Syksy on omalta osaltani alkanut hurjalla vauhdilla uuden työn ja harrastusten parissa. Myös kandidaatin tutkielma on potkaistu käyniin. Olen uusi UEF-lähettiläs ja odotankin innolla, että pääsen omalta osaltani ”korkkaamaan” lähettilään työt lukiovierailuiden merkeissä. Kollegani, muut lähettiläät, ovat todella ihania tyyppejä ja koulutuspäivät ovat olleet antoisaakin antoisampia. On todella siistiä päästä näyttämään muuallekin, että meillä on oikeasti täällä Itä-Suomessa loistava ja monipuolinen yliopisto, ja kaupunki sen ympärillä on aktiivinen, monipuolinen ja kotoisa.

Vaikka jaksankin aina kaikesta vähän etukäteen stressata, niin poikkeuksetta jälkeen päin saan todeta: asiat järjestyy kyllä. 🙂 Toivonkin, että te lukijat siellä pysähdytte hetkeksi miettimään mitä ihan oikeasti haluatte tehdä ja varamaan aikaa myös sille, eikä vain velvollisuuksille. 🙂

Ihanaa alkavaa viikkoa

Hanna/Kasvatustiede, ohjaus