Vappu + haalarit = erottamaton yhdistelmä

Se on taas täällä – nimittäin yliopisto-opiskelijoiden vuoden odotetuin juhla! Kyse on totta kai mistään muustakaan kuin vapusta. Tänäkin vuonna Itä-Suomen yliopiston kampuskaupungit täyttyvät iloisesta haalarikansasta serpenteineen, yo-lakkeineen ja muine tykötarpeineen. Haalareitahan meidän yliopistossa on lähes kaikkia mahdollisia värejä mustasta valkoiseen. 😉 Haalareiden värityksestä voi monesti päätellä niiden kantajan ainejärjestön ja opiskelualan. Toki jotkin värit ovat harvinaisempia kuin jotkin toiset; esimerkiksi mintunvihreitä haalareita pitävät yllään meidän yliopistossamme vain psykologian opiskelijat – meidän lähettiläs-Maiju mukaanlukien. Oman ainejärjestöni (suomen kielen ja kirjallisuuden) haalarit ovat muutes myös väritykseltään uniikit: hohtavan sähkönsiniset. :> Mutta tiedätkös, mikä on suosituin haalareiden väri UEFissa? – Vastaus on viininpunainen! Viininpunaiset haalarit kuuluvat peräti viidelle ainejärjestölle: Joensuussa saksan kielen, oikeustieteiden, opinto-ohjauksen ja historian opiskelijoille ja vielä lisäksi Kuopiossa kauppatieteiden opiskelijoille. Lähettiläistämme opo-Hanna ja kauppatieteilijä-Johanna omistavat siis samanväriset haalarit!

Haalarini edestä...
Haalarini edestä…
...ja takaa!
…ja takaa!

Muista lähettiläistämme Niina, Olli ja Saila kantavat mustia haalareita; Paavon taas tunnistaa valkoisista haalareista (taitaa muutes Paavolla olla meistä ylivoimaisesti eniten haalarimerkkejä!). Minttu puolestaan kantaa vihreitä, Anleena oransseja, Janette keltaisia ja Jenna violetteja haalareita. Olemme me lähettiläät siis kirjaimellisestikin aika värikästä sakkia! ;D Toisilla noita haalareita tulee opiskeluaikana pidettyä yllään enemmän kuin toisilla, mutta olipa suhtautuminen noihin “kurahousuihin” sitten mikä hyvänsä, se on varmaa, että vappuna niiden käyttöä ei tarvitse häpeillä! Itse kannan tuhruisia ja kaiken kokeneita sinisiä pöksyjäni melkoisen ylpeänä – etenkin tänä vappuna, joka on omalla kohdallani VIIMEINEN opiskelijavappu!

302954_278940982116042_714881760_n
Minä joskus vuosia sitten. Sittemmin hiuksista on tullut vaalea leijonanharja ja haalareista ei-niin-puhtaat. 😀

Jokaisella ainejärjestöllä on varmasti vapuksi järkättynä monenlaista tapahtumaa, ja rientoihin osallistutaan monesti yli oppiainerajojen. Oman ainejärjestöni jokavuotinen perinne on Joensuun kampuksen Alkukivillä pidettävä vappupuhe, jonka jälkeen Alkukiviltä starttaa vappukulkue, joka on perinteisesti saavuttanut suuren suosion joensuulaisten opiskelijoiden keskuudessa. Kulkueen aikana pysähdytään keskusta-alueella sijaitsevan Torso-patsaan luo, ja Torso lakitetaan jättikokoisella yo-lakilla. Eräänä vuonna minä sain kunnian olla mukana kantamassa tuota lakkia. 😉 Lakituksen jälkeen kulkue jatkaa Ilosaareen, jossa päästään nauttimaan musiikkiesityksistä ja piknik-herkuista. Muiden ainejärjestöjen vappuperinteistä mainittakoon vaikkapa metsätieteen opiskelijoiden tapa kastaa ensimmäisen vuoden opiskelijat Pielisjoessa ja erityispedagogiikan opiskelijoiden kehittämä joukkuekilpailu “Vappuleijonan metsästys” Joensuun keskustassa.

