Viimeisiä viedään

Syksy on hurahtanut ohi hurjaa vauhtia, ja tekemistä on riittänyt niin opintojen kuin töidenkin saralla.  Nyt ollaankin jo lukuvuoden puolivälissä, mikä tuntuu jokseenkin haikealta, sillä omalta osaltani tuleva kevät on viimeinen Itä-Suomen yliopiston opiskelijana. Suuria muutoksia siis luvassa lähitulevaisuudessa.

Valmistuminen lähestyy – apua!

Syksyn aikana hoitelin pois alta vihonviimeisiä tutkintooni kuuluvia kirjatenttejä – yksi tosin jäi vielä roikkumaan kevään puolelle, mutta sehän ei mitään haittaa. Itsenäisesti suoritettaville kirjatenteille kun ei yleensä ole mitään valmiita aikatauluja, vaan ne suoritetaan oman ahkeruuden ja jaksamisen mukaan. 😉 Tenttien lisäksi väänsin kasaan loka- marraskuussa graduni seminaariversion, joka siis tarkoittaa tavallaan gradun raakaversiota. Jonkinnäköinen raakile minulla on nyt siis gradusta kasassa, mutta paljon sen saralla vielä tekemistä riittää. Raakaversiossani oli sivuja reilu parikymmentä, kun valmiin gradun pitäisi olla vähintään kuutisenkymmentä sivua. Heti kunhan joulut ja uudetvuodet on juhlittu, aion palata takaisin graduni pariin. Kevätlukukaudella saankin ahkeroida ihan olan takaa, mikäli (ja kun) tahdon saada maisterin paperit juhannukseen mennessä.

Onneksi työt tuovat mukavaa ja monipuolista vaihtelua välillä melko ankeaankin graduvuoteeni. UEF-lähettiläshommia on ollut mukavasti pitkin syksyä, ja ne jatkuvat aina toukokuuhun saakka. Syyslukukaudella osallistuin parille eri messuille, vierailin useissa lukioissa Itä-Suomessa sekä tutustutin lähiseutujen lukiolaisia Joensuun kampukseemme – niin ja tietysti vaikutin somessa ahkerasti!

Me lähettiläät osallistuimme syksyllä myös Nenäpäivä-tempaukseen!
Me lähettiläät osallistuimme syksyllä myös Nenäpäivä-tempaukseen!

Lähettiläshommien ja opintojen lisäksi syksyni on kulunut kahden aivan ihanan pikkupojan lastenhoitajana; aloitin nimittäin syyskuussa hoitajana eräässä perheessä. 1- ja 2-vuotiaat pikkumiehet ovat aivan hurmaavia, ja päivät heidän kanssaan ovat aina ihan huippuja! Meillä aineenopettajilla kuuluu muutes opintoihimme pakollisena myös kehityspsykologiaa, jossa käydään läpi ihmisen kehitystä syntymästä kuolemaan. Aikoinani mietin, mitä ihmeen järkeä aineenopettajien on opiskella ihmisen koko elämänkaari – mehän opetamme vain tietyn ikäisiä oppilaita. Mutta noista opinnoista onkin ollut konkreettista hyötyä lastenhoitajan työssäni. Tässäpä siis jälleen huomataan, että yliopistosta saa eväitä niin paljon monipuolisemmin muillekin elämän osa-alueille kuin vain siihen omaan tulevaan ammattiin!

Näihin ajatuksiin päätän vuoden 2014 viimeisen blogipostaukseni. En toivota kenellekään Hyvää Joulua enkä Onnellista Uutta Vuotta, sillä juhlapyhien nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Siispä sen sijaan oikein ihanaa joulua ja vielä parempaa uutta vuotta ihan jok’ ikiselle! 🙂

Sari / suomen kieli ja kirjallisuus, melkein valmis äikänope

 

Vuoden paras juhla – JOULU!

Nyt se on jo ovella, vuoden ihanin ja rakkaudentäyteisin juhla: joulu! Olen melkoinen ”jouluhypettäjä”, odotan joulua aivan valtavasti, minulle se on vuoden kohokohta. Teimme marraskuun alussa jo ensimmäisen piparkakkutalon. Tässä teille taidonnäyte. 🙂

IMG_5618

 

Monelle joulu merkitsee pientä taukoa opiskeluista, minilomaa kotipaikkakunnalle perheen, läheisten ja suvun luo. Facebook on pullollaan helpotusta ja onnea täynnä olevia päivityksiä siitä, miten viimein alkaa loma ja joulu! Myös minulle joulu tarkoittaa ihanaa tunnelmaa, omaa perhettä ja rakkaita ympärillä, aattoaamun Lumiukkoa ja Joulupukin kuumaalinjaa. Viimeiset vuodet se on tarkoittanut myös töitä, niin kuin varmasti monelle muullekin opiskelijalle. Kolmen päivän ajan aion kuitenkin nauttia vapaista, syödä ja herkutella täysillä. Aion myös nauttia täysillä hetkistä perheen kanssa ja katsoa rakkaan veljenpojan iloa lahjoja avatessa. Paluu arkeen ja töihin kuitenkin koittaa jo pian. Vaikka ajatus pitkästä lomasta olisi houkutteleva, on työt hyvin erilaista rasitetta aivoille kuin opiskelu. 🙂

Jouluun valmistautuminen on mennyt minulta hieman ohi kiireisen syyslukukauden takia. Olen reissannut UEF-lähettilään roolissa erilaisissa tapahtumissa ja ympäri Suomen lukioissa. Osa-aikaiset työt vaatekaupassa ovat myös pitäneet minut kiireisenä, opintoja unohtamatta. Kandidaatin tutkielmani valmistuu pikkuhiljaa sivussa, aineistoa on kerätty nyt pitkin syksyä.  Kiireistä huolimatta syksy on ollut antoisa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

IMG_6109

Uskon, että pian se joulumieli hiipii myös tämän hypettäjän mieleen. Viimeistään tänään illalla, kun pääsen kotiin kotiin, eli vanhempieni luo kotipaikkakunnalle. Koristelemme iskän kanssa joulukuusen ja syödään riisipuuroa heti huomenna aamusta. 😛

Ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille!<3

Hanna/ kasvatustiede, ohjaus

Voihan kandi

Yksi porras on taas noustu urallani yliopisto-opiskelijana. Tämän syksyn suurin projekti on ollut kasata kandidaatin tutkielma psykologian historian alalta. Vaikka tutkielma onkin nyt purkitettu, ei minusta kuitenkaan tule psykologian kandidaattia, ennenkuin olen käynyt loppuun kaikki kandidaattivaiheeseen kuuluvat kurssikokonaisuudet. Itse saanen tutkinnon siis ulos ennen kesää. Vaikka voinkin tuon jälkeen kutsua itseäni psykologian kandidaatiksi, ei tällä tutkinnolla ole työelämän kannalta vielä mitään hyötyä. Psykologiassa nimittäin tähdätään maisterin tutkintoon, jonka myötä saan lopulta luvan toimia laillistettuna psykologina.

Kun aloitin psykologian opintoni vuoden 2012 syksyllä, tuntui kandidaatin tutkielman tekeminen yhtä kaukaiselta asialta kuin yo-kirjoitukset lukion alussa. Pari vuotta kuitenkin vierähti hujahtaen ja nyt tämäkin urakka on jo ansiokkaasti takana. Meidän laitoksellamme kandidaatin tutkielma  käsittelee yhtä valitsemaamme psykologian klassikkoa, josta kirjoitamme laajan esseen, jonka sitten esittelemme muille yhteisessä seminaaripäivässä. Vaikka kandidaatin tutkielma kurssikokonaisuus sisältää meillä myös muita vaiheita, kuten luentoja psykologian historiasta ja kirjatentin, koin esseenkirjoittamisprosessin kuitenkin keskeisimmäksi vaiheeksi.

Oman aiheeni löysin kiinnostukseni kautta neuropsykologiaa kohtaan. Alkusyksy meni kolutessa läpi historian kirjoja ja valitsemani henkilön kirjoittamia artikkeleita . Kun aineistoa oli lopulta tarpeeksi kattavasti, pääsin kiinni itse kirjoittamisprosessiin. Valitsemani klassikon, Roger Sperryn, suorittamat split-brain-kokeet olivat äärimmäisen kiehtovaa luettavaa, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi aihevalintaani. Monilla voi olla kauhukuvia siitä, että kandidaatin tutkielma olisi valtavan suuri urakka, mutta itse koin homman loppujen lopuksi melko leppoisaksi. En kasannut kandi-syksylle liikaa muita kursseja, joten aikaa riitti vallan mainiosti tutkielman työstämiseen.

Huolellinen pohjatyö on tärkeä vaihe.
Huolellinen pohjatyö on tärkeä vaihe.
Valmista työtä on mahtavaa pitää käsissään.
Valmista työtä on mahtavaa pitää käsissään.

