Hyviä ja huonoja uutisia

Jenna kirjoitti viime kerralla Kelan tuista. Olisi ehkä minunkin kannattanut kyseinen postaus lukea niin ei olisi tarvinnut itkeskellä, kun postissa pamahti seuraava ilokirjelmä:

Miksi ihmeessä jotkut voivottelevat, että nykyisin ei saa enää kirjeitä? Mua ei haittaisi ollenkaan, jos tällaiset jäisivät tulematta.
Miksi ihmeessä jotkut voivottelevat, että nykyisin ei saa enää kirjeitä? Mua ei haittaisi ollenkaan, jos tällaiset jäisivät tulematta.

Ohops. Sinne menivät tuet.

Pointtinahan on se, että muutama vuosi takaperin opintukea uudistettiin muun muassa niin, että tuki on erikseen kandidaatin ja maisterin tutkintoon. Olisi ehkä kannattanut minunkin muistaa. Ei kai tässä auta kuin alkaa selvitellä (lue: selitellä).

Toivottakaa minulle onnea. Onnen sijasta minä annan teille, hyvät ja viisaat ystäväni, ilmaisen neuvon (maksoi tosin minulle nämä tuet): älkää tehkö maisterin ja kandin kursseja sekaisin.

Niin, ja lukekaa se Jennan postaus.

Onneksi on tullut hyviäkin uutisia. Olen aikaisemmin kirjoitellut vaihto-opiskelumahdollisuuksista, koska ne nyt vain ovat mahtavia, ja näyttääkin nyt siltä, että yksi mahdollisuus on avautunut minulle. Näillä näkymin olen suuntaamassa seuraavana lukuvuonna Kiinaan. Uu jee.

Kiinasta on luonnollisestikin hyvä aloittaa, sillä en ole koskaan käynyt Aasiassa päinkään (toisin kuin esimerkiksi kollegani Olli, jonka kuukauden kadehdittavasta reppureissusta voi lukea tästä blogista) eikä manga-albumien lukemista lasketa, koska ne ovat japanilaisia.

Ennen Kiinaa aion kuitenkin rymytä vielä vähän vanhaa mannerta eli Eurooppaan. Vaihto-opintojen ohella yliopisto tarjoaa näet muitakin kansainvälistysmivaihtoehtoja kuten kansainvälisyystuutorointia, kesäopintoja ja harjoitteluja. Olenkin suuntaamassa muutamaksi kuukaudeksi eteläiseen Eurooppaan Suomen suurlähetystöön harjoitteluun.  Olen varma, että se on hieno mahdollisuus, kunhan en vain ryssi.

Ulkomaille lähteminen on yleensä jännittävää. Minua ainakin jännittää, kun lähtöön on enää muutama päivä ja mielessä pyörivät kaikki maailman asiat, jotka voivat mennä pieleen. Sekavaa mieltä voi tasoitella muistuttamalla itselleen plussista ja miinuksista eli Mikä Sai Minut Lopulta Lähtemään.

+ Hyvää ulkomaille lähtemisessä on yleensä se, että oppiminen tapahtuu ikään kuin turbonopeudella, koska on ylivirittyneessä tilassa. Oppii samalla uudesta kulttuurista että itsestään. Näkee asioita joita ei muuten näkisi. Kokee asioita joita ei muuten kokisi.

– Huonoa on esimerkiksi kaikki byrokraattinen vaivaaminen ja aikatauluhelvetit.

Asia, jota ei heti tule Suomesta ikävä: harmaa kylmä ankea ikävä sää
Asia, jota ei heti tule Suomesta ikävä: harmaa kylmä ankea ikävä sää
Sen sijaan nameja tulee. Missään ei ole yhtä hyviä!
Sen sijaan nameja tulee kaipaamaan. Missään muualla ei ole yhtä hyviä!

Aion kirjoitella harjoittelustani enemmän, kunhan vain pääsen paikan päälle. Siis jos pääsen. Lennän näet 13. perjantaina Ukrainan kautta. Toivottakaa minulle onnea!

Loppukaneettina vielä muistutuksena kaikille, myös itselleni, kun alkaa irvistyttää lentolippubussimatkapassinuusimissupoapuasähellykset:

Älä jää kotiin jos tekee mieli mennä.
Älä jää, jos tekee mieli mennä.