Kuka muka haluaa papiksi?

Uskon, että olet käynyt rippikoulun. Jos et, olet kuitenkin nähnyt joskus elämässäsi papin. Sen, joka on kirkossa jumalanpalveluksessa siellä edessä tekemässä liikkeitä ja puhumassa pitkästi. Sen, joka on pukeutunut valkoiseen albaan tai mustaan papinpaitaan. Sen, joka on ensimmäisenä kahvipöydässä. Sen, joka puhuu Jeesuksesta. Papitkin käyvät yliopiston. Mutta kuka muka haluaa papiksi?

Tehdäänpä ensin yksi asia selväksi. Teologian osasto yliopistossa ei ole pappikoulu. Kaikista teologeista ei tule pappeja. Kun valmistun, saan pätevyyden toimia kirkon pappisvirassa, suoritettuani kirkon virkaan soveltavat opinnot. Yliopistosta ei valmistu papiksi, vaan teologian maisteriksi. Piispa vihkii sopivaksi katsomansa, seurakunnan virkaan kutsuman teologian maisterin papin virkaan. Vihkimyksen jälkeen vasta ihminen on pappi. Kuitenkin yliopistossa teologian maisterin tutkinnon suorittaminen on virkaan pakollinen tutkinto.

Miten keksin hakeutua opiskelemaan teologiaa? Kävin kaksoistutkinnon eli ammattiopiston ja lukion yhtä aikaa. Olen koko elämäni ollut kiinnostunut uskonnosta ja uskon asioista. Teologia oli välkkynyt aina välillä mielessä, mutta se katosi myös nopeasti. Ammattiopistoon meninkin, koska innostuin ruoanlaitosta ja halusin opiskella kokiksi. Olin kuitenkin mukana seurakunnan toiminnassa ja edelleenkin kiinnostunut uskon asioista.

 

 

Ajattelen, että papin virka on kutsumusvirka. Koen saaneeni kutsumuksen tähän virkaan ja se vahvistui täyteen mittaansa kesällä 2012 ja silloin päätin lopullisesti lähteä opiskelemaan teologiaa. Päätin silloin, että haluan jonain päivänä palvella Kristuksen kirkkoa papin virassa. Niinpä hainkin opiskelemaan teologiaa Helsinkiin ja Joensuuhun ja pääsin kumpaankin sisään. Valitsin kuitenkin Joensuun ja aloitin opinnot 2014 syksyllä.

Mitä papin työtehtäviin kuuluu? Papin virka on kirkon tunnustuksen (Augsburgin tunnustus, pykälä 5) mukaan ”evankeliumin opettamisen ja sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) jakamisen virka”. Evankeliumin opettaminen eli saarnaaminen onkin keskeisintä kasteen ja ehtoollisen toimittamisen ohella papin työssä. Työhön kuuluu jumalanpalveluksia, toimituksia (kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen), erilaisia hartauksia (esimerkiksi vanhainkodit, terveyskeskukset, sairaalat, laitokset, koulut, päiväkodit), rukoushetkiä (esimerkiksi surukotikäynti, kodin siunaaminen, saattohartaus), seurakunnassa olevia tapahtumia, leirejä (esimerkiksi rippileiri), onnittelukäyntejä, vankilakäyntejä, sielunhoidollisia keskusteluja ja paljon, paljon muuta. Tuossa vain osa papin työhön kuuluvista asioista.

 

Kuten monista eri julkisuudessakin olleista keskusteluista voi päätellä, papin työ ei ole helppoa. Monet eri vaikeudet koskevat viran kantajia. Raamatun sanoman julistaminen ei ole aina helppoa ja teologiset erimielisyydet tekevät eroa pappienkin välille. Työpäivät saattavat venyä kovinkin pitkiksi, sillä toimituksia ja tilaisuuksia, joissa toivotaan papin läsnäoloa, on paljon. Koskapa papilla ei ole työaikaa, työtä voi päivään tulla paljonkin.

 

 

Kuka muka haluaa papiksi? Kuten sanoin, papin ammatti on kutsumusammatti. Työ ei ole helppoa, mutta se on antoisaa. Itse haluan virkaan, koska se on kunniatehtävä ja en osaa kuvitella parempaa työtä kuin työ, jossa pääsen puhumaan ja opettamaan Jeesuksesta, kohtaamaan paljon erilaisia ihmisiä ja palvelemaan Jumalaa tässä sanan ja sakramenttien virassa.

Samu // läntinen teologia

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *