Tiptaptiptaptipetipetiptap…

Kun glögi kiehuu kattiloissa, piparit valmistuvat uunissa ja kaikilla on punaiset lakit päässään on tullut sen aika. Nimittäin pikkujoulujen. Itselläni on tänä vuonna ennätyspaljon pikkujouluja, huimat neljä kappaletta, joten kokemuksia löytyy. Ensimmäiset pikkujoulut olivat UEF-lähettiläsporukalla. Kuten varmasti tiedätte, jotta kaikki pääsisivät paikalle, kannattaa päivä sopia ajoissa. Meille idea syntyi jo koulutusvaiheessa ja löysimme (ihme kyllä!) kaikille kahdelletoista sopivan päivän. Lopulta ihan kaikki eivät kuitenkaan päässeet, sillä marras-joulukuun vaihde on opiskelijoillakin kiireistä aikaa.
Oli mukavaa päästä tutustumaan paremmin muihin lähettiläisiin, vielä kun meitä on kolmelta kampukselta ja kaikki opiskelee eri aloja. Syntyi hyvää keskustelua monenlaisista asioista niin lukiovierailuista snapchatin tarkoitukseen. Erittäin onnistunut ja hauska ilta! Samalla sovittiin, että keväällä pidetään vielä yhteiset päättärit, niin huippuryhmä meillä on koossa! (Aina voi hehkuttaa kuha on UEF-lähettiläs)
Pikkujouluja on monenlaisia, joista yliopistoon liittyvät ainejärjestöjen pikkujoulut, niin oman kuin muidenkin järjestöjen pitämät juhlat. Omassa ainejärjestössäni, Sociuksessa, on tapana, että ensimmäisen vuoden opiskelijat, eli fuksit, järjestävät pikkujoulut. Itse olin siis viime vuonna mukana suunnittelemassa tarjoiluja, koristeluja sekä ohjelmaa. Tuli myös tehtyä muutamia kauppareissuja, jotta saatiin kaikki ruoka ja muut tarvikkeet ostettua isolle joukolle. Tapahtumien järjestämisessä on omat haasteensa, mutta oli kivaa päästä osallistumaan heti ensimmäisenä vuonna. Koska tapahtumia on pitkin vuotta, kuten muistakin blogiteksteistä olette lukeneet, niin mukaan järjestelyihin kyllä pääsee, jos vain haluaa. Kaikki meni lopulta hienosti ja tänä vuonna sai sitten keskittyä fiilistelemään mukavaa tunnelmaa, kun uudet fuksit olivat vastuussa!
Pitkään suunniteltujen ja perinteisten pikkujoulujen lisäksi, olin myös kaverini luona pikkujouluissa. Kutsu tuli viikon varoitusajalla, mutta yllättäen kaikki vieraat olivatkin tulossa paikalle (isäntäparin yllätykseksi) ja siitä syntyi hyvin lämmin tunnelma (myös kirjaimellisesti). Sopu sijaa antaa, joten ahdasta ei kuitenkaan ollut ja tämäkin ilta oli hyvin leppoisa, vaikka edellisillan lähettiläspikkujoulujen takia väsyttikin.
Vietettyäni vuoden Alkio-opistolla, ennen kuin pääsin yliopistoon, meille syntyi siellä myös pikkujouluperinne. Tulevana viikonloppuna vietämmekin jo kolmatta kertaa kyseisen joukon kanssa pikkujouluja, mitä odotan kovasti. Vaikka me kaikki opiskelemmikin nykyään eri puolilla Suomea, on mukavaa, että tulee edes kerran vuodessa kokoonnuttua yhteen ja juttua riittää, vaikkei olisikaan nähty pitkiin aikoihin. Ilta kuluu rupatellessa ja syödessä, kuten pikkujouluissa yleensä, ja tietenkin tulee myös kuunneltua joululauluja. Meillä on myös monele tuttu joululahjojen vaihtoperinne, jossa jokainen ostaa yhden lahjan, joka annetaan aiemmin arvotulle henkilölle. Tälla tavoin voi paremmin kohdentaa lahjansa, kun voi miettiä mistä toinen pitää.
Pikkujoulut ovat siis kaikenkaikkiaan mukava ja olennainen osa marras- ja joulukuun synkkää aikaa, johon ne tuovat iloa ja valoa. Mukavaa joulunodotusta kaikille!
Louhi//Sosiaalitieteet