Hyvää kesää kaikille

Eilen oli psykologian valintakokeet ja tänään oikeustieteellisen. Sen huomasi – paitsi ympäriinsä levitellyistä ohjelapuista ja kokeilaita vastaanottavina tuutoreina – niin myös ilmapiiristä. Voi sanoa, että ihan pikkuisen oli jännitystä ilmassa.

 

Tältä kokelaat aika pitkälti vaikuttivat: sotaan valmistautuneilta.
Tältä kokelaat aika pitkälti vaikuttivat: sotaan valmistautuneilta.

Ja ymmärtäähän se. Sillä niin kuin eräs kokelas sanoiksi puki: “Seuraava mahdollisuus on kuitenkin vasta vuoden kuluttua.” Siinä tilanteessa voi tuntua, että kaikki on kiinni tästä yhdestä päivästä, näistä hikisistä (ja verisistä, jos sotamielikuvilla jatketaan) tunneista.

Stressi ja kasautuvat paineet eivät kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että tietynlainen rentous kannattaa säilyttää. Esimerkiksi hengittäminen on asia, jota ei parane unohtaa, edes kovin stressaantuneena.

 

Vaikka korostan pääsykokeissa rentoutta, ei sinne saliin sentään nukahtaa kannata. Suosittelen pitkiä ja rentouttavia unia ennen ja jälkeen pääsykokeen, en niiden aikana!
Vaikka korostan pääsykokeissa rentoutta, ei sinne saliin sentään nukahtaa kannata. Suosittelen pitkiä ja rentouttavia unia ennen ja jälkeen pääsykokeen, en niiden aikana!

 

Minullakin oli vähän ressinpoikasta tänään, sillä yritän saada kandin suoritetuksi ennen kesälomien virallista alkamista. No, kesälomathan käytännössä alkavat yliopistoilla ainakin opiskelijoilla usein pian vapun jälkeen, mutta kursseja on mahdollista suorittaa myös kesällä, erityisesti kesäkuussa.

Koska malli on suomalaisessa tutkinnossa usein kaksiportainen, maisteriksi valmistuakseen on ensin ponnistettava kandiksi. Kurssit on minullakin kasassa, enää puuttuu opinnäytetyön palauttaminen. Se liittyy muuten vähän Johannan postaukseen! Hänhän kertoi ryhtyneensä yrittäjäksi, ja myös minun työni käsittelee yrittäjyyttä.

 

Nyt vain pidetään peukkuja, että minä pääsen kandiksi ja mahdollisimman moni teistä selviää kunnialla (sotamielikuvat!) tämän kevään pääsykokeista.

 

Antakaa miulle ne kandin paperit. PLIIS.
Antakaa miulle ne kandin paperit. PLIIS.

 

Tätä myöten minäkin toivottelen omasta puolestani hyvää kesää ja jatkoa, vika postaus!

 

– Anleena, kauppatieteet

 

 

Hyvää kesää ihan kaikille!

Yrittäjäksi?

Yrittäjäksi?

Terve taas!

Olen jonkin aikaa ollut hieman hiljainen täällä blogissa. Olen näes kevään mittaan puuhastellut paitsi opiskeluiden, myös oman yritykseni parissa. Luin jokin aika sitten lehdestä jutun, jonka mukaan monia nuoria aikuisia kiinnostaa yrittäjyys ja itsemääräämisoikeus työn suhteen. Kiinnostaako teitäkin? Hyvä, sillä tällä kertaa käsittelen blogikirjoituksessani omaa yrittäjätarinaani. Enjoy! ^^

Olin haaveillut jo ennen opintojen alkua omasta yrityksestä, mutta ajatus tuntui jotenkin pelottavalta ja kaukaiselta minulle. Ihailin salaa suuresti lähipiirissäni olevia yrittäjiä. Yrittäjät olivat mielestäni vain kerta kaikkiaan niin rohkeita ja mahtavia tyyppejä! Aika pian opiskeluiden alkamisen jälkeen tulinkin temmatuksi mukaan KESin eli Kuopio Entrepreneurship Societyn toimintaan. Tapasin vuoden mittaan paljon oman ikäisiäni ihmisiä, jotka olivat lähteneet tavoittelemaan unelmaansa ja rohkeasti laittaneet oman busineksen pystyyn. Olin kerta kaikkiaan vaikuttunut! Yrittäminen ei siis välttämättä tarvinnutkaan pohjakseen vuosien kokemusta puuduttavasta työelämästä.

1560745_612873315452924_522194607_n (2)

Seuraavaksi minulla oli ongelmana keksiä se kantava ja perustavanlaatuinen idea, jolle löytyisi myös kysyntää markkinoilta. Pääni puhki mietittyä päätin jättää asian hautumaan ja odottaa ihmettä tai päivää, jona keksisin jonkin über hienon tuotteen tai palvelun.

WhyDoPeopleGiveUp

No, kumpaakaan toivomaani ei tapahtunut, vaan sen sijaan kaverini esitteli minulle pöytälaatikkobusineksensa ja ehdotti että minäkin lähtisin mukaan pienellä sijoituksella. Suhtaiduin asiaan hieman epäilevästi, mutta koska halusin palavasti seurata unelmaani, tein elämäni ensimmäisen sijoituksen ja starttasin oman liiketoimintani 400 e alkupääomalla. Läppäri ja puhelin olivat minulla jo entuudestaan. Oli todella jännittävää ja pelottavaa, mutta samalla myös aivan mahtavaa sopia ensimmäisiä asiakastapaamisia. Ja ihan minua itseäni varten!

