Tour de South

6 päivää, 1200 kilometriä,  7 lukiota, 7 esitystä, 4 ständiä ja 5 hotelli aamiaista myöhemmin on hyvä hieman muistella, mitä viime viikolla oikein tapahtui.

Minun ja Miran 6 päivää kestävä Etelä-Suomen valloitus alkoi viime viikon maanantaina minun suunnatessa kohti Savonlinnaa, josta poimin Miran kyytiin. Matkasuunnitelmaan kuului Kellokosken, Keravan, Lauttasaaren, Sipoon, Jokelan, Järvepään ja Kuninkaantien lukiot. Savonlinnasta suuntasimme kohti Scandic Järvenpäätä, ja matka sujui pitkälti esityksiä ja tulevaa viikkoa suunnitellessa: tarkoituksena oli käyttää vapaa-aika muun muassa tiukasti opiskellen. Suunnitelman toteutuksesta ei sen enempää…

10622712_1678613025729619_1009639003451120920_n
Ständin esillepanoa

Seuraavana aamuna kauan odotettu ja paljon puhuttu aamupala naamaan, ja nokka kohti Kellokosken lukiota ja ensimmäistä esitystä. Vierailusta jäi oikein positiivinen mieli: esitys meni hyvin, lukiolaiset kyselivät kysymyksiä ja itsellänikin oli mukava pitää esitystä. Reissun aikana teimme Miran kanssa pientä hienosäätöä esitykseemme ja viimeisissä vierailuissa olikin aistittavissa jo pientä rutiinia. Yksikään esitys ei silti ollut samanlainen kuin toinen.

IMG_2140
Tuusulanjärven maisemia

Ständeilemäänkin pääsimme Keravan, Sipoon, Järvenpään ja Kuninkaantien lukioissa. Ständin pitäminen oli oikein mukavaa touhua: kiinnostuneita lukiolaisia kävi tasaisesti kyselemässä Itä-Suomen yliopistosta ja saimme aikaan hyvää keskustelua. Eiköhän sieltä jokunen uusi UEFilainenkin tarttunut! Reissun aikana tuli jatkuvasti myös päivitettyä omaa tietämystä yliopistosta ja opetettavista aloista potentiaalisten tulevien UEFilaisten esittäessä kiperiä kysymyksiä.

IMG_2157
Järvenpäässä meillä oli apuna entinen Järvenpääläinen, nykyinen Joensuulainen Hanna

Viikon aikana muistelin paljon omaa abivuottani. Minulla ei henkilökohtaisesti ollut aavistustakaan mitä opiskelisin tulevaisuudessa. Lisäksi haasteeksi osoittautui oikeanlaisen informaation saatavuus. Valtavan tietotulvan keskellä unohtaa nopeasti, että mikä on oleellista ja mikä epäoleellista. Tämä siis haasteena kaikille meille UEF-lähettiläille ja opoille! Abeille vinkkinä, että kannattaa antaa itselle myös tilaa ja aikaa miettiä, että mitä oikeasti haluaa tehdä ja punnita keskenään eri vaihtoehtoja.

Kiitokset vielä kaikille opoille, lukiolaisille, Hannalle joka oli meidän kanssa Järvenpään lukiossa ja tottakai Miralle! Toivottavasti näen tulevaisuudessa tuttuja naamoja Itä-Suomen yliopistossa!

Eeli // Sosiologia

PS: Järvenpäässä on aktiiviset pysäköinninvalvojat…

Kuvat: Mira ja Eeli

Kuopio opiskelukaupunkina

Ennen Kuopioon muuttoa olin käynyt Kuopiossa kerran. Sekin kerta tapahtui harrastuksen kautta, kun SM-kisat järjestettiin pimeän helmikuun aikaan kaupungissa. Silloin en Kuopioon pahemmin ehtinyt tutustua. Tie vei kahtena päivänä kisapaikalle ja takaisin kaverille, minkä lisäksi kävimme yhdessä syömässä. Kun sain opiskelupaikan Kuopiosta, en siis pahemmin tiennyt, mihin olin muuttamassa.

Kuopio-6

Kuopio ei edelleenkään ole minulle kotikaupunki, enkä varmasti osaa kertoa kaikista niistä hienoista asioista, mitä Pohjois-Savon pääkaupunki tarjoaa. Kirjoitankin siitä, mitä Kuopio on minulle tähän mennessä tarjonnut.

Reissaan melkein joka viikonloppu Kuopion ja Helsingin välillä, koska vaimoni asuu siellä. Opiskelijalle matkustelu pääkaupungin ja Kuopion välillä on tehty helpoksi, kun junia, busseja ja kimppakyytejä kulkee tiheään, vähintään parin tunnin välein. Halvimmillaan lipun saa eurolla. Myös muualle Suomeen kulkuyhteydet ovat loistavat, ja kaiken lisäksi Kuopiossa on toimiva lentokenttä, jossa voi hypätä koneeseen ja taittaa matkaa vähän nopeammin.

Jo opiskelemastani alasta, ravitsemustieteestä, voi päätellä, että syöminen on minulle tärkeä juttu. Onneksi Kuopiossa opiskelijan ei tarvitse olla nälissään, sillä opiskelijaravintoloita on paljon ja ruokaa saa viikon jokaisena päivänä edullisesti. Yliopistolla on neljä ravintolaa, lisäksi vieressä Technopoliksella on yksi ja myös tien toisella puolella sijaitsevassa Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa voi käydä syömässä opiskelijahintaisen lounaan, vaikkapa sunnuntaina. Myös Savonia-ammattikorkeakoulussa saa opiskelijahintaista ruokaa jos muu tarjonta ei tyydytä.

Ruokaa saa myös kaupasta. Kivenheiton päästä yliopistolta on valtava Prisma ja pyöräilymatkan päässä Citymarket. Hyväkuntoinen opiskelija voi pyöräillä, muut pääsevät bussilla Matkus Shopping Centeriin, jossa on kymmenien kauppojen lisäksi Ikea sisustamista helpottamaan. Keskustassa taas on hieman pienempiä kauppoja, kuten K-Supermarket ja S-Market. Lisäksi keskustassa on useampi kauppakeskus. Myös Lidl löytyy Kuopiosta.

Mitä Kuopiossa sitten oikein voi tehdä? Opiskelijatapahtumia on tarjolla melkeinpä jokaisella viikolla lukuvuoden aikana. Niiden lisäksi on muutakin tekemistä. Elokuvafani suuntaa kohti Kino Kuvakukkoa, jossa muiden leffanäytösten lisäksi näkyy joka torstai opiskelijalle edulliseen hintaan elokuvia Hyvien Kuvien muodossa. Koko lukukauden kattavan lipun jokatorstaisiin näytöksiin saa hyvin edullisesti opiskelijakorttia näyttämällä. Finnkinon vasta avattu elokuvateatteri löytyy myös. Myös kaupungin teatterista saa edullisia opiskelijahintaisia lippuja teatteriesityksiin. Tekemistä on siinä missä muissakin kaupungeissa, opiskelijan mielenkiinnon kohteista riippuen. Joku tykkää shoppailusta (Kuopion ei shoppailumahdollisuuksien puolesta tarvitse hävetä), toinen haluaa keilaamaan, kolmas kiipeilemään tai suppailemaan. Erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia löytyy paljon. Urheilijalle Sykettä tarjoaa monipuolisen kattauksen liikuntamahdollisuuksia.

Kuopio-4

Kuopion ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat. Luonto on aina lähellä ja ulkoilija voi valita, haluaako mäkiseen metsään vai järvimaisemaan Kallaveden alueelle. Eri vuodenaikoina voi uida, hiihtää järven jäällä, samoilla ja lenkkeillä metsissä, poimia marjoja ja sieniä tai vaikka ihailla maisemia Puijosta. Kesäisin pääsee myös sisävesiristeilyille. Muita liikuntamahdollisuuksia löytyy todella paljon ja niistä on myöhemmin tulossa ihan oma postaus.

Kuopio-3

Kuopion tori on valittu Suomen parhaaksi. Sitä voikin luonnehtia Kuopion sydämeksi. Keväästä syksyyn torilta pääsee ostamaan jopa lähikauppoja edullisempaan hintaan kasviksia kauden mukaan. Aitoa savolaista tunnelmaa kaipaava opiskelija nappaa mukaansa kalakukon. Tori on vasta uusittu ja sen alla on parkkihalli ja kauppakeskus. Toria ympäröi iso kasa erilaisia kauppoja ja kauppakeskuksia. Torilla järjestetään vuosittain toistuvia tapahtumia, kuten syys- ja joulumarkkinat, sekä erilaisia kertaluonteisia tapahtumia. Syyskuussa järjestettiin toista kertaa Satoa Kuopio Food Festival, jossa pystyi maistelemaan pikkurahalla ruoka-annoksia.

Kuopio-7

Yksinasuminen on Kuopiossa yllättävän kallista, ainakin jos haluaa yksiön keskustasta. Opiskelijoille asuntoja tarjoaa Kuopas, jonka tarjonnasta löytyy erihintaisia asuntoja ja soluhuoneita. Edullisimmillaan soluhuoneen saa parilla sadalla eurolla, ja siihen yleensä kuuluu niin netti, sähkö kuin vesikin. Jos haluaa kaverin kanssa asua, onnistuu se niin Kuopaksen kuin yksityisten asunnontarjoajien kautta. Itse asun tällä hetkellä yksityisen vuokranantajan tarjoamassa kolmiossa aivan torin laidalla kahden kämppiksen kanssa, eikä vuokra päätä huimaa. Aamuisin on mukava herätä katsomaan heräilevää torielämää.

No entäs ne kuopiolaiset, kuuluisat savolaiset? Nehän on leppoista väkeä. Välillä jopa niin leppoista, että kiireiseen menoon tottuneella voi hermo mennä. Sille kuopiolaiset nauravat itsekin. Kuopiossa ilmapiiri on todella rento ja positiiviinen. Toisaalta välillä vähän hiljainen, ainakin jos vertaa pääkaupunkiseudun vilskeeseen.

UEFilla opiskeleva näkee yliopistolla opiskelijoita maan ja maapallon eri kolkista. Murteista puhutaan usein ja ruokalan puheensorinasta kuuleekin kymmeniä erilaisia murteita. Ja sehän on hienoa.

Kuopio

Kuopio on yllättänyt minut positiivisesti. Ennen muuttoa pohdin, onko Kuopiossa nyt oikeasti mitään tekemistä ja miten tulen siellä viihtymään. Nykyisin muualla vietetyn viikonlopun päätteksi mieli halajaa takaisin niin Kuopioon kuin opiskelijaravintoloihin viimeistään sunnuntai-iltana, eikä viikon aloitus Savon sydämessä tunnu ollenkaan pahalta. Päinvastoin.

Kuvat: Inka Khanji

Mikä minusta tulee isona?

Mikä sinusta tulee isona?

Kun minulta tätä pienenä kysyttiin, vastauksena oli hevosenhoitaja. Vastaus tuli silloin varmasti ja epäröimättä. Iän myötä mieli on kuitenkin hieman muuttunut ja hevosenhoitajaa minusta ei kyllä tule, vaikka hevosala on aina kiinnostanut ja kiinnostaa vieläkin.

Yhdeksännellä luokalla rakastuin englanninkieleen lopullisesti ja päätin, että minusta tulee englanninopettaja. Lukion aikana se muuttui kuitenkin kakkosvaihtoehdoksi, kun ykkösvaihtoehdoksi nousi se hevosala, tarkemmin sanottuna ratsuttaja. Teinkin lukion jälkeen vuoden hevoshommia ja lähdin sitten opiskelemaan sitä englantia.

Yliopistotutkinto oli varasuunnitelma; veri veti ratsastamaan. Päätin, että tutkinnon saatuani lähden keski-Eurooppaan hevoshomiin. Ensimmäiset kaksi vuotta yliopistossa vierähtivät ja tämä suunnitelma kuulosti vielä ihan hyvältä. Hevosala kiinnosti enemmän kuin opinnot. Pikkuhiljaa opintojen edetessä on kuitenkin mielikin hieman muuttunut. Mitä pidemmälle olen opinnoissa päässyt, sitä enemmän olen alkanut niistä nauttia.

ben
Tämä oli aina unelma-ammattini! 

Opiskelen yliopistossa nyt viidettä vuotta pääaineena englantia ja sivuaineina ranskaa ja aineenopettajan pedagogisia opintoja. Olisin nyt gradua vaille valmis englanninopettaja. Olen kuitenkin viime aikoina herännyt siihen, että yliopistossa on tarjolla vaikka miten paljon mielenkiintoisia opiskeltavia aineita! Pienemmästäkin menee pää sekaisin.

Suoritan nyt opetushallinto – opintokokonaisuutta, johon kuuluu oikeustieteiden kursseja. Ne ovat olleet haastavia, mutta mielestäni myös hyvin mielenkiintoisia. Oikeustieteet ovat alkaneet kiinnostaa ja olen harkinnut tekeväni enemmänkin kuin sen kolme pakollista opintokokonaisuuteen kuuluvaa kurssia. Tämän lisäksi opiskelen tällä hetkellä kansantaloustiedettä.

Nämä ylimääräiset opinnot koen hyvänä lisänä tutkintooni. Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi esimerkiksi koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen.

12179036_10206356478205464_738447248_n
Välillä opinnot tuntuvat haastavilta, kuten humanistin yritys opiskella taloustiedettä… Mutta lopulta itsensä haastaminen aina palkitsee!

Mikä minusta siis tulee isona? Pienenä vastaus tuli heti ja varmasti. Nyt hieman epäröin, en oikeastaan tiedä. Opetusala on kuitenkin muuttunut ykkösvaihtoehdokseni ja hevosala jääköön ainakin toistaiseksi harrastukseksi tai sivutoimeksi. Onneksi ei ole pakko tehdä samaa asiaa koko loppuelämäänsä, vaan isona voi olla moniakin eri asioita.

Jenna // Englanninkieli

Yliopisto-opiskelu, välineurheiluako?

Aloitin yliopisto-opiskelut 2010 ja silloin pohdin hartaasti, mitä sinne luennolle pitääkään ottaa mukaan. Silloin suurin kysymykseni oli, kirjoitanko muistiinpanot vihkoon vai luentolehtiöön. Tuleeko yhdestä kurssista vihkollinen tavaraa ja entä jos ei, mitä teen loppuvihkolla? Jaksanko kantaa kansiota päivittäin mukanani ja pysyvätkö ne paperit järjestyksessä siten? Päädyin luentolehtiöön (ja rahatuskissani joskus irrallisiin papereihin) ja nyt noita lyijykynällä täytettyjä ruutupapereita löytyy kansioittain kirjahyllystä. Ja ei, paperit niiden sisällä ei ole järjestyksessä, vaikka yritystä onkin ollut.

Yksi rei'itin vastaan satoja sivuja papereita.
Yksi rei’itin vastaan satoja sivuja papereita.

Viidessä vuodessa paljon on muuttunut opiskeluissani – niin sisällöt kuin tyyli, mutta myös välineet. Ensimmäisinä vuosinani yliopistossa ei tullut mielenkään ottaa mukaan tietokonetta taikka kirjoittaa sillä muistiinpanoja. Esseet ja muut kirjalliset työt kirjoitin mielelläni koneella, mutta joko yliopiston koneella tai kämpän rauhassa. Puhelin(kaan) ei tuolloin ollut älyllinen, joten mukana kulki saatu ylioppilaskunnan kalenteri. Paperia sai harvasen päivä joko luennoilta matkaansa tai tulostella, jotta pystyi täydentämää olemassa olevaa luentorunkoa. Siinä oppi pieneen tilaan kirjoittamisen jalon taidon, kun kuuden dian väliin pyöritteli luennoitsijan puheesta tarkennukset ja lisähuomiot.

DSC_0250

Vuosien varrella tietokoneista on tullut yhä tutumpi näky luennoilla, tabletit ovat ilmestyneet vahvasti rinnalle ja älypuhelimet nousee välillä esiin, kun napataan kuva. Piirtoheittimet ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö ja kalvosulkeiset ovat muuttuneet PowerPoint-esityksiksi. Opiskelusta on tullut monimuotoisempaa, kun osa tapahtuukin verkossa ja mahdollista on keskustella reaaliajassa ihmisten kanssa ympäri Suomen tai jopa maailman. Itsensä monistamisen tarve vähenee, kun materiaalit, keskustelut ja toteutukset voi tehdä verkossa itselleen sopivaan aikaan omavalintaisessa paikassa.

Tätä se opiskelu nyt on: ylimpänä kuvia kaverin muistiinpanoista, keskellä omia digitaalisia ja alimpana kirjallinen ryhmätyö, joka toteutettiin kokonaan pilvessä.
Tätä se opiskelu nyt on: ylimpänä kuvia kaverin muistiinpanoista, keskellä omia digitaalisia ja alimpana kirjallinen ryhmätyö, joka toteutettiin kokonaan pilvessä.

Millä minä sitten opiskelen nykyään? Pääsääntöisesti tabletilla ja tietokoneella, puhelimessa kulkee kalenteri ja kamera nopeaan asioiden tallentamiseen. Tietokoneen nappaan esille, kun tulee tarve kirjoittaa pidemmältikin, mutta päivittäin mukana kulkee kevyempänä ja paremmalla akunkestolla varustettu tabletti. Kynät kulkevat mukana kaiken varalta ja muovitaskussa ne muutamat tarpeelliset paperit. Kaikki tekniikka ei ole kuitenkaan tehnyt opiskelustani sen kummallisempaa kuin ennen – edelleen kirjoitan muistiinpanot käsin, joskin digitaaliseen muotoon. Yhtä väsyttävää tenttiin lukeminen on tietokoneen ruudulta e-kirjasta kuin mitä se on kansien välistä. Onhan se osaltaan nopeuttanut – enää ei tarvitse luentomuistiinpanoja kopioida kaverilta käsin tai kopiokoneella, vaan niistä saa nopeasti napattua riittävän tarkan kuvan. Ja tuskaahan se on aina, kun internetyhteys syystä tai toisesta ei ole käytössä ja tarpeellinen tiedosto pilvessä saavuttamattomissa. Olen myös kokeillut puheentunnistuksella esseen hahmottelemista ja koettanut saada puhelimen lukemaan artikkeleita pyöräilymatkoiksi – ikävästi menestys sillä saralla oli hiukan vaillinaista ja perinteisemmät keinot jäivät vielä käyttöön.

Kyllä siitä vielä hyväksyttävä essee tuli, mutta vaati muutaman vaiheen ennen kuin palauttaa uskalsi.

Onko se sitten välineurheilua? Ehkä tiettyyn pisteeseen asti. Välineillä voi saada opiskelusta omannäköisempää, itselleen sopivampaa ja luontevampaa, mutta ei se tarkoita kalliita tablet-tietokoneita tai uusimpia sovelluksia. Asiat saa edelleen kirjoitettua paperille, tietokoneita löytyy käyttöön yliopistolta, jos sellaista tarvitsee. Yhtä paljon nautin opiskelusta nyt kuin nautin aloittaessani, välineistä viis. Sitä kyllä arvostan, että tiedostot menevät pienempään tilaan, kuin nuo kaksikymmentä kansiotani.

Jenny // matemaattisten aineiden aineenopettaja  ja luokanopettaja

Intoa ja positiivisesti kuplivaa jännitystä


Kesällä 2014 aloin katselemaan ”sillä silmällä” UEF-lähettiläiden hakumainoksia. Pesti kuulosti todella hyvältä, mutten vaihtosyksyni takia voinut sitä vielä sinä syksynä hakea. Kului vuosi ja fiilis oli edelleen sama.

Syyskuussa 2015 kirjoitinkin hakemuksen ja aloin toivomaan haastattelukutsua. Parin viikon päästä tästä olin Edinburghin lentokentällä viemässä matkatavaroitani ruumaan laitettavaksi, kun huomasin tuntemattoman numeron soittaneen minulle. Langattomaan nettiyhteyteen päästessäni sain tietää, että minua oli yrittänyt tavoittaa UEF-lähettiläitä koordinoiva Marko Junkkarinen. Hetken asiaa ihmeteltyäni lähetin samaiseen numeroon viestin, jossa kerroin olevani ulkomailla ja palaavani myöhemmin samana päivänä. Vastausviestissä kysyttiin ”pääsisitkö haastatteluun Savonlinnan kampukselle pe 11.9 klo.10.45?” Voinette jo arvata, mitä vastasin.

Haastattelu tuli ja haastattelu meni, jonka jälkeen alkoi piinaava tulosten odotus. En ole ehkä ikinä pompannut ylös sängystä niin nopeasti kuin sinä aamuna, kun Marko soitti ja kertoi minun päässeeni UEF-lähettiläiden Savonlinnan edustajaksi.

11987169_10207397938687838_7585575540049086507_n
Skotlannin tuulisilla rannoilla vailla tietoa tulevasta

Olen halunnut opettajaksi niin kauan kuin muistan. Tiedän olevani tässä suhteessa onnekas, oman mielenkiinnonkohteen ja alan löytäminen kun ei ole yksinkertaista. UEF-lähettiläänä haluan antaa vaihtoehtoja ja kertoa rehellisesti omista kokemuksistani niin opiskeluajasta kuin välivuosistani ennen opiskeluja. Haluan olla korvina ja ihmettelyjen vastaanottajana, kokemusten ja faktatietojen kertojana, tukena suurten pohdintojen äärellä. Lukiovierailuilta ja tapahtumilta odotankin erityisesti erilaisten ihmisten kohtaamista ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Takanani ei ole vielä ensimmäistäkään vierailua, mutta suunnitteilla niitä on jo toistakymmentä. Viikon päästä tähän aikaan olen ”lukiokiertueella” lähettiläskollegani Eelin kanssa, jolloin kierrämme useita lukioita melkein viikon ajan. Odotan ensimmäisiä vierailuja innolla, mutta positiivisesti kuplivalta jännitykseltäkään en ole voinut välttyä. Entä jos en osaakaan kertoa oikeita asioita tai pysty vastata jokaiseen kysymykseen? Entä jos en osaa paikan päälle tai takeltelen sanoissani? Niin UEF-lähettiläänä kuin tulevaisuuden opettajanakin pitää kuitenkin hyväksyä se, että me kaikki olemme ihmisiä eikä kukaan tiedä kaikkea.  Onneksi tukenamme on UEFin verkkosivut ja pääsääntöisesti myös toinen lähettiläs. Vanha sananlasku “oppia ikä kaikki” pitänee paikkansa myös lähettiläspestin kohdalla.

12106892_10207619688711450_1025895802777310730_n
Tunnelmointia Timpparisteilyltä, yhdeltä Savonlinnan kampuksen perinteikkäimmistä tapahtumista

Ensi viikolla nähdään Kellokoski, Kerava, Helsinki, Sipoo, Jokela, Järvenpää ja Espoo, tuskin maltan odottaa!

Mira// luokanopettaja

Lähettiläiden koulutuspäivät ja kuvaukset

Oma lähettiläsurani alkoi muiden Kuopion kampuksen lähettiläiden kanssa syyskuun puolessavälissä mallina olemisen merkeissä. Koska uusien lähettiläiden kasvot tähdittävät pian UEFin verkkosivuja ja hakuoppaita, piti meistä saada edustavia kuvia. Aamu alkoi esittelyjen jälkeen ryhmäkuvien otolla Torsolassa, anatomian opiskelutiloissa.

Mukana oli sekä valo- että videokuvaaja. Kuvissa meidän tuli näyttää mahdollisimman luonnollisilta, mikä ei ventovieraiden ihmisten kanssa ollut helppoa, etenkin muiden ihmisten  tuijottaessa meidän yrityksiä toimia huippumalleina. Seuraavaksi siirryttiin videohaastatteluihin, jossa pääsimme valokeilaan kertomaan UEFin vahvuuksista ja syistä, miksi itse valitsimme yliopiston. Sanat meinasivat takertua kurkkuun useammin kun kerran, armottoman kameran linssin vahtiessa jokaista liikettä ja mikrofonin tallentaessa jokaisen äänen.

IMG_20150917_134421579-2

Kuvaus jatkui ympäri kampusta, minkä jälkeen siirryttiin lopulta Puijon huipulle. Kapusimme Puijon torniin 75 metrin korkeuteen, jossa puhalsi kylmä syystuuli. Puijosta avautui pilvisestä päivästä huolimatta huikeat näkymät. Ymmärsin oikeastaan vasta tornin huipulta että nyt ollaan todellakin Järvi-Suomessa. Kuvat saatiin otettua, minkä jälkeen siirryimme sisätiloihin jatkamaan haastatteluja. Lopuksi otettiin vielä kuvia Puijon alueella. Kuvia voi bongailla pian UEFin nettisivuilta ja oppaista!

IMG_20150917_134410363-2

Muiden kampusten lähettiläisiin tutustuimme seuraavana päivänä Joensuussa ensimmäisenä koulutuspäivänä. Eri lähettiläiden esitellessä itsensä ja koulutusohjelmansa, muistin miten monialaisessa yliopistossa opiskelenkaan. Kolmella paikkakunnalla vaihtoehtoja riittää.

Päivä oli tiivis ja asiasta toiseen edettiin vauhdilla. Aihelistalla oli lähettilästyön konseptin ja perusteiden läpikäyminen, some-käytännöt ja eri rekrytointitilaisuuksissa esiintyminen. Parasta oli esiintymisen ja eri vuorovaikutustilanteiden harjoittelu, jossa päästettiin luovuus valloilleen ja pohdittiin erilaisia mahdollisesti eteen tulevia tilanteita.

Kotimatkalla takaisin Kuopioon tuntui, että muistettavia asioita on valtavasti. Päivästä jäi kuitenkin hyvä fiilis ja ennakko-odotukset olivat suuret. Koulutus jatkui viikon päästä Kuopion kampuksella, jolloin käytiin läpi matkustusasioita ja opeteltiin Prezi-esityksen tekoa ja pitämistä. Lisäksi otettiin vielä ryhmäkuvia koko lähettiläsporukalla.

UEFlähettiläät

Edessä tulee olemaan mielenkiintoinen vuosi lähettiläänä! Osa lähettiläistä on päässyt tekemään jo ensimmäisiä lukiovierailuitaan ja erilaiset tapahtumat, kuten abipäivät UEFilla sekä Studiamessut Helsingissä on jo merkattu kalenteriin. Voit seurata minun ja muiden lähettiläiden edesottamuksia täällä blogin puolella sekä Instagramissa ja Facebookissa.

Karim / ravitsemustiede

Kansainvälisyyttä, kyllä kiitos!

Tällä viikolla yliopistomme on viettänyt kansainvälisyyden teemaviikkoa. Monelle aihe saattaa tuntua vieraalta varsinkin opintojen alkuvaiheessa. Itse ajattelin ensimmäisenä opiskeluvuotenani, etten ikinä tulisi lähtemään vaihtoon. “Liian pelottavaa, en osaa vierasta kieltä, kaverit ovat Suomessa, liian työlästä, viihdyn Joensuussa…” Näillä ajatuksilla tainnutin mahdollisuuteni kansainvälistymisestä ja vaihtoon lähtemisestä. Ajatukseni ovat kuitenkin muuttuneet ja nyt, kolmantena opiskeluvuotenani, päätin ottaa yliopiston tarjoaman kansainvälisen viikon ohjelman haltuun.

FullSizeRender
Tässä päivän antia iltalukemisiksi!

Keskiviikkona lähdin kiertelemään Lähde vaihtoon! -päivän ständeille, jotka olivat vallanneet Carelia-rakennuksen aulan. Vastassa oli iloisia vaihdossa olleita opiskelijoita, jotka kertoivat innokkaasti omista kokemuksistaan. Lisäksi keräsin itselleni valtavan kasan esitteitä eri maiden vaihtokohteista. Taisin hiukan innostua, ja vastaan tulikin positiivinen ongelma, jota voisin kutsua valinnanvaikeudeksi. UEF nimittäin tarjoaa opiskelijoilleen vaihtomahdollisuuksia sadoista eri kohteista ympäri maailmaa. Tällä hetkellä omalla TOP3-listallani ovat Islanti, Ruotsi ja Britit.

12067413_975342265857123_890179901_n
Carelian aulassa oli esillä runsaasti vaihtoon lähteneiden kokemuksia. Ne inspiroivat minua vain entisestään!

Torstaina suunnistin infotilaisuuteen, joka kertoi vaihtoon lähtemisestä. Siellä sain kuulla lisää vaihtokokemuksia, minkä lisäksi sain runsaasti tietoa käytännön asioista, kuten esimerkiksi hakuajoista, apurahoista ja muista tärkeistä seikoista. Sain kokea, ettei vaihtoon lähtöä tarvitse pohtia ja suunnitella yksin, vaan siihen tarjotaan runsaasti apua. Itse ajattelin käydä ensi viikolla kansainvälisten liikkuvuuspalvelujen toimipisteellä hakemassa lisää tietoa ja tukea. Lisäksi olemme suunnitelleet laitokseni ohjaajan kanssa opintoni siten, että vaihtoon lähteminen on helppoa. Kaikki tulee siis varmasti järjestymään jännityksestä huolimatta!

UEFissa on paljon mahdollisuuksia päästä myös kotikansainvälistymään ja onnekseni minulla on ystäviä, jotka saivat minut mukaan erilaisiin kansainvälisiin tapahtumiin. Tästä kipinä myös vaihtoajatuksilleni syntyi. Keväällä osallistuimme esimerkiksi vaihtarijärjestö ESN:n Holi-värifestareille, joissa oli hurjan hauskaa. Toivottavasti saan kokea itse tulevana vaihto-opiskelijana samanlaisia tapahtumia jossain puolella maailmaa 🙂

12119340_975993172458699_87295411_o

Kansainvälisen viikon anti oli siis antoisaa ja toivottavasti innosti minun lisäkseni monta muutakin miettimään tosissaan vaihtoon lähtemistä!

Sanna // Ohjaus

Millaista se yliopisto-opintojen aloitus sitten on?

”Missä mun pitää olla ja monelta?” ”Millaista porukkaa siellä on?” ”Kannetaanko tavaroita laukussa vai repussa?” Kutakuinkin tällaisia, ei niin kovinkaan akateemisia, kysymyksiä pyöri allekirjoittaneen mielessä, kun aloitin vuosi sitten opinnot UEF:ssa oikeustieteiden laitoksella. Kenties mieleesi saattaa eksyä samankaltaisia kysymyksiä, kun opintojen aloitus aikanaan tulee eteen. Joten – millaista se opintojen aloitus UEF:ssa sitten on, ja miten se eroaa lukiosta?

Tullessasi yliopistoon, oman oppiaineesi tuutorit ottavat sinut vastaan. He ovat ylioppilaskunnan kouluttamia saman alan vanhempia opiskelijoita, joiden tarkoituksena on järjestää tutustumisohjelmaa, sekä auttaa ja neuvoa uusia opiskelijoita opintojen alkuun liittyvissä kysymyksissä. Tuutorit järjestävät myös opintojen oheen vapaaehtoista sosiaalista ohjelmaa (”fuksiviikon”), jonka tarkoituksena on tutustua muihin opiskelijoihin. Itse saavuin Joensuuhun ennalta ketään paikkakunnalta tuntematta, mutta opiskelijatapahtumien kautta tuttuja ja kavereita löytyi erittäin nopeasti. UEF:ssa tapana on, ettei ruokalassa tarvitse kenenkään jonottaa lounasta yksin 🙂

IMG_20150901_104828_2
Oikiksen tuutoreita fukseja odottelemassa 1.9.2015

Esimerkiksi oikiksessa fuksien viikkoon kuului tänä syksynä vaikka mitä. Näistä vaan muutaman mainitakseni, niin ainakin ISYY:n järjestämät Kampusrysäys ja Kaupunkisuunnistus, baarikierros, keilailuilta ja ulkoilureissu Utransaaren laavulle saivat hymyn huulille niin tuutorien kuin fuksienkin osalta.

Kysyin tämän syksyn fukseilta fiiliksiä opintojen alkamisesta, ja tällaisia vastauksia tuli: 
– “Oon tykänny tosi paljon, vaikka meitä onki melko iso ryhmä niin silti on tullu kaikki vähintään nimeltä ja kasvoilta tutuks :)”
– “Fuksiviikko oli ihan huippu, paljon tekemistä ja uusia kavereita. Ei uskois et sama porukka ei tuntenu viel kuukausi sitte! Ja vaikka sitä ohjelmaa oli paljo nii osallistujia riitti aina ku kaikki oli samas tilantees, uusi kaupunki ja fuksiviikko oli tosi hyvä mahollisuus tutustua ihmisiin.”
– “Alusta alkaen oli tunne, että meitä opastetaan ja tutustutetaan opiskeluun yliopistossa ja tehtiin selväksi, että aina voi kysyä, jos jokin on epäselvää.”

Kampusrysäyksen väkeä Kuopiossa 3.9.2015 (kuva: ISYY)
Kampusrysäyksen väkeä Kuopiossa 3.9.2015 (kuva: ISYY)

Erilaisinta yliopisto-opintojen alussa lukioon verrattuna oli mielestäni itsenäisyys, vapaus ja vastuu. Siinä missä lukiossa opetus saattoi olla kovinkin henkilökohtaista, yliopistossa vastuu oppimisesta ja opinnoista on opiskelijalla. Ei ole luokkia tai ryhmiä, on vain kursseja ja opintopisteitä, joita on tutkintoon kerättävä. Opiskelijan odotetaan ottavan itse selvää asioista, ja hoitavan asioitaan. Mutta ei huolta – tätä, ja paljon kaikkea muuta käydään aikanaan läpi johdatuskursseilla sisäänpääsyn jälkeen! 🙂

1f539da4cae97bdb6d9a575b2a1ea0e9e73f07c7e0ca8c3526a0617efc80f577

Yliopiston aloitus on unohtumatonta aikaa ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti! Jos jännittää tai mielessäsi on jotain, älä epäröi ottaa yhteyttä tuutoriisi jo ennen opintojen alkua.

Ja ainiin. En koskaan saanut vastausta laukku/reppu-kysymykseeni. Eipä minua ole koskaan kieroon katsottu, kumpaa hyvänsä sitten olenkaan kantanut 😉

Mukavaa syksynjatkoa kaikille!

  • Veikko // Oikeustiede
    (ON/OTM-tuutori syksyllä 2015)