Tekemistä ja oppimista muttei silti ihan opiskelua

Viime kerralla kirjoitin yleisemmin harjoittelusta yliopistossa, ja nyt ajattelin kertoa tarkemmin omasta harjoittelustani. Jos inhottaa ajatusta minäminäminäsomemasturbaationarsismista, niin pahoittelen ja lupaan yrittää mahduttaa mukaan muutakin.

Olen harjoittelussa Suomen suurlähetystössä, ja harjoitteluni kestää muutaman kuukauden. Kolme kuukautta on usein harjoittelun minimi käytännön syistä. Jotkin harjoittelut kestävät kuusi kuukautta tai jopa kauemmin. Voi heitä onnekkaita, jotka saavat viipyä ja oppia niin pitkään!

Harjoittelu eroaa esimerkiksi vaihto-opiskelusta siinä, että kaikki käytännön järjestelyt täytyy hoitaa itse alkaen asunnosta ja loppuen juhlimiseen. Niin, ja tietenkin se tärkein – harjoittelussa ei niinkään opiskella vaan tehdään töitä, tattadadaa!

 

Ei hätää, myös suurlähetystöissä tiedetään juhlimisesta, että perjantaisin voi ottaa rennommin.
Ei hätää, myös suurlähetystöissä tiedetään juhlimisesta ja että perjantaisin voi ottaa rennommin. Casual Friday!

 

Ja tietenkin olen päässyt tekemään töitä! Työpäivät koostuvat usein tiedon etsimistä ynnä paljosta lukemista ja raporttien kirjoittamisesta.

Voi vitsit että alkaa kuulostaa opiskelulta nyt kun sen tässä kirjoitettuna näkee… Suuren osan aikaani haukkaa myös tapahtumien järjestäminen ja siihen liittyvä viestintä. Se tietää muun muassa budjetointipähkimistä ja koodinmurtamista, kun täytyy yrittää päätellä kohteliaista sanamuodoista, että mitä joku ajattelee tai ei ajattele, aikoo tehdä tai ei aio tehdä.

Tekemällä kuitenkin oppii. Olen oppinut esimerkiksi sen, että työpaikkalounaalla ei pidä tilata isoa lohisalaattia. Koska se on iso lohisalaatti. Sitä ei ehdi syödä, koska täytyy tehdä töitä samalla, eikä voi tehdä töitä ruoka suussa, kun työ on paljolti puhumista.

Ja hävettää jättää kolme kiloa salaattia lautaselle.

 

Tän kokoinen annos on ihan hyvä, jos joutuu tekemään muutakin kuin vain syömään.
Tän kokoinen annos on ihan hyvä, jos joutuu tekemään muutakin kuin vain syödä.

 

Olen myös oppinut, miten suurlähettilästä puhutellaan. Ei muuten teitittelyä niin kuin alussa yritin vaan aivan toinen kohtelias puhetapa. En aio kertoa sitä teille tässä, kokeilkaa itse harjoittelua suurlähetystössä – opitte paljon muutakin hauskaa ja hyödyllistä!

Tänään kaikista oppimistani asioista jäivät mieleen omat ennakkoluuloni. Tiesin, että Kreikassa on paljon kulkukoiria ja kulkukissoja. En ollut silti varautunut kulkukilpikonniin.

Hiitaastii etenpäin. Välillä taaksepäin. Sympatiseeraan.
Hiitaastii etenpäin. Välillä taaksepäin. Sympatiseeraan.

 

Mukavaa alkavaa kevättä!