Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät!

Väsymätön seikkailija Veera

Morjesta! Minun nimi on Veera ja olen toisen vuoden sosiaalityön opiskelija Kuopion kampukselta. Ikää on kirjoitushetkellä kertynyt mittariin 21-vuotta ja olen muuttanut Kuopioon syksyllä 2016, mistäpä muualtakaan kuin Suomen Chicagosta eli Lahest. Tämä katujen gangsteri kohtasi vertaisensa: luentosalin penkin, mutta päivääkään en ole lähtöä katunut!  

Tämä tyttö käy täydellä teholla yötä päivää ja polttoaineista parhain on ehdottomasti yliopiston opiskelijaruoka (rapeat kalapalat). En tiedä kertooko se minusta tyyppinä jotain, kun en osaa vastata kysymykseen ”mitä teet vapaa-ajallasi?”. No, jossainhan minä olen ja kyllä minä jotakin kai teenkin… Yleensä minut tapaa vilkuttelevan bussin ikkunasta lähtöä tehdessäni tai sitten kalenterin ääreltä uutta reissua suunnitellessani. Elämä muuttuu kovin paljon jännittävämmäksi, kun McDonald’sin autokaistankin voi nähdä seikkailuna. Kotini on siellä, minne tie minut vuorollaan kuljettaakin ja Kuopiosta tykkään erityisesti siksi, että sieltä on helppo lähteä joka suuntaan!

Sosiaalityö ei ole kaikista mediaseksikkäin ala, varsinkin jos miettii juuri ylioppilastutkinnon/ammattitutkinnon suorittaneita nuoria ihmisiä. Moni ei varmasti edes tiedä, kuka sosiaalityöntekijä on tai missä hän työskentelee. Monelle taas sossuntäti on turhankin tuttu kontakti. Sosiaalityö on kuitenkin jotakin aivan muuta: erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä kaikissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa. Olen pienestä pitäen sanonut, että tulevaisuudessa työskentelen ammatissa, jossa mikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Sosiaalityöntekijöiden työllistyminen on tällä hetkellä erinomaista ja työllistymismahdollisuuksia on lukuisia. Valmistuttuani olen siis siinä onnekkaassa asemassa, että pystyn oman mielenkiintoni mukaan suuntautua minua kiinnostaviin työtehtäviin. Lopullisesti sosiaalityön opintoihin minut innoitti samaa alaa opiskeleva isosiskoni. Yksi Itä-Suomen yliopiston parhaita puolia on ehdottomasti vapaa sivuaineoikeus, joka mahdollistaa sen, että pystyn suuntaamaan opintojani juuri siihen suuntaan mihin mielenkiintoni kohdistuu. Itse olen valinnut sivuaineeksi oikeustieteiden puolelta sosiaalioikeuden opintoja vahvistaakseni vielä juridista osaamistani.

Kuopio (ainakin Lahteen verrattuna) on mielestäni ihana paikka, joka on täynnä aitoja iloisia ihmisiä. Kompaktin kokoinen ja erityisen elävä kaupunki, jonka maisemat ovat henkeäsalpaavia. Kampuksemme sijaitsee kivenheiton päässä keskustasta, kauniilla paikalla Savilahden rannalla. Kaikki kampusrakennukset, ravintolat ja iso osa liikuntamahdollisuuksista sijaitsevat kaikki tässä yhdessä paikassa, joten siirtyminen paikasta toiseen on helppoa ja nopeaa. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on helposti lähestyttävä ja rento yliopisto, jossa me opiskelijat yhdessä henkilökunnan kanssa ollaan yhtä isoa perhettä.

(Ei vehkeellä niin väliä, kunhan sillä pääsee eteenpäin ja mieluiten vielä mahdollisimman kovaa)

Tulevaisuudesta osaan sanoa sen verran, että opiskeluvuodet tulevat olemaan ne parhaimmat vuodet elämästäni. Eikä tätä fiilistä oikeasti pysty mitenkään kirjallisesti välittämään: siksi UEF-lähettiläänä toivonkin, että markkinoin yliopistomme sen verran hyvin, että säkin päätät hakea ja kokea tän ihmiselämän parhaimman ajanjakson!

Pelkkää lovee, terkuin pikkuveppu

Maailmaa rakastava Ella

Olen Ella, 24-vuotias toisen vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelija. Olen kotoisin Lapinlahdelta, Pohjois-Savosta. Ennen Joensuuhun muuttoa olen kerennyt seikkailla maailmalla. Olin muun muassa aupairina Ranskassa sekä matkaoppaana Turkissa ja Meksikossa.  Maailmalla olo avasi silmäni sille, miten etuoikeutettu olen. Minua alkoi kiinnostaa valtavasti, miksi yhteiskuntamme ja maailma ovat tällaisia kuin ne nyt ovat. Tuli valtava tarve vaikuttaa yhteiskunnan ja maailman asioihin, ja siksi hain opiskelemaan yhteiskuntatieteitä.

(Joensuun alueella on paljon kauniitta luontopaikkoja, ehdoton suosikkini on näkymät Ukko-Kolin huipulta)
 
Minua kiinnostaa muun muassa eriarvoisuus Suomen hyvinvointivaltiossa, miksi sukupuolilla on erilaiset roolit ja paikat yhteiskunnassa, miksi ulkomaalaisia henkilöitä kohtaan tunnetaan pelkoa ja mistä kumpuaa nationalismi. Näitä asioita ollaan myös käsitelty kursseilla. Haluan tehdä maailmasta ja yhteiskunnastamme paremman paikan kaikille, ja uskon tämä alan olevan hyvä keino päästä vaikuttamaan. 
 
Yhteiskuntatieteiden opiskelu on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Opinnot ovat saaneet kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita, päättäjien puhetapoja sekä politiikan tekemistä. On mielenkiintoista keskustella opiskelutovereiden kanssa yhteiskunnallisista aiheista.
 
Olen opiskellut pitkänä sivuaineena kulttuuriantropologiaa eli kulttuurien välistä tutkimusta, mikä on ollut todella mielenkiintoista. Olen oppinut katsomaan maailmaa niin, että (lähes) kaikki johtuu kulttuurista. Kulttuuriantropologia yhteiskuntatieteilijälle on hyvä lisä, sillä ymmärrän kulttuurin ja yhteiskunnan merkityksen ihmiseen. Opiskelen tällä hetkellä lisäksi espanjaa, ja aikomus onkin päätyä työskentelemään kansainväliselle kentälle.
 
Opintojen kautta olen saanut hyviä ystäviä, uutta tietoa yhteiskunnasta, maailmasta sekä itsestä. Olen ainejärjestömme tapahtumavastaavana, joten opiskelujen ohella suunnittelen ja järjestän tapahtumia oman alan opiskelijoille. Vapaa-ajalla harrastan monipuolisesti urheilua, samoilen luonnossa sekä vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. 
 
Yhteiskuntatieteitä suosittelen kaikille, ketä kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat, ja niille, joilla on halu muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa parempaan suuntaan!
 (matkaoppaana Chichen Itzassa, Meksikossa)
Jos tulee mitään kysyttävää mieleen yhteiskuntatieteistä, yliopisto-opinnoista tai Joensuusta kaupunkina laittakaa rohkeasti viestiä, vastaan mielelläni 🙂
 
Terkuin, Ella
Päämäärätietoinen Jussi

Morjesta pöytään!

Mä oon Jussi, toisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Ikää on ehtinyt kertyä vasta 21 vuotta, vaikkakin määrätietoisen parrankasvatusharrastukseni vuoksi minut sekoitetaan Eläkeläisiin – siis sekä ikäloppuun että siihen humppabändiin! Olen alun perin kotoisin mustanmakkaran ja Suomen kauneimman murteen luvatusta maasta, Tampereelta. Mutta miten mä sit oon Joensuuhun tullut ja mitä oon tykännyt uudesta kotipaikastani?

Valmistuin lukiosta keväällä 2015. En tykkää yleensä kehuskella, mutta yo-kirjoitukset menivät kyllä todella hyvin ja oikeastaan lukion helppouden takia sitten keksinkin, että voisin kokeilla hakea oikikseen – sinne kun on kuulemma suht vaikea päästäkin! Arvoin pitkään oikiksen ja kauppiksen välillä, mutta tietty mystisyys oikeustieteen ympärillä sekä alan haastavuus tekivät siitä sen oikean valinnan minulle!

Ensimmäisellä hakukerralla en kuitenkaan oikikseen päässyt. Osaltaan se johtui siitä, etten osannut opiskella kunnolla. Lukiossa pärjäsin pitkälle tuntiaktiivisuudella ja ehkä vähän liirumlaarumeita kirjoittelemalla. Toisaalta tein senkin virheen, että luin kuin hullu orava ensimmäisen kuukauden, mutta sitten voimat loppuivatkin vähän kesken! Ei pidä rasittaa itseään liikaa: sama pätee kyllä tänne yliopisto-opiskeluihinkin!

Välivuoden olivatkin jo korkeammat tahot suunnitelleet mun puolestani valmiiksi, ja kävinkin pyörähtämässä intissä! Aluksi olin täydellä höyryllä menossa Auk/Ruk -kursseille, mutta tuuliviirin lailla mielipide muuttui heti, kun tuulikin vähän toisesta suunnasta. Tajusin jossain kohtaa, että haluan mieluummin selvitä armeijasta enintään yhdeksällä kuukaudella, jonka jälkeen hakisin uudestaan oikikseen.

-> Ja loppu on historiaa, täällä ollaan!

Ensimmäisenä opiskeluvuonna sain todella paljon kavereita ja rakastuin Joensuuhun kaupunkin! Laiskahko kun olen, niin tuntui todelliselta luksukselta asua pienessä kaupungissa, jossa kauppa on 20 metrin ja kaikki muukin alle kilometrin päässä kämpästä. Tampereella motivaatiota lähteä kaupungille laski pitkä etäisyys joka paikkaan, mutta Joensuussa tuli kyllä ensimmäisenä – ja yhä toisenakin – opiskeluvuonna käytyä melkein kaikissa tapahtumissa. Postauksen ensimmäinen kuva on vuoden 2017 Lakimiespäivästä Helsingistä. Tapahtumia löytyykin laidasta laitaan: haalaribileistä pukujuhliin!

Opiskelukin on sujunut tässä ohessa. Se täytyy kaikille oikikseen hakeville sanoa, että työmäärä tulee lisääntymään lukioon nähden hyvin todennäköisesti. Ainakin, jos on selvinnyt lukiossa vielä käytännössä lukematta. En nyt sanoisi, että olen aivan ihastunut siihen ajatukseen, että nyt en enää selviäkään opiskelemalla vain 10 tuntia kuukaudessa kuten lukiossa. Mutta kyllä siihen lisääntyvään työmäärään jo ensimmäisenä vuonna tottuu. Aiheetkin ovat olleet mielenkiintoisia haastavuudestaan ja laajuudestaan huolimatta!

Jos tulee mitään kysymyksiä oikikseen haun tai täällä opiskelun suhteen, niin vaikkapa Snapchatin kautta (@uniuef) voipi niitä kysellä.

Peace out!

 

 

Luonnon- ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät!

Luonnon- ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät – Kirsi, Riikka ja Sohvi!

Minä oon Kirsi, 22-vuotias neljännen vuoden ympäristö- ja biotieteiden opiskelija. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut luonnosta. Vapaa-aika kului ulkona, joko kiviä keräillen ja murskaten (jos sisällä olisi ollut timanttiesiintymä), koiran kanssa lenkkeillen tai tähtitaivasta tuijotellen. Olisin halunnut NASAan avaruustutkijaksi tai astronautiksi, mutta en olisi uskaltanut mennä avaruusaluksen kyytiin. Myöhemmällä iällä minua alkoi kiinnostaa ilmastonmuutos sekä kestävä kehitys, sillä uutisia mitä kauheimmista asioista alkoi ilmestyä lehtiin ja nettiin. Monet asiat tuntuivat olevan sellaisia, mitkä olisi voinut esimerkiksi lainsäädännöllä kieltää. Halusin päästä alalle, jonka kautta voin saada uusia tuulia ennaltaehkäisemiseen niin, että luonto ei kärsi ja ihmiset eivät saa haitallisia terveysvaikutuksia.

Ympäristötieteen koulutusohjelma tuli vastaan lukiossa alanavalintatestejä tehdessä. Olen koko elämäni asunut Kuopiossa ja Itä-Suomen yliopisto tuntui luonnolliselta paikalta opiskella. Katselin vaihtoehtoja myös muualta Suomesta, mutta meidän yliopistossa tuntui olevan laadukkainta ja laaja-alaisinta opetusta muihin yliopistoihin verrattuna. Meidän alalla on monia suuntautumisvaihtoehtoja ja haluaisin suuntautua niin, että pääsisin työskentelemään esimerkiksi lainsäädännön tai valvonnan parissa. Niin pääsisin varmistamaan, että ympäristöä eikä ihmisiä vahingoiteta.

Paras hetki UEF:ssä on ollut samojen mielenkiinnon kohteiden jakaminen uusien kavereiden kanssa. On mahtavaa jutella itselleen tärkeistä asioista ja lähellä olevat ihmiset jakavat samat arvot. Olen saanut sitä kautta ihania uusia kavereita, joiden kanssa tykkään puuhailla vapaa-ajalla kaikkea, ompeluilloista sushintekoiltoihin ja prinsessajuhliin!

 

Täällä kirjoittelee toisen vuoden biologian opiskelija Riikka. Ikää on minulle kertynyt kaksikymmentä vuotta, joista nyt reilu vuosi on mennyt Joensuussa asustaen ja opiskellen. Olen alunperin kotoisin Nilsiästä, Pohjois-Savosta. Reitti SavostaKarjalaan on kulkenut Kanadan kautta, jossa kävin IB-lukion. Kanadaan minut sai lähtemään kiinnostus ympäristöasioista ja yhteiskunnalliseta vaikuttamisesta, joihin kouluni siellä painottui hyvin paljon.

Lukion jälkeen olin varma, että haluan jatkaa opiskelua ympäristöasioiden parissa. Parin vuoden ulkomaanreissun jälkeen tuntui myös siltä, että haluan takaisin Suomeen yliopistoon. Päädyin valitsemaan ympäristö- ja biotieteiden hakukohteen, mutta en aluksi ollut varma, hakisinko Kuopioon ympäristötieteisiin vai Joensuuhun biologiaan; molemmat vaihtoehdot vaikuttivat kiinnostavilta. Lopullisen valinnan tein, kun huomasin, että Joensuussa oli mahdollista opiskella myös aineenopettajaksi. Luonnon lisäksi kiinnostuksenkohteisiini on aina kuulunut myös lapsi ja -nuorisotyö, joten opettajan ammatti oli ollut harkinnassa pitkään.

Nyt kun on vähän yli vuosi biologian pääaineen ja maantieteen sivuaineen opintoja takana, olen edelleen todella tyytyväinen valintaani. Joensuu on osoittautunut mukavaksi kaupungiksi ja biologian laitos Natura-rakennuksessa muotoutunut kuin toiseksi kodiksi.

Paras hetki UEF:issa: Vaikea valita yhtä tiettyä hetkeä, mutta varmasti kaikki top 3 hetket sijoittuvat ainejärjestömme Mikrovilluksen tapahtumiin ja arkisiin kahvitteluhetkiin ainejärjestömme huoneella, kopilla.

 

Mie oon Sohvi, 24-vuotias kuudennen vuoden matematiikan aineenopettaja- ja luokanopettajaopiskelija. Kotoisin olen Kuopiosta, joten olen syntyperältäni kiero savolainen. Joensuuhun olen kuitenkin kotiutunut niin hyvin, että karjalan murre on nykyisin osa minua, vaikka se kuopiolaisia kavereitani hiukan naurattaakin.

Lukion jälkeen olin päättänyt haluavani opiskelemaan Jyväskylään tai Tampereelle, mutta hain kuitenkin myös Joensuuhun. Vanhassa hakusysteemissä pystyi saamaan monta opiskelupaikkaa ja lopulta päädyin opiskelemaan Joensuuhun, koska siellä matematiikan opettajakoulutus tarjosi kaikista monipuolisimman opettajanpätevyyden luokanopettajan sivuaineesta johtuen. Hetkeäkään en ole valintaani katunut. Joensuussa parasta on ollut se, että pääsee pyörällä liikkumaan paikasta toiseen, kampus on hyvin tiivis ja ihmiset ovat todella mukavia.

Opintojeni ohella olen työskennellyt oman lajini uinnin parissa valmentajana. Valmentaminen on ollut minulle hyvää vastapainoa opinnoilleni, koska valmentaessa on ollut pakko unohtaa omat huolet ja keskittyä täysillä kehittämään muita. Opintoni ovat antaneet minulle myös varaa joustaa ja kouluttaa itseäni myös valmentamisen saralla, joten olen pystynyt opintojeni ohella opiskelemaan ammattivalmentajaksi.

Parasta UEFissa on se, että voin lukea sivuaineeksi lähes mitä vaan. Opintoasioissa myös autetaan tehokkaasti esimerkiksi minun lukihäiriöni on huomioitu kurssieni opetuksessa. Opintoni ovat myös tarjonneet minulle mahdollisuuden tehdä harjoittelun ulkomailla ja näin pystyin viettämään syyskuun Belgiassa tehden viimeistä opetusharjoitteluani.

 

Odotamme kaikki innolla lähettiläsvuotta ja tulevia lukiovierailuja!

<3: Kirsi, Riikka ja Sohvi