Kaksi uraa – tavoitteena jalkapalloileva lääkäri

Yliopisto-opiskelun ja kilpaurheilun yhdistäminen, onko kyseessä mahdollisuus vai mahdottomuus?

UEF-lähettiläiden joukkoon on (vihdoin) tullut mukaan kilpaurheilija eli minä! Ajattelinkin heti kertoa omia kokemuksia kahden uran yhdistämisestä. Jos urheilu ei kiinnosta tippaakaan älä vielä klikkaa oikean yläreunan rastia vaan kuvittele sanan jalkapallo/treenit tilalle työnteko, lasten hoitaminen tai kuorolaulu niin voit saada yleisesti vinkkejä yliopistoelämän yhdistämisestä kiireiseen arkeen.

Pelaan jalkapalloa Naistenliigassa, joka on naisten pääsarja, Pallokissojen riveissä. Itä-Suomen yliopistossa taas opiskelen lääketiedettä toista vuotta. Vaikkakin Naistenliigasta ammattilaisia löytyy, suurin osa pelaajista opiskelee tai tekee töitä pelaamisen ohella. Pärjääminen sarjassa vaatii kuitenkin ammattimaista harjoittelua ja sitoutumista. Omalla kohdallani opiskelun ohelle kertyy yleensä n. 9 harjoitusta viikossa. Lisäksi pelireissut ovat pitkiä: paikalliskamppailu pelataan Tampereella ja Ahvenanmaalle reissataan koko viikonlopun verran.

Kaverit sekä koulussa että treeneissä tekevät kaikesta hauskempaa.

Turha kieltää etteikö opiskelu & urheilu -kombo veisi aikaa, se kuitenkin onnistuu hyvin! Mielestäni avaimet tähän kiireiseen elämäntapaan ovat suunnitelmallisuus, joustavuus ja panostaminen laatuun. Suunnitelmallisuus konkretisoituu kalenterissani, jonne merkitsen kaikki menoni: treenit, pakolliset oppitunnit, luennot, vapaapäivät, tapaamiset yms. Monien luentojen akateeminen vapaus helpottaa päivien suunnittelua. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, joten aamutreenien osuessa päällekkäin luennon kanssa voin mennä potkimaan jalkapalloa ja opiskella luennon asiat diojen tai kirjojen avulla kotona.

Joustavuudella tarkoitan itsensä kuuntelemista ja hetkessä elämistä. Vaikka päivän suunnitelmiin kuuluisi paljon opiskelua ja kahdet treenit, on osattava levätä tilanteen niin vaatiessa, esimerkiksi huonojen yöunien tai sairastumisen vuoksi. Sama idea pätee laatuun panostamisessa. Väsyneenä yömyöhällä ei kannata kahlata kirjoja läpi, vaikka opiskeltavaa olisi paljon. Lyhyet tehokkaat jaksot sataprosenttisesti keskittyen toimivat paljon paremmin, ja opettavat myös keskittymään olennaiseen. Tentit ovat yliopistossa haastavampia kuin lukion kokeet, mutta usean viikon aamusta iltaan rupeamaa ne eivät vaadi. Keskittymällä tärkeisiin asioihin ja opiskelemalla yhtäjaksoisesti kurssin mittaan opinnoissa pärjää hyvin.

Kotona opiskeluun kuuluu kahvi ja välipala

Jaksamisen ydin on sama kuin kaikessa tekemisessä: motivaatio. Hain Kuopion lääkikseen, koska haluan valmistua lääkäriksi ja pelaan jalkapalloa, koska rakastan pelaaamista ja haluan menestyä. Yhdistämällä nämä urat keskenään  minun ei tarvitse luopua kummastakaan ja saan akateemisen koulutuksen ohella haastaa itseni kentällä sekä tavoitella kirkkaita mitaleita.

Kannustankin akateemisesta urasta kiinnostuneita urheilijoita hakemaan yliopistoon jo urheilu-uran aikana. Ainakin  Itä-Suomen yliopistossa ohjeistus, koulutuksen rytmittäminen ja tukipalvelut pelaavat hyvänä tiiminä urheilijan ympärillä.

Vastaus vielä tärkeään kysymykseen ”Kerkeääkö käymään opiskelijatapahtumissa?”

• Kyllä. Osa tapahtumista on jätettävä väliin, mutta se tekee lopuista vaan ikimuistoisempia. 😉

Paula // Lääketiede