Viimeistä vuotta opiskelemassa.. ehkä!

Miten nopeasti aika on mennyt! Aloitin tänä vuonna viidennen vuoteni luokanopettajaopinnoissa ja ensi keväänä mahdollisesti valmistun. Mahdollisesti. Jos en keksi vielä jotain muuta opiskeltavaa.. Suomen kielen syventävät opinnot todella kiinnostaisivat!

UEF-lähettilääksi hain, koska olin seurannut kaverini työskentelyä lähettiläänä aiemmin ja silloin jo tuumailin, että tuohan voisi olla kivaa. Hakiessa tähän hommaan ajattelin, että nyt tai ei milloinkaan. Kiitokset siis tälle kaverille homman suosittelusta! Muutamalla koululla olen jo käynyt toisen lähettilään Samun kanssa ja hienostihan tämä homma lähti sujumaan!

Olen siis siinä vaiheessa opintoja, että olen alkanut laskea, kuinka monta kurssia on enää käymättä ja montako sivua gradua vielä pitää kirjoittaa. Suomen kielen sekä kirjallisuuden opinnoissa, jotka valitsin sivuaineekseeni, riittää vielä onneksi tekemistä. Pikku hiljaa alan valmistautua siihen, että kohta pitäisi olla valmis työelämään. Pelottava ajatus.

image
Kirjallisuuden opintoihini kuuluu esimerkiksi kirjallisuuden klassikkojen lukemista ja niiden analysoimista. Takana oleva lukujärjestys on auki kevään kohdalta ja melko tyhjältähän se näyttää.

Hetkeäkään en ole katunut, että valitsin opiskella juuri luokanopettajaksi. Valinta ei ollut helppo ja siinä oli monta mutkaa matkassa ja niistä voin kertoa seuraavassa tekstissäni. Opiskelut ovat sujuneet hyvin ja olen saanut Joensuusta läheisiä ystäviä, joihin pidän varmasti yhteyttä myöhemminkin. Joensuu kaiken kaikkiaan on hieno kaupunki ja täällä olen viihtynyt. Alunperin olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joten halusin muuttaa kaupunkiin, joka ei ole liian iso. Onnistuin siltikin eksymään muutaman kerran ensimmäisen kuukauden aikana.

Harrastuksenani minulla on teatteri, jota harrastan Joensuun ylioppilasteatterissa. Harrastus on joskus hieman työläs, kun ennen ensi-iltaa läpimenoja saatetaan tehdä melkein päivittäin. Kuitenkin harrastus on minulle niin rakas, että ei haittaa jos siihen meneekin enemmän aikaa. Teatterimme kautta olen päässyt kokeilemaan muutakin kuin näyttelemistä. Olen nimittäin ollut ohjaamassa näytelmää sekä toiminut tanssikoreografina. Kuitenkin näytteleminen on vielä eniten se oma juttu.

Viime keväänä Joensuun ylioppilasteatterilla oli näytelmä Momotaro, jossa olin syksyn henkenä ja tanssikoreografina.
Viime keväänä Joensuun ylioppilasteatterilla oli näytelmä Momotaro, jossa olin syksyn henkenä ja tanssikoreografina.

Kaikki tämä on pyörinyt paljon päässä viime aikoina. Entäs sitten, mitä teen ensi vuonna. Joensuusta lähtö tuntuu jännittävältä ja kun minulta kysysttiin missä olen ensi elokuussa, en osannut vastata. Harrastustani haluaisin jatkaa tavalla tai toisella minne tahansa olenkin suuntaamassa.

Tulevaa vuotta odotan siis sekavin tuntein. Innostuneesti, mutta samalla hieman haikeanakin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *