All posts by annmie

Eroja ja yhtäläisyyksiä yliopiston ja AMK:n maailmoista – Kauppatieteiden maisteri (KTM) vs. tradenomi (BBA)?

Tutkintonimike: Kauppatieteiden kandidaatti (KTK) ja kauppatieteiden maisteri (KTM)

Opintojen tyypillinen kesto: 3v + 2v

Opintopistemäärä: 180 op. + 120 op.

Tutkinnon taso: Ylempi korkeakoulututkinto

 

Tutkintonimike: Tradenomi (BBA)

Opintojen tyypillinen kesto: 3,5 v

Opintopistemäärä: 210 op.

Tutkinnon taso: Alempi korkeakoulututkinto

 

”Hei, voisiksä kertoa, mitä eroa noilla kauppis- ja tradenomiopinnoilla on?”

Opiskelen kauppatieteitä ja oon törmännyt tähän ihmettelyn aiheeseen lukuisia kertoja oman lähettiläskauteni aikana. On pohdiskeltu ja kummasteltu ääneen sekä puntaroitu myös omaa korkeakoulupolkua – veisikö oma perusluonne ja tyyli opiskella ennemmin ammattikorkeakoulun vaiko yliopiston penkille. Jatkokouluttautumista pohtivat myös osa AMK:n päättäneistä tradenomeista, joille maisterin tutkinto voisi tuoda etuja tulevaisuuden työllistymistä ajatellen.

Siispä, oleellisin ero näiden tutkintojen välillä lienee se, että AMK:ssa suoritettu tradenomin tutkinto (BBA) vastaa lähinnä yliopistossa suoritettua alempaa korkeakoulututkintoa eli tässä tapauksessa kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa (KTK). Yliopistomaailmassa kuitenkin varsinaisena loppututkintona pidetään pääsääntöisesti ylempää korkeakoulututkintoa, tässä tapauksessa kauppatieteiden maisterin tutkintoa (KTM). Kauppatieteiden maisterin tutkinto oikeuttaa sittemmin ekonomin arvonimikkeeseen, joka tarjoaa laajat mahdollisuudet työmarkkinoille sijoittumiseen.

 

”Minkälaiset asiat opinnoissa painottuvat?”

AMK ja yliopistot ovat ennen kaikkea omat, itsenäiset yksikkönsä, joten lienee merkityksetöntä pyrkiä perinpohjaiseen vastakkaisasetteluun. Kuitenkin kautta linjan on hyvin tyypillistä, että siinä missä AMK:ssa suoritetut opinnot painottuvat enemmän käytännön harjoitteisiin, on yliopistossa painotus teorian opeissa. Sama pätee myös tradenomiopintoihin ja kauppatieteiden opiskeluun yliopistossa, vaikka todellisuus ei olekaan niin mustavalkoinen. Kauppatieteiden opiskelijana päiväni sisältävät tenttikirjojen lisäksi paljon erinäisiä laskuharjoituksia ja ryhmätehtäviä sekä esimerkiksi todellista liiketoimintaa simuloivia projektiluontoisia töitä. Vastaavasti myös tradenomiopinnot sisältävät tarvittavaa teoriaa, jotta käytännön harjoitteisiin olisi myöhemmin mahdollista edetä.

 

 

Palkkaus ja tulevaisuuden työllistyminen

Vastavalmistuneiden palkkasuositus:

Kauppatieteiden maisteri: 3300 – 3600€ / kuukausi

Tradenomi: 2 700 – 3 400€ / kuukausi

Lähteet: Suomen Ekonomit, 2019

(https://www.ekonomit.fi/palkkasuositukset)

Tradenomiliitto, 2019 (https://www.tral.fi/palvelut-ja-edut/ura-ja-koulutuspalvelut/palkkaneuvonta/palkkasuositukset/)

Palkkauksesta puhuttaessa voi numeroiden antaa puhua puolestaan. Siinä, missä kauppatieteiden maisterin kuukausittaiset ansiot ovat suosituksen mukaan tradenomin palkkausta korkeammat, vaikuttavat palkan suuruuteen muun muassa työn vaatimusaste ja aiempi työkokemus alalta. Toki työkokemuksen karttuessa ja työn vaatimusten lisääntyessä myös työstä saatu palkka korottuu ja Suomen Ekonomien vuosittaisen palkkatasotutkimuksen mukaan ekonomijäsenten keskimmäisin palkka, mediaanipalkka, oli 5 000 euroa lokakuussa 2018 (https://www.ekonomit.fi/palkka).

 

Ekonomien korkeamman palkkauksen sekä runsaiden työllistymismahdollisuuksien vuoksi moni tradenomi päätyy harkitsemaan jatkokouluttautumista kauppatieteiden maisteriksi, mikä sekin on täysin mahdollista ja nykypäivänä jopa tavanomaista. Näin ollen valinnan yliopiston ja ammattikorkean välillä ei tarvitse olla lainkaan niin jyrkkä kuin yleisesti kuvitellaan, vaan yhä useammat täydentävät AMK-tutkintoaan vielä yliopiston puolella. Mikäli siis vielä puntaroit korkeakouluvalintojesi kanssa, muista, ettei valinnan tule välttämättä olla täysin lopullinen, vaan vaihtoehtoja tutkinnon suorittamiseen ja täydentämiseen löytyy.