Olipa oma ainejärjestö sitten mikä tahansa, se on varmaa, että vappuna ei tarvitse tekemisen puutteesta kärsiä. Iloista ja railakasta vappua toivottelee Sari, joka jo innolla odottaa viimeistä opiskelijavappuaan!

Haalarimerkkeihin kätkeytyy monesti hauskoja. alakohtaisia vitsejä. ;)
Haalarimerkkeihin kätkeytyy monesti hauskoja alakohtaisia vitsejä. 😉

 

Aineenopettajaopiskelija & pedagogiikka

Edellisessä blogipostauksessa Maiju kirjoitti sivuaineista, ja minä jatkan tänään samalla teemalla. Raotan hieman oman sivuaineeni, aineenopettajan pedagogisten opintojen, saloja ja käytänteitä. Olen itse siis tosiaan viittä vaille valmis äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, ja pedagogiset opintoni sain kokonaan suoritetuiksi jo vuosi sitten keväällä. Aineenopettajan pedagogiset opinnot on mahdollista opiskella vain sivuaineena, sillä jokin koulussa opetettava aine on luonnollisesti se oma pääaine, esim. tulevien biologian opettajien pääaine on biologia ja niin edelleen.

Itä-Suomen yliopisto kouluttaa aineenopettajia Joensuun ja Savonlinnan kampuksilla; jälkimmäisestä valmistuu kotitalouden ja käsityön opettajia ja Joensuusta sitten kaikki muut aineenopettajat. 🙂 Joensuussa homma toimii niin, että joka kevät aukeaa haku pedagogisiin opintoihin, joihin sisältyy myös valintakoe. Ennen valintakoepäivää hakijan tulee palauttaa lyhyt kirjallinen ennakkotehtävä, ja itse valintakoe koostuu kahdesta osasta: yksilöhaastattelusta sekä ryhmäkeskustelusta. Hanna käsitteli jokin aika sitten kasvatustieteiden kirjallista vakava-koetta omassa blogipostauksessaan. Aineenopettajakoulutuksessahan tuota koetta ei tarvitse Savonlinnan käsityön- ja kotitalousopettajan koulutuksia lukuunottamatta tehdä. Joensuussa selviää siis ennakkotehtävällä, haastattelulla ja ryhmäkeskustelulla – ja kun niistä suoritiutuu hyvin, on paikka aineenopettajan pedagogisiin opintoihin melko varma. 😉

Mitäs nuo aineenopettajan padagogiset opinnot sitten sisältävät? – No ainakin 60 opintopisteen verran valmiuksia toimia opettajan tehtävässä, se on selvä! Opinnot voisi oikeastaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1) kaikille aineenopettajille yhteisiin luentoihin, jotka ovat osittain samoja esim. luokanopettajaopiskelijoiden kanssa, 2) oman oppiaineen pedagogiikan luentoihin ja harjoituksiin ja 3) opetusharjoitteluihin, jotka ovat mielestäni olleet ihan paras juttu yliopistossa! 🙂 Ykkösryhmän luentojen aiheina on muun muassa kasvatuspsykologiaa, erityispedagogiikkaa sekä opetuksen ja oppimisen perusteita. Nuo luennot ovat monesti ns. massaluentoja, ja luentosarjan loputtua koittaa kurssitentin aika. Kakkosryhmän luennot ja harjoitukset ovat vain oman opetettavan aineen opiskelijoiden kesken, ja niillä keskitytään spesifisti oppiaineen omiin erityispiirteisiin ja -tarpeisiin. Esimerkiksi omassa oppiaineessani, eli äidinkielessä ja kirjallisuudessa, on noilla luennoilla käsitelty muun muassa kieliopin opettamisen metodeja, kirjallisuuden opettamista ja lukihäiriöitä. Viime vuosina on myös jonkin verran tehty yhteistyötä eri oppiaineiden opiskelijoiden kesken; meilläkin taisi joskus olla jokin yhteisluento uskonnon ja historian opiskelijoiden kanssa.

Kolmas ja keskeinen osa opintoja ovat opetusharjoittelut, ja ne vasta hauskoja ovatkin olleet. 😉 Aineenopettajilla opetusharjoitteluita on yhteensä neljä, ja ne painottuvat tutkinnon loppupuolelle – tämä vain siksi, että taataan opetusharjoittelijan riittävät tietotaidot opetettavasta aineesta. Kolme harjoittelua suoritetaan yliopiston omilla harjoituskouluilla, ja yhden harjoittelun suorituspaikan saa valita aivan itse. Minä suoritin tuon ns. “kenttäharjoittelun” omassa entisessä lukiossani. Voitte kuvitella, miten jännää oli palata vanhaan opinahjoon opettamaan ja tavata siellä kaikki entiset omat opettajat! Harjoittelu kannatti suorittaa omassa vanhassa lukiossa, sillä sen jälkeen olen päässyt kyseisessä opinahjossa useaan otteeseen ihan palkallisiin sijaisen hommiin. 😉

Kuvassa Joensuun harjoittelukoulu eli Normaalikoulun yläkoulu & lukio. Lähde: wikipedia.org
Kuvassa Joensuun harjoittelukoulu eli Normaalikoulun yläkoulu & lukio. Lähde: wikipedia.org

Opetusharjoitteluissa sekä pidetään itse oppitunteja aina pienistä seiskaluokkalaisista aina abiturientteihin asti että seurataan sivusta muiden opetusharjoittelijoiden pitämiä tunteja. Oppitunteja valvoo aina ohjaava opettaja, jonka kanssa palaveerataan muutenkin säännöllisesti harjoitteluiden aikana. Se, miten paljon vapauksia saa oppituntien suunnittelussa, on kiinni pitkälti omista valmiuksista – toki vastuun määrä lisääntyy tasaisesti harjoitteluiden edetessä. Harjoittelupäivät ovat toisinaan pitkiä ja raskaita, mutta kyllä kaikki stressi ja kiire on sen arvoista! Lopussa todellakin kiitos seisoo, kun viimeisen harjoittelun lopussa saa kiitosta sekä ohjaavilta opettajilta että oppilailta. Viime keväänä, kun olin tekemässä lähtöä viimeistä kertaa harjoittelukoululta, oli tulla tippa linssiin, kun ryhmä seiskaluokkalaisia tyttöjä tuli kiittämään minua ja sanoi minun olleen ihan 5/5 opettaja.

Sitä ennen eräs lukiopoika oli jo todennut minulle, että “sinun tunneillasi oli aina kivaa, vaikka äikkä onkin tosi tylsää”. Ei huono!

Minun tunneillani perinteiset kaavat rikotaan. Eräällä kasien tunnilla opiskelimme lauseenjäseniä Cheekin lyriikoiden avulla!
Minun tunneillani perinteiset kaavat rikotaan. Eräällä kasien tunnilla opiskelimme lauseenjäseniä Cheekin lyriikoiden avulla!

– Sari / suomen kieli & kirjallisuus

 

Sivuaineista

Itä-Suomen yliopistolla on yksi valttikortti, joka on kenties jopa ylitse muiden, nimittäin vapaa sivuaineoikeus. Sivuaineiden määrä vaihtelee aloittain, mutta poikkeuksetta joudut niitä opintoihisi sisällyttämään. Monissa muissa yliopistoissa, jos haluat saada tietyn aineen sivuaineeksesi, joudut hakemaan siihen oikeutta ja jopa käydä suorittamassa eräänlaisen pääsykokeen/lähtötasotestin. Itä-Suomen yliopistossa tällaisen prosessin joutuu käymään läpi vain muutamissa poikkeusaineissa. Yleisesti ottaen, kun olet päättänyt mitä sivuaineeksesi haluat, sen kuin ilmoittaudut kursseille ja se on siinä. Siitä sitten vain kursseja suorittamaan!

IMG_20141224_103636

Omassa pääaineessani psykologiassa sivuaineet ovat täysin vapaasti valittavissa. Sivuainevalinnat eivät millään tavalla määritä sitä mihin tulet erikoistumaan tai työllistymään. Psykologiassa kaikki saavat ulos samaiset maisterin paperit yliopistosta tai sivuaineista riippumatta. Joillakin aloilla, hyvin pitkälti ns. asiantuntija-aloilla, sivuaineilla on taas suurempi merkitys tulevaisuutesi kannalta. Esimerkiksi jos haluat suuntautua aineenopettajaksi, sinun on käytävä sivuaineena opettajan pedagogiset opinnot. Jos taas haluat lähteä opiskelemaan vaikkapa kasvatustieteitä, on jälleen sivuaineillasi merkitystä sen kannalta, mihin voit työelämässä lähteä suuntautumaan.

Jos opiskelupaikkasi löytyy vaikkapa Joensuusta, mutta sinua kiinnostaisi Kuopiossa tai Savonlinnassa opetettavat alat, ei hätää. Sinulla on mahdollisuus valita opintoja miltä tahansa Itä-Suomen yliopiston kampuskaupungilta. Jos olet esimerkiksi luokanopettajaopiskelija Joensuussa, voit käydä Savonlinnassa suorittamassa pitkän sivuaineen tekstiilitöistä, jolloin saat oikeuden opettaa niitä aineenopettajan ominaisuudessa. Mahdollisuutesi ovat siis laajat!

rtbgfv

Omat sivuaineeni voisivat siis olla käytännössä mitä vain saksan kielestä historiaan, mutta itse päätin valita jotain pääainettani tukevaa. Sivuaineita ei onneksi tarvitse valita vielä ensimmäisenä, eikä välttämättä vielä toisenakaan opiskeluvuonna. Itse kuitenkin suoritin toisena opiskeluvuotenani lyhyen sivuaineen erityispedagogiikasta, joka tuki hyvin kiinnostustani neuropsykologiaan. Suoritin kursseja yhdessä ensimmäisen vuoden erityispedagogiikan opiskelijoiden kanssa ja sain mukavasti tuntumaa heidän alaansa, sekä sovellettavaa omaan alaani. Tänä vuonna päätin hyötykäyttää kaikilla opiskelijoilla olevaa oikeutta hakea ilmaista sivuaineoikeutta johonkin avoimen yliopiston opintokokonaisuuteen. Lyhyen nettilomakkeen täyttelyn ja parin kuukauden odottelun jälkeen sain ilmoituksen, että oikeus on myönnetty. Ainoa syy, miksen oikeutta olisi saanut, olisi ollut se, että molemmat sivuaineeni olisivat olleet jo täynnä. Nyt sain kuitenkin mahdollisuuden suorittaa toisena lyhyenä sivuaineenani kokonaisuuden Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi. Kokonaisuus on toteutettu hyvin pitkälti nettiluentojen, esseiden kirjoittamisen ja netissä tapahtuvan ryhmätyöskentelyn muodossa, joten hommia on saanut tehdä mukavasti omaan tahtiin.

Sivuaineiden valinnalta ei yksikään yliopisto-opiskelija voi siis välttyä, ja useimmiten niitä ”joutuu” melkoisen opintopiste määrän käymään. Sivuaineensa kannattaa siis valita oman mielenkiintonsa mukaan ja alasta riippuen myös sen mukaan, mitä mahdollisesti haluaisi työkseen tehdä.

Terveisin,

Maiju, Psykologia

Pääsykokeet – miten ja kuka niistä pääsee läpi?

