Elämää kimppakämpässä

Opiskeluaika on elämän parasta aikaa, mutta toisinaan asiat eivät mene ihan niin kuin Strömsössä. Tämän viikon maanantaina olin ehdottomasti sitä mieltä, että aamut pitäisi kieltää lailla, mutta onneksi kuomat, eli ihanat kämppikset ja kaverit tulivat hätiin. Taas kerran osoitettiin, että kaveruudessa on voimaa!

Viikko lähti siis maanantain käyntiin yskien ja kirskuen, kuin ruosteinen Lada. Olimme nukkuneet tyttöjen kanssa yön samassa punkassa villapaidat päällä, sillä olosuhteet Puijonkadun lukaalissamme olivat kuin Antarktiksella. Keskeneräinen tutkielma, villakoirat nurkissa ja okeastaan ihan kaikki mahdollinen veti tämän tytön mielen matalaksi.

Macarena tanssista, smoothiesta ja Cheer up soittolistasta huolimatta en tahtonut herätä henkiin. ”Mie en ala ennää!” Angstille ei näkynyt loppua, mutta tässä kohtaa kuomat puuttuivat peliin.

IMG_20141008_132348

First things first! Ensimmäisenä läksimme Lauran kanssa kampaajalle. Kyllä nyt on hienot letit molemmilla!

IMG-20141007-WA0002

Seuraavaksi hälytimme hätiin huoltomies Paulin, joka tuli ilmaamaan patterit. (Paulin kommentti: ”Näkee että täällä asuu opiskelijoita, kun on vissiin muut asiat kuin siivous prioriteettilistan kärjessä”). Paulin vierailun jälkeen patterit alkoivat taas toimimaan ja arktiset olosuhteet lauhtuivat nopeasti.

IMG_20141008_135001

Syysmasikseni ei tahtonut edelleenkään päästää minusta irti, mutta seuraavana päivänä agstinpurkujoukkoihin liittyi vielä piristävä Noora naapurista. Jaoimme tyttöjen kanssa Arndolsin kimppaboksin ja Laura taiteili meille kaikille nätit kynnet.

IMG-20141009-WA0000

DSC_1101

“Laura on kyllä oikea velho tässä hommassa!”

DSC_1096

IMG-20141009-WA0001

Ja kyllä poikkitieteellisyys kannattaa! Löysin kämppikseni Hellun tiedelehdestä tutkimusartikkelin, jonka mukaan herkuttelu on hyväksi tahdonvoimalle.

IMG_20141009_215849

“Ilmankos minusta kasvoi tämmöinen jääräpää!”

 

Loppupohdintana voisin todeta, että ei, opiskelu ei aina ole helppoa. Toisinaan väsyttää ja motivaatio on karkuteillä, mutta se kuuluu asiaan. Parasta opiskelussa kuitenkin on se, että me olemme täällä kaikki samassa veneessä. Ja minun ainakin on hyvin vaikeata masistella pitkään, kun ympärillä pyörii joukko tällaisia ilopillereitä.

Oikeastaan tämä viikko oli kokonaisuutena oikein kiva. Kandi on vieläkin kesken ja saa nyt luvan ollakin. Akkujen lataus aika ajoin on vähintäänkin suotavaa. Viimeistelen tämän viikon vielä kellahtamalla petiin ja ottamalla oikein pitkät yöunet. Ensi viikolla taas kohti valmista kandia ja sen yli!

Tsemppistä kaikille tasapuolisesti toivotellen,

Johanna Behm/YHKA

IMG_20141009_231317

“Hellu?”

“No mitä?”

“Saadaanko taas tulla siun viekkuun nukkumaan?”