Opiskelijan joulu

Opiskelijan joululla en tarkoita köyhää joulua samalla tavalla kuin viittaisin auton syttyneeseen bensavaloon kutsumalla sitä opiskelijavaloksi. Ajattelin sitä vastoin kertoa siitä, miten koen joulun opiskelijana. Olen nimittäin huomannut, että joulu tuntuu erilaiselta sen jälkeen, kun kotoa on muuttanut pois.

Jouluaamu alkoi tänään koiran ulkoiluttamisella metsässä. Lunta ei paljoa näy.

Jouluna minulla on aikaa nähdä perhettäni kotiseudullani. Tätä aikaa voisinkin kutsua minilomaksi, jolloin saan syödä ja levätä niin paljon kuin jaksan ja haluan ilman huonoa omatuntoa. Usein hölläily ei nimittäin kuulu viikkosuunnitelmiini opiskeluaikana, joten joulu eroaa huomattavasti normipäivistäni. Asun opiskelukaupungistani Joensuusta melkoisen kaukana, joten käyn kotona todella harvoin. Tämän vuoksi joulun aika on muuttunut lahjojen odottelun ajasta enemmänkin kotoiluajaksi, jolloin näen myös sisaruksiani pitkästä aikaa.

Tässä yksi siskoltani saamista lahjoista. Rasia on tehty vanhasta videokasetin kuoresta.

Sisältä löytyi itsetehtyjä makeisia. Nam, ihana idea!

Vaikka joulun aika on kivaa ja rauhallista, on se myös tekevälle tohinatytölle haastavaa, sillä paikallaan ei jaksaisi olla kauaa. Esimerkiksi Snapchat on jouluisin kovassa käytössä ja vaivaan turhilla kuvilla kavereitani jatkuvasti. Tämän moni on varmasti päässyt kokemaan. Täytyy siis myöntää, että kotona oloilun nauttimisesta huolimatta jonkinlainen kaipuu Joensuuhun kulkee kokoajan mukana, sillä kaupunki ja sen ihmiset muodostavat omanlaisensa perheen.

Kuvassa siskoni tuholaiskissa (syö johtoja, kaataa kukkia ja repii suihkuverhoja), joka on kaikesta huolimatta äärimmäisen söpö ja saanut lempinimekseen Nappisilmä.

Joulu on myös lemmikkien aikaa. Tämä kuulostaa hassulta, mutta täytyy myöntää, etten haluaisi opiskelija-asuntooni lemmikkiä, sillä se jäisi luultavasti heitteille ja joutuisi olla liikaa yksin, enkä varmaan muistaisi ostaa sille ruokaakaan. Kotona saan siis nauttia kissoista, koirasta ja halutessani voin marssia maatilan tyttönä vaikka navettaan tapaamaan lehmiäkin (tämän teen ehkä kerran viidessä vuodessa).

Pakollinen joulukuva

Kokonaisuudessaan joulu on ihanaa aikaa ja täytyy myöntää, että itse olen ainakin saanut viettää tänään mukavan päivän. Ja vaikka hiukan jännittikin, niin olin ollut jossain määrin myös kiltti. Toivottavasti myös tekin, arvon lukijat 🙂

Mukavaa joulun jatkoa jokaiselle! Se ei nimittäin ainakaan omasta mielestäni vielä ole päättynyt!

Onneksi joulun viettoa voi hiukan harjoitella pikkujouluilla. Näin joulun riemustakin saa nauttia kauemman. PS. Tämä on loppukevennys.

Sanna // Ohjaus