Hoitotieteen opiskelusta

Kun minulta kysytään mitä opiskelen ja vastaan, että preventiivistä hoitotiedettä, siitä seuraa usein jatkokysymyksiä. Ai mikä susta siis isona tulee? Tuleeko susta tutkija? Mitä se edes tarkoittaa? Liittyykö se jotenkin hoitotyöhön?

Aluksi pieni tietopaketti tiivistettynä:

Hoitotiede tutkii ja kehittää hoitotyötä, terveyden edistämistä, hoitotyön opettamista ja hoitotyön johtamista tieteen ja tutkimustyön ohjaamana. Opiskeltuaan Itä-Suomen yliopistossa hoitotiede pääaineenaan valmistuu asiantuntijaksi terveydenhuollon johtotehtäviin, opetustyöhön, terveyden edistämiseen tai tutkijaksi. Myös kansainvälisyyteen opiskelijoita valmennetaan ja kannustetaan koko opintojen ajan. Hoitotieteen opinnoissa voi siis suuntautua joko preventiiviseen hoitotieteeseen (terveyden edistämiseen), hoitotyön johtamiseen tai opettamiseen. Hoitotieteisiin pääsyvaatimuksena on terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, väistyvän terveydenhuollon opintoasteen tutkinto tai vuonna 1994 päättyneen terveydenhuollon opistoasteen erikoistumistutkinto.

Oma tarinani juontaa juurensa lukioaikoihin, jolloin terveystieto ja biologia kiinnostivat minua erityisesti. Siihen asti opettajan ammatti oli kummitellut mielessäni pikkutytöstä asti, mutta valmistumisen lähestyessä olin yhä varmempi että haluan sairaanhoitajaksi. 2011 valmistuin ylioppilaaksi, tein töitä puoli vuotta ja tammikuussa 2012 aloitin sairaanhoitajaopinnot Savonia ammattikorkeakoulussa. Tiesin olevani oikealla alalla ja nautin harjoittelujaksoista osastoilla ja tein kesäisin sairaanhoitajan töitä. Sain sairaanhoitajan paperit keväällä 2015 ja jatkoin työntekoa, mutta samalla lueskelin kokeilumielessä hoitotieteen pääsykokeisiin…

Olin nimittäin valmistumisen lähestyessä alkanut miettiä, haluanko sittenkään tehdä niin henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työtä seuraavat 40-50 vuotta. Vaikka sairaanhoitajan työ oli ja on edelleen mielestäni palkitsevaa, pohdin voisinko työskennellä terveyden ja hyvinvoinnin parissa jotenkin muuten – olisiko mahdollista päästä vaikuttamaan päätöksentekoon, uusien hoitotyön menetelmien kehittämiseen ja kenties esimiestehtäviinkin?

Näiden pohdintojen sekä perheen ja kavereiden rohkaisemana ostin pääsykoekirjat, luin, hain ja pääsin opiskelemaan preventiivistä hoitotiedettä enkä voisi olla päätökseeni tyytyväisempi. Opintojen alettua olin siinä mielessä hieman harvinaisempi tapaus ryhmässämme, että minulla oli työkokemusta niukasti – suurimmalla osalla opiskelukavereista kun oli hoitotyön kokemusta takanaan jo vuosia.

Tätä varmasti moni valmistuva terveysalan ammattilainen pohtii; voiko hakea heti? Minun vastaukseni on, että voi. Vaikka työkokemuksesta on hoitotieteen opinnoissa hyötyä, on kuitenkin siinäkin puolensa että sitä työkokemusta ei vielä paljoa ole. On myös muistettava, että työkokemusta ehtii kyllä kartuttaa yliopisto-opintojen ohellakin, kuten minäkin olen tehnyt tekemällä töitä kesäisin ja keikkaluontoisesti. En väitä, että pitkästä alan kokemuksesta olisi haittaa, mutta opiskelu voi olla haastavampaa niille joilla se ei ole aivan tuoreessa muistissa. Sillä, onko hoitotieteisiin hakevalla takanaan työkokemusta paljon vai vähän, on siis puolensa kummassakin – kumpikaan vaihtoehto ei kuitenkaan ole toista huonompi 🙂

Millaista se opiskelu sitten on?

