November 2015 - UEF-lähettiläät

November 27, 2015December 4, 2015

Mitä väliä vapaa-ajalla?

Välillä mietiskelen itsekseni, mihin kaikki aika katoaa. Tuntuu, että työtä ja tekemistä olisi vaikka millä mitalla. Kaiken lisäksi yliopisto, ainejärjestöt ja Joensuu kaupunkina tarjoavat valtavasti virikkeitä, joihin haluasi tarttua. Joululomaankaan ei ole enää montaa viikkoa ja sitä ennen haluaisi ehtiä tehdä vaikka mitä!

Olenkin hyvä malliesimerkki opiskelijasta, joka täyttää kalenterinsa ihan täyteen (olisin lisännyt siitä kuvan tähän, mutta en kehdannut, sillä siitä en saa kohta itsekään enää selvää). Opinnot, harrastukset, kaverit, hallitustyöskentely sekä lukiovierailut ympäri Suomen vievät aikaa. Tämä kaikki on todella kivaa ja kehittävää, vaikka välillä opiskelijan on muistettava vain olla ja keskittyä itseensä.

Yliopisto-opiskelu onkin haastavaa aikaa vapaa-ajan kannalta, sillä itsenäistä työskentelyä on huomattava määrä esimerkiksi lukio-opiskeluun verrattuna. Kalenteria ei voi millään täyttää niin täyteen, kuin lukiossa, sillä silloin aika loppuisi kesken kaiken valmiiksi saattamiseen. Joskus minulla onkin viikkoja, joille on merkitty esimerkiksi vain kaksi luentoa, mutta opiskeluun käytän aikaa silti esimerkiksi 35 tuntia. Lukujärjestys ei siis kerro suoraa sitä, miten paljon aikaa opiskeluun tulee kulumaan. Tämä saattaa aluksi tuntua haastavalta, mutta siihen tottuu hyvin nopeasti. Tällöin alkaa myös nauttimaan siitä, miten vapauttavaa opiskelu onkaan, sillä opiskelija saa toimia itse itsensä “pomona”. Tällöin myös vapaa-ajan ja opiskelu-ajan välinen raja muuttuu häilyvämmäksi.

Tässä minä ja Tyttöjen Tuvan pikkusiskoni, jonka kanssa saan viettää aikaa, jolla koen todella olevan merkitystä. Kuva ©MikkoEevert

Välillä pohdinkin itsekseni myös sitä, onko vapaa-aika siis vapaata aikaa vai vapaasti valittavaa aikaa? Itse toteutan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikä tarkoittaa sitä, että minulla oikeastaan onkin paljon vapaa-aikaa. Itse en nimittäin juuri harrasta “olemista” tai lähinnä sitä, että olisin tekemättä oikeastaan paljon mitään. Sen sijaan käytän vapaa-aikaani kaikenlaiseen puuhasteluun ja kavereihin.

Viime vappu oli varattu vapaa-ajalle ja hassuttelulle.

Opiskelijaelämä tarjoaakin paljon mahdollisuuksia aktiiviseen vapaa-ajan viettoon. Musiikkiharrastuksia, teatteria, liikuntaa monessa eri muodossa, erilaisia kerhoja, järjestötoimintaa, kavereita, tapahtumia ja vaikka mitä. Itse olen ainakin ottanut kaiken ilon irti laajasta tarjonnasta ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille muillekin.

Eilisiä pikkujouluja vietettiin satuteemalla. Kuvasta voit bongata Dalmatialaisen, Heinähatun, Pikku Myyn, Röllin, Minni hiiren ja Peppi Pitkätossun.

Olenkin sitä mieltä, että kiikkustuolissa emme muistele sitä, kuin luimme tenttiin vaan juuri sitä, mitä kaikkea kivaa olemme kokeneet. Vapaa-ajan merkitys on siis valtava! Ja palatakseni ajatukseen, että aika vain katoaa johonkin, niin eihän se aika minnekään oikeastaan katoa, vaan siirtyy muistoiksemme. En tiedä onko ylläolevan kuvan Pepiksi pukeutuminen tiedostamatonta vastarintaa siitä, etten tahtoisi koskaan kasvaa aikuiseksi. Ehkä, sillä opiskelijana on hyvä olla.

November 23, 2015

Opiskelijan 5 tarpeellista taitoa selviytymiseen

Opiskelijakortti, opintotuki, luennot, tentit, ainejärjestö, sitsit, vujut, hammaslääkäripäivät, uudet kaverit. Kaikkia näitä asioita, ja vielä paljon enemmänkin, opiskelupaikka hampaalla on tuonut elämääni. Verrattuna Mikkelissä viettämääni lukiolaistytön elämään vielä pari vuotta sitten yliopistoelämä koulujuttuineen ja opiskelijarientoineen on todella erilaista, itsenäistä ja stressaavaa mutta myös niin ihanaa. Tapahtumia ja tekemistä on paljon, joskus jopa vähän liikaakiin ainakin lompakon ja oman jaksamisen kannalta. Tähän blogikirjoitukseen olenkin koonnut muutaman opiskelijalle hyödyllisen taidon, joista monet olen omaksunut ihan itsestään opiskeluideni edetessä.

1. Kyky löytää, metsästää ja hyödyntää erilaisia opiskelijalle suotuja etuisuuksia. Vaikka valtio tukee satojen eurojen edestä opiskelijan kuukausittaista elämää, ei rahaa yleensä vuokran ja muiden pakollisten laskujen jälkeen jää paljoa tuhlattavaksi. Onneksi opiskelijoiden taloudellista elämää helpotetaan kuitenkin myös monin muun eri tavoin. Vatsan saa täyteen halvalla, helposti ja vaikka useamman kerran päivässä monissa yliopiston ravintoloissa. Opiskelijakortin vilauttaminen kannattaa Amican ravintoloiden lisäksi monissa liikkeissä ja ravintoloissa, sekä ehdottomasti myös reissatessa julkisilla kulkuneuvoilla. Kekseliäimmät myös ottavat postiluukuistaan pois Ei mainoksia– kyltin, ja etsivät ruokakauppojen mainoksista halvimmat tarjoukset, joiden antimilla täyttää pakastimensa.

Blogiruoka — Opiskelijan päivän pelastus, lautasellinen ruokaa hintaan 2,15€.

2. Kyky pitää hauskaa. Opiskelijatapahtumia riittää jokaiselle viikolle ja tarjontaa on huimasti vapun, pikkujoulujen ja vuosijuhlien vietosta aina leffailtoihin, kakkukisoihin ja jopa pidemmälle suuntautuviin reissuihin. Tapahtumat on loistavia tilaisuuksia hengailla, tehdä, nähdä, kokea ja nauttia yhdessä opiskelijan vapaudesta ottaa vähän rennommin. Usein ihan tavallisiin arkipäiviin sijoittuvat opiskelijatapahtumat ovat ihanaa vaihtelua luennoilla istumiselle ja aina on joku tapahtuma mitä odottaa. Usein juuri nämä lukuisat ja monesti jo perinteeksi muodostuneet tapahtumat ovat niitä juttuja, joita sitten opiskelujen jälkeen lämmöllä ja kaipauksella muistelee.

IMG-20150503-WA0001 — Hampaalla vapun viettoon kuuluu olennaisesti haalarit ja tietysti hampaan pesu!

3. Kyky irrottautua opiskeluelämästä. Vaikka opiskeluun ja opiskelijatapahtumiin saa tehokkaasti käytettyä kaiken aikansa, oman jaksamisen kannalta kannattaa pitää kiinni myös yliopiston ulkopuolisesta elämästä, kuten omista harrastuksistaan. Joillekin se voi tarkoittaa kilpaurheilua tai salilla käymistä, toiselle taas teatteria, leipomista tai ihan vain rentoutumista. Itse pyrin järjestämään aina aikaa liikunnalle ja olenkin lenkkeilyn lisäksi ahkera yliopiston ja ammattikorkekoulun Sykettä-liikuntapalveluiden käyttäjä. Sitä kautta pääsen käymään niin salilla, pumpissa, tanssitunneilla, spinningissä kuin tankotanssissakin, ja tulevana sunnuntaina ajattelin ottaa ilmajoogailun uudeksi aluevaltauksekseni!

Kuopiossa on huikeat liikuntamahdollisuudet. Itseään voi lähteä ylittämään niin Sykettä spinningiin kuin Puijon mäkihyppyrinteisiinkin!

4. Kyky pitää kiinni niistä tärkeimmistä. Vaikka kalenteri täyttyykin koulusta ja uusien kavereiden kanssa tekemisestä, jätä tilaa aina vanhoille tutuille ja perheellekin. Usein opiskelupaikan saaminen johtaa toiseen kaupunkiin muuttoon, ja taakse saattaa jäädä perhe, ystävät ja parisuhde. Heillekin on kuitenkin tärkeää järjestää aikaa, sillä usein nämä henkilöt ovat niitä, jotka tuntevat sinut parhaiten ja osaavat auttaa ja tukea sinua silloin kun eniten sitä tarvitset. Pidä huolta niistä suhteista, joiden haluat säilyvän vielä opiskeluaikojen jälkeenkin.

5. Kyky elää ja rakentaa omaa elämää. Yliopistossa opiskelu on itsenäistä, ja on usein sinusta itsestäsi kiinni, miten ja milloin opiskelet. Luennot ovat vapaa-ehtoisia eikä kukaan ole antamassa sinulle läksyjä. Oma oppimisesi on siis omalla vastuullasi ja vastuu onkin suuri, sillä yliopistossa opiskellaan usein omaa tulevaa ammattia varten. Opiskelun lisäksi saatat haluta myös vuosikurssisi isännäksi/emännäksi tai vaikka mukaan ainejärjestösi toimintaan. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa opiskella ja elää yliopistoelämää, vaan erilaisia juttuja kannattaa kokeilla rohkeasti ja rakentaa opiskeluvuosistaan itsensä näköiset.

Katso tulevaan, mutta elä tässä hetkessä. Se lause kiteyttää blogikirjoitukseni sanoman mielestäni aika oivallisesti.

Katriina // Hammaslääketiede

November 19, 2015November 20, 2015

Miltä vaihtokokemus näyttää ja tuntuu?

Reilu kolme viikkoa lähtöön.
Ajatus… tai ehkä jopa haave vaihtoon lähtemisestä on kytenyt mulla mielessä ainakin muutaman vuoden. Sen tullessa ajankohtaiseksi hakuaikojen lähestyessä viime syksynä, alkoi ensimmäinen jännitysaalto. Uskallanko oikeesti, uskallanko yksin, onko tää totta? Vaihtokavereita etsiessäni huomasin melko pian, etteivät luokkakaverini olleet innokkaita lähtijöitä. Niinpä päädyin kirjoittamaan vaihtohakemuksia motivaatiokirjeineen ystäväni kielipään avustuksella.

Näillä lauseilla alkoi viime syksynä kirjoittamani vaihtoblogi. Muutkin kursivoidulla kirjoitetut tekstinpätkät on lainattu suoraan kyseisestä blogista. Enpä olisi vielä lukiossa tai oikeastaan yliopisto-opintojen alussakaan osannut arvata, että päätyisin vielä vaihto-opiskelijaksi Englantiin. Näin siinä kuitenkin pääsi käymään ja vietin viime syksyn eli yhteensä kolme kuukautta kauniissa englantilaisessa kaupungissa nimeltään Bath.

Olen tässä kirjoittamisen sivussa yrittänyt täyttää yliopiston nettirekisteröitymislomaketta ja nettisanakirja on ollut ahkerasti käytössä. Välttämättäkin sitä tulee miettineeksi, että miten kielen kanssa Bathissa pärjää. Se jännittääkin mua kaikista eniten tulevassa syksyssä.

Lohduttauduimme tosin samaan koitokseen lähtevän vaihtarikaverin kanssa sillä, että elekieli on paras kieli ja suomellakin pärjää, jos artikuloi tarpeeksi selkeästi. Tämän on todennut (tarpeeksi) toimivaksi ainakin meidän mummo.

En ikinä ole kokenut olevani hyvä kielissä. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja sanakokeisiin ja kokeisiin lukemiseen, tuskailuun ja kyynelten vuodattamiseen. Lukiossa ollessani teimme suunnitelmia opon ja englanninopettajan kanssa sen varalle, etten pääse englannin kirjoituksia läpi. Kaikkien yllätykseksi kirjoitinkin B:n ja suunnitelmia ei tarvinnut panna toimeen.

18-vuotiaana osallistuin ensimmäistä kertaa kansainväliselle leirille kartuttamaan kielitaitoa. Tuolloin ymmärsin, että perussanastolla pärjää pitkälle eikä kieliopillakaan ole aina niin väliä. Briteissä ollessani kirjoitin parhaimmillani 1000 sanan esseitä englanniksi sanakirjan ja google kääntäjän avulla. Kielioppi niissä tuskin oli täysin oikein, mutta sillä ei ollut opettajienikaan mielestä väliä. Kunhan esseestä kävi ilmi se, mitä siinä yritin sanoa.

Mielestäni ”huono kielitaito” on todella epäpätevä syy jättää lähtemättä ulkomaille harjoittelun tai vaihto-opiskelun merkeissä. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen tulisi vähintäänkin harkita ulkomailla käyntiä opintojen aikana. Yliopiston eri vaihto-ohjelmien kautta on mahdollista hakea vaihtoon/harjoitteluun ainakin kymmeniin eri kohteisiin. Venäjällä vaihdossa olleen opiskelukaverini vaihtoblogiin voit käydä tutustumassa täällä ja Japanissa vaihdossa olleiden opiskelukavereideni vaihtoblogiin täällä.

Saman pöydän ääressä ryysti aamukahviaan ja murusteli leipiään suomalaisia, ruotsalainen, sveitsiläisiä, espanjalaisia, irlantilainen, portugalilainen ja hollantilainen. Ainoa paikalle eksynyt britti totesikin saapuneensa nähtävästi Eurooppaan

Ihan käsittämätöntä, minkälaisista paikoista sitä itsensä voi löytää.

Vaihtojaksoni ajan asuin yliopiston kampuksella olevassa asuntolassa samassa rapussa yhdessä yhden suomalaisen, yhden kreikkalaisen, yhden azerbaijanilaisen ja neljän britin kanssa. Samaisessa asuntolassa asui brittien lisäksi paljon vaihto-opiskelijoita, joten ilmapiiri oli erittäin kansainvälinen. Yliopistossa osallistuin muutamille kasvatustieteen kursseille, joissa suurin osa opiskelijoista oli brittiläisiä ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Vaikka minusta olikin mielenkiintoista kuulla paikallisesta koulukulttuurista, tuntuivat britit olevan ainakin tuplasti kiinnostuneita suomalaisesta koulukulttuurista. Tämä ei toisaalta ollut ihme, onhan Suomi tunnetusti yksi koulutuksen huippumaista. Opintojen lisäksi vietin aikaani mm. Samba drumming societyssa, jonka kautta pääsin rummuttamaan erilaisiin tapahtumiin aina sambakarnevaaleista lyhtyparaatiin saakka.

Täällä on ollut kamalan ihanaa, mutta ihanaa on lähteä kotiinkin. Toisaalta ihan kamalaa jättää tämä paikka ja nämä ihmiset. Siinä kamaluudessakin on kuitenkin ihanuutensa, tarkoittaahan se omalla tavallaan sitä, että täällä vietetyllä ajalla on ollut aidosti merkitystä. Viikon päästä olen jo muuttanut kampukselta pois, mihin tämä aika oikein on kadonnut?

Miltäköhän sinun vaihtokokemuksesi voisi näyttää ja tuntua?

Mira// Kasvatustieteet, OpeArt-luokanopettaja

November 18, 2015November 19, 2015

Kysyvä ei tieltä eksy

Viimeviikolla oli vilskettä niin Kuopion kuin Joensuun kampuksella. Oli abeja, esittelijöitä, esitteitä ja paljon puhetta jatko-opinnoista. Kyseessä Itä-Suomen yliopiston abipäivät – Kuopiossa maanantaina 9.11. ja Joensuussa perjantaina 13. päivä. Päivät olivat antoisia kokemuksia lähettiläälle ja toivottavasti myös abeille, vaikka jälkimmäinen olikin kutkuttavana ajankohtana.

Tietoa jatko-opinnoista kiinnostuneille oli järjestetty niin luentomuodossa kuin esittelypistein. UEFilla oli oma ständi, jossa meitä lähettiläitä pyöri jakamassa niin koulutustarjontaesitteitä kuin hakuoppaita sekä kyselemässä, mikä kiinnostaa. Hurjastihan aloja ja mahdollisuuksia on tarjolla, että ei ihme monen vastauksen olleen ”en vielä tiedä”. Abipäivät ja muut jatko-opiskelutapahtumat ovatkin juuri sitä varten, että saa tietoa ja tukea valintojen tekemiseen. Karsintaa on hyvä aloittaa miettimällä, mitä haluaa tehdä isona tai mikä kouluaine nappaa. Niin opiskelujenkin kuin niiden jälkeen siintävän työelämän kannalta on hyvä löytää itseä kiinnostava ala, joka oikeasti innostaa. Tulevan opiskelupaikan valinnan ei tarvitse olla nopan heittoa, vaan tietoa on tarjolla ja kysymällä saa lisää!

Oma antinsa on abipäivillä myös niille, joilla ala on jo tiedossa. Tuoreista hakuoppaista saa tarkan tiedon hakemista varten ja alan opiskelijoilta kuulla opiskelusta käytännössä. Hienoa olikin kuulla siitä kirjosta, mitkä kaikki alat abeja kiinnostaa ja auttaa alkuun hakuoppaan kanssa. Jokaisella hakukohteellaan on omat pisteytyksensä ja hakumenettelyissä on eroja, joten kannattaa käydä tulevan (unelma)alan ohjeet huolella läpi. Esimerkiksi kirjoitetuilla aineilla on erilaiset painoarvot eri kohteissa ja osaan valintakokeista vaaditut tiedot ovat tietyn aineen lukion oppimäärä, jota ei kannata vasta koetta ennen opiskella.

Sopivissa väleissä hyödynsin itsekin abipäivät kartuttamalla omaa tietovarastoani Itä-Suomen yliopiston opiskelumahdollisuuksista. Aloista ja opinnoista saa niin paljon eläväisemmän kuvan keskustelemalla opiskelijoiden kanssa kuin mitä esitteestä ja oppaasta tavaamalla.

