Koiramaista opiskelijaelämää

 

Monen eläinrakkaan mielessä on varmasti pyörinyt kysymys opiskelijaelämän soveltuvuudesta koiran omistamiseen.  Riittääkö aika,ja entä kun ei riitä? Voiko koiran omistajana viettää täyspainoista opiskelijaelämää? Mitä haasteita se tuo tullessaan? Miksi kuitenkin koira ois kiva? Ajattelinpa siis kertoa kokemuksiani neljän yliopistovuoden ajalta koiranomistajana.

Ajan riittävyys on tottakai paljon kiinni erilaisista muuttujista, kuten lukujärjestys, muut menot, koiran rotu, koiran ikä ja seurantarve, oma parisuhdetilanne.. Kuitenkin vastaus on yleisellä tasolla, että kyllä aika riittää, kunhan vain on suunnitelmallinen. Aikuisen koiran kanssa olen itse onnistunut aina sovittamaan aikatauluni koiralle sopiviksi. Pennun kanssa asiat olisivatkin ehkä hieman toisin. Pentu kun ei pärjää kovin montaa tuntia yksin kotona. Myöskin kovin paljon aktiviteettia vaativan rodun kanssa saattaa olla haasteellisempaa.

Aikataulujen kanssa sumplimisessa helpottaa paljon eläinrakas kaveripiiri tai sukulaisten mahdollinen apu. Kimppakämppä tai yhteinen koti kumppanin kanssa tuo myös suuresti joustavuutta omiin menoihin, kun on joku muukin, joka voi tarpeen tullen ulkoiluttaa koiraa. Kun hoitoverkosto on kunnossa, niin täysipainoinen opiskelijaelämä kaikkine iltamenoineen on ihan täysin mahdollista.

Hyviä puoliakin koiramaisessa opiskelijaelämässä on! Aamuisin tulee aina käytyä edes jonkun näköisellä lenkillä ennen luentoja (eipä varmasti tulis muuten mentyä). Muutenkin tulee tietysti ulkoiltua enemmän ja samalla kätevästi tutustuttua lähimaastoihin. Lenkkeilyn lisäksi koiran kanssa voi toki harrastaa kaikkea muutakin, kuten agilityä, tokoa tai vaikka jäljestystä. Yksinasujalle koirasta on myös paljon seuraa ja joskus myös turvaa. Itse en ainakaan osaa enää asua ilman koiria, kun niiden läsnäoloon on jo niin tottunut.

.Aurinkoinen aamulenkki

Aurinkoinen aamulenkki järven rantaan piristää kivasti alkavaa koulupäivää.

 

 

Tiivistettynä loppuun vielä opiskelijan muistilista koiranhankintaan:

  • valitse seurakoiraksi soveltuva pieni tai keskikokoinen rotu
  • huomioi koiran ikä (pentu vaatii paljon enemmän aikaa ja läsnäoloa)
  • rekrytoi lähipiiristäsi mahdollisia koiranhoitajia tutustuttamalla ystäväsi hellyyttävään turreesi
  • seurustelu tai kimppakämppä on plussaa
  • harrasta koiran kanssa yhdessä jotain
  • jos et halua hankkia omaa koiraa, ryhdy koirakummiksi koirakummi.net-sivustolla tai auta kaverin koiran hoidossa

Chillausta Allyn malliin

IMG-20141028-WA0002

Terkuin Niina ja cairnterrieri Ally

 

 

Mitä kaikkea ehtii perjantaina?

Lyhyt vastaus heille, jotka eivät jaksa tai halua lukea koko tekstiä (tätä kannattaa harrastaa muutenkin yliopisto-opinnoissa eli lukea lyhennelmiä): Paljon. Perjantaina ehtii paljon. Silloin ennättää kaikki tavalliset kuten aamukahvit, koiranpissitykset, vastata tuhanteen kyselyyn ja tehdä suursiivouksen. Oikealla kädellä ohjaa pyörää ja vasemmalla viimeistelee esseetä.

Perjantaissa onkin monien mielestä aivan erityinen hohtonsa, ja viime viikon perjantai oli erityisen erityinen. Ei siksi että olisi ollut 13. päivä, sillä siinähän ei ole mitään erikoista, kyseinen yhdistelmähän voi osua kuuleman mukaan jopa kolmesti vuoteen.

Sen sijaan viime viikon saattoi kulkiessaan Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen pysäköintialueen lähettyvillä huomata kylttejä, joissa vinkattiin messut. Yliopistolla järjestetään jos jonkinmoisia avajaisia ja kissanristijäisiä, mutta nämäpä messut olivat Optimin eli kauppatieteilijöiden ainejärjestön eli opiskelijoiden itse järjestämä tapahtuma, joka pidetään kerran vuodessa.

Messusääntö numero 1: nyhdä kaikki tieto (ja karkki) irti esittelijöistä. Tässä amanuenssi versus kyselijä.
Messusääntö numero 1: Nyhdä kaikki tieto (ja karkki) irti esittelijöistä. Tässä amanuenssi versus kyselijä.

Messuilla sai tietysti karkkia, kadonneita lapasia ja yllin kyllin muuta yleistä messutunnelmaa, mutta tarjolla oli myös kiinnostavia puhuja ja näytteilleasettajia. Osalla puhujista oli selvä joensuulainen kytkös, mutta vaikka tämä CV:n pelastaja olisikin puuttunut, olivat kaikki omalla alallaan ansioituneita tekijöitä. Erityisen suosituksi nousi muun muassa Diili-ohjelmastakin tuttu Jethro Rostedt. Yritysmessujen tarjontaan voi käydä tutustumassa ja harmitella olan takaa, jos ei päässyt paikalle. Ensi vuonna sitten!

Usko itseesi, älä muita, neuvoo joensuulaislähtöinen valokuvaaja
Usko itseesi, älä muita, neuvoo joensuulaislähtöinen valokuvaaja Jussi Ratilainen.
Keskon tuotepäällikön Pauli Jaakkola K-trainee ohjelman läpi vienyt ajatus. Suositellaan käytettäväksi myös opiskelussa.
Keskon tuotepäällikön Pauli Jaakkola K-trainee-ohjelman läpi vienyt ajatus. Suositellaan käytettäväksi myös opiskelussa.

Yhdellä ständeistä oli luonnollisesti myös ainejärjestö, ja koulutusvastaavan kanssa ehdimme juonia Abi-päivää varten. Pitäkää varanne, luvassa paljon tärkeää ja mielenkiintoista infoa. Ei kannata jättää tätä ensi vuoteen.

Kaikki kahvi meni. Vain tilkka maitoa jäi. Siitä tietää, että hyvin meni.
Kaikki kahvi meni. Siitä tietää, että päivä onnistui.

UEF-lähettiläänä en ehtinyt kaikesta messutarjonnasta nauttia, sillä iloksemme pääsimme Janeten kanssa vierailemaan Yhteiskoululla turinoimassa. Markon hoitaessa faktat minä ja Janette saimme keskittyä fikt… siis tarinoimaan vain ja ainoastaan itsestämme.

Aina yhtä ihana Janette
Aina yhtä ihana Janette.

Messujen ja kouluvierailun jälkeen tarjolla oli myös ihastuttava cocktail-tilaisuus Vainioniemen huvilalla, ja monet kiskoivatkin päällensä ykköset ja sipsuttelivat tyylikkäinä takseihin. Cocktail-tilaisuudessa tarkoituksena on paitsi näyttää törkeän hyvältä niin myös sosialisoida ja verkostoitua vanhempien opiskelijoiden sekä yritysmaailman kanssa.

Itsehän tietenkin tulin kipeäksi ja missasin kivat kekkerit, mutta mieluummin sitä istuu yksin kotona perjantaina seuranaan nenäliinapakkaus ja yläkerran uliseva koira, eikös?

Sosiaalipolitiikan päivät Joensuussa

Sosiaalipolitiikan päivät ovat kuin tieteentekijöiden festarit, jossa päivien avauksen jälkeen jakaudutaan eri työryhmiin (eli telttoihin keikoille) kuuntelemaan puhujia itseä kiinnostavien teemojen mukaan. Tämän syksyn teemana oli sosiaalipolitiikan rajat. Teeman mukaisesti kahden päivän aikana käsiteltiin sosiaalipolitiikan ylirajallisuutta globalisoituvassa maailmassa sekä sosiaalipolitiikan rajallisiin mahdollisuuksiin määritellä ja hallita kehitystä yhteiskunnassa. Luentosalissa istuskelu ei sinänsä kuulosta kauhean jännittävältä, miksi siis opiskelijan kannattaa osallistua seminaaritapahtumaan?

1.  Kiinnostavat puhujat

IMG_0318

Esityksiä kahden päivän aikana on yli sata ja käsiteltäviä aiheita on osallistavasta sosiaaliturvasta sukupuolittuneisiin perheasemiin, joten vaikeuksia löytää itseä kiinnostavaa ohjelmaa ei ole – pikemminkin ongelmana on runsaudenpula.  Puhujia on haalittu ei pelkästään ympäri Suomen, vaan ympäri  Eurooppaa. Päivien “keynote” puhuja , matalapalkkatyöstä ja muuttoliikkeen ja valtion suhteesta kiinnostunut Oxfordin yliopiston professori  Bridget Andersonin puheesta mieleen jäi ajatus siitä, miten maahanmuuttajana ei pidetä maasta toiseen muuttavaa jalkapallotähteä, vaan stereotyyppisesti tämän siivoojaa. Puhetta kommentoinut  yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Nathan Lillie Jyväskylän yliopistosta esitti, että työnantajat haluavat nykyisin työntekijästä pelkän työpanoksen ilman tämän persoonallisuutta, huolia tai perhesuhteita. Mielenkiintoista.

2. Kahvitarjoilu

IMG_0329

Tapahtumassa ei ollut tarjolla pelkästään hengenravintoa, vaan myös kahvia lisukkeineen. Koska Pohjois-Karjalassa ollaan, kahvin kanssa ei tarjottu pullaa, vaan luonnollisesti karjalanpiirakoita. Kahvitauolla ehti vierailla myös haikukioskilla, josta tilaamani kissa-aiheinen haiku kuuluu näin:

ylväänä kulkee

tuntee pimeän äänet.

turkkiinsa hukun.

IMG_0325

3. Ajankohtaisuus

Päivien aikana esiteltiin tutkimuksia, mitkä ovat juuri valmistumassa, työn alla tai vasta suunnitteilla. Tapahtumassa sai siis tuoretta tietoa siitä, missä mennään ja mikä tutkijoita puhuttaa. Itseäni työryhmien teemoista eniten kiinnostivat hyvinvoinnin ja eriarvoisuuden mekanismit sekä talouskriisin sosiaaliset seuraukset. Seminaareista voi saada inspiraatiota oman kandin tai gradun aiheen valintaan tai opiskeluun ylipäätään. Esiintyjissä onkin usein väitöskirjaansa ahertavia tai gradutyötään esitteleviä opiskelijoita.

4. Ilmainen tavara

IMG_0333

Lahjakassista paljastui Talentian, eli sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön lehti, jonka avulla pääsee tutustumaan läheisen ammattialan, eli sosiaalityön haasteisiin. Jee!

5. Opintopisteet

Opintopisteitä pystyi hankkimaan joko osallistumalla seminaarijärjestelyihin tai kirjoittamalla opintopäiväkirjaa työryhmiin osallistumisesta. Päivien aikana kymmeniä opiskelijoita on avustamassa työryhmiä, infotiskillä ja ilmoittautumisessa sekä somistusryhmässä. Avustajan työstä sai myös työtodistuksen, t-paidan, sekä lounaslippuja tapahtuman ajaksi. Ei pöllömpi duuni!

 

-Saila, Sosiologia

Mikä susta tulee isona?

Kysymys, jota moni lukiolainen varmastikin pohtii. Se on myös monelle yliopisto-opiskelijalle esitetty sukujuhlissa, jonka vastausta kierrellään ja kaarrellaan, “tutkija, maisteri, saapa nähdä…”

Itse olen onnellisessa asemassa, koska saan valmistuttuani ammattinimikkeen (ja kesken opintojen toisen).

“Minusta tulee proviisori!”

No, eipä se paljon lämmitä, koska seuraavaksi kysytään “Anteeksi, mikä?!” Farmasia on alana monelle vieras, ja se näyttäytyy vain apteekin asiakaspalveluna.

IMG_0891
Apteekin ammattilainen (pian)

“Tarvitseeko tuohon kassatyöhön opiskella?” kuului asiakkaan suusta kysymys apteekkiharjoittelujaksolla. Kyllä, sillä apteekki ei ole kauppa vaan  merkittävä osa terveydenhuoltoketjua. Farmasian ammattilaisten tehtävänä on ennen kaikkea taata turvallinen ja rationaalinen lääkehoito asiakkaalle. Yhteisvaikutukset lääkkeiden ja ruuan kanssa, oikea käyttö ja ottotapa, lääkkeiden valmistus ja lääkeneuvonta kuuluvat farmasistin erityisosaamiseen.

Näitä me tulevat farmaseutit ja proviisorit siis opiskelemme yliopistossa. Opintoihin kuuluu ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, kemiaa ja lääkealaa. Käytännössä farmasisti hallitsee lääkkeen elinkierron molekyylistä lääkevalmisteeksi, sekä vaikutukset ja käyttäytymisen elimistössä.

IMG_0890
Farmasian kirjallisuutta

Minä haaveilin koko nuoruuteeni lääkärin valkoisesta takista. Luonnontieteet kiinnostivat, samoin ihminen ja terveys. Lääkäri oli siis luonnollinen haaveammatti, eikä vaihtoehtoja edes tarjottu. Kun lääkiksen ovet eivät auenneetkaan lukion jälkeen, aloin pohtia mitä minä oikeasti haluan tehdä isona?