Kokoamisen, muotoilun, karsimisen ja muun syksyn uurastuksen jälkeen valmista työtä oli enemmän tai vähemmän mahtavaa pitää käsissään. Kandidaatin työ toi tutuksi tieteellisen kirjoittamisen taidon, ja se myös auttoi hahmottamaan psykologian historiaa, joka on tärkeä kokonaisuus ymmärtää kenttätyönkin kannalta.

Seminaaripäivät ja kypsyysnäyte ovat nyt takana, joten seuraava vaihe on arvosanan jännittäminen. Itse olen jo palaillut kotipaikkakunnalleni joululoman viettoon, ja haluankin omasta puolestani toivottaa lumista ja pipareiden täyteistä joulua!

Hyvää joulunodotusta!
Hyvää joulunodotusta!

Lämpöisin terveisin,

Maiju, psykologia.

Orientoiva harjoittelu

Tänään oon käynyt seuraamassa viimeisetkin tunnit, eli orientoiva harjoittelu on takana. Ens syyskuussa ois sitten perusharjoittelu ja sit seuraavana vuonna vielä kaks viimeistä harjoittelua. Meillä harjoittelijoilla oli oma opehuone, jossa pystyi suunnitelemaan tunteja ja keskutelemaan tunneista porukalla.

image

Orientoivan harjoittelun tarkoitus on tutustuttaa vasta opintonsa aloittaneet opiskelijat opettajan työhön. Lisäksi orientoivan harjoittelun aikana, kuin myös kaikkien muiden harjoitteluiden, suoritetaan harjoittelua tukeva teoriakurssi. Orientoivan harjoittelun aikana myös aloitettiin oma ammatillisen kasvun portfolio, johon kuuluu muutama pakollinen tehtävä ja sinne saa laittaa kaikkea muuta, mitä itse haluaa. Portfolio tehdään verkkoon ja sen voi jakaa haluamilleen ihmisille, esimerkiksi ohjaavalle opettajalle. Portfolion tulee olla valmis viimeisen harjoittelun jälkeen, jolloin ainakin pakolliset tehtävät siitä arvoidaan. Tällöin opiskelijalla on mahdollisuus laittaa portfolioon asioita, joita ei halua muille jakaa.

Orientoiva harjoittelu suositellaan suoritettavaksi heti, kun on saanut pedagogisten opintojen opinto-oikeuden ja ihan ensimmäinen pedagoginen opintojakso on suoritettu. Esimerkiksi luokanopettajilla tämä tarkoittaa jo heti ensimmäistä syksyä ja monilla aineenopettajilla toista opiskelusyksyä.

Harjoitteluun  kuului opetustuokioiden pitämistä, tuntien seuraamista ja niihin kuuluvien seurantatehtävien pohtimista, tunneista ja opettajan vallasta sekä vastuusta keskustelua, lisäksi muuhun koulun toimintaan, kuten vanhempainiltaan osallistumista. Harjoittelu antoi siis todella monipuolisen kuvan opettajan työstä.

image

Orientoivassa harjoittelussa käytetään aiemmin opiskeltuja käsitteitä, jotta ne konkretisoituisivat opiskelijalle, ja pohditaan, minkälainen opettaja itse on tai haluaa olla. Miten oma arvomaailmasi vaikuttaa omaan opettamiseen? Kuka on sinulle opettajaesikuva? Mitä sinun pitää kehittää, jotta pääsisit tavoitteeseesi? Toki opetellaan myös laitteiden käyttöä kuten smartboardia, jollainen löytyy myös opetusharjoittelijoiden omasta opehuoneesta.

image

Tästä on hyvä lähteä perusharjoitteluun, jossa keskitytään tuntien pitämiseen.

Jenna/Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja

Ainejärjestöjen aktiviteetit

Saavuin juuri ainejärjestöni Dentinan kaudenpäättäjäisistä. Pöytään oli katettu kinkkua, lohta ynnä muuta jouluherkkua, sauna oli lämmin ja paikalla kiitettävisti ihmisiä. Rentoa jutustelua ruuan äärellä ystävien kanssa.

kauden päättäjäiset

Ainejärjestöjen perustehtäviin kuuluu käytännössä ainakin kaksi tehtävää. Jäsenistön edunvalvonta ja jäsenistön hyvinvoinnista huolehtiminen. Erilaisilla tapahtumilla ja aktiviteeteilla pyritään järjestämään opiskelijoille rentouttavia hetkiä hyvässä seurassa.

Tänään en keskity bileisiin, mutta todettakoon, että niitä riittää jonkin järjestön järjestämänä lähes jokaiselle viikolle, toisille viikoille useampiakin. Niin paljon kuin jaksaa käydä.

Toimintaa löytyy kuitenkin myös bileiden ulkopuolelta. Urheilun, liikunnan, ilmaisun taikka vaikka leipomisen muodossa. Säännölliset säbävuorot löytynevät lähes jokaisen järjestön kalenterista, sen lisäksi liikuntavastaavat järjestävät parhaan kykynsä mukaan myös muuta ja uutta kokeiltavaa. Luisteluretki, uimakoulu, laskettelureissu, tanssikoulu ja erilaiset lajikokeilut ovat tulevan talven suunnitelmissa.

metsäretki
Pieni iltalenkki metsässä ja makkaranpaistoon.

Rentoon yhdessä oloon meiltä löytyy elokuvailtoja, makkaranpaistoa metsän siimeksessä, sekä ehdoton viimevuoden kohokohta, Koko Dentina leipoo kakkukilpailu, jossa nähtiin toinen toistaan maukkaampia ja taidokaampia leipomuksia

kakku kakku2

 

Kulttuurin harrastajille esimerkiksi lääketieteen ainejärjestö KuoLO:n järjestämä speksi on oikea valinta. Speksi on opiskelijoiden kokonaan itse tekemä musikaalinen näytelmä, jonka tekemiseen osallistuu vuosittain useita kymmeniä opiskelijoita. Kaikki tehdään itse, bändi, näyttelijät, tanssijat, puvut, lavasteet yms. Speksistä tulee tähän blogiin taatusti lisää, kun sen tuotoksesta päästään keväällä nauttimaan.

Sain kirjoitettua pintaraapaisun siitä mitä opiskelijajärjestöt tarjoavat. Nämä olivat omaan ainejärjestööni liittyviä tapahtumia, kaikki muutkin järjestävät kaikenlaista omien intressiensä ja perinteidensä mukaan.  Ainiin. Tyyli-ilta, Gladiaattoripäivä, ja todella monia muita tapahtumia jäi vielä mainitsematta.

Tekemistä siis riittää, eikä se ole keskittynyt mihinkään tiettyyn teemaan. Me teemme kaikkea! Yhdessä touhuaminen on kivaa, ja porukalla saa hauskoja tapahtumia aikaiseksi. Mikäli mielesi päällä on joku upea idea, joka olisi hauska toteuttaa porukalla, se on todennäköisesti myös jonkun muun mielestä hauska idea. Kannustankin siis kaikkia  kaikkia paitsi osallistumaan ainejärjestöjen tapahtumiin, myös ideoimaan ja tulemaan itse mukaan toimintaan.

Olli Siirola, Hammaslääketiede.

 

Tunnelmia Studia-messuilta

Savonian, Karelian ja UEFin edustajat
Savonian, Karelian ja UEFin edustajia standin uraportailla

Kuluneella viikolla valloitettiin Henlsingin messukeskus ja pystytettiin näyttävä standi yhteistyössä Savonian ja Karelian ammattikorkeakoulujen kanssa. Kyseessä oli siis koulutusmarkkinoinnin kohokohta, Suomen suurin jatkokoulutustapahtuma: Studia-messut! Liki 16 000 urahaaveitaan selvittelevää toisen asteen opiskelijaa vieraili messuilla kahden päivän aikana.

Kahden rankan, mutta sitäkin antoisamman messupäivän jälkeen saattoi olla todella onnellinen siitä, miten moni opiskelija koki saaneensa apua ja tsemppiä opiskelupaikan valintaan. Etenkin lääketieteestä kiinnostuneiden kohdalla oli mahtava huomata nuorten tiedonjano ja intohimo opiskelupaikkaa kohtaan. Kyselijöitä riitti välillä ihan joka sormelle, ja toisinaan muutamat viihtyivät lääkisjutustelun parissa vartin jos toisenkin.

Abeja kuuntelemassa ja kyselemässä
Juttutuokio lääkiksestä kiinnostuneiden abien kanssa

Tarkoituksenani oli tiivistää päivän kysytyimmät kysymykset ja vastaukset tähän postaukseen, mutta alkoi tuntua, että aiheesta voisi perustaa ihan oman blogin. Ehkä sen vielä teenkin. Nyt kuitenkin muutama FAQ.

