Matka on vain asennekysymys

Silloin tällöin saan kuulla olevani hullu, kun matkustan kotipaikkakuntani Laihian (se vitsikirjapaikka) ja nykyisen kotikaupunkini Joensuun välillä. Tähän matkaan kuluu usein noin 8 tuntia, eikä se omasta mielestäni tunnu lainkaan pahalta. Joensuun kaverit ovat sitä mieltä, että Laihia on syrjässä ja kaukana ja Laihian kavereilta saan taas kuulla, että olen muuttanut syrjään susirajalle. Ilmeisesti olen siis jonkun mielestä syrjässä koko ajan. Tämä ei kuitenkaan haittaa minua lainkaan. Sitä paitsi, Joensuuhun ja muihinkin kampuskaupunkeihimme muuttaa opiskelijoita ihan ympäri Suomen, joten olen varma, että jonkun mielestä kotimatkani on vielä lyhyt.

matka
Kotipaikkakuntani sijaitsee lännessä ja kampuskaupunkimme idässä. Matka taittuu junalla mukavasti Laihia-Seinäjoki-(Tampere)-Jyväskylä-Pieksämäki-Joensuu tai vaihtoehtoisesti Laihia-Seinäjoki-Tikkurila-Joensuu.

Junamatkat sujuvat usein nopeasti, sillä käytän ajan hyödyksi esimerkiksi opiskellen. Monta oppimistehtävää ja kirjoitelmaa on valmistunut näiden kuljettujen kilometrien aikana, joten aika ei mene siis missään tapauksessa hukkaan. Junan lisäksi Joensuuhun kulkee kätevästi esimerkiksi Onnibussi, joka on opiskelijan lompakolle usein hyvin mieluisa vaihtoehto. Olen myös itse hyödyntänyt Kimppakyyti -sivustoja, joissa tarjotaan kyytejä Joensuusta eri puolille Suomea tai vaihtoehtoisesti, jos joku haluaa jakaa bensakuluja, niin kyytiin saa matkaseuraa näiden sivustojen ansiosta. Matkustaminen on siis tehty helpoksi ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy!

vr aikataulu
Tämän päiväiset juna-aikataulut kulkisivat välin Laihia-Joensuu näin. Vaihtoja on useimmiten kolme ja matkan kesto vaihtelee junasta riippuen. Kuva VR:n sivuilta haulla Laihia-Joensuu.

Toinen juttu, miksi matkustaminen ei juuri tunnu miltään on se, että viihdyn niin hyvin Joensuussa, että pyörähdän vain harvoin kotipaikkakunnallani. Useimmiten käyn syys- tai kevätlukukauden aikana kotona kerran tai kaksi, sillä vanhempia ja lukiokavereita on tietysti kiva nähdä. Joensuuhun on kuitenkin muodostunut niin tärkeä kaveriporukka, harrastukset ja oma koti, että siellä viihdyn mainiosti. Uskon, että jokainen, joka epäröi kotikaupungista pois muuttamista huomaa jossain kohtaa, ettei se olekaan pelottavaa vaan ennemminkin hyvin avartavaa. Suosittelen siis lämpimästi! Voin myös melkein luvata, että mikäli päätät valita Itä-Suomen yliopiston, saat kavereita eri puolilta Suomea ja se vasta onkin avartavaa! Välillä murteemme sekoittuvat niin pahasti, että joillekin sanoille joudutaan kyselemään suomennoksia.

IMG_20160226_071911
Kun päätät muuttaa uuteen kotiin, saattavat edessä olla tuparit. Ja nämä tuparit tietävät useimmiten herkkuja! Suosittelen!

Viimeiseksi vielä opo-opiskelijan vinkki: Kun mietit, minne haluat opiskelemaan, älä tee valintaa kaupunki edellä vaan ala edellä. Suosittelen ottamaan erilaisista aloista selvää ja miettimään, mikä on juuri se Sun Juttu. Tämän jälkeen sinulla on hyvin aikaa selvitellä, missä kaupungeissa alaasi tarjotaan ja millä painotuksilla. Samalla opiskelualalla saattaa nimittäin olla hyvinkin erilaisia painopistealueita, sivuaine- tai pätevöitymismahdollisuuksia kaupungista riippuen. Mikäli valitset kaupungin ensin, tulet automaattisesti rajanneeksi pois paljon sellaisia vaihtoehtoja, jotka sinua varmasti kiinnostaisivat. Kun pääset opiskelemaan tätä alaa, voit myöhemmin tajuta, että jossain muussa kaupungissa oltaisiinkin tarjottu samaa alaa sellaisilla pääainevaihtoehdoilla, jotka olisivatkin kiinnostaneet sinua enemmän. Opiskelupaikan valinta ei siis olekaan pelkkä valinta, vaan prosessi, johon kannattaa käyttää aikaa ja vaivaakin… Mutta, tässä oli kuitenkin vain minun vinkkini ja onneksi jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa haluamallaan tavalla, eikä mikään tapa varmasti ole huono! Tsemppiä siis kaikkien valintoihin! 🙂

IMG_20160219_092029
Opiskelijat ovat liikkuvaista kansaa ja monet tekevät reissuja mielellään myös muihin yliopistokaupunkeihin erilaisiin tapahtumiin. Tässä olemme esimerkiksi matkalla Rovaniemelle opettajaopiskelijoiden vuosittaisille talvipäiville. Reissu olikin kaikin puolin viihdyttävä ja hauska!

Mukavaa viikonloppua teille jokaiselle!

Sanna // Ohjaus

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa

Oletko joskus miettinyt miksi siilillä on piikit? Oletko tehnyt kasvion ja innostunut siitä? Ehkä ihmetellyt vesistöjä ja pohtinut ihmisen vaikutusta niihin? Näitä ja muita ympäristöön ja biologiaan liittyviä kysymyksiä voi jatkossa ihmetellä Itä-Suomen yliopistossa ympäristö- ja biotieteiden laaja-alaisessa kandidaattiohjelmassa.

Itä-Suomen yliopiston hakukohde tarjonta on muuttunut vuosien varrella. Yksi tulevan hakukierroksen muutoksista oli ympäristötieteiden ja biologian yhdistyminen yhteiseksi hakukohteeksi ympäristö- ja biotieteet. Ei siis hätää, kumpikaan tieteenala ei ole hävinnyt tarjonnasta minnekään, vaan niiden parhaat puolet on kerätty yhteisen nimen alle.Järviruokoja

Uusi hakukohde lupailee mielenkiintoista ja monipuolista yhteistyötä kahden tieteenalan kesken. Ei siis ole tarve olla selviä säveliä, mitä juuri haluaa olla ymmärtämässä ja tutkimassa, kun yliopisto-opintojaan aloittaa. Ajatuksena on, että yhteisten perusopintojen myötä saa vankan luonnontieteellisen pohjan, josta voi joko jatkaa jo valitsemansa pääaineen kanssa tai valita toisen suunnan. Pääaineet on jaettu kampuksittain – ympäristöteknologia ja -terveys Kuopiossa, biologia Joensuussa. Alkuun suoritettavat perusopinnot ovat yhteiset ja niissä hyödynnetään modernia tietotekniikkaa kampusten maantieteellisen välimatkan ylittämiseksi esimerkiksi videoluentojen muodossa.

Joustoa tulee löytymään myös myöhemmin opinnoissa ja pyrkimys on mahdollisimman sujuvaan opiskeluun kiinnostuksen mukaan kotikampuksesta riippumatta. Asiantuntijalinjoissa on suuntautumisvaihtoehtoja alan sisällä ja sivuainevalinnoilla on mahdollista yhdistää jotain ihan muuta pakettiin. Ehkä vähän oikeustieteellistä näkökulmaa ympäristöoikeudesta? Tai datamassojen analysointiin tilastotiedettä? Niin kuin aina Itä-Suomen yliopistossa, vapaa sivuaineoikeus pitää moninaiset mahdollisuudet avoinna. Opettajiksi halajaville on edelleen mahdollisuus opiskella biologian aineenopettajaksi Joensuun kampuksella ja valita laajasta valikoimasta yksi tai useampi opetettava aine kaveriksi.

IMG_4641

Jos ympäristö- ja biotieteet kiinnostavat, kannattaa käydä tutustumassa alaa jo opiskelevien tarinoihin. Heidään suustaan kuulee aitoa tietoa, millaista opiskelu on näillä aloilla eri kampuksilla. Biologian opiskelijoiden haastattelut löytyvät täältä ja ympäristötieteen täältä. Haastatteluista huomaa kyllä, että opiskelijat arvostavat opintojen käytännönläheistä otetta – on laboratoriotyöskentelyä ja kenttäkursseja eli maastossa työskentelyä. Näinhän se tuleekin olla, luentosalissa pääsee käsiksi vain rajattuun ympäristöön. Onneksi sama linja jatkuu myös tulevaisuudessa!

Hakemista suunnitellessa kannattaa huomata, että suurin osa valitaan suoravalinnan eli ylioppilaskirjoitusten tulosten pisteytyksen perusteella, jolloin ei ole välttämätöntä käydä valintakokeessa. Kirvestä ei kuitenkaan kannata kaivoon heittää, jos suoriutuminen ei ollut niin loistokasta kuin oli toivonut tai jos lukiokoulutusta ei ole – sisään on mahdollista päästä myös pelkän valintakokeen perusteella. Ensikertalaisille on varattu sekä suoravalinnassa että valintakokeessa puolet aloituspaikoista. Hakukohteeseen voi käydä tutustumassa  vielä tarkemmin Opintopolussa: Joensuu (biologia) ja Kuopio (ympäristötiede).

Ympäristöään kannattaa aina välillä vähän hämmästellä ja kummastella – joskus jopa ammatiksi asti! Ai millaiseksi ammatiksi? Esimerkiksi ympäristö- tai terveystarkastajaksi, laboratoriopäälliköksi, suunnittelijaksi tai tutkijaksi, yksityiselle tai julkiselle puolelle. Valmistuneiden uratarinoihin voi tutustua täällä ja täällä, kun tulevaisuuden uramahdollisuudet mietityttää.

IMG_5561

Mie pääsin tekemään kasvion vasta yliopistossa, digitaalisena. Se oli kutkuttava kokemus, jossa lähiympäristöönsä tutustui aivan eri tavalla, kun katse kierteli jatkuvasti kasveja ja niiden piirteitä. Koska minun kohdallani alanvaihto ei ole tämän päivän haave, tyydyn fiilistelemään kokemusta vielä tämän kirjoituksen kuvituksessa. 🙂

Jenny // matematiikka, aineen- ja luokanopettaja

Yliopisto-opiskelua toisin silmin

Puolentoista vuoden hampaalla opiskelun jälkeen on jo tottunut tähän elämänrytmiin. Yliopistolle saavun oikeastaan joka päivä luennoille, harkkoihin, laboratoriotöihin, avustamaan klinikkaan tai ihan vaan syömään opiskelijahintaista ruokaa. Mutta miltä hammaslääketieteen opiskelu näyttää 9-luokkalaisen tai yläkoulun biologian opettajan näkökulmasta?

Helmikuun alussa Kuopion Hatsalan klassillisen koulun yläkoululaisilla oli suoritettavanaan TET-jakso, josta osa on mahdollista suorittaa myös tutustumalla yliopiston toimintaan. Eräs hammaslääkärin ammatista haaveileva 9-luokkalainen olikin seuraamassa hampaalla opiskelua kahden päivän ajan minun opastuksellani. Ensimmäinen TET-päivä yliopistolla kului hammaslääketieteen opetusklinikassa potilastöitä seuraamalla, ja toinen päivä minun kanssani luennoilla. Samaan aikaan kun yläkoululaiset olivat tahoillaan suorittamassa TET-jaksojaan, hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelusta kiinnostuneet kaksi biologian opettajaa samaisesta Hatsalan koulusta päättivät käyttää tilaisuutensa hyväkseen, ja hekin olivat 2 päivän ajan seuraamassa meidän opiskeluja yliopistolla. He osallistuivat myös kanssani luennoille, labraharkkaani ja pääsivät käymään myös opetusklinikassamme.

Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.
Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.

Vierailun jälkeen kyselin vierailijoiltamme heidän odotuksistaan ja ennakkokäsityksistään hampaalla opiskelusta. Kuten arvata saattaa, 9-luokkalaiselle yliopisto-opinnot tuntuvat vielä kovin kaukaiselta ajatukselta, joten varsinaisia ennakkokäsityksiä yliopistossa opiskelusta ei hänelle ollut ehtinyt muodostua. Opettajien kokemukset hampaan opinnoista taas vastasivat aika hyvin heidän odotuksiaan. Yllättävää heistä kuitenkin oli se, kuinka tarkkaan hammaslääketieteen opiskelussa käsitellään aiheita, joilla ei todennäköisesti tulevan työn kannalta ole kovinkaan suurta merkitystä. Tulevat hammaslääkärit tosiaan käyvät ensimmäisinä vuosinaan hyvin pitkälti samat kurssit kuin lääketieteen opiskelijat, joten tuo opettajissa ihmetystä herättänyt aihe hämmästyttää välillä meitä hampaalaisiakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että hammaslääkärin vastaanotollekaan ei koskaan tule pelkkä suu, vaan koko ihminen.

Vierailijat pitivät UEFin opiskeluilmapiiriä hyvänä ja myös opetustilat, erityisesti hammaslääketieteen opetusklinikka, saivat paljon kehuja. Luento-opetus sai myös paljon keskustelua aikaan. Opettajista oli yllättävää, miten vieläkin entisajan luennointityyli on tallella noin voimakkaasti opetusmenetelmänä. Luennot eivät siis ole paljoa muuttuneet opettajien omista opiskeluajoista, tosin paperisten muistiinpanojen sijaan suurimmalla osalla opiskelijoista on tabletit tai läppärit muistiinpanovälineinä luennoilla mukana. Peruskouluopetukseen tottuneen 9-luokkalaisen mielestä yllättävää luento-opetuksessa oli se, miten paljon ihmisiä on kuuntelemassa luennoilla ja miten nopeasti asioita käydään siellä läpi. Kaikki kolme vierailijaa painottivat myös sitä, miten luennoilla huomaa opiskelijoiden oman motivaation opintoihinsa. Opiskelijat oikeasti kuuntelevat opetusta, esittävät kysymyksiä ja tekevät vapaaehtoisesti muistiinpanoja. Tosiaan, toisin kuin yläkoulussa, yliopistossa ei tarvitse pyytää opiskelijoita olemaan hiljaa tai huolehtia heidän opintojen edistymisestä, sillä opiskelijat ovat valmiita huolehtimaan siitä itse nyt, kun ovat ensin opiskelupaikan itselleen kovan työn takia saaneet.

Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.
Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.

Vierailut olivat varmasti avartava kokemus niin 9-luokkalaiselle kuin yliopisto-opinnot jo nähneille opettajille, mutta myös minä sain ihan uudenlaisia näkökulmia opiskeluuni. Kukaan meistä ei jäänyt tyhjin käsin, opettajat muun muassa sivistivät itseään embryologian luennoilla ja totesivat opettaneensa joitakin asioita yksilönkehityksen alkuvaiheista täysin väärin oppilailleen. 9-luokkalainen totesi taas joutuvansa tekemään paljon töitä päästäkseen hammaslääkäriksi, mutta ainakaan tuo haave ei tullut kuopattua vaan päinvastoin, odotukset tulevaa työtä ja hampaalla opiskelua kohtaan muuttuivat vain parempaan suuntaan.

 

Katriina // Hammaslääketiede

Hyvä paha gradu

Gradu. Opintojen alussa se kuulosti kaukaiselta ja pelottavalta. Ajattelin, että ei semmoisesta isosta urakasta voi selvitä. Opintojen aikana tuo kuilu kuitenkin kapenee, ja siinä vaiheessa kun gradu on ajankohtainen, ei se enää tunnukaan pelottavalta.

Gradu on siis opintojen loppuvaiheessa tehtävä tutkimus, joka kuuluu pakollisena kaikkiin maisterin tutkintoihin. Tutkimusaiheet voivat olla vaikka mitä, riippuen tietysti opiskelijan pääaineesta. Myös pituus vaihtelee hyvin paljon sen mukaan, minkä aineen gradu on kyseessä. Meillä esimerkiksi pituus on 60–80 sivua. Se saattaa kuulostaa paljolta, mutta se tulee aikalailla itsestään. Pakollisia osioita on sen verran paljon ja asiat käydään niin yksityiskohtaisesti, että tekstiä kyllä tulee.

12736618_10207028259679581_1300665684_o
Tästä lähtee! Tiedostossa tällä hetkellä jo 52 sivua.

Gradu lähtee liikkeelle seminaarissa, jossa ohjaajan ja muiden opiskelijoiden avustuksella lähdetään miettimään aihetta ja pikkuhiljaa sitten tutkimusprosessi pääsee käyntiin. Itse kävin seminaarin viime vuonna ja kirjoitimme syksyllä teoriapaperin ja keväällä teimme minitutkimuksen ja kirjoitimme siitä analyysin. Tästä syntyi pohja, josta sitten (toivon mukaan) valmistuu se varsinainen gradu. Itselleni vaikein osuus oli aiheen keksiminen, mutta kun se lopulta löytyi, ei työskentelyn aloitus sitten tuottanut ongelmia.

Itselläni on siis englanti pääaineena ja meillä voi suuntautua joko kirjallisuuteen tai kielentutkimukseen. Itse teen kielentutkimuksesta gradua ja aiheena minulla on thaimaalaisten lukiolaisten motivaatio ja asenteet englanninkielen opiskeluun. Aihe kiinnostaa minua ja voin myöntää, että oikeasti pidän gradun tekemisestä!

12511280_10206872916396096_143790720_o
Tässä tutkimukseni aineisto: 231 kyselylomaketta. Näiden läpikäymisessä riittää työtä, mutta sisältöä tutkimukseenkin tulee helposti, kun aineistoa riittää.

Välillä gradun tekeminen kuitenkin tökkii ja aina ei löydy motivaatiota. Apua on kuitenkin saatavilla! Tällä hetkellä järjestämme kavereiden keskuudessa kerran viikossa ”gradumiitin”; kokoonnumme yhdessä tekemään gradujamme. Tsemppaamme toisiamme ja pohdimme yhdessä mahdollisia ongelmia. Aiheemme ovat kaikki erilaisia, mutta toisten opiskelu ja tehokkuus auttavat myös muita edistymään. Kukaan ei ole tämän asian kanssa yksin!

12630684_10206860719771188_1940933983_o
Kun on hyvät eväät, niin jaksaa työskennellä paremmin! Pitää paikkansa myös gradua kirjoittaessa.

Jenna // Englannin kieli

Opopäivien antia

Tiedättekö, mikä oli kaikkein kivointa Valtakunnallisilla Opopäivillä? Tietenkin nähdä mukavia ja iloisia opoja ympäri Suomen!

Osallistuin siis viime viikolla Oulussa järjestetyille opopäiville, jonne oli kokoontunut usea sata opoa eri puolilta Suomea. UEFin pisteellä ollessani sainkin kohdata jo monta tuttua naamaa, joita on tullut viimeisen puolen vuoden aikana vastaan lukiokäynneillä. Tämä sai hymyn huulilleni. Onhan opiskelijan aina mukava päästä jututtamaan niitä, joiden saappaisiin saattaa itsekin tulevaisuudessa hypätä. Reissu oli siis hyvin antoisa!

BLOGI matkalla
Matkantekoa Ouluun. Ihanan luminen sää!

Voisinkin opiskelijana suositella jokaiselle osallistumista kaikenlaisille messuille ja erilaisiin tapahtumiin, joista voitte saada jotain irti tulevaisuuttanne ajatellen.  Aluksi saattaa tuntua orvolta, kun kaikki muut ovat niitä “kokeneita ja osaavia aikuisia.” Voin kuitenkin taata, että myös sinä olet enemmän kuin tervetullut erilaisiin rientoihin mukaan! Onhan sinulla tuoreita näkemyksiä, kuplivaa intoa ja rohkeutta, jota monet varmasti arvostavat. Ja kyllä – Minuakin luultiin näillä Opopäivillä kerran lukioikäiseksi (eikä muuten ollut ensimmäinen kerta), mutta entäs sitten? Kuka kieltää, ettei 22-vuotiasta saisi luulla esimerkiksi 18-vuotiaaksi?

BLOGIopopvselfie
En voinut olla ottamatta selfietä keltaista tiiliseinää vasten!

Listasin muutaman asian, jotka opin tai havainnoin  näiltä Opopäiviltä, vaikka olinkin tänä vuonna ainoastaan näytteilleasettajana.

  1. Hyödynnä kaikki keinot hankkia kesätöitä. Minulla on tavoitteenani saada ensi kesäksi kesätyöpaikka, jossa voin oikeasti olla hyödyksi. Olen kuitenkin kokenut hakemuksella erottautumisen hankalaksi. Siksi kiersin messuilla selvittelemässä ja keskustelemassa alani osaajien kanssa, olisiko heillä ideoita tai tietoa avoimista (piilo-)työpaikoista. Sain muutamia todella hyviä vinkkejä hakemiseen liittyen, vaikka en juuri onnistunut löytämään konkreettisia hakukohteita. Yritys oli kuitenkin hyvä!
  2. Hymyile! Sain monta kommenttia siitä, kuinka mukavaa on, että jaksan hymyillä. Kohtasin sattumalta esimerkiksi viimekesäisen vakioasiakkaani, kun olin kesätöissä mansikanmyyjänä Jyväskylässä. Hän sanoi, että muistaa minut aurinkoisuudestani. Minä muistin hänet juuri samasta syystä oikein hyvin! Hyväntuulisuus siis jää positiivisesti mieleen.
  3. Käytä tilaisuudet hyväksesi. Ruokatauolla tein sen. Laitoin nimittäin Oululaiselle ystävälleni viestiä, että haluaisin nähdä häntä, kun kerrankin olemme samalla paikkakunnalla. Tämäpä onnistui hyvin ja oli ihana jutustella hänen kanssaan pitkästä aikaa! Kannatti siis kokeilla tiukasta aikataulusta huolimatta.
  4. Älä hamstraa liikaa karkkia messuilla. Tästä ei olekaan muuta sanottavaa kuin se, että laukun pohjalta on todella kiva löytää liiskaantunutta suklaata seuraavana päivänä. Tai vaihtoehtoisesti sieltä löytyy tyhjiä karkkipapereita, jotka muistuttavat sinua siitä, että olet possu.
  5. Käytä myös matkustusaika hyödyksesi . Jopa  autolla matkustaessa voi saada paljon aikaan! Itse sain kaksi koulutyötä valmiiksi pelkästään Joensuu-Oulu-Joensuu välillä. Kiireiselle opiskelijalle hyvä keino saada muutama tunti lisää vapaa-aikaa viikonlopulle!
BLOGIständäilyäopop
UEFin ständi näytti tällä kertaa tältä 🙂
BLOGIeducamessuilla ajelees
Tässä myös muisto viikon takaisilta Educa-messuilta. Testailtiin vähän ajosimulaattoria, jossa liika vauhti sai meidät loppujen lopuksi päälaelleen ojaan…

Mukavaa viikkoa teille jokaiselle! 🙂

Sanna // Ohjaus

Opiskelu ja raha

Opiskelijan taloudellinen tilanne mietityttää varmasti monia ennen opintojen aloittamista. Opintotuki on suuruudeltaan noin 300 euroa, jonka lisäksi opiskelija saa asumislisää vuokran suuruudesta riippuen maksimissaan noin 200 euroa. Miten siis tulla toimeen noin 500 euron kuukausituloilla?

Opinnot voi rahoittaa itsenäisesti käytännössä kolmella eri tavalla. Jotkut tulevat toimeen pelkällä opintotuella. Tällöin elämä on suhteellisen niukkaa, ja erilaisia ”opiskelijan säästövinkkejä” on pakko hyödyntää. Säästää voi esimerkiksi halvalla ruoalla ja hyödyntämällä kirpputoreja. Eräs kaverini totesi opintotuesta, että ”sillä elää, jos ei tee mitään kivaa”.

Toinen tapa on nostaa opintolainaa. Opintolaina on valtion takaamaa lainaa, jota voi nostaa lähes mistä tahansa suomalaisesta pankista. Lainaa saa nostettua maksimissaan 400 e / kk, mutta kaikkea ei tietenkään ole pakko nostaa. Lainan korko on pieni, ja olet lisäksi oikeutettu opintolainahyvitykseen, jos suoritat opintosi määräajassa.

Välillä voi herkutella!

Kolmas tapa rahoittaa opinnot on käydä töissä. Tyypillistä opiskelijaelämää on tehdä kesät töitä ja elää lukuvuosi opintotuen lisäksi säästöillä. Osa käy töissä myös lukuvuoden aikana. Tässä on toki vaarana se, että opinnot kärsivät. Yleensä kuitenkaan muutama ilta- tai viikonlopputyövuoro ei rasita liikaa.

Itse kuulun kahteen jälkimmäiseen kategoriaan. Teen tätä UEF-lähettilästyötä, ja lisäksi nostan lainaa aina kun siihen on tarvetta, yleensä n. 100-300 e / kk. Lainan kertyminen hieman hirvittää, mutta pidän työn saantia valmistumisen jälkeen melko varmana, jolloin tasaisilla tuloilla laina on mahdollista maksaa takaisin melko nopeastikin. Pyrin mahdollisimman pieneen rahankäyttöön, mutta totaaliseen niukkuuteen en halua ryhtyä. Välillä on kiva käydä ulkona syömässä ja ostaa tarpeellisia tavaroita. Pitäähän sitä elämästä nauttia! Lisäksi auton ja kahden koiran ylläpidossa on omat taloudelliset haasteensa.

Elävää musiikkia - opiskelija-alennuksella! Kuvassa Kerubia ryöpyttää Turisas.
Elävää musiikkia – opiskelija-alennuksella! Kuvassa Kerubia ryöpyttää Turisas.

Ehkä paras säästöniksi on tietenkin monenlaiset opiskelija-alennukset! Tyypillisin esimerkki on opiskelijalounas yliopistolla, joka on monipuolinen, ravitseva ja erinomaisen maukas. Urheilemaan pääsee  erinomaiseen hintaan Sykettä-palvelujen kautta. Lisäksi alennusta saa nettikaupoista, baareista, keikkalipuista, junalipuista, museoista… Aina kannattaa kysyä!

Hyvällä huumorilla ja oikealla asenteella selviää tiukastakin paikasta – tuleehan opintotuki joka kuukauden 4. päivä. Osuvasti siis juuri tänään!

Syypää mun rahanmenoon?
Syypää mun rahanmenoon?