Koen, että lääkärillä täytyy olla alaansa kutsumusta, ja minulta se puuttui. Potilastyö ei kiinnostanut, vaan halusin tutkia ja parantaa kerralla koko maailman. Etsin vaihtoehtoja ja tutustuin farmasiaan. Vihdoin tunsin löytäneeni oman alani. Käytännön työtä terveyden parissa ja laaja kirjo työmahdollisuuksia apteekista teollisuuteen ja sairaalaan.

Lääkeala tarjoaa varmasti haasteita jokaiselle ja se kehittyy jatkuvasti. Etenkin proviisoriopinnoista voi muokata hyvin pitkälle itsensä näköiset, ja ennen kaikkea: Farmasian opiskelu on kivaa! Labrassa pääsee tekemään omin pikkukätösin niin kapseleita kuin geelejäkin, asiakasneuvontaa harjoitellaan ryhmissä näytellen ja työelämään tutustutaan apteekkiharjoittelujaksoilla.

Opiskelenkin nyt siis onnellisena proviisoriksi (farmasian maisteri) ja valkoista takkia löytyy niin labrassa kuin apteekissakin.

IMG_0894

Lavastetuin labraterkuin,

– Minttu, Farmasia

Opiskelija-aktiivina olo ja ainainen paniikki.

Terve!
Minä olen Paavo, enkä ole koskaan kirjoittanut blogia. Katsotaan miten luonnistuu. Mielessäni oli kirjoitella ajatuksia opiskelijatapahtumista ja niiden organisoinnista. Paikallaan olisi kuitenkin esittely itsestäni aluksi. Saatte kuvankin jos onnistun niitä lisäämään.

Allekirjoittanut.
Minä täydessä haarniskassani .

Olen siis myös tuore UEF-lähettiläs. Opiskelen Kuopiossa tietojenkäsittelytiedettä kolmatta vuotta. Tällä hetkellä kirjoittelen kandiani ja luen sivuaineena kauppatiedettä. Vapaa-ajallani tulee esimerkiksi veivattua rokkia joka perjantai ylioppilaskunnan bändikämpällä. Olen myös kaikki 22 vuottani asunut Kuopiossa. Kerran tämä nyt lähti näin sujuvasti liikkeelle, voisin seuraavaksi kertoa mitä viime aikoina on tapahtunut ja mitä minulla on ollut tekemistä sen kanssa.

Toimin siis Kuopion tietojenkäsittelytieteilijöiden puheenjohtajana ja pidän siitä hommasta kovasti. On tapana, että vuosittain pidetään kaksipäiväiset seminaarit jossa alamme opiskelijat verkostoituvat keskenään ja kuuntelevat yliopiston ja eri alan yritysten edustajien luentoja nykypäivän “kovista jutuista” IT-alalla.

Tänä vuonna oli siis tiedossa seitsemän vuoden jälkeen ATK-yhteistoimintapäivien rantautuminen Kuopioon syyslomaviikolla. Odotukset olivat ainakin itselläni kovat sillä 2012 Helsingin ja 2013 Oulun yhteistoimintapäivät ovat olleet kokemieni opiskelijatapahtumien parhaimmistoa. Paine tapahtuman onnistumiseen oli myös valtava siinä vaiheessa kun hallituksemme kokoonpano päätettiin ja löysin itseni kapteenin penkiltä. Muistan tammikuussa piirrelleeni viivoja ja lukuja paperille uuden hallituksemme kanssa ja olleemme aivan hukassa asian tiimoilta: yli kahdensadan ulkopaikkakuntalaisen viihdyttäminen, majoittaminen ja sivistäminen sysättiin harteillemme ja aiemmin emme olleet tehneet mitään vastaavaa saatikka vielä näin valtavassa mittakaavassa. Hyvin äkkiä mieliin iski myös että eihän tätä kukaan muu tee, enää ei voida perääntyä. Eikä kyllä halutakkaan.

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtaja professori Hauta-Kasari luennoimasta aiheessa Computational Spectral Imaging.
Tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtaja, professori Hauta-Kasari luennoimasta aiheessa Computational Spectral Imaging.

Kuukausi kuukaudelta ja viikko viikolta pelko ja jännitys tapahtumaa ja sen onnistumista kohtaan kasvoi. Samalla kuitenkin tapahtuman runko muotoutui muotoutumistaan ja valtava työvuori alkoi pikkuhiljaa tasoittumaan. Toukokuun lopussa huomattiin että puolet puhujista on jo selvillä, yläaste saatu kaupungilta vuokrattua majoituspaikaksi ja luentosalit sekä jatkopaikat varatuksi. Hyvillä mielin siis uskalsi jo vähän höllätä kravattia ja jäädä hiljakseen yliopistolta rauhallisen kesäloman viettoon kolmivuorotyöhön. Kesän jälkeen olikin kummallista palata opiskelun ja hallitustoiminnan ja kaiken muun äärelle täyspäiväisestä työnteosta aivan eri asioiden ääreltä.

Sissimarkkinointia.
Sissimarkkinointia.

Syyskuussa paniikki oli jo melkoinen: ainejärjestöt ympäri Suomea alkoivat heräillä ja meidänkin tuli aika laittaa liikkeelle mainokset ja tiedotteet muihin kaupunkeihin. Tuntui siltä että koko pakka oli vielä täysin levällään kuukausi ennen tapahtumaa. Syksy tuntui kuluvan monta kertaa nopeammin kuin pitäisi ja mitä lähemmäksi tuo syyslomaviikko tuli, sitä enemmän jäi yöunia välistä. Tapahtumahaalarimerkit tulivat postissa edeltävällä viikolla ja viimeistään sitä säkkiä pidellessä älysin että ensi keskiviikkona mennään. Vihdoin nyt viime maanantaina tapahtuman ollessa jo aivan korvilla ATK-YTP:n järjestäminen näytti siltä ja alkoi varmasti myös tuntua kokopäivätyöltä muutamille aktiiveille (valtavat kiitokset heille!). En nukkunut varmasti yhteensä tuntiakaan maanantain ja keskiviikon välissä.

Digian edustaja luennoimassa aiheesta moderni esimiesmalli ja johtaminen.
Digian edustaja luennoimassa aiheesta moderni esimiesmalli ja johtaminen…

Pikakelauksella tähän päivään: asiat eivät olisi voineet sujua paremmin. Siitä hetkestä kun ensimmäinen osasto (viitisenkymmentä turkulaista) saapui majoituspaikkana toimineen Hatsalan yläasteen pihalle siihen kun perjantaiaamuna vilkutettiin jo viimeiselle poistuvalle porukalle (viitisenkymmentä tamperelaista) uskalsin jo sanoa ääneen että kaikki meni enemmän nappiin kuin kukaan uskalsi toivoa. Tämmöisten tapahtumien takia sitä miettii mitä kaikkea olisin itse menettänyt jos olisin nyt jossain muualla kuin tässä tällä hetkellä: mahtavat kokemukset, uudet tuttavuudet, kaikki uusi opittu ja kaikki ahaa-elämykset sekä vastoinkäymiset, ainutlaatuiset kontaktit yrityksiin ja yliopiston henkilökuntaan ja niin edelleen, tässä menee yli puolenyön jos alan listaamaan kaiken mitä tämänkin tapahtuman tiimoilta jäi käteen. Pointtini toivottavasti alkaa hahmottumaan.

...ja allekirjoittaneen keskittynyt olemus.
…ja allekirjoittaneen äärimmilleen keskittynyt olemus.

(Tulipahan pitkä tarina. Ja varmasti yhtä sekava.) Loppukappaleena voisin sanoa että jos ja kun löydät itsesi joskus yliopistosta, älä epäile hetkeäkään tarttua tilaisuuteen lähteä opiskelijatoimintaan mukaan. Tällä hetkellä voin vilpittömästi todeta että se on parasta ikinä.

Jaksamista ensi viikolle, minulla on perjantaina synttärit.

–Paavo, Tietojenkäsittelytiede.

Relaa vähän!

Istun kotisohvalla ja pää on ihan tyhjä. Tulin juuri syksyn ensimmäisestä tentistä. Nyt hetken tässä istuttuani teekupin kanssa tajusin, kuinka kovin stressaantunut oon ollut koko viime viikon, vain sen tentin takia. Tai no…

Olen tunnettu siitä, että stressaan helposti. Stressaan kivoista ja ikävistä asioista. Minulle on tärkeää pitää kaikki langat käsissäni ja olen kova organisoimaan elämääni jo viikkoja etukäteen. Saimme vain hetki sitten tietää, että muutamme avopuolisoni kanssa Joensuun Ellin tarjoamaan opiskelija-asuntoon. Samalla se on kiva juttu (hurrrjasti enemmän neliöitä, ja edullinen vuokra) mutta myös vähän haikea fiilis luopua nyt niin kivasta kodista. Ja entäs ne kaikki käytännönjärjestelyt: sähkösopimukset, internet, osoitteenmuutos, muuttoauto ja -apu… you name it.

Stressi saa aivot käymään ylikierroksilla eikä oppimisesta meinaa kerta kaikkiaan tulla mitään. Niinpä päätin taas tehdä henkisen asennonkorjauksen ja muistuttaa itseäni muutamasta ihmiselämän perusasiasta: nuku, syö, liiku, hengitä.

