Intoa ja positiivisesti kuplivaa jännitystä
Kesällä 2014 aloin katselemaan ”sillä silmällä” UEF-lähettiläiden hakumainoksia. Pesti kuulosti todella hyvältä, mutten vaihtosyksyni takia voinut sitä vielä sinä syksynä hakea. Kului vuosi ja fiilis oli edelleen sama.
Syyskuussa 2015 kirjoitinkin hakemuksen ja aloin toivomaan haastattelukutsua. Parin viikon päästä tästä olin Edinburghin lentokentällä viemässä matkatavaroitani ruumaan laitettavaksi, kun huomasin tuntemattoman numeron soittaneen minulle. Langattomaan nettiyhteyteen päästessäni sain tietää, että minua oli yrittänyt tavoittaa UEF-lähettiläitä koordinoiva Marko Junkkarinen. Hetken asiaa ihmeteltyäni lähetin samaiseen numeroon viestin, jossa kerroin olevani ulkomailla ja palaavani myöhemmin samana päivänä. Vastausviestissä kysyttiin ”pääsisitkö haastatteluun Savonlinnan kampukselle pe 11.9 klo.10.45?” Voinette jo arvata, mitä vastasin.
Haastattelu tuli ja haastattelu meni, jonka jälkeen alkoi piinaava tulosten odotus. En ole ehkä ikinä pompannut ylös sängystä niin nopeasti kuin sinä aamuna, kun Marko soitti ja kertoi minun päässeeni UEF-lähettiläiden Savonlinnan edustajaksi.

Skotlannin tuulisilla rannoilla vailla tietoa tulevasta
Olen halunnut opettajaksi niin kauan kuin muistan. Tiedän olevani tässä suhteessa onnekas, oman mielenkiinnonkohteen ja alan löytäminen kun ei ole yksinkertaista. UEF-lähettiläänä haluan antaa vaihtoehtoja ja kertoa rehellisesti omista kokemuksistani niin opiskeluajasta kuin välivuosistani ennen opiskeluja. Haluan olla korvina ja ihmettelyjen vastaanottajana, kokemusten ja faktatietojen kertojana, tukena suurten pohdintojen äärellä. Lukiovierailuilta ja tapahtumilta odotankin erityisesti erilaisten ihmisten kohtaamista ja mielenkiintoisia keskusteluja.
Takanani ei ole vielä ensimmäistäkään vierailua, mutta suunnitteilla niitä on jo toistakymmentä. Viikon päästä tähän aikaan olen ”lukiokiertueella” lähettiläskollegani Eelin kanssa, jolloin kierrämme useita lukioita melkein viikon ajan. Odotan ensimmäisiä vierailuja innolla, mutta positiivisesti kuplivalta jännitykseltäkään en ole voinut välttyä. Entä jos en osaakaan kertoa oikeita asioita tai pysty vastata jokaiseen kysymykseen? Entä jos en osaa paikan päälle tai takeltelen sanoissani? Niin UEF-lähettiläänä kuin tulevaisuuden opettajanakin pitää kuitenkin hyväksyä se, että me kaikki olemme ihmisiä eikä kukaan tiedä kaikkea. Onneksi tukenamme on UEFin verkkosivut ja pääsääntöisesti myös toinen lähettiläs. Vanha sananlasku ”oppia ikä kaikki” pitänee paikkansa myös lähettiläspestin kohdalla.
Ensi viikolla nähdään Kellokoski, Kerava, Helsinki, Sipoo, Jokela, Järvenpää ja Espoo, tuskin maltan odottaa!
Mira// luokanopettaja