Minä lähden Pohjois-Karjalaan!

Moi!

Jatkan omalta osaltani samaa teemaa kuin Maiju viime postauksessa. Myös minulle muutto Joensuuhun oli suuri muutos elämässä. Kirjoitinkin vanhassa postauksessa, että vuosi 2013 oli yhtä härdelliä. Kirjoitukset, abihulinat, pääsykokeet, kesätyöt, muutto tuntemattomaan kaupunkiin, tutustuminen uusiin ihmisiin ja opistoon sekä fuksivuoden täysi kalenteri.

Muistan kun jännitin pääsykokeiden tuloksia ja sain hyväksymiskirjeen Itä-Suomen yliopistosta. Tunsin yhtäaikaa innostusta ja hämmennystä. Olin jo vuosia halunnut pois Riihimäeltä omaan kämppään ja nyt toiveista tuli konkreettia suunnitelmia. Kunnon irtioton sainkin – Joensuuhun. Kohti tuntematonta. Aluksi vähän harmitti, etten päässyt Helsinkiin tai Turkuun, mutta toisaalta ne olivat minulle tuttuja kaupunkeja ja Joensuu tarjoaisi täysin uuden elämän. Sukuni on Pohjanmaalta ja olin aina asunut Riihimäellä, joten Itä-Suomi oli täysin uutta seutua minulle. Hetken sulattelun ja googlailun jälkeen aloin innostua Joensuusta. Pääasia oli kuitenkin päästä suoraan lukiosta opiskelemaan mieluisaa alaa – biologiaa!

Viimeinen yö Riihimäellä kodikkaasti patjalla autiossa huoneessa…

Minulla kävi asunnon suhteen hyvä tuuri. Olimme iskän kanssa kesällä katsomassa yksityisiä asuntoja ja Joensuuta, kun sain Elliltä solutarjouksen. Sitä ei päässyt sisältä katsomaan, mutta sijainti oli varsin keskeinen: ydinkeskustan reunalla! Tietysti yksiöt olisivat houkuttaneet, mutta alle 200e vuokra veden ja sähkön kanssa vei voiton.

Moni kulkee tästä joka päivä ohi.

Riihimäen koti on iso omakotitalo ja minulla oli ainoana huone alakerrassa sekä oma kylppäri. Olen myös aina ollut hieman perfektionisti siisteyden suhteen sekä huonouninen, joten ajatus soluasumisesta hieman pelotti. Uusi huoneeni oli ehkä neljäsosan vanhasta, mutta sinne mahtui sopivasti kaikki tarvittava. Yllättävän nopeasti kotiuduinkin. Kettiön ja suihkun käytön aikatauluista ei yleensä tullut kinaa, kun erityismenoista sovittiin. Ensimmäisenä vuotena minulle kävi kämppisten suhteen loistava tuuri, sillä he olivat jopa minuakin siistimpiä ja tarkkoja siivousvuoroista sekä hiljaisuudesta.

Ehdin jo vähän kiintyä tähän koppiin.

Vaikka alkuun neljän soluun ja tuohon ”koirankoppiin” muuttaminen oli järkytys, se kannatti. Muutin ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana pois kotoa ja soluasumisessa oli puolensa. Jos alkuun ei ollut esim. joitain keittiö- tai pesuvälineitä, sai kämppiksiltä lainata. Asuminen oli myös hyvin vaivatonta kun laskujakaan ei tarvinnut erikseen maksaa. Sitäpaitsi olin fuksivuonna joka riennoissa menossa ja opiskelin kiitettävästi, joten mitä sitä turhista neliöistä maksaa!

Myös sijainti oli suuri plussa, sillä suurin osa Ellin soluista sijaitsee Noljakassa tai Rantakylässä. En olisi jaksanut kaiken uuden ja ihmeellisen keskellä miettiä arkimatkustamista. Suhtauduin ekaan kämppään väliaikaisena ratkaisuna, vaikka toisena vuotena aloin jo harkita sinne jäämistä. Kärsin kuitenkin vanhassa asunnossa sisäilmaongelmista ja Elli järjestikin perusteellisen kylppäriremontin. Oireet helpottuivat, mutta koin edelleen ikkunan alla jylisevän nelikaistaisen autotien ja sen saasteet stressitekijänä. Toisen vuoden syksyllä myös kämppikset vaihtuvat ja meno muuttui liiankin boheemiksi… Onneksi sain ainoasta molempien vuosien kämppiksestä myös ystävän. 🙂

Vihdoin oma, tilava, raikas asunto ja aikaa hiljentyä <3 P.S. nyt täällä on myös iso pöytä, tuolit ja maalauksia seinillä!

Yllättävän hyvin selvisin soluasumisesta ja se opetti suvaitsevaisuutta sekä vahvensi luonnetta. Aikansa kutakin, nyt elän onnellisena omassa rauhassa ja uusissa tiloissa ja vietän aikaa mieluummin tv:n ja keittiön välillä kuin baareissa. Asumisen käytännöt ovat olleet helpompia kuin olisin uskonut. Elli pitää hyvää huolta kiinteistöistään (remonttikin tuli heti kun ongelmat havaittiin) ja asunnoissa on toimivat pyykkituvat sekä varastot. Vuokrat ovat varsin edulliset. Nyt fuksivuoden kokeneena maksan mielelläni vajaat 400e viihtyisistä tiloista. Jonotin yksiötä reilut 1,5v ja olisin saanut sen aiemmin, jos en olisi jättänyt vuokrakattoa huolimattomasti 300 euroon…

Fuksivuoden liikuntailtapäivänä Kolilla 🙂

Onneksi päädyin Joensuuhun, sillä koen tämän todellakin kotina. Olen vain muutaman kerran vuodessa poistunut täältä (esim. jouluksi kotiin) ja aina on tullut vähän kaipuu takaisin. En jaksa Riihimäelle viikonloppureissuille lähteä, joten silloin harvoin kun olen siellä kuukauden ollut, tuntuu vapaudelta kävellä taas Kerubin sillan yli kaupunkiin.

Minulla ei juuri mielikuvaa Joensuusta ollut, joten olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt. En olisi UEF-lähettiläs, jos Helsinki vielä houkuttaisi. Joensuu on sopivan viihtyisä, samaan aikaan eloisa ja rauhallinen, ja täällä on upeita maisemia. Riihimäki on tylsä keskikokoinen kaupunki sisämaassa, jossa vain asutaan ja hyödynnetään keskusrautatieasemaa minkä ehtii. Toki kävin Helsingissä hengailemassa viikoittain, mutta en siellä silti haluaisi asua. Ruuhkat ja meteli ahdistavat minua.

Myönnetään, että Joensuu on syrjässä ja kulkuyhteydet voisivat olla paremmat, mutta en koe tarvetta lähteä täältä mihinkään. Toisin kuin Riihimäellä, täällä on oikeasti kaunista. Joki tuo tunnelmaa keskustaan ja laakeat järvimaisemat tuovat lapsuuden kesät Pohjanmaalla mieleen.  Täällä on myös tori, jossa oikeasti on nostalgisia markkinoita (saa pehmistä ja metrilakuja^^) sekä tavarataloja ja kunnon kauppakeskus. Olen myös monesti käynyt ulkona syömässä ja kahviloissa viikoittain sekä Tapio -leffateatteri ja Cosmic -keilahalli ovat tulleet tutuiksi.

Kunnon turistikuva Kerubin sillalta!

Joensuusta yliopistokaupunkina tekee erityisen se, että kampus on yhtenäinen selkeä kokonaisuus melkein keskustassa. Ei siis tarvitse eri luennoille kulkea pitkiä matkoja ja lounasta voi syödä monissa ravintoloissa. Parasta on lyhyt matka kotoa sekä kauppoihin/viihteelle että opistolle. Riihimäellä elämä ei ollut näin vaivatonta, sillä asuinalueeltamme oli n. 4km ”keskustaan” ja usein sieltä vielä jatkettiin junalla muualle. Lukion kävin Hyvinkäällä ja kaikkiaan matkaan piti varata tunti, jotta ehtii junaan ja tunnille…

Voisin tässä hehkuttaa loputtomiin ja kuviakin riittäisi albumiksi asti, joten eiköhän pointti ole tullut selväksi. Olen kohtalooni kerrankin tyytyväinen. 🙂

”Musta tulee isona lepidopterologi”! Botanialla sielu lepää ja bilsarit pääseekin ilmaiseksi. ^^

Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja yllättävänkin käytännönläheisiä. Lukiossa esimerkiksi genetiikan laitteet olivat vain mainittu myytti, kun taas täällä juuri ne mitä käytetään. Kenttäkursseilla tehdään oikeita ekologian hommia hienoissa paikoissa ja luennot ovat kaikki omaa luokkaansa riippuen professoreista ja aiheesta. Jos biologian opiskelu kiinnostaa, Itä-Suomen yliopisto tarjoaa hyvät puitteet ja Joensuu upeita luontokohteita.

Lisää opinnoista ja bilsarimeiningeistä löytyy vanhoista päivityksistäni. Erityisesti ensimmäisessä ja Maailma on täynnä tutkittavaa päivityksissä kerron konkreettisesti opinnoista. Käykäähän vilkaisemassa! 😉

– Janette, Biologia