1. Miksi juuri Kuopion lääkis?

-Meillä on aivan paras meininki! Ja siksi, että koulutus on käytännönläheistä, prekliiniset opinnot kestävät vain kaksi vuotta, minkä jälkeen pääsee kliiniseen vaiheeseen. Silloin pääsee oppimaan tekemällä ja katsomalla, harjoittelemaan riittävästi oikeiden potilaiden kanssa. Ja miljoona muutakin syytä, sillä en vaihtaisi päivääkään kokemastani Kuopion lääkiksessä, enkä ole hetkeäkään katunut valintaani tulla juuri tänne.

2. Onko lääkikseen vaikea päästä, kannattaako mennä valmennuskurssille?

-Lääkis on yksi suosituimpia hakukohteita ja motivoituneita hakijoita on paljon. Se tarkoittaa, että sisään ei päästä ihan noin vain. Opiskelupaikkansa eteen on tehtävä hurjasti töitä ja kestettävä henkisesti haastava valintakoe. Mutta ei tämä mitään rakettitiedettä ole, ihan tavalliset ihmisiä me lääkisopiskelijatkin ollaan! Ahkeran opiskelun ja kylmien hermojen lisäksi tarvitaan aina myös ripaus tuuria. Sitä paitsi haasteethan on tehty voitettavaksi. Niin ja siis valmennuskurssista oli itselle hyötyä, mutta toisille se on vain ajan ja rahan hukkaa. Käy valmennuskurssi jos a)tarvitset tukiopetusta lukion bilsaan, fysiikkaan tai kemiaan b)tarvitset aikatauluja ja rutiinia lukemiseen c)kaipaat sosiaalista ympäristöä opiskelun tueksi d)sinulla on liikaa rahaa ja haluat panostaa kaikkesi tähän hakukertaan.

3. Entä jos ei pääse ekalla kerralla?

-Lääkiksessä vuosikurssin sisällä ikähaitari on todella suuri, sillä suurin osa ei pääse ekalla yrittämällä. Lääkärin työn kannalta KAIKKI aiempi kokemus on eduksi. Oli se sitten kassaneidin työstä, ulkomaan matkailusta tai perheen perustamisesta. Välivuonna on siis hyvää aikaa tehdä sitä, minkä itse kokee tärkeäksi. Opiskelua kannattaa pitää yllä viimeistään vuodenvaihteesta alkaen. Iltalukio, avoin yliopisto tai pitkä valmennuskurssi ovat hyviä keinoja tähän. Korkeakoulu-uudistuksen myötä en suosittele toisen opiskelupaikan vastaanottoa varavaihtoehtona, sillä se voi hankaloittaa seuraavaa hakukertaa. Selvitä myös itsellesi, mikä meni edellisellä kerralla vikaan, eikö tietotaidot riittäneet vai oliko sittenkin kyse henkisestä suorituskyvystä?

4. Mistä tiedän sovellunko alalle?

-Ihmiset hakevat lääkikseen monista eri syistä, mutta mielestäni on vain yksi oikea syy. Halu auttaa ihmisiä, halu tehdä lääkärin työtä “niin myötä- kuin vastamäessä”. Jos hakeutuu alalle aidon kiinnostuksen ja auttamishalun kanssa, kuusivuotinen koulutus huolehtii lopusta. Opiskeluaikana kypsyy ja kasvaa nuoreksi lääkäriksi, prosessi tapahtuu niin tietojen, taitojen kuin psyykkisten ominaisuuksien osa-alueilla. Jos sen sijaan alalle hakeutuu rahan perässä tai vanhempien painostamana, voi edessä olla pitkä ja kivinen tie. Tällöin päässä ei ehkä häämötäkään lääkärin ura vaan jotain ihan muuta. Kuuntele siis itseäsi, sillä vaihtoehtoja on monia. Farmasia, biolääketiede ja hammaslääketiede tarjoavat lääketiedettä hieman erilaisista näkökulmista ja voivat olla lähempänä oikeata unelma-ammattiasi kuin olet itsellesi uskotellut.

Tässäpä näitä jo oli, lisää luvassa mahdollisesti siinä lääkisblogissa, jos sellaisen päätän laittaa pystyyn.

Messuneitinä

 

 

 

 

 

 

Mukavaa joulunodotusta ja lämpöisiä hetkiä toivottelee,

Niina