Naurusta puhutaan usein helpotuksena. Se kevent\u00e4\u00e4 arkea, rakentaa yhteytt\u00e4 ja auttaa jaksamaan ep\u00e4varmuuden keskell\u00e4. Juuri nyt t\u00e4llaiselle kevent\u00e4v\u00e4lle kokemukselle n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan kysynt\u00e4\u00e4. Uutisvirta t\u00e4yttyy kriiseist\u00e4 ja konflikteista, ja nauru n\u00e4ytt\u00e4ytyy vastapainona, pienen\u00e4 heng\u00e4hdyksen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Samaan aikaan nauruun liittyy yh\u00e4 useammin varovaisuutta. Huomio siirtyy nopeasti siihen, kenen kustannuksella nauramme ja kuka j\u00e4\u00e4 ulkopuolelle. T\u00e4ll\u00f6in kyse ei ole vain huumorista, vaan siit\u00e4, miten ymm\u00e4rr\u00e4mme naurun sosiaalisena ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sosiaalipsykologisesti nauru ei ole pelkk\u00e4 tunnepurkaus. Se on tapa toimia toisten kanssa. Se rakentaa yhteytt\u00e4, mutta tekee samalla eroja n\u00e4kyviksi. Kun kysymme, viel\u00e4k\u00f6 naurattaa, kysymme samalla, millaisessa sosiaalisessa maailmassa nauru tapahtuu.<\/p>\n\n\n\n
Arjessa nauru sulautuu osaksi vuorovaikutusta l\u00e4hes huomaamatta. Se kevent\u00e4\u00e4 tunnelmaa, rytmitt\u00e4\u00e4 keskustelua ja viestii l\u00e4heisyydest\u00e4. Juuri t\u00e4m\u00e4n arkisuuden vuoksi siihen liitet\u00e4\u00e4n helposti ajatus viattomuudesta. Nauru tuntuu luonnolliselta ja harmittomalta. Tarkempi katse kuitenkin osoittaa, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nselvyydell\u00e4 on my\u00f6s toinen puoli.<\/p>\n\n\n\n
Sosiaalipsykologi Michael Billigin teos Laughter and Ridicule<\/em> (2005) k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 huomion t\u00e4h\u00e4n naurun toiseen puoleen. Billigin mukaan nauru ei ole vain vapauttava tai yhdist\u00e4v\u00e4 ilmi\u00f6, vaan osa arjen moraalista j\u00e4rjestyst\u00e4. Naurun kautta ohjataan toisten toimintaa ja m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mik\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy sopivana.<\/p>\n\n\n\n Huumoria tarkastellaan mielell\u00e4\u00e4n my\u00f6nteisten merkitysten kautta. Se n\u00e4hd\u00e4\u00e4n luovana ja yhteis\u00f6llisen\u00e4. Pilkka ja nolauksen ulottuvuus j\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 kuvassa helposti sivuun. Billigin n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4m\u00e4 rajaus on ongelmallinen. Nauru ei jakaudu selv\u00e4sti hyv\u00e4\u00e4n ja pahaan, vaan n\u00e4m\u00e4 ulottuvuudet kietoutuvat toisiinsa arkisissa tilanteissa.<\/p>\n\n\n\n Nauru toimii usein hienovaraisena kurinpitona. Se voi osoittaa, ett\u00e4 jokin menee rajan yli ilman, ett\u00e4 sit\u00e4 tarvitsee sanoa \u00e4\u00e4neen. Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 joku asetetaan naurunalaiseksi. Samalla piirtyy raja sen v\u00e4lille, mik\u00e4 kuuluu yhteiseen ymm\u00e4rrykseen ja mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 sen ulkopuolelle. T\u00e4m\u00e4 koskee my\u00f6s tilanteita, joissa nauru ei ole avoimen ivallista. Ironia, itseironia ja arkinen naljailu j\u00e4sent\u00e4v\u00e4t esimerkiksi ryhm\u00e4n sis\u00e4isi\u00e4 suhteita. Nauru kutsuu osallistumaan yhteiseen n\u00e4kemykseen, mutta samalla se voi rajata ulos. Se ei siis vain heijasta sosiaalisia suhteita, vaan osallistuu niiden tuottamiseen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n vuoksi nauru kytkeytyy v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 valtaan. Kaikilla ei ole sama asema naurun suhteen. Toiset m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t helpommin, mille nauretaan, toiset joutuvat useammin kohteeksi. Nauru voi n\u00e4in yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 eroja ilman, ett\u00e4 niit\u00e4 tarvitsee sanoa \u00e4\u00e4neen. Billigin ajattelun ytimess\u00e4 on ajatus naurun ambivalenssista. Nauru voi yhdist\u00e4\u00e4 ja erottaa samanaikaisesti. Se voi vapauttaa ja rajoittaa. Juuri t\u00e4m\u00e4 tekee siit\u00e4 sosiaalipsykologisesti kiinnostavan.<\/p>\n\n\n\n Toisesta suunnasta tarkasteltuna nauru n\u00e4ytt\u00e4ytyy yhteenkuuluvuuden signaalina. Evolutiivisessa ajattelussa se kertoo, ett\u00e4 olemme samalla puolella ja jaamme tilanteen merkityksen. Nauru toimii er\u00e4\u00e4nlaisena turvallisuuden merkkin\u00e4. Se viittaa siihen, ettei tilanteessa ole uhkaa, vaan kyse on leikist\u00e4 tai yhteisest\u00e4 kokemuksesta. T\u00e4m\u00e4n ansiosta nauru voi synnytt\u00e4\u00e4 yhteyden nopeasti ja usein ilman sanoja.<\/p>\n\n\n\n Naurun varhaisimmat muodot liitet\u00e4\u00e4n tavallisesti leikkiin ja fyysiseen vuorovaikutukseen. El\u00e4intutkimuksissa on havaittu naurun kaltaista \u00e4\u00e4ntely\u00e4 erityisesti tilanteissa, joissa toimijat testaavat rajoja mutta samalla yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t luottamusta. Ihmisell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on kehittynyt pidemm\u00e4lle. Naurun avulla voidaan jakaa kokemuksia my\u00f6s symbolisesti ja kielellisesti ilman, ett\u00e4 niit\u00e4 tarvitsee erikseen selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 sama piirre tekee naurusta kaksisuuntaisen ilmi\u00f6n. Kun nauru rakentaa yhteist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4, se tekee sen aina jonkin rajauksen kautta. Se, mik\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy yhteisen\u00e4, m\u00e4\u00e4rittyy suhteessa siihen, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 sen ulkopuolelle. Nauru ei siis ainoastaan yhdist\u00e4, vaan my\u00f6s erottaa. Evolutiivinen n\u00e4k\u00f6kulma ei n\u00e4in kumoa sosiaalipsykologista tulkintaa, vaan auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miksi n\u00e4m\u00e4 kaksi puolta esiintyv\u00e4t yhdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Terveystieteellinen tutkimus tarkentaa kuvaa kehollisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Nauru kytkeytyy hermoston, hengityksen ja hormonaalisten reaktioiden toimintaan. Se voi esimerkiksi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 stressi\u00e4 ja vaikuttaa mielialaan. T\u00e4m\u00e4n vuoksi sit\u00e4 on hy\u00f6dynnetty my\u00f6s erilaisissa hoito- ja kuntoutustilanteissa, kuten nauruterapiassa.<\/p>\n\n\n\n Samalla terveystieteellinen tutkimus tekee n\u00e4kyv\u00e4ksi naurun monimutkaisuuden. Kaikki nauru ei vaikuta samalla tavalla, eik\u00e4 sen merkitys ole yksiselitteisesti my\u00f6nteinen. Vaikutukset ovat sidoksissa tilanteeseen, suhteisiin ja esimerkiksi siihen, millaista huumoria k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. Naurua ei voi irrottaa siit\u00e4 kontekstista, jossa se syntyy. T\u00e4m\u00e4 tuo terveystieteellisen n\u00e4k\u00f6kulman l\u00e4helle sosiaalipsykologista tarkastelua. Vaikka naurulla on mitattavia vaikutuksia kehoon, se on useimmiten osa vuorovaikutusta ja saa merkityksens\u00e4 sosiaalisessa tilanteessa. Kysymys ei ole vain siit\u00e4, ett\u00e4 nauru tekee hyv\u00e4\u00e4, vaan siit\u00e4, millaisissa suhteissa ja millaisin seurauksin se tapahtuu.<\/p>\n\n\n\n Psykologisessa tutkimuksessa naurua on pitk\u00e4\u00e4n tarkasteltu yksil\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta. Esimerkiksi Sigmund Freud liitti sen psyykkisen j\u00e4nnitteen purkautumiseen ja kuvasi sit\u00e4 tapana vapauttaa tukahdutettua energiaa. T\u00e4ss\u00e4 tulkinnassa nauru n\u00e4ytt\u00e4ytyy ennen kaikkea sis\u00e4isen\u00e4 prosessina.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6hempi psykologinen tutkimus on siirt\u00e4nyt huomion ihmisten v\u00e4lisiin suhteisiin. Esimerkiksi kiintymyssuhdeteorian n\u00e4k\u00f6kulmasta nauru ei ole ensisijaisesti yksil\u00f6n ominaisuus, vaan ilmi\u00f6, joka syntyy ihmisten v\u00e4lill\u00e4. Vauvan ja hoivaajan kohtaamisissa nauru toimii kutsuna ja vastauksena. Se auttaa synkronoimaan tunnetiloja ja yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sosiaalipsykologinen ja mikrososiologinen vuorovaikutustutkimus on vienyt t\u00e4t\u00e4 ajatusta pidemm\u00e4lle tarkastelemalla, mit\u00e4 nauru tekee arkisissa tilanteissa. Nauru ei ole sattumanvarainen purkaus, vaan ajoitettu teko, joka liittyy puheeseen ja tilanteen kulkuun. Se voi kevent\u00e4\u00e4 hetke\u00e4 tai avata uuden tulkintakehyksen sille, mit\u00e4 tapahtuu.<\/p>\n\n\n\n Keskeinen vuorovaikutuksellinen ilmi\u00f6 on yhteinen nauru, joka rakentuu osallistujien yhteisty\u00f6n\u00e4. Yksi aloittaa ja toinen liittyy mukaan, jolloin vuorovaikutuksen osapuolten v\u00e4lille syntyy jaettu asemasuhde. T\u00e4ll\u00f6in osapuolet osoittavat jakavansa saman tulkinnan tilanteesta ja asettuvansa samaan affektiiviseen asemaan. T\u00e4llaisissa hetkiss\u00e4 nauru tekee n\u00e4kyv\u00e4ksi, ett\u00e4 tilanne tulkitaan riitt\u00e4v\u00e4n samankaltaisesti. Nauru liittyy usein my\u00f6s tilanteisiin, joissa jokin poikkeaa odotetusta. Se voi koskea pient\u00e4 lipsahdusta tai ep\u00e4suoraa j\u00e4nnitett\u00e4. Nauru tekee n\u00e4ist\u00e4 kohdista k\u00e4sitelt\u00e4vi\u00e4. Se voi kevent\u00e4\u00e4 kokemusta ja samalla muuttaa sen jaetuksi.<\/p>\n\n\n\n Kriittisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4m\u00e4 kuva ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole riitt\u00e4v\u00e4. Billigin mukaan nauru ei ole vain yhteytt\u00e4 tuottava tai vuorovaikutusta sujuvoittava ilmi\u00f6, vaan my\u00f6s moraalinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Nauru liittyy aina jollakin tavalla arviointiin: siihen, mit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n sopivana, normaalina tai naurettavana. T\u00e4ll\u00f6in sama nauru, joka rakentaa yhteytt\u00e4, voi my\u00f6s rajata sit\u00e4. Yhteinen nauru voi merkit\u00e4 jaettua ymm\u00e4rryst\u00e4, mutta samalla se voi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 \u2013 tai kuka \u2013 asetetaan naurunalaiseksi. Kriittinen n\u00e4k\u00f6kulma muistuttaa, ett\u00e4 nauru ei ole vain yhteytt\u00e4 rakentava voima. Se on aina my\u00f6s tapa arvioida.<\/p>\n\n\n\n Kun tarkastelua laajennetaan yksitt\u00e4isist\u00e4 tilanteista laajempiin yhteyksiin, nauru alkaa n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 osana yhteiskunnallisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Se ei ainoastaan synny vuorovaikutuksessa, vaan osallistuu siihen, miten merkityksi\u00e4 ja normeja tuotetaan sek\u00e4 miten eroja j\u00e4sennet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Julkisessa keskustelussa t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy erityisen selv\u00e4sti. Nauru saa usein poliittisen muodon. Satiiri kohdistuu vallan itsest\u00e4\u00e4nselvyyksiin ja tekee niist\u00e4 tarkasteltavia. Samalla se avaa tilan yhteiselle tulkinnalle. Nauru ei ole t\u00e4ll\u00f6in pelkk\u00e4 reaktio, vaan tapa rakentaa jaettua ymm\u00e4rryst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sama liike voi kuitenkin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 my\u00f6s toisin. Huumori voi typist\u00e4\u00e4 yksitt\u00e4isen ihmisen tunnistettavaksi hahmoksi. T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4nen asemansa kaventuu ja alkaa kiinnitty\u00e4 siihen, miten h\u00e4nest\u00e4 nauretaan. T\u00e4llaiset tilanteet korostuvat erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa nauru irtoaa helposti alkuper\u00e4isest\u00e4 kontekstista ja l\u00e4htee levi\u00e4m\u00e4\u00e4n omia reittej\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Sosiaalinen media tekee naurusta kollektiivisempaa ja samalla vaikeammin hallittavaa. Meemikulttuurissa nauru rakentuu usein tunnistamisen varaan. Se voi synnytt\u00e4\u00e4 yhteisyytt\u00e4 ilman selke\u00e4\u00e4 kohdetta. Samalla se voi altistaa tilanteille, joissa yksil\u00f6 muuttuu laajamittaisen huomion kohteeksi. T\u00e4ll\u00f6in nauru ei ole en\u00e4\u00e4 sidottu paikalliseen tilanteeseen, vaan toimii laajemmassa sosiaalisessa tilassa. Se voi tuottaa pysyvi\u00e4 tulkintoja siit\u00e4, millainen joku on tai miten h\u00e4nt\u00e4 tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Samankaltainen kaksijakoisuus n\u00e4kyy my\u00f6s muissa arjen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 nauru voi tukea luottamusta ja helpottaa kuormittavia tilanteita. Toisaalta se voi toimia ep\u00e4suorana tapana ohjata k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4. Vitsailu voi esitt\u00e4\u00e4 kritiikin muodossa, jota ei ole helppo haastaa. N\u00e4in tarkasteltuna nauru ei ole pelkk\u00e4 ilon ilmaus. Se osallistuu aktiivisesti siihen, miten sosiaalinen todellisuus rakentuu. Se liittyy siihen, miten m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n kuuluminen, erot ja hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 toiminta.<\/p>\n\n\n\n Sosiaalipsykologinen tarkastelu ei tee naurusta l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kielteist\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4. Se tekee n\u00e4kyv\u00e4ksi sen monimerkityksisyyden. Sama nauru voi yhdist\u00e4\u00e4 ja erottaa. Sama tilanne voi tuntua yhdelle vapauttavalta ja toiselle loukkaavalta. Nauru on yksi arjen hienovaraisimmista tavoista tuottaa sosiaalista j\u00e4rjestyst\u00e4. Juuri siksi se j\u00e4\u00e4 helposti huomaamatta. Kun nauru n\u00e4ytt\u00e4ytyy automaattisesti hyv\u00e4n\u00e4, sen vaikutuksia ei tarvitse tarkastella.<\/p>\n\n\n\n Kysymys siit\u00e4, viel\u00e4k\u00f6 naurattaa, ei n\u00e4in ollen ole vain henkil\u00f6kohtainen. Se avaa n\u00e4kym\u00e4n siihen, miten yhteinen maailma rakentuu. Naurussa neuvotellaan jatkuvasti siit\u00e4, mik\u00e4 on sopivaa, kuka saa osallistua ja millaisin ehdoin. Juuri nyt, kun naurulle on selv\u00e4sti tarvetta, sen merkityst\u00e4 ei ehk\u00e4 kannata ottaa itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4, vaan tarkastella sit\u00e4 tapana olla toisten kanssa.<\/p>\n\n\n\nNaurun evolutiivinen ja kehollinen ulottuvuus<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
Kiintymyssuhteesta vuorovaikutukseen<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
Naurun sosiokulttuuriset ulottuvuudet<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
Naurun ambivalenssi<\/strong><\/h2>\n\n\n\n