February 2015 - UEF-lähettiläät

February 25, 2015July 29, 2015

Perusteluista

Milloin yliopisto todella punnitaan? Kassallako? Vai mistä ja milloin tietää, että yliopisto on hyvä paikka opiskella?

Vastauksia on varmasti monia ja ne ovat kaikki oikeita. Voi lähteä tutkimaan kansainvälisiä vertailuja opiskelijatyytyväisyydestä, kuunnella vanhoja tarinoita baareissa tai arvioida, kuinka komeissa pytingeissä saa kuunnella kuinka kuuluisia luennoitsijoita.

Itse kuitenkin olen viime aikoina päätynyt ajattelemaan, että yliopisto on monessa mielessä kuin mikä tahansa muukin inhimillinen (!) organisaatio. Sen osaaminen ja arvo punnitaan vaikeissa tilanteissa.

Joustavuudessa. Inhimillisyydessä. Siinä kuinka se ihan oikeasti toimii.

Minä olen oppinut arvostamaan yliopiston tiettyjä toimintoja erityisen paljon viime aikoina. Olen saanut paljon apua ja tukea esimerkiksi joiltakuilta hallinnossa nyt, kun ihan kaikki ei ole mennyt putkeen harjoitteluvalmisteluissa. Missä muualla hälytetään paikalle opintovapaalla olevaa henkilökuntaa, jotta saadaan asioihin varmuus?

Okei. Ehkä yliopisto-opiskelijakin punnitaan tällaisissa tilanteissa, mutta ehkä siitä tuonnempana…

Olen siis työharjoittelussa suurlähetystössä. Yleensä niin sanottuihin ammattiin valmistaviin aloihin, kuten psykologiaan kuuluu pakollisia harjoittelujaksoja mutta niin sanottuihin generalistialoihin taas ei. Kauppatiede on generalistinen ala huolimatta siitä, että lopussa seisoo kiitos & ekonomin arvo.

Arvaa mikä maa? Sijaitsee Euroopassa ja sillä on ainakin vielä valuuttana euro.

Työharjoitteluja on silti melkein aina mahdollista upottaa opintoihin. Vaikka minulla ei ole pakollista harjoittelua, ajattelin työharjoittelun tuovan arvokasta kokemusta, ja hain yliopistolta ensin harjoittelutukea, joka on usein vaatimuksena jotta voi hakea harjoitteluun esimerkiksi suurlähetystöihin.

Tuen jälkeen haettiinkin harjoittelupaikkoja. Kannattaa tsekata paikkoja vaikka harjoittelu ei olisikaan vielä ajankohtainen. Ehkä syttyy kipinä.

Olen ollut vasta noin viisi päivää töissä, mutta tähänkin mennessä kokemusta on jo karttunut! Näin kylterin (yliopistolaista slangia, tarkoittaa kauppatieteiden opiskelijaa) näkökulmasta on tietenkin äärettömän mielenkiintoista päästä seuraamaan Kreikan tapahtumia ihan paikan päälle.

Työntäyteisin terveisin,

Anleena

February 19, 2015

Opiskelijaelämää mikrobiomista pulkkamäkeen!

Moikka!

On aika suunnata ajatuksia ihmisten ilmoille. Välillä iskee kandi-innostus ja sulkeudun opiskelijaboksiini mikrobiflowssa. Teen tutkielmaa suoliston mikrobistosta ja keskityn sen vaikutuksiin ihmisen hyvinvoinnissa ja sairauksien synnyssä. Ravitsemus on myös tässä tärkeässä osassa. Luettavaa aineistoa ja rajattavaa siis riittää! Ajatelkaa, että ihmisessä on enemmän bakteerisoluja kuin omia ja niiden geenejä jopa satakertaisesti. Suurin osa bakteereista on suolistossa ja ne vastaavat mm. ruoansulatuksesta, immuunijärjestelmästä ja mielialasta.

Kandimateriaalia, onneksi löytyy myös suomeksi!

Viime viikolla vietin taas kandiaamua ja huomaamatta alkoikin nälkä tulemaan ja selkää jomottaa. Kuin tilauksesta, olin sopinut siihen ajankohtaan kahvittelut kaverin kanssa Houkutukseen – as usual. Sattuikin niin, että Karjalaisesta kyselivät, mikä on parasta juuri nyt. Oikean ihmisen saivat haastatteluun, kun minulta niitä aiheita riittikin. Kivan jutun saivat tehtyä. 🙂

Mikä on parasta juuri nyt? Pääsin Karjalaiseen! 🙂

Tosiaan kohta on vähän enemmänkin tilaa kotona elämiseen kuin koneella istuminen, sillä muutan tämän kuun lopussa (reilun viikon päästä!!) Ellin yksiöön. Kuinka mahtavaa – yksi katu lähemmäs yliopistoa, edelleen keskustassa, mutta rauhallisella paikalla. Joensuun Elli on kyllä hyvä asuntojärjestö, sillä reilut puolitoista vuotta jonotin ja sain tuon heti kun pyysin ja vähän nostin vuokrakattoa. Tuo on kuitenkin alle 400e kuussa sisältäen vesi- ja sähkölaskut. 1999 valmistunut asunto, kun uudempaa pyysin sisäilmaherkkyyden takia. Kohta näänkin myös vanhempia kun tulevat muuttoavuksi. 🙂

Olinkin koko päivän aamusta asti menossa!