DSC_1091

Kulunut vuosi yrittäjänä on ollut kiinnostava. Opiskelin, tein näitä lähettiläshommia ja aina kun suinkin ehdin kaivoin asiakasjärjestelmäni (excelin) esille ja tein seuraavia siirtojani tai vaihtoehtoisesti osallistuin erilaisiin koulutuksiin ja luin kirjoja. Avasin myös yritykselleni omat nettisivut ja facebook-kanavan. Olin jo oppinut valtavasti SOME-markkinoinnista ainejärjestötoiminnan kautta, mutta tässä busineksessa asia on viety vielä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Vuoden aikana olen oppinut myynnistä, liiketoiminnasta ja viestinnästä enemmän kuin koulun penkillä. *Vinkki vinkki*, Start-up yrittäjä kilpailee isoja yrityksiä vastaan olemalla edelläkävijä. Haluatko tietää mitä start-upit tietävät tällä hetkellä paremmin? Vilkaiseppa alkajaisiksi läpi tämä artikkeli tulevasta megatrendistä.

 

10437198_10152607881341076_432729320_nScreenshot_2015-05-16-11-46-51

 

 

Ajatus yrittäjyydestä tuntui vuosi sitten vielä kaukaiselta ja pelottavalta. Yrittäjyydestä ja yrittäjistä puhutaan kuin kummitustarinoista. Yrittäjyyteenhän liittyy valtava määrä riskejä! Sehän on suorastaan uhkarohkeaa! Vuoden verran tuumittuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei palkkatyö ole loppujen lopuksi sen turvallisempi vaihtoehto, kuin oma yritys. Varmaa työpaikkaa ei nimittäin enää ole olemassa. Lisäksi työurat ovat näillä näkymin pitenemässä ja ekonomistit ennustavat palkkojen pienentyvän Suomessa. Jos jotain olen oppinut rahoituksen luennoilla, niin sen, että työntekijät tekevät töitä yrityksen omistajia eli sijoittajia varten, eivät itseään varten. Isoimman potin korjaa aina sijoittaja ja ylimmät esimiehet. Yrittäjyys vaatii rohkeutta, mutta ilo jota tästä tekemisestä, työskentelystä itselleen saa, korvaa kaiken!

Opiskeluaika on varsin otollista aikaa oman busineksen perustamiselle. Yliopistolla tapaa joka viikko fiksuja ja mielenkiintoisia ihmisiä. Tutustumalla eri alojen opiskelijoihin tuuletat omaa maailmankuvaasi ja ajatteluasi ja hämmästyt siitä, kuinka paljon fiksuja ja ahkeria ihmisiä tästäkin maasta löytyy. Oman liiketoiminnan voi aloittaa osa-aikaisesti ja pienilläkin alkupääomilla. Yrittäjän arki ei aina ole helppoa, mutta tämä matka tuo mukanansa upeita ihmisiä, mahtavia kokemuksia ja adrenaliinin huumaa, joka korvaa kaiken vaivannäön.

11001899_10152604596051076_6783561726953802121_n

Yli 500 “pöytälaatikkoyrittäjää” kokoontuneena Järvenpäähän inspiraatiopäivää varten. Motivaatio ja innostus, ne tarttuvat kuin tauti! 🙂

Yrittäjyys on suuri seikkailu, joka on minun ja kaikkien yllä olevassa kuvassa esiintyvien kavereiden mielestä kokemisen arvoinen. Mikäli olet kiinnostunut yrittäjyydestä, suosittelen aloittamaan vaikka tutustumalla saman henkisiin ihmisiin. Tämän voit tehdä esimerkiksi liittymällä Kuopio Entrepreneruship Societyn tai Joensuu Entrepreneurship Societyn toimintaan. Ja sitten vaan rohkeasti omien unelmien perään! Hopi hopi, elämä odottaa! 🙂

11232479_1444420105868942_342351775_n

Johanna, UEF Kauppatieteet

 

 

Välillä voi olla vaikeaa

Nyt, pääsykokeiden aikaan moni käy kokonaan uudessa kaupungissa. Samalla kannttaa vähän haistella kaupunkia ja tutustua mahdollisuuksien mukaan ympäristöön. Silloin, kun minä kävin opettajan soveltuvuuskokeissa Joensuun kampuksella, kävin ensimmäistä kertaa Joensuussa. Oli upea kesäpäivä ja kaupunki näytti kauniilta. Se oli myös suuri ja siellä oli paljon ihmisiä. Mietin, miten tulen pärjäämään, sillä olen kotoisin varsin pieneltä paikkakunnalta. Eniten minua kuitenkin huoletti se, etten voisi enää asua poikaystäväni kanssa.

DSC_0556

Moni miettii jatko-opinto paikkaa valitessaan, että miten sieltä pääsee käymään kotona. Tämä korostuu etenkin niillä, joilla lemmikit, harrastus, puoliso tai lapset jäävät toiselle paikkakunnalle. Toki myös omat vanhemmat ovat monelle tärkeä osa perhettä, mutta moni myös tulee opintojen aikana huomaamaan, että puhelimellakin voi soittaa vanhemmille ja etäisyys saattaa tehdä hyvää.

DSC_0524

Olimme asuneet puolisoni kanssa melkein kolme vuotta yhdessä, kun aloitin opiskelut Joensuussa,  ja voin rehellisesti myöntää, että kun entisen, ensimmäisen yhteisen, asuntomme ovi laitettiin viimeisen kerran kiinni, tuli itku. Silloin tuntui, etten voi mitenkään pärjätä yksin ja kaikki tuntui todella pelottavalta, sillä en tiennyt mitä on edessä. Ensimmäisen kerran tunsin olevani hukassa, sillä en tiennyt mitä odottaa.

 

Nyt, lähes kaksi vuotta myöhemmin ja edelleen eri osoitteissa asuessamme voin sanoa, että osaamme arvostaa yhteistä aikaa. Tässä on koettu myös puolison armeija-aika, jonka sanotaan olevan parisuhteelle koettelevaa. Silloin oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun emme nähneet kuuteen viikkoon. Se oli hyvin hankalaa ja ikävä oli suunnaton, nykyään näemme parin viikon välein, joskin välillä erossa olo aika venyy kolmeen viikkoon.

DSC_0513

Kun vietämme aikaa eri osoitteissa, keskitymme molemmat omiin harrastuksiin ja hän töihin, minä opintoihin. Tällä systeemillä olen saanut opintopisteitä kasaan kahden vuoden aikana kolmen vuoden edestä. Opintopisteiden kertyminen motivoi jatkamaan, sillä siitä teidän, että yhteenmuutto lähenee. Minulle ei kuitenkaan pellkä kurssien läpipääsy riitä, vaan yritän tavoitella myös hyviä arvosanoja.

Olemme olleet yhdessä lähes kuusi vuotta. Sinä aikana on ehditty kokea paljon ja varmasti yksi mullistavimpia asioita on ollut minun opiskelu ja siitä johtuva erossa asuminen. Se on vaikuttanut arkeemme ja asenteisiimme paljon. Kuitenkin, nyt ollaan voiton puolella ja olemme yhdessä päättäneet, että muutamme takaisin yhteen joulukussa 2016. Enää 20 kuukautta!

DSC_0516

Tottakai olisin voinut valita toisin ja mennä opiskelemaan johonkin lähempänä sijaitsevaan paikkaan, mutta koulutusohjelmaani ei järjestetä missään muualla Suomessa kuin Joensuussa, joten piti valita haluanko todella tämän koulutuksen vai tyydynkö johonkin vähempään. Ei sillä, välimatkamme on noin 300 km, tiedän pareja ja perheitä, joilla välimatkaa on paljon enemmän, mutta siitäkin selviää. Olen useasti sanonut, että niin raakaa kuin se onkin, erossa olemiseen tottuu.

Opintojen aikana monesti on tehnyt mieli lopettaa koko touhu ja olen uhannutkin ”mennä vaikka kaupankassaksi”, mutta puolisoni on tukenut minua ja minä häntä. Koska meillä on yhteinen tavoite, joka on molemmille äärimmäisen tärkeä, me jaksamme yhdessä eteenpäin. Uskomme, että löydämme molemmat kotipaikkakunnaltamme töitä ja molemmat haluamme, että molemmat pääsevät töihin, josta pitää ja jonka kokee omakseen.

DSC_0503

Rohkaisen siis jokaista tavoittelemaan unelmiaan! Tiedän, että kaikki asiat eivät odota, kuten urheilijan kilpa-ura, mutta kannattaa kuitenkin selvittää kaikki mahdollisuudet ja kokeilla pelottaviakin juttuja, jos tuntuu siltä, että niin voit saavuttaa jotakin vielä hienompaa.

Kuvituksena tämän kevään kukkia, jotka on kuvattu kasviota varten.

Jenna/Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja

Viimeistä viedään vol. 2

Sama otsikko mitä Sari kirjoitteli jokin aika takaperin, mutta Sari kirjoitteli omasta yliopistourastaan ja siitä, että hänellä on nyt viimeinen opiskeluvuosi. Minä en ole vielä ollenkaan niin pitkällä, minulla opiskeltavaa vielä riittää, mutta harjoitteluni alkaa olla ohitse. Siinäkin olisi kyllä ollut vielä vähän harjoiteltavaa…

En ehtinyt oppia esimerkiksi lentämään.
En ehtinyt oppia esimerkiksi lentämään.

 

Mutta kaikki loppuu aikanaan.

 

Harjoittelussa saa usein monipuolisen ja ennen kaikkea erilaisen (työ)ympäristön verrattuna perusyliopisto-opiskeluun: Jo kollegat ja kulttuuri ovat uudenlaisia. Toki opiskelu tukee työelämää, ei se ihan toisesta maailmasta todellakaan ole, mutta onhan se eri asia herätä joka aamu kahdeksaksi töihin sen sijaan, että valuu koomaamaan luentosaliin puolenpäivän jälkeen – jos valuu.

 

Työ on sujunut sen verran hyvin, että myös piskelu on onnistunut ohessa mainiosti. Kokonaan sähköisinä olen suorittanut muun muassa yrittäjyyteen liittyviä kursseja. Ne eivät ole olleet pelkkää esseiden kirjoittamista vaan myös ryhmätyöskentelyä ja haastattelujen tekemistä. Ainoastaan opinnäytetyön tekeminen on vähän jäänyt sivummalle, mutta siitä voin syyttää ainoastaan omaa henkistä rakennetta eli laiskuuttani. Ei sitä ehdi nyt pelkästään töitä tekemään ja opiskelemaan, kun on niin paljon uutta nähtävää ja koettavaa uudessa maassa!

 

Parasta onkin ollut se, että on saanut tutustua ja tavata huikeita tyyppejä. Eivätkä he kaikki ole suinkaan työympäristöstä tarttuneet matkaan – verkostoituahan voi aina ja kaikkialla!

 

Horisontti ja maailmankuva saattavat laajentua, kun lähtee ulkomaille tai harjoitteluun.
Horisontti ja maailmankuva saattavat laajentua, kun lähtee ulkomaille tai harjoitteluun.

 

Suosittelen siis paitsi yliopisto-opiskelua niin myös harjoittelujaksojen ottamista repertuaariinsa. Ja valitkaa ihmeessä kohteeksenne kiehtovaa paikka ulkomailta, mieluiten eteläisestä lämmöstä. Ainoa haittapuoli tällaisessa on se, että hirvittää aika tavalla palata takaisin koleaan Suomeen, jonne luvataan “arktisia ilmamassoja” toukokuun kunniaksi.

 

Tätä voi tulla ikävä. Mutta kyllä se kesä tulee Suomeenkin!
Tätä voi tulla ikävä. Mutta kyllä se kesä tulee Suomeenkin!

 

Kaikille tsemppiä tuleviin pääsykokeisiin!

Viime hetken vinkit pääsykokeisiin

Viikko aikaa jäljellä lääketieteen pääsykokeisiin. Jännittää, itkettää, pelottaa, innostaa..? Kevään luku-urakka on nyt takana ja fiiliksiä löytyy varmasti laidasta laitaan. Pysähdyin hetkeksi miettimään omaa hakukevättäni ja viimeisen viikon fiiliksiä parin vuoden takaa. Niiden pohjalta ajattelin koota viisi vinkkiä viimeiseen viikkoon. Mitä kannattaa tehdä? Mitä ei ainakaan kannata? Mitkä olivat minun avaimeni onnistumiseen?

Jokaisella on omat tapansa valmistautua tuohon tiukkaan viisituntiseen koitokseen, mutta näistä vinkeistä voi soveltaa omaan pirtaansa sopivia. Pääpointtina pääsykokeessa on tehdä mahdollisimman hyvä suoritus – ei suinkaan täydellinen suoritus. Suorituskykyyn vaikuttavat monet asiat ja joihinkin niistä ei voi enää juurikaan vaikutttaa. Siksipä painotankin enemmän henkisen suorituskyvyn merkitystä. Sen osalta viimeinen viikko on jopa tärkein.

Viimeisen viikon aikana:

allynukkuu
Tämä kaveri osaa ainakin arvostaa nukkumista.

1. Nuku hyvin JA PALJON. Unen aikana aivot puhdistuvat turhasta kuonasta ja järjestelevät opittuja asioita. Pääsykokeen lähestyessä voi tulla tunne, ettei tässä nyt ole aikaa nauttia pitkistä yöunista, mutta usko pois, se on sen arvoista. Jos stressi ja jännitys haittaavat unensaantia, kokeile rentoutusnauhoitetta tai ulkoile paljon. Rauhoita ilta pääsykoeajatuksilta ja nautiskele vaikkapa kamomillateestä ja mieti elämäsi onnellisimpia hetkiä. Rauhallinen mieli sallii unen tulonkin nopeammin.

2. Tee mielikuvaharjoitteita. Käy mielessäsi pääsykoe päivän tapahtumat aamuherätyksestä alkaen. Keskity mitä tunnet ja mitä ajattelet. Jos mahdollista, kävele yliopistolle kuvitellen olevasi matkalla pääsykokeeseen. Poimi matkalta yksityiskohtia, joita voit käyttää mielikuvaharjoittelussa. Katso myös kellosta matkaan kulunut aika varsinaista pääsykoeaamua varten. Käy mielessäsi läpi myös miten käsitellä jännitystä, ehkä vain hengittäen syvään, ehkä lempimusiikkia kuuntelemalla tai vaikkapa onnenkorua hypistelemällä. Keinolla ei ole väliä, mutta harjoittele ohittamaan jännitys ja keskittämään ajatuksesi kokeen tekemiseen. Kokeile keskittymistä vaikka hälyisessä kahvilassa.

3. Päätä, että nyt osaat tarpeeksi. Kukaan ei osaa kaikkea eikä ehdi tehdä jokaista tehtävää. Tärkein työkalusi on itsevarmuus ja päätös siitä, että osaat riittävästi. Luota itseesi ja kykyihisi. Kerro se ääneen myös parhaalle ystävällesi tai perheenjäsenellesi. Vakuutat siten myös itsesi. Epävarmuus on pahin vastuksesi, ei vieressä istuva seitsemän ällän ylioppilas.

kylpy
Nautiskele vaikkapa rentouttavasta vaahtokylvystä

4. Jätä lukeminen päiväohjelmasta vähemmistöön. Jos pieni kertailu pitää mielesi rauhallisena, voit tehdä sitä itsekseen tai pitää lukupiiriä kavereiden kanssa, mutta älä yritä mahduttaa päähäsi enää mitään uutta. Näin huollat jo olemassa olevaa tietoa ja varmistat sen jäsentymisen.

5. Selvitä pääsykoeaamun faktat juurta jaksaen. Monelta aiot herätä, mikä on sinulle paras aamupala, miten kuljet yliopistolle, kauanko matkaan menee, missä salilla kokeesi on, mikä on lempikynäsi, onko laskimesi sallittujen listassa ja miten saat itsesi rauhoittumaan, jos paniikki meinaa iskeä. Kun kaikki on selvää, voit nukkua edellisen yön rauhallisin mielin. Tee tämä muutamaa päivää ennen, jotta ehdit selvittää asiat tarvittaessa vaikka soittamalla.

järvimaisema
Ulkoilu järvimaisemissa on hyvä tapa rauhoittaa stressaantunut mieli.

Siinäpä olivat minun avaimeni omaan parhaaseen suoritukseeni. Toki voit etsiä vielä netin uumenista aivojen toiminnan kannalta parasta ravintoa tai kokeilla muita poppakonsteja, mutta tärkeintä on oma henkinen vahvuutesi. Itse kokeen tekemiseen löytyy yhtä monta vinkkiä kuin lääkisopiskelijaakin, mutta kokeen nähtyään kaikki voi kääntyä päälaelleen. On parempi valmistautua kaikkeen, sillä ikinä ei tiedä millainen koe on luvassa. Kaikesta huolimatta, älä lannistu! Sinä pystyt siihen!

 

Lisää allekirjoittaneen kokemuksia voit toki kysellä vaikka uef- lähettiläiden facebook-sivuilla tai yksityisviestillä. Nähdään ensi keskiviikkona Kuopion kampuksella!

Niina, lääketiede

 

Mikä sinusta tulee isona?

Niinpä, mikä minusta tulee isona? Tuon kysymyksen olen kuullut ensimmäisen kerran jo varmasti ennen koulutaipaleen aloittamista.  Pienenä halusin kampaajaksi, ainakin vauvakirjassani niin lukee. Välillä haaveilin teologian opiskelusta, välillä historian. Entäs sitten eläintenhoitaja? Talo täyteen kissoja ja koiria? Myös ympäristöteknologia ja kauneudenhoitoala olivat vaihtoehtoja. Ensimmäinen haaveeni  kuitenkin toteutui, kun valmistuin muutama vuosi sitten parturi-kampaajaksi. Tällä hetkellä taloudessa asustaa yksi kissa ja historia on yksi rakkaimmista harrastuksistani. Monen monituisen mutkan kautta, pitkien pohdintojen ja epäuskoisten hetkien jälkeen, olen nyt viimeistelemässä kandidaatintutkintoani kasvatustieteistä, ja minustahan tulee isona OPO.

On onni, että nyt voin todeta olevani omalla tontillani. Opon työssä pääsen käyttämään niitä vahvuuksia ja ominaisuuksia, joita minulle on suotu. Ensimmäisten harjoitteluiden myötä tämä tunne vain vahvistui, ja tuntuu niin siistiltä, että joskus saan ihan oikeesti tehdä työkseni sitä hommaa. Opon työssä kiehtoo sen ihmisläheisyys, ja tärkein työkalu on oma persoona. Olen iloinen siitä, että meillä on tässä koulutuksessa täysi vapaus kasvaa juuri sellaisiksi ohjaajiksi kuin olemme. Opinnoista me saamme perusainekset, mutta minkälainen soppa siitä syntyy, on täysin meidän persoonastamme riippuvainen.

Olisikohan tässä avain menestykseen?
Olisikohan tässä avain menestykseen?

Minusta on tärkeää muistaa, etteivät mahdollisuudet lopu yhteen ammattiin. Ne eivät lopu vääriin valintoihin tai virhearviointeihin. Joskus vain mieli muuttuu, tai oppii tuntemaan itsensä paremmin. Vääriä valintoja ei siis kannata liiaksi pelätä, vaan lähteä rohkeasti tavoittelemaan unelmiaan!

Omalta osaltani kevään viimeisen UEF-lähettilään roolissa tehtävän blogipäivityksen lopetan nyt viisaan äitini sanoihin:

“sen teet mihin uskot!” 🙂

<3: Hanna / kasvatustiede, ohjaus

 

 

 

Vuoden parhaat

Lähettiläskauden lähestyessä loppuaan ja jo toinen jalka lomalla on hyvä hetki katsahtaa taaksepäin ja muistella huippuhetkiä lukiovierailuilta vuoden varrelta.

Hauskin rehtori

Joroisten lukion rehtori Timo Smolander luotsaa opiskelijoita varmalla otteella maailmankansalaisiksi, jotka pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa.

Paras ruoka

Kuten monet tietävät, kasvisruoka on usein, noh, vaihtelevaa. Tuusniemellä tarjolla oli mieleenpainuvan maukasta linssipataa, josta yliopiston ravintolatkin voisivat ottaa mallia.

Hienoimmat puitteet

Iisalmen lyseon salissa olivat sekä arkkitehtuuri että akustiikka kohdallaan.

Lämpimin tunnelma

Punkaharjulla opiskelijat tulivat luokkaan tuolit mukanaan, jotta kaikki mahtuisivat sisään. Lähettiläiden vastaanotto oli lämmin kirjaimellisesti 🙂

Luovin ilmapiiri

Lapinlahden taidepitäjän lukiossa luovuus pääsee purkautumaan näyttävinä opiskelijoiden tekeminä töinä, joita pääsee vierailijakin ohi kulkiessaan ihastelemaan.

Paras kysymys

Pielaveden lukiossa olin kertomassa siitä, miten opetus on yliopistossa maksutonta ja miten ainoat opiskeluun liittyvät kuluni ovat olleet muistiinpanovälineet, eli kissavihkot ja pinkit kynät. “Onko pinkki kynä paras kynä?” minulta tiedusteltiin. Kyllä, seison edelleen sanojeni takia: pinkillä kynällä saa aikaan parhaat tulokset 😉 Toiseksi paras vaihtoehto on violetti.

Valmistautunein yleisö

Pielaveden yläkoululaiset olivat valmistelleet etukäteen kysymyksiä lähettiläille. Kysymyksistä on ollut huimasti apua, sillä niiden avulla on voinut esityksiin valmistautua moneen kertaan, sillä samat asiat yliopistossa opiskelusta askarruttavat nuoria joka puolella. Kiitos siis niistä!

Iso kiitos on paikallaan myös lähettilästovereille, työnantajapuolelle sekä tiedekunnalle tuesta ja jeesistä vuoden mittaan. Tekin olette parhautta!

-Saila / Sosiologia

Minä lähden Pohjois-Karjalaan!

Moi!

Jatkan omalta osaltani samaa teemaa kuin Maiju viime postauksessa. Myös minulle muutto Joensuuhun oli suuri muutos elämässä. Kirjoitinkin vanhassa postauksessa, että vuosi 2013 oli yhtä härdelliä. Kirjoitukset, abihulinat, pääsykokeet, kesätyöt, muutto tuntemattomaan kaupunkiin, tutustuminen uusiin ihmisiin ja opistoon sekä fuksivuoden täysi kalenteri.

Muistan kun jännitin pääsykokeiden tuloksia ja sain hyväksymiskirjeen Itä-Suomen yliopistosta. Tunsin yhtäaikaa innostusta ja hämmennystä. Olin jo vuosia halunnut pois Riihimäeltä omaan kämppään ja nyt toiveista tuli konkreettia suunnitelmia. Kunnon irtioton sainkin – Joensuuhun. Kohti tuntematonta. Aluksi vähän harmitti, etten päässyt Helsinkiin tai Turkuun, mutta toisaalta ne olivat minulle tuttuja kaupunkeja ja Joensuu tarjoaisi täysin uuden elämän. Sukuni on Pohjanmaalta ja olin aina asunut Riihimäellä, joten Itä-Suomi oli täysin uutta seutua minulle. Hetken sulattelun ja googlailun jälkeen aloin innostua Joensuusta. Pääasia oli kuitenkin päästä suoraan lukiosta opiskelemaan mieluisaa alaa – biologiaa!

2013-08-30-1969
Viimeinen yö Riihimäellä kodikkaasti patjalla autiossa huoneessa…

Minulla kävi asunnon suhteen hyvä tuuri. Olimme iskän kanssa kesällä katsomassa yksityisiä asuntoja ja Joensuuta, kun sain Elliltä solutarjouksen. Sitä ei päässyt sisältä katsomaan, mutta sijainti oli varsin keskeinen: ydinkeskustan reunalla! Tietysti yksiöt olisivat houkuttaneet, mutta alle 200e vuokra veden ja sähkön kanssa vei voiton.

2013-09-01-1978
Moni kulkee tästä joka päivä ohi.

Riihimäen koti on iso omakotitalo ja minulla oli ainoana huone alakerrassa sekä oma kylppäri. Olen myös aina ollut hieman perfektionisti siisteyden suhteen sekä huonouninen, joten ajatus soluasumisesta hieman pelotti. Uusi huoneeni oli ehkä neljäsosan vanhasta, mutta sinne mahtui sopivasti kaikki tarvittava. Yllättävän nopeasti kotiuduinkin. Kettiön ja suihkun käytön aikatauluista ei yleensä tullut kinaa, kun erityismenoista sovittiin. Ensimmäisenä vuotena minulle kävi kämppisten suhteen loistava tuuri, sillä he olivat jopa minuakin siistimpiä ja tarkkoja siivousvuoroista sekä hiljaisuudesta.

2013-09-01-1977
Ehdin jo vähän kiintyä tähän koppiin.

Vaikka alkuun neljän soluun ja tuohon “koirankoppiin” muuttaminen oli järkytys, se kannatti. Muutin ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana pois kotoa ja soluasumisessa oli puolensa. Jos alkuun ei ollut esim. joitain keittiö- tai pesuvälineitä, sai kämppiksiltä lainata. Asuminen oli myös hyvin vaivatonta kun laskujakaan ei tarvinnut erikseen maksaa. Sitäpaitsi olin fuksivuonna joka riennoissa menossa ja opiskelin kiitettävästi, joten mitä sitä turhista neliöistä maksaa!

Myös sijainti oli suuri plussa, sillä suurin osa Ellin soluista sijaitsee Noljakassa tai Rantakylässä. En olisi jaksanut kaiken uuden ja ihmeellisen keskellä miettiä arkimatkustamista. Suhtauduin ekaan kämppään väliaikaisena ratkaisuna, vaikka toisena vuotena aloin jo harkita sinne jäämistä. Kärsin kuitenkin vanhassa asunnossa sisäilmaongelmista ja Elli järjestikin perusteellisen kylppäriremontin. Oireet helpottuivat, mutta koin edelleen ikkunan alla jylisevän nelikaistaisen autotien ja sen saasteet stressitekijänä. Toisen vuoden syksyllä myös kämppikset vaihtuvat ja meno muuttui liiankin boheemiksi… Onneksi sain ainoasta molempien vuosien kämppiksestä myös ystävän. 🙂

IMG_3195
Vihdoin oma, tilava, raikas asunto ja aikaa hiljentyä <3 P.S. nyt täällä on myös iso pöytä, tuolit ja maalauksia seinillä!

Yllättävän hyvin selvisin soluasumisesta ja se opetti suvaitsevaisuutta sekä vahvensi luonnetta. Aikansa kutakin, nyt elän onnellisena omassa rauhassa ja uusissa tiloissa ja vietän aikaa mieluummin tv:n ja keittiön välillä kuin baareissa. Asumisen käytännöt ovat olleet helpompia kuin olisin uskonut. Elli pitää hyvää huolta kiinteistöistään (remonttikin tuli heti kun ongelmat havaittiin) ja asunnoissa on toimivat pyykkituvat sekä varastot. Vuokrat ovat varsin edulliset. Nyt fuksivuoden kokeneena maksan mielelläni vajaat 400e viihtyisistä tiloista. Jonotin yksiötä reilut 1,5v ja olisin saanut sen aiemmin, jos en olisi jättänyt vuokrakattoa huolimattomasti 300 euroon…

Kolillaminä
Fuksivuoden liikuntailtapäivänä Kolilla 🙂

Onneksi päädyin Joensuuhun, sillä koen tämän todellakin kotina. Olen vain muutaman kerran vuodessa poistunut täältä (esim. jouluksi kotiin) ja aina on tullut vähän kaipuu takaisin. En jaksa Riihimäelle viikonloppureissuille lähteä, joten silloin harvoin kun olen siellä kuukauden ollut, tuntuu vapaudelta kävellä taas Kerubin sillan yli kaupunkiin.

Minulla ei juuri mielikuvaa Joensuusta ollut, joten olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt. En olisi UEF-lähettiläs, jos Helsinki vielä houkuttaisi. Joensuu on sopivan viihtyisä, samaan aikaan eloisa ja rauhallinen, ja täällä on upeita maisemia. Riihimäki on tylsä keskikokoinen kaupunki sisämaassa, jossa vain asutaan ja hyödynnetään keskusrautatieasemaa minkä ehtii. Toki kävin Helsingissä hengailemassa viikoittain, mutta en siellä silti haluaisi asua. Ruuhkat ja meteli ahdistavat minua.