Hoitotieteen opinnot koostuvat kandidaatin- ja maisterintutkinnoista ja niiden kesto vaihtelee suuresti riippuen siitä, onko päätoiminen opiskelija vai opiskeleeko työn ohella. Tämän jälkeen osa jatkaa vielä tohtoriopiskelijaksi väitöskirjan parissa. Koska minä olen päätoiminen opiskelija, opintoni ovat edenneet suhteellisen nopeasti. Opinnot koostuvat hoitotieteen perusopinnoista, aine- ja syventävistä opinnoista, monitieteisistä opinnoista, vapaasti valittavista opinnoista sekä kieli- ja viestintäopinnoista. Opintoihin kuuluu niin teoreettisia kuin metodologisiakin opintoja sekä tutkimustiedon arviointiin ja oman tutkimuksen tekoon liittyviä opintojaksoja. Minun opinnoissani suuntaavat opinnot keskittyvät terveyden edistämiseen. Opintoihin kuuluu myös käytännön harjoittelua; suoritin omat harjoittelujaksoni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL:llä).

Opiskelumenetelmät ovat hoitotieteen opinnoissa hyvin monipuoliset. Meillä on niin luentoja, seminaareja, verkkokursseja, tenttejä, etätehtäviä, ryhmätöitä, harjoittelujaksoja kuin itsenäistä työskentelyäkin. Varmasti siis kaikille oppimistyyleille jotakin 🙂 Minä nautin eniten luennoista ja seminaareista sekä ryhmätöistä.

Summa summarum:

Jos mielessäsi siintää edes hiuksenhienosti haaveet hoitotieteen opinnoista, suosittelen lämpimästi hakemaan! Minun mielestäni parasta opinnoissa on ollut se, että saan tehdä tutkimusta (eli tällä hetkellä gradua, kuka ties tulevaisuudessa väitöskirjaakin) aiheesta joka oikeasti kiinnostaa, että olen saanut valtavasti uusia kavereita ja jopa sydänystäviä ja että saan opiskella alaa, joka tekee opiskelusta hauskaa ja mielenkiintoista. Toki sydäntä lämmittää myös ajatus siitä, että alan tutkimustyöllä on oikeasti merkitystä ihmisille ja yhteiskunnalle maailmanlaajuisesti.

Siiri/preventiivinen hoitotiede

 

 

Silloin kun tuntuu ettei jaksa

Kaikki aina hehkuttavat omaa opiskelualaansa. Kaikki on parasta ikinä, tulevaisuus näyttää hyvältä, oma ala kiinnostaa ja vähemmänkin kivat asiat esitetään positiivisessa valossa. Itsekin teen samaa, koska pääosin se on totta. Ei kaikki kuitenkaan aina ole sellaista, minkä jokainen varmasti hyvin tietää. Siksi ajattelin kertoa rehellisesti, etten aina jaksa. Opiskelussa on se toinenkin puoli.

Opiskelu tarjoaa haasteita. Ala- ja yksilökohtaisia eroja on valtavasti. Toiset kokevat eri asiat kuormittavaksi kuin toiset, eikä samankaan alan opiskelijoita voi välttämättä vertailla. Minä en ole yliopistolla luennoilla klo 8-16 päivittäin ja viikkoon saattaa mahtua kokonaan luennoista vapaita päiviäkin, mutta silti tehtävää riittää. Itseopiskelu on se avainsana yliopisto-opiskeluissa. Laiskoille opiskelijoille, kuten minä, sana on se mörkö sängyn alla, jota mennään piiloon.

Lokakuinen kalenteriviikko, paljon pieniä asioita ja tehtävää vaikkei yliopistolla luentoja hirveästi ole.

Välillä tulee hetkiä, jolloin kaiken voisi rutistaa palloksi, heittää roskiin ja lähteä kävelemään. Silloin täytyy nostaa päänsä taas ylös, kaivella pallo roskista ja suoristella rypyt. Minulle tämä tunne on turhankin tuttu. Välillä kalenteri täyttyy ja viikko on yhtä minuuttiaikataulua. Silloin täytyy itseä aina muistuttaa siitä, minkä takia täällä ollaan. Täytyy löytää se motivaation syvin lähde, jotta kaiken jaksaa tehdä myös silloin kun tuntuu, että kaikki on liikaa.

Minua motivoi pitkällä tähtäimellä tuleva ura. Joka kerta, kun tekee hetken mieli olla tekemättä mitään, yritän muistuttaa itseäni tavoitteistani. Haluan olla fyysikko, oikeasti haluan, ja sen takia olen täällä opiskelemassa täyttääkseni unelmani. Olen kuitenkin oppinut, että pitkän tähtäimen tavoite ei riitä, koska valmistumiseen on aikaa monta vuotta ja ura valmistumisen jälkeen kehittyy eteenpäin vuosi vuodelta.

Lyhyen aikavälin tavoitteet ovat yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä, kuin se suurin motivaatio. Mistä ihmeestä löydän motivaation tehdä joka viikko samat asiat, käydä luennoilla, kirjoittaa työselostuksia labratöistä tai tehdä matikan laskuharjoituksia? Osaan kyllä ajatella, että kaikki oppimani asiat ovat tärkeitä ja edistävät matkaani fyysikoksi, mutta aina se ajatus ei riitä. Osa motivaatiotani on se, että on mielettömän kiinnostavaa alkaa ymmärtää kuinka maailmamme rakentuu ja miten kaikki toimii. Tämäkään ajatus ei aina riitä, kun jaksaminen on äärirajoilla.

Jokaisen tulisi löytää oma motivaationlähteensä opiskelua kohtaan. Ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa se auttaa olemaan lannistumatta ja jatkamaan eteenpäin. Itse sain juuri koko opiskelu-urani ensimmäisen hylätyn arvosanan, mikä sai minut miettimään näitä motivaatioasioita. Enää ei riitä ajatus, että ”ihan sama, kyllä mä pärjään”, vaan täytyy löytää uusia lähteitä, joista motivoituu tekemään töitä entistä enemmän.

Opiskelun ei tulisi olla hammasten kiristystä tai pakkopullaa. Minulle se ei sitä onneksi ole, vaan parhaimmillaan todella antoisaa ja oivaltavaa. Päällimmäinen tunne on positiivinen, ja haluan jakaa sellaista ilosanomaa kuitenkaan vähättelemättä, valehtelematta tai pelottelematta töiden määrällä. Uskon, että jokainen nauttii opiskeluajoistaan edes vähän ja muistelee niitä myöhemmin lämmöllä sekä positiivisin mielikuvin.

Heidi // sovellettu fysiikka

Vinkkejä valintakokeisiin

Heippa kaikille! Tällä hetkellä moni varmasti jo hieman miettii kevään valintakokeita. Osa on jo saattanut aloittaa valmistautumisen unelma-alansa valintakokeeseen, ja osa vielä keskittyy täysillä esimerkiksi kevään ylioppilaskokeisiin. Lukiovierailuilla juurikin pääsykokeisiin liittyvät neuvot ovat saaneet lukiolaiset höristelemään korviaan, joten päätin jakaa niitä tänne bloginkin puolelle. Kyseessä on tapoja, joita olen itse käyttänyt ja käytän osin vieläkin, mutta myös sellaisia tapoja, joita esimerkiksi ystäväni ovat aikoinaan käyttäneet ja kokeneet hyviksi. Kaikki ei toimi kaikilla, mutta tässä muutamia keinoja, joita kukin voi testata lukuprosessissaan, jos näistä olisi hyötyä. 🙂

Miten oikiksen valintakoe eroaa monista muista valintakokeista, on se, että kirjat ovat ainakin tähän mennessä olleet joka vuosi uudet ja lukemiselle on varattu melko lyhyt aika. Valintakoekirjoissa täysin uutta informaatiota on valtava määrä omaksuttavana ja osaamisen on oltava erittäin tarkkaa. Silti, näitä vinkkejä voi aivan varmasti soveltaa jokainen omaan lukuprosessiinsa alasta riippumatta!

Lukusuunnitelma Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tee itsellesi esimerkiksi kalenteri/kaavio/minkä ikinä haluat, ja merkitse siihen kaikki päivät jotka sinulla on käytettävinäsi ennen valintakoettasi. Merkitse suunnitelmaan vapaapäivät ja tärkeät tapahtumat lukuaikana, ja jokaiselle “työpäivälle” tuntimäärä jonka aiot lukea. Noudata lukusuunnitelmaasi! Hyvä itsekuri on äärimmäisen tärkeää.

Älä huijaa itseäsi, ja laske lukemaasi aikaa siten että jos olet tullut kirjastolle 9:00 aamulla ja lähdet klo 15:00, että olisit tällä välillä lukenut sen 6h, jos olet välillä myös näpertänyt puhelinta ja pitänyt kahvitaukoja. Minulla on ystäviä, jotka kellottivat puhelimella tunnit jotka he lukivat tehokkaasti, jotta he olivat varmoja lukemiseen käyttämästään ajasta. Itse laskin melko suuripiirteisesti lukuaikani, jättämällä kuitenkin itse myös tauot laskematta ”lukuaikaan”.

Lukupaikka Mieti hyvin, missä aiot lukea. Itse olin varma lukevani koko käytettävissä olevan ajan kotona, mutta muutaman viikon päästä vaihdoin kirjastoon. Kotona vai kirjastossa, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tee päätös sillä perusteella, missä lukeminen sujuu juuri sinulla tehokkaimmiten. Kotona minulle liian suuria houkutuksia tuotti mm. puhelin ja jääkaappi. Pyri eliminoimaan kaikki ylimääräiset houkutukset, itse esimerkiksi sammutin kirjastolla puhelimeni ja olen kuullut myös tapauksia, joissa joku on poistanut koko valintakoeprosessin ajaksi puhelimestaan kaikki sosiaalisen median ohjelmat.

Ole järkevä Jos et ole koskaan ennen lukenut Baselin pankkisääntelystrategioita, ei sinun heti ensimmäisellä lukukerralla kannata takertua jokaiseen desimaaliin ja matemaattiseen kaavaan. Luota tiedon kumuloitumiseen. Lue kirjat ensin vaikka nopeasti läpi siten, että saat niistä yleiskuvan. Tämän jälkeen voit jokaisella kierroksella lukea kirjan entistä tarkemmin ja aivan lopuksi opetella ulkoa kaikki kaikista pienimmät poikkeukset. Näin muodostat myös itsellesi selkeän kokonaiskuvan kirjan sisällöstä.

Tauot Opiskelun laatu merkitsee aina enemmän kuin sen määrä! Jos huomaat että sivut vaihtuvat ilman että mitään jää mieleesi, pidä tauko! Säilytä kuitenkin itsekuri äläkä venytä taukoasi useamman tunnin mittaiseksi. Kirjastolla lukiessani kävin itse esimerkiksi kahvilla kirjaston kahvilassa ystäväni kanssa, ja soveimme, että tauko saa kestää max. 30 min.

Muistikortit Tee kirjoissa olevista käsitteistä muistikortit esimerkiksi eri värisille post it-lapuille. Kirjoita toiselle puolelle käsite, ja toiselle puolelle selitys. Näin voit kätevästi kerrata käsitteitä yksin tai kaverin kanssa.

Merkinnät Tee kirjoihin merkintöjä. Omat kirjani ovat täysin sutattu lyijykynäkirjoituksella ja erivärisillä yliviivaustusseilla. Koodaa yliviivausvärisi, jolloin voit nopealla silmäyksellä saada hyvän yleiskuvan sivun sisällöstä. Omassa koodauksessani esimerkiksi lait ovat vihreällä ja pääsäännöt pinkillä yliviivattuja. Käytän itse myös erivärisiä sivumerkkejä erottamaan kappaleita ja osia kirjoista. Tästä oli aikoinaan suuri hyöty kertaamisessa, kun kirjaa ei tarvitse edes avata nähdäkseen kaikkien kappaleiden sisällön.  Kirjoittelin lyijykynällä kirjojen sivupaneeleihin vaikeita asioita omin sanoin, ja nämä kirjoitukset olivat myös kätevä tapa kerrata kirjojen asioita loppuvaiheessa prosessia.

Muistisäännöt Oikeustieteen valintakokeessa on muistettava kaikki kirjoissa esiintyvät listat, ja kyse harvoin on edes vain muutamakohtaisista, vaan sellaisista, joissa saattaa olla 11 eri kohtaa muotoiltuna pitkiksi lauseiksi. Muistamista helpottaa suuresti muistisäännöt. Muistisääntöjä on monia, ja voit lukiessasi kehitellä myös omia, mutta tässä on tavat joita itse käytin:

1. Ota jokaisesta sanasta ensimmäinen kirjain. Tämä on kätevä tapa jos opettelet ulkoa esimerkiksi monimutkaista lakia.
”Tämä säädös on pätevä” = TSOP

2. Ota ensimmäinen tavu sanasta, jolla on lauseessa eniten merkitystä ja muodosta tavuista muistilause.

ESIM:         1) KOIRAT eivät saa mennä leikkipuistoon
2) Uimahallissa ei saa JUOSTA
3) Kaupasta ei saa VARASTAA

KOI JUOS VA = KOIperhonen JUOSkenteli VAroittamatta
Mitä älyttömämpi muistilauseesi on, sitä helpompi se yleensä on muistaa. Tavallisesti listojen avainsanat ainakin oikeustieteessä ovat melko monimutkaisia joten on helpompi muistaa listojen sanojen ensimmäinen tavu, kuin itse ”avainsana”, varsinkin jos kyseessä on
pitkä lista.

Ole luova Jos jokin tapa ei tunnu toimivan, kokeile uusia keinoja oppia. Minua helpotti värit ja sivujen silmäily, mutta yksi ystäväni koki parhaaksi tavaksi sen, että luki kirjan vaikeita kohtia nauhalle puhelimelleen ja lenkillä kuunteli nauhoitetta. Itse jätin ympäri asuntoa post it-lappuja, joissa oli lakeja tai termejä valintakoekirjoista. Yksi oli esimerkiksi jääkaapin ovessa, joten aina kun menin jääkaapille, tuli myös termi kerrattua.

Pidä pää kylmänä Muista että asiat ovat yhtä vaikeita kaikille! Ne avautuvat pikku hiljaa kun luet kirjoja, ja en usko että loppujen lopuksi kukaan muistaa koko kirjoja valintakokeessa lause lauseelta. Tee parhaasi, mutta älä hylkää ystäviäsi lukuprosessin aikana. Muista siis pitää vapaapäiviä lukemisesta, jotta lukupäivinäsi jaksat keskittyä itse lukemiseen.

KERTAA Aidossa oppimisessa tämä on kaikista tärkeintä! Kertaa jokaisen lukukerran jälkeen mitä olet lukenut. Itselleni tämä tuotti sanoinkuvaamatonta tuskaa, mutta oli sitäkin hyödyllisempää. Säästä myös lukusuunnitelmassasi vähintään viimeinen viikko pelkälle pelkälle kertaamiselle. Älä päästä itseäsi liian helpolla kerratessasi, jollet samantien muista asiaa sanatarkasti niin älä heti katso sitä kirjasta; vaan muistele! Kertaamisen tärkeyttä ei voi mielestäni korostaa liikaa.

Jasmine // Oikeustiede

Kuka muka haluaa papiksi?

Uskon, että olet käynyt rippikoulun. Jos et, olet kuitenkin nähnyt joskus elämässäsi papin. Sen, joka on kirkossa jumalanpalveluksessa siellä edessä tekemässä liikkeitä ja puhumassa pitkästi. Sen, joka on pukeutunut valkoiseen albaan tai mustaan papinpaitaan. Sen, joka on ensimmäisenä kahvipöydässä. Sen, joka puhuu Jeesuksesta. Papitkin käyvät yliopiston. Mutta kuka muka haluaa papiksi?

Tehdäänpä ensin yksi asia selväksi. Teologian osasto yliopistossa ei ole pappikoulu. Kaikista teologeista ei tule pappeja. Kun valmistun, saan pätevyyden toimia kirkon pappisvirassa, suoritettuani kirkon virkaan soveltavat opinnot. Yliopistosta ei valmistu papiksi, vaan teologian maisteriksi. Piispa vihkii sopivaksi katsomansa, seurakunnan virkaan kutsuman teologian maisterin papin virkaan. Vihkimyksen jälkeen vasta ihminen on pappi. Kuitenkin yliopistossa teologian maisterin tutkinnon suorittaminen on virkaan pakollinen tutkinto.

Miten keksin hakeutua opiskelemaan teologiaa? Kävin kaksoistutkinnon eli ammattiopiston ja lukion yhtä aikaa. Olen koko elämäni ollut kiinnostunut uskonnosta ja uskon asioista. Teologia oli välkkynyt aina välillä mielessä, mutta se katosi myös nopeasti. Ammattiopistoon meninkin, koska innostuin ruoanlaitosta ja halusin opiskella kokiksi. Olin kuitenkin mukana seurakunnan toiminnassa ja edelleenkin kiinnostunut uskon asioista.

 

 

Ajattelen, että papin virka on kutsumusvirka. Koen saaneeni kutsumuksen tähän virkaan ja se vahvistui täyteen mittaansa kesällä 2012 ja silloin päätin lopullisesti lähteä opiskelemaan teologiaa. Päätin silloin, että haluan jonain päivänä palvella Kristuksen kirkkoa papin virassa. Niinpä hainkin opiskelemaan teologiaa Helsinkiin ja Joensuuhun ja pääsin kumpaankin sisään. Valitsin kuitenkin Joensuun ja aloitin opinnot 2014 syksyllä.

Mitä papin työtehtäviin kuuluu? Papin virka on kirkon tunnustuksen (Augsburgin tunnustus, pykälä 5) mukaan ”evankeliumin opettamisen ja sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) jakamisen virka”. Evankeliumin opettaminen eli saarnaaminen onkin keskeisintä kasteen ja ehtoollisen toimittamisen ohella papin työssä. Työhön kuuluu jumalanpalveluksia, toimituksia (kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen), erilaisia hartauksia (esimerkiksi vanhainkodit, terveyskeskukset, sairaalat, laitokset, koulut, päiväkodit), rukoushetkiä (esimerkiksi surukotikäynti, kodin siunaaminen, saattohartaus), seurakunnassa olevia tapahtumia, leirejä (esimerkiksi rippileiri), onnittelukäyntejä, vankilakäyntejä, sielunhoidollisia keskusteluja ja paljon, paljon muuta. Tuossa vain osa papin työhön kuuluvista asioista.

 

Kuten monista eri julkisuudessakin olleista keskusteluista voi päätellä, papin työ ei ole helppoa. Monet eri vaikeudet koskevat viran kantajia. Raamatun sanoman julistaminen ei ole aina helppoa ja teologiset erimielisyydet tekevät eroa pappienkin välille. Työpäivät saattavat venyä kovinkin pitkiksi, sillä toimituksia ja tilaisuuksia, joissa toivotaan papin läsnäoloa, on paljon. Koskapa papilla ei ole työaikaa, työtä voi päivään tulla paljonkin.

 

 

Kuka muka haluaa papiksi? Kuten sanoin, papin ammatti on kutsumusammatti. Työ ei ole helppoa, mutta se on antoisaa. Itse haluan virkaan, koska se on kunniatehtävä ja en osaa kuvitella parempaa työtä kuin työ, jossa pääsen puhumaan ja opettamaan Jeesuksesta, kohtaamaan paljon erilaisia ihmisiä ja palvelemaan Jumalaa tässä sanan ja sakramenttien virassa.

Samu // läntinen teologia

Pääsykoe-survivor vuosimallia 2015

Kevään yo-kokeiden ja yhteishaun jo häämöttäessä lähitulevaisuudessa haluaisin jakaa oman tarinani farmasialle hakeutumisesta.

Lukiossa päätin vasta abivuonna, että aikoisin suuntautua terveystieteille. Päätös oli suhteellisen helppo, koska olen aina ollut kiinnostunut biologiasta ja halusin hakeutua alalle, joka työllistää tulevaisuudessa. Kaikki terveysalat kiinnostivat ja kiinnostavat edelleen. Käytinkin suurimman osan abivuodesta pähkäillessäni eri vaihtoehtoja. Lääkis ja hammaslääkis oli suoraan poissuljettu vaihtoehto, koska tulen huonovointiseksi veren ja avattujen kudosten näkemisestä, en halua olla niin kiinteässä kontaktissa potilaiden kanssa, eikä fysiikan opiskelu pääsykoetta varten kiinnostanut. Ravitsemustieteistä olisi kiinnostanut ravitsemusterapia, mutta inhokkiaineeni lukiossa oli psykologia. Biolääketiedettä mietin farmasian lisäksi kaikista pisimpään, mutta abivuonna asiakaspalvelutyössä ollessani tajusin, että haluan tehdä töitä tulevaisuudessa ainakin suurimmaksi osaksi (elävien)ihmisten parissa.

Ja näin lopulta päädyin farmasiaan, koska en osannut keksiä siitä huonoja puolia: työllistymistilanne on todella hyvä, opiskellaan paljon myös biologiaa, ala on tarpeeksi haastava ja tulevaisuudessa luultavasti tullaan työskentelmään asiakkaiden (ei potilaiden) kanssa. Myös tutkimuspuoli kiinnostaa, sillä farmasian alan tutkimuksella voidaan vaikuttaa ja pelastaa ihan oikeasti ihmishenkiä! Niinkuin ala-asteella opettajani tapasi sanoa ”eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku teistä kehittäisi joskus tulevaisuudessa lääkkeen syöpään”.

ALERT! Luin lukiossa vain ykköskurssin kemiasta ja siitäkin oli abivuoteen mennessä kulunut jo kolme vuotta, eli kemian/biologian kirjoittaminen lukiossa tai kurssien käyminen ei ole elinehto farmasialle pääsemiseen. En myöskään aloittanut pääsykokeeseen lukemista ennen kevään yo-kirjoituksia. Siispä: itseopiskelin ennen pääsykokeita lukion kemian, sekä pääsykoekirjan. Kemian kanssa meinasin välillä mennä hermot, kun ei oikein voinut kysyä keneltäkään selvennystä, mutta nettivideot ja asioiden uudelleen lukeminen auttoivat kummasti. Pääsykoekirjana meillä on teos Ihminen fysiologia ja anatomia, jossa jatketaan lukion ihmisen biologia -kurssista olematta kuitenkaan vaikeasti ymmärrettävää tekstiä. Kirjaa käytetään jatkossa ainakin farmasian ja ravitsemustieteen ensimmäisenä vuonna.

H2 = kaksi vetyatomia yhdessä. Näin alkeista todellakin lähdin tahkoamaan kemiaa kirjoitusten jälkeen. Jouduinpa jopa hakemaan kirjastosta yläasteen kemian kirjan ja selvittämään, mitä tarkoittaa vaikkapa neutroni.
Myös kemiaa lukiossa lukeneille niinkin itsestään selvät asiat, kun alkuaineiden nimet piti opetella alusta alkaen.

Jopa koira alkoi tullemaan mustasukkaiseksi, kun vietin niin paljon aikaa pääsykoekirjani kanssa

Asia, mitä abit kyselevät usein on, että kuinka paljon luit päivässä valmistautuessasi pääsykokeeseen? Olen opiskelutyyliltäni hyvin perinpohjainen ja teen todella paljon muistiinpanoja, joten opiskelu-urakkaani olisi selvästi nopeuttanut, jos olisin osannut kirjoittaa nopeammin. Kuitenkin luin siis päivässä noin 8-10 tuntia, enkä siis käynyt töissä tuona aikana. Ihmiselle, jolle asiat tarttuvat helpommin päähän olisi varmasti selvinnyt vähemmälläkin ja osa nykyisistä opiskelutovereistani onkin kauhistellut tekemääni työmäärää. Lisäksi mikäli kemia on jo hanskassa, niin työmäärä on meikäläisen työmäärästä -50%!

Voitte vaan kuvitella, miten hyvältä tuntui astella ulos tuosta salista melkein kolmen kuukauden työurakan jälkeen! Niin ja tietysti vieläkin paremmalta, kun opintopolku.fi ilmoitti parin kuukauden päästä, että olin päässyt sisään!

After all olen sitä mieltä, että avain yliopistoon pääsemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen on motivaatio. Itse olen hyvin määrätietoinen, joten se tietty kunnianhimo auttoi jaksamaan päivästä toiseen ja auttaa vielä tänäkin päivänä jokapäiväisissä opinnoissa. Löytääkseen sen motivaation on tietysti löydettävä se itseään kiinnostava ala, joka voi olla oikeasti se prosessin vaikein kohta.

Nyt jälkikäteen oli hauska katsella puhelimesta vanhoja kuvia tuolta pääsykokeeseen lukemisen ajalta ja huomata, että miten paljon sitä oikeasti on kehittynyt. Yläasteella jopa vihasin kemiaa. Nykyisin kemia on mielestäni yksi mukavimmista aineista ja numeroiden perusteella kemia näyttääkin olevan vahvin aineeni farmasialla. Alussa pelkäsin, että olisin kemian taustani takia jotenkin alakynnessä kaikkiin muihin nähden, mutta asia ei todellakaan ole niin, sillä osa porukasta on parempia jossain toisessa osa-alueessa kun toisessa. Farmasiaa opiskelevat voivat olla kiinnostuneita hyvinkin erilaisista asioista ja farmasia on todellisuudessa niin paljon laajempi ala, kun alussa kuvittelisi. Farmasialla voi proviisorivaiheessa suuntautua esimerkiksi enemmän lääkkeiden biologiseen, fysikaaliseen, sosiaalifarmaseuttiseen tai kemialliseen aspektiin ja näitä kaikkia opiskellaan myös jo farmaseuttivaiheessa. Oma vahvuuteni on biologia ja olenkin harkinnut suuntautuvani siihen tulevaisuudessa esimerkiksi vaikkapa farmakologian, toksikologian tai biofarmasian kautta.

-Laura, future proviisori