Milloin yliopisto todella punnitaan? Kassallako? Vai mistä ja milloin tietää, että yliopisto on hyvä paikka opiskella?
Vastauksia on varmasti monia ja ne ovat kaikki oikeita. Voi lähteä tutkimaan kansainvälisiä vertailuja opiskelijatyytyväisyydestä, kuunnella vanhoja tarinoita baareissa tai arvioida, kuinka komeissa pytingeissä saa kuunnella kuinka kuuluisia luennoitsijoita.
Itse kuitenkin olen viime aikoina päätynyt ajattelemaan, että yliopisto on monessa mielessä kuin mikä tahansa muukin inhimillinen (!) organisaatio. Sen osaaminen ja arvo punnitaan vaikeissa tilanteissa.
Joustavuudessa. Inhimillisyydessä. Siinä kuinka se ihan oikeasti toimii.

Minä olen oppinut arvostamaan yliopiston tiettyjä toimintoja erityisen paljon viime aikoina. Olen saanut paljon apua ja tukea esimerkiksi joiltakuilta hallinnossa nyt, kun ihan kaikki ei ole mennyt putkeen harjoitteluvalmisteluissa. Missä muualla hälytetään paikalle opintovapaalla olevaa henkilökuntaa, jotta saadaan asioihin varmuus?
Okei. Ehkä yliopisto-opiskelijakin punnitaan tällaisissa tilanteissa, mutta ehkä siitä tuonnempana…
Olen siis työharjoittelussa suurlähetystössä. Yleensä niin sanottuihin ammattiin valmistaviin aloihin, kuten psykologiaan kuuluu pakollisia harjoittelujaksoja mutta niin sanottuihin generalistialoihin taas ei. Kauppatiede on generalistinen ala huolimatta siitä, että lopussa seisoo kiitos & ekonomin arvo.

Työharjoitteluja on silti melkein aina mahdollista upottaa opintoihin. Vaikka minulla ei ole pakollista harjoittelua, ajattelin työharjoittelun tuovan arvokasta kokemusta, ja hain yliopistolta ensin harjoittelutukea, joka on usein vaatimuksena jotta voi hakea harjoitteluun esimerkiksi suurlähetystöihin.
Tuen jälkeen haettiinkin harjoittelupaikkoja. Kannattaa tsekata paikkoja vaikka harjoittelu ei olisikaan vielä ajankohtainen. Ehkä syttyy kipinä.
Olen ollut vasta noin viisi päivää töissä, mutta tähänkin mennessä kokemusta on jo karttunut! Näin kylterin (yliopistolaista slangia, tarkoittaa kauppatieteiden opiskelijaa) näkökulmasta on tietenkin äärettömän mielenkiintoista päästä seuraamaan Kreikan tapahtumia ihan paikan päälle.
Työntäyteisin terveisin,
Anleena