”Hulluko sä oot?!” ”No onko hei tos nyt mitää järkee?” ”No et sitte kauemmas päässy?!”
Pian tulee kaks
i vuotta siitä, kun sain tiedon, että kotipaikkakuntani Jalasjärvestä (Etelä-Pohjanmaalla) muuttuisi Savonlinnaan. Muutettava matka oli tarkalleen 403 km. Olen käynyt esittelemässä meidän UEFin tarjontaa useammassa koulussa Länsi-Suomen alueella, ja hyvin yleinen harmin aihe on ollut pitkä välimatka. Tässä hieman blogikirjoitusta siitä, miten minä välimatkan koen.
Minulla oli reilu kaksi vuotta sitten selkeä unelma: haluan päästä kouluun sisään ja valmistua sieltä kotitalousopettajaksi. Oma unelmani oli sinänsä hieman erilainen verraten esimerkiksi luokanopettajaan tai kauppatieteisiin, sillä omaa unelma-alaani ei ole tarjolla kuin Helsingissä ja Savonlinnassa (eli tällä hetkellä olevassa haussa Joensuussa). Unelma mielessä hain kouluun hieman epäröiden, tulisinko tosiaan muuttamaan yli 400 km päähän kotipaikkakunnastani, perheestäni, silloisesta poikaystävästäni ja koirastamme? Kun tieto koulupaikasta tuli, en epäröinyt enää hetkeäkään – Tottakai!
Alku oli ehdottomasti vaikea. Olin koko siihen mennessä kertyneen 23-vuoden ikäni ajan asunut pienellä paikkakunnalla, lähipiirin ympäröimänä. Muutto täysin toiselle puolelle Suomea paikkakunnalle, jossa en ollut edes ikinä pääsykokeita lukuun ottamatta käynyt, kuulosti kieltämättä hurjalta. Onnekseni sain asunnon jossa suurin osa kalusteista oli jo valmiina, mutta esimerkiksi uuden sänkyni kanto kolmanteen kerrokseen, television asentaminen ja kattolampun kytkeminen aiheuttivat kieltämättä kovaa koti-ikävää. Tiesin koko kaupungin ihmisistä aikaisemmin kaksi. Koin olevani yksin. Koulu alkoi, ja kas kummaa, kavereita oli yhtäkkiä koko luokallinen lisää! Huomasin, että hei, en todellakaan ollut ainut joka olisi vastaavanlaisessa tilanteessa.
Miten kulkeminen sitten sujuu? Kieltämättä myönnän, että poikkisuomen kulkeminen ei todellakaan ole helpoin vaihtoehto. Esimerkiksi Savonlinna-Seinäjoki välinen juna vaatii vähintään kaksi vaihtoa, ja Tikkurilassa pyörähtämisen. Jatkossa tulen pääsemään Joensuusta yhdellä Tikkurilan vaihdolla. Mutta totean, että junia menee kuitenkin mukavan usein, ja onpahan ainakin aikaa tehdä matkalla koulutehtäviä! 🙂 Oman auton käyttö ehdottomasti helpottaa matkan kulkemista, ja erityisen suuri kiitos itseltäni lähtee erittäin aktiivisille Facebookin kimppakyytiryhmille. Jos ei koko matkaa kimppakyydillä pääse, niin ainakin osan matkasta varmasti! Esimerkiksi Jyväskylän suuntaan kulkee todella monia kimppakyytiryhmäläisiä, joten ainakin sinne pääsee helposti jonkun kyydissä. Kimppakyydit tulevat myös huomattavasti paljon halvemmiksi kuin juna, sillä esimerkiksi omaan matkaan kykenen ottamaan 4 kyytiläistä, ja jakamaan noin 40 euron kulut kyytiläisieni kanssa.
Itselläni on myös aina ollut ajatus, että vaihtoon en halua lähteä. Tämä toisella puolella suomea asuminen kuitenkin on ehdottomasti avannut silmiäni myös ”toisenlaiseen suomeen”. Voin kertoa, että Etelä-Pohjanmaan ”aakeetlaakeet” on ihan jotain muuta, kuin mitä Savonlinna on minulle vesineen ja mäkineen tarjonnut!
En voi liikaa myöskään painottaa, että opinnot ovat kuitenkin hyvin lyhyt aika elämässä. Kukaan ei pakota jäämään esimerkiksi Joensuuhun tai Kuopioon opintojen päätyttyä. Useimmissa opinnoissa myös opintoihin kuuluvia harjoitteluja voi halutessaan tehdä omalla kotipaikkakunnalla, loma-aikojen ollessa myös hyvin pitkiä. Mikäli niin haluaa, opiskelupaikkakunnalla olo jää itse asiassa yllättävän vähäiseksi.
”No onko tuos ny hei mitää järkee?” On! Päivääkään en ole kouluun lähtöäni katunut, sillä tiedän, että tämän koulun käytyäni saan ammatin josta olen haaveillut. Olen saanut paljon kavereita ja tuntuu, että matka kotipaikkakunnalleni lyhenee kerta toisensa jälkeen. Älkää siis ehdottomasti jättäkö hakematta, mikäli matka kotipaikkakunnalta opiskelupaikkakunnalle olisi pitkä. Aluksi se varmasti harmittaa ja matka tuntuu pitkältä, mutta se tunne ei kestä kauaa!
-Tiia, Savolaistunut pohjalainen jonka kotimatka on nyt 400 km, piakkoin Joensuuhun muuttamisen myötä 440 km.
Yliopistossa on monta sellaistakin pääainetta, josta ei ainakaan ihan nimen perusteella osaa heti sanoa, minkälaiseen ammattiin siitä voisi työllistyä. Ei hätää! Joku vielä meitäkin viisaampi ihminen on kehittänyt tämän Töissä.fi-sivuston, jonka ideana on kertoa, mihin korkeakoulusta valmistuneet ovat työllistyneet. Sivuston hakuun voit kirjoittaa sinua kiinnostavan alan (esimerkkinä vaikka tietojenkäsittelytiede) ja sivusto antaa sinulle kattavan kuvion siitä, mihin jo valmistuneet ovat työllistyneet. Omasta mielestäni tämän sivuston parhaita puolia on se, että nämä työllistymistarinat ovat oikeiden ihmisten kirjoittamia, eikä pelkästään tilastojen valossa saatua tietoa. Tämän lisäksi voit lukea sinua kiinnostavasta aiheesta nippelitietoa, kuten palkkauksesta tai työllistymisprosenteista. Selaimiston kautta voit selailla kaikkia korkeakoulututkintoja ja tutustua sinua kiinnostaviin!