Lupaavasta alusta ja otsikosta huolimatta en aio antaa teille pääsykokeisiin lukuvinkkejä. Tai mitään muitakaan vinkkejä. Sori. En ole koskaan itse tajunnut niitä, joten ajattelin kertoa jotain sellaista, jonka olen tajunnut:

pääsykokeet eivät ole älykkyystesti.

 

Pääsykokeet eivät ole älykkyystesti. Ihan niin kuin rillitkään eivät kerro älystä vaikka niin joskus kuvitellaan.
Pääsykokeet eivät ole älykkyystesti. Ihan niin kuin rillitkään eivät kerro älystä, vaikka niin joskus kuvitellaan.

 

Kuka tahansa ei pääse pääsykokeista läpi eli saa hyväksymiseen tarvittavia pistemääriä, sillä pääsykokeiden tarkoitus on karsia. Niiden avulla pyritään seulomaan sopivaa opiskelija-aineista, mitä sellainen aines ikinä onkin.

 

Seulominen ja sopivuus eivät tarkoita sitä, että opiskelijan kannattaisi varata Uuden Minuuden Retriittikurssi juuri ennen kokeita muuttuakseen sopivaksi vaan sitä, että kannattaa hakeutua sellaiselle alalle, joka kiinnostaa.

 

Pääsykokeet siis seulovat. Ne eivät kuitenkaan mittaa sitä, onko kokelas älykäs, kaunis, rakastava, inhimillinen, ihmisenä arvokas. Siispä tyhmä voi päästä pääsykokeista läpi. Inhottava ihminen voi päästä pääsykokeista läpi. Ruma voi päästä pääsykokeista läpi. Ja niin edelleen. Pääsykokeet kun mittaavat usein soveltuvien taitojen ja tietojen ohessa motivaatiota. Se on jujuna silloin, kun kysytään pienellä präntättyä yksityiskohtaa pääsykoekirjojen sivulta 8332995.

 

Suurin osa heistä, jotka hakevat esimerkiksi kauppatieteelliseen, ovat käyneet lukion tai muita vastaavia opintoja. Jos lukiossa ei oppinut anerobisia reaktiota eikä muistamaan Aleksanteri Suuren valloitusretkiä, niin on oppinut toivottavasti jotakin itsestään.

 

Nimittäin sen, että miten minä opin.

 

Oppiminen on aivotyötä. Aivot tarvitsevat energiaa. Pullassa on energiaa.
Oppiminen on aivotyötä. Aivot tarvitsevat energiaa. Pullassa on energiaa. Siispä kaavalla pulla = oppiminen.

 

Kun tietää, sopivatko itselle lyhyet tauot, sateenkaarivärein koristellut kirjat, juoksulenkit välissä vai kimpassa keskusteleminen, on jo pitkällä pääsykokeissakin.  Paljon pidemmällä kuin silloin, kun plärää hädissään vielä lukematta olevia pääsykoekirjoja ja laskeskelee, kuinka monta sivua on vielä lukematta ja miten monta asiaa oppimatta.

 

Stressaamisesta voi olla hyötyä. Turhaan stressaamisesta ei. Pääsykokeet eivät ole toivottavasti kenenkään elämän koho- tai taitekohta. Uusia mahdollisuuksia tulee aina.

 

Kesä tulee aina.

 

Ja oikeanlainen kesä näyttää tältä.
Ja oikeanlainen kesähän näyttää tältä.

 

Tsemppiä kaikille!

 

– Anleena, kauppatieteet

Vakavaa asiaa.

Heippa kaikille, ja mukavaa huhtikuuta. Psykologian lähettiläämme Maiju edellisessä postauksessaan kertoi hieman pääsykokeista psykologian opintoihin. Aihe on ajankohtainen, ja ajattelinkin itse tarinoida teille vähän kuuluisasta VAKAVA-kokeesta. Enkä tiedä onko se nyt niin kuuluisa, mutta ainakin teille, jotka hakeudutte keväällä opetus- ja kasvatusaloille, olette jo varmasti ehtineet lukea VAKAVA-materiaalit vähintään viidesti läpi, muistiinpanoja unohtamatta. Eikös totta?

No ei kai nyt. Sehän olisi käynyt jo suorastaan työstä. VAKAVA siis tulee sanoista valtakunnallinen kasvatusalojen valintayhteistyöverkosto, joten kokeen nimeä ei ainakaan kannata ottaa niin vakavasti, hehheh. Olen siis aikanani myös itse hikoillut kaksi tuntia VAKAVA-kokeen ääressä, ja selvisin voittajana. Tästä syystä voinkin nyt ehkä jakaa kokemukseni kokeeseen valmistautumisesta sekä itse koetilanteesta. Monella teistä on aivan taatusti jo kokemusta siitä, kuinka oppii parhaiten, joten omaa päätä  kannattaa ehdottomasti kuunnella siitäkin huolimatta, että annan nyt teille muutaman vinkkivitosen, jolla itse selvisin tästä koitoksesta.

VAKAVA-materiaalit käteen saatuani tein päätöksen, etten ensimmäisellä kierroksella tartu jokaiseen sivistyssanaan, jonka merkitystä en ymmärrä. Kahlasin materiaalit läpi ja pyrin hahmottamaan pääpiirteet ja tärkeimmät kohdat artikkeleista. Tämä toimi, sillä seuraava kierros olikin jo huomattavasti helpompi. Seuraavalla kierroksella kaivoin korostustussit esiin ja alleviivasin tärkeimmät kohdat.  Hyvien ja selkeiden korostusten avulla, jo pelkällä silmäilyllä saa nopeasti palauteltua mieleen, mistä tekstissä oli kyse. On myös hyvä muistaa, ettei koko sivua kannata värittää pinkiksi tai keltaiseksi, ettei korostuksien idea mene ihan ohi, nimim. Been there, done that.

IMG_6912

Kolmannella kierroksella sitten oli muistiinpanojen vuoro. Itse tulostin materiaalit netistä, jolloin tein muistiinpanot suoraan tekstikappaleiden viereen marginaaleihin. Kun materiaalit alkavat olla hallussa, on hyvä myös vilkaista aikaisempien vuosien kokeita. Aikaisempien vuosien kokeista saa hyvin vinkkiä siitä, minkälaisella tarkkuudella materiaalista on esitetty kysymyksiä.

Koetilanne on varmasti joka ikiselle osallistujalle jännittävä, ja se onkin ihan ookoo. Pieni jännitys nostaa vireystilaa ja ehkä auttaa jopa suoriutumaan paremmin kokeesta. Liika jännittäminen kannattaa karistaa jo hyvissä ajoin sillä, että varmistaa monelta ja missä oma koe järjestetään. Paikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin. Kannattaa muistaa myös hengittää, että veri kiertää päässä. 😉 Kokeessa on selvät ohjeet kuinka mihinkin tehtävään vastataan, mutta suosittelen silti vielä tarkistamaan kahdesti, ellei kolmesti, että vastaa varmasti siten, kuin on tarkoitus.

Yleensä jännitys helpottaa viimeistään siinä vaiheessa, kun koepaperin saa nenän eteen ja pääsee hommiin. Kannattaa ladata akut, teroittaa kynät ja ottaa positiivinen asenne ennen kuin saapuu paikalle. Omalla asenteella ja päättäväisyydellä pääsee jo pitkälle! Toivottavasti tämä teksti tavoittaa mahdollisimman monen teistä, jotka valmistaudutte VAKAVA-kokeeseen, ja saisitte vähän vinkkejä ja varmuutta kokeeseen.

Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin valmistautuville, ja nauttikaa keväisistä säistä nyt! 🙂

Hanna / kasvatustiede, ohjaus

Varoitus! Teksti sisältää stereotypioita

Kauppatieteet – onko se 50 prosenttia kauppaa ja 50 prosenttia tiedettä?

Vai 100 prosenttia bisnestä?

 

Kauppatieteet - 100 prosenttisesti opiskelua työelämää varten.
Kauppatieteet – 100-prosenttisesti opiskelua työelämää varten, tietenkin!

 

Kauppatieteissä vaikuttaa paljon se, kuka opiskelee ja mitä opiskelee.

 

Jotkut tietävät jo ennen kuin astuvat yliopiston ovista sisään, että he haluavat tehdä bisnestä. Heillä on koko ajan vireillä erilaisia projekteja, jotka elävät yleensä kaksi kuukautta ja kummittelevat sen jälkeen yliopiston käytävillä vanhentuneina mainoksina ja yhteydenottopyyntöinä. He eivät lannistu pienistä vastoinkäymisistä, koska heille vastoinkäymisiä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. On vain haasteita. Esteitä ylitettäviksi. He voivat opiskella pääaineenaan melkein mitä tahansa, koska melkein kaikesta on tulevaisuudessa hyötyä.
On kyltereitä, yleensä klassisesti kauluspaitoihin ja helmikoruihin pukeutuvia henkilöitä, joilla hillitysti meikkiä ja hillitysti värjätyt, suoristetut hiukset ja joilla on Näkemystä. He Näkevät itsensä jo suuryrityksessä tekemässä Tärkeitä Töitä (tietenkin klassisesti kauluspaitoihin ja helmikoruihin pukeutuneina, hillitysti meikattuina ja hiukset hillitysti värjättyinä ja suoritettuina ja niin edelleen). He lukevat yritysoikeutta, koska se on Tärkeää, ja valitsevat kaikki sivuaineetkin sen mukaan, mikä tukee työllistymistä juuri tällaisiin tehtäviin. Laskentatoimi? Kyllä. Rahoitus? Kyllä. Verotus? Kyllä. Naistutkimus? No jaa…

 

On satunnaisia saaroja, jotka eivät osaa sanoa mistään mitään ensimmäiseen neljään vuoteen, mutta viimeisenä vuotena syttyvät.

 

On markkinoinnin nimeen vannovia vatkuleita, joiden mielestä vain ja ainoastaan markkinoinnilla on merkitystä, ja joiden mukaan kaikki on oikeastaan markkinointia. Sen vuoksi he eivät ymmärrä, mikseivät voi lukea ainoastaan markkinointia vaan joutuvat esimerkiksi myös rahoituksen kursseille, jotka uusivat 35066333 kertaa.

 

"Sano mitä sanot mutta tää kansis (kansantaloustiede) on mulle täyttä hep... kreikkaa."
“Sano mitä sanot mutta rahoitus ja kansis (kansantaloustiede) on mulle täyttä hep… kreikkaa.”

 

 

Kauppatieteet on vähän kuin buffetti. Kaikenlaista on tarjolla. Ja kaikkea pitää vähän maistaa. Paatuneinkaan yritysoikeudentajuinen kylteri ei voi täysin välttää markkinointia ja toisinpäin, ja hyvä niin!

 

Koska Itä-Suomen yliopisto on iso ja mukaan mahtuu monenlaista, oikeistolaisesta vaikuttajasta koodarinörttiin tai ituhippiin, joka halaa talvisin lumiukkoja ja kesäisin puita. Mukaan mahtuu ääripäitä ja kaikkea siltä väliltä.
Ja siinä vaiheessa kun juhlat alkavat, ei ole mitään väliä, mikä on kenenkin pääaine. Kaikilla on samanlaiset haalarit ja samanlainen ilme.

Ja samanlaiset kädet.
Ja samanlaiset kädet.

 

Huhtikuisin terveisin,

 

Anleena, kauppatieteet (saatte arvata ihan itse, mikä on mun pääaine!)