Jäikö abipäivät käymättä? Ei huolta, meiltä UEF-lähettiläiltä saa kysellä opiskelusta muutenkin! Lukiovierailuilla näyttäydytään ympäri Suomen ja sosiaalisesta mediasta (Facebook & Instagram) meidät tavoittaa helposti. Paperiesitteissä on oma hohtonsa, mutta onneksi kaikki on saatavilla digitaalisestikin.

Jenny // matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja

November 16, 2015November 17, 2015

Hallitushommia

Opiskeluaikana on helppo hankkia kokemusta kaikenlaisesta erilaisesta toiminnasta, esimerkiksi järjestötoiminnasta. Jokaisella aineella on yliopistossa oma ainejärjestönsä, joka ajaa opiskelijoiden etuja ja järjestää kaikenlaista toimintaa jäsenilleen. Jokaisella ainejärjestöllä on vuosittain vaihtuva hallitus, johon voi lähteä mukaan kuka tahansa ainejärjestön jäsen. Hallitus on se, joka hoitaa ainejärjestön toiminnan toteutumisen.

Haalarit päällä kaupungilla ainejärjestöä edustamassa.

Itse olen ollut ainejärjestöni Echo ry:n hallituksessa ensimmäisestä vuodesta lähtien, eli yhteensä jo neljä vuotta. Päädyin hallitukseen itse asiassa vahingossa, kun pari vanhempaa opiskelijaa shanghaijasi minut ja kaksi kaveriani syyskokoukseen, jossa valittiin seuraavan vuoden hallitus. Olin ensimmäisen vuoden varajäsenenä ja aika lailla pihalla siitä, mitä ainejärjestötoiminta ylipäätänsä oli ja mitä tämä hallitustoiminta oikeastaan tarkoitti. Homma oli kuitenkin ihan kivaa, eikä varajäsenellä mitään kummempia vastuita ollut. Jatkoin hallituksessa kaksi vuotta kulttuurivastaavana (eli tapahtumavastaavana) ja tänä vuonna olen toiminut puheenjohtajana.

Erilaisissa tapahtumissa pääsee pukeutumaan eri teemojen mukaan.

Hallitustoiminta on loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin. Monesti muiden vuosikurssien opiskelijat jäävät hieman tuntemattomimmiksi, mutta hallituksessa on kaikilta vuosikursseilta opiskelijoita. Hallitusporukka on ainakin meillä ollut tiivis ja tulemme hyvin juttuun keskenämme. Kokoukset ovat rentoja ja vaikka käsittelemme ihan asiaakin, niin mukaan mahtuu paljon ylimääräistä hauskaa höpinää.

Ainejärjestöt tekevät myös yhteistyötä toistensa kanssa ja tätä kautta pääsee tutustumaan myös muiden alojen opiskelijoihin. Hallitustoiminnan kautta on myös usein mukana erilaisilla ylioppilaskunnan jaostoissa, joiden kautta pääsee tutustumaan yliopiston toimintaan eri näkökulmasta. Esimerkiksi koulutuspoliittinen jaosto ja sosiaalipoliittinen jaosto ovat hyviä kanavia päästä vaikuttamaan.

Viime hetken järjestelyt vuosijuhlissa ennen h-hetkeä!

Hallitustoiminnan kautta saa myös loistavaa kokemusta tapahtumien järjestämisestä! Esimerkiksi tarjoilujen järjestäminen 50–80 hengelle on tullut hoidettua jo useamman kerran ja käsitys siitä, miten paljon ruokia ja juomia tietyn kokoiselle porukalle tarvitsee, on tullut aika vahvaksi. Ja kun tapahtumia on itse järjestämässä, on aika hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, minkälaisia ne ovat tai mitä siellä tarjoillaan. 😉

Viimeisempänä tapahtumanamme olivat Echon 40-vuotisjuhlat, jotka järjestettiin viime viikolla. En ollut koskaan osallistunut vuosijuhlille ja ensimmäinen kokemukseni vuosijuhlista olikin sitten niiden järjestäminen ja vetäminen, olinhan kuitenkin puheenjohtajana päävastuussa. Vuosijuhlilla oli paikalla 80 ihmistä, joista mm. yhdeksän laitoksemme opettajaa. Kokemus oli mahtava ja nyt on sitten kokemusta myös tällaisten ”virallisempien” juhlien järjestämisestä. Ja tulipahan pidettyä myös juhlien maljapuhe, ihan hieno kokemus sekin.

Kannustankin lähtemään hallitustoimintaan mukaan, siitä saa mahtavaa kokemusta ja uusia kavereita!

Jenna // Englannin kieli ja kulttuuri

November 10, 2015November 9, 2015

Asuminen kahdessa kaupungissa

Monet muuttavat opiskelun perässä toiselle paikkakunnalle. Muutto uuteen paikkaan on yleensä jollain tavalla vaikeaa, jos ei muuten niin itse tavaroiden roudauksen takia. Toisaalta uusi paikkakunta tarjoaa uusia mahdollisuuksia: uusi ystäviä, harrastuksia ja elämyksiä.

Joskus vanhalle kotipaikkakunnalle joutuu jättämään oman puolison ja jopa lapset. Silloin ruvetaan yleensä etsimään mahdollisuuksia viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen kanssa. Se tarkoittaa matkustelua, opiskeluaikataulujen sumplimista ja eron kestämistä. Todennäköisesti myös julkisen liikenteen tarjouksia tulee kytättyä silmä kovana ja kaikki mahdolliset tarjoukset tilattua sähköpostiin.

Asun itse kahdessa paikassa, arkipäivinä Kuopiossa ja viikonloppuisin Helsingissä. Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampus on ainoa paikka Suomessa, jossa voi opiskella ravitsemusterapeutiksi. Siksi Helsingin yliopisto ei tullut kysymykseen, vaikka sielläkin voi opiskella ravitsemustiedettä.

Koen kotini olevan Helsingissä ja asunnon tai kämpän Kuopiossa. Se on tarkoittanut sitä, että opiskelukavereiden kanssa tulee vietettyä vapaa-ajalla paljon vähemmän aikaa kuin haluaisi, Kuopion asunnon lievää (joidenkin mielestä suurempaa) askeettisuutta ja tunteja tuntien perään bussissa ja junassa. Lisäksi pysyvämpää asumista vaativat asiat, kuten esimerkiksi kuntosalikortti, on turha toive. Onneksi Sykettä pelastaa!

Vähäisestä opintotuesta vähäinen ylijäävä osuus ei mene viihteeseen tai säästöön, vaan matkoihin. Matkojen osalta helpotusta on tuonut julkisen liikenteen verinen kilpailu, joka mahdollistaa bussimatkojen saamisen halvimmillaan eurolla ja joskus harvemmin luksusta, eli edullisen junamatkan. Bussimatkat tulevat myyntiin kuukausia etukäteen ja ovat silloin edullisimmillaan, joten aikatauluja joutuu miettimään hyvinkin paljon etuajassa. Se harmittaa silloin kun kohdalle tulee tapahtumia joihin haluaisi osallistua, mutta ei pysty, koska on jo muualla.

Käytännössä jatkuva matkustelu vaatii joko säästöjä tai työntekoa. Työnteko taas on hankalaa, koska vähäisen ajan kotipaikkakunnalla haluaa viettää jossain ihan muualla kuin töissä ja opiskelupaikkakunnalla taas aika menee opiskelujen, osa-aikatyön ja treenien ohjauksen parissa. Onneksi puoliso maksaa Helsingissä vuokran.

Kahdessa kaupungissa asuminen tarkoittaa myös kahta vaatekaappia, kahta astiastoa, niiden tärkeiden papereiden ja tavaroiden sijaitsemista aina juuri väärässä kaupungissa, matkustamisen vuoksi vähäisiä unia ja lyhyitä viikonloppuja. Myös tietynlainen väliaikaisuus ja lievä kodittomuuden tunne tulee esille.

Pahinta on ehkä ”elämän hukkaan valuminen” täydessä bussissa häiritsevien kanssamatkustajien kanssa. Julkiseen liikenteeseen mahtuu nimittäin todella ihmeellistä porukkaa ja yli viiden tunnin matka kahdesti viikossa voi nostaa stressitasot pilviin. Selkä on myös kovilla. Arkipäivän ongelma on, että herkästi pilaantuvaa ruokaa ei voi ostaa kerralla kovin paljon. Tässä pelastavat juurekset ja pakastevihannekset (mm. parsakaali ja vihreät pavut on hyviä valintoja!).

Kahdessa kaupungissa asumisessa on myös etuja. Paikkakuntaan ei ehdi kyllästyä, kämppisten kanssa välit pysyvät hyvinä kun heitä ei paljon näe, aika puolison kanssa on kultaa ja kahden kaupungin tapahtumatarjonnasta saa enemmän irti. Myös ostosmahdollisuudet ovat kahden kaupungin myötä hyvät. Koska asun viikonloput Helsingissä, pääsen nauttimaan pääkaupungin upeasta kulttuuri- ja tapahtumatarjonnasta ilman pääkaupunkiseudun arkipäivän ongelmia, kuten esimerkiksi ruuhkat tai seisominen täydessä ratikassa tai bussissa.

Salmiakki- ja lakritsifestivaalit, suklaafestivaalit, Syö Art Goes Kapakka ja runsas brunssi- ja ravintolatarjonta ovat vain esimerkkejä siitä, mitä ruokaintoilija voi Helsingissä kokea. Toisaalta Kuopiossa on omat tapahtumat ja ulkoilumahdollisuudet ovat ihan eri luokkaa. Myös kala- ja mustikkakukko sekä rento tunnelma vievät pisteet Savoon. Paikkakuntien vertailu on hankalaa ja on täysin henkilöstä kiinni, minkälaisista paikkakunnista tykkää.

Kannustan kaikki tavoittelemaan unelmiaan ja hakemaan sitä täydellistä opiskelupaikkaa, sijaitsipa se sitten kotipaikkakunnalla tai ei. Loppujen lopuksi muutama opiskelujen parissa vietetty vuosi on lyhyt aika ja se vierähtää nopeasti. Eihän sitä tiedä jos vaikka työllistyisi opiskelupaikkakunnalle. UEF on Suomen monialaisin yliopisto, joten vaihtoehtoja riittää niin Kuopiossa, Joensuussa kuin Savonlinnassa. Matkustelu avartaa!

Karim // ravitsemustiede

November 5, 2015November 4, 2015

Toveri, hoi!

Nyt minäkin pääsen aloittamaan tämän blogikirjoittelun ja ensimmäisenä aiheenani onkin oma ainejärjestöni ja siihen liittyvät teemat. Opiskelen sosiaalitieteitä toista vuotta, joten ainejärjestöni on Socius ry, joka koostuu Kuopion kampuksen yhteiskuntatieteiden opiskelijoista. Socius on latinaa ja tarkoittaa toveria, minkä olen oppinut niin sosiologian luonnolla kuin aidossa opiskelijaelämässä. Vaikka sana oli aluksi kummallinen ja sen lausuminen aiheuttaa monelle edelleenkin ongelmia, aukesi käsite minulle hyvin pian.

1601110_581217441956935_110514021_n — Socius ry:n logo, joka löytyy myös haalareista

Toveruus näkyy jo kaukaa, nimittäin keltaisista haalareista. Vaikkei keltainen olekaan lempivärini, haalareihin olin jo ihastunut, ennen kuin sain edes omat jalkaani. Ja nyt kannankin keltaisia ihanuuksia (kuten kaverini ilmaisi) suurella ylpeydellä! Kuitenkin oikea toveruus on sitä, että voi kysyä neuvoa ja saa vertaistukea niin oman vuosikurssin opiskelijoilta, kuin vanhemmiltakin. Puolentoista vuoden aikana olen tutustunut jo suureen joukkoon Sociuslaisia ja heistä on oikeasti tullut minun opiskelijaperheeni. Koska ikähaarukka ja opiskeluvuosien määrä vaihtelevat, on helppo tuntea itsensä jonkun pikkusiskoksi ja samalla toisen isosiskoksi. Toveruus on siis syttynyt sydämeeni ja siellä se pysyy, sillä Sociuslaisuus on ikuista!

Ensimmäinen yliopisto-opiskelijan vappu kera haalarit ja yo-lakki!

Jottei kirjoitukseni mene täysin palopuheeksi, niin kerrottakoon, että Socius ry, kuten muutkin ainejärjestöt tekee työtä sen eteen, että kaikilla opiskelijoilla on hyvä olla. Tämä työ koostuu niin edunvalvonnasta, kuin esimerkiksi tapahtumien järjestämisestä. Ensimmäisellä opiskeluviikolla oli tutustumisiltoja ja tuutorit opastivat ahkerasti (ja mielellään?!) Kuopion yöelämään ja erilaisten tapahtumien avulla oppikin äkkiä tuntemaan muut opiskelutoverit ja siitä alkoivat ystävyyssuhteet syntyä. Vaikka itse muutinkin kauas kotoa paikkaan, jossa en ollut ikinä käynyt eikä tuttuja ennakkoon siksi paljoa löytynyt, oli kavereita kuitenkin helppo löytää, kun niin moni muukin oli ihan uudessa ympäristössä.

Fuksivuoden kaupunkisuunnistus ja teema “I’m a fucking unicorn” (älkää edes kysykö!)

Opiskelijatapahtumia on paljon tarjolla, niin oman kuin muidenkin ainejärjestöjen ansiosta. Fuksivuonna tuli osallistuttua esimerkiksi kaupunkisuunnistukseen, muutamiin haalaribileisiin sekä pikkujouluihin. Mieleeni painuivat kuitenkin kirkkaimmin Socius ry:n 30-vuotisjuhlat viime syksynä, joissa ensimmäisen kerran (sitten vanhojen tanssien) sain pukeutua pitkään mekkoon. Ne olivat hienoimmat juhlat missä olen ikinä ollut ja se oli hyvin ainutlaatuinen kokemus! Suosittelen kaikille vuosijuhlia erittäin lämpimästi, vaikkei olisikaan pyöreitä vuosia, sillä myös tämän vuoden 31-vuotisjuhlat olivat oikein mukava ja rento tapahtuma.

Minulle ainejärjestö tarkoittaa siis toveruutta, yhteistä tekemistä ja yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten parissa, usein keltaisten haalarien kera. Tietenkin ainejärjestöön kuuluu myös virallinen hallitustoiminta, jonne on voi lähteä mukaan, jos on kiinnostunut! Hienoa on myös se, että yliopistossa tehdään yhteistyötä ainejärjestöjen kesken ja varsinkin nyt lähettiläspestin ansiosta olen päässyt tutustumaan ihmisiin monelta eri alalta.

Tässä minun ainejärjestöstä ja siitä mitä se on minulle opettanut!

Louhi // Sosiaalitieteet

Ps. Kaikki ainejärjestöt ovat hyviä, kerroin vain omastani esimerkkinä, koska siitä tiedän parhaiten! 🙂

November 4, 2015November 10, 2015

Kokemuksia opetusharjoittelusta

Minulle oli yliopistoon hakiessani selvää, mitä haluan ammatikseni tehdä. Toki tätä piti parin välivuoden ajan pohtia, mutta hakuvaiheessa oli selvää, että haen fysiikan aineenopettajaksi. Siispä odotinkin innolla pedagogisten opintojen alkamista toisen opintovuoden alussa, jolloin pääsin kokeilemaan opettajan töitä käytännössä. Opintoihin kuuluu useampi normaalikoululla, joka on yliopiston kampuksella sijaitseva koulu, suoritettavaa opetusharjoittelua. Orientoiva harjoittelu toisen vuoden alussa oli melko pieni katsaus opettajan ammattiin, mutta jo sillä kurssilla pääsi kokeilemaan opettamista käytännössä. Nyt kolmannen vuoden alussa alkoi kurssi Opetuksen perusteiden harjoittelu, jolla opettajan työtä pääsi toteuttamaan paljon. Tänään pidin harjoitteluni viimeisen oppitunnin haikein fiiliksin, sillä olen nyt varmempi kuin koskaan halustani valmistua fysiikan opettajaksi.

Henri Blogi 1 — Tässä tutkitaan voiman momentteja ja niiden vaikutussuoria.

Harjoittelun aikana oppitunteja pääsi pitämään sekä pareittain toisen harjoittelijan kanssa että yksin. Molemmat olivat miellyttäviä toimintatapoja, mutta koen, että yksin opettaessa hommassa on enemmän mukana. Tällöin on itse vastuussa tunnin sujumisesta, vaikka ohjaava opettaja tunnilla mukana onkin. Sain huomata, että opetusta ohjaavat opettajat normaalikoululla ovat huippuluokkaa. He ohjaavat tunnin suunnittelussa, mutta antavat tilaa harjoittelijan omille ajatuksille. Oppitunnista saatu palaute on yksityiskohtaista ja rakentavaa. Harjoittelun aikana pääsi pitämään oppitunteja sekä peruskoulussa että lukiossa. Oppituntien pitämisen lisäksi harjoitteluun kuului myös muiden pitämien oppituntien seurantaa, joka avarsi näkökulmaa erilaisiin tapoihin opettaa.

Harjoittelun alussa asetin itselleni erääksi tavoitteeksi pitää mahdollisimman mielenkiintoisia ja ymmärrettäviä oppitunteja. Ohjaavilta opettajilta, muilta harjoittelijoilta ja jopa oppilailta saatu palaute on antanut ymmärtää, että tavoitteisiin päästiin. Tuntui, että oppitunnin pito helpottui koko ajan harjoittelun edetessä, ja hiljalleen huomioni kiinnittyi opetettavan asian lisäksi myös oppilaisiin.

Henri Blogi 3 — Lähestulkoon kirottu nosturitehtävä, jota käytiin läpi peräti kolmella eri tunnilla.

Harjoittelu oli aikaa vievää ja vaativaa, mutta myös erittäin palkitsevaa. Fiilis onnistuneen tunnin jälkeen on upea, ja siihen päälle saatu positiivinen palaute vahvistaa sitä edelleen. Epäonnistumisiakaan ei tarvinnut pelätä, sillä ohjaavat opettajat olivat aina valmiita auttamaan, jos jokin meni pieleen.

Vaikka mielelläni keskitynkin nyt hieman enemmän muihin opintoihin, odotan innolla jo seuraavaa harjoittelua, jonka käyn neljännen vuoden keväällä. Paljon olen opettajan ammatista oppinut, mutta paljon on vielä opittavaa!

Henri // fysiikka