Tutkinnosta työelämään

Jokaisella yliopistoon hakevalla löytyy oma syy lähteä opiskelemaan. Monilla syy on sama, esimerkiksi kiinnostus tiettyä koulutusohjelmaa kohtaan tai halu työllistyä tietylle alalle. Useat hakijat pohtivatkin, mitä koulutuksella sitten tulee tekemään valmistumisen jälkeen ja onko alalla töitä tarjolla. Itse pohdin näitä kysymyksiä vielä parhaillaankin näin viidentenä opintovuonna.

Aito kiinnostus tiettyä alaa kohtaan on erinomainen syy hakea opiskelemaan. Se johtaa hyviin oppimistuloksiin, koska opiskeltavat asiat käsittelevät juuri sitä, mikä on itselle kiinnostavaa ja mielekästä. Luonnollisesti moni miettii myös sitä, mikä olisi myös kiinnostava ja mielekäs työ, jota jaksaisi sitten tehdä pidemmän aikaa. Ainakin omaa alanvalintaprosessiani ohjasi kysymys ”mikä kiinnostaa niin paljon, että haluan tehdä kyseisellä alalla töitä eläkeikään asti ilman, että se alkaa maistua sahajauholta?”. Tietenkin on mahdollista vaihtaa alaa, jatko-opiskella ja kouluttautua uudelleen. Nuoruudessa tehdyt suunnitelmat voivat muuttua ja todennäköisesti muuttuvatkin ainakin joissain määrin, eikä kaikilla edes ole selkeää suunnitelmaa omalle tulevaisuudelle. Jotkut tietävät jo lapsena varmuudella, että haluavat vaikkapa lääkäriksi tai opettajaksi, kun taas toiset pohtivat ja pyörittelevät vaihtoehtoja pidempään. Kummassakaan ei ole mitään vikaa.

Yliopistossa alat voidaan jakaa professio- ja generalistialoihin. Professioala tarkoittaa, että koulutuksella valmistutaan tiettyyn ammattiin, esimerkiksi lääkäriopiskelijasta tulee lääkäri. Generalistiala puolestaan tarkoittaa, että opiskelija valmistuu alansa asiantuntijaksi, eikä saa suoraan tiettyä ammattinimikettä. Tällöin työllistymismahdollisuudet ovat erityisen laajat. Esimerkiksi kieliaineet kuuluvat generalistialoihin, eli itse englannin kielen ja kääntämisen opiskelijana voin hakea periaatteessa mihin tahansa työhön, jossa tarvitaan kieli- ja viestintätaitoa.

Sekä professio- että generalistialoissa on omat etunsa. Toisaalta voi olla huojentavaa tietää, mitä tulee tekemään työkseen ja millä ammattinimikkeellä, mutta toisaalta joillekin ihmisille sopii paremmin rajattomat vaihtoehdot. Itse olen ollut koko opintoajan enemmän tai vähemmän huolissani tulevaisuudestani, koska en tiedä tarkalleen mitä tulen tekemään työkseni ja missä, mutta on kuitenkin helpottavaa tietää, että viestinnän ja vieraiden kielten asiantuntijoita tarvitaan. Työllistyä voi täällä koto-Suomessa, mutta monet saattavat myös harkita ulkomaille lähtemistä töiden perässä. Vaihtoehtoja on runsaasti. Omaan työllistymiseen on mahdollista vaikuttaa pääainevalinnan lisäksi sivuaineilla, eli niillä opinnoilla, joilla täydennetään omaa tutkintoa ja räätälöidään se itselle sopivaksi. On siis mahdollista tulla asiantuntijaksi useammassa aineessa yliopisto-opintojen myötä oman kiinnostuksen mukaan.

Työelämään siirtymistä opintojen jälkeen voi alkaa suunnitella jo opintojen aikana, ja sitä käsitellään toki kursseillakin. Esimerkiksi itse olen monilla kursseilla harjoitellut yhteydenottamista potentiaalisiin asiakkaisiin ja ollut kuuntelemassa vierailijaluennoitsijoita, jotka ovat käyneet kampuksella kertomassa omasta urastaan ja kuinka ovat päätyneet työhönsä. Lisäksi osalla aloista työharjoittelu on pakollinen osa opintoja, ja toisilla se on valinnainen. Siihen on myös mahdollista saada tukea yliopistolta.

Monet myös hakevat kesä- tai osa-aikatöitä alalta, jolle haluaisivat työllistyä. On kuitenkin sanottava, että maailma ei kaadu siihenkään, jos ei suorita (valinnaista) työharjoittelua tai saa omalta alalta töitä opintojen aikana. Jälleen esimerkki omasta elämästäni: en ole suorittanut työharjoittelua, ja kesätöitä olen tehnyt siivoojana ja marjanmyyjänä. Eli oman alan työelämästä ei ole vielä autenttista kokemusta, mikä myös tuo jännitystä elämään, kun en ole päässyt vielä omakohtaisesti kokemaan oman alan todellisesta työelämää luokkahuoneen ulkopuolella. On kuitenkin pidettävä mielessä vanha sanonta ”kukaan ei ole seppä syntyessään” eli kaikki muutkin ovat uransa alussa olleet kokemattomia uusissa työtehtävissä.

TL;DR: Yliopistokoulutuksella työllistyy. Pelko pois!

P.S. Mikäli et vielä tiedä mitä alaa hakisit opiskelemaan, tee leikkimielinen uravalintatesti ja ota selvää 😉

Lisätietoa työharjoittelusta löytyy täältä, ja yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden verkoston Aarresaaren sivuille pääset kätevästi tästä linkistä.

Tsemppiä hakemiseen, opintoihin ja työnhakuun toivotellen

Kaisa // englannin kieli ja kääntäminen

Lepo – opiskelijan paras kaveri

Hei ja upeaa alkanutta vuotta 2019 kaikille!

 

Joululoma alkaa pikkuhiljaa olemaan takana päin. Toisilla on koulu jo alkanut, mutta jotkut onnekkaat saavat nauttia lomailusta vielä tämän viikon. Minulla alkavat luennot vasta 7.1., mutta tällä viikolla täytyy jo hieman alkaa orientoitumaan tulevaan työ- ja opiskelukevääseen. Mitä sitten kuului joululomaani? Tärkeimmäksi asiaksi nostaisin levon ja kiireettömän olemisen. Sen lisäksi vietin aikaa perheeni kanssa, näin monta rakasta ystävää, ja tietenkin tuli myös syötyä hyvin.

Tässä blogitekstissä haluan keskittyä tarkemmin lepoon ja sen merkitykseen opiskelijan arjessa.  Olen itse ihmisenä kovin tekevä ja menevä. Tykkään puuhastella asioiden parissa ja koen, että en väsy tai stressaannu kovinkaan helposti. Mennyt syksy oli kohdallani todella kiireinen. Opiskelut kulkivat omaa rataansa eteenpäin, aloitin lukkopainin uutena harrastuksena, ja tietenkin myös UEF-lähettilään työt verottivat oman osuutensa vapaa-ajasta. Tämän kaiken lisäksi aikaa täytyi löytyä myös ystäville sekä parisuhteelle. Näin jälkikäteen totean vain, että olipa melkoinen syksy! Jopa minulle joka rakastan arkea jossa riittää tekemistä, syksy oli melko kuormittava ja stressaava. Päivät olivat täytetty ohjelmalla, eikä aikaa palautumiselle ja levolle jäänyt. Huomasin hetkittäin tuntevani stressin jopa fyysisesti, kuin jokin jylläisi ja kiertäisi sisälläni.

 

Viimeinen syksyn kurssini yliopistolla oli neurologian kurssi. Yhdellä kurssin luennoitsijoista oli usein tapana sanoa meille, että ”älkää stressatko, koska aivonne eivät pidä siitä”. Kurssin myötä selvisi, että pitkäaikainen stressi ja sen seurauksena vapautuvat glukokortikoidi-hormonit oikeasti tuhoavat aivosolujamme! Lisäksi pitkittynyt stressi aiheuttaa mm. unihäiriöitä, masennusta ja päänsärkyä. Aika huimat seuraukset siis. Olo oli kyllä välillä kovin ristiriitainen tämän luennoitsijan kehoituksen kanssa: ole siinä nyt stressaamatta jos uutta asiaa, joka vielä pitäisi muistaakin, syötetään meille tätä tahtia!

 

Yksi tärkeä havainto mikä tein syksyn aikana oli, että vaikka lähes kaikki tekeminen mitä minulla oli, oli mukavaa tai mielenkiintoista, niin liika on silti liikaa. Huomasin odottavani lomaa enemmän kuin pitkään aikaan ja ajattelevani, että kun nyt hetken vielä jaksan niin sitten lomalla saan levätä. Vihdoin loma tuli ja sain kaipaamani levon ja rentoutumisen. Se oli ihanaa! Tajusin kuitenkin, että ei ole oikea tapa ajatella että arkena juostaan paikasta toiseen 24/7, ja sitten odotellaan lomaa taas aivan nääntyneenä.

 

En usein tee uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna tein yhden sopimuksen itseni kanssa: haluan antaa itselleni levon ja rentoutumisen hetkiä myös arjen keskellä. Tiedän ettei siitä kiinni pitäminen tule olemaan aina kovin helppoa, koska olen hyvä täyttämään kalenterini pienimmätkin raot ohjelmalla, mutta haluan ainakin yrittää. Tiedostan, että jos olen levännyt, niin pystyn oppimaan paremmin, ajattelen selkeämmin, keskityn, nukun ja siedän painetta paremmin, sekä palaudun rasituksesta nopeammin. Tätä listaa voisin jatkaa vielä pitkästi, mutta tuossa muutama hyvä esimerkki. Levätessäsi et siis tuhlaa aikaa, vaan todellisuudessa varmistat, että voit olla jatkossa entistä tehokkaampi!

 

Lepo ei välttämättä tarkoita nukkumista tai sohvalla lojumista. Lepoa voi olla myös esimerkiksi liikkuminen luonnossa, musiikin kuuntelu tai soittaminen tai hyvän kirjan lukeminen. Yksinkertaistettuna kaikki juuri sinulle mieluinen tekeminen, minkä avulla voit heittää aivot narikkaan ja päästä hetkeksi irtautumaan arjen kiireestä.

Opiskelu niin yliopistossa kuin lukiossakin on joskus stressaavaa. Paineita voi luoda tiukka opiskelutahti, suoriutumispaineet tenteistä, tai esimerkiksi paljon aikaa vievät harrastukset. Voi olla, että odotat jo etukäteen kauhulla tulevaa kevättä ja sen kiireitä. Haluankin haastaa sinua miettimään, kuka tai mikä luo stressin joka kulkee mukanasi arjessa? Onko se ne asiat jotka sinun on hoidettava, vai olisitko se sittenkin sinä itse joka vaadit itseäsi suorittamaan liikaa? Ole kiltti ja keskustele hetki itsesi kanssa. Olisiko jotain mitä voisit karsia? Voisiko jonkun asian jättääkin tekemättä täydellisesti? Jos vastaus on kyllä, niin kokeile! Väitän, että itsensä kuunteleminen ja levon salliminen itselleen on avain stressittömämpään elämään.

 

Toivon että lomasi oli mukava ja rentouttava. Toivottavasti sait nauttia rakkaista ihmisistä, lämpimästä joulun tunnelmasta ja hauskasta uudesta vuodesta. Tsemppiä kevääseen ja kaikkiin sen tuomiin haasteisiin. Ja vielä lopuksi, toivon sinulle ennen kaikkea ihanaa ja levollista arkea!

 

Sanni // lääketiede