All posts by A H

Hyvää kesää kaikille

Eilen oli psykologian valintakokeet ja tänään oikeustieteellisen. Sen huomasi – paitsi ympäriinsä levitellyistä ohjelapuista ja kokeilaita vastaanottavina tuutoreina – niin myös ilmapiiristä. Voi sanoa, että ihan pikkuisen oli jännitystä ilmassa.

 

Tältä kokelaat aika pitkälti vaikuttivat: sotaan valmistautuneilta.
Tältä kokelaat aika pitkälti vaikuttivat: sotaan valmistautuneilta.

Ja ymmärtäähän se. Sillä niin kuin eräs kokelas sanoiksi puki: “Seuraava mahdollisuus on kuitenkin vasta vuoden kuluttua.” Siinä tilanteessa voi tuntua, että kaikki on kiinni tästä yhdestä päivästä, näistä hikisistä (ja verisistä, jos sotamielikuvilla jatketaan) tunneista.

Stressi ja kasautuvat paineet eivät kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että tietynlainen rentous kannattaa säilyttää. Esimerkiksi hengittäminen on asia, jota ei parane unohtaa, edes kovin stressaantuneena.

 

Vaikka korostan pääsykokeissa rentoutta, ei sinne saliin sentään nukahtaa kannata. Suosittelen pitkiä ja rentouttavia unia ennen ja jälkeen pääsykokeen, en niiden aikana!
Vaikka korostan pääsykokeissa rentoutta, ei sinne saliin sentään nukahtaa kannata. Suosittelen pitkiä ja rentouttavia unia ennen ja jälkeen pääsykokeen, en niiden aikana!

 

Minullakin oli vähän ressinpoikasta tänään, sillä yritän saada kandin suoritetuksi ennen kesälomien virallista alkamista. No, kesälomathan käytännössä alkavat yliopistoilla ainakin opiskelijoilla usein pian vapun jälkeen, mutta kursseja on mahdollista suorittaa myös kesällä, erityisesti kesäkuussa.

Koska malli on suomalaisessa tutkinnossa usein kaksiportainen, maisteriksi valmistuakseen on ensin ponnistettava kandiksi. Kurssit on minullakin kasassa, enää puuttuu opinnäytetyön palauttaminen. Se liittyy muuten vähän Johannan postaukseen! Hänhän kertoi ryhtyneensä yrittäjäksi, ja myös minun työni käsittelee yrittäjyyttä.

 

Nyt vain pidetään peukkuja, että minä pääsen kandiksi ja mahdollisimman moni teistä selviää kunnialla (sotamielikuvat!) tämän kevään pääsykokeista.

 

Antakaa miulle ne kandin paperit. PLIIS.
Antakaa miulle ne kandin paperit. PLIIS.

 

Tätä myöten minäkin toivottelen omasta puolestani hyvää kesää ja jatkoa, vika postaus!

 

– Anleena, kauppatieteet

 

 

Hyvää kesää ihan kaikille!

Viimeistä viedään vol. 2

Sama otsikko mitä Sari kirjoitteli jokin aika takaperin, mutta Sari kirjoitteli omasta yliopistourastaan ja siitä, että hänellä on nyt viimeinen opiskeluvuosi. Minä en ole vielä ollenkaan niin pitkällä, minulla opiskeltavaa vielä riittää, mutta harjoitteluni alkaa olla ohitse. Siinäkin olisi kyllä ollut vielä vähän harjoiteltavaa…

En ehtinyt oppia esimerkiksi lentämään.
En ehtinyt oppia esimerkiksi lentämään.

 

Mutta kaikki loppuu aikanaan.

 

Harjoittelussa saa usein monipuolisen ja ennen kaikkea erilaisen (työ)ympäristön verrattuna perusyliopisto-opiskeluun: Jo kollegat ja kulttuuri ovat uudenlaisia. Toki opiskelu tukee työelämää, ei se ihan toisesta maailmasta todellakaan ole, mutta onhan se eri asia herätä joka aamu kahdeksaksi töihin sen sijaan, että valuu koomaamaan luentosaliin puolenpäivän jälkeen – jos valuu.

 

Työ on sujunut sen verran hyvin, että myös piskelu on onnistunut ohessa mainiosti. Kokonaan sähköisinä olen suorittanut muun muassa yrittäjyyteen liittyviä kursseja. Ne eivät ole olleet pelkkää esseiden kirjoittamista vaan myös ryhmätyöskentelyä ja haastattelujen tekemistä. Ainoastaan opinnäytetyön tekeminen on vähän jäänyt sivummalle, mutta siitä voin syyttää ainoastaan omaa henkistä rakennetta eli laiskuuttani. Ei sitä ehdi nyt pelkästään töitä tekemään ja opiskelemaan, kun on niin paljon uutta nähtävää ja koettavaa uudessa maassa!

 

Parasta onkin ollut se, että on saanut tutustua ja tavata huikeita tyyppejä. Eivätkä he kaikki ole suinkaan työympäristöstä tarttuneet matkaan – verkostoituahan voi aina ja kaikkialla!

 

Horisontti ja maailmankuva saattavat laajentua, kun lähtee ulkomaille tai harjoitteluun.
Horisontti ja maailmankuva saattavat laajentua, kun lähtee ulkomaille tai harjoitteluun.

 

Suosittelen siis paitsi yliopisto-opiskelua niin myös harjoittelujaksojen ottamista repertuaariinsa. Ja valitkaa ihmeessä kohteeksenne kiehtovaa paikka ulkomailta, mieluiten eteläisestä lämmöstä. Ainoa haittapuoli tällaisessa on se, että hirvittää aika tavalla palata takaisin koleaan Suomeen, jonne luvataan “arktisia ilmamassoja” toukokuun kunniaksi.

 

Tätä voi tulla ikävä. Mutta kyllä se kesä tulee Suomeenkin!
Tätä voi tulla ikävä. Mutta kyllä se kesä tulee Suomeenkin!

 

Kaikille tsemppiä tuleviin pääsykokeisiin!

Pääsykokeet – miten ja kuka niistä pääsee läpi?

Lupaavasta alusta ja otsikosta huolimatta en aio antaa teille pääsykokeisiin lukuvinkkejä. Tai mitään muitakaan vinkkejä. Sori. En ole koskaan itse tajunnut niitä, joten ajattelin kertoa jotain sellaista, jonka olen tajunnut:

pääsykokeet eivät ole älykkyystesti.

 

Pääsykokeet eivät ole älykkyystesti. Ihan niin kuin rillitkään eivät kerro älystä vaikka niin joskus kuvitellaan.
Pääsykokeet eivät ole älykkyystesti. Ihan niin kuin rillitkään eivät kerro älystä, vaikka niin joskus kuvitellaan.

 

Kuka tahansa ei pääse pääsykokeista läpi eli saa hyväksymiseen tarvittavia pistemääriä, sillä pääsykokeiden tarkoitus on karsia. Niiden avulla pyritään seulomaan sopivaa opiskelija-aineista, mitä sellainen aines ikinä onkin.

 

Seulominen ja sopivuus eivät tarkoita sitä, että opiskelijan kannattaisi varata Uuden Minuuden Retriittikurssi juuri ennen kokeita muuttuakseen sopivaksi vaan sitä, että kannattaa hakeutua sellaiselle alalle, joka kiinnostaa.

 

Pääsykokeet siis seulovat. Ne eivät kuitenkaan mittaa sitä, onko kokelas älykäs, kaunis, rakastava, inhimillinen, ihmisenä arvokas. Siispä tyhmä voi päästä pääsykokeista läpi. Inhottava ihminen voi päästä pääsykokeista läpi. Ruma voi päästä pääsykokeista läpi. Ja niin edelleen. Pääsykokeet kun mittaavat usein soveltuvien taitojen ja tietojen ohessa motivaatiota. Se on jujuna silloin, kun kysytään pienellä präntättyä yksityiskohtaa pääsykoekirjojen sivulta 8332995.

 

Suurin osa heistä, jotka hakevat esimerkiksi kauppatieteelliseen, ovat käyneet lukion tai muita vastaavia opintoja. Jos lukiossa ei oppinut anerobisia reaktiota eikä muistamaan Aleksanteri Suuren valloitusretkiä, niin on oppinut toivottavasti jotakin itsestään.

 

Nimittäin sen, että miten minä opin.

 

Oppiminen on aivotyötä. Aivot tarvitsevat energiaa. Pullassa on energiaa.
Oppiminen on aivotyötä. Aivot tarvitsevat energiaa. Pullassa on energiaa. Siispä kaavalla pulla = oppiminen.

 

Kun tietää, sopivatko itselle lyhyet tauot, sateenkaarivärein koristellut kirjat, juoksulenkit välissä vai kimpassa keskusteleminen, on jo pitkällä pääsykokeissakin.  Paljon pidemmällä kuin silloin, kun plärää hädissään vielä lukematta olevia pääsykoekirjoja ja laskeskelee, kuinka monta sivua on vielä lukematta ja miten monta asiaa oppimatta.

 

Stressaamisesta voi olla hyötyä. Turhaan stressaamisesta ei. Pääsykokeet eivät ole toivottavasti kenenkään elämän koho- tai taitekohta. Uusia mahdollisuuksia tulee aina.

 

Kesä tulee aina.

 

Ja oikeanlainen kesä näyttää tältä.
Ja oikeanlainen kesähän näyttää tältä.

 

Tsemppiä kaikille!

 

– Anleena, kauppatieteet

Varoitus! Teksti sisältää stereotypioita

Kauppatieteet – onko se 50 prosenttia kauppaa ja 50 prosenttia tiedettä?

Vai 100 prosenttia bisnestä?

 

Kauppatieteet - 100 prosenttisesti opiskelua työelämää varten.
Kauppatieteet – 100-prosenttisesti opiskelua työelämää varten, tietenkin!

 

Kauppatieteissä vaikuttaa paljon se, kuka opiskelee ja mitä opiskelee.

 

Jotkut tietävät jo ennen kuin astuvat yliopiston ovista sisään, että he haluavat tehdä bisnestä. Heillä on koko ajan vireillä erilaisia projekteja, jotka elävät yleensä kaksi kuukautta ja kummittelevat sen jälkeen yliopiston käytävillä vanhentuneina mainoksina ja yhteydenottopyyntöinä. He eivät lannistu pienistä vastoinkäymisistä, koska heille vastoinkäymisiä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. On vain haasteita. Esteitä ylitettäviksi. He voivat opiskella pääaineenaan melkein mitä tahansa, koska melkein kaikesta on tulevaisuudessa hyötyä.
On kyltereitä, yleensä klassisesti kauluspaitoihin ja helmikoruihin pukeutuvia henkilöitä, joilla hillitysti meikkiä ja hillitysti värjätyt, suoristetut hiukset ja joilla on Näkemystä. He Näkevät itsensä jo suuryrityksessä tekemässä Tärkeitä Töitä (tietenkin klassisesti kauluspaitoihin ja helmikoruihin pukeutuneina, hillitysti meikattuina ja hiukset hillitysti värjättyinä ja suoritettuina ja niin edelleen). He lukevat yritysoikeutta, koska se on Tärkeää, ja valitsevat kaikki sivuaineetkin sen mukaan, mikä tukee työllistymistä juuri tällaisiin tehtäviin. Laskentatoimi? Kyllä. Rahoitus? Kyllä. Verotus? Kyllä. Naistutkimus? No jaa…

 

On satunnaisia saaroja, jotka eivät osaa sanoa mistään mitään ensimmäiseen neljään vuoteen, mutta viimeisenä vuotena syttyvät.

 

On markkinoinnin nimeen vannovia vatkuleita, joiden mielestä vain ja ainoastaan markkinoinnilla on merkitystä, ja joiden mukaan kaikki on oikeastaan markkinointia. Sen vuoksi he eivät ymmärrä, mikseivät voi lukea ainoastaan markkinointia vaan joutuvat esimerkiksi myös rahoituksen kursseille, jotka uusivat 35066333 kertaa.

 

"Sano mitä sanot mutta tää kansis (kansantaloustiede) on mulle täyttä hep... kreikkaa."
“Sano mitä sanot mutta rahoitus ja kansis (kansantaloustiede) on mulle täyttä hep… kreikkaa.”

 

 

Kauppatieteet on vähän kuin buffetti. Kaikenlaista on tarjolla. Ja kaikkea pitää vähän maistaa. Paatuneinkaan yritysoikeudentajuinen kylteri ei voi täysin välttää markkinointia ja toisinpäin, ja hyvä niin!

 

Koska Itä-Suomen yliopisto on iso ja mukaan mahtuu monenlaista, oikeistolaisesta vaikuttajasta koodarinörttiin tai ituhippiin, joka halaa talvisin lumiukkoja ja kesäisin puita. Mukaan mahtuu ääripäitä ja kaikkea siltä väliltä.
Ja siinä vaiheessa kun juhlat alkavat, ei ole mitään väliä, mikä on kenenkin pääaine. Kaikilla on samanlaiset haalarit ja samanlainen ilme.

Ja samanlaiset kädet.
Ja samanlaiset kädet.

 

Huhtikuisin terveisin,

 

Anleena, kauppatieteet (saatte arvata ihan itse, mikä on mun pääaine!)

Tekemistä ja oppimista muttei silti ihan opiskelua

Viime kerralla kirjoitin yleisemmin harjoittelusta yliopistossa, ja nyt ajattelin kertoa tarkemmin omasta harjoittelustani. Jos inhottaa ajatusta minäminäminäsomemasturbaationarsismista, niin pahoittelen ja lupaan yrittää mahduttaa mukaan muutakin.

Olen harjoittelussa Suomen suurlähetystössä, ja harjoitteluni kestää muutaman kuukauden. Kolme kuukautta on usein harjoittelun minimi käytännön syistä. Jotkin harjoittelut kestävät kuusi kuukautta tai jopa kauemmin. Voi heitä onnekkaita, jotka saavat viipyä ja oppia niin pitkään!

Harjoittelu eroaa esimerkiksi vaihto-opiskelusta siinä, että kaikki käytännön järjestelyt täytyy hoitaa itse alkaen asunnosta ja loppuen juhlimiseen. Niin, ja tietenkin se tärkein – harjoittelussa ei niinkään opiskella vaan tehdään töitä, tattadadaa!

 

Ei hätää, myös suurlähetystöissä tiedetään juhlimisesta, että perjantaisin voi ottaa rennommin.
Ei hätää, myös suurlähetystöissä tiedetään juhlimisesta ja että perjantaisin voi ottaa rennommin. Casual Friday!

 

Ja tietenkin olen päässyt tekemään töitä! Työpäivät koostuvat usein tiedon etsimistä ynnä paljosta lukemista ja raporttien kirjoittamisesta.

Voi vitsit että alkaa kuulostaa opiskelulta nyt kun sen tässä kirjoitettuna näkee… Suuren osan aikaani haukkaa myös tapahtumien järjestäminen ja siihen liittyvä viestintä. Se tietää muun muassa budjetointipähkimistä ja koodinmurtamista, kun täytyy yrittää päätellä kohteliaista sanamuodoista, että mitä joku ajattelee tai ei ajattele, aikoo tehdä tai ei aio tehdä.

Tekemällä kuitenkin oppii. Olen oppinut esimerkiksi sen, että työpaikkalounaalla ei pidä tilata isoa lohisalaattia. Koska se on iso lohisalaatti. Sitä ei ehdi syödä, koska täytyy tehdä töitä samalla, eikä voi tehdä töitä ruoka suussa, kun työ on paljolti puhumista.

Ja hävettää jättää kolme kiloa salaattia lautaselle.

 

Tän kokoinen annos on ihan hyvä, jos joutuu tekemään muutakin kuin vain syömään.
Tän kokoinen annos on ihan hyvä, jos joutuu tekemään muutakin kuin vain syödä.

 

Olen myös oppinut, miten suurlähettilästä puhutellaan. Ei muuten teitittelyä niin kuin alussa yritin vaan aivan toinen kohtelias puhetapa. En aio kertoa sitä teille tässä, kokeilkaa itse harjoittelua suurlähetystössä – opitte paljon muutakin hauskaa ja hyödyllistä!

Tänään kaikista oppimistani asioista jäivät mieleen omat ennakkoluuloni. Tiesin, että Kreikassa on paljon kulkukoiria ja kulkukissoja. En ollut silti varautunut kulkukilpikonniin.

Hiitaastii etenpäin. Välillä taaksepäin. Sympatiseeraan.
Hiitaastii etenpäin. Välillä taaksepäin. Sympatiseeraan.

 

Mukavaa alkavaa kevättä!

 

Perusteluista

Milloin yliopisto todella punnitaan? Kassallako? Vai mistä ja milloin tietää, että yliopisto on hyvä paikka opiskella?

 

Vastauksia on varmasti monia ja ne ovat kaikki oikeita. Voi lähteä tutkimaan kansainvälisiä vertailuja opiskelijatyytyväisyydestä, kuunnella vanhoja tarinoita baareissa tai arvioida, kuinka komeissa pytingeissä saa kuunnella kuinka kuuluisia luennoitsijoita.

Itse kuitenkin olen viime aikoina päätynyt ajattelemaan, että yliopisto on monessa mielessä kuin mikä tahansa muukin inhimillinen (!) organisaatio. Sen osaaminen ja arvo punnitaan vaikeissa tilanteissa.

Joustavuudessa. Inhimillisyydessä. Siinä kuinka se ihan oikeasti toimii.

 

Joskus on  taivaalla tummia pilviä.
Joskus on taivaalla tummia pilviä.

 

Minä olen oppinut arvostamaan yliopiston tiettyjä toimintoja erityisen paljon viime aikoina. Olen saanut paljon apua ja tukea esimerkiksi joiltakuilta hallinnossa nyt, kun ihan kaikki ei ole mennyt putkeen harjoitteluvalmisteluissa. Missä muualla hälytetään paikalle opintovapaalla olevaa henkilökuntaa, jotta saadaan asioihin varmuus?

 

Okei. Ehkä yliopisto-opiskelijakin punnitaan tällaisissa tilanteissa, mutta ehkä siitä tuonnempana…

 

Olen siis työharjoittelussa suurlähetystössä. Yleensä niin sanottuihin ammattiin valmistaviin aloihin, kuten psykologiaan kuuluu pakollisia harjoittelujaksoja mutta niin sanottuihin generalistialoihin taas ei. Kauppatiede on generalistinen ala huolimatta siitä, että lopussa seisoo kiitos & ekonomin arvo.

 

Arvaa mikä maa? Sijaitsee Euroopassa ja sillä on ainakin vielä valuuttana euro.
Arvaa mikä maa? Sijaitsee Euroopassa ja sillä on ainakin vielä valuuttana euro.

 

Työharjoitteluja on silti melkein aina mahdollista upottaa opintoihin. Vaikka minulla ei ole pakollista harjoittelua, ajattelin työharjoittelun tuovan arvokasta kokemusta, ja hain yliopistolta ensin harjoittelutukea, joka on usein vaatimuksena jotta voi hakea harjoitteluun esimerkiksi suurlähetystöihin.

Tuen jälkeen haettiinkin harjoittelupaikkoja. Kannattaa tsekata paikkoja vaikka harjoittelu ei olisikaan vielä ajankohtainen. Ehkä syttyy kipinä.

 

Olen ollut vasta noin viisi päivää töissä, mutta tähänkin mennessä kokemusta on jo karttunut! Näin kylterin (yliopistolaista slangia, tarkoittaa kauppatieteiden opiskelijaa) näkökulmasta on tietenkin äärettömän mielenkiintoista päästä seuraamaan Kreikan tapahtumia ihan paikan päälle.

 

Työntäyteisin terveisin,

 

Anleena

Hyviä ja huonoja uutisia

Jenna kirjoitti viime kerralla Kelan tuista. Olisi ehkä minunkin kannattanut kyseinen postaus lukea niin ei olisi tarvinnut itkeskellä, kun postissa pamahti seuraava ilokirjelmä:

Miksi ihmeessä jotkut voivottelevat, että nykyisin ei saa enää kirjeitä? Mua ei haittaisi ollenkaan, jos tällaiset jäisivät tulematta.
Miksi ihmeessä jotkut voivottelevat, että nykyisin ei saa enää kirjeitä? Mua ei haittaisi ollenkaan, jos tällaiset jäisivät tulematta.

Ohops. Sinne menivät tuet.

Pointtinahan on se, että muutama vuosi takaperin opintukea uudistettiin muun muassa niin, että tuki on erikseen kandidaatin ja maisterin tutkintoon. Olisi ehkä kannattanut minunkin muistaa. Ei kai tässä auta kuin alkaa selvitellä (lue: selitellä).

Toivottakaa minulle onnea. Onnen sijasta minä annan teille, hyvät ja viisaat ystäväni, ilmaisen neuvon (maksoi tosin minulle nämä tuet): älkää tehkö maisterin ja kandin kursseja sekaisin.

Niin, ja lukekaa se Jennan postaus.

Onneksi on tullut hyviäkin uutisia. Olen aikaisemmin kirjoitellut vaihto-opiskelumahdollisuuksista, koska ne nyt vain ovat mahtavia, ja näyttääkin nyt siltä, että yksi mahdollisuus on avautunut minulle. Näillä näkymin olen suuntaamassa seuraavana lukuvuonna Kiinaan. Uu jee.

Kiinasta on luonnollisestikin hyvä aloittaa, sillä en ole koskaan käynyt Aasiassa päinkään (toisin kuin esimerkiksi kollegani Olli, jonka kuukauden kadehdittavasta reppureissusta voi lukea tästä blogista) eikä manga-albumien lukemista lasketa, koska ne ovat japanilaisia.

Ennen Kiinaa aion kuitenkin rymytä vielä vähän vanhaa mannerta eli Eurooppaan. Vaihto-opintojen ohella yliopisto tarjoaa näet muitakin kansainvälistysmivaihtoehtoja kuten kansainvälisyystuutorointia, kesäopintoja ja harjoitteluja. Olenkin suuntaamassa muutamaksi kuukaudeksi eteläiseen Eurooppaan Suomen suurlähetystöön harjoitteluun.  Olen varma, että se on hieno mahdollisuus, kunhan en vain ryssi.

