Maailma on täynnä tutkittavaa

Viikonloppuja!

Vuoden ekat kahvit Joensuun Houkutuksessa parhaan vuosikurssikaverin kanssa. Omat juhlat, otettiin varaslähtö helmikuun herkkuihin! 🙂

Viime postauksessa kaipasin opintojen pariin, enkä oikein tiennyt mitä kevät pitää sisällään. Nyt onkin ihan eri meininki. Kävin tapaamassa opintovastaavaa ja tunnissa tulin hänen huoneestaan valaistuneena ulos. Hops (opintosuunnitelma) on vihdoinkin valmis, selkeä ja hyväksytty!

Loistava fiilis kun tietää mitä tekee ja valmistuminen on lähitulevaisuutta – ainakin kandi. Se tuli kieltämättä puskista, että alan tekemään jo tänä keväänä kandidaatin tutkielmaa. En ole edes käynyt missään seminaareissa. Monitieteiset ympäristöopinnot saan nyt kasaan ja ne ovat pääosin kirjatenttejä, joten voin siinä samalla alkaa kandia väsäämään. Biokemian perusopinnot jatkan ensi syksynä loppuun (tuli taukoa kun pähkäilin motivaatio-ongelmien kanssa) ja ensi keväänä saatan olla vaihdossa.

Labrahommat tuo väriä talveen!

Kanditutkielman vaihtoehtoja selaillessa alkukauhistus alkoi muuttua innostukseksi – meillähän on vaikka mitä aiheita! Olen myös kiinnostunut ravitsemus- ja terveystieteistä ja juuri näistä minulle löytyikin monia hyviä ehdotuksia. Myös fysiologiasta voisin keksiä aiheen.

Onneksi meidän laitoksen professorit ovat helposti lähestyttäviä ja tuovat tutkimuksen lähelle opiskelijan arkea. Tästä pääsenkin päivän aiheeseen, joka on mielenkiintoinen tutkimus tai tutkimusryhmä oppiaineessani.

Tavanomainen genetiikan tutkijan työympäristö

Meillä on vapaasti sovittava kurssi Tutustuminen tutkimusryhmään, jonka suoritin jo fuksivuonna. Aluksi oli infopäivä, jolloin eri tutkimusryhmät esittäytyivät ja saimme vapaasti käydä labroissa katsomassa toimintaa. Monta jännää tutkimusta oli tarjolla, mutta sovin heti tutustumisjakson genetiikan ryhmään, joka tutkii pääosin mitokondrioDNA:n toimintaa ja sairauksia. Ryhmän vetäjänä toimii Jaakko Pohjoismäki ja minua ohjasi pääosin Steffi Goffart.

http://www.uef.fi/fi/biologia/goffart/research

http://www.uef.fi/biologia/pohjoismaki/research

Kun pipetoi iltapäivällä kolmeakymmentä näytettä pikkutarkasti elektroforeesiin, on kahvit ansaittu!

Näiden parin viikon aikana kyselin ja opin valtavasti. Aluksi hieman jännitti itse tehdä joitain asioita (esim. ottaa hiireltä sydän ja homogenisoida se tai laskea konsentraatioita…), jotta en vaan pilaisi tutkimusta. Itseluottamus ja työn into kuitenkin kasvoi, kun totesin osaavani.

Steffin kanssa tutkimme lähinnä  mitokondrioiden Twinkle-helikaasia, joka on transgeenisillä hiirillä toimimaton. Hän etsi tiettyä proteiinia vasta-aineen perusteella. Myös ihmisillä esiintyy kyseisen helikaasin mutaatiota, mikä johtaa lihasten rappeuma sairauksiin.

Olen kiinnostunut hyönteisistä, joten Jaakko teki kanssani PCR kokeiluja loiskärpäskokoelmastaan. Hän oli löytänyt uusia lajeja ja halusi selvittää onko kyseessä uusi suku. PCR:llä monistettu DNA laitettiin elektroforeesiin kontrollinäytteiden kanssa ja kokeilu onnistui! Uuden yksilön DNA:sta löytyi tunnettu sekvenssi, joka lähetettiin sekvenoitavaksi. (sytokromioksidaasi CO1)

Lisäksi Nina opetti minulle blottien tekoa pimiössä. Hän tutki terveiden hiirten kudosten korjaus- ja ylläpitoproteiinien määriä. Pääsin myös itsenäisesti vaihtamaan soluviljelmien elatusnesteitä, sillä olin kuulemma hyvä siinä.

Tutustumisjakso antoi kipinää opiskeluun ja oikean kosketuksen tutkijan työelämään. Kun olin päässyt itse käyttämään genetiikan työvälineitä, päätin olla hakeutumatta opettajalinjalle. Voisin tosin biologian tutkinnon päälle suorittaa pedagokiset pätevyydet. Kurssi antoi toivoa työllistymisestä. Lähes joka päivä hesaria lukiessani törmään biologiaan liittyviin tiedeuutisiin. Joku näitä siis työkseen tutkii, lähempänä kuin olisin arvannutkaan. Realistinen unelma-ammatti tällä hetkellä olisi yliopistotutkija. Aktiivisella osallistumisella saatan tänne jäädäkin.

Seuraavana vuorossa olisi pidempi jakso Työskentely tutkimusryhmässä, jonka voisin maisteri vaiheessa suorittaa.

Kyllä kelpasi kiiltävällä vuokra-autolla ajella 🙂

Kävin myös tällä viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni Kontiolahdella ja selvisin sinne ilman navigaattoria tuliterällä vuokra-autolla! Esittely oli antoisa ja opin itsekin muista aloista, sillä esittelin biologian lisäksi maantietoa, yhteiskuntatieteitä, ympäristöpolitiikkaa, ympäristötieteitä ja metsätieteitä. Mielenkiintoisia, monitieteisiä aloja kaikki.

-Janette, biologia