May 2016 - UEF-lähettiläät

May 19, 2016

Mikä minusta tulee isona?

Vastaus tähän kysymykseen pitäisi olla opiskelemallani alalla helppo, isona minusta tulee luokanopettaja. Aloitan ekaluokkalaisten kanssa, opetan heitä kuudennelle luokalle saakka ja aloitan sitten taas ekaluokkalaisten kanssa. Tai ehkä aloitankin 5. luokkalaisten kanssa, opetan heitä vuoden ja siirryn sitten 2.luokan opettajaksi.

Valmistumisen kynnyksellä olen kuitenkin alkanut paisuttamaan tätä kysymystä litanniaksi muita kysymyksiä. Onko minusta opettajaksi? Haluaisinko tehdä jotain muuta? Olenko valmis säännölliseen työskentelyyn ja arkeen? Pitäisikö sittenkin opiskella vielä jotain lisää tai kokeilla jotain täysin uutta? Uusien asioiden äärellä oleminen on aina jännittävää, mutta ainakin omalla kohdallani jännitys on enemmän positiivista kuin negatiivista. Oloni on hyvin samankaltainen kuin abivuotta lopetellessani, ensi syksynä voin olla missä vain ja se on oikeastaan aika mahtavaa!

20160130_184244 — “En ehkä terävin, mutta kynä kuitenkin!”

Samalla valmistumisen kynnyksellä heiluvilla opiskelukollegoillani on monenlaisia suunnitelmia; yksi sai tällä viikolla tietää aloittavansa syksyllä 3. luokan opettajana, yksi aikoo ostaa menolipun kauas lämpimään, yksi aikoo palauttaa gradun ja hakea vaihto-opiskelijaksi. Omat suunnitelmani heiluvat monenlaisten keikkatöiden, sijaisuuksien ja lisäopintojen rajamailla. Onneksi näinkään “itsestään selvän” opiskelualan valinta ei määritä tulevaisuutta yksiselitteisesti. Tulevaisuudessa haluan itse työskennellä myös luokanopettajana, mutta minua kiinnostaa myös moni muu asia. Kuka tietää, missä kaikkialla tulen vielä seuraavien 10 vuoden aikana työskentelemään.

Niin kuin huomaat, ei “mikä sinusta tulee isona”-kysymyksen pyöritteleminen lopu lukion tai ammattikoulun päättämiseen. Vastaus tuohon kysymykseen voi vaihdella viikottain tai jopa päivittäin. Vastauksia voi olla useampi tai yksi ja ainoa. Se yksi ja ainoa voi tosin muuttua vielä vuosienkin päästä. Onneksi opiskella voi aina lisää

Nauttikaa siitä jännityksen kutkuttavasta tunteesta, niin minäkin aion tehdä!

//Mira, melkein valmis OpeArt-luokanopettaja

May 17, 2016

Uutta kotia kohti

Opiskelupaikan saaminen tarkoittaa usein toiseen kaupunkiin muuttamista. Saatat muuttaa jostain toisesta opiskelukaupungista toiseen tai saatat muuttaa lapsuuden kodistasi ja kotikaupungistasi täysin uusiin maisemiin. Minulle Kuopioon muuttaminen tarkoitti tuota jälkimmäistä.

Heti kun tieto opiskelupaikasta tuli, tuli kirjeen mukana myös hammaslääketieteen fukseille tarkoitettu lehtinen nimeltään Dentikkeli, joka sisälsi pitkän listan kaikista hoidettavista asioista ennen syksyn alkua. Piti etsiä asunto, hyväksyä opiskelupaikka, tilata opiskelijakortti, liittyä Facebook-ryhmiin… Sitten kun asunto löytyi, piti ryhtyä pakkaushommiin ja etsimään sukulaisten nurkista tarpeettomia huonekaluja uuteen asuntooni. Yhtäkkiä kesä olikin jo ohi ja muuttopäivä koitti.

Tästä se lähti, tyttö tavaroineen kohti Kuopiota!

Itse muuttopäivä sujui hyvin. Muutin yhteiseen asuntoon parhaan ystäväni kanssa ja meillä oli sukulaisia auttamassa tavaroiden kantamisessa ja järjestelemisessä. Illalla kävimme kämppikseni kanssa kävelemässä Kuopion hämäriä kujia pitkin ja olo oli jotenkin kovin vapaa. Olimme molemmat kovin innoissamme, nyt alkaisi jokin todella jännittävä vaihe elämässämme! Todellisuus iski kuitenkin jo seuraavana päivänä. Sukulaiseni lähtivät takaisin kotiinsa, ja minä jäin kämppikseni kanssa kahden. Tehtävänäni oli maalata vaatekaappini takaseinä uudestaan, enkä ollut koskaan ennen edes maalannut. Oloni oli kovin yksinäinen. Näin he vaan minut tänne jättivät! Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Mitä täällä Kuopiossa yleensä tehdään? En tunne täältä ketään, saankohan sittenkään uusia kavereita? Miten minä muka pärjään täällä?

Uskon, että monet muutkin kotoaan muuttavat tuntevat samanlaisia tuntemuksia kuin minä syksyllä 2014. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että tuo olo helpottuu hyvin nopeasti. Heti seuraavana päivänä alkoi yliopisto-opiskelut, ja tekemistä riitti ensimmäisinä päivänä lähes vuorokauden ympäri. Alusta alkaen koin olevani osa porukkaa, jota en ollut tuntenut vielä edellisenä päivänä vaatekaappia maalaillessani. Pikkuhiljaa muuton jälkeen uudessa kaupungissa asumiseen tottuu. Sinulle muodostuu oma arki, johon kuuluu opiskelua, tenttejä, tapahtumia, kavereita, harrastuksia, tiskaamista, kaupassa käymistä ja pyykinpesua. Ensi kertaa omaan asuntoon muuttaessa kaikki tuntuu niin erilaiselta verrattuna lapsuudenkotiin, mutta toisaalta kaikki tuntuu niin omalta.

Vaikka uusi kaupunki, uudet ihmiset ja yksinasuminen kiehtovat, ei kannata unohtaa lapsuudenkotiakaan. Perheelle kannattaa soitella ja heidän luonaan käydä silloin tällöin viikonloppuisin, vaikka matkustaminen maksaakin. Ne rahat saa helposti takaisin syömällä vanhempien jääkaapin tyhjäksi. Vanhalle paikkakunnalle saattaa jäädä myös parisuhde ja vanhoja ystäviä. Heillekin pitää muistaa järjestää aikaa ja kysellä kuulumisia, sillä vastavuoroisesti he voivat lohduttaa sinua kun eläminen uudessa kaupungissa tai opiskelu ei tunnukaan enään niin hohdokkaalta.

Kahden vuoden aikana Kuopiosta on kyllä tullut uusi kotini. Tähän kaupunkiin liittyy niin paljon uusia kokemuksia, ihmisiä ja muistoja.

Uuteen kaupunkiin kannattaa aina lähteä avoimin mielin. Se on kasvattava kokemus ja huikea mahdollisuus elää juuri sellaista elämää kuin itse haluat. Lähde avoimin mielin, tutustu uusiin ihmisiin ja maisemiin, harrasta ja nauti. Jossain vaiheessa huomaat, että edes sunnuntai-iltana vaatekaapin maalaaminen ei olekaan niin iso juttu. Oikeastaan on ihan kiva taas olla kotona odottamassa uuden viikon alkua.

Katriina // Hammaslääketiede

May 10, 2016May 17, 2016

Kuopijjoon käy tie!

Kun ei odota mitään, ei pety. Tällainen on joidenkin ihmisten ajattelutapa, itse suhtauduin uuteen asuinkaupunkiin ja yliopistoon avoimin mielin. Suurin syy lienee se, että en ollut aiemmin käynyt Kuopiossa, en edes pääsykokeissa, joten mielikuvia ei ennakkoon juuri ollut. Niimpä elokuun lopulla, sunnuntaina ennen yliopiston alkua, lähdin hieman jännittyneenä kohti uutta kotikaupunkiani yli 300 kilometrin päähän.

Kuopion kaupungintalo, aivan torin laidalla!

Ensimmäisinä viikkoina en hahmottanut Kuopiota ollenkaan, kun erilaisissa tapahtumissa kuljettiin ristiin rastiin ja paikalliset opiskelukaverit olivat tietoisia kaikista oikoreiteistä, niin tuli itse vain seurailtua muita. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ymmärtää, että miten Kuopio koostuu ja loppujen lopuksi kulkeminen onkin ollut todella helppoa ja yksinkertaista! Kävellen pääsee kaikkille, pyörällä vielä nopeammin. Bussia tarvitsee vain jos haluaa shoppailemaan Matkus-kauppakeskukseen. Autottomalle opiskelijalle oikein sopiva kaupunki!

Pelottelu kieroista savolaisista oli aivan turhaa, eikä sitä kuuluisaa savvon vientämistäkään ole juuri kuulunut. Tästä olin jopa vähän pettynyt, olisihan se ollut hauskaa oppia uusi murre, jolla hämmentää vanhoja ystäviä kotipuolessa. Maamerkki, Puijon torni, sen sijaan tuntuu näkyvän joka paikkaan. Itselleni se on Kuopion tunnistettavin paikka, kuuluisan torin lisäksi. Hauskaa onkin, että torni näkyy ikkunastani hyvin, sitä tuleekin joka päivä katseltua. Pidän Kuopiosta kaupunkina, sillä se on sopivan kokonen ja siellä on paljon opiskelijoita. Olenkin siis ollut hyvin tyytyväinen opiskelukaupunkiini!

Tämän kuvan nappasin heti muuttaessani tähän asuntoon. Tätä maisemaa ihastelen edelleen, harva se päivä! Kauempana näkyy Puijon torni ja etualalla Kuopio-halli.

Miltä itse yliopisto sitten on vaikuttanut? No hyvältähän se! Kampusalue on tiivis, kaikki rakennukset lähekkäin, eli aikaa ei kulu siihen, että siirtyy luennolta toiselle. Itse Savilahti, jossa kampuksemme sijaitsee, on kaunis paikka. Minusta on kivaa, että vesi on keskellä kampusta, tulee hyvin luonnonläheinen olo. Yliopisto on vastannut kaikkiin odotuksiini, ala on tuntunut omalta ja porukka todella mukavaa ja yhteisöllistä. Mitäpä enempää voisikaan toivoa?

Kesäinen Savilahti keskellä kampusaluetta.

UEFissa käytännön asiat hoituvat helposti, verkkoalustojen käyttäminen on helppoa ja henkilökunta auttaa aina tarvittaessa. Olen myös tuntenut olevani niin opiskelija muiden joukossa, kuin yksilö. En siis ole hukkunut massaan, vaan olen osa opiskelijajoukkoa, mutta minut kuitenkin tunnetaan ja tiedän itse henkilöt, joilta kysyä neuvoa jos ongelmia ilmenee. Tämä onkin suuri hyöty, että vaikka yliopistomme onkin suuri, jako tiiviisiin kampusalueisiin takaa yhteisöllisyyden säilymisen. UEF on ollut kohdallani yksi älykäs päätös!

Kesäterveisin,

Louhi // Sosiaalitieteet

PS. Lisää kampuskaupungeistamme aiemmissa blogikirjoituksissa!

May 6, 2016May 6, 2016

Voiko soveltuvuuskokeisiin valmistautua?

Aurinko alkaa lämmittää yhä enemmän ja kaikenlaiset pääsykoeajatukset varmasti pyörivät mielessä. Osalla hakijoista on edessään myös soveltuvuuskokeet, joihin valmistautuminen on hiukan erilaista, kuin tavallisiin päntättäviin pääsykokeisiin. Esimerkiksi kasvatusalalle hakeutuneet ovat päässeet selättämään VAKAVA-kokeen kuluneella viikolla ja edessä saattavat häämöttää soveltuvuuskokeet. Mielestäni on hyvin mahdollista valmistautua myös soveltuvuuskokeisiin, vaikka kaikkein tärkeintä on tietenkin olla oma itsensä.

Millaisia soveltuvuuskokeet sitten voivat olla?

Useimmiten vastaan tulee ainakin haastattelu, joka kestää useimmiten 15-30 minuuttia. Ohjauksen koulutuksen pääsykokeissa haastattelu kestää jopa 40 minuuttia, mutta ei kannata säikähtää, sillä aika menee todella nopeasti ja jännitys laantuu useimmiten ensimmäisten viiden minuutin aikana. Haastatteluissa pyritään mittaamaan hakijan soveltuvuutta ja motivaatioita, minkä lisäksi kartoitetaan, onko hakija oikeasti sitoutunut hakemalleen alalle.

Toinen vastaan tuleva tehtävä voi olla ryhmätilanne, jossa mukana on useimmiten 4-6 opiskelijaa. Tällöin ryhmälle annetaan jokin yhteinen keskustelun aihe tai tehtävä, jota ryhmä ryhtyy toteuttamaan. Se voi olla esimerkiksi jonkin tapahtuman tai projektin suunnittelu tai muu alalle liittyvä tehtävä tai ajankohtainen aihe. Tilanteen avulla hakijoilta mitataan vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitoja. Tämän lisäksi on hyvä osata olla kohtelias muita ryhmän jäseniä kohtaan, eikä rakentavien ja perusteltujen mielipiteidenkään esittäminen ole huono asia. Tärkeää on siis osata toimia ryhmässä sekä pitää samalla mielessä, mikä on tehtävän tavoite.

Näiden lisäksi soveltuvuuskokeissa voi tulla vastaan esimerkiksi ryhmähaastatteluja, aineistopohjaisia kokeita tai ennen kokeita palautettava ennakkotehtävä. Aineistopohjaiseen kokeeseen et voi useimmiten valmistautua ennakkoon, vaan tehtävänäsi on kirjoittaa esimerkiksi essee paikalla jaettujen artikkelien pohjalta. Ennakkotehtävässä taas pohditaan esimerkiksi omaa suuntautumista tai valmiuksia alalle. Kaikkiin näihin tehtäviin annetaan kuitenkin selkeät ohjeet, joita noudattamalla kaikki varmasti sujuu! Kannattaa siis tutustua huolella oman hakukohteen ohjeisiin ja tietoihin soveltuvuuskokeista.

Screenshot_2016-05-06-16-47-31 — Soveltuvuuskokeissa on useimmiten auttamassa ja opastamassa vanhempien vuosikurssien opiskelijoista valikoituja tuutoreita. Mikäli sinulla on odotteluaikaa, niin suosittelen lämpimästi jututtamaan heitä, sillä parhaat kokemukset opiskelusta saat tietysti alan opiskelijoilta! Tässä viimevuoden opotuutoreita.

Miten soveltuvuuskokeisiin kannattaa sitten valmistautua?

Halusin koota tähän muutaman vinkin, joiden avulla koen, että oma suoritukseni soveltuvuuskokeiden osalta ainakin parani ja useammat soveltuvuuskokeet sujuivat suhteellisen hyvin.

Tutustu tarkasti koulutukseen, johon haet. Haastattelussa saatetaan kysyä jotain sen suuntaista, että millaista hakija kuvittelee koulutuksen ja opiskelun olevan. Mikäli olet jo selvittänyt, millaiseen koulutukseen oikeasti olet pyrkimässä, osaat varmasti vastata kysymykseen. Kukaan tuskin haluaa sellaista opiskelijaa, joka ei ole edes tiedä, millaiseen paikkaan on hakemassa. Kerran minulta kysyttiin jopa, että millaisia kursseja koulutusohjelma sisältää, joten kannattaa oikeasti perehtyä asiaan.
Ole selvillä siitä, mitä hakemallasi alalla tapahtuu tai mikä on ajankohtaista. Mikäli sinulla ei ole harmainta aavistusta alan ajankohtaisista teemoista, saattaa se viestiä sitä, että et ole siitä oikeasti kiinnostunut.
Älä hämmenny, mikäli vastaan tulee hyvinkin kummallinen kysymys. Tällä saatetaan testata hakijan reaktioita ja valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa. Haastattelussa voit myös kohdata ilkeästi käyttäytyvän, samaa asiaa jankkaavan tai muutoin kummallisesti kyselevän haastattelijan, joka jälleen vain testaa sitä, miten reagoit tilanteessa. Tämä on kuitenkin hiukan harvinaisempaa, mutta mahdollista. Itselläni tuli kerran vastaan tällainen haastattelija.
Mieti jo etukäteen vastauksia tavallisimpiin kysymyksiin. Miksi haluat juuri tälle alalle? Millaisena näet tulevaisuutesi alalla? Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi? Miksi sinut tulisi valita? Ja aivan ensimmäisenä kannattaa pohtia, miten haluat kertoa itsestäsi lyhyesti, sillä monesti haastattelut alkavat juuri tällä pyynnöllä. Hyvästä itsetuntemuksesta on myös hyötyä haastattelussa kuin haastattelussa eli tutustu ihmeessä itseesi!
Ryhmätilanteen osalta kannattaa etukäteen pohtia, millä tavalla voi ottaa tilanteessa muut huomioon, millaisia kysymyksiä voi esittää, jos haluaa vaikka aktivoida ryhmää, miten voisit tehdä erilaisia koonteja keskustelusta jne. Mutta liikaa ei kannata päätään vaivata ryhmätilanteella etukäteen, vaan olla ryhmässä läsnä ja ajatella ryhmä tiiminä eikä joukkona vihollisia.
Hymyile!

Screenshot_2016-05-06-09-44-22 — Vedimme opo-opintojeni kautta soveltuvuuskoevalmennusta lukiolaisille. Tässä ryhmän eräs lämmittelytehtävä ennen haastattelujen ja ryhmätilanteiden harjoittelua. Mikäli katsot kuvaa oikein tarkasti, voit myös löytää sieltä pienen virheen, hupsis 🙂

Nyt haluan vielä toivottaa jokaiselle lukijalle onnea ja menestystä soveltuvuuskokeisiin!

Sanna // Ohjaus

May 3, 2016May 3, 2016

Wabu ei lobu!

Wabu ei lobu! Se oli ensimmäisiä huudahduksia, jonka kuulin aloittaessani opinnot yliopistossa. Vappu tuntui silloin vielä kaukaiselta asialta, mutta huusin silti muiden mukana. Vappu, opiskelijoiden suurin ja tärkein juhla, tuli kuitenkin tutuksi huhti-toukokuun vaihteessa. Minä ja kaverini olimme innokkaita fukseja, jotka halusivat osallistua erinäisiin vapputapahtumiin. Vapun juhlinta alkoikin jo kaksi viikkoa ennen itse aattopäivää. Aattona alkoikin jo vähän tuntua siltä, että eikö se vappu koskaan lopu?

Minä ja toverini kiertämässä rasteja viime vuonna.

Ensimmäisenä opiskelijavappuna oli osallistuttava virallisiin tapahtumiin, kuten sivistykseen vihkimiseen (jonka sisältö on salaisuus), torilla tapahtuvaan veljmies-patsaan lakitukseen ja professorin uittoon. Kaikilla kampuksilla on omat vappuperinteensä ja ohjelmansa, nämä kuuluvat Kuopion tapoihin. Tietysti epävirallisempaa ohjelmaa löytyi laidasta laitaan, kuten wabubasin suorittaminen ja monet teemoitetut baaritapahtumat, kuten sirkusteemaiset Palapelibileet.

Oletko syönyt popcornia ja hattaraa baarissa?

Toisena opiskelijavappuna tentit puskivat päälle, joten osallistuin vain oman ainejärjestöni poikkitieteellisiin Kewätkarkeloihin. Pidin jälleen tapahtumasta, sillä siellä esiintyi livebändi ja juhlinta tapahtui Wanhassa Satamassa, jossa ei yleensä ole opiskelijabileitä. Vappuviikolla pääsin Torisitseille, mikä oli aivan uusi juttu. Sitsit ovat siis akateeminen pöytäjuhla, jossa lauletaan juomalauluja sekä pidetään puheita. Torisitseillä viisisataa opiskelijaa sistasi keskellä Kuopion kuuluisaa toria! Olihan se melkoinen kokemus, vaikka vettä satoikin.

500 opiskelijaa, Kuopion tori ja sitsit!

Vappuun kuuluvat tietysti myös brunssi, ilmapallot, serpentiini ja sima sekä munkin. Näistä pääsin nauttimaan vappupäivänä. Koska kyseessä on opiskelijoiden juhla, saa vappuna pitääkin ahkerasti haalareita ja vappuaattona sekä vappupäivänä tulee kaapista kaivaa ylioppilaslakki esiin. Onhan se aika hauskan näköistä kun opiskelijat vaeltavat värikkäissä haalareissaan pitkin kaupunkia. Itselleni vappu on kuitenkin mahdollisuus viettää aikaa opiskelukavereiden kanssa vielä ennen, kun kaikki lähtevät kesätöihin ja lomalle ympäri Suomea. Kuvaisinkin vappua ilon ja kevään juhlaksi.

Klara Vappen, hela natten, bara vatten!

Vapputerveisin,

Louhi // Sosiaalitieteet

PS. Wabu ei lobu!