Ulkomaille lähteminen on yleensä jännittävää. Minua ainakin jännittää, kun lähtöön on enää muutama päivä ja mielessä pyörivät kaikki maailman asiat, jotka voivat mennä pieleen. Sekavaa mieltä voi tasoitella muistuttamalla itselleen plussista ja miinuksista eli Mikä Sai Minut Lopulta Lähtemään.

+ Hyvää ulkomaille lähtemisessä on yleensä se, että oppiminen tapahtuu ikään kuin turbonopeudella, koska on ylivirittyneessä tilassa. Oppii samalla uudesta kulttuurista että itsestään. Näkee asioita joita ei muuten näkisi. Kokee asioita joita ei muuten kokisi.

– Huonoa on esimerkiksi kaikki byrokraattinen vaivaaminen ja aikatauluhelvetit.

Asia, jota ei heti tule Suomesta ikävä: harmaa kylmä ankea ikävä sää
Asia, jota ei heti tule Suomesta ikävä: harmaa kylmä ankea ikävä sää
Sen sijaan nameja tulee. Missään ei ole yhtä hyviä!
Sen sijaan nameja tulee kaipaamaan. Missään muualla ei ole yhtä hyviä!

Aion kirjoitella harjoittelustani enemmän, kunhan vain pääsen paikan päälle. Siis jos pääsen. Lennän näet 13. perjantaina Ukrainan kautta. Toivottakaa minulle onnea!

Loppukaneettina vielä muistutuksena kaikille, myös itselleni, kun alkaa irvistyttää lentolippubussimatkapassinuusimissupoapuasähellykset:

Älä jää kotiin jos tekee mieli mennä.
Älä jää, jos tekee mieli mennä.

 

Opiskelijan uusivuosi

Opiskelijan uusi vuosi tarkoittaa tietenkin ihan hillitöntä juhlintaa. Opiskelijoiden uudenvuodenjuhlat ovat suorastaan ilmiömäinen yhteisöllinen tapahtuma, joka yhdistää ihmiset eri puolilla maailmaa. Baila baila oikein urakalla ja sitten ollaan kuninkaallisessa kumarruksessa tienposkessa.

Kunhan ei ihan tänne asti mentäisi vaikka kovasti juhlittaisiinkin.
Kunhan ei ihan näin pitkälle vaikka kovasti juhlittaisiinkin.

Oikeasti tämä juhlintajuttu ei pidä paikkaansa. Ihan totta. Sillä todellisen opiskelijan uusivuosi näyttää seuraavalta:

  • Oman osaamisen tuotteistaminen, lopputehtävä, deadline 31.12.2014
  • Strategic Management, deadline, 31.12.2014
  • Markkinointi- ja yhteisöviestintä, deadline, 31.12.2014
  • Oman osaamisen tuotteistaminen, esseepalautus, deadline, 31.12.2014

Joku voisi tietenkin sanoa, että pakkoko niitä on viimeisenä iltana itku kurkussa vääntää, kun aikaahan on ollut. Tämä joku on tietenkin aivan oikeassa, mutta suurin osa kuolevaisista työskentelee tehokkaasti vasta loppukirin häämöttäessä.

Voin kertoa, että oli ihan pirunmoinen loppukiri tällä kertaa. Olin todellinen opiskelija. Olin niin tehokas, että olisin voinut pelastaa koko Suomen kansantalouden ja kuroa kiinni kestävyysvajeenkin, ellen olisi päättänyt kesken kaiken, että täytyy ehtiä myös juhlia. (Olenhan todellinen opiskelija…)

Ja ehdittiinhän sitä. Joensuussa käytiin katsomassa ainakin ilotulitus kaupungilla olkoonkin, että se oli kuulemma lapsille tarkoitettu. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa heti vuoden alusta toivoakseni tarkoittaa, että sama meno jatkuu koko vuoden 2015.

Uutenavuotena voi syödä vaikka hampparin. Mä suhtaudun kyllä edelleen epäileväisesti leipään, joka täytyy haarukoida.
Uutenavuotena voi syödä vaikka hampparin. Mä suhtaudun kyllä edelleen epäileväisesti leipään, joka täytyy haarukoida. Se ei vain ole oikein.

Monet tekevät uutenavuotena lupauksia. Minä en oikeastaan ole viime vuosina lupauksia harrastanut, mutta ehkä tällä kertaa voisin yrittää. Ensi vuonna… tai siis tänä vuonna voisin luvata jälleen kerran sen, etten jätä asioita viime tippaan!

En esimerkiksi enää jätä heräämistä puoleenpäivään.

Jahas. Vuosi 2015. Ihan sama. En tahdo nousta.
Jahas. Vai vuosi 2015. En huomaa eroa. En edelleenkään halua nousta aikaisin.

 

Oikein hyvää vuotta 2015 kaikille!

Opiskelijan elämän eväät

Opiskelija opiskelee elämää varten. Opiskelijan päivä koostuu runsaista täyttävistä, monen tunnin hengen ravinnon istunnoista. Jotkut tosin eivät suostu uskomaan virallisia suosituksia eivätkä näin ollen nauti näitä istuntoja tasaisin väliajoin vaan yrittävät tulla toimeen paukuttamalla päähänsä kaksi tuntia ennen tenttiä hädissään kaiken sen materiaalin, jota on ollut aikaa opiskella kuukausi.

Yliopisto-opiskelu on harvalle päämäärä sinänsä vaan tavoitteet ovat usein työelämässä, ja opiskelu koetaan välivaiheeksi, kenties jopa pakolliseksi pahaksi. Opiskelijan yliopistossa hankkimat taidot – kuten esimerkiksi vahvat perslihakset, kyky etsiä, löytää, soudattaa ja käyttää tietoa, kriittinen asenne – ovat tärkeitä kaikki tyynni, ja ne elämän eväiksi usein ajatellaan. Mutta tärkeintähän useimmille yliopisto-opiskelijoille on ruoka. Siis ihan ruokaruoka.

pupujussitlukemassa3
Useimmat meistä eivät tyydy pelkkään hengen ravintoon. Alkaa maistua näet paperilta.

Amica-ravintolan lounaslistat ovat varmasti luetumpia kuin yksikään kirjaston hyllyn kansantaloustieteen perusteiden oppikirja. Joensuun Carelia-rakennus pullistelee opiskelijoita puolenpäivän aikoihin, koska kaikki pakkautuvat syömään. Niin täyttä ei ole edes tenttisalissa, joka on muuten myös samaisessa rakennuksessa.

Opiskelijan eväisiin kuuluu stereotyyppisesti makaroni ja tonnikala (ja kalja). Nykyisin joka toisella on tietenkin oma ruokavalionsa, jota noudattaa enemmän tai vähemmän säntillisesti. Ensimmäinen ei syö mitään, mikä kasvaa merenpinnan yläpuolella, toinen saa näppylöitä juustosta jollei se ole kiharaista ja vaaleanpunaista. Kolmas haluaakin noudattaa itälänsibongolaista kuuria, jossa siivilöidään auringonvaloa ja imeskellään savimöykkyjä.

pupujussitlukemassa1
Okei. Sitten on vielä tämä dieetti. Huomaa pitsan ja kokiksen lisäksi tiikerikakku. Ja kaukana yksinäinen kurkku.

Makaronia syövät sitten loput.

Makaroni on halpaa. Sitä saa miljoona pussia eurolla. Se säilyy. Ensimmäisenä vuonna ostettuja makaronipusseja on jäljellä vielä valmistumisen jälkeenkin vaikka kuinka olisi hidasteleva eli nautiskeleva opiskelija. Makaronin säilyvyydessä on jotain todella maagista. Epäilen, että historian ja arkeologian opiskelijat kaivertavat niihin viestejä, koska tietävät niiden säilyvän jälkipolville vaikka kaikki muu katoaisi.

Tonnikalaa en sijaan suosittele kenellekään. En vain siksi, että sillä on epäeettinen maine (myös eettisesti kalastettua tonnikalaa on saatavilla) vaan siksi, että tonnikala on oikeasti todella kallista.

pupujussitlukemassa2
Jotkut addiktoituvat todella pahasti kahviin.

Muita-kuin-vältä-tonnikalaa-vinkkejä:

  • Ruokahävikki on rikos. Pidä huoli ettet heitä mitään pois
  • Rakasta pakastintasi. Ole sille hellä ja käsittele sitä hyvin
  • Itseleivottu leipä on hyvää ja halpaa. Sekaan kurpitsaa, pölyä, nokkosta, piparminttua, tenttikirjoja, siemeniä, sinappia, kaljaa ynnä muuta oman maun mukaan
  • Kun menet tapaamaan vanhempiasi, pidä huoli, että matkalaukut ovat tyhjät. Kun tulet tapaamasta vanhempiasi, pidä huoli, että matkalaukkusi (ja mahasi) ovat täynnä. Ruokaa
  • Asutko solussa? Auta kämppäkaveriasi löytämään sisäinen kokkinsa. Sinä voitat eikä kokkikaan häviä
  • Älä mene ruokalaan kello 12
  • Älä mene sitseille, joissa seuraavanlaista annosta kutsutaan kakuksi:
pupujussitlukemassa4
Tämä on kuulemma kakkupala. Tiukkaa teki mutta mahtuihan se mahaan lopulta.

Vaihda vapaalle – ala vaihto-oppilaaksi?

Viime viikolla oli tärkeä deadline. Ei, ei pitänyt palauttaan yliopiston kirjastoon kirjoja (tai olisi pitänyt, myönnetään) eikä soittaa isomummulle pitkästä aikaa.

Viime viikonloppuna oli ensimmäinen deadline UEF:n hakuun kahdenvälisiin vaihtokohteisiin.

Joo. Nyt vois kyll lähtee jonnekin lämpimään.
Joo. Nyt vois kyll lähtee jonnekin lämpimään.
Joku tällänen vois olla kiva. (Älkää hämääntykö. Kuva ei ole Jamaikalta vaan Irlannista.)
Joku tällänen vois olla kiva. (Älkää hämääntykö. Kuva ei ole Jamaikalta vaan Irlannista.)

Vaihto-oppilaaksi lähteminen on monen haave, ja jotkut ovat kokeilleet sitä jo lukiossa. Hyvin harva on katunut lähtöään mutta sitäkin useampi harmitellut, jos ei ole ollut lukiossa aikaa tai varaa lähteä. Tilanne on helppo korjata yliopistossa, sillä Itä-Suomen yliopisto kannustaa vaihto-oppilaaksi lähtemiseen monilla erilaisilla tavoilla.

Ensimmäinen on tietenkin…

… raha. Pääsääntöisesti vaihto-oppilaaksi lähteminen ei maksa lähtijälle mitään. Sen sijaan hän saa normaalisti Suomen valtion tukia ja lisäksi vielä Itä-Suomen avustusrahan, minkä ohella on mahdollista hakea erilaisia stipendejä. Yliopisto tarjoaa paljon muutakin kuin pelkästään rahallista apua, sillä…

… apua ja tukea saa esimerkiksi kansainvälisistä liikkuvuuspalveluista. Siellä osataan auttaa, neuvoa, opastaa ja tsempata aina tarpeen tullen. Kukaan ei jää varmasti yksin vaikka hakuprosessin pyörityksessä meinaisi joskus sormi suuhun mennä. Realiteetit ja puitteet ovat siis näiltä osin varsin hyvällä mallilla samoin kuin…

… vaihtokohteet. Niitä Itä-Suomen yliopistossa riittää jokaiselle mantereella ja metropoleista peräkyliin. Kiinnostaisiko Hong Kong? Vai kenties Namibian yliopisto? Sao Paolon yliopisto Brasiliassa tai Pietarin valtionyliopisto heti rajan takana? Jo pelkästään Erasmus-vaihtokohteita on huikea määrä, ja listaa selatessa saattaa mennä pää pyörälle. Se ei haittaa. Antaa mennä vaan. Kyllä ne sitten kansainvälisissä liikkuvuuspalveluissa auttavat.

Tšekin tasavalta eli Tšekki tai Tšekinmaa. Niitä harvoja kohteita, joissa sekä kieli (tšekki), kansallisuus (tšekki) että maa (Tšekki) voidaan kirjoittaa käytännössä copy-pastemalla. Ihan hyvä syy lähteä sinnekin.
Tšekin tasavalta eli Tšekki tai Tšekinmaa. Niitä harvoja kohteita, joissa sekä kieli (tšekki), kansallisuus (tšekki) että maa (Tšekki) voidaan kirjoittaa käytännössä copy-pastemalla. Ihan hyvä syy lähteä sinnekin.
Ruokakulttuuriin tutustuminen on monien mielestä tehokkainta kulttuuriin tutustumista. Keski-Euroopassa kannattaa aloittaa konditorioista!
Ruokakulttuuriin tutustuminen on monien mielestä tehokkainta kulttuuriin tutustumista. Keski-Euroopassa kannattaa aloittaa konditorioista!

Kannattaa tutustua vaihto-kohteisiin ennakkoluulottomasti ja selailla esimerkiksi vaihdossa olleiden blogeja ja muita kirjoituksia. Näin pääsee paremmin kiinni vaihto-opiskelijan arkeen. Niistä yleensä selviää, ettei vaihto-opiskelijaksi lähteminen tarkoita vapaalle vaihtamista, sillä let’s face it, arki on arkea vaikka soijassa tai punaviinissä paistaisi.

Jos ei ole juuri nyt saatavilla soijaa tai punaviiniä, kannattaa makustella näitä kokemuksia:

Tarinoita Yhdysvalloista

Tarinoita Marokosta

Tarinoita Australiasta