 

Jaksamisia kevääseen ja yhteishakuun

Anni / Kauppatieteet

Yliopisto – pelkkää pänttäämistä(kö)?

– Kaikkea sitä kuulee, kun vanhaks elää vai miten se nyt menee..

Nykyään yliopistoon ja yliopistossa opiskeluun liitetään paljon erilaisia stereotypioita. Yksittäinen letkautus harvemmin kertoo koko totuutta, mutta myönnettäköön – kyllä nämä letkautukset aina hetkittäin osoittautuvat ihan paikkansa pitäviksikin. Kuitenkin se, että yliopistossa opiskeltaisiin päivästä toiseen nenä kiinni kirjassa, on mielestäni silkkaa humpuukia.

Opiskelen yliopistossa itse nyt toista vuotta ja koen sopeutuneeni yliopistoarkeen melko vaivatta. Niin kutsuttu akateeminen vapaus on tullut yliopistomaailmassa jo harvinaisen tutuksi, ja koen sen itselleni ennen kaikkea suurena etuutena. Akateeminen vapaus antaa tilaa itsenäiselle päätöksenteolle omien opintojen suhteen, mutta vastapainoisesti vapauden mukana tulee myös lisääntynyt vastuu. Toisin sanoen, kenenkään tekemisiin ei yliopistossa enää sen kummemmin puututa ja luennoilla saa istua juuri niin usein tai harvoin kuin vain itse haluaa. Opetukseen osallistuminen on toki edelleen täysin sallittua, jopa suotavaa (:D), mutta päätösvalta annetaan yliopistossa opiskelijalle itselleen.

Olen itse oppijana hyvin visuaalinen ja saavutan parhaat oppimistulokset itsenäisesti omia muistiinpanoja tehden. Luento-opiskelustakaan tuskin mitään haittaa oppimiselleni olisi, mutta viime aikoina oma luennoilla istumiseni on jäänyt valehtelematta naurettavan vähäiseksi. Vaikken vähäisellä luennoille osallistumisprosentilla millään tapaa halua ylpeillä taikka vastaavaan toimintaan kannustaa, voisin puolustuksen puheenvuorona todeta, ettei luentojen väliin jättäminen omissa opinnoissani ole juuri näkynyt. Onkin totta, että yliopistossa omien oppimistyylien tiedostamisen tärkeys korostuu entisestään, ja näin ollen itseni tuntien osaan erottaa, mikä on oman oppimiseni kannalta välttämätöntä ja mikä taas ennemminkin vain hyvää plussaa.

Koska opiskelen kauppatieteitä, pääaineenani laskentatoimi ja verotus, opiskelemamme aineet ovat hyvin laskennallisia ja kuten todettu laskemaan oppii vain laskemalla. Toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Näin ollen, vaikka olenkin oppijana hyvin itsenäinen, liputan kaikenlaisen ryhmätyöskentelyn ja läksypiirien puolesta – erilaisia harjoitusryhmiä ja demotehtäviä unohtamatta. Kun tehtäviä ratkotaan yhdessä, voi parhaassa tapauksessa olla itse avuksi muille ja vastavuoroisesti myös itse saada muiden apua ja näkökulmia tehtävien ratkaisuun. Ryhmässä työskentely tuo tarvittavaa vastapainoa itsenäiselle työlle ja miksipä siinä opiskelun lomassa ei ehtisi kahvikupin ääressä vaihtaa vielä kuulumisiakin.

Kiteytettynä voisinkin todeta, että yliopisto-opinnot ovat juuri niin haastavia ja aikaa vieviä kuin mitä niistä itse itselleen tekee. Pidemmän päälle opiskeltavat asiat alkavat toistaa melko samaa kaavaa ja ovat yksinkertaisia ja normaalilla järjellä ymmärrettäviä – toisinaan niistä vain keskustellaan jokseenkin haasteellisia termejä käyttäen. Siispä sinä, joka haaveilet yliopisto-opinnoista, mutta olet kenties jäänyt omien ennakkoluulojesi vangiksi – EI,  yliopisto ei ole pelkkää pänttäämistä ja KYLLÄ, juuri sinusta on siihen, mikäli olet itse valmis tekemään töitä unelmiesi eteen! Älä siis puntaroi enää, vaan lähde tavoittelemaan omaa unelma-alaasi – voin vannoa, että lopulta se on kaiken sen arvosta.

(Ja siinä paha missä mainitaan – nyt allekirjoittanut siirtyykin sitten omien opintojensa pariin ;D)

 

Tsemppiä opintoihin, ollaan yhdessä ahkeria

Anni / Kauppatieteet