Minulla on ollut hieno mahdollisuus tarkastella suomalaista yhteiskuntaa hieman etäämmältä nyt kun työskentelen eurooppalaisten kansallisuuksien sulatusuunissa Brysselissä. Minulla on ollut mahdollisuus kohdata ihmisiä eri maista ja erilaisista organisaatioista. Ihmisyyteen liittyy myös uteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan – työnasioiden ohella vaihdamme kuulumisia myös oman maamme, työyhteisömme ja oman elämän asioista. Näin ensimmäisten kuherruskuukausien jälkeen on oiva hetki ihmetellä.

Suomen henkisessä ilmapiirissä on tapahtunut taloudellisten vaikeuksien puristuksessa olennainen muutos. Supistuvan talouden kurjimuksessa olemme pyrkineet hakemaan tasapainoa strategioita uudistamalla jatkuvasti nopeutuvilla sykleillä. Ongelmaa on ryhdytty myös ratkomaan toinen toisiaan seuraavilla organisaatiouudistuksilla. Ainakaan julkisella sektorilla ei ole tiedossani yhtään tahoa, joka ei olisi viimeisten vuosien aikana myllätty pohjamutia myöten, monet jo useita kertoja.

Onko tämä johtanut parempaan lopputulokseen? Näin ei näytä tapahtuneen.  Suomalaisen työn tuottavuus ei ole parantunut viimeiseen kymmeneen vuoteen. Syitä lienee niin sysissä kuin sepissäkin. On syytä kyseenalaistaa, käytämmekö sopeutumisessa toimintaympäristön muutokseen jo vanhentuneita lääkkeitä, kun näivettymistauti ei ota talttuakseen.

Toiminnan uudelleen suuntaamisia ja uudistuksia toki tarvitaan kehitykseen vastaamiseksi. Tehtäviä on karsittava ja palveluja digitalisoitava kun työväki irtisanomisten ja ikääntymisen vuoksi vähenee. Olennainen asia kuitenkin piilee siinä, miten nämä muutokset toteutetaan. Näitä tapoja olisi hyvä vihdoin tarkastella työajan ja –uran pidentämisen sijasta tai ohella.

Ovatko säästöt ja rakennemuutokset aina välttämättömiä seurauksia toimintaympäristön muuttuessa vai tehdäänkö näitä automaattiohjauksella?  Ovatko ne oikeasti ainoat uudistuksen keinot? Muutokset vievät paljon energiaa ja voimavaroja. Lukuisten, toinen toisiaan seuraavien muutosten tai jopa muutosketjujen suurena vaarana on se, että ne epäonnistuvat. Ne voivat johtaa kierteeseen, jolla aiemmin tehtyjä virheitä yritetään korjata aitojen uudistusten sijasta. Mitä useampia muutospolkuja on kuljettavana, sitä suurempi on riski virhevalintojen tekemiselle.

Brysselissä puhumme ”Brysselin kuplasta”, jolla tarkoitetaan sitä, että ollaan irti kotimaan todellisuudesta. Vieraannutaan perustehtävästä eli siitä, mitä tai ketä varten meidät on lähetetty ja ketä palvelemme. Olemmeko luoneet Brysselin kuplan myös meille Suomeen? Elämmekö me kuplassa, irrallaan todellisuudesta?

Alati jyskyttävä muutospumppu voi johtaa harhaan siitä, että muutoksen läpivientiin riittää vain pieni valistunut joukko.  Ajattelun voi jättää tälle joukolle ja muille riittää pelkkä muutoksen kontroloitu suorittaminen. Tällaisen jo jalansijaa vallanneen toimintakulttuurin omaksumisen kautta yhteisöihin on vaarana muodostua kahden kerroksen väkeä, jonka väliin syntyy inversio. Inversion yläpuolella olevat havaitsevat maailmaa nurin päin. Aito kuunteleminen ja osallistaminen katsotaan tarpeettomaksi, jopa epämiellyttäväksi ja oma keskinäinen vuorovaikutus edistykseksi.  Inversion alapuolella oleva suuri enemmistö ei pääse osalliseksi ja ole tietoinen heitä koskevan muutoksen valmistelusta. Muutosta johtavat eivät saa sitä olennaisinta tietoa, jota laivan luotsaaminen oikeaan suuntaan edellyttää.  Vuorovaikutus hiipuu ja ihmisten luottamus horjuu. Syntyy ”Iceberg of Ignorance” ilmiö.  Muutosta johtava joukko irtoaa todellisuudesta, ja yhteisö pahimmillaan halvautuu.

Tämä ajatusmalli vahvistaa myös egoismia. Egoismin ominaisuudet ilmenevät aina yksilöiden kautta mutta näkyvät yhteiskunnassamme kollektiivisina ilmiöinä. Kun egoismilla on vahva sija, luottamus on heikko.

Tämä kupla pitäisi puhkaista. Tälle maalle ja sen työyhteisöille parasta on ihmiset, jotka kokevat paloa ja ovat motivoituneita tehtäväänsä. Riittävästä vuorovaikutuksesta huolehtiminen on tie terveen korkean luottamuksen yhteisöihin. Tällaisia yhteisöjä luonnehtii avoin tiedonjako, virheiden sietäminen ja rohkea käsittely asioiden oppimiseksi, innovatiivisuus ja luovuus, aito kuuntelu muodollisen kuulemisen sijasta, kunnian jakaminen, välittäminen, työnilo ja myönteiset hetket.

Puhkaistaan tämä kupla ja tehdään yhdessä Suomesta parempi paikka elää ja työskennellä.