Työntäyteinen opiskelijaelämä

 

Opinnot vaativat niin aikaa kuin myös voimavaroja – osalla kursseista on läsnäolopakko, tentteihin täytyy valmistautua ja esseet tulee palauttaa deadlineen mennessä. Sen lisäksi on vielä kaikki se oheistoiminta, mikä liittyy vahvasti opiskelijaelämään.  Jollain ihmeen keinolla monet opiskelijat pystyvät kuitenkin yhdistämään myös töissä käymisen tähän jo valmiiksi työntäyteiseen pakettiin.

strategise-865006_1920

Osa opiskelee työn ohella ja osa taas tekee töitä pääsääntöisen opiskelun lisäksi. Moni tekee töitä toimeentulojen parantamiseksi, mutta se ei ole ainoa syy miksi niin monet opiskelijat käyttävät kallisarvoista vapaa-aikaansa töissä käymiseen. Jokainen yliopisto-opiskelija haluaa varmasti työllistyä omalle alalleen valmistumisen jälkeen ja mikä olisikaan parempi ponnahduslauta uralle kuin oman alan työkokemus! On hienoa jos saa jalan unelmatyöpaikan oven väliin jo opiskelujen aikana, mutta näin ei aina kuitenkaan tapahdu. Sillä välin on hyvä kerryttää työkokemusta jossakin muualla, koska kaikesta kokemuksesta on hyötyä tulevaisuudessa! Jokainen työ opettaa jotakin ja jokainen työpaikka antaa erilaiset eväät työelämään.

world-1264062_1920

 

Opiskeluihin kannattaa panostaa täysillä ja ne kannattaa suorittaa huolella sillä opinnot luovat tietopohjan, jota ei välttämättä pysty saamaan työelämässä. Työkokemuksen avulla pystyy kuitenkin kerryttämään osaamista millä voi vastata työelämän tarpeisiin. Tulevaisuuden työnantaja saattaa olla enemmän kiinnostunut taidoistasi työntekijänä kuin kurssiarvosanoistasi, joten takataskussa on hyvä olla vähintään yksi suosittelija, joka voi kertoa tiimityöskentelytaidoistasi tai taidoistasi hallita isoja kokonaisuuksia. Työkokemuksen merkitys vaihtelee paljon alakohtaisesti, mutta varsinkin generalistialojen kuten yhteiskuntatieteiden, kauppatieteiden sekä ympäristötieteiden opiskelijoiden on hyvä pohtia omaa osaamistaan ja työllistymistään jo ennen valmistumista sillä näiden alojen urapolun pystyy luomaan vain omalla osaamisellaan. Koulutus antaa hyvän pohjan työelämää ajatellen, mutta on tärkeää myös kerätä käytännön kokemusta ihmisten kanssa toimimisesta.

Toimeentulo ja työkokemus eivät ole kuitenkaan ainoita asioita mitä työ voi antaa opiskelijalle. Parhaimmillaan työ voi tasapainottaa elämää, antaa motivaatiota oppimiseen sekä tuoda sisältöä elämään. Työn parista voi löytää myös uusia tuttavuuksia ja työn kautta voi luoda verkostoja, joista voi olla hyötyä tulevaisuudessa.

calenfar

Miten sitten yhdistää opiskelut ja työt?

Suunnitelmallisuus on kaiken A ja O. Kalenterin käyttäminen, priorisoiminen ja laadukas ajan kuluttaminen mahdollistavat ainakin omien opiskelujen sekä töiden yhdistämisen. Liian vähäisillä yöunilla ei pärjää pitkään ja huono ruokavalio heijastuu välittömästi jaksamiseen. Stressitasot pystyy pitämään kurissa sillä, että ei jätä mitään viime tippaan, vaan hoitaa velvollisuudet hyvissä ajoin. Aikataulujen yhteensovittaminen voi tuntua välillä isolta palapeliltä, mutta ainakin minun mielestä kiireinen elämä voi olla hyvin antoisaa ja mukavaa, varsinkin jos nauttii siitä mitä tekee. Oikeanlaisella aikatauluttamisella elämään mahtuu myös paljon muuta opintojen ja töiden lisäksi – harrastukset, ystävät sekä oma vapaa-aika antavat energiaa ja auttavat jaksamaan myös pimeimpien kuukausien läpi!

Elina // Sosiaalitieteet

Työ, harrastus vai elämäntapa?

Matematiikan aineenopettajaksi, sivussa luokanopettajaksi. Monesti sitä miettii, että mihin tulikaan taas se oma nenä työnnettyä ja mentiinkö ensin ja mietittiin sitten.

Opiskeluaikojen alussa sitä oli vielä ihan erilaisessa kuplassa missä mietti maailmaa, sillä silloin opiskeltiin vasta sitä omaa ainetta ja luokanopettajan opinnoista ei ollut vielä tietoakaan. Sai lukea pelkästään matematiikkaa ilman huolta pienistä tai isommista lapsista keitä pitäisi ehkä tulevaisuudessa opettaa. Sitten tuli toinen vuosi ja todellisuus iski, luokanopettajan monialaiset opinnot alkoivat ja harjoittelut lähtivät rullaamaan. Kun opiskeltiin taito- ja taideaineiden opettamista alakoulussa niin alkoi tuntua jo enemmän aikuiselta. Pikku hiljaa todellisuus siitä, että vielä joskus minä olen niiden pienten ja koulusta innostuneiden ykkösluokkalaisten kanssa tekemässä näitä juttuja alkoi valjeta.

sunrise

Keväällä se koitti, sain harjoitteluluokakseni maailman parhaan 1-2 sekaluokan ja yhteensä vietin heidän kanssa opettajana 34h, joista yhtäkään en vaihtaisi pois! Tämän harjoittelun aikana todella tuntui siltä, että onneksi laitoin alussa sen nenäni sinne ja menin ensin ja mietin jälkeen. Ohjaava opettajani oli kannustavampi ja luottavaisempi kuin olisin voinut ikinä toivoa. Vaikka välillä vaikutti varmasti ulospäin siltä, että homma taitaa olla nyt kaukana lapasesta niin sain viedä omat visioni loppuun ja lopussa se kiitos sitten seisoi. Viimeinen niitti oman uravalinnan valitsemisessa tuli, kun viimeinen tunti oli pidetty ja pari ykkösluokkalaista tuli vilpittömästä halaamaan ja kertoi kuinka kivaa minun kanssa oli ollut.

Mutta vaikka miten päin asiaa miettii niin onhan opettaja akateemisista ammateista se kaikkein alipalkatuin. Samalla luennolla istuva matemaatikoksi tähtäävä luokkakaveri valmistuu ensin samanlaiseksi kandiksi ja sitten samaksi maisteriksi, ainoana erona tulevaisuudessa tuplasti enemmän liksaa. Olen joskus kuullut puhuttavan työstä mikä on kuin harrastus. Opettajan ammatti tosin ei ole kumpikaan näistä vaan opettaminen on enemmän elämäntapa ja henkilökohtainen kutsumus. Vaikka sitä sanotaan, että kesä-, heinä- ja elokuu ovat ne syyt miksi opettajaksi kannattaa ryhtyä, niin kyllä tästä täytyy vielä sen lisäksi tykätä, sillä elokuun alusta on pitkä matka kesäkuun alkuun, mikäli jokainen päivä on ylämäkeen nousua.

Minulle on sattunut monta onnekasta yhteensattumaa ja näiden summana olen saanut tilaisuuden olla vuoden sijainen yläkoululaisille matemaattisten aineiden opettajana. Vaikka en ole opettanut näitä oppilaita kuin vasta pienen hetken niin sitä hyvää mieltä ei mikään korvaa kun huomaa, että jälleen kerran olen voinut vaikuttaa niin monen nuoren elämään ja antaa heille työkaluja oman ajattelun tueksi joiden kanssa he sitten lähtevät maailmalle rakentamaan parempaa yhteiskuntaa.

Ja kaikki tämä on tapahtunut niin nopeasti, että välillä sitä miettii miten sitä ollaankin juuri tässä tällä hetkellä.

wtf

Viimeistä vuotta opiskelemassa.. ehkä!

Miten nopeasti aika on mennyt! Aloitin tänä vuonna viidennen vuoteni luokanopettajaopinnoissa ja ensi keväänä mahdollisesti valmistun. Mahdollisesti. Jos en keksi vielä jotain muuta opiskeltavaa.. Suomen kielen syventävät opinnot todella kiinnostaisivat!

UEF-lähettilääksi hain, koska olin seurannut kaverini työskentelyä lähettiläänä aiemmin ja silloin jo tuumailin, että tuohan voisi olla kivaa. Hakiessa tähän hommaan ajattelin, että nyt tai ei milloinkaan. Kiitokset siis tälle kaverille homman suosittelusta! Muutamalla koululla olen jo käynyt toisen lähettilään Samun kanssa ja hienostihan tämä homma lähti sujumaan!

Olen siis siinä vaiheessa opintoja, että olen alkanut laskea, kuinka monta kurssia on enää käymättä ja montako sivua gradua vielä pitää kirjoittaa. Suomen kielen sekä kirjallisuuden opinnoissa, jotka valitsin sivuaineekseeni, riittää vielä onneksi tekemistä. Pikku hiljaa alan valmistautua siihen, että kohta pitäisi olla valmis työelämään. Pelottava ajatus.

image
Kirjallisuuden opintoihini kuuluu esimerkiksi kirjallisuuden klassikkojen lukemista ja niiden analysoimista. Takana oleva lukujärjestys on auki kevään kohdalta ja melko tyhjältähän se näyttää.

Hetkeäkään en ole katunut, että valitsin opiskella juuri luokanopettajaksi. Valinta ei ollut helppo ja siinä oli monta mutkaa matkassa ja niistä voin kertoa seuraavassa tekstissäni. Opiskelut ovat sujuneet hyvin ja olen saanut Joensuusta läheisiä ystäviä, joihin pidän varmasti yhteyttä myöhemminkin. Joensuu kaiken kaikkiaan on hieno kaupunki ja täällä olen viihtynyt. Alunperin olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joten halusin muuttaa kaupunkiin, joka ei ole liian iso. Onnistuin siltikin eksymään muutaman kerran ensimmäisen kuukauden aikana.

Harrastuksenani minulla on teatteri, jota harrastan Joensuun ylioppilasteatterissa. Harrastus on joskus hieman työläs, kun ennen ensi-iltaa läpimenoja saatetaan tehdä melkein päivittäin. Kuitenkin harrastus on minulle niin rakas, että ei haittaa jos siihen meneekin enemmän aikaa. Teatterimme kautta olen päässyt kokeilemaan muutakin kuin näyttelemistä. Olen nimittäin ollut ohjaamassa näytelmää sekä toiminut tanssikoreografina. Kuitenkin näytteleminen on vielä eniten se oma juttu.

Viime keväänä Joensuun ylioppilasteatterilla oli näytelmä Momotaro, jossa olin syksyn henkenä ja tanssikoreografina.
Viime keväänä Joensuun ylioppilasteatterilla oli näytelmä Momotaro, jossa olin syksyn henkenä ja tanssikoreografina.

Kaikki tämä on pyörinyt paljon päässä viime aikoina. Entäs sitten, mitä teen ensi vuonna. Joensuusta lähtö tuntuu jännittävältä ja kun minulta kysysttiin missä olen ensi elokuussa, en osannut vastata. Harrastustani haluaisin jatkaa tavalla tai toisella minne tahansa olenkin suuntaamassa.

Tulevaa vuotta odotan siis sekavin tuntein. Innostuneesti, mutta samalla hieman haikeanakin.

Ammattina liike-elämän asiantuntija?

Kylteri, kauppatieteilijä, ekonomiopiskelija. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ajattelin heti alkuun ottaa käsittelyyn oman alani ja sen mahdollisuudet. Olen siis kauppatieteiden opiskelija nyt toista vuotta, eli siis kylteri. Kun toivottavasti jossain vaiheessa valmistun yliopistosta, tulee minusta siis kauppatieteiden maisteri, eli saan käyttää ekonomin arvonimeä.

Mitä sitten ekonomit tekevät työelämässä? No, vastaus ei ole ihan helppo, sillä ekonomeja työskentelee yli 4000:ssa eri tehtävässä. Se on siis aika paljon. Tähän kun lisätään vielä se, että kauppatieteilijöitä on jokaisella alalla, voidaan todeta, että on lähes mahdotonta sanoa esimerkiksi, mitä itse tulen tekemään työelämässä.

Saattaa tuntua ehkä vähän lohduttomaltakin, sillä suuntaa omalle uralle voi olla myös aika vaikea päättää. Laajat uravaihtoehdot vaikuttavatkin myös opintoihin. Koska työtehtäviä on vaikea ennustaa etukäteen, ovat meidän opintommekin paljolti yleissivistäviä. Totta kai opiskelemme keskeisistä asioista perusteita ja esimerkiksi lainsäädäntöön pääsee tutustumaan hyvinkin tarkasti. Opinnoissamme ei kuitenkaan kovinkaan paljon harjoitella työtilanteita, eikä pakollisia harjoitteluita tutkintoomme kuulu. Saamme ikään kuin vaihtoehtoja, joiden pohjalta teemme päätöksiä eri tilanteissa työelämässä.

computer-1185637_1280

Miten sitten kylterit ikinä onnistuvat päättämään uralleen suuntaa? Kauppatieteissä opiskellaan lähes koko ensimmäinen vuosi kaikille yhteisiä perusopintoja, joissa käydään läpi perusteet kaikilta yleisiltä kauppatieteen aloilta. Näitä ovat esimerkiksi laskentatoimi, rahoitus, taloustiede, johtaminen ja markkinointi, eli pääsykoekirjojen aihealueet. Näin jokainen opiskelija saa näkemystä siitä, millaisia eri osa-alueet ovat. Tämän jälkeen valitaan pääaine ja sivuaine, joiden yhdistelmä määrittyy hyvin pitkälle omien mielenkiinnonkohteiden ja vahvuuksien mukaan. Jos esimerkiksi matemaattiset opinnot kiinnostavat, rahoitus voisi olla oikea tie, mutta jos taas veri vetää ihmisten väliseen työhön, johtaminen voisi olla parempi valinta. Sivuaineilla voidaan vahvistaa omaa osaamisalaa, esimerkiksi psykologian sivuaineopinnoista on varmasti hyötyä hr-puolen tehtävissä.

office-1516329_1280

Monipuolisuudessa on kuitenkin paljon hyvää. Pääaineet antavat suuntaa uralle, mutta vaihto erilaisten työtehtävien välillä onnistuu yleensä helposti. Vaihtelevuutta työtehtäviin tuovat myös erilaiset työpaikat. On melko erilaista työskennellä isossa ja kansainvälisessä pörssiyhtiössä verrattuna pieneen ja paikalliseen yritykseen. Sen lisäksi, mikäli löytyy kunnianhimoa, uralla on mahdollista edetä vaikka toimitusjohtajaksi saakka.

Kauppatieteissä itseäni kiinnostaa juuri tämä suuri monipuolisuus, ja vaihtelevat uramahdollisuudet. Erilaisten harjoitteluiden ja kesätöiden avulla pääsee tutustumaan työelämään jo opiskeluvaiheessa. Opiskelujen aikana onneksi suurin osa kyltereistä löytää oman polkunsa jota lähteä seuraamaan. Ei siis hätää, vaikka vielä ei olisikaan tarkempaa hajua omasta unelma-ammatista, se tulee kyllä vielä eteen!

Uusi lukuvuosi alkoi

Kesä tuli ja meni nopeammin kuin osasin odottaa.  Vietin kesän – kuten kolme edellistäkin kesää – Kuopion pääterveysasemalla lääkärin vastaanotolla sairaanhoitajan sijaisena, jossa työ on monipuolista ja vaihtelevaa – kahta samanlaista päivää harvoin tuli.

Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että olen saanut tehdä oman alani töitä aina kun on tarvinnut; jo sairaanhoitajaopintojeni aikana. Sairaanhoitajaksi valmistuin keväällä 2015. Nyt yliopistossa, hoitotieteen opintojen ohella, saan edelleen ylläpitää ammattitaitoani kesäisin sekä myös muulloin tekemällä tarvittaessa keikkoja.

Kesällä oli aikaa työnteon lisäksi onneksi myös levätä, mökkeillä, nauttia auringosta ja ystävien seurasta. Vietinkin kesällä ennätyspaljon aikaa kavereiden kanssa muun muassa festareiden ja mökkeilyn sekä illanistujaisten merkeissä. Ehdin käväistä myös kauan haaveilemassani Lontoossa juuri ennen koulun alkua.

14107875_10154302222202870_2729582305625461379_o

Syksy on ehdoton lempivuodenaikani. On ollut aina, mutta erityisesti nyt kun olen yliopistossa. Jo toista kertaa odotin syksyä malttamattomana, jotta pääsisin taas opiskelemaan alaa jonka todella tunnen omakseni, laulamaan UEF Kuopion ylioppilaskuorossa ja ennen kaikkea näkemään taas mahtavia opiskelutovereitani, joista kehkeytyi ensimmäisen vuoden aikana tärkeitä kavereita – ihmisiä, joiden takia yliopistolle on aina kiva lähteä.

untitled3

Tämä syksy tuo toisen opiskeluvuoden myötä uusia, mielenkiintoisia haasteita. Lukuisten kurssien, muun muassa terveyden edistämisen harjoittelun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Helsingissä, lisäksi ahertaminen gradun parissa alkaa. Gradun aloittaminen tuntuu pelottavalta, mutta myös hyvältä, koska saan ohjausta parhailta mahdollisilta asiantuntijoilta ja aihe on minua kiinnostava ja hyvin ajankohtainen.

Graduajatukset johtavat mietinnät väkisinkin kohti tulevaa. Tavoitteena on saada maisterin paperit kouraan vuoden 2017 loppuun mennessä, mutta mitä sen jälkeen? Uramahdollisuudet ovat alallani hyvin laajat, joten uskon oman polun löytyvän vaikkei siitä vielä täyttä varmuutta olekaan. Toisaalta haluan elää hetkessä ja nauttia opiskeluelämästä täysillä miettimättä vielä liiaksi tulevaa.

Preventiivisen hoitotieteen opintoihin kuuluvat olennaisena osana myös johtamisopinnot.

Tämä lukuvuosi tulee olemaan ikimuistoinen varmasti erityisesti UEF-lähettilyyden vuoksi. Eräs opiskelijatoverini ehdotti minulle kesällä lähettilääksi hakemista, eikä tarvinnut kauaa miettiä ryhdynkö tähän, ja onneksi ryhdyin – lähettilästoverit, messut, lukiovierailut ja ahkera somettaminen yliopiston edustajana takaavat sen, että vuodesta tulee taatusti hauska, erilainen ja hyvällä tavalla haastava!

Siiri / hoitotiede

 

Kaksi uraa – tavoitteena jalkapalloileva lääkäri

Yliopisto-opiskelun ja kilpaurheilun yhdistäminen, onko kyseessä mahdollisuus vai mahdottomuus?

UEF-lähettiläiden joukkoon on (vihdoin) tullut mukaan kilpaurheilija eli minä! Ajattelinkin heti kertoa omia kokemuksia kahden uran yhdistämisestä. Jos urheilu ei kiinnosta tippaakaan älä vielä klikkaa oikean yläreunan rastia vaan kuvittele sanan jalkapallo/treenit tilalle työnteko, lasten hoitaminen tai kuorolaulu niin voit saada yleisesti vinkkejä yliopistoelämän yhdistämisestä kiireiseen arkeen.

Pelaan jalkapalloa Naistenliigassa, joka on naisten pääsarja, Pallokissojen riveissä. Itä-Suomen yliopistossa taas opiskelen lääketiedettä toista vuotta. Vaikkakin Naistenliigasta ammattilaisia löytyy, suurin osa pelaajista opiskelee tai tekee töitä pelaamisen ohella. Pärjääminen sarjassa vaatii kuitenkin ammattimaista harjoittelua ja sitoutumista. Omalla kohdallani opiskelun ohelle kertyy yleensä n. 9 harjoitusta viikossa. Lisäksi pelireissut ovat pitkiä: paikalliskamppailu pelataan Tampereella ja Ahvenanmaalle reissataan koko viikonlopun verran.

Kaverit sekä koulussa että treeneissä tekevät kaikesta hauskempaa.
Kaverit sekä koulussa että treeneissä tekevät kaikesta hauskempaa.

Turha kieltää etteikö opiskelu & urheilu -kombo veisi aikaa, se kuitenkin onnistuu hyvin! Mielestäni avaimet tähän kiireiseen elämäntapaan ovat suunnitelmallisuus, joustavuus ja panostaminen laatuun. Suunnitelmallisuus konkretisoituu kalenterissani, jonne merkitsen kaikki menoni: treenit, pakolliset oppitunnit, luennot, vapaapäivät, tapaamiset yms. Monien luentojen akateeminen vapaus helpottaa päivien suunnittelua. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, joten aamutreenien osuessa päällekkäin luennon kanssa voin mennä potkimaan jalkapalloa ja opiskella luennon asiat diojen tai kirjojen avulla kotona.

Joustavuudella tarkoitan itsensä kuuntelemista ja hetkessä elämistä. Vaikka päivän suunnitelmiin kuuluisi paljon opiskelua ja kahdet treenit, on osattava levätä tilanteen niin vaatiessa, esimerkiksi huonojen yöunien tai sairastumisen vuoksi. Sama idea pätee laatuun panostamisessa. Väsyneenä yömyöhällä ei kannata kahlata kirjoja läpi, vaikka opiskeltavaa olisi paljon. Lyhyet tehokkaat jaksot sataprosenttisesti keskittyen toimivat paljon paremmin, ja opettavat myös keskittymään olennaiseen. Tentit ovat yliopistossa haastavampia kuin lukion kokeet, mutta usean viikon aamusta iltaan rupeamaa ne eivät vaadi. Keskittymällä tärkeisiin asioihin ja opiskelemalla yhtäjaksoisesti kurssin mittaan opinnoissa pärjää hyvin.

Kotona opiskeluun kuuluu aina kahvi ja välipala
Kotona opiskeluun kuuluu kahvi ja välipala

Jaksamisen ydin on sama kuin kaikessa tekemisessä: motivaatio. Hain Kuopion lääkikseen, koska haluan valmistua lääkäriksi ja pelaan jalkapalloa, koska rakastan pelaaamista ja haluan menestyä. Yhdistämällä nämä urat keskenään  minun ei tarvitse luopua kummastakaan ja saan akateemisen koulutuksen ohella haastaa itseni kentällä sekä tavoitella kirkkaita mitaleita.

Kannustankin akateemisesta urasta kiinnostuneita urheilijoita hakemaan yliopistoon jo urheilu-uran aikana. Ainakin  Itä-Suomen yliopistossa ohjeistus, koulutuksen rytmittäminen ja tukipalvelut pelaavat hyvänä tiiminä urheilijan ympärillä.

Vastaus vielä tärkeään kysymykseen ”Kerkeääkö käymään opiskelijatapahtumissa?”

  • Kyllä. Osa tapahtumista on jätettävä väliin, mutta se tekee lopuista vaan ikimuistoisempia. 😉

Paula // Lääketiede

Tervetuloa UEF-lähettiläiden tarinaan!

Oletko koskaan paistanut makkaraa nuotion äärellä? Paahtanut vaahtokarkkeja? Muistatko savun tuoksun ja nuotion loimun, sekä sen valon, joka siitä tulee? Jos otat nuotiosta pois puun, se ei pala kauaa yksin. Joka tapauksessa nuotioon voidaan yhdistää monia ajatuksia – valon lisäksi lämpö, turva ja kodikkuus tulevat mieleen. Monet tarinat alkavat nuotion äärestä. Tämä tarina ei ala nuotion äärestä, mutta kaikki nuo esimerkit sopivat siihen – uusien UEF-lähettiläiden tarina alkaa.

Tervetuloa tarinaan mukaan! Tämän blogin kautta pääset mukaan kaikkeen jännittävään mitä lähettiläät kokevat taatusti vaiherikkaan lukuvuotensa aikana. Kierrämme lukioita, olemme mukana tapahtumissa, abipäivillä ja messuilla sekä tietysti päivitämme kuulumisiamme blogin, facebookin ja instagramin kautta. Mutta ei tässä vielä kaikki, vaan tähän pakettiin saat myös lähettiläiden videoblogikanavan! Luit oikein, nyt saat seurata meitä myöskin youtubessa. Ja kaikki hauskuushan näillä kanavilla on vasta aivan alussa.UEF_eng_pysty_1_black

Numero 12 on tuttu monesta paikasta, esimerkiksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta tai elokuvasta 12 apinaa. En nyt niinkään rinnastaisi meitä lähettiläitä apinoihin – opetuslapsiin ehkä hieman – mutta sen verran meitä lähettiläitä on. Kukin meistä omasta perspektiivistään tuo esiin sen, miksi on halunnut Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan ja miksi kaikkien muidenkin kannattaisi niin tehdä.

lahettilaat

Yliopisto ei kuitenkaan ole vain tenttejä, lukemista, kirjoja ja opiskelua. Se on paljon muutakin. Tänään esimerkkinä nähtiin liikuntailtapäivä. Kasapäin lajeja ja liikuntaa, jota pääsee kokeilemaan, mahdollisuuksia, joita ei kenties muuten tulisi. Itse käytin sen ainejärjestön opiskelijoista kootun jalkapallojoukkueen kanssa ainejärjestöjen turnauksessa. Tunnelma oli hyvääkin parempi, kun kaveriporukalla pelattiin yhdessä.

futiskuva-3

img_00025759370

Miksi olen UEF-lähettiläänä? Olen kokenut opiskelujen aikana paljon lämpöä ja kodikkuutta ystävieni ja hyvän opiskeluilmapiirin kautta. Turvaa olen saanut erinomaisen opetuksen tuomasta tiedosta. Tiedosta, joka auttaa tekemään parempaa tiedettä, saamaan töitä ja auttaa rakentamaan osaltaan parempaa maailmaa. Itä-Suomen yliopisto on nuotio, joka palaa kirkkaana – taas tulevan lukuvuoden.

Samu Turunen // Läntinen teologia, 3. vuosi