Ihanaa syksyä uusien UEF-lähettiläiden puolesta!
Syksy on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin, ja sehän tarkoittaa perinteisesti uuden lähettiläskauden alkamista! 12 uutta UEF-lähettilästä aloittivat syyskuussa työskentelyn, ja tänään esittelen meistä kolme: Jennin, Kreetan ja Reetan luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnasta.
Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan toiminta-ajatuksena on tieteellisesti korkeatasoinen, korkean yhteiskunnallisen vaikuttavuuden omaava luonnontieteellinen ja metsätieteellinen koulutus ja tutkimus. – uef.fi/uef/lumet
Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekuntaan kuuluvat fysiikan ja matematiikan laitos, kemian laitos, metsätieteiden osasto, sovalletun fysiikan laitos, tietojenkäsittelytieteen laitos, sekä ympäristö- ja biotieteiden laitos. Tiedekunta toimii molemmilla kampuksilla: Joensuussa ja Kuopiossa.
Jenni Kortelainen, tietojenkäsittelytiede
Olen 22-vuotias alun perin Ylä-Savosta, Vieremältä, kotoisin oleva tietojenkäsittelytieteen toisen vuoden opiskelija. Valmistuin vuonna 2016 Kuopion Lyseon lukiosta, jonka jälkeen kävin opiskelemassa vähän aikaa yliopistossa matematiikkaa vain todetakseni, ettei kyseessä ollutkaan ala, jonka parissa haluaisin työskennellä eläkeikään asti. Tämän jälkeen lähdin puoleksitoista vuodeksi työelämään. Keväällä 2018 aloin tutkia aloja, jotka kiinnostavat minua. Prioriteettina minulle oli, että pystyisin opiskelemaan Kuopiossa, ja että ylioppilastodistuksellani pääsisin tutkinto-opiskelijaksi. Onnekseni olin panostanut lukiossa opiskeluun ja todistuksellani olikin mahdollista päästä opiskelemaan muutamaa alaa Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampukselle.
Minulla ei edelleenkään ollut aavistustakaan siitä, mitä tulisin tietojenkäsittelystä pitämään, mutta intuitioni pohjalta sijoitin sen ensimmäiseksi hakukohteeksi hakemukseeni. Ja mikä onni se olikaan. Ilman minkäänlaista taustakokemusta löysin täysin vahingossa unelma-alani. Tulevaisuudessa haaveenani on päästä konkreettisesti vaikuttamaan ihmisten elämiin parhaalla mahdollisella tavalla. Sivuaineekseni olen valinnut sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon perusopinnot ja suunnittelen siihen rinnalle ensi vuonna ottavani informaatio- ja tietoteknologiaoikeuden perusopinnot. Kaikista suunnitelmistani, toiveistani ja haaveistani huolimatta etenen niin opintojen kuin elämänkin suhteen avoimin mielin. Olenhan jo kerran huomannut, että intuitio johdattaa pitkälle.
UEF on monella tapaa lähellä sydäntäni. Se on tarjonnut minulle mahdollisuuden opiskella juuri niitä asioita kuin haluan juuri niin kuin haluan. Minulle on tärkeää kehittää itseäni niin opiskelijana kuin ihmisenäkin ja koen, että hienojen ihmisten ympäröimänä ja uskomattomat puitteet käsilläni se ei ole ainoastaan mahdollista vaan väistämätöntä. Joustavuus molemmissa päissä helpottaa asioiden järjestelemistä sekä mahtava ilmapiiri, josta saa tukea ja apua aina sitä tarvitessaan antaa energiaa niillekin hetkille, kun sitä ei tunnu mistään muuten löytävän. Heikkoina hetkinä on helppo turvautua ainejärjestömme opiskelijoiden avoimeen syliin ja avata mieltä askarruttavista asioista myös laitoksemme henkilökunnalle.
Opiskelu on aina täynnä uutta opittavaa ja vaikeita asioita, mutta mikään ei anna samanlaista fiilistä kuin asian oivaltaminen ja sisäistäminen!
Kreeta Holopainen, ympäristö- ja biotieteet, aineenopettaja
Heippa,
Minä olen Kreeta ja opiskelen biologian, maantiedon ja terveystiedon aineenopettajaksi Joensuussa. Minulla on menossa viides ja näillä näkymin myös viimeinen opiskeluvuoteni. Olen todella innoissani valmistumisesta ja odotan innolla tulevaa, mutta usein mieleni valtaa myös haikeus siitä, että opiskeluvuodet ovat kohta takanapäin. Alun perin olen kotoisin Kirkkonummelta, mutta opinnot saivat minut suuntaamaan Pohjois-Karjalaan. En ollut koskaan käynyt Joensuussa ennen muuttamista, joten kyseessä oli todellinen hyppy tuntemattomaan.
Erilaiset eläimet ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Lapsena kulutin kesät jahtaillen erilaisia ötököitä ja pyydystellen kaloja haavilla. Asuimme meren vieressä ja haaveilin, että jonain päivänä valas uisi läheiselle rannalla ja pääsisin näkemään valaan luonnossa. Lukiossa biologia oli suosikkiaineeni, mutta vasta abivuonna havahduin siihen, että se oli ala, jota voisin hakea opiskelemaan. Pitkäaikainen haaveeni oli eläinlääkärin ammatti ja hainkin kaksi kertaa eläinlääketieteelliseen pääsemättä sisään. Kahden välivuoden jälkeen hain eläinlääketieteellisen ohella myös biologiaa opiskelemaan eri paikkakunnille, ja onneksi pääsin Joensuuhun sisään. Lähtö kauas kotoa pelotti, mutta se on osoittautunut elämäni parhaaksi valinnaksi, sillä näin viiden vuoden jälkeen olen juurtunut Joensuuhun siinä määrin, etten haluaisi muuttaa täältä pois lainkaan.
Ensimmäisenä opiskeluvuonna minulle selvisi, että on mahdollista hakeutua aineenopettajalinjalle. En ollut koskaan ajatellut, että minusta tulisi opettaja, mutta päätin kuitenkin hakea, sillä ajattelin sen parantavan työllistymismahdollisuuksiani. Pääsin sisään ja ensimmäisen lyhyen harjoittelun jälkeen oivalsin olevani aivan omalla alallani. Sekä biologian opinnot että pedagogiset opinnot ovat sekoitus teoriaa ja käytäntöä, mikä on sopinut minulle. Välillä tykkään syventyä lukemisen pariin, mutta myös käytännön tekeminen ja sen kautta oppiminen on hauskaa.
Opintojen ohella vapaa-aikani kuluu pitkälti kahden labradorinnoutajani kanssa. Koirienkin kannalta Joensuu on mahtava paikka asua. Luonnon ollessa lähellä keskustaa tulee metsään lähdettyä lähes päivittäin. Koulun ja koirien ohella osallistun ainejärjestömme Mikrovillus ry:n toimintaan ja olen ollut jo neljänä vuonna mukana järjestämässä Joensuun suurinta opiskelijatapahtumaa 8-approa. Lisäksi käyn Sykkeen järjestämissä jumpissa – minut voi usein bongata esimerkiksi zumbassa nauramassa itselleni ja hölmöille tanssiliikkeilleni. Tykkään myös matkustella enkä ole vielä aivan täysin luopunut lapsuuteni valashaaveista!
UEF-lähettiläänä haluan kannustaa ihmisiä poistumaan mukavuusalueeltaan ja tekemään asioita, vaikka ne jännittäisivätkin. Minulla olisi jäänyt monta mahtavaa hetkeä ja ihanaa ihmistä kohtaamatta, jos en olisi uskaltanut lähteä aikoinaan Joensuuhun. Joensuussa on ihmisen hyvä olla!
Reetta Kangaslampi, metsätiede
Moro!
Olen Reetta, 23-vuotias toisen vuoden opiskelija. Pääaineeni on metsätiede, ja sivuaineena opiskelen biokemiaa. Lisäksi minulla on pohjalla ammattikorkeakoulusta fysioterapeutin tutkinto, joten opiskeluaikaa on ehtinyt kertyä jo jonkin verran.
Lukiosta valmistuttuani en oikein tiennyt minne haluaisin suunnata. Ihmisten terveys ja luonto ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten hain ja pääsin opiskelemaan fysioterapiaa Tampereelle. Tykkäsin opinnoistani paljon, mutta valmistumiseni jälkeen koin haluavani tehdä jotain muutakin kuin poliklinikkatyötä, ainakin tässä vaiheessa elämääni. Vahvan luontoyhteyteni ja tieteellisen kiinnostukseni vuoksi päädyin hakemaan opiskelemaan metsätiedettä aivan toiselle puolelle Suomea, Joensuuhun, tuntematta kaupungista juuri ketään ennen muuttoani. Opiskelin pääsykokeisiin todella paljon, ja pääsinkin sisään ensimmäisellä yrittämällä.
Metsätieteissä minua kiehtovat erityisesti kestävä metsänkäyttö, monipuoliset ratkaisut ilmaston muuttuessa, metsäeläintiede ja metsien monikäyttö. Haaveenani olisi löytää tutkimuskohde tai työpaikka metsien käytön terveyshyötyjen parista ja uskon, että pystyn tulevaisuudessa yhdistämään molemmat tutkintoni työelämään, vaikka ne ovatkin varsin erilaisilta aloilta. Olen valinnut myös runsaasti kieliopintoja täydentämään tutkintoani ja varustamaan minua mahdollisesti kansainvälisiin tehtäviin tulevaisuudessa. Biokemian valitsin sivuaineeksi yhdistämään ihmisen terveyden näkökulmaani solutasolla muuhun luonnontieteeseen. Sivuaineeni on haastava, mutta uskon sen kannattavan tulevaisuutta ajatellen.
Vapaa-aikani kuluu pitkältä agilityurheilun parissa valmentaen ja kilpaillen. Metsään on päästävä päivittäin, sillä liikunta ja ulkoilu ovat minulle parhaita tapoja ladata akkujani. Odotan innolla lähettiläsvuotta, erityisesti kaikkien oman alansa etsijöiden tapaamista!
Reetta // metsätiede