Opiskeluelämä on monesti todella kiireistä kaikkien luentojen, oppimistehtävien, tenttien ja ryhmätöiden keskellä. Monet opiskelijoista käy myös osa-aikaisissa töissä, joten myös omalle ajalle on tärkeää tehdä tilaa. Elämässä on paljon muutakin kuin opiskelu, vaikka se tällä hetkellä päätyötäni onkin. 🙂

IMG_5369

Kotoa löytyy muutama ahkera apulainen, tässä toinen: Manu pian puolivuotias ragdoll 🙂

Minä tyhjennän mieltäni liikkumalla. Joensuussa on huikeasti vaihtoehtoja kaikenlaisille liikkujille: uimahalleja, kuntosaleja, keilahalleja, seinäkiipeilyä ja ulkoilumahdollisuuksia. Minun lempilajini on sisäpyöräily eli spinning. Nyt lokakuussa aloitin myös uuden harrastuksen, baletin. Joensuuta halkoo Pielisjoki, jonka rantoja pitkin voi kävellä ja hengittää raikasta ilmaa kauniissa maisemissa. Etenkin näin syksyisin ruskan aikaan luonto on mielettömän kaunis.

IMG_5485

“Miten kukaan jaksaa polkea tunnin paikallaan?” 😀 Kannattaa kokeilla! 

Syksy on omalta osaltani alkanut hurjalla vauhdilla uuden työn ja harrastusten parissa. Myös kandidaatin tutkielma on potkaistu käyniin. Olen uusi UEF-lähettiläs ja odotankin innolla, että pääsen omalta osaltani ”korkkaamaan” lähettilään työt lukiovierailuiden merkeissä. Kollegani, muut lähettiläät, ovat todella ihania tyyppejä ja koulutuspäivät ovat olleet antoisaakin antoisampia. On todella siistiä päästä näyttämään muuallekin, että meillä on oikeasti täällä Itä-Suomessa loistava ja monipuolinen yliopisto, ja kaupunki sen ympärillä on aktiivinen, monipuolinen ja kotoisa.

Vaikka jaksankin aina kaikesta vähän etukäteen stressata, niin poikkeuksetta jälkeen päin saan todeta: asiat järjestyy kyllä. 🙂 Toivonkin, että te lukijat siellä pysähdytte hetkeksi miettimään mitä ihan oikeasti haluatte tehdä ja varamaan aikaa myös sille, eikä vain velvollisuuksille. 🙂

Ihanaa alkavaa viikkoa

Hanna/Kasvatustiede, ohjaus

 

Vauhdikas syksy!

10678636_10204016170717006_8404377463734003455_n

Moi!

Olen Janette, yksi tämän vuoden uef-lähettiläistä.

Toinen biologian opiskeluvuoteni on alkanut vauhdikkaasti. Elokuu oli täysipäiväistä ulkoilua ja tutkimusta kenttäkursseilla. Sain myös kunnian osallistua viimeiselle ekologian kenttäkurssille, joka järjestettiin Mekrijärven tutkimusasemalla Ilomantsissa. Kurssi oli ikimuistoinen ja hieno elämys – loistava päätös kesälle!

Kenttäkursseja seurasi tuutorleiri, ja syyskuun ensimmäinen viikko hujahti fukseja ohjatessa.

IMG_1303

Nyt syksyn tullen onkin eri meininki opiskeluissa ja päivät kuluvat luentosaleissa ja kirjastossa. Onneksi pian on luvassa myös labraharjoituksia.

Aloitin sivuaineena biokemian, sillä mm. genetiikka ja mikrobiologia kiinnostavat ammattina. Lisäksi minulla on monitieteisiä ympäristöopintoja, tällä hetkellä ekotoksikologiaa ja ympäristöpolitiikkaa. Biokemia ja etenkin kemian perusteiden kurssi vaatii oma-aloitteista opiskelua, sillä minulla ei ollut lukiossa kemiaa… Motivaatiota kyllä löytyy, varsinkin nyt kun pääsin ensimmäisestä tentistä läpi!

IMG_1807

Kaiken lisäksi minut valittiin uef-lähettilääksi, josta olen iloinen. On mukava tehdä sosiaalista työtä opiskelun vastapainoksi. Haluan innostaa muitakin löytämään opiskelumotivaatiota omalla alallaan sekä hakemaan Itä-Suomen yliopistoon.

Ensimmäinen koulutuspäivä oli Kuopion kampuksella (minulle myös ensimmäinen kerta Kuopiossa). Matka sujui rattoisasti uudella tila-autolla ja aurinko paistoi. Kaikki olivat avoimin mielin liikkeellä ja tutustuminen oli helppoa. 🙂

Kuopiossa saimme yleistä ohjeistusta työnkuvastamme ja neuvoja eri tilanteissa toimiseen. Meille jaettiin uef:in selviytymispaketit, jotka sisälsivät kaikken siistiä piposta hammasharjaan ja tietysti iPadit täksi vuodeksi. Opimme myös käyttämään preziä, jolla diaesityksiä pidetään.

