Mihin menet seuraava EU puiteohjelma?
Horisontti 2020 loppuarviointi sekä Horisontti Euroopan väliarviointi ovat parhaillaan meneillään. Näiden jälkeen käynnistyy 10. puiteohjelman valmistelut. Nyt on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan miten EU puiteohjelmat ovat kehittyneet ja mikä voisi olla suunta 10. puiteohjelmalle.
EU puiteohjelmat ovat eläneet muun yhteiskunnan muutoksen mukana. Niistä on tullut ajan saatosta entistä suurempia, monipuolisempia, enemmän EU politiikan täytäntöönpanon välineitä. Budjetti on kasvanut puiteohjelmista toiseen. Kasvu on paitsi monipuolistanut niin myös monimutkaistanut niitä. EU laajentuminen vuoden 2000-luvulla ja tämän jälkeenkin sekä EU ulkopuolisten maiden kanssa tehdyt sopimukset ovat lisänneet yhteistyömahdollisuuksia. Painotukset tutkimuksessa ja innovoinnissa ovat vaihdelleet. Puiteohjelmien hakumenettelyt ovat myös seuranneet muun yhteiskunnan digitalisaatiokehitystä. Miten kehitys jatkuu?
Jo ensimmäisten puiteohjelmien lähtökohtana oli haastelähtöisyys sekä EU kilpailukyvyn parantaminen
Euroopan unionin osallistuminen tutkimustoiminnan rahoittamiseen alkoi jo 1970 luvulla, kun EU neuvosto hyväksyi ensimmäiset tutkimusohjelmat. 1980-luvun alussa EU komissio ehdotti tutkimuksen puiteohjelmaa ja ensimmäinen puiteohjelma (1984–1987) hyväksyttiinkin 1983. Sen tavoitteena oli tukea jäsenmaita taloudellisessa kriisissä sekä kilpailukyvyn parantamisessa. Se rahoitti tutkimusprojekteja, tutkijoiden liikkuvuutta, verkostoitumista sekä tutkimusyksiköiden välistä yhteistyötä. Tällöin vielä joiltain jäsenmailta kuului sora ääniä siitä pitäisikö EU:n rahoittaa suoraa tutkimusta vaiko lähinnä hallitusten välistä toimintaa.
Toinen puiteohjelma (1987–1991) muistutti rakenteeltaan ensimmäistä puiteohjelmaa. Erityisesti tutkimuksen saatavuus ja tukeminen, infrastruktuurit, tutkijoiden liikkuvuus ja innovaatioprosessi olivat huomion keskipisteenä. Tavoitteena oli myös lisätä synergioita puiteohjelman ja aluerahastojen välillä.
Kolmannen puiteohjelman (1991–1994) valmistelua siivitti ensimmäinen tieteen ja teknologian arviointi Euroopassa. Tämä arviointi oli tuonut esiin keskeiset haasteet, joihin haettaisiin ratkaisuja puiteohjelmassa. Puiteohjelma esitteli ajatuksen monitieteisyys ja teknologisiin haasteisiin vastaamisen käsitteestä. Komissio korosti puiteohjelman roolia kilpailukyvyn tukemisessa sekä kansalaisten elämänlaadun parantamisessa.
Puiteohjelmien fokus siirtyi teknologisesta kehityksestä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen
Marraskuussa 1993 voimaanastunut Maastrichtin sopimus muutti puiteohjelman oikeusperustaa. EU tutkimustoiminnan soveltamisalaa laajennettiin Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamiseen ja unionin tavoitteiden tukemiseen. Sopimuksella muutettiin myös puiteohjelman hyväksymisprosessia siten, että se edellyttää hyväksyntää niin EU neuvostossa kuin myös Parlamentissa. Komissio päätti myös, että puiteohjelman rakenteen olisi noudatettava tiukasti perussopimuksen neljää toimintatyyppiä.
Esitys neljännestä puiteohjelmasta (1994–1998) hyväksyttiin 1994. Uutena aiheena oli sosioekonominen tutkimus, joten soveltamisala laajeni siten yhteiskunnalliseen tutkimuksen. Osallistumisen ja tiedon jakamisen säännöt luotiin tässä puiteohjelmassa. Viidennessä puiteohjelmassa (1998–2002) asetettiin uusi suunta puiteohjelmille: tutkimus palvelee yhteiskuntaa ja kansalaisia.
Eurooppalainen tutkimusalueen hyväksyminen asetti suunnan seuraaville puiteohjelmille
Syyskuussa 1999 lanseerattiin eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) konsepti. ERA:n tavoitteena oli puuttua ”hajaantumiseen, eristyneisyyteen ja kansallisten tutkimusjärjestelmien lokeroitumiseen” sekä ”koordinoinnin puutteeseen kansallista ja eurooppalaista tutkimuspolitiikkaa täytäntöön pantaessa”. Tämä loi vahvan perustan Euroopan tason tulevalle tutkimuspolitiikalle.
Kuudennesta puiteohjelmasta (2002–2006) tulikin eurooppalaisen tutkimusalueen toimeenpanon työkalu. Uudet monipuolisemmat ja -kertaistuneet instrumentit pyrittiin koordinoimaan kansallisten ohjelmien kanssa. Uusi puiteohjelma tuki enemmän innovaatioprosessia, mm. Public-Private Partnerships lanseerattiin. Vuorovaikutus tieteen, yhteiskunnan ja kansalaisten välillä korostui.
EU tutkimuspolitiikan tavoitteiden laajentaminen muuttivat puiteohjelmien painopisteitä
Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009. EU:n tutkimuspolitiikan tavoitteita laajennettiin. Painopiste siirtyi eurooppalaisen tutkimusaluekonseptin toteuttamiseen. Tällöin sovittiin, että unioni tavoitteena on vahvistaa tieteellistä ja teknologista perustaansa. Tutkijat, tieteellinen tieto ja teknologia tulisi liikkua vapaasti.
Seitsemännessä puiteohjelmassa (2007–2013) rahoituskausi piteni viidestä seitsemään vuoteen. Puiteohjelman soveltamisala laajennettiin tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. ERC, JTI sekä EIT uusina rahoitusinstrumentteina käynnistyivät.
”Innovaatio Union” loi pohjaa Horisontti ohjelmille
Vuonna 2020 komission tutkimuskomissaari esitteli älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun Eurooppa 2020 – strategian. Tässä ” Innovaatio Union” esiteltiin yhdeksi seitsemästä lippulaivasta. Strategia peräänkuulutti EU:n ja jäsenvaltioita ottamaan innovaatiot selkeästi strategisemmaksi tavoitteeksi.
Tämä aloite siivitti myös Horisontti 2020 (2014–2020) valmistelua. EU neuvosto sekä parlamentti hyväksyivät puiteohjelman kahden vuoden neuvottelujen jälkeen vuonna 2014. Puiteohjelma nimettiin tutkimuksen- ja innovoinnin puiteohjelmaksi. Se kattoi kaikki innovaatioprosessin aspektit ja toteutti EU politiikkaa. Kilpailu rahoituksesta lisääntyi.
Horisontti Eurooppa (2020–2027) käynnistyi useiden viivästysten jälkeen kesällä 2021. Erityisesti puiteohjelman budjettineuvottelut olivat kiivaat. Parlamentti ja sidosryhmät tekivät hartiavoimin töitä, jotta 100 mrd euron rajapyykki olisi rikottu. Tähän ei aivan päästy. Puiteohjelman uutuuksina ovat European Innovation Council (EIC) ja missiot sekä uusi lähestymistapa kumppanuuksiin ja huippuosaamisen levittäminen. Missioperustainen ajattelu on ollut tässä keskeistä. Horisontti Euroopan painopisteitä ja investointeja ohjaa strateginen suunnitelma, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin EU tavoitteiden edistäminen. Puiteohjelmasta on tullut entistä enemmän innovaatio-ohjelma.
Seuraavan puiteohjelma (10. puiteohjelma) valmistelujen ensiaskeleet otattaneen ensi vuonna
Toteutuneen kehityksen perusteella voinee jotain päätellä, joskin puiteohjelmien tavoite, rakenne ja rahoituskohteet ovat aina heijastelleet vahvasti EU:n yhteiskunnallisia haasteita. Kristallipalloa ei ole kenelläkään mutta jotain palloja voinee jo heitellä ilmaan: kestävyys, energia, digitalisaation syventäminen, sopeutuminen ilmastonmuutokseen sekä luonnonvarojen hupenemiseen, pakolaisuus, demokraattiset arvot ja niiden pohjalle rakentuvat kumppanuudet, deep tech, Ukrainan jälleenrakennus? Nähtäville jää miten vaikuttavat Euroopan strategisen autonomian tavoitteet tai EU:n globaalin roolin tavoittelu tai kuinka tutkimusyhteistyösuhteet rakentuvat Euroopassa Iso-Britanniaan ja Sveitsiin. Mielenkiintoista on myös seurata sitä, avautuuko uusi puiteohjelma entistä laajemmin globaalisti vai onko suunta toinen. Kestokeskustelun aiheet kuten suurempi budjetti, tutkimuksen ja innovaation liitto tai ero, huippututkimus ja aluepainotus noussevat esille myös tässäkin keskustelussa. Aika näyttää, ollaan kuulolla.
Jaana Backman, tutkimuspalvelupäällikkö
Lähteet: European Parliament, EU framework programmes for research and innovation Evolution and key data from FP1 to Horizon 2020 in view of FP sekä oma pitkän ajan kokemus puiteohjelmista