Liikkellä olen myös pysynyt. Hiihtäminen sujuu yllättävän hyvin vuoden tauon jälkeen. Tiistaina oli liikuntailtapäivä ja kävin tapani mukaan aamusalilla. Päivällä olisin muuten kokeillut jotakin kivaa, mitä ISYY:llä oli tarjolla, mutta minulla oli töitä. Kokeilen nyt puhelinmyyntiä, jotta saisi vähän taskurahaa kun vuokra nousee. En vielä osaa sanoa jatkanko sitä – haastavaa puuhaa. Illalla olimme kivalla pikkuporukalla kaverin kämpillä ja menimme sitten Ilonaan jatkoille. Viihdyimme yllättäen suurimman osan illasta karaokepuolella. 😀

Laskiaissunnuntaina nautimme raikkaasta talvi-ilmasta ja auringonpaisteesta bilsariporukalla, perinteisesti pulkkamäessä. Kirkon mäessä riittikin porukkaa, lähinnä lapsia. Meillä oli myös Naturalla YKL:än tarjoamaa pullaa ja mehua sekä sauna päällä. Lisäksi sunnuntaina oli ravintolapäivä ja sielläkin sain laskiaispullaa! Viime vuonna kävin myös Ravinteli Leppäkertussa ihan menun perusteella ja yllättäen saavuinkin opiskelukaverin kotiin, sillä hänen tyttöystävänsä piti ravintolaa. Siellä sain mahan täyteen ja hyvän mielen tänäkin vuonna. 🙂

Yksi suosikkibändeistäni Haloo Helsinki veti taas hyvin!

Viikonloppuna oli myös ystävänpäivä ja Lunta Ilosaaressa -festarit. Osa lähettiläistä oli siellä töissä, mutta itse olin nauttimassa musiikista katsomon puolella. Oli huikea tapahtuma ja loppuhuipennuksena Haloo Helsinki, jota olen kuunnellut ekasta levyjulkkarikeikasta asti!

Keväisiä tunnelmia kaikille! 🙂

-Janette, biologia

February 12, 2015

Kevättä rinnassa :)

Heippa taas,

Tammikuu, vuoden pisin kuukausi (ainakin minun mielestä), on ohi ja viimeiset päivät sää on ollut todella keväinen. Aurinko on saanut ainakin meikäläisen mielialan nousemaan aivan uusille leveleille, ja askel tuntuu huomattavasti kevyemmältä. 🙂

Olen nyt viimeisien viikkojen aikana saanut edustaa UEF:in väreissä useammankin kerran – ja se se vasta on ollutkin kivaa! Instagramissa meitä seuraavat varmaan huomasivatkin, kun pyörähdimme kollegani Sarin kanssa yhden yön reissulla Seinäjoen suunnalla, vaikka matkatavaroiden määrästä olisi voinut päätellä jotain aivan muuta. 😀

Yksi kevään odotetuimmista tapahtumista, jossa sain olla edustamassa omaa UEFiamme, oli valtakunnalliset opopäivät Joensuussa. Tapahtumassa vieraili sadoittain ohjausalan ammattilaisia ympäri Suomen ja viikonlopun ohjelmatarjonta oli erittäin mielenkiintoinen. Opopäivillä kainaloon tarttui myös Duudsoneitten HP. Tämä telkkaristakin tuttu luokanopettaja vaikutti oikein mukavalta ja rempseältä tyypiltä, ja taisipa hän mainita myös sen, että UEF on hänen entinen opinahjonsa. Meiltä valmistuu siis myös Duudsoneita. 😉

Paavo, Olli, HP ja minä opopäivillä Joensuussa. 🙂

Eilen vierailimme Markon kanssa Joensuussa ammattiopiston Urapäivillä, jossa oli useampien oppilaitoksien – ja työelämän edustajia paikalla. Itselleni maaperä oli erityisen tuttu, sillä olen ennen yliopisto-opintoja suorittanut hiusalan perustutkinnon. Onkin tärkeää muistaa, että lukio ei ole ainoa väylä yliopistoon. 🙂

Mutta sitten ihan toiseen aiheeseen, eli YSTÄVÄNPÄIVÄÄN! <3 Vaikka vuoden jokainen päivä on mielestäni ystävänpäivä, on silti 14.2. päivä, jolloin on lupa halata ja muistaa ystävää ihan luvan kanssa. Joensuussa tämän vuoden ystävänpäivä on myös erityinen, sillä Joensuun areenassa järjestetään ensimmäistä kertaa tapahtuma LUNTA ILOSAARESSA. Tapahtuma on loppuunmyyty, mutta ne onnekkaat, jotka olette lippunne hankkineet ajoissa, muistakaa, että me lähettiläät olemme siellä myös koko illan. Kannattaa siis suunnistaa meidän lähettiläiden luokse, siellä on luvassa jotain todella jännittävää! 😉

Ihanaa loppuviikkoa toivotteleepi

Hanna / ohjaus

February 9, 2015July 29, 2015

Hyviä ja huonoja uutisia

Jenna kirjoitti viime kerralla Kelan tuista. Olisi ehkä minunkin kannattanut kyseinen postaus lukea niin ei olisi tarvinnut itkeskellä, kun postissa pamahti seuraava ilokirjelmä:

Miksi ihmeessä jotkut voivottelevat, että nykyisin ei saa enää kirjeitä? Mua ei haittaisi ollenkaan, jos tällaiset jäisivät tulematta.

Ohops. Sinne menivät tuet.

Pointtinahan on se, että muutama vuosi takaperin opintukea uudistettiin muun muassa niin, että tuki on erikseen kandidaatin ja maisterin tutkintoon. Olisi ehkä kannattanut minunkin muistaa. Ei kai tässä auta kuin alkaa selvitellä (lue: selitellä).

Toivottakaa minulle onnea. Onnen sijasta minä annan teille, hyvät ja viisaat ystäväni, ilmaisen neuvon (maksoi tosin minulle nämä tuet): älkää tehkö maisterin ja kandin kursseja sekaisin.

Niin, ja lukekaa se Jennan postaus.

Onneksi on tullut hyviäkin uutisia. Olen aikaisemmin kirjoitellut vaihto-opiskelumahdollisuuksista, koska ne nyt vain ovat mahtavia, ja näyttääkin nyt siltä, että yksi mahdollisuus on avautunut minulle. Näillä näkymin olen suuntaamassa seuraavana lukuvuonna Kiinaan. Uu jee.

Kiinasta on luonnollisestikin hyvä aloittaa, sillä en ole koskaan käynyt Aasiassa päinkään (toisin kuin esimerkiksi kollegani Olli, jonka kuukauden kadehdittavasta reppureissusta voi lukea tästä blogista) eikä manga-albumien lukemista lasketa, koska ne ovat japanilaisia.

Ennen Kiinaa aion kuitenkin rymytä vielä vähän vanhaa mannerta eli Eurooppaan. Vaihto-opintojen ohella yliopisto tarjoaa näet muitakin kansainvälistysmivaihtoehtoja kuten kansainvälisyystuutorointia, kesäopintoja ja harjoitteluja. Olenkin suuntaamassa muutamaksi kuukaudeksi eteläiseen Eurooppaan Suomen suurlähetystöön harjoitteluun. Olen varma, että se on hieno mahdollisuus, kunhan en vain ryssi.

Ulkomaille lähteminen on yleensä jännittävää. Minua ainakin jännittää, kun lähtöön on enää muutama päivä ja mielessä pyörivät kaikki maailman asiat, jotka voivat mennä pieleen. Sekavaa mieltä voi tasoitella muistuttamalla itselleen plussista ja miinuksista eli Mikä Sai Minut Lopulta Lähtemään.

+ Hyvää ulkomaille lähtemisessä on yleensä se, että oppiminen tapahtuu ikään kuin turbonopeudella, koska on ylivirittyneessä tilassa. Oppii samalla uudesta kulttuurista että itsestään. Näkee asioita joita ei muuten näkisi. Kokee asioita joita ei muuten kokisi.

– Huonoa on esimerkiksi kaikki byrokraattinen vaivaaminen ja aikatauluhelvetit.

Asia, jota ei heti tule Suomesta ikävä: harmaa kylmä ankea ikävä sää

Sen sijaan nameja tulee. Missään ei ole yhtä hyviä! — Sen sijaan nameja tulee kaipaamaan. Missään muualla ei ole yhtä hyviä!

Aion kirjoitella harjoittelustani enemmän, kunhan vain pääsen paikan päälle. Siis jos pääsen. Lennän näet 13. perjantaina Ukrainan kautta. Toivottakaa minulle onnea!

Loppukaneettina vielä muistutuksena kaikille, myös itselleni, kun alkaa irvistyttää lentolippubussimatkapassinuusimissupoapuasähellykset: