Viimeistä viedään vol. 2

Sama otsikko mitä Sari kirjoitteli jokin aika takaperin, mutta Sari kirjoitteli omasta yliopistourastaan ja siitä, että hänellä on nyt viimeinen opiskeluvuosi. Minä en ole vielä ollenkaan niin pitkällä, minulla opiskeltavaa vielä riittää, mutta harjoitteluni alkaa olla ohitse. Siinäkin olisi kyllä ollut vielä vähän harjoiteltavaa…
Mutta kaikki loppuu aikanaan.
Harjoittelussa saa usein monipuolisen ja ennen kaikkea erilaisen (työ)ympäristön verrattuna perusyliopisto-opiskeluun: Jo kollegat ja kulttuuri ovat uudenlaisia. Toki opiskelu tukee työelämää, ei se ihan toisesta maailmasta todellakaan ole, mutta onhan se eri asia herätä joka aamu kahdeksaksi töihin sen sijaan, että valuu koomaamaan luentosaliin puolenpäivän jälkeen – jos valuu.
Työ on sujunut sen verran hyvin, että myös piskelu on onnistunut ohessa mainiosti. Kokonaan sähköisinä olen suorittanut muun muassa yrittäjyyteen liittyviä kursseja. Ne eivät ole olleet pelkkää esseiden kirjoittamista vaan myös ryhmätyöskentelyä ja haastattelujen tekemistä. Ainoastaan opinnäytetyön tekeminen on vähän jäänyt sivummalle, mutta siitä voin syyttää ainoastaan omaa henkistä rakennetta eli laiskuuttani. Ei sitä ehdi nyt pelkästään töitä tekemään ja opiskelemaan, kun on niin paljon uutta nähtävää ja koettavaa uudessa maassa!
Parasta onkin ollut se, että on saanut tutustua ja tavata huikeita tyyppejä. Eivätkä he kaikki ole suinkaan työympäristöstä tarttuneet matkaan – verkostoituahan voi aina ja kaikkialla!
Suosittelen siis paitsi yliopisto-opiskelua niin myös harjoittelujaksojen ottamista repertuaariinsa. Ja valitkaa ihmeessä kohteeksenne kiehtovaa paikka ulkomailta, mieluiten eteläisestä lämmöstä. Ainoa haittapuoli tällaisessa on se, että hirvittää aika tavalla palata takaisin koleaan Suomeen, jonne luvataan ”arktisia ilmamassoja” toukokuun kunniaksi.
Kaikille tsemppiä tuleviin pääsykokeisiin!