Myönnetään, että Joensuu on syrjässä ja kulkuyhteydet voisivat olla paremmat, mutta en koe tarvetta lähteä täältä mihinkään. Toisin kuin Riihimäellä, täällä on oikeasti kaunista. Joki tuo tunnelmaa keskustaan ja laakeat järvimaisemat tuovat lapsuuden kesät Pohjanmaalla mieleen.  Täällä on myös tori, jossa oikeasti on nostalgisia markkinoita (saa pehmistä ja metrilakuja^^) sekä tavarataloja ja kunnon kauppakeskus. Olen myös monesti käynyt ulkona syömässä ja kahviloissa viikoittain sekä Tapio -leffateatteri ja Cosmic -keilahalli ovat tulleet tutuiksi.

IMG_1388
Kunnon turistikuva Kerubin sillalta!

Joensuusta yliopistokaupunkina tekee erityisen se, että kampus on yhtenäinen selkeä kokonaisuus melkein keskustassa. Ei siis tarvitse eri luennoille kulkea pitkiä matkoja ja lounasta voi syödä monissa ravintoloissa. Parasta on lyhyt matka kotoa sekä kauppoihin/viihteelle että opistolle. Riihimäellä elämä ei ollut näin vaivatonta, sillä asuinalueeltamme oli n. 4km “keskustaan” ja usein sieltä vielä jatkettiin junalla muualle. Lukion kävin Hyvinkäällä ja kaikkiaan matkaan piti varata tunti, jotta ehtii junaan ja tunnille…

Voisin tässä hehkuttaa loputtomiin ja kuviakin riittäisi albumiksi asti, joten eiköhän pointti ole tullut selväksi. Olen kohtalooni kerrankin tyytyväinen. 🙂

IMG_2927
“Musta tulee isona lepidopterologi”! Botanialla sielu lepää ja bilsarit pääseekin ilmaiseksi. ^^

Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja yllättävänkin käytännönläheisiä. Lukiossa esimerkiksi genetiikan laitteet olivat vain mainittu myytti, kun taas täällä juuri ne mitä käytetään. Kenttäkursseilla tehdään oikeita ekologian hommia hienoissa paikoissa ja luennot ovat kaikki omaa luokkaansa riippuen professoreista ja aiheesta. Jos biologian opiskelu kiinnostaa, Itä-Suomen yliopisto tarjoaa hyvät puitteet ja Joensuu upeita luontokohteita.

Lisää opinnoista ja bilsarimeiningeistä löytyy vanhoista päivityksistäni. Erityisesti ensimmäisessä ja Maailma on täynnä tutkittavaa päivityksissä kerron konkreettisesti opinnoista. Käykäähän vilkaisemassa! 😉

– Janette, Biologia

Opiskelu, tuo uusi ja jännittävä vaihe elämässä

Kun vuoden 2012 syksyllä muutin Joensuuhun opiskelujen perässä, oli se melkoinen hyppy uuteen ja jännittävään. Onnistuin melko vaivattomasti nappaamaan yksityisen vuokraaman yksiön aivan Joensuun keskustasta, jota kävimme yhdessä vanhempieni kanssa kesällä katsomassa. Muuttoapuna oli vanhempieni lisäksi nykyinen avopuolisoni, joten avusta ja tuesta ei ainakaan ollut puutetta.

Ensimmäinen kämppäni oli varsin viihtyisä
Ensimmäinen kämppäni oli varsin viihtyisä.

Ensimmäiset opiskeluviikot kuluivat uutta ihmetellessä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Joensuun kaupunki alkoi pikkuhiljaa tulla tutuksi, ja vähän kiertelemällä ja pari kertaa eksymällä koko kaupunki alkoi hahmottua. Joensuu on loppupeleissä niin selkeä kaupunki kuin olla ja voi, ettei keskusta-alueella eksyminen oikeastaan ole edes mahdollista. Yliopistolla tutorit ja koko henkilökunta ottivat meidät fuksit lämpimästi vastaan ja ohjausta sai kun vain uskalsi pyytää. Akateeminen vapauskaan ei ole niin ahdistavaa, kun on osaavaa henkilökuntaa ja vertaisia neuvomassa, mitä ehkä kannattaa milloinkin opiskella. Ensimmäiset viikot täyttyivät opiskeluun orientoivien luentojen lisäksi erilaisista ryhmäyttävistä tapahtumista, joiden kautta uudet opiskelutoverit tulivat tutuiksi.

Syksyn 2012 psykan ja kemian opiskelijoiden fuksiaisissa teemana olivat rumat hatut.
Syksyn 2012 psykan ja kemian opiskelijoiden yhteisissä fuksiaisissa teemana olivat rumat hatut.
Kaupunkisuunnistuksessa joukkueemme Psykan Blondit pääsi mittelemään erilaisissa leikkimielisissä kilpailuissa.
Kaupunkisuunnistuksessa joukkueemme Psykan Blondit pääsi mittelemään erilaisissa leikkimielisissä kilpailuissa.

Nyt kun kolmas vuosi Joensuussa ja psykologian opiskelujen parissa on jo takana, voin rehellisesti sanoa olevani erittäin tyytyväinen. Joensuu on kaupunkina viihtyisä ja kompakti, eikä sieltä puutu mitään. Joensuusta on tullut kotini. Yliopisto-opiskelut olivat minulle melko mystinen asia opiskelut aloittaessani, mutta hyvällä ohjauksella niihin pääsi helposti kiinni. Minulla meni melko kauan, että sain vakuutettua itselleni olevani todellakin jo yliopisto-opiskelija. Lukiosta tuntui olevan niin lyhyt aika, että vasta ensimmäisen yliopisto-vuoden päättymisen jälkeen minusta alkoi tuntua, että todellakin olen opiskelija ja kulkemassa kovaa vauhtia kohti aikuisuutta.

Joensuun keskustasta järven rannallekaan ei mene kuin hujaus.
Joensuun keskustasta järvenrannallekaan ei mene kuin hujaus.
Opiskelu tuo mukanaan unohtumattomia hetkiä ja ihania ihmisiä <3
Opiskelu tuo mukanaan unohtumattomia hetkiä ja ihania ihmisiä <3

Joensuu ja opiskelu ovat tuoneet tullessaan valtavasti uusia kokemuksia  ja uusia ystäviä, joita en varmasti koskaan tule unohtamaan. Melkein tuntuu haikealta, että olen saavuttanut opinnoissani jo yli puolenvälin, eikä tämä mahtava elämänvaihe kestäkään ikuisesti. Haluan tällä viimeisellä blogipäivitykselläni uef-lähettiläänä toivottaa onnea kaikille tuleville yliopisto-opiskelijoille, ja kehotan ottamaan kaiken ilon irti niistä nopeasti kiitävistä vuosista, jotka opiskelijana vietätte!

Lämpimin terveisin,

Maiju/Psykologia

SciFest

SciFest on Joensuussa vuosittain järjestettävä tiedefestivaali, johon Itä-Suomen yliopisto osallistuu pajoillaan. Perinteisesti mukana ovat olleet fysiikka, kemia, biologia, matematiikka, farmasia ja normaalikoulu, jonka pisteisiin opettajaharjoittelijat suunnittelevat tehtäviä.

Isoimpana kohdeyleisönä SciFestissa ovat lähialueen koulut, lapsiperheet ja opettajat.  Tapahtumassa siis liikkuu varsin nuorta porukkaa, joten ohjelma on suunnattu sen mukaan. Ohjelmaa löytyy pienistä lapsista lukioikäisiin lisäksi opettajille on omia koulutuksia ja pajoja. Tänä vuonna tapahtumassa oli myös RoboCupJunior Finland finaali, johon osallistui monta, hienoa robottia ja niiden rakentajia.

Menossa mukana oli myös joukko UEF-lähettiläitä, sillä tapahtuma-alueen keskusaukiolla oli löhöily piste, jossa sai täyttää palautelomakkeen ja sai karkkia. Lauantaina jaoimme jopa ilmapalloja!

Scifest3

Olin perjantai-illan ja koko lauantain UEF-lähettiläiden pisteellä, mutta pääasiallinen hommani oli pyörittää Rikosten selvitysyksikköä, jossa 11-15 -vuotiaat saivat käydä selvittämässä, kuka oli tehnyt teknologiayhtiöön kohdistuneen varkauden ja missä varas piileksii.

Scifest4

Ennen tapahtumaa järjestettiin matematiikan vapaavalintaisiin opintoihin kuuluva kurssi, jonka puitteissa suunnittelimme neljän opiskelijan kesken Rikosten selvitysyksön ja siihen liittyvät tehtävät sekä hankimme tarvittavat rekvisiitat ja tarvikkeet. Kasasimme oman pajamme tapahtuma-alueelle tapahtumaa edeltävänä iltana. Teimme neljä loosia, jotka toimivat Varkauden tutkinta ja ratkaisu- eli VTR-osaajien toimistona. Pajaamme sai ilmoittautua etukäteen ja jaoimme oppilaat noin neljän hengen ryhmiin, jokainen ryhmä omaan loosiin.

Scifest1

Ratkaisun selvittämiseksi olimme luoneet nettisivut, joissa oli poliisintietokanta, joka sisälsi erilaista tietoa varkauden epäilyistä ja tapahtumista rikosyöltä. Oppilailla oli käytössään myös muun muassa muistiinpanovälineitä, vihjepuheluita ja Joensuun karttoja. Lisäksi he saivat käyttää puheliman kuulokkeita selä tapahtuma-alueen hämyisän valaistuksen takia myös puhelimen taskulamppua. Näiden avulla oppilaat selvittivät rikoksen annetun ajan puitteissa. Osa ryhmistä tarvitsi hieman rohkaisua ja huomion kohdistamista oikeisiin asioihin. Oli kuitenkin ilo huomata, miten nokkelia ja kiinnostuneita oppilaat olivat. Monet ryhmät selvittivät varkauden itsenäisesti ja kirjoittivat vielä lyhyet raportit meidän ohjaajien iloksi. Oppilaat eivät tainneet huomata, että rikoksen ratkaisu sisälsi matematiikkaa..

Scifest2

Opiskelun edetessä on saanut huomata, että yhä enemmän opinnot ovat projekti-tyyppisiä. Siis monella kurssilla tehdään ryhmissä töitä, jotta saadaan luotua jokin tapahtuma tai tuotos, josta on oikeasti hyötyä jollekin muulle. Alussa lähes kaikki opintojaksot olivat luentojen kuuntelua, laskuharjoituksia ja loppu huipennuksena tentti. Tässä vaiheessa tehdään asioita, joita voi hyödyntää tulevaisuudessa ja työelämässä. Esimerkiksi pidetään harjoitustunteja, joista kerätään opetusmateriaalipankkia tai luodaan malleja, joiden pohjalta voi analysoida omaa opettamista ja näin kehittää sitä. Tämä suunta on hyvin ymmärrettävä, pitäähän se teoriapohja olla kunnossa ennen soveltamista.

Kuvat minun ja Tommi Sallisen kamerasta. Tapahtuman valaistus oli tarkoituksella hämyisä, sillä teemana oli tänä vuonna valo ja jotta voi luoda valoilmiöitä, tulee olla hämyisää.

Jenna/Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja