Filosofisen tiedekunnan lähettiläät Juuli, Pekko ja Tiia esittäytyvät!

Moikka!

Miun nimi on siis Juuli Solja. Opiskelen erityispedagogiikkaa nyt toista vuotta, eli miusta tulee erityis-, luokan-, ja erityisluokanopettaja. Olen Imatralta kotoisin, mutta tänne Joensuuhun muutin opiskelemaan nyt reilu vuosi sitten. No miten mie sitten tänne Joensuuhun päädyin? Tässäpä teille vähän siitä.

Lukion jälkeen tarttesin yhden välivuoden, jonka aikana tein melko paljon sijaisuuksia kouluilla. Olin sijaisena pienistä ekaluokkalaisista aina lukion abeihin asti, ja siitä se innostus sitten lähti. Seurasin siellä erityisopettajan työtä ja kyselin paljon, ja totesin että tuollanen miusta vielä joku päivä tulee, kouluun on päästävä.

Niin siinä sitten kävi, että yhden välivuoden jälkeen hain tänne Joensuuhun erityisopettajaksi. Miuta jännitti ihan kauheesti, ja pelkäsin etten mie mitenkään pääse yliopistoon. Se oli kuitenkin kesäkuuta 2016 kun yhtenä päivänä kesätöissä ruokatauolla sain tiedon, että koulupaikka on auennut; erityisopettajan opinnot kutsuvat. Muistan vieläkin sen tunteen mikä sillon oli; itketti, nauratti, helpotus iski, muutos pelotti, silti en halunnut mitään muuta enempää. Vedet silmissä otin koulupaikkani välittömästi vastaan, ja tiesin, että olin päässyt sinne minne halusin. Muutto pikkuiselta kotipaikkakunnaltani läheni ja muuttui todeksi.

Joensuusta mie tykkään ihan älyttömästi. Täällä on tiivis kampusalue, paljon aktiviteetteja, hyvät harrastusmahollisuudet ihan yliopiston vieressä ja paljon erilaisia tapahtumia! Täällä opiskelu on tosi käytännön läheistä, ja koulupäiviin sisältyy niin aapisten selailua kuin liikuntatuntejakin. Oon myös saanut täältä ihan huisin ihania ystäviä, ja se onkin ehkä se juttu, miksi täällä viihdyn niin hyvin. Ympärillä on ihania ihmisiä, ja saan samalla opiskella just sitä alaa, mistä mie ite tykkään.

Toivon että tämän lähettiläsvuoden aikana pääsen auttamaan oppilaita, jotka vielä miettivät sitä omaa suuntaustaan jatko-opiskeluihin. Toivon että kaikki löytävät itselleen just sen mieluisen opiskelupaikan, ja pääsevät nauttimaan opiskeluelämän parasta antia. Koska niin kävi miulle itelleen, ja jos nyt totta puhutaan, nii mie en vaihtaisi tästä Joensuusa opiskelusta päivääkään. Olen täällä onnellinen. <3

Toivottavasti nähdään messuilla ja kouluilla, hihaan saa aina tarrata ja apua kysyä! 🙂 Jaksuja pimeeseen syksyyn!

 

Terve vaan kaikille!

Olen Pekko, kolmannen vuoden opinto-ohjaaja-opiskelija täällä Joensuun kampuksella. Ikää on 23 vuotta ja kotoisin olen Ruokolahdelta, Imatran kauniin paperitehtaan piippujen varjosta. Joensuu on ollut kotipaikkana nyt reilut kaksi vuotta ja voin todeta kotiutuneeni tänne todella hyvin! Edelliset opiskeluvuodet ovat kuluneet kompaktissa ja vilkkaassa yliopistokaupungissa kuin siivillä.

Fyysisestä kunnosta huolehtiminen on minulle eräänlainen henkireikä. Opintojen ulkopuolella tykkään treenailla monipuolisesti: harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti ja vuodenajasta riippuen juoksua, pyöräilyä, uintia, hiihtoa ja kuntosalilla käyntiä. Olenkin varsin tuttu näky Joensuun kampusalueen läheisyydessä sijaitsevilla liikuntapaikoilla! Kuntoilun lisäksi rämpyttelen kitaraa ja luen kirjoja, aina silloin kun aikaa riittää.

Ohjaus-alassa minua kiehtoo ensisijaisesti työn ihmisläheisyys, mutta myös ohjaajan työnkuvan monipuolisuus ja haasteellisuus. Digitalisaatio ja työelämän automatisoituminen muokkaavat tulevaisuuden ammattikenttää sekä käsityksiämme työstä rankalla kädellä. Siksi nuoret tarvitsevatkin tulevaisuuden työelämään ja opintoihin suuntautuessaan tuekseen osaavaa ja ammattitaitoista ohjaajaa.

UEF kiinnitti huomioni ylivoimaisen laajalla opetustarjonnallaan. Opinto-oppaista löytyi useita mielenkiintoisia hakukohteita, joista houkuttelevimmalta vaikutti juuri opinto-ohjaajan koulutus. Se olikin nk. ”viimeinen niitti”, joka varmisti hakukohteeksi juuri Itä-Suomen yliopiston. UEF tarjoaa ainoana yliopistona suomessa pitkää, kandidaatin ja maisterin tutkinnon sisältävää opinto-ohjaajan koulutusta.

Parasta UEFissa on mielestäni ehdottomasti se, että kampus sijaitsee kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä: asuminen ja opiskeleminen Joensuussa on naurettavan helppoa, kun minnekään ei ole pitkä matka! Yliopiston läheisyys tekee kaupungista paljon eloisamman.

 

Moikka!

Mä (ei mie, vaan MÄ!) oon Tiia, 24-vuotias kotitalousopettajaopiskelija Savonlinnan kampukselta. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta, Jalasjärveltä. Opiskelua Savossa on nyt takana reilu vuosi, ja ensi syksynä opiskelupaikkakuntani vaihtuu Savonlinnasta Joensuuksi Savonlinnan kampuksen sulkeuduttua. Olen aikaisemmalta koulutukseltani Restonomi (AMK), joka mahdollistaa opintojeni nopeuttamisen hyväksilukujen kautta. Sivuaineenani opinnoissani on terveystieto, ja etäisenä haaveena lisäksi oppilaan ohjaus.

UEFin valitsin, koska pienellä paikkakunnalla aina asuneena en halunnut muuttaa isolle paikkakunnalle. Omat vaihtoehtoni olivat kotitalousopettajaopinnot Helsingissä tai Savonlinnassa, joten valinta näiden paikkakuntien välillä oli helppo.  Enkä kyllä missään vaiheessa opintojani ole paikkakuntavalintaa katunut, vaikka kotipaikkakunnalla kulkeminen poikkisuomen ei ole mikään helpoin vaihtoehto.

Oma opintopolkuni ei siis ole ollut täysin yksiselitteinen, vaan lukiosta valmistuttuani hakeuduin ammattikorkeakouluun restonomi-opintoihin. En ollut täysin varma mitä haluaisin opiskella, ja koska arvosanani olivat lukiossa keskivertoa huonommat koin, etten tulisi pärjäämään yliopisto-opinnoista, ja jätin yliopistojen tarjoamat opinnot täysin huomioimatta. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä restonomi-opintoihin sisälle, ja olin niistä erittäin innoissani ja kiitollinen mahdollisuudesta korkeakouluopintoihin. Ehkä puolessa välissä opintojani kuitenkin havaitsin, etteivät opinnot olleet täysin minua varten, vaan haaveet opettajana toimimisesta tulivat vahvasti mieleen. Hakeuduin restonomi-opintojeni loppuvaiheilla kotitalousopettajaopintoihin, ja täällä sitä nyt ollaan! Tällä hetkellä olen erittäin innoissani ja mielissäni opinnoistani, ja odotankin keväällä alkavaa harjoitteluani innolla!

Yliopisto-opinnot vaativat taitoa oman ajan käytön suunnitteluun, sekä stressinsietokykyä. Vaikka lukio-opinnoissa ei täysin onnistuisikaan, mielestäni on kuitenkin täysin mahdollista pärjätä yliopisto-opinnoissa, mikäli niihin on valmis käyttämään aikaa. Kannustan myös siis Teitä, jotka erityisesti pohtivat pärjäisivätkö yliopisto-opinnoissa, että varmasti pärjäätte, mikäli oma mielenkiintonne on kohdallaan ja olette valmiita tekemään unelmanne eteen töitä!

Ihanaa syksyä kaikille!

Terveystieteilijät esittäytyvät!

Unelmien tavoittelija  Heidi

Heips!

Olen Heidi Puharinen, 23-vuotias lääketieteen opiskelija. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta, joten opinnot ovat aivan alussa ja paljon on vielä edessä. Kuopion katuja olen tallannut ja vuosituhannen vaihteesta, mutta sukujuureni ovat Pohjois-Karjalassa.

Lääketieteen opinnot ovat olleet minulla jo lukion alusta asti selvillä, mutta opiskelemaan päädyin lopulta monen mutkan kautta. Lukion jälkeen ovet eivät auenneet muutamaan hakemaani opiskelupaikkaan, joten vietin välivuoden töitä tehden ja pääsykokeisiin lukien. Vieläkään en päässyt lääkikseen, mutta pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistoon. Kaksi kokonaista vuotta niitä opintoja vierähti ja sain lääketieteen lisäksi toiseen intohimooni ravitsemukseen osaamista ja syvällisempää tietoa. Ja tottakai mukaan tarttui ihania kavereita! Vaikka ravitsemustiede tuntui kiehtovalta, niin ammattiurana se lääkärin työ tuntui edelleen omalta paikalta.

Viime syksynä pääsin aloittamaan unelmaopintoni ja tämä on ehdottomasti tuntunut omalta jutulta. Ihmiskeho ja sen toiminta on mielenkiintoinen kokonaisuus, jota opiskelee edelleenkin innolla. Sain kuitenkin todella paljon hyväksilukuja ravitsemustieteen opinnoistani, joten piti keksiä jotain, että Kelan tädit ei suutu opintojen vähyydestä. Päätin ja sain luvankin suorittaa loppuun kandin tutkintoni ravitsemustieteiltä. Tosin normaalisti yhden vuoden opintoihin käytän kaksi vuotta ja toivottavasti saan kandin paperit lunastettua ensi kevään aikana.

 Terveyskeskuspäivillä pääsi fiilistelemään THE takkia. 😀

Vapaa-ajalla tulee käytyä salilla ja ryhmäliikunnoissa ja olen myös mukana partiotoiminnassa. Partion kautta pääsee tottakai liikkumaan luonnossa, mutta olen järjestänyt paljon myös tapahtumia ja sitä kautta löytänyt uusia puolia itsestäni. Aivan uutta ei ole myöskään blogin kirjoittaminen, sillä olen kirjoittanut omaa blogia jo useamman vuoden verran. Pääpainona toki kuulumiset opiskelurintamalla ja lifestyle-henkiset postaukset. Omaan blogiini pääset tutustumaan tästä.  Näiden lisäksi osallistun kaiken maailman ainejärjestön ja kurssin järjestämiin kissan ristiäisiin. Ja toki poikkitieteellisiinkin tapahtumiin! Yksi opiskelijaelämän parhaista puolista onkin erilaiset tapahtumat, joissa törmää uusiin tyyppeihin 🙂

UEF-lähettiläs vuodelta odotan eniten opiskelijamessuja ja lukiovierailuja. Toivottavasti saan sytytettyä jollekin kipinän tulevasta opiskelupaikasta!

♥: Heidi

 Hymyilevä terveystieteilijä Saara

Moikka kaikille!

Olen Saara Närä, pian kaksikymppinen melko tuore kuopiolainen. Opiskelen terveyden edistämistä nyt toista vuotta Kuopion kampuksella. Juuriltani olen paljasjalkainen oululainen, ja Kuopioon päädyin asuttuani pitkään äitini kotikunnassa Sonkajärvellä. Minulla on siis oikeastaan kolme kotia, niin pohjoisessa Oulussa kuin nyt täällä Savossakin!

Kuva: Atte Mäläskä

Terveyden edistämistä lähdin opiskelemaan, sillä terveelliset elintavat, aktiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. En oikeastaan vielä abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä asioista tulevaisuuden ammattiani.

Tällä hetkellä opiskelen siis toista vuotta, ja tänä vuonna olen valinnut pääaineekseni kansanterveystieteen. Sivuaineekseni olen suunnitellut lukevani mediakulttuuria ja viestintää, joka on ehkä vähän yllättäväkin valinta – sen avulla saan kuitenkin tutkinnostani luotua juuri omannäköiseni ja vahvuuksieni mukaisen. Olenkin työskennellyt pitkään toimittajana eri lehdille, tehnyt markkinointitehtäviä sekä toiminut pari kesää kunnallisviestinnässä.

Elämäni Kuopiossa on toki paljon muutakin kuin opiskelua! Voisi sanoa, että olen todella monessa mukana, eikä minulla juuri koskaan ole tylsää hetkeä. Toimin ainejärjestömme varapuheenjohtajana, urheilen paljon, tanssin aina kun ehdin, reissaan, vietän opiskelijaelämää sekä tietysti hoidan uusia UEF-lähettilään tehtäviäni. Rakas teatteriharrastukseni on nyt joutunut jäämään sivuun, mutta toivon voivani palata harrastuksen pariin myöhemmin.

Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani sekä sitä, että voisin antaa tulevaisuuttaan miettivälle ajattelemisen aihetta sekä herättää haaveita tulevaisuuden suunnasta.

Nähdään lukiovierailuilla ja messuilla!

♥: Saara

Maailmanmatkaaja Erika

Waiheke Islandin rannalla

Olen Erika, 26-vuotias toisen vuoden biolääketieteen opiskelija. Kuopioon päädyin monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen hain ammattikouluun opiskelemaan graafista suunnittelua, sillä tykkäsin piirtää, enkä vielä siinä vaiheessa tiennyt mikä minusta tulee isona. Silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja päädyin Tuusulaan Pekka Halosen akatemiaan. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut biologiasta ja ihmisen terveydestä, ja amiksessa ajatus ravitsemusterapeutin työstä rupesi kiinnostamaan. Paperit käteen saatuani lähdin Uuteen-Seelantiin, jossa tarkoituksenani oli viettää välivuosi au pairina ja hakea opiskelemaan, kun palaan kotiin. Reissu venyikin kolmen ja puolen vuoden mittaiseksi, kun sain mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa. Matkan varrella pääaine vaihtui genetiikkaan ja unelma-ammatti tutkijaksi. (Kerron enemmän ulkomailla opiskelusta omassa postauksessaan, joten pysykää kuulolla ;))

Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa (tai sitten se on kuin huono komedia, kuten minun tapauksessani), ja jouduin jättämään opinnot kesken ja palaamaan Suomeen. Työskentelin baristana ja tarjoilijana Helsingissä, samalla kun luin biolääketieteen pääsykokeisiin. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut, ja itkuisen viikon jälkeen piti keksiä tekemistä seuraaviin pääsykokeisiin asti. Ajatus toisesta vuodesta tarjoilijana oli liian hirveä, joten päätin karata maasta ja lähdin jälleen au pairiksi, tällä kertaa Lyoniin, Ranskaan.

 Amaury ja Erika

Ranskassa ollessani pidin seuraa 12-vuotiaalle Amaurylle ja pänttäsin pääsykokeeseen kuin hullu. Päätin että nyt mennään yliopistoon – vaikka väkisin! Raataminen tuotti tulosta, ja tällä hetkellä saan ihailla eksoottista Itä-Suomea Kuopiossa.

Suurin osa ajasta menee kouluhommien parissa, ja tänä vuonna tietenkin myös UEF-lähettilään hommissa! Olen myös jäsen Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyöneuvottelutoimikunta KENKKU:ssa.
Vapaa-ajan aktiviteetit liittyvät lähinnä urheiluun, ja olenkin ehkä vähän tylsä opiskelija, kun en ravaa jatkuvasti opiskelijabileissä vaan mieluummin käyn salilla, lenkkeilen, harrastan kick boxingia ja istun iltaa kavereiden kanssa. Välillä saatan heittäytyä jopa niinkin villiksi, että käyn yksin leffassa.

Biolääketieteen opinnot ovat olleet just eikä melkein sitä mitä haluan. Rakastan näpertämistä ja pieniä yksityiskohtia ja sitä, kun ne voi liittää yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pienten yksityiskohtien opettelun lisäksi biolääketieteen opintoihin kuuluu paljon käytännön työskentelyä laboratoriossa, mikä tasapainottaa opiskelua kivasti. Koska olen saanut hyväksiluettua jonkin verran aiempia opintoja, tämän lukuvuoden jälkeen pakollisia kursseja jää enää kolme ensi syksylle. Tämän takia ajattelin täyttää kolmannen vuoden kauppiksen kursseilla. Unelma-ammatti on nimittäin taas ehtinyt vaihtua – tutkijan uran sijaan aion suuntautua lääke- ja diagnostiikka-alan myyntiin ja markkinointiin. Kandin opintojen jälkeen haen opiskelemaan Tukholmaan Karolinska Institutenin Bioentrepreneurship-maisteriohjelmaan, sieltä sitten jälleen maailmalle, sillä kertaa ehkä Kanadaan.

♥:Erika

Muistakaa seurata meitä myös muilla some-kanavilla! Facebook: UEF-Lähettiläät, Instagram @ueflahettilas ja Snapchat: UniUEF 🙂