IMG_1721

Ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen tutustuin tablettiin ja nautin teehetkestä salkkareiden kera. 🙂

IMG_1950

7.10 koitti yksi syksyn kohokohdista – liikuntailtapäivä patikoinnin merkeissä! Teki hyvää ottaa kunnon irtiotto biokemian tenttiin lukemisesta ja nauttia raikkaasta ilmasta. Pitkän reippailun jälkeen nautimme luontokeskus Ukossa kahvit kämppikseni kanssa. Olin myös viime syksynä Kolilla. Silloinkin sää suosi, eli ei satanut ja tarkeni kun pukeutui lämpimästi. P.S. Olen oikea ruskafani.

Tänään kävin lähettiläskuvauksessa ja hain ihanan lämpimän uef-paidan (ylhäällä kuvassa).

Nauttikaa syksystä! 🙂

– Janette Löf / LUMET, biologia

 

Elämää kimppakämpässä

Opiskeluaika on elämän parasta aikaa, mutta toisinaan asiat eivät mene ihan niin kuin Strömsössä. Tämän viikon maanantaina olin ehdottomasti sitä mieltä, että aamut pitäisi kieltää lailla, mutta onneksi kuomat, eli ihanat kämppikset ja kaverit tulivat hätiin. Taas kerran osoitettiin, että kaveruudessa on voimaa!

Viikko lähti siis maanantain käyntiin yskien ja kirskuen, kuin ruosteinen Lada. Olimme nukkuneet tyttöjen kanssa yön samassa punkassa villapaidat päällä, sillä olosuhteet Puijonkadun lukaalissamme olivat kuin Antarktiksella. Keskeneräinen tutkielma, villakoirat nurkissa ja okeastaan ihan kaikki mahdollinen veti tämän tytön mielen matalaksi.

Macarena tanssista, smoothiesta ja Cheer up soittolistasta huolimatta en tahtonut herätä henkiin. ”Mie en ala ennää!” Angstille ei näkynyt loppua, mutta tässä kohtaa kuomat puuttuivat peliin.

IMG_20141008_132348

First things first! Ensimmäisenä läksimme Lauran kanssa kampaajalle. Kyllä nyt on hienot letit molemmilla!

IMG-20141007-WA0002

Seuraavaksi hälytimme hätiin huoltomies Paulin, joka tuli ilmaamaan patterit. (Paulin kommentti: ”Näkee että täällä asuu opiskelijoita, kun on vissiin muut asiat kuin siivous prioriteettilistan kärjessä”). Paulin vierailun jälkeen patterit alkoivat taas toimimaan ja arktiset olosuhteet lauhtuivat nopeasti.

IMG_20141008_135001

Syysmasikseni ei tahtonut edelleenkään päästää minusta irti, mutta seuraavana päivänä agstinpurkujoukkoihin liittyi vielä piristävä Noora naapurista. Jaoimme tyttöjen kanssa Arndolsin kimppaboksin ja Laura taiteili meille kaikille nätit kynnet.

IMG-20141009-WA0000

DSC_1101

“Laura on kyllä oikea velho tässä hommassa!”

DSC_1096

IMG-20141009-WA0001

Ja kyllä poikkitieteellisyys kannattaa! Löysin kämppikseni Hellun tiedelehdestä tutkimusartikkelin, jonka mukaan herkuttelu on hyväksi tahdonvoimalle.

IMG_20141009_215849

“Ilmankos minusta kasvoi tämmöinen jääräpää!”

 

Loppupohdintana voisin todeta, että ei, opiskelu ei aina ole helppoa. Toisinaan väsyttää ja motivaatio on karkuteillä, mutta se kuuluu asiaan. Parasta opiskelussa kuitenkin on se, että me olemme täällä kaikki samassa veneessä. Ja minun ainakin on hyvin vaikeata masistella pitkään, kun ympärillä pyörii joukko tällaisia ilopillereitä.

Oikeastaan tämä viikko oli kokonaisuutena oikein kiva. Kandi on vieläkin kesken ja saa nyt luvan ollakin. Akkujen lataus aika ajoin on vähintäänkin suotavaa. Viimeistelen tämän viikon vielä kellahtamalla petiin ja ottamalla oikein pitkät yöunet. Ensi viikolla taas kohti valmista kandia ja sen yli!

Tsemppistä kaikille tasapuolisesti toivotellen,

Johanna Behm/YHKA

IMG_20141009_231317

“Hellu?”

“No mitä?”

“Saadaanko taas tulla siun viekkuun nukkumaan?”

 

Lähettiläät Norssissa

Lähettiläsvuosi lähti vauhdikkaasti käyntiin  vierailulla Joensuun Normaalikoulussa eli norssissa. Opo-tunnilla lähettiläät Sari, Jenna ja allekirjoittanut pääsivät antamaan tietoiskuja yliopisto-opiskelusta. Sen jälkeen kun itse olin kertonut yhteiskuntatieteiden hakumahdollisuuksista,

IMG_0260

Sari kertoi opiskelustaan äidinkielen opettajaksi…

IMG_0281

…Jenna matematiikan ja luonnontieteiden opinnoista.

Norssi on UEFin harjoittelukoulu, jossa opettajaksi opiskelevat suorittavat harjoittelujaan. Koska Norssi sijaitsee yliopiston välittömässä läheisyydessä, on yliopistoelämä norssilaisille jo jokseenkin tuttua. Saimme kuitenkin huomata, että omakohtaiset kokemukset yliopisto-opiskelusta sekä muistelut lukiovuosilta ja jatko-opinnoihin hakemisesta kiinnostavat aina. Tiesittekö muuten, että panostamalla ylioppilaskirjoituksissa matematiikkaan varmistaa  itselleen hyvän arvosanan lisäksi myös opiskelupaikan ja pääsykoestressin sijaan aikansa voi käyttää kevyemmän kirjallisuuden, esimerkiksi Harry Potterin lukemiseen?

Sellainen oli tämä tiistai-iltapäivä! Syksyistä keskiviikkoa kaikille lukiolaisille,

-Saila / YHKA

Syksyinen tervehdys!

Olen Sari Sotti, tuleva äidinkielen opettaja ja yksi uusista UEF-lähettiläistä. Minä ja 11 muuta Itä-Suomen yliopiston opiskelijaa Joensuusta ja Kuopiosta olemme saaneet kunnian toimia yliopistomme markkinoijina ympäri Suomen tämän lukuvuoden ajan. Viisi meistä tulee Kuopion ja seitsemän Joensuun kampukselta. Itse edustan joensuulaisten joukkoa ja myös opinnoissaan pitkälle edennyttä kaartia.

Kun uusia UEF-lähettiläitä alettiin hakea elokuussa, en ollut aluksi ollenkaan varma, haenko ylipäätään edes koko tehtävään. Pohdiskelin mielessäni, onko minulla aikaa tähän ja olenko oikeanlainen tyyppi tehtävään. Lopulta päätin jättää pohdinnat sikseen ja hakea lähettilääksi. Kun kutsu työhaastatteluun tuli, minua jännitti. Kun sitten haastattelun jälkeen sain tietää tulleeni valituksi, totesin itselleni, että onneksi laitoin hakemuksen menemään. Vuoden päästä se olisikin ollut jo liian myöhäistä, sillä silloin minun pitäisi olla jo valmistumaisillani.

Gradu- ja tenttikirjallisuutta

Syyskuussa me kaikki uudet lähettiläät kouluttauduimme kaksi päivää uuteen tehtäväämme; yksi päivä kului Kuopiossa, ja toinen koulutus järjestettiin Joensuussa. Noiden päivien aikana tutuiksi tulivat kaikki työnkuvaamme liittyvät tehtävät, mutta käytännön asioiden lisäksi saimme myös harjoitella tulevaa työtämme muun muassa näytelmien avulla – kaiken tämän lomassa tutustuimme toinen toisiimme. Minä en ainakaan tuntenut ketään muuta lähettilästä entuudestaan, mutta nopeasti alkoi kyllä kaikkien kanssa juttu luistaa! Meillä on kasassa monipuolinen ja osaava porukka, joten uskon, että tästä vuodesta tulee aika mahtava.

Lähettilään tärkeitä tavaroita: edustuspaita ja yliopiston esitteitä

Kun kaikki UEF-lähettilään hommat ovat minulle uutta ja jännittävää, on omien opintojeni puolella kaikki taas tuttua ja turvallista. Aloitin juuri viidennen opiskeluvuoteni nykyisissä opinnoissani, ja tämän lukuvuoden olisi tarkoitus myös olla viimeiseni. Ilmassa on haikeutta, sillä yliopisto-opiskeluaika on ainutlaatuista aikaa niin kaikkine onnistumisen hetkineen kuin tenttiahdistuksineenkin. Samaan aikaan odotan innolla tulevaa opintojen jälkeistä aikaa, sillä valmistumiseni siintää jo aivan lähitulevaisuudessa! Olen 14-vuotiaasta saakka tiennyt, mikä minusta tulee isona ja kohta voin oikeasti sanoa olevani neiti äidinkielen opettaja. Mutta ennen sitä aion ottaa kaiken ilon irti viimeisestä vuodestani Itä-Suomen yliopistossa – niin graduaan väkertävänä opiskelijana kuin UEF-lähettiläänäkin.

Mukavaa syksyä kaikille! 🙂

Sari Sotti, suomen kieli